Joutavainen vastaa: Syntyvän kuun vastaukset

"Oi olet kokko ilmon lindu, lendäjä ijän iguini".

tietäjä Joutavaiselta voipi kysyä kaikesta haltijoihin, luontoon, luonnonvoimiin ja suomalaiseen kansanuskoon liittyvästä.

"Vesi velles, taivas taattos, maa maamos, kuikka tuattos tuattos".

SUOMALAINEN JA URALILAINEN JUMALPERINNE

1. jumalia ja luonnonvoimia ymmärtääkseen tulee ymmärtää tapaa jolla 

uralilaiset kansat hahmottavat maailmaa.

2. maailmaa pidetään kolmesta samankaltaisesta tasosta (alinen, keskinen, 

ylinen) koostuvana näkyvien ja näkymättömien henkien asuttamana paikkana 

jonka keskustana ja yhistäjänä toimii joki.

3. maailmaa ymmärretään vaakasuorasti (joki yhistyy aliseen suulla ja 

yliseen lähteillä) ja pystysuorasti (joki yhistyy aliseen veen alla ja yliseen 

taivaanrannassa).

4. maailmaa ymmärretään paikallisesti (joki=oma joki, maailma=tunnettu 

maa) ja laajemmin (tähtien kertomat tarut menneistä ajoista, unien näyttämät 

kuvat toisista maailmoista, menneistä ja tulevista).

5. jumalaisten edeltäjinä pidetään kahta toisilleen läheistä sukua olevaa 

luojahenkeä (Aj ja Ij, Num ja Xul, Jen ja Omel) ja näiden luomaa elämän 

järjestystä eli vuodenaikoja ("kezälinnut tullah, kezän Jumal tuo").

6. luojahenkiä kuvaavien vuodenaikojen vaikutus näkyy jumalaisten 

käyttäytymisessä (ukkonen näyttäytyy vain kesäisin) ja nimissä (kaksi tai 

useampaa nimeä, talvimetsä=moita).

7. jumalaisten uskotaan elävän ("silmin-nähtäviä, käsin-kosketeltavia") 

ja pystyvän näyttäytymään eläinten, ihmisten, kasvien, kivien ja puiden 

hahmossa.

8. jumalaisten uskotaan elävän rajatulla alueella (jokaisella kivellä, lammella 

ja metsiköllä oma haltijansa) ja toisaalta olevan läsnä kaikkialla missä kyseistä 

voimaa esiintyy (joenpinta=joenhaltijan silmät, lieska=tulenhaltijan kieli,

lumme=veenhaltijan korva).

9. jumalaisista vanhimpana pidetään suota / vettä ja nuorimpana tulta 

("ves on vanhin veljeksist, tuli nuorin tyttäristy").

10. jumalaisia pidetään ihmisten sukulaisina (kutsutaan sukulaisuutta 

ilmaisevilla sanoilla, Maa-emo, Kuu-ukko) ja toisaalta ajatellaan olevan 

sukua keskenään (tuli ilman tytär, päivän sisar).

11. jumalaisia pidetään sukuhaltijoiden eli toteemien kaltaisina (metsästäjän 

ja metsänhaltijan tyttären liitosta polveutuminen) ja toisaalta sukuhaltijoita 

vanhempina (pyhäköt luonnon luomia).

12. jumalaisilla on kyky helpottaa ja vaikeuttaa ihmisten elämää (kerallaan

rukoillaan, ennustetaan ja vannotaan, haltijoita voidaan moittia jos eivät ole 

suosiollisia).

13. jumalaisten kanssa vallitsevaa maanläheistä ja tasavertaista suhdetta 

voidaan pitää yhtenä suurimmista erottajista luonnonuskontojen ja

ihmiskeskeisten moraaliuskontojen välillä.

14. jumalaisia voidaan kuvailla hyödyn, käyttötarkoituksen, vuodenajan, 

sukupuolten työnjaon, sijainnin, pyhäkköjen ja ottamiensa hahmojen mukaan.

15. metsää pidetään vireyden, työkalujen, polttopuiden, elon ja suojan antajana, 

kesän jumaluutena, enemmän miehen kuin naisen ulottuvuutena ja keskisen 

olentona. metsänhaltijan pyhäkköinä pidetään erikoisia ja haarautuvia puita 

ja hahmoina metsän eläimiä, tuulta ja usvaa.

16. maata pidetään elämän, kasvun, hedelmällisyyden ja terveyden antajana, 

kesän jumaluutena, enemmän naisen kuin miehen ulottuvuutena ja alisen 

olentona. maanhaltijan pyhäkköinä pidetään kantoja ja maakiviä ja hahmoina 

kastetta, sammalia, heiniä, marjoja ja maaeläimiä (käärme, sammakko, 

muurahaiset).

17. jokea pidetään elävän eli juoksevan veden, kalojen ja runsauden antajana 

ja tärkeänä kulkureittinä, kesän jumaluutena, enemmän miehen kuin naisen 

ulottuvuutena ja välittäjänä aliseen, keskiseen ja yliseen. joenhaltijan pyhäkköinä 

pidetään jokien latvoja, pyörteitä, suita ja virtapaikkoja ja hahmoina jokieläimiä, 

kaloja ja lintuja.

18. vettä pidetään juomaveden, puhtauden, hedelmällisyyden ja terveyden 

antajana, kesän jumaluutena, enemmän naisen kuin miehen ulottuvuutena 

ja alisen olentona. veenhaltijan pyhäkköinä pidetään vesiheiniä, rantakiviä ja 

syvänteitä ja hahmoina hyppiviä kaloja, pohjassa makaavia kaloja, vesilintuja 

ja vesieläimiä.

19. tulta pidetään lämmön, mukavuuden ja valon antajana, yön ja talven 

jumaluutena, enemmän naisen kuin miehen ulottuvuutena ja keskisen olentona 

tai välittäjähenkenä. tulenhaltijan pyhäkköinä pidetään tulehmoa eli tulisijaa 

ja hahmoina virvatulia ja tulen värisiä puita ja eläimiä (repo, orava).

20. päivää pidetään valon, lämmön, ajan ja suunnan antajana, kesän jumaluutena, 

enemmän miehen kuin naisen ulottuvuutena ja ylisen olentona. päivänhaltijan 

pyhäkköinä pidetään koivuja ja päivän valon koskettamia paikkoja ja hahmoina 

vaaleita päiväeläimiä (joutsen, kajava, perhoset).

21. kuuta pidetään hedelmällisyyden, terveyden, valon ja ajan antajana, yön ja 

talven jumaluutena, enemmän naisen kuin miehen ulottuvuutena ja ylisen olentona.

kuunhaltijan pyhäkköinä pidetään kuunvalon koskettamia paikkoja ja hahmoina 

yöeläimiä (sarvekkaat ja vaaleat eläimet, koit).

22. ilmaa pidetään ilmojen eli sään antajana, kesän jumaluutena, enemmän miehen 

kuin naisen ulottuvuutena ja ylisen olentona. ilmanhaltijan pyhäkköinä pidetään 

koivuja ja korkeita paikkoja ja hahmoina pilviä ja korkealla lentäviä lintuja (hanhi,

kurki, kotka).

23. ukkosta pidetään myrskyjen, sateiden ja tulen antajana, kesän jumaluutena, 

enemmän miehen kuin naisen ulottuvuutena ja ylisen olentona. ukkosenhaltijan 

pyhäkköinä pidetään salaman lyömiä puita, saaria ja vuoria ja hahmoina tummia 

pilviä, lintuja ja hyönteisiä.

24. tuulia pidetään ilmojen, suunnan ja virkeyden antajina, ympärivuoden 

jumaluutena, enemmän miehen kuin naisen ulottuvuutena ja välittäjinä yliseen,

keskiseen ja aliseen. tuulenhaltijan pyhäkköinä pidetään korkeita ja tuulisia paikkoja

ja hahmoina vihureita, tuiskuja ja virtauksissa liiteleviä lintuja (piekana, haukka).

25. tähtiä pidetään lukujen, tarujen ja suunnan antajina ja sukulaisten henkien sijana, 

yön ja talven jumaluutena, yhtä lailla naisen kuin miehen ulottuvuutena ja ylisen 

olentoina. tähtien pyhäkköinä pidetään linnunrataa ja hahmoina tai lähettiläinä

muuttolintuja ja hämähäkkejä (sielulinnut, saattajat).

26. mainittujen jumalaisten lisäksi / sijasta on palvottu monia pienempiä voimia

(usvasta sateeseen, kivistä vaaroihin) joiden tiedot on ripoteltu edellisten sekaan

(kuka mitäkin pitänyt tärkeänä, ukkonen näyttäytyy vain pari kertaa kesässä,

aamurusko melkein joka aamu, sammalmätäs koko kesän).

27. jumalaisten ihmismäistämistä ja sukupuolistamista (akat ja ukot) voidaan 

pitää verrattaen myöhäisenä kehityksenä (lähtöisin tapojen sekoittumisesta 

sukulaisten palvontaan, etelästä tulleiden kansojen uskomuksiin ja haluun 

ymmärtää haltijoita ihmisten kaltaisina perheinä).

28. vanhempaa uralilaista ajattelua edustaa eläinten, puiden ja luonnonvoimien 

pitäminen ihmisiä vanhempina ja omina opettajina (vanhempi sisko, vanhempi

veli) ja yhteiseen "eläväisten heimoon" kuuluvina (liikkuvat eli elävät, omaavat 

hengen eli henkisielun).

29. vastaavasti palvontatapojen vanhempaa kerrostumaa edustaa haltijoiden kanssa

viestiminen huutojen, joikujen, tanssien, vihellyksien, enteiden ja unien välityksellä 

(myöhäisempää ja vieraampaa perinnettä ihmisrakenteiset pyhäköt kaavamaisine 

menoineen, kumarteluineen ja rukouksineen).

METSÄ 

metsä, mehtä, mettä (suomi), mettsä (karjala), mets, mettse (lyydi), mets (vepsä), mettsä (vatja), mets, mots, metsas (viro), metsa, mitsa, mutsa (liivi), maecce, miehce, miehc, miehttjen, miehcse, mettsila (saami), messze, messzi, messzire (unkari), moita (suomi), mojda, myejdi, muoidi, moida (saami), motse, mote, mat, maci, mattje, macil, maz, mazol (selkup), moga (enetsi, nenetsi), mecä, majda (kantaurali).

1. metsään mentäessä pyydetään lupa metsänhengeltä 

(haltijan koti).

2. metsäpoluilla ei yövytä tai tehdä tulta (henkien 

reittejä).

3. vepsäläiset kutsuvat metsänhengelle puhumista metsän 

kanssa pakisemiseksi (mecanke pagizemha).

4. kaikua pidetään metsänhengen äänenä.

5. komit pitävät suota (nur) maan ja veen välimuotona 

ja alkuluomisen ilmentymänä (jokaisella suolla oma 

haltijansa, Nur cud).

6. komit pitävät suota maata ja ilmaa vanhempana. 

7. komien mukaan ihminen menettää suolla muotonsa 

ja ajantajunsa ja näkee kohtalonsa (soille ei mennä 

turhaan).

8. komit pitävät suolla nähtyjä sinisiä liekkejä (virvatulia) 

varjosielujen (ort) jälkinä. 

9. "Metsän ukko, metsän kukko, metsän halli harmaa 

parta, ota mettä mättähästä, kulta kuppine käessä, 

kulta sulka kuppisessa, haavoja parentamaa, kipehiä 

päästämää" (parantajien apuhenkiä).

10. "hozain i hozajuska, astkad mindaime mecha" 

(isäntä ja emäntä, astukaa kanssani metsään, 

vepsäläiset metsään mennessään).

11. vepsäläiset ilmoittavat metsänhengelle vierailusta

etukäteen (vrt. toisen kotiin meneminen).

12. vepsäläiset liikkuvat metsässä metsän ehdoilla 

(katsotaan mitä haluaa antaa).

13. komien metsänhengen Versan uskotaan voivan ottaa 

karhun, huuhkajan, suuren männyn ja myrskytuulen 

hahmon (pidetään vedenhengen Vasan vihollisena).

14. komit pitävät Versaa tarkkana ja oikeuden

mukaisena (kohtelee ihmisiä sen mukaan miten 

käyttäytyvät metsässä). 

15. komien mukaan Versa näyttää ihmiselle metsästä 

oman puun (jokaisella oma puu, as pu). 

16. komit pitävät Versan asuinpaikkoja ja paikoilla 

kasvavia puita pyhinä (kajoaminen kiellettyä). 

17. komit laskevat Versan lahjat kaatuneiden puiden 

tai kantojen päälle tai suurten haapojen juurille
(lasketaan päivän laskiessa). 

18. komimiehet lahjoittavat Versalle ensimmäisen 

saaliinsa (vrt. vesa, veera, verso).

19. komien mukaan Versa pitää tarinoista (metsässä 

yövyttäessä istutaan ja turistaan tulen ympärillä). 

20. komien pyhäpäivien tapoihin kuuluu metsänreunaan 

meneminen ja katajanoksien pyytäminen Versalta 

(hallitsee kaikkea metsässä olevaa). 

21. komit pyytävät Versan suojelusta pitkille matkoille 

lähtiessään ja metsän läpi kulkiessaan.

22. hantit kutsuvat metsänhenkeä nimellä Unt-tonx 

(tonx=haltija, vrt. unto). 

23. hantit eivät laadi metsänhengistä kuvia (uskotaan 

näyttäytyvän puissa, kivissä ja eläimissä, jokaisella metsällä 

oma haltijansa).

24. nenetsit laativat metsänhenki Paargän kuvia puihin 

(ihmishahmoinen, pidetään hyväntahtoisena,

vrt. parka, pa-arka).

25. mordvalaiset kutsuvat metsänhenkeä Vir-avaksi 

eli emoksi (vrt. komien Versa ja inarinsaamelaisten 

Vires-ajka, vrt. vireä, virittää, virsu).

26. udmurtit kutsuvat metsänhenkeä Nules-murtiksi 

(metsän-ihminen), Tsatsa-murtiksi (vrt. satsata), 

Nules-utisiksi (metsän-vartija) ja Bidzim nunaksi 

(suuri setä). 

27. udmurttien mukaan Nules-murt voi ottaa suuren 

puun, myrskyn ja vihurin hahmon. 

28. udmurttien mukaan Nules-murt pitää häitään 

kesällä ja talvella ("vaeltaa tuulispäissä niin että 

korkeat puut ryskyvät"). 

29. udmurtit eivät pelkää Nules-murtia (pidetään 

väkevänä mutta hölmönä). 

30. udmurtit uhraavat Nules-murtille syksyisin 

suurten kuusien alla (lahjat ripustetaan puiden 

oksille).

31. udmurtit muistavat metsänhenkeä kevät ja 

syysmyrskyjen aikaan (keväällä pyydetään

myrskytöntä kesää, syksyllä riistaa).

32. udmurtit uhraavat metsänhengelle hanhen 

tai sorsan.

33. saamelaisen metsänhengen Leibolmain 

(leppämies) sijana pidetään tyvestä haarautuvaa 

puun oksaa (haarat=kädet).

34. saamelaiset säilyttävät Leibolmain oksaa 

lähteen äärellä (hengen läheisyyden uskotaan 

nostattavan lempeä).

35. sanalla tapio tarkoitetaan metsänhenkeä 

ja metsää itseään ("kostu korpi, mielly metsä, 

taivu ainonen tapio", "kuule metsä, herää tapio").

36. tuulenpesiä kutsutaan tapion päähineiksi ja 

kouriksi, vesottuneita kantoja tapion kannoiksi, 

vesoja tapion hiuksiksi, naavaa tapion parraksi, 

pientä närettä jonka oksat kääntyvät alaspäin 

tapion kämmeneksi, suurempaa alaspäin kasvavaa 

närettä tai petäjää tapion pöydäksi ja kehäksi 

kasvanutta puuta tapion lukoksi.

37. "Metsän emo, havulakki, vanha vaimo"

(metsän emon kutsusanoja).

38. suomalaisten Metsän emoa vastaa 

virolaisten Metsa-ema, liiviläisten Motsa-jema 

ja mordvalaisten Vir-ava.

39. vepsäläisen metsänhengen Metshisen 

uskotaan olevan läsnä kaikkialla metsässä 

(voi ottaa karhun ja suden hahmon).

40. metsiä hallitsevien henkien lisäksi 

metsissä tiedetään elävän yksittäisten puiden 

henkiä. 

41. saamelaiset varoittavat puun henkeä ennen 

kaatamista (runkoon koputtamalla). 

42. marit kutsuvat puun henkeä nimellä pu-ört 

(ört=ort). 

43. mordvalaisen metsänhengen Tsufto-avan 

(puu-emo) asuttaman puun latvassa "riehuu

talvinen myrsky ja kesäinen tuuli" (metsän 

ja tuulen yhteydestä).

44. metsänhenkeä voidaan kurittaa sitomalla 

yhteen oksia, ripustamalla oksiin kiviä tai lyömällä 

kannonpäihin keppejä (jos eksyttää ihmisiä tai 

aiheuttaa ongelmia).

45. hantit kutsuvat metsänhenkeä nimillä 

Unt-tonx (salon-haltija), Unt-menkw (salon

-menkwi) ja Vont-junk (erän-mies). 

46. hantien Unt-tonxia kuvaillaan karva-

silmäiseksi-jalakkaaksi ("karvainen kuin 

muutkin metsän asukkaat").

47. hantien mukaan Unt-tonx elää syrjäisillä 

saloilla (jokaisella metsällä ja metsän läpi 

virtaavalla purolla oma haltijansa). 

48. hantit pyytävät Unt-tonxilta pyyntionnea 

("ruskean eläimen seitsemää onnea, mustan 

eläimen seitsemää onnea"). 

49. hantit uhraavat Unt-tonxille metsästys 

ja kalastuskauden alussa ja lopussa, tavallista 

suuremman saaliin jälkeen ja ensimmäisen 

saaliin jälkeen (lahjoiksi luita ja nahkoja). 

50. hantit jättävät Unt-tonxin lahjat puihin 

tai tuohilevyille puiden alle ("päivän koittaessa, 

syntyvän koitteen esiin tullessa").

51. hantit pitävät korkeita kantoja ja maatöyräitä 

metsänhenkien asumuksina (Vont-lunk-kat, 

salon-haltijan-kota, vrt. kate, katto).

52. hantit pitävät Unt-tonxia turkiseläinten 

luojana ja antajana.

53. metsälintuja pidetään metsänhenkien 

apulaisina (vrt. hahmoina).

54. hantisukujen kerrotaan saaneen alkunsa metsänhenki 

Unt-tonxin tyttären ja metsästäjän välisestä liitosta 

(vrt. hiiden tyttären, metsänhaltijoiksi muuttuneet

luolamiehet).

55. mansit kutsuvat metsänhenkiä metsän-ukoiksi, 

kolmisylisiksi-metsän-ukoiksi (Vuor-ansux, vrt. vuori) 

ja karvasilmäisiksi-metsä-utseiksi (Punin-sampä-ur-utsi,

vrt. samppa).

56. metsänhenkeä kutsutaan sitomalla yhteen kaksi näreen 

ja yksikantaisen pihlajan latvaa sanoin "Metsän-ukko 

halliparta, pane partas palmikkohon, pane kätes käärimihin, 

pane kinttus kiintimihin" (uskotaan ilmestyvän unessa).

57. metsänhenkeä kutsutaan asettamalla lahja muurahaispesään, 

tekemällä tuli tikankoloisen puun juurelle tai virittämällä valkea 

paikalle missä on kolme istuimiksi sopivaa kiveä (kutsutaan 

illalla päivän laskettua).

58. metsänhengelle annetaan ensimmäinen osa kaikista metsän 

antimista (kesän ensimmäiset marjat kiven päälle).

59. naispuolisia metsänhenkiä puhutellaan sanoin "ehtoinen 

metsän emäntä", "metsän eukko ennellinen", "metsän armias 

antimuori", "metsolan muori metinen", "korven korkea eukko", 

"ahon aimoinen emäntä", "sinisukka suon emäntä, kaunis 

kankahan eläjä", "salokaarron kaunis vaimo", "haapasaaren 

kaunis neiti", "metsän tytti, metsän neiti, metsän piika pikkarainen", 

"metsän tyttö, mieluneiti, sinipiika pikkarainen, korven kuuluisa 

korea", "hyvä emäntä, metsän emäntä, metsän taitava tapio", 

"metsän eukko, kaunis karva, itse metsän tapio" ja "tapio metsän 

emo, havulakki vanha vaimo".

60. metsää puhutellaan sanoin "kuule metsä, herää tapio", 

"mielly metsä, kostu korpi, taivu ainoinen tapio" ja "mielly 

metsä miehiisi, taivu ainoinen tapio".

61. saamelaiset pyytävät metsänhenki Leibolmailta 

(leppä-mies) pyyntionnea. 

62. saamelaiset pitävät Leibolmaita karhujen suojelijana 

(menee halutessaan karhujen puolelle). 

63. saamelaiset uhraavat Leibolmaille jousia ja nuolia

(b=v, vrt. leivo, leivonmäki).

64. saamelaiset pirskottavat metsältä palaavien metsästäjien 

päälle punaista lepänkuorinestettä (Leibolmain kunniaksi).

65. saamelaisten Leibolmaita kuvataan kannuksissa (govdes) 

karhun viereen (kädessään jousi tai sauva).

66. saamelaisten mainitsemiin metsänhenkiin kuuluu 

Virku-akka, Vires-aka, Tava-ajk ja Miehts-hozjin

(vrt. suomalaiset ja karjalaiset haltijat).

67. saamelaisen metsänhengen Vare-jiellen (metsän-eläjä) 

uskotaan pitävän hiljaisuudesta (vrt. hiljaa liikkuminen).

68. saamelaisen metsänhengen Luot-hozjikin tiedetään 

suojelevan poroja kesäisin ja avustavan villipeurojen pyynnissä 

(naispuolinen, "karvainen kuin peura").

69. saamelaiset muistavat Luot-hozjikinia keväisin ja syksyisin 

porojen kokoontuessa yhteen (vrt. nenetsien ja nganasanien

peurahenget).

70. marit muistavat metsän-ukkoa (Kozla-kuguza) ja metsän

-akkaa (Kozla-kuwa) metsälle lähtiessään (lahjat puuhun 

veistettyyn loveen).

71. marit pyytävät metsänhengiltä menestystä ja terveyttä 

(metsässä yöpyessään). 

72. marien lehtouhriin kuuluu juoman kaataminen Kozla

-kuguzalle ja Kozla-kuwalle (kerrotaan olleen alkujaan 

ihmisiä).

73. marit tervehtivät metsänhenkeä metsään 

mennessään. 

74. marit lauleskelevat metsässä ollessaan 

("koska puut ymmärtävät puhetta ja pitävät 

laulusta"). 

75. marit menevät metsään puhtaana. 

76. marien mukaan metsää ei saa turmella 

tai saastuttaa (pyhä tila).

77. "Metsän eukko rautahammas, veri kuorsi 

kuontalosta, kyll mie tunnen siun kottiis, kuusen 

all on kenkitetty, rahka suoll on rauoitettu" 

(naarassuden hahmossa).

78. "ota nyt, metsä, miehiksesi, urohiksesi, tapio, 

ota miestä oppimahan, taivon kaarta katsomahan" 

(omat oppipaikat).

79. "siitä lieto Lemminkäinen, jopa hiihti hiljallensa, 

mieliksi Metsän emännän, salon impijen iloksi"

(hiljaa hiihtäminen).

80. "niinpä lieto Lemminkäinen, viikon hiihtoa hivutti, 

lauloi virret viijan päässä, kolmet korven kainalossa, 

miellytti Metsän emännän, itsenkin Metsän isännän" 

(hengille laulaminen).

81. "Mielikki, metosen tytti, sie tarkka tapion vaimo, 

kun mie lienen pahoin loatin, siun koissa käyvessän,
ota pois omat hyväs, anna pois omat pahani, jykiet on 

pitää, vaikiet on kantaa" (henkien lepyttelyä).

82. "Mielikkö, metsän emäntä, mesikäppä, källeröini, 

pankam o käsi kätehe, käsi toisehe käteh, eläkä leukojas 

levitä, eläkä hampahias, hajota" (naaraskarhun 

hahmossa).

83. metsänhenkeä kutsutaan matalaoksaisen petäjän 

luona ("semmone pitää olla oksa että olla kuin 

metsikanan jalka").

84. "Metsän ukko, uujuparta, Korven ukku, noavaparta"

(metsän ukon kutsusanoja).

85. metsänhenkeä hyvitellään hakemalla metsästä 

kolme lepän varpaa, sitomalla varvat yhteen punaisella 

langalla ja lahjoittamalla varvat haltijalle sanoin 

"Metsän ukko, uujuparta, Korven ukko, noavaparta, 

ota nyt omat hyväs".

86. "pyylöil on pyhät metshät, koppelil on korvet suuret" 

(pyhät metsät, metsälintujen asuttamat).

87. vepsäläisiin metsänhenkiin kuuluu Mecan izanda 

(metsän isäntä), Mechiine (metsähinen), Korbhiine 

(korpihinen), Mecamez (metsänmies), Mecauk 

(metsänukko) ja Toine pol (toinen puoli).

88. obinugrilaisten mukaan metsään eksynyt 

peittyy pyhään haltijoiden lähettämään sumuun 

("eteenpäinmeno-ymmärrystä minulla ei ole, 

takaisinastumis-ymmärrystä minulla ei ole").

89. "vie metsää vesiset silmät, kanna silmät kastuneet" 

(murheiden kertominen).

90. hantit välttelevät metsässä olevia eläinten asuin 

ja pesimäpaikkoja.

91. hantien mukaan metsässä ei saa puhua kovaa, 

huutaa tai kuiskata.

92. hantit eivät metsästä naaraseläimiä tai nuoria 

eläimiä (elämän jatkuminen).

93. hantit syövät metsästyskauden ensimmäisen 

saaliin metsänhengen kunniaksi (syömällä

uhraaminen).

94. "ota, metsä, mieheksesi, urohiksesi, tapio, 

korpi kolkkipojiksesi" (metsälle lähdettäessä).

95. "Mezän on tytti, Mieli neito, sala koarten vaimo 

kaunis, soatai tuolla soareksella, tuollai kummulla 

kuleta" (metsän tytti, mieli neito).

96. "lepy lehto, kostu korpi, ilahu Metsän isäntä, 

minun mehille tultuani, aamu-miehen astujessa"

(aamumetsä, vrt. kala).

97. "harjoan havulla pääni, voian mekkoni mesillä,

jotta mie haisosi havulle, katajille katkoasi, 

tekisi mieleni minun, metsän mettä juuakseni"

(metsästäjän lukuja).

98. sanalla metsä tarkoitetaan karhua ja metsänhenkeä 

(karjalan mettsä), reunaa, äärtä ja erämaata (saamen 

maecce), syrjässä olevaa (saamen maeccen) ja kaukana 

olevaa (unkarin messze, vrt. lähteä messiin, messilä,

mesikämmen).

99. sanalla moita tarkoitetaan talvista metsää (suomen 

moita), peuranpyynnin aikaista metsää (saamen myejdi) 

ja syvän lumen aikaista metsää (saamen mojda, my-ejdi, 

ma-ecce, vrt. eiti, eini, äiti, esse, essi, esa, isa, assi, isi, 

oita, ota, osa, otsa, otso, metsän nimet=sukulaisnimiä ja 

karhun nimiä).

100. hantien mukaan metsänhenget yöpyvät pajujen 

rehevöittämän joen suussa. 

101. mansit pitävät metsänhenkiä (menkw) luojahenki 

Numin lehtikuusesta veistäminä ensimmäisinä ihmisinä

(toisen tiedon mukaan Variksen jälkeläisiä).

102. mansien mukaan menkwit elävät kuin ihmiset 

mutta nukkuvat karhuntaljoilla ja metsästävät eri 

eläimiä.

103. mansien mukaan menkwit ovat pitkiä, pitkäpäisiä, 

voimakkaita ja yksinkertaisia (vrt. luolamiehet,

menninkäiset).

104. mansien alkuheimojen (mos-heimo) tiedetään 

taistelleen menkwejä vastaan, voittaneen nämä ja 

ripustaneen päänahkansa lehtikuusiin.

105. mansien mukaan menkwit pelkäävät tulta 

ja tuohinaamareita.

106. mansit kaivertavat menkwien kasvoja 

pyhäköiden puihin ja uhriaittojen tolppiin 

(polkujen, aittojen ja tulen suojelijoita).

107. mansit (por-heimo) pitävät menkwejä 

sukulaisina ja ystävällisinä olentoina (mos

-heimosta polveutuvat vahingollisina olentoina, 

toinen alkuheimo sekoittui pohjoiseen tullessaan 

vanhempaan väestöön).

108. mansit pitävät karhupäivien tapoja menkweiltä 

saatuina (jatkumoa vanhemmalta väestöltä).

109. mansit kutsuvat hyväntahtoisia metsänhenkiä 

miseiksi (sanalla mis tarkoitetaan saalista, hyvää 

onnea ja onnellisuutta, vrt. misa, missä).

110. mansien mukaan misit elävät metsän 

vaikeakulkuisimmissa paikoissa. 

111. mansit pitävät misejä ihmisten kaltaisina 

mutta seitsensormisina. 

112. mansien mukaan misit menevät 

vanhaksi tullessaan "sinne mistä päivä nousee" 

(vrt. tuonilmainen, jälleensyntyminen). 

113. mansit pyytävät miseiltä kala ja metsäonnea. 

114. mansit kutsuvat naispuolista metsänhenkeä 

nimellä Mis-ne (mis-nainen).

115. mansien mukaan Mis-ne elää jokien 

lähteillä lehtikuusen pihkan tuoksussa, 

turkisvaatteita ommellen (vrt. vanhemmat

heimot, kantauralilaiset).

116. mansit pitävät Mis-nen ja metsästäjien 

välisiä kohtaamisia onnea tuovina (kohtaamisista 

kerrotaan taruja).

117. mansit pitävät Mis-naista onnekkaimpien 

metsästäjien emona (pyyntionnen antaja).

118. mansit laativat Mis-naisen kuvan puusta 

ja kankaasta (pidetään koti ja sukupyhäkössä).

119. mansien karhupäivien tapoihin kuuluu 

Mis-naisten (haltijoiksi pukeutuneita ihmisiä) 

osoittama uhma vastakkaiseen heimoon 

kuuluvaa Karhua kohtaan.

120. mansien metsänhenkien pääpyhäkkö 

sijaitsee kempazh-joen yläjuoksulla (sat menkw, 

seitsemän menkwiä, vrt. sata).

121. mansien laatimat menkwien kuvat ovat 

80-150cm pitkiä, siperianmännystä veistettyjä, 

valkoiseen kankaaseen käärittyjä puu-ukkoja 

(veistetään pyhäkössä, asetetaan kasvot etelään 

päin, vaihdetaan uusiin 3-5 vuoden välein).

122. mansit laittavat menkwien kuvat jonoon 

tai riviin pyhäkön vaakapuuta vasten (vaakapuu 

nostetaan pihdan ja koivun väliin).

123. mansit käyvät menkwien pyhäkössä 

syksyisin ennen talvimetsästyksen alkua 

(menkweille ei uhrata eläimiä).

124. mansien metsänhenkiin kuuluu Wolja

-jalpin-sa (volyan-pyhä-emo) ja Mis-ne-ekwa 

(metsän-vanha-nainen).

125. mansit pitävät Mis-ne-ekwaa kala ja

metsäonnen antajana.

126. mansien Mis-ne-ekwan pyhäkköön kuuluu 

tuohikattoinen aitta, tulisija, pieni matala pöytä 

ja pöydällä pidetty ontto puunrunko (haltijalle

tuodut lahjat runkoon).

127. mansien Mis-ne-ekwan pyhäkkö sijaitsee 

pyhän joen (jalpin ja) rannalla (pyhäkkökäyntiin 

kuuluu tulen sytyttäminen ja liinojen sitominen 

haltijan puuhun).

128. mansit pitävät Mis-ne-ekwalle tuotuja puita, 

jousia ja nuolia pyhäkön aitassa (pyyntionnesta 

kiittäminen).

129. mansien metsänhenkiin kuuluvaa Wor-xumia 

(pihtametsän-mies) pidetään menkwien kaltaisena 

karvaisena ja arvaamattomana olentona joka asuu 

kaukana sisämaassa joen lähteillä.

130. mansien mukaan Wor-xumin metsässä ei 

saa viheltää, veistää tai muutenkaan häiritä 

haltijan rauhaa.

131. "käy nyt maata, Mehän ukko, Mehän ukko 

halliparta, Mehän ehtoinen emäntä" (luetaan 

metsänhenkiä lepyteltäessä ja lasketaan lahjat 

muurahaiskekoon).

132. "noin leppeet olkoot meiän assiit, kuin nuo 

lepänvarpaat" (luetaan metsänvihoihin joutunutta 

ja sivellään lepän varvuilla).

133. "mie jou'ui huka jälile" (metsään eksyttäessä).

134. selkupit pitävät metsän eläimiä metsänhenki 

Macin nejdin luomuksina ("neidon sukiessa hiuksiaan 

juoksee niistä oravia ja soopeleita", vrt. masi, massi,

masa, maisa).

135. selkupit pitävät metsästysmaita Macil lozin 

alueena (toisen tiedon mukaan rajatila ihmisten ja 

haltijoiden maiden välillä, "ei henkien maailmaa, 

ei ihmistenkään").

136. selkupit käyttäytyvät metsässä kuin toisen kodissa.

137. selkuppien suonhaltijan Konzil iran (juuren

-vanha-mies) uskotaan elävän juurissa, mättäissä 

ja kannoissa ("hiljaisessa paikassa").

138. selkuppien mukaan Konzil ira istuu mättäällä, 

houkuttelee ihmisiä suolle ja johtaa näitä harhaan 

(mättään-kokoinen ukko, vrt. iiro).

139. selkupit jättävät Konzil iran lahjat mättäille 

ja juurien alle.

140. selkuppien mukaan metsänhenki Maci yulat 

hallitsee metsää ja siellä olevia eläimiä (jokaisella 

masilla oma metsänsä, vrt. jula, juhla).

141. selkuppien mukaan metsänhenget voivat

auttaa ja vaikeuttaa metsästystä (kohtelusta 

riippuen).

142. selkupit vievät metsänhengille kolikoita ja 

kankaanpalasia (ripustetaan puihin).

143. selkupit pitävät valkokaulaista soopelia 

naispuolisen metsänhengen Macil losil iman 

(metsän-henki-emo) lähettämänä.

144. selkupit kutsuvat miespuolista Macil lozia 

siperianmäntyhengeksi (haltijan lahjat viedään

siperianmäntyjä kasvavaan metsään).

145. selkupit kuvailevat Macil lozia yksisilmäiseksi 

pieneksi mieheksi jolla on suuret kulmakarvat 

ja jonka jäljistä syntyy eläimiä.

146. selkupit pitävät tulille saapuvaa Macil lozia 

hyvänä enteenä.

147. selkupit pitävät naispuolista metsänhenkeä 

Macin nejdiä (metsän neiti) miespuolisen 

Macil lozin tyttärenä.

148. selkuppien mukaan Macin nejd elää metsässä 

ja liikkuu suksin ("kaikkien eläinten rakastaja").

149. selkuppien taruissa Macin nejdin rinnalla 

kulkee kultaraidallinen orava (vrt. maaorava).

150. selkupit kuvailevat Macin nejdiä pieneksi ja 

kauniiksi neidiksi (haltijalla kerrotaan olevan 

punainen nilkkoihin asti ulottuva letti).

151. selkuppien mukaan Macin nejdin näkeminen 

tuo pyyntionnea (vrt. massia).

152. selkupit lahjoittavat Macin nejdille kankaan

palasia (uskotaan sitovan lahjat oravilleen).

153. selkupit kutsuvat Macin nejdiä kuusi ja 

pihtapuita polttamalla ("seitsemässä nuotiossa").

154. selkupit pitävät karvaisia ja sarvekkaita 

metsänhenkiä (macil qup) luonnottomasti 

kuolleiden ilsat-sieluina (uskotaan tuovan 

metsäonnea, vrt. peurojen nimet).

155. selkupit sanovat metsään (mac) tai suolle 

(sogra) eksyneestä "henki vei hänet" (uskotaan 

tulevan heikoksi tai hulluksi).

156. metsälintujen suosimia puita pidetään 

metsänhenkien olinpaikkoina ("metsomännyt 

ja teerikoivut"). 

157. hantit pitävät metsähiisiä (utsi) ahman ja 

suden hahmoisina (vrt. utsjoki).

158. hantien mukaan metsänhenget (mis) elävät 

sopuliselkäisellä-seitsenvaaralla, hirviselkäisessä

-metsässä.

159. kolmea yhdessä kasvavaa puuta pidetään 

metsän vanhimman asuinpaikkana (uskotaan 

elävän vanhimmassa puussa).

160. "tule metsä miehinesi, petäjä perehinesi, 

katajainen kantoinesi" (metsän kutsumista).

161. "nouse honka huovinesi, koivu kolmen poikinesi" 

(metsänhenkien kutsusanoja, vrt. huovinen).

162. nganasanit kutsuvat metsästystä rajoittavia 

sääntöjä sanalla karsu (syksyinen metsästyskausi 

alkaa heinäkuun lopulla, vrt. karu, kassu).

163. nganasanit kutsuvat metsänhenkeä nimellä 

Khua-nema (puu-emo).

164. "vähää ennen suojaa toi mettä alkaa kohiseen" 

(metsän ääniä).

165. "ei mettä kaikillep paukuttelijoillem mittään 

anna" (tuliaseiden vieraudesta, omat aseet

=itse laadittuja).

166. "jos vaan saaliillas kehhuu niin turha on koittaa"

(kehumisen vieraudesta).

167. "jos söi metäle lähtiissä niin sillon ei suana mitää 

sualista" (metsästäjien uskomuksia).

168. "hetessuo jossa on semmosie avohetteitä, 

elävie hetteitä" (hetesuot).

169. "se jänkä on ylikulukematonta hutelikkova, 

siinä on ihan avosilimäkkehijäki" (jänkäsuot).

170. "sielhän niit oli sylämmettäs niit elikoi, pienii 

ja suurii" (sydänmetsät, eläinten asuinpaikkoja,

suojeltuja oikeassa suomessa).

171. "myö kävelti öksyksiis tuol metsäs, ja löyvettiihä 

myö viimisel tänne rantaa" (metsästä rantaan).

172. "siim metsäs on öksyttäjä, sanokoo kuka mitä 

sanokoo" (eksyttäjä, vrt. joutua metsän peittoon).

173. "eteämetseä sannuot saloks" (metsät ja salot).

174. "mettä hajaa hyväl ehtoosiin" (hajaa eli tuoksuu, 

vrt. haju).

175. "tossa oli hallampaikka, mettä tuli kahlem pualen, 

keskellä oli sua" (metsät ja suot).

176. "se oli semmonen hareikko missä kasvoi joku 

kuusen närhe harvas haavanvesakos" (kuusia ja haapoja 

kasvava vesakko).

177. "siellä kulukee niitä rimmin harijoja, ne on semmoset 

harijat, jota saattaa kulukia" (rimpisuolla).

178. "tynel ilmal metsä helliz hän ku lauloi" (metsässä

laulaminen, vrt. heli).

179. "metsä helähtä vasta" (helähti vastaan).

180. "revittä laula ni metsä helizö vasta" (elävä olento).

181. "metsä helähti vasta gu mörrähin" (mörähin,

vrt. mörri=karhu).

182. "metsän kailukka" (kailukka eli saareke).

183. "kulu metsän kohhina" (kohina).

184. "koverat pud ne olti lylykkäitä" (koverat lylypuut).

185. "sille voit kaik kaihoda, sille voit kaik itkiä, ei se kellegi 

verga" (kaihoda eli kertoa huolet).

186. "oksat präkkäd metsäz jalkoin al" (varoittaa

eläimiä, metsä=pitää huolta omistaan).

187. "miul tuligi hädä, miä noizin itkömä" (metsään 

eksyessäni).

188. "se on nin rädäizikkoi sto sind ei päze läbi" 

(rätäsikkö eli tiheikkö, eläimille kuuluvat kohdat).

189. "so hytisö, silmänkohta" (suo hytisee).

190. "sil on nidä so silmiä" (suon silmiä).

191. "nistä keitätti tsajua, sokanervista" (tsaijua eli

teetä, suopursuista).

192. "valkkiavvahingo näkky, palo ono" (metsäpalo).

193. "linnud metsäs tsigerdäd" (metsän väki).

194. "metsä tsuhizo" (suhisee, metsän kieltä).

195. "oha nyt siuld päv vihmaiz, ku siä et tunne 

metsäst poiz männä" (pää vihmassa, vai päivä, 

päivän mukaan liikkuminen).

196. "semmonen uikoma männö sinne metsä" 

(uikoma eli kapea notko).

197. "soz oh hyväd murampaigad" (suossa, 

muurainpaikat).

198. "siid häi sen korendozen jähkäi pedähäzeh, 

oigial käil jähkäi" (nosti sauvan petäjään, 

metsänhenkeä kutsuessaan).

199. "suotikk on jähäleikkö, mättähil da havvikko" 

(jäkäläinen, mättäinen ja havupuinen suo).

200. "jyhyleikkö" (jylhiä puita kasvava metsä).

201. "jyhylei mets oli" (jyhleä metsä).

202. "kogo jylhö korbi oli" (jylhät korvet).

203. "jynkkä mettsä" (jynkkä eli synkkä).

204. "hänellä jiävittsi Metsän izändä" (jiävittsi 

eli näyttäytyi).

205. "kum metsässä eksyimä, jaksauvuttih alattsi 

ta voattiet murnin keännettih (käännettiin

vaatteet murnin eli nurin).

206. "hiän tuli metsästä jalgazin" (jalkametsät).

207. "itseki Metsän emäntä nousi koivun konkelvolla 

tuota iluo kuulomahe" (soittoa kuuntelemaan,

minkä eläimen hahmossa).

208. "miellys mettsä, kostus korbi, ilehy Salon isäntä" 

(salon isännän sanoja).

209. "metsäm piällä iinei on" (iinei=härmä, kuura,

vrt. iines, tiine).

210. "häzyllä mändih mettsäh da yöksyttih" (häzyllä

eli kiireellä, eksyttiin).

211. "hägärikäz mettsy" (usvainen, häkärä=hakara).

212. "pakkani metsän hägäröitti kaiken udzvieh"

(häkäröitti metsän usvaan).

213. "hägäröitti puud, udzviem pani" (pakkanen,

talvista metsää).

214. "pidää huuhtua silmät, da lähtie mettsäh" 

(metsään lähtöä edeltäviä toimia).

215. "huudehini mettsä" (huutehinen).

216. "huuveh on kun semmoni huura laskeutuu 

mettsäh tahi satau lumen" (huuve ja huura,

vrt. kuura).

217. "mettsä mäni tän yön huudeheh, ylen om pakkani" 

(meni huuteeseen).

218. "metsän pakkaine huvvehtutti" (huvvehtutti 

eli huurrutti).

219. "lemi astues hudizoo" (lemisuot, l-emi).

220. "kum mäned lemeh, suattau upota, se pahasti hygläy" 

(hygläy eli hyllyy).

221. "huzahtih mettsä" (vrt. eläin, lähti pakoon).

222. "mettsä humajau" (humajaa).

223. "mettsy humevui" (metsän ääniä).

224. "suo viluo huohtau" (huohtaa vilua, hohtaa).

225. "metsännenä huimoau, tuulennenä peän kivistäy" 

(metsästä ja tuulesta saadut taudit).

226. "metsässä huhuolima" (huhuilimme,

huuhkajan lapset).

227. "midä mettsäh huhuomma, sidä metsästä vassatah" 

(metsästä vastataan).

228. "huikahtih metsäz, muarjoa löydi" (huikkasi,

marjoja löytäessään).

229. "metsä holahtih vastah" (elävä olento).

230. "mänimmö metsän hoivah" (hoivah eli suojaan).

231. "mettsäh kui lähet, ga siel huogavut" (huogavut

=huoahdat, palaudut, parannut, voimistut).

232. "mettsy hojizou, eäni menöö sie" (hojizou

eli kaikuu).

233. "hoabristuu mettsy sygyzyl, kulevuu" (haalistuu, 

kuulastuu).

234. "kostu korpi koirihini, hilaha Metsän emäntä" 

(metsän emännän puhuttelemista).

235. "hienoikko mettsy" (harvaan koivuja 

kasvava metsä).

236. "hettehikkö" (hetesuo).

237. "hänessä pohdoa ei ole" (pohjaa, hetteikössä).

238. "herasesta hettiestä, lähtiestä läikkyjästä" 

(hetteet ja lähteet).

239. "mettsä andaa eänen vastah" (antaa äänen).

240. "havunkaristajani" (metsässä kolme kertaa 

talvessa liikkuva henkiolento, vrt. myrskytuulet).

241. "hadelikko" (vesiperäinen korpi).

242. "harvikk on suol, ei ole puudu" (harvikko

eli aukea).

243. "myö kävelemmä lädinässä miss om puuhuzie 

harvah, ni kutsumma harvizoksi" (metsittynyttä 

ahoa).

244. "se on ylen hakosikko, et peäse piälittsi etkä alattsi" 

(hakosikko eli ryteikkö).

245. "miss on langen äijä puuda, sanotah hagozikoksi" 

(langennut puuta, oikeat metsät).

246. "ukko vanha röhmäparta, haikia Salon isäntä" 

(parrakas henki, vrt. naavat).

247. "metsässä on parembi astuo" (omat tiet).

248. "toivod oli redusilmä, metsäz olija" (retusilmä, 

metsänhenkien kuvauksia).

249. "metsän, vien, kylyn emändy" (emännät eli

emo-haltijat).

250. "minä pyördevyim metsäh i sid yöksyksis 

olin kodvan" (olin eksyksissä, vrt. pyörällä

päästään).

251. "häi ei targia mennä mettsäh, varaa yöksyndäh" 

(varaa eli pelkää).

252. "hyö saloh yöksyttih" (suuret salot).

253. "suoz on elihmäkohtie, ei soa peälittsi männä" 

(eläviä kohtia, elihmä).

254. "miehem pidäy aino mettsie astuo" 

(metsien miehet).

255. "augiella suolla ei kazva puida" 

(aukeat suot).

256. "minä pyördevyin mettsäh, em piässyh 

tolkkuh, yhtes havus piälittsi harppuan, a sit ku 

ilmu avavui, sid olin tolkus" (harppasin havusta 

päällitse, tein taian).

257. "äjjän ahone mettsä" (heinittynyt koivua 

ja pientä kuusta kasvava metsä).

258. "mettsä kaijuu" (kaikuu).

259. "kaikki miehet ollah metsässä" (omat 

työpaikat).

260. "mettsä vastah kajahtau" (elävä olento).

261. "ei riistah koskehuo mettsä kajize" (kajize 

eli kaitse, riista=metsän omaisuutta).

262. "kui kirgoad, mettsä moizen kajahuksen 

andoa vastah" (metsän elävästä luonteesta).

263. "metsästä midä huhuad niin vastoau" 

(huhuad eli puhut metsän kielellä).

264. "kulleh korbeh huuvat, silleh vastuab" 

(vrt. miten metsässä käyttäydyt).

265. "mettsä vastah kaiguu" (kaikuu vastaan).

266. "kallivikot kasekset" (kasekset eli lehdot).

267. "kangahalla kazvau kannarvuo, buolan varboa, 

mussikkaizen varboa, valgieda dägälöä da sammalda, 

dai puida" (kangasmetsän kuvaus).

268. "kanabrikaz rajakko" (kanervikas aho).

269. "en nähnyn kandoloja" (kantojen myöhäisestä 

alkuperästä, oikeat metsät=kaatuvat omia aikojaan).

270. "karangomettsy on kuuzikkomettsy, pedäine 

on mändymettsy" (puiden mukaan nimeäminen).

271. "kaseksil kazvau siendy" (kaseksil eli 

lehdoissa).

272. "mättähäll oli, pieni paikka oli peässä, 

sen oli pannun kattiekseh" (metsään eksynyt 

pikku tyttö).

273. "kelikkö mettsy" (kelometsä).

274. "keleikkö" (kelottunut metsä).

275. "metsäss on kehno" (hölmönä ja karvaisena

pidetty metsänhenki).

276. "kehn ottoa erähän" (keho, keno, eno).

277. "kehnonkarvu olet" (kehnonkarva,

vrt. metsänhengen kaltainen).

278. "kehnontötterö, et tolkuitse ni midä" 

(tolkuitse eli ymmärrä, yksinkertaisina

pidetyt metsänhenget).

279. "metsännenäs pidäv valoakseh 

kezäpäivännouzuh" (valoakseh eli peseytyä 

kesäpäivännousua kohti, parantava päivä).

280. "nyt on kierä metsässä hiihellä" (jäinen 

ja vähäluminen keli, vrt. kireä).

281. "midä mettsäh kirguat, sen mettsä vastua" 

(metsä vastaa, antaa takaisin).

282. "gluhoi korbi, ylen rigiedä, lomeikko da päivä 

läb ei nävy" (pimeä ja tiheä korpi).

283. "mettsy kulleh kohizou" (kohisee).

284. "mettsy kohajoa" (metsän ääniä).

285. "ylen äjjäl mettsy kohiendih" (kohinan eli

tuulen tunteminen).

286. "metsässä joga kohta on tuttava omalla uhozalla" 

(uhozalla eli takametsässä).

287. "hyvil seälöil mettsä vastah kojizoo" 

(äänen kuulumisesta).

288. "mettsy kojizou itsen kirgujez" (kojisee

vastaan).

289. "koivuzikko metsy" (koivumetsät).

290. "rajakko ku hyödyy, hienuo koivuu kazvoa" 

(rajakko eli aho, poltettu metsä).

291. "tämä selgä koivuvuo da lepiköks mänöö" 

(koivuuntuu, menee lepikoksi).

292. "kirgoad da korbi vastah kojahtih" 

(kor-pi, vrt. k-orpi, ori, opi).

293. "mettsy vastah kojahtih" (pidetään 

hyvänä enteenä).

294. "Korbiene pagenou, jos kolajau" (korpi-ene,

vrt. -ainen, -hinen).

295. "koleikko korbi" (kivinen ja mättäinen).

296. "mettsy komoau, muga kumistah pajistah" 

(pajistah eli puhuu, vrt. komostentie).

297. "antoko mettsä mettsojah, korpi koppalaisijah" 

(korpi=kopi=koppelo, kop-elo, kop-ala).

298. "puun tuulella kumuau juuriloin ke, se i kobla" 

(juurineen kaatunut puu, vrt. kopla, koula).

299. "kontokas korbi" (usvainen).

300. "kontozikko korbi, lodmu" (kuoppainen, 

notkoinen).

301. "koreikko on kuuzenviivikko, veitöi suo, 

kangahan lajjad" (kuusia kasvava räme,

vrt. viivi).

302. "kebjeim puu on koreikol, oksoa on vai ladvaizes" 

(koreikol eli rämeellä).

303. "korvennokaz on hilloida äijä" (hilloja,

nokaz eli kärjessä).

304. "korvettuu" (metsä, muuttuu korveksi).

305. "korvikko, sie on kuuzet, sie om pedäjät, sie on kai" 

(korvet ja korvikot).

306. "kortehikaz lemi" (kortteita kasvava suo).

307. "märril niittuloil, lemilöile korteh kazvau" 

(kortteiden kasvupaikkoja).

308. "korbi on ylen pimie ta tihie kuuzikko" 

(pimeät korvet, kankaiden vastakohtia).

309. "korbiloiz on suurdu buoloa, g ei moized magiet 

kui kangahil" (korpi ja kangaspuolukat).

310. "korvez ainos kuuzipuudu" (kuusien

hallitsemaa metsää).

311. "pitky korb oli kohtu taivastu" (kohti taivasta,

vrt. vanhat kuuset).

312. "korbikanabrod om pitkembät kangaskanabroloi" 

(korpi ja kangaskanervat).

313. "korbimarjad on kargiembat kangazmarjoi" 

(korpi ja kangasmarjat).

314. "korbimua om mehevembi kui kangazmua" 

(mehevembi eli kosteampi).

315. "korbinenäksyd" (nenäksyd eli niemi).

316. "pitkembät heinät kazvau korbirannal" 

(rannal eli reunalla).

317. "korbisammal" (karhunsammal).

318. "metsässä on suojana kota" (metsäkodat).

319. "koda meil om metsässä luajittu, missä maguamma 

yödä" (metsässä yöpyminen).

320. "mettsä kostau" (suojaa tuulelta, vrt. kostamo).

321. "metsän kostieh mänemmö, tuulez on vilu syyvä" 

(metsän kosteessa syöminen).

322. "metsässä puu kriitskau tuulella, kuin toini 

toistah vasse ollah" (vrt. haltijoiden elinpaikat).

323. "kuda kohtoa myö tulid metsäs" (kohtaa 

myöten).

324. "kus kohaz metsäz elät, kudamal selläl" 

(kohdat ja selät).

325. "hänen mettsy ku ottas" (metsä ottaisi,

vrt. karhu, omia oikeudenjakajia).

326. "kumppasuttah mieleh älä mene saloh, yöksyt" 

(eksyt saloon, salo=iso metsä).

327. "ku mäned mettsää ka katsot kudain on silie puu" 

(silie eli oksaton, tarvepuun etsintää).

328. "elä metsäs pahoin pagize, puut kuullah" 

(pagize eli puhu).

329. "mettsä kuvastau järvessä" (heijastuu,

vrt. uskomukset alisesta keskisen kaltaisena).

330. "mettsäh käsin" (käsin eli päin).

331. "se om moine lodmu kärähikkö" (notkossa 

kasvava tiheikkö, kärä=kara).

332. "mettsy tiedäkkäh, mi händy körizyttäy" 

(metsä tiedä, mikä vaivaa).

333. "ta kun ei ollum mitänä missä moata, puum 

persiessä vain oltih, siitä loajittih nuotivo" (puun 

persiessä, suojista vanhin eli pyhin).

334. sanalla moita tarkoitetaan metsää, talvista 

metsää ja talvimetsästyksen aikaista metsää 

(saamen muoidi, moida, selkupin mattje, macil, 

kantauralin majda, vrt. moittia, maittaa, masila).

335. sanalla vaara tarkoitetaan vaaraa, metsää, 

vaaraista metsää ja metsäistä vaaraa (saamen 

vairre, komin vur, hantin or, vrt. vara, va-ara, 

vrt. ur-sielu, vrt. v:llä alkavat metsänhenkien 

nimet).

336. sanalla outa / outi tarkoitetaan suuripuista 

metsää (saamen vuowde), aarniometsää (hantin 

wont), erämaata ja korpea (mansin unt) ja villiä 

paikkaa (unkarin vad, vrt. vati, vuode, vuota,

vrt. vouti=metsänhenki).

337. enetsit kutsuvat metsää nimellä moga

(vrt. mokata, mökätä).

338. enetsit kutsuvat puuta nimellä pe.

339. nenetsit kutsuvat puuta nimillä piää ja piävoj

(piä-voj, yhdyssana).

340. nenetsit kutsuvat metsää nimillä puedaraa 

ja padara (pad-ara, ara=ava, haltijanimiä).

341. nenetsit kutsuvat metsänhenkeä nimillä

Pyadar jerv ja Padara erv (vrt. erva, jerva,

järvi).

342. nenetsit kutsuvat kantoa nimellä salik

(vrt. salkkinen, sarkkinen).

343. selkupit kutsuvat metsää nimillä maz ja mazol

(vrt. maasto, metsä=maa, metsämaa).

344. selkupit kutsuvat metsää nimillä saj ja söt 

(vrt. saija, söötti).

345. selkupit kutsuvat metsänhenkeä nimellä 

Jutkyl loz (y=i, jutkila).

346. nenetsit kutsuvat metsänhenkeä nimellä 

Id erv (vrt. vedenhenkeä, metsävedenhaltijat,

vrt. it-se).

347. enetsit kutsuvat metsänhenkeä nimellä Biomo

(bi-omo, vrt. vimo, vrt. pimo, pomo, pimu).

348. selkupit kutsuvat metsänhenkeä nimillä 

Madol los ja Pargä los (vrt. mazol los,

vrt. parka, parkano, parkale).

349. selkuppien metsänhenkiin kuuluu Sural los 

(metsästettyjen-eläinten-henki) ja Säy sil los 

(musta-soopeli-henki, säy=sai, saj).

350. komit pyytävät lupaa metsään menemiseen 

Vör-valta eli metsänveden emolta (vedessä

elävät metsänhenget, vrt. eläimet).

351. nenetsit kutsuvat metsästämistä sanalla kada 

(vrt. kaataa, kata).

352. hantit pyytävät pyyntionnea Wajoy artto ikiltä 

eli eläimiä jakavalta ukolta (yksi luojahenki 

Num-toromin seitsemästä pojasta, vrt. arto).

352. hantit pyytävät pyyntionnea karhupäiville 

saapuvalta kaksikasvoiselta metsänhengeltä 

(haltijalla oma laulunsa johon kuuluu näyteltyjä 

osuuksia ja tansseja).

353. hantien mukaan Mis-nainen ilmestyy 

hopeaketun (napakettu) ja soopelin hahmossa 

(pidetään pyyntionnen antajana, vrt. mis-

alkuiset paikannimet).

354. udmurtit kutsuvat metsänhenkeä Nules

-murtiksi ja Nules-päriksi (vrt. pihtametsän

henkeä, metsätyypit=haltijoiden nimiä).

355. udmurtit jättävät Nules-murtin lahjat 

pensaikkoon tai puunkoloon.

356. hantit kutsuvat metsänhaltijaa Wont-ikiksi 

(iki-metsän-ukko, w=b, vrt. pontti).

357. hantit pitävät Wont ikiä eläinten, lintujen 

ja metsässä elävien henkien haltijana.

358. hantit kutsuvat pyhänä pidettyä suota 

nimellä von kal eli suuri suo (yhistetään 

valkoturkislakkisiin henkiin, mozyam hlung, 

vrt. suovillat, vrt. mos-heimo).

359. hantit kutsuvat metsänhengen pyhäkköä 

nimellä sopir neh angkhim (kaunis mäntyjä

kasvava kumpare, joukossa uhripuu jonka 

luokse naiset eivät voi mennä). 

360. hantit kutsuvat kumpareella elävää 

metsänhenkeä Sopir-onkalo-metsä-naiseksi 

(haltijalla hirven tai karhun jalat, vaikuttaa 

pyyntionneen, haltijasta ja metsästäjistä 

esitetään lauluja ja tarinoita).

361. hantit uhraavat metsälle / metsänhengille 

metsästyskauden alussa ja henkien maille 

mennessään (metsänhenget=alkujaan eläviä 

olentoja jotka puolustivat metsää eli kotiaan,

vrt. hiidet).

362. hantit kuvailevat Mis-naista "hiekkaisella joen

penkalla seisovaksi vesikalan-onnea, villipedon-onnea 

tuovaksi naiseksi".

363. hantien taruissa Mis-nainen laulaa 10-20 

hampaisella suullaan pyytäen metsästäjiä ottamaan 

veneeseensä (kuvaillaan peuranjalkaiseksi).

364. hantien mukaan Mis-nainen voi aiheuttaa  

huonoa onnea ja myrskyjä (väärin kohdeltuna).

365. hantit kutsuvat metsää ja taigaa nimellä unt.

366. mansien mukaan Numi-torem loi metsänhenget 

(menkw) kahdesta lehtikuusen rungosta (ensimmäiset 

ihmiset).

367. mansien taruissa menkwit liikkuvat öisin 

("eivät häiritse ihmisten unta").

368. mansit pitävät menkwejä ihmisiä vahvempina 

(rauhallisia, vahvoja, pimeässä näkeviä,

vrt. luolamiehet, hiidet).

369. mansit laativat menkweistä puisia kuvia 

(menkw xuri).

370. mansit uhraavat menkwien kuville pyyntionnea 

toivoessaan.

371. mansien mukaan menkwit saapuivat pohjoisesta 

ennen ihmisiä (vrt. idästä ja etelästä saapuneet heimot, 

vrt. ilmaston kylmeneminen).

372. mansien mukaan menkwit saapuivat pohjoisesta 

ob ja sosva-jokia pitkin (vrt. jäämeren rannikolla 

eläneet jättiläisiksi kuvaillut heimot).

373. udmurtit kutsuvat metsänhenkeä nimellä 

Nules-nyunyua (nuna=setä).

374. udmurtit pitävät Nules-murtia metsän ja 

tuulten haltijana.

375. metsänhaltijaa kuvaillaan tummaan 

pukeutuvaksi (turkki) ja outoja ääniä (losmottau) 

pitäväksi olennoksi (vrt. karhun ääntely).

376. metsänhaltijalta pyydetään pyyntionnea 

syksyisin (rukouksen jälkeen kumarretaan 

kolmasti metsään päin).

377. "Salon ukko, maan isäntä, kaunis kankahan 

eläjä, tule sanani kuulemahan, orpoa opettamahan, 

turvatonta turvimahan, tule jalan käytävälle, kahen 

silmän nähtävälle" (haltijan kutsusanoja).

378. metsänpeitosta päästään kivellä seisoen ja 

vaatteet nurin kääntäen (pidetään eksyttävänä

taikana).

379. vepsäläiset kutsuvat metsänhenkiä sanoin

"Mecan izhandaizhed, Mecan emagaizhed".

380. vepsäläiset eivät kiroa tai metelöi metsässä.

381. vepsäläiset eivät päästä tulta metsään.

382. vepsäläiset eivät hakkaa oksia ilman pakottavaa 

tarvetta.

383. vepsäläiset pitävät metsäpolut vapaina risuista.

384. vepsäläiset auttavat puita joiden oksat ovat 

murtuneet (uskotaan olevan tuskissaan).

385. vepsäläiset puhuttelevat metsänhenkiä metsään 

mennessään, metsän antimia kerätessään, metsässä 

levähtäessään ja metsässä yöpyessään.

386. vepsäläiset kiittävät metsänhenkiä onnistuneista 

keruu ja pyyntimatkoista.

387. vepsäläisten mukaan metsänhenget elävät 

perheinä ja pitävät huolta metsän eläimistä ja 

linnuista.

388. vepsäläiset kutsuvat vahingollisia metsänhenkiä 

hiisiksi (mechiine, korbhiine).

389. vepsäläiset pitävät hiisiä ja perheinä eläviä 

metsänhenkiä eri olentoina.

390. vepsäläisten mukaan metsänhenget ilmestyvät 

"onnellisille ja onnettomille".

391. vepsäläiset eivät istu tai yövy metsänhenkien 

poluilla (ihmisten ja henkien polut, vrt. vanhemmat

heimot, kantauralilaiset).

392. vepsäläisten mukaan metsänhenki voi ilmestyä 

puun korkuisena (puun hahmossa).

393. vepsäläisten mukaan metsänhenki voi eksyttää 

tai viedä äänen (vrt. karhu).

394. vepsäläisten mukaan metsänhengellä on 

karvaiset käpälät (eläimen hahmossa).

395. vepsäläiset pitävät jänistä metsänhengen 

eläimenä (vrt. jussi, metsän aikaa).

396. vepsäläiset pitävät metsän kanssa puhumista 

kokeneiden noitien kykynä (eläinten ja puiden 

kielen oppiminen vie vuosia).

397. vepsäläiset noidat puhuvat metsän kanssa 

yöaikaan, hiukset vapaina, takaovesta käyden 

(vrt. haltijan kanssa).

398. vepsäläisten mukaan metsänhengen 

saapumista edeltää voimakas puita taivuttava 

tuuli (metsän ja tuulen yhteydestä).

399. vepsäläiset kuvailevat metsänhenkeä 

tummiin turkisvaatteisiin pukeutuvaksi mieheksi 

joka laulaa ja kantaa pitkää sauvaa (laulu kuulostaa 

suden ulvonnalta).

400. vepsäläiset pitävät karhuja ja susia 

metsänhenkien lemmikkeinä (vrt. vanhempien 

heimojen).

401. udmurtit pitävät Nules-murtia ihmisiä 

auttavana ja kiusaavana henkenä (auttaa 

löytämään polttopuita, vie esineitä jotka palauttaa 

myöhemmin).

402. udmurtit puhuttelevat Nules-murtia sanoin 

"mahtava Nules-murt, pidät suuria sanoja tallessa, 

syötät jäniksiä ja oravia, suojelet lintuparvia, 

kutsut elättejäsi huudoin ja vihellyksin, nostat 

pudonneita lehtiä ja pölypylväitä hengitykselläsi, 

liikut puhurin hahmossa, olet antelias ja ystävällinen 

niille jotka muistavat sinua".

403. udmurtit uhraavat Nules-murtille hanhia ja 

sorsia (syödään metsäpyhäkössä).

404. udmurtit kuvailevat Nules-murtia mieheksi 

jota seuraa joukko metsäneläimiä ja tuulenpyörteitä.

405. udmurtit kutsuvat Nules-murtia metsän sedäksi 

(Nules nuna, pidetään sukulaisena).

406. udmurtit sanovat "ihminen on onnellinen 

metsässä".

407. udmurtit eivät voi ajatella nykyisyyttä tai 

tulevaa ilman metsää.

408. komit kutsuvat metsänhenkeä Vörsaksi 

(jokaisella metsällä omansa, pidetään metsästäjien 

haltijana).

409. komit uhraavat Vörsalle turkiksia ja tupakkaa

(vörsa=vorsa, vrt. verso, varsa).

410. komit pyytävät lupaa metsässä yöpymiseen  

puilta (metsän tapoja noudattavat "saavat puiden

ystävyyden").

411. komien mukaan puiden ja virtojen ohi 

kulkeminen puhdistaa ihmisen (uskotaan antavan 

parantavaa voimaansa).

412. komien taruissa Vörsa taistelee vedenhenki 

Vasaa vastaan (taivaalla sinistä hirveä takaa-ajava 

metsästäjä Yirkap Vörsan puolella).

413. komien taruissa Vörsä palkitsee Yirkapin 

avustaan taianomaisella as puulla (puussa yksi 

urhon sieluista, Yirkap veistää puusta "maan 

nopeimmat suksensa").

414. komit kutsuvat metsänhenkeä Vörsaksi ja 

Iag-mortiksi (metsä-mies, i=j, jag=mäntymetsä,

vrt. jako, ja-akko).

415. komien mukaan Vörsa ilmestyy ihmisen ja 

karhun hahmossa.

416. komien mukaan Vörsa palkitsee oikein

käyttäytyneet metsästäjät.

417. komit kutsuvat metsänhenkeä Vorsaksi, 

Vörsa-mortiksi ja sedäksi (uskotaan elävän 

metsässä perheineen, mort=ort, vrt. mo-ort,

maasielu, metsäsielu).

418. komien mukaan Vörsa ilmestyy puiden ja 

puhureiden hahmossa.

419. komit pitävät Vörsaa hyväntahtoisena olentona.

420. kominaiset varovat Vörsää (voi kaapata naisia 

mukaansa). 

421. komien mukaan Vörsa auttaa eksyneitä ja 

metsässä hyvin käyttäytyviä. 

422. komien mukaan Vörsa tulee tulille lämmittelemään.

423. komit uskovat Vörsan ajavan eläimet metsästäjien 

ansoihin.

424. komit kiittävät Vörsaa kantoihin uhraamalla.

425. udmurtit kutsuvat metsänhenkeä Nules-murtiksi 

(metsän-mies), Nules-nunaksi (metsän-setä) ja Nules

-utisiksi (metsän-vartija, vrt. utsi). 

426. udmurttien mukaan Nules-murt voi kasvaa yhtä 

pitkäksi kuin metsän pisin puu (metsän rajoista).

427. udmurttien mukaan Nules-murt elää metsässä, 

liikkuu puhurina ja viettää häitään kahdesti vuodessa 

(kevät ja syysmyrskyt).

428. udmurtit pitävät Nules-murtia riistan lähettäjänä. 

429. udmurttien mukaan Nules-murt suojelee kotieläimiä 

pedoilta.

430. udmurtit uhraavat Nules-murtille metsästyskauden 

alkaessa ja saaliista kiittäessään (uhrit havupuun alle, 

kaikki metsästäjät osallistuvat). 

431. udmurtit pitävät Nules-murtia kaikkien metsäneläinten 

haltijana (myös mehiläisten).

432. erzalaiset kutsuvat metsänemoa Vir´avaksi.

433. erzalaiset pitävät Vir´avaa tuulenhenki Varmanpazin 

emona (tuulta vanhempi).

434. erzalaisten mukaan Vir´avalla on mies ja lapset 

(kaikki emohaltijat perheellisiä).

435. mordvalaisten mukaan Vir´ava auttaa synnytyksessä, 

suojelee hedelmällisyyttä ja vaikuttaa lasten kohtaloon 

(veen / maanhaltijan piirteitä).

436. mordvalaiset yhistävät Vir´avaa kätilöihin 

(vrt. metsässä synnyttäminen, vanhimpana kätilönä 

Vir´ava eli metsävedenemo, vrt. vir-tanen).

437. mordvalaisten mukaan Vir´ava voi kaapata lapsia 

luokseen (palauttaa myöhemmin).

438. mordvalaisten mukaan Vir´ava neuvoo eksyneille 

lapsille tien kotiin. 

439. marit kutsuvat metsää nimellä godra

(vrt. kotta-rainen).

440. marit pyytävät metsänhengen suostumusta 

ennen puun kaatamista (jos kieltäytyy ei kaadeta).

441. marit pitävät puita elävinä olentoina ja henkien 

sijoina.

442. saamelaiset kutsuvat metsänhenkeä nimellä 

Laib-olmai (leppä-mies, b=v, vrt. la-aiba, la-aiva, 

le-aibe, le-aive, vrt. lea, leo).

443. saamelaiset pitävät Laib-olmaita pyyntionnen 

antajana (miesten haltija).

444. saamelaiset kuvailevat naisten, karhujen ja 

metsänhenkien välisiä suhteita sanalla mugga 

(tarkoittaa väkevää, vaarallista, taianomaista, 

vrt. moga).

445. saamelaiset yhistävät Leaibealmmaita leppään, 

metsästykseen ja vereen (vrt. lepänkuoresta laadittu

punainen neste).

446. saamelaiset yhistävät Leaibealmmaita karhuihin 

ja pienriistaan (peuroilla oma haltijansa).

447. saamelaiset uhraavat Leaibealmmaille ennen 

karhunkaatoon lähtemistä (palaavien metsästäjien 

päälle roiskitaan punaista lepänkuorinestettä).

448. saamelaiset kutsuvat metsissä eläviä yksinkertaisia 

jättiläisiä stalluiksi (vrt. hiidet, menkwit).

449. saamelaisten mukaan stallut elävät perheinä ja 

viheltävät tullessaan (vrt. viheltävät eläimet).

450. saamelaiset yhistävät stalluja karhuihin 

(käytetään karhu-sanan sijasta kildinin saamessa, 

vrt. talja, tallata, tallukka).

451. saamelaiset yhistävät stalluja kuuhun ja pimeään 

aikaan (vrt. päivään yhistetty peura-heimo).

452. saamelaiset kutsuvat karhunruohoa staalun 

nuoraksi (stalobargge) ja ruskotorvijäkälää staalun 

jäkäläksi (stalunjuvdem, vrt. salun, salon).

453. saamelaiset kutsuvat suota nimellä lammp

(vrt. lampi, lammi, lami).

454. saamelaiset kutsuvat metsää nimellä varr 

(vrt. vaara, varjo, vaari).

455. saamelaiset kutsuvat puuta nimellä muorra

(vrt. mu-ora, vrt. oras, or-sielu).

456. saamelaiset kutsuvat metsää nimellä meahcci

(me-assi, haltijanimiä).

457. saamelaiset kutsuvat metsää nimellä vuovdi

(vrt. vuoti, vouti, vrt. uoti, outi).

458. saamelaisten mukaan elävillä puilla on henki 

(muorra vuoigna, vrt. vuo-iga, vuo-ina, vuo-na) 

jota varoitetaan koputtamalla ennen puun kaatamista 

(jos jätetään tekemättä puut halkeilevat, viheltävät 

ja aiheuttavat tulipaloja).

459. saamelaiset jättävät kaadetuksi valitun puun 

alimman oksan puun hengen sijaksi (oksaa ei saa 

ottaa mukaan).

460. saamelaiset käyttävät kaadetuista puista 

kaiken (tarpeeseen ottaminen).

461. saamelaiset eivät kaada puita turhaan 

(puun kaataminen ja metsään jättäminen 

pahimpia rikoksia, puun hengen uskotaan 

kertovan asiasta eteenpäin).

462. saamelaiset yhistävät Leibolmaita leppiin, 

ruohomaihin, metsäonneen ja karhuihin (b=v,

vrt. leivo, leivonmäki, viheltävät punatulkut).

463. saamelaiset kuvailevat Leibolmaita karhu

-mieheksi (toteemien piirteitä).

464. saamelaiset pitävät Leibolmaita karhujen 

suojelijana jonka tahdosta riippuu karhunpyynti 

(toisen tiedon mukaan karhun avustaja).

465. saamelaisten mukaan Leaibealmmai hallitsee 

karhun ja pienriistan pyyntiä (vrt. peuranpyyntiä

hallitseva peurahenki, vrt. kaksi alkuheimoa).

466. saamelaisten mukaan Leaibealmmai 

"elää lepässä".

467. "mie kyll en nähnyt vaim paistih olovan" 

(puhuttiin olevan, metsässä haltija).

468. "suon nuogaleh pagenou metsän keskeh" 

(nuokale, suot ja metsät).

469. "nuoriekko kases" (nuori koivumetsä,

vrt. kassa, kaaso, lehdot=omia hää ja

pitopaikkoja).

470. "nuorejikk on mettsy" (nuoret ja vanhat 

metsät).

471. "nuorizikk on vie mettsy, ei soa leikata" 

(nuorten metsien pyhyydestä).

472. "nouskei metts" (nouskei eli harva).

473. "noavikko" (naavainen metsä).

474. "metsän niemez" (niemeke, metsän muotoja

kuvailevat sanat).

475. "niikoi korbi, pimeikkö" (niikoi=synkkä, tiheä,

vrt. niko, niikonen).

476. "korven nenäs" (nenäs eli niemeke).

477. "metsän nenäz" (korvet ja metsät).

478. "sielä mettsimiehet vihellelläh, meitä pölätelläh" 

(mettsimiehet eli haltijat, vrt. leivot, karhut, pyyt).

479. "tulimmo mötöröm sen salon" (mötörön eli

haipakkaa, salon yli).

480. "tuolla vuaralla on yleh hyvä männikkö" 

(metsäiset vaarat, vrt. vaaranhenget).

481. "mielettä mettsäh mänet, kontitta kodih tulet" 

(sanonta).

482. "se om metsän eläväm muodoni" (eläinten 

näköiset ihmiset, haltijakuvat).

483. "lähemmä murginatta mettsäh" (metsästäjien tapoja,

vrt. tarpeeseen pyytäminen).

484. "rigejiköz läbi läimähtih" (rigejiköz eli tiheiköstä).

485. "murrikko" (ryteikkö, vrt. murr=puu).

486. "siinä oli aiga murdo, vaiv vaim piälittsi piäzin" 

(murdo eli ryteikkö, vrt. murto, ud-murt).

487. "täz ei jalgu nouze peälitsi, moin on murdozikko, 

puunoksoa, ladvustu, häräkehty kaikkie" (murtosikon 

kuvaus).

488. "mimmoini mies mettsäh, semmoini puu vastah" 

(vrt. oma puu).

489. "metts om peittänyh lehmän, ei ole jumalan käez" 

(ylisen haltijan valta ei ulotu metsään).

490. "mettsä tiedeä kunne mäni" (metsä tietää).

491. "mettsy tiedäy kuz ollah" (elävä olento).

492. "ni mettsiä häi ei tijjä" (tiedä metsiä, mitään).

493. "sain hyvän soalehen metsältä" (metsä antaa).

494. "metsäl lähti, sannuh ei ni midä" (tai on 

antamatta, vrt. omituinen pakolla pyytäminen).

495. "sih pidäv olla lujat, mettsyhardiem pagizuttajez" 

(metsänhaltijaa puhuttaessa).

496. "Mettsähini om metsän isäntä" (metsä-hinen,

metsän emäntää pelätympi).

497. "kum mäntih Mettsähisej jälkilöistä peälittsi, 

siitä eksyttih" (vrt. karhun jäljistä).

498. "elä vihellä, Mettsähini tulou" (pitää kutsuna, 

vrt. pyypillit).

499. "tuli Metsehine vastah" (karhun hahmossa).

500. "Mettsähizen kel on kebjiembi pajista ku 

Vedehizel kel" (vrt. metsän kielellä, jokaisella 

haltijalla oma kielensä).

501. "se Metsähisty varoau, ei läht yöl" (varoo

metsähistä, vrt. yöeläimet).

502. "ota siuda Mettsähine" (vrt. metsähinen 

vieköön).

503. "kudamad lammid metsäz ollah, se i mettsylambi" 

(metsälammet, metsälle kuuluvat).

504. "mettsyniemi sih suos sah menöy" (metsä ja suo, 

molemmilla haltijansa).

505. "mettsäten tulin mie tän" (metsän kautta).

506. "mettsäranda sinistyö pilveh" (metsänpuoleinen 

taivaanranta).

507. "mettsyrannas päi pilved nouzou" (omat 

ilmansuunnat, vrt. rantalaisten maaranta).

508. "mettsytsirkuine suurembi peätsköidy, ylen 

ylähästi lendelöy" (metsän linnut).

509. "sid om moine tsoma metsikkö" (somat metsät, 

vrt. rumat eli hakatut).

510. "se metsikkö on sagei" (sagei eli tiheä).

511. "metsäkäs kohtu" (kohtu, vrt. ohtu, kotu).

512. "dänishän se on metsänelukka da midä vain on 

metsässä olemassa elukkoja, ne ollah kaikki metsänelukkoja" 

(metsän elukat, däni=jani).

513. "kembo heidä tiedäy kus hyö eletäh, metsäneläväd" 

(metsän elävät).

514. "Metsänemändä, kuldani tsäptsä piässä" (metsän 

emännällä, tsäptsä=naisen päähine, vrt. eläimet).

515. "Metsänemändän stolan kuadoi, sid jalgoa kivist 

kolme vuottu" (kaatoi metsän emännän puun,
stola=tuoli, pöytä, vaakasuoraan kasvava puu).

516. "kui kibie ruumizeh mi roiteh, ga siid metsänhaldiel 

kyzytäh tervehyttä" (vrt. metsästä saatuun vaivaan).

517. "se tiedoiniekku malttau metsänhardiedu pagizuttoa" 

(metsää palvovat noidat).

518. "metsänhiimosti" (hiimosti eli taiottu vaiva,

vrt. himotella, himos).

519. "tsiioravoa ei pie ambuo, se on Metsänizännän orava" 

(liito-oravaa, pyhinä pidetyt eläimet).

520. "Karu se om Metsänizändy, vanhembi Veinizändeä" 

(kontiot ja karut, karu=karhu=karhun hahmossa oleva 

metsänisäntä, vrt. talviunta nukkuva).

521. "sait miehem metsän kävijän, metsän korven 

kolkuttajan" (metsän kävijät).

522. "metsällä kun kulki ta eksy, et tietät jotta missä on, 

sanottih jotta om metsämmiehej jälkilöistä peälittsi kulket" 

(metsänmiehen eli karhun).

523. "metsämmiez koirie haukuttau" (karhun hahmossa 

liikkuva metsänhaltija).

524. "metsämmiehen tiddäd, vizahtah libo havahtah" 

(liikkeistä kuuluvat äänet).

525. "metsännenä, mi tulov metsäs" (metsästä 

saatu vaiva).

526. "se om metsämpeitoksissa, sanotah" 

(eksyneestä).

527. "elukka kuj jeäy mettsäh, aletah arvella jotta, 

sen om mettsä peittät" (elukka eli kotieläin).

528. "siitä loajittih metsämpeitokset" (taiat,

metsänpeitosta päästämiseen).

529. "ku viernoil yhtez mettsujjah, sit suahah ainoz, 

a ku pahoa toine toizel laitah, sit rikkovuu metsuitsuz"
(viernoil=sovussa, mettsuijah=pyydetään,

metsuitsuz=metsäonni).

530. "voi kun on tsakkoa täysi mettsä" (tsakkoa

eli sääskiä, tsakkakuu).

531. "tästä metsästä mie joga puuhuon tunnen" 

(oma metsänomistus=metsän tuntemista,

vrt. omituiset "metsähakkuut").

532. "mettsä hurizoo, ravieh tuuloo" (ravieh eli

kovaa, vrt. lavi).

533. "mettsy laulau ku äjjäl tuulou" (metsä laulaa,

puiden hurina=laulua).

534. "metts andav iänen vastah kirgujez" (antaa

äänen, vastaa huutoon).

535. "ei pijä viheltöä, mettsä kuulou" (kuulee

vihellyksen, haltijan kutsutapoja).

536. "moalla kum pakajat nim mettsä kuulou" 

(pakajat eli puhut, vrt. vedellä).

537. "antoko mettsä mettsojah, korpi koppalaisijah" 

(metsän linnut).

538. "mettsä ei suvaitse kiistoa" (metsässä

käyttäytymisestä).

539. "mettsä ei suvaitse nagramista, sillä pidää olla 

todine" (totinen paikka, vrt. pyhä).

540. "Karuloin da metsän vuoh tieduittsou, 

ei Jumaloa mainitse" (karua ja metsää palvova noita, 

vrt. jumalaa ja ylistä, jum=taivas).

541. "meil on sinne mettsäh ainoz matkailuz" 

(omat matkakohteet).

542. "myössy malossu, matkamiehen yösijaksi, 

vaipunehev varapuuksi" (luetaan metsässä 

yövyttäessä).

543. "konza löyetäh rauhna, rauhnoa ei lekahutettoa" 

(liikuteta raatoa, kuuluu metsälle).

544. "myö kävelemmä lädinässä" (metsittynyt aho,

ladina, maistuu lainasanalta, vrt. laidun).

545. "marjoa on rajakol lädzänäh" (marjaisat rajakot).

546. "päiv ei läivähtäi nenih korbiloih muah" 

(päivättömät korvet).

547. "metsäs tuli läipähtih, ken yödy magoau" 

(tulilla yöpyminen).

548. "mettsä talvel lymbyy" (lymbyy eli taipuu,

lumen alla).

549. "lyymyksiz om mettsä, lumen ku pani" 

(lyymyksiz eli painuksissa).

550. "lumi metsän lyymähytti, ei soa ni havuo karzie" 

(talvista metsää).

551. "tänäpäi on lumenajo, ni mettsäh ei sua mennä" 

(lumenajo, vrt. pyry, tuisku).

552. "lumekaz om mettsä" (talvella).

553. "äijän on lomuo tässä metsässä, ei piäze 

kulkemah" (lomua eli pudonneita oksia, 

oikeat metsät).

554. "lähämmä lomuo käymäh mettsäh" 

(etsimään polttopuita, vrt. omituinen elävien 

puiden hakkaaminen).

555. "puu ku kuadui lohmahtih, kai mettsy kajahtih" 

(harvoin kuultu ääni).

556. "onhan metsässä lomeikkuo" (lomeikkuo

eli ryteikköä).

557. "vavoitsuga om moizez lomeikoz" (vavoitsuga

eli vattupaikka).

558. "lomejikko mettsy, puudu kuadunuttu, kanduo, 

kivie" (lomejikot eli oikeat metsät, vrt. tyhjiksi 

harvennetut "talousmetsät").

559. "siid om paha päästä läbi, ylen on lomeikko" 

(lomeikko eli tiheikkö).

560. "lomeikko metsy" (eläimille kuuluvat lomeikot, 

ravintoa ja suojaa).

561. "luajat nurmet ollah salos" (nurmiset ja saloset, 

metsän sukuja).

562. "kun ei liene tulta loajittu ni siih kun toisep 

petramiehet tultih ni se oli osallini" (osallinen

saaliiseen, metsästäjien tapoja).

563. "nuodivo loajitah majassa" (metsämajassa 

yövyttäessä).

564. "metsäs pidäy luadie tuli" (tulen keralla

yöpyminen).

565. "mettsä happanou niin lahuo luadietsou" 

(laatii lahoa).

566. "lindukaz mettsy" (lintumetsät, vrt. tyhjiksi 

harvennetut mäntyplantaasit).

567. "Jumal valmistau rugehen, Karu valmistau 

lindzoin" (lindzoin eli lillukan, Karu=kaiken 

metsässä kasvavan luoja).

568. "ku mäned mettsää ka katsot kudain on silie 

puu, hyvä puu, lehti on libie" (puiden tunteminen,

yksilöjä, eläviä olentoja).

569. "ligenäh om metsäs siendy" (sienimetsät).

570. "metsän liebieh lähemmö syömäh, ei ole moine 

räkki" (metsän liepeessä syöminen).

571. "rajakon liebeil om marjoa" (rajakon eli ahon, 

vrt. ahomansikat).

572. "puud on metsäz lihavad, oksoa äjjy" (lihavad 

eli rehevät, kesällä).

573. "lekko ties, lähtiegö vai ei" (metsänhenkien

nimiä, vrt. lekotella, vrt. tulenhenget).

574. "lekk ottakkah" (lekko ottakoon).

575. "voi lekkolani, miten om mäkkeä" (mäkkeä

eli mäkäräistä).

576. "pajuo lellerdäy metsäz" (pajuo eli laulua, 

vrt. haltijoiden viihdyttäminen).

577. "mettsä lehestyy" (keväällä).

578. "lehikkö" (lehtimetsä).

579. "myö istuma lehikössä" (omat paikat).

580. "ei nävy ni gribua lehikössä" (gribua eli sieniä).

581. "mettsy tulou lehtel, moin on hyvä duuhhu" 

(hyvä duuhhu, lehtien tuoksu).

582. "se rajakk on lehtoitunnuh" (rajakosta lehdoksi,

raja=laja).

583. "puu lehtevyy" (lehteytyy, toukokuu).

584. "lämmäl päiväz mettsy lehtevyy" (päivän, 

lämmön ja lehtien yhteydestä).

585. "puuh loadie lehtie" (laatii lehtiä, elävä olento).

586. "puu tuli lehteh" (tulla lehteen).

587. "puu on lehes" (olla lehdessä).

588. "mettsy meni lehteh" (mennä lehteen).

589. "metts ottakkah" (vrt. karhu).

590. "ladvuzikk om mettsy, ei sua piästä ni poikki" 

(vaikeakulkuinen nuori metsä).

591. "mettsy laulau" (laulava olento, vrt. metsälle 

laulaminen).

592. "lagei mettsy, puudu vähä, ei varboa äjjeä muaz" 

(vähäpuinen ja varpuinen metsä, vrt. lakeus).

593. "metsän laijal kostiemb on vilul seäl" (metsän 

laita, vrt. laitinen).

594. "pimeiköt korvet" (vrt. kuusen yhistäminen

aliseen, kuu-si).

595. "ilmu pimeni, savvuu metsäs kotuurii" 

(kotuurii eli tupruttaa, metsäpalo).

596. "puu pinnoittuu virulleh, rubiou hapistumah" 

(pinnoittuu=pehmenee, sinistyy, maassa viruva

puu).

597. "tuuli pirahuttau puun kojua" (kojua eli kuorta).

598. "oksu kyndzäi metsäs kävellez, piire rodih rozah" 

(kynsäisi piirteen eli naarmun poskeen,
vrt. metsänvihat).

599. "mie piiriin piiroksen" (puuhun, omat piirrokset

=omiin asioihin piirrettyjä, vrt. kalliopiirrokset, 

tuohipiirrokset, hiekkapiirrokset).

600. "mie muissan kun toaton kera pienestä soate kävelin 

sielä saloloissa" (kävelin saloissa, isän kanssa).

601. "pieniperäni om mettsä" (kooltaan pieni, 

vrt. paikannimien perät).

602. "metsäs peutsoit pajatetah" (peutsoit eli 

laululinnut, petso, putso).

603. "perätöi metsy" (perätön, rajaton).

604. "se on Karulla keessä, Karu peittäy" (metsään 

kadonneen lehmän, karu=karhu=metsänhengen

karhuhahmo).

605. "mettsä peittäy" (eksyttää, piilottaa).

606. "parzipuud on sil kangahal" (parsi eli hirsipuut).

607. "parzizikko metsy" (hirsipuita kasvava).

608. "metsäs kävelin, en voinnuh leikata, hoikaks 

katsoin" (hoikaks eli nuoreksi, nuorten puiden 

pyhyydestä).

609. "semmoni ujoni, se metsässä piileskeli" 

(ujot kantakarjalaiset, metsästä eläneet, 

vrt. etelästä saapuneet lantalaiset).

610. "paloksi sanotah sidä kohtua, miss om mettsä 

palan" (palanutta kohtaa, vrt. ukon polttamaa, 

ihmisten polttamaa).

611. "palo hormoitui" (alkoi kasvaa horsmaa).

612. "tiedoiniekku metsänhardiedu pagizuttoa" 

(puhuttaa metsänhaltijaa).

613. "metsyhardiedu pidäy pagizuttoa, stobi lindu 

heittäziheze metsäz" (jotta heittäisi lintuja).

614. "no sitähäm paistih jotta om metsässä haltie" 

(paistih eli puhuttiin, ha-altie, vrt. altai-vuoret,

h-alti-tunturi).

615. "pajatimmo, ga kai metsy kajizi" (pajatimmo

=lauloimme, kai=kaikki, kajizi=kaikui).

616. "pajuo haikurdetah tytöt sie, kai korbi kajoau" 

(metsässä laulaminen).

617. "hänem mettsy ku ottaz" (vrt. karhu).

618. "mettsä oli omah ottat" (ottanut omakseen).

619. "oijussan täz mettseä myö" (oijustan metsää 

myöten, omat tiet).

620. "metsäs koja pirizöy" (puun kuori).

621. "pirumpurissettuo puuda" (pirun puristamaa,

sitkeää ja vääräsyistä).

622. "meäm metsässä on äijäm pirum puristamie 

puida, niist ei sua ni midä" (vrt. pi=yö, piru=yöllä 

liikkuva henki).

623. "ei ole metsäs kai puut yhtä pitkät" (omaa

viisautta, vrt. ihmiset).

624. "näidgo pitkeämiestä - en nähnyh, kuulin ku 

matkai havizi, pitkembi pitkie puuloi oli" (pitkämies,

puun hahmossa liikkuva metsänhenki).

625. "kun ken sattu missä näkömäh nin, se oli pitkiem 

puijem pivus" (pitkämies, pitkien puiden pituinen,

vrt. volgalaisten vastaavat uskomukset).

626. "poaksu mettsy, päivy läb ei nävy" (poaksu 

eli tiheä).

627. "poaksuh marjoa kazvoi tänä vuon mettsäh" 

(marjavuodet).

628. "suon nuogaleh pagenou metsän keskeh" 

(nuogaleh eli kaistale, vrt. nokka).

629. "puadaro" (metsäaukea, pa-ata-ro).

630. "metsän pohjalla on heinikkö, eij oo kannarvo" 

(heinä ja kanervametsät).

631. "lähtöö poigohuoni ainohuoni mettsuimah, 

tuloo vanha Väinämyd vastah" (metsässä vastaan 

tuleva Väinämöinen, mettsuimah=metsälle).

632. "oliz äjjy marjoa metsäz" (marjametsät).

633. "syöttiäne mettsäzeni, tänä vuodena enämbiä 

en tule" ("kumarduatsin da kodih läksin", 

syksyn sienistä kiittäminen).

634. "broda on suurembi luhtoa" (vetinen kohta 

metsässä, maistuu lainasanalta).

635. "kuin vyöstä suate pidi veissä brodie" (brodie 

eli rämpiä, suon poikki).

636. "olin iell eglistäh metsässä" (toissapäivänä, 

metsäpäivät).

638. "puhaz mettsä, puhas puu, puhaz Moa emä, 

kallis kandoni, kattsomah i vardoimah" (metsän, 

puun ja maan henkien puhuttelemista).

639. "aholoilla, ei puizikossa" (kasvaa lillukka, 

metsä ja ahomarjat).

640. "metsäl läpi vaim pujotteleuvuttih" 

(pujoteltiin, oikeat metsät).

641. "miittuine nevesky puutui - a mettsy tiedäy" 

(nevesky eli miniä, metsä tietää, kaiken metsässä 

tapahtuvan, vrt. metsässä asuvat).

642. "buolakaz mettsy" (puolukkametsät).

643. "metsän nokassa oli suohut, siidä vezi burhuou" 

(metsän nokka, burhuou=pulputtaa).

644. "mettsäpuska, sakie mettsä" (sakie eli tiheä).

645. "Metsäizändä se voibi olla vittsahouzu" 

(vitsahousu eli ilkikurinen, omien haltijoiden 

luonteesta, voivat aiheuttaa hyvää ja pahaa).

646. "mettsäh lähtöv" (metsään lähteminen,

vrt. metsälle).

647. "se om putsipuu, ei pie hallokse pilata" 

(putsi eli astiapuu, haloiksi hakkaamisen

myöhäisestä eli vieraasta alkuperästä).

648. "elä metsäs pahoin pagize, puut kuullah" 

(eläviä olentoja).

649. "muisti puusta puuhizet, muasta muahizet" 

(kaiken hyvän, perimätiedon).

650. "harvapuuhini mettsä" (harvat ja tiheät 

metsät).

651. "tästä metsästä mie joga puuhuon tunnen" 

(omat metsät, rakkaita paikkoja).

652. "miss om puuhuzie harvah, ni kutsumma 

harvizoksi" (harvikoksi).

653. "puukaz mettsä" (puukas metsä).

654. "puukkahembi mettsy" (puukkaampi).

655. "ylen on puulasta mettseä" (puulasta eli 

puukasta).

656. "puukäkkyr om metsäz vanhin" (metsän 

vanhin puu, jokaisella metsällä omansa).

657. "puuzikko kangas" (tiheäpuinen).

658. "puuzikko metsy" (kankaat ja metsät).

659. "augiä paikka metsässä kutsutah puustaks" 

(metsäaukeaa, puustaksi).

660. "puusad nämä ollah edähänä, metsissä heinämuat" 

(nurmettumaan jätetyt kasket).

661. "puussat ahot" (kaskien ja ahojen yhteydestä,

vrt. ukon polttamat kohdat).

662. "puutoi kohtu" (puuttomat kohdat, 

hyviä pyhäköiden paikkoja).

663. "puutoi mettsä" (puuton eli vähäpuinen).

664. "kun se mettsä sai pyvälletyksi, se tuli pyväldäjä 

sem paikan hallitsijaksi" (pyvältäjä, vrt. pyy-tää,

pykältää, vrt. pyyntimaiden merkitseminen).

665. "mäne hujjutoi, puhaz mettsä" (kontion 

kutsuminen metsäksi, metsänhaltijan hahmoja).

666. "mettsä pälvenöy" (keväällä).

667. "tuulel päristelöy puu metsäs" (metsän ääniä).

668. "pökkelikkö" (pökkelöpuinen metsä).

669. "pökkelö" (pystyyn lahonnut lehtipuu).

670. "näin mä pijan pitkällänsä, nejon nurmella 

nojavan, luulin, luoxi tulduaini, liki lähenettyäini, 

viruvan Tapion vaimon, lepävän Lehon emännän" 

(nurmella lepäävä Lehon emäntä).

671. "tuolla kuusi kuumottaapi, salo siintääpi sininen, 

kuuna paistaa kuusen oksat, hopiana hongan oksat, 

päivänä petäjän kärkät, mehtä haisoopi havullen, 

katajallen katkuaapi, minun miessä ollessaini, 

mehtolahan mäntyväni, mieleissä Metän emännän" 

(mehtola, Metän emännän koti).

672. "mielly mehtä, kostuk korpi, mielly Mehtolan 

emäntä, taivu ainoa tapio, ihastu jumalten ilma, 

miehen männessä metille" (Mehtolan emännän 

puhuttelua).

673. "lepym mehtä, kostuk korpi, mielly Mehtolan 

emäntä, tapiolan tarkka neito, availe avara aitta,
luinen lukkoisi murenna, laske juoni juoksemaani 

kullaista kujaista myöten, hopiaista tietä myöten"
(metsästäjien lukuja).

674. "honkapa Metzän isäntä, annapa Metzän emäntä" 

(honka ja anna, metsänhenkien hahmoja, vrt. anna

=vanha koivu tai haapa, jokin lehtipuu, vrt. eläinten 

nimet, ana).

675. "Annikka tapion emäntä, naita meitä miehiämme, 

uuista urohitamme, metsän mieli-tyttärille, karvarinta 

rakkahille" (miesten puolesta luetut luvut).

676. "minä mies metän käviä, uros korven kolkuttaja, 

kävin korvet kalkutellen, salot synkät sylkytellen,
kankaat kaikki kaikotellen" (korvet, salot ja kankaat).

677. "tuolta korpi kuumottaa, salo siintäpi sininen" 

(kuumottavat korvet, siintävät salot).

678. "kun minä ennen metälle läksin, nukkavierulla 

nutulla, karvalaialla lakilla, koirani keränä vieri,
ite lensin kyyhkyläisnä, kuuna paistoi kuusen oksat, 

päivänä petäjän kelkit, haavat olit hopeavöissä,
koivut kultakakkaleissa, minun metälle mentyäni, 

korpeen kohottuani, mäen päälle päästyäni"
(kyyhkyläisenä metsään meneminen, pitkälle 

kehittynyttä luonnonuskoa, kykyä asettua eläimen 

asemaan).

679. "Annikki, ahon emäntä, musta sukka, suon 

emäntä, paistoi kuuna kuusen alla, hopeana hongan 

alla" (vrt. musta käpälä, vrt. ahoilla ja soilla 

liikkuvat eläimet).

680. "tuolla korpi kuumottaapi, mehtä siintääpi 

sininen, tuonne mieleeni tekeepi, aivuni ajatteleepi, 

muiten miesten mehtimaille, urosten eri saloille" 

(metsään mieliminen).

681. "Ahon aimonen emäntä, ahon vippo valkoparta, 

ylös nouse nostatate, ihtiäsi huuetahan, väkiäsi 

tarvitahan" (valkoparta, vrt. naavaiset puut).

682. "Metsän ukko halliparta, panen partasi palmikkoon, 

panen kätes käärimiin, panen kinttusi kiintimiin"
(luettiin ja sidottiin yhteen näreen tai pihlajan latvoja,

vrt. haltijan kurittaminen).

683. "Metsän ukko halliparta, tules tänne, tuonen hiisi, 

vaaran valtijas samoa, hiihas hiijen hiihtimillä, lemmon 

leppä kattavoilla, tule tuulena tänne, pyryilmana pyrähä" 

(tuonen hiisi, vaaran valtias, liikkuu suksilla ja tuulen 

ja pyryn hahmossa).

684. "nousi maasta mansikkana, lehtipuuna tapijona" 

(lehtipuuna tapiona, vrt. tapiola).

685. "maasta nousi mansikkana, koivun juurena kohosi" 

(vrt. mustat koivun juuret, mustat sukat).

686. "älä mehtä miellyttele, tämän emännän emoja, 

tämän muorin mullikoita, mehtään metän karja, 

kotiin kotoinen karja, mehtä kylmä ollakses, koti 

lämmin tullakses" (mehtä ja koti).

687. "Mettän neitty, mettän neitty, pa koiras kahleisiin" 

(koiras eli sutesi, Metsän neidon lemmikkejä).

688. "ampiainen pienlintu, itikka Metä emäntä, 

kottaro kotis, lahokanto kartanosi" (Metän emännän 

hahmoja, voi ilmestyä kaikessa metsässä elävässä).

689. "Tapio metän emo, havu lakki vanha vaimo" 

(tapioksi kutsuminen, vrt. lehtipuuksi, vanhaksi 

puuksi, vrt. ta-api, tappi, appi, taavi).

690. "itekkin Metän emäntä, rinnon aidalle ajain, 

punasukkahan punihin, kautokenkähän kanihin"
(ajoi aidalle, minkä eläimen hahmossa).

691. "tuonne mieleini tekööpi, sykkääpi syvän alaini, 

tuolla kuusi kuumottaapi, salo siintääpi sininen,
kuuna paistaa kuusen oksat, hopiana hongan oksat, 

päivänä petäjän kärkät" (metsän lukuja).

692. "tuolta törehiköstä kuulu muutama kellon kalakahus" 

(tiheästä metsiköstä, vrt. töhertää).

693. "sielhän ne seiso vitikistös" (vitikistös eli 

viitametsikössä, vrt. vitkastella).

694. "kyl tääl mett o marjane ja sua o muurmine" 

(metsän marjat, suon muuraimet).

695. "on karuu mettää ja kalliolliist" (karut mettät, 

vrt. karun asuinpaikat).

696. "minua kammitti kulkia pimiän mettän läpi" 

(kammotti, pimeä=henkien aikaa).

697. "sitä ennen kammoksuttiih hyviv viheltämistä" 

(vrt. viheltävät metsänhenget, metsissä eläneet 

kantauralilaiset heimot).

698. "ikäni olen kammoskellu pimijässä kulkua" 

(ihminen=päiväeläin).

699. "kamottoaha siel, mite siel käyp, jos tuluo vaik 

minkälaisia möyriäisiä vastoa" (pimeässä metsässä,

möyriäiset). 

700. "oksa otti jalkaa kii, ja se kamppa minun nii 

nokillee" (vrt. ilkikurisina pidetyt metsänhenget).

701. "sitä saatto mehtäsä pujotas semmoseen 

kampeloo" (puun juurien väliin jäävään 

onkaloon).

702. "tuokin aho kangastuu, että o oikee issoa 

mehteä jo" (ahosta mehtäksi).

703. "ol simmonen kankar vaa, kankaremette" 

(kankaremette, kivinen metsä).

704. "siin on kappii mehtäkannakep" (kapea 

kannake, vrt. kannas, kangas).

705. "piäsööhän sitä kannaketta pitkin sen suo yl, 

ei se upota" (kantavaa kohtaa, kuivaa kohtaa, 

kapeaa kohtaa).

706. "kyl siel on paha kulkija kun se mettä on 

pelkkijä kolua ja kannakkua" (koloa ja kannokkoa,

hakattuna vai luonnostaan).

707. "lehto soi ku kantele" (soivat lehdot,

lintujen lempipaikkoja).

708. "siälä on kova kannikko, häjy ajaa reellä" 

(kannokkojen myöhäisestä alkuperästä, 

vrt. vieraat työkalut).

709. "se oli niin huonua mehtää, ei siinä olluk 

ko kannikkua" (huonoa eli kaadettua mehtää,

oikea mehtä=kannotonta).

710. "kyl siim mäes on ny aika kannokisto, 

kun kaatovat sem mettäm pois" (oudoksutut

metsän kaatajat).

711. "siäl oli aika kannojjurakka" (vrt. tuulen 

kaatamat puut, hyviä pesäpaikkoja, kaikella 

tarkoitus).

712. "ne on semttii kannovvesoi" (kannoista 

vesovat puut).

713. "tässä niku ov vähä niityn kanta, a siel om 

metsä" (niityt ja metsät).

714. "se on niin kanteikko, jot eihä siel pääse 

talvelkaa rien kans ajamaa" (rekiä hajottaneet

kannot, luonnottomat eli tarkoituksettomat).

715. "tuo vähä metästä puun kapakoeta tullessas" 

(oma maasta kerääminen, vieras elävien puiden 

kaataminen).

716. "puu on mänt kappoa" (kappaan, 

kaatunut nojalleen toista puuta vasten,

henkien asuinpaikkoja, ka-apa).

717. "kus kappala matka mene ni sit tlee mettä" 

(kappaleen matkaa, vrt. koppelon).

718. "tuosta mä tulin kapsiin läpi mettän" 

(mettän läpi kapsiminen).

719. "sinne Nionsuun hakkaan on tullu viätävän 

tihhee karahikko" (karahikko eli kuusia kasvava 

kohta).

720. "puihin tulloo tihheässä metässä karoja" 

(karoja eli kuivia oksia).

721. "karahikko" (tiheä ja vaikeakulkuinen 

metsä).

722. "taaja karakisto" (tiheä näreikkö,

kara=kuusen nimiä).

723. "ko pääsi johonkin semmoseen karakistoon 

ettei tuuli niin sopinu niin siellä oli lämmin yöpyä"
(metsässä yöpyminen).

724. "siäl on hyvvää karakkamettää, ko vittauskarakoi 

hakattiin ko aitaa tehtiin" (omat vittakset, 

vieraat aidat).

725. "sum pitääs mennäk karahkamethän, jotta sais 

tuan airam pannuksi" (karahka eli kuusi).

726. "niist ei ollu elläessään käöty oksoa karasemassa" 

(pyhinä pidetyt metsät).

727. "kyllä sulla Janne kans on semmosta karraistoo 

siellä Huhdanmäessä" (karraistoo eli taajaa 

havumetsää).

728. "ei siellä kasva muuta kun karankomehtee, 

se on huonuu muata" (pientä ja kuivahkoa 

kuusimetsää).

729. "ei niitä mei metsiskää olt viimesin vuosin 

karantaisnärehikköö missää" (meidän metsissä,
meidän asuttamissa / käyttämissä).

730. "karanärreekkö" (kasvoi suolla, ka-ara).

731. "se on oikeen sellaist karentomettää" 

(tiheää, suoravartista ja vähäoksaista 

kuusimetsää).

732. "ol yhtä karreikkuo" (tiheää metsää).

733. "se mettä on semmoist karheikkoo, ettei siel 

tahlo päästä läpitte" (karheikkoo eli tiheikköä,

hämeen pelloiksi raivatut ikimetsät).

734. "kyllä tuo ukon piru meinasi olla meleko 

karhuna että en oisi saanu sen kartanon kautta 

mehtään mennä" (kartanon eli pihan,

lähekkäin asumisen tuomista ongelmista).

735. "metsä o pello äiti" (peltoa vanhempi, 

useimmat pellot entistä metsää).

736. "tapijonkarja" (metsänriista, p=v, vrt. tavio,

tavio-kuurna, vrt. avio, metsät=omia hääpaikkoja,

hääpuu=riippuu heimosta).

737. "ne karistaa mehät kaikki moahan" 

(karistaa eli kaataa metsät, vrt. me, 

"metsänhoito").

738. "toi kotomet piretti semmosen karjahakan 

kute mittä laitumi ollu" (laitumien eli karjanhoidon 

eteläisestä alkuperästä, lehmät=kaukana

kotoaan).

739. "viime kesänä se arkiutu niin että se mehtiyty, 

eikä millää antaotunu ihmisten kässiin" (lehmä 

mehtiytyi, villiintyi).

740. "mun ei tarvinnu kuv vähä kariaasta, niin se 

meni mettähän notta vitikko kahaji" (omaa petojen 

karkottamista).

741. "sitä on sitte hyvä kulukia juntua mettäs" 

(juntua eli polkua, vrt. juntunen).

742. "tulla rämmin tuosta mehän läpi uria myöte" 

(urat ja junnut).

743. "männee sinne karkelemmaam mettään" 

(karkelemmaa eli kävelemään, vrt. karkeloida).

744. "meijjännim metässä niitä karjottaa siellä" 

(karjottaa eli kasvaa, suuria honkia, oma karja

=puukarjaa).

745. "karkeepuinem mehtä" (karkee eli isopuinen).

746. "se o rönäikkötä siit" (rönäikkötä eli ryteikköä, 

vrt. rönätä, mennä röhnälleen).

747. "vaapukkamarjoi meim metsil ei olt ensikää 

mut karpalomarjoi kyl ol" (vaapukoita eli vattuja, 

jokaisella metsällä marjansa).

748. "metsä haisooki havulle, katajoille kartuaa" 

(metsän haisu).

749. "metä elävä karttoa joka rapsauvve" 

(omassa metässä urpiaiset lentävät kädelle 

ja oravat kiipeävät pään päälle, ystävällisyydellä 

saa ystäviä, vihamielisyydellä vihamiehiä).

750. "kaarttimettä" (lujia ja hienosyisiä puita 

kasvava metsä).

751. "niistä karttu semmosia ahoja" (kaskimaista 

ahoja, vrt. aroja, monilla sanoilla uudempi ja

vanhempi merkitys).

752. "mehijäisen karvalla" (metsä vihertäessään, 

karva=väri).

753. "kylymästä mehtästä sitä peltua tehtiij" 

(omat mehtät, vieraat pellot, vrt. pelo, peto, 

pello, pe-elo).

754. "kaseikko, semmosta pienempätä varvikkova" 

(tiheää lehtimetsää, ka-ase).

755. "ne on kypsiä nyt semmossis koivukaseksis" 

(mustikat, nuorissa koivumetsissä).

756. "ne ol nuoria kaseksia" (lehtimetsiä).

757. "se ol nyt toestakymmentä vuotta kasvannus 

se kasesmoa" (kases eli kaski, ukkosen ja 

ihmisten luomat kaset).

758. "siinähä o oikeeta kasesmehteä" (nuorta 

lehtimetsää).

759. "aukia paikka kasestui" (alkoi kasvaa nuorta 

mäntyä, vrt. kasvoi, kastui).

760. "kahrenkymmenevviirev vuarem pääst siin oli 

tavallinen kaskevviita" (kaskeen kasvanut viita).

761. "sanottih kaseks, ku siinol murhii isoi 

kuumpäiväsii puita" (murhii=isoja, kuunpäiväsii

=ikivanhoja, tarkoittanut nuorta ja vanhaa metsää).

762. "Haisunkorveks olemme pilkannuk ko se on 

kasonnus semmosta" (haisuheinää eli minttua 

kasvavaa korpea).

763. "siellä se käyväk kassehti metässä" (kasehti 

eli puuhasteli, metän ystävät).

764. "korpi om pehmeää maata ja minkä se kasuaa 

s on huonoa kasuntia" (huonokasvuiset korvet,
vrt. pimeät).

765. "isossa viijjassa mistees se suap sen kasvueinee" 

(kuusi kasvueineen eli voiman, vi-ita).

766. "hään siim mettää kasva, sellaist katajikkoohan 

se on kauttahaltah" (katajikkoa, ei pidetä metsänä,
aukeista eli valosta pitävä puu).

767. "ei ne kahtont sitä kennem mehtiä ol" (metsien 

omistamisen vieraasta alkuperästä, omat omistajat

=metsänhenkiä).

768. "mettän alla kalvekkehees" (katveessa, 

mettä=suojaa muilta jumalaisilta).

769. "mettä kalvestaa" (kalvestaa eli varjostaa,

vrt. alves, ilves).

770. "mehtä katves täm puolem" (katves eli 

pimensi).

771. "mehtä käö jo nin syksyn näköiseks, se nin 

kaohtuu" (kauhtuu eli haalistuu).

772. "oltiim puun alla yötä" (suojista vanhin).

773. "siin on sellanem mettänkannas, että siin on 

niinkum mikä sellanen kaulanne" (suossa,

suot ja mettät).

774. "harvoon sit on niin kauttaaltansam mettäh 

lunta" (lumiset talvet).

775. "nauro kekotti mettäl lailas, että kuulu tänne 

astikka" (oudoksuen, vrt. hartaus).

776. "kelamaa se on koivumehtämaata"  

(vrt. kelo, kellastua, ke-ela).

777. "räkäluppo se on kellertävä, märissä paikoin" 

(räkäluppo eli rämepuun naava).

778. "ku mettä pallaa niin niistähän nes sitte 

tulevat semmosek kelokot" (palojen ja kelojen 

yhteydestä, vrt. ukon lyömät kohdat).

779. "kyllä nämä metät ja kenkämät on tuttuja, 

kuj jo musikkana tul miilustetuks joka kolokka"
(musikkana eli lapsena, metät=omia kouluja).

780. "siel ol sellanen kennä siel keskeel" 

(kennä eli kumpare, vrt. pyhäköiden paikat).

781. "tual keskumettäs o viäl stukkipuit" 

(omat mettät, vieraat stukit eli tukit).

782. "ja mulla oli kesut paikat sielä" (kesut 

eli tutut paikat, metsän lapset).

783. "kyl noo mettän elävät niin kesyy" 

(kesyyntyy, eloksi ja iloksi luodut eläimet).

784. "tuolt syämmaankorvest" (eläimille 

kuuluneet sydänmaat, vrt. hakkuuaukeat).

785. "s oli niinko ketompi paikka, ettei ollun 

niim puskanen" (metsässä sijainnut lepopaikka,

vrt. kedot, kettu, ke-eto).

786. "semmonem pikku mettäketvelev välissä" 

(ketvele eli kapea kannas).

787. "silloha om metässä semmonen kajas, 

kaeku käy, kevätkajjaakshan sitä sanotaa" 

(kajoisat kevätaamut).

788. "mettä jakaantuu tossa, tualla kasuu 

mäntyä ja tualla koivumettää" (metsän 

jakaantuminen).

789. "kannoj juarikka" (vrt. jaari, ja-ari, 

jäärä, jä-ärä).

790. "sama jakuus Mehänemännällä kun imeisillä, 

er Mehänemäntä joka kylällä" (eri emäntä joka 

kylällä, vrt. metsällä, suvulla).

791. "siellä kankaan takalaejall oli vielä hyvvää 

jalaskoevikkota" (reen jalaksiksi sopivia

koivuja).

792. "se on semmosta jalaskoevumettää" 

(oma metsän hyödyntäminen=kohtuullista, 

pienimuotoista, järkevää, ei vaikuta metsän 

elämään).

793. "suoj jalassa" (suon jalka, vrt. ala).

794. "tottahan sitä metässä jottaaj jalakahuikkuu 

sattuu" (jalkahuikkuu eli kapeita harvoin

kuljettuja polkuja).

795. "jalkakopelolta ja korvakuulolta minä sieltä 

korven läp tarsin" (tarsin, vrt. tarvoin).

796. "jalakasoiksi" (kutsuttiin soita joiden poikki 

pääsi vain pitkospuita myöten).

797. "älä jallita, siitä vain pitkospuille, yli rimmin" 

(rimpisuot, ri-impi).

798. "oikaasthan tästä mettän kautta ja säästethän 

vähä jalakoojuania" (mettän kautta oikaiseminen).

799. "jalua mehtää" (jaloa=isoa, hienoa).

800. "suoj ja kankaaj jamass oli iso hete" 

(jamass eli rajassa, vrt. he-ete).

801. "kun ol janhusmehteä, siinä syvän eris" 

(syvän eli sydänpuu, janhus=tumma lylypuu).

802. "tuossa voaral laijassa jantteassa moassa" 

(kasvavaa kuusikkoa, sanottiin viidaksi).

803. "ei siellä viiti ruveta oikei jantuksessa 

olemaa muutehhan siellä kokonaan metittyy"  

(mettäkämpällä, metsä=tekee kaltaisekseen).

804. "aho kasvaa enempi nuil lehtipuita, se ei sitä 

jeäveäv vielä sitä nimmeä" (jäävää ahon nimeä, 
vaikka kasvaisi muutama mäntykin).

805. "jättiläinen ol nii väkevä, jot hiä kuas suurem 

puu metsästä ja sit juureltaakkii teri pois hänen" 
(metsissä eläneet jättiläiset, ja-ati, ja=mänty).

806. "kus johratat tost polvolt piäne matka metä 

läpitte nin kyl hän sit jo ossa" (metän läpi kulkevat 

polvot, vrt. polku, polvi).

807. "metässä kun tuuli eänttää, se on johinata" 

(metässä liikkuva tuuli).

808. "mehtä johaji" (mehtän ääniä, vrt. joha).

809. "jos saloh halaki läks mänemmään nij joltakulta 

tul kysyttyy tietä" (salojen koosta).

810. "hyvin jolakkata mehteä, pitkävartista jossa ei 

ook kun latvassa oksie" (jolakkaa eli pitkävartista,

vrt. jol-akka).

811. "jolleata mehteä" (pitkää, hyväkasvuista).

812. "semmosta paksua lehoj jolleikkota" 

(pitkäpuista koivumetsää, leho=lehto, vrt. le-eho, 

eho, ehto, vrt. l-aho, aho, ahto).

813. "jouvuttiinpa jolleikkomaesemille" 

(synkkään korpeen).

814. "siinä puron rannalla on semmosta jolleikkoa" 

(jolleikkoa eli vesakkoa).

815. "jolovikko" (tiheä ja kostea sekametsä).

816. "on siellä mehtässä isoja puita, koko hirveitä 

jorikoeta" (vrt. jori, jo-ori).

817. "kyl se polku piti olla jotakuikii täl kohal" 

(polkujen tunteminen).

818. "siinäpä oj joohovata mehteä" (suoraa, 

johva, joha, jova).

819. "jouhikangas" (pitkiä mäntyjä kasvava 

kangas).

820. "se ol jouhimehteä, solakkata, sitkeätä puuta" 

(solakkaa ja sitkeäpuista).

821. "siin o nii synkki mettä kahrem puali, et siit 

on pimes vähä julkka men" (julkka eli pelottava).

822. "sinne se hevonen puota jullahti rimppiin" 

(hevosten vieraasta alkuperästä, kuuluvat 

puuttomille keski-aasian aroille).

823. "asttuuj jullitav vaen niitä saloja" 

(salojen astujat).

824. "kävelläj jullitin sitä polokuo myöte" 

(jullitin polkua, oma liikenne, päästötöntä, 

elämää yllä pitävää).

825. "se oli julma paikka se korpi mennä" 

(julmat korvet).

826. "nehäk kun oli jumalam mehtiä" 

(koskemattomat metsät, vrt. metsänhaltijan,

vrt. jum=luojahenki).

827. "junko, juurineen kaatunup puu" (kaikella

tärkeänä pidetyllä oma nimi).

828. "kesällä mettis juoksennelles" (jalat kovettui, 

paljasjalkaiset suomalaiset).

829. "juoksovvoa mehtteä" (pitkää ja suoraa).

830. "juoleeta mehttee" (pitkärunkoista).

831. "yheksäv vuev vanahana minä olij jo isäm matkassa 

metässä" (omaan opastaminen).

832. "se kun vaen ei eäni juossem metässä, se saet tulloo 

heti" (ääni juokse, tietää sadetta).

833. "meijäm mehtä juoksoo siitä mökin sivu" 

(mökit ja mehtät, oikean suomen luonteesta).

834. "lehto se on maa, juoksee ulos roasta eli vaarasta, 

jänkhään niinku eristetty" (pohjoisen lehdot,

jänkä=janka, ja-anka).

835. "sarad juoksivat päim metsä" (sarad eli niityt).

836. "juperomehteä" (lyhyttä ja paksupuista).

837. "ompas siinä isoo puun jurtikka" 

(vrt. jortikka).

838. "tuo aho se vuan jussinjäkkiä kasvaa" 

(heinäiset ahot, jussi=jänis).

839. "sitä Moaskorpee on niim paljo, että sinne 

eksyäj jutkahtaa" (korpien koosta).

840. "mehtääm päen se vaem männäj juttuuttaa 

vaekkoj jo kaheksaas kymmel lopulla" (mehtään 

päin kulkeminen, vrt. päivää).

841. "juurakkohonsak kaatunehia puita" (hyviä

pesäpaikkoja, kaikella tarkoitus).

842. "juurakomperse" (perse eli tyvi).

843. "juurennousemat tyvet kasvvaa pahhoin sitä 

vinaskoa" (vinaskoa eli lahosientä).

844. "ku nui hyyhään puuhum oon tullu juurenousu" 

(juurenousu, vrt. lahovika).

845. "se hävisi puillej juurettomille" (tyhjään,

olemattomaan).

846. "tässä oj juurovata mehteä" (juurevaa).

847. "juurikankomo" (juurineen kaatuneen puun 

alla oleva kolo, vrt. ju-uri, ko-omo).

848. "se on seittyinej juurikas" (juurikas puu).

849. "elukoelle ei riitäj juurmehtee suojaksi ja syötäväksi" 

(hakkuiden takia, "metsänhoito").

850. "siellä se metässä tuntu hiljalleen jyhkivän" 

(metsien miehet).

851. "sii on jykkeätä mehteä" (jykkeätä eli jykevää).

852. "jylehikkö" (paksupuinen metsä).

853. "jylleikkö" (kohosuo).

854. "jylleä mehtä" (jylhä, synkkä).

855. "jylyhä mehtä, ku on oekkeen kommeita mäntyjä" 

(jylhät mäntymetsät, vrt. julha, jula, juha, vrt. juhla

=mäntypyhäkössä vietetyt menot).

856. "jylikistö" (jykevä metsä).

857. "jylykky mehtä" (jylkky=iso, vankka, vrt. jilkki,

julkku, ju=männyn nimiä).

858. "jylyä mehttää" (jylhää, vrt. jy-yly, ju-ulu).

859. "jymmeikkö" (paksupuinen metsä).

860. "mehtä voep olla jollonniin niij jynkkee, ettei läp 

tahop piästä" (jynkkee eli tiheää).

861. "jyrreikkö" (vrt. jyränkö).

862. "oli nij jyryjä korpia" (jyryjä eli synkkiä,

vrt. ukon jyry).

863. "mä löyrin meirän korvesta sellaasen hirren jyskyn, 

jotten tahtonu rekhen saara" (hirren jyskyn,

ison hirren).

864. "se taitaa siel Maitkorves nii ellää jyskää" 

(korpien nimiä).

865. "enne ol jysmeä salluu" (jysmeä=jylhää, sankkaa, 

oikeat metsät).

866. "jysmälä mehälähän ne nyt on" (olla mehällä).

867. "jytteeikkö" (paksupuinen metsä).

868. "se on semmosta jäkälämaata, jäkälikkyä" 

(jäkälämaat).

869. "jäkälikkökangasta tuo Hirskangas" (maat ja

kankaat, ka-anka).

870. "teällä on loajoja jäkäläkankaeta" (laajoja, 

vrt. laajasalo).

871. "kyllä se on jämeree mehtee" (jämerää eli

paksupuista).

872. "että se om potkassu siihem puuhun, että siihen 

on tullu mutka" (jänis).

873. "ku viärä puu om metässä, ni se oj jäniksem

potkasema" (uskomuksia, vrt. jänis=yksi 

luojahengistä).

874. "jänkäpilikka" (pieni suo).

875. "jänkäruto" (suon ympäröimä koivikko tai 

pajukko, vrt. ruto-haltija, ru-uto, vrt. luto).

876. "jänkkäräme" (pieniä mäntyjä kasvava suo,

rä-äme).

877. "jänkkärämiskö" (pieniä puita kasvava suo).

878. "järijjää mehttää" (järijää, vrt. jari).

879. "oekee järeviä puita" (järeviä eli paksuja).

880. "se o isova mehtee, oekee järevätä" 

(isot mehtät).

881. "melekeij järkejjään suurta mehttää" 

(suuret mehtät, satoja vuosia vanhat).

882. "sitä niin kirosivat ihmiset sitte myöhemmin 

kun järkiisät tulivat" (metsäkaupoissa petetyiksi 

tulleet, vrt. "metsäyhtiöt").

883. "on ne aika uarnijoita" (aarnioita eli isoja 

puun järkäleitä, vrt. s-aarni).

884. "järäkmäissi, kauhia suuri puit" (kasvoi 

ulkosaarilla, vrt. rauhassa kasvaneita).

885. "hänen oli kaikki jäsenet mustat kun se oli niin 

kovasti painellu" (paininut, metsänhaltijan kanssa, 

vrt. karhun, karhu=ihmistä voimakkaampi

=yksi jumalaisista).

886. "hirveitä isoja jätkiä ol sielä" (jätkiä eli isoja 

puita, vrt. jättiä).

887. "kyl ne oli siä semmottena jättiläismettänä vaan, 

ei siä kukkaan käyny" (takametsät jättiläismettänä, 

viimeiset ikimetsät).

888. "jättiläistej jättö" (metsässä oleva kiviraunio,

vrt. jati, jatti, vrt. ja-ati, ja=mänty).

889. "teillähän on siellä join takana vielä hyvij jäyhee 

mehtee" (jäyhee eli järeää).

890. "ompa jäyhä mettikkö" (jäyhät ikimetsät, 

satoja vuosia vanhat).

891. "mettä oj jäähilehes" (hileiden aika).

892. "oksat oj jeähilisseessä" (talvista metsää).

893. "paras ettet lähe yöselekää sinne korpee, öksyt vielä 

jiämäjjälille" (jäämän jälille, vrt. jaaman, ja-ama).

894. "mehtä on jäänapissa" (jäähelmillä).

895. "metän kylymi aevan jiänryyhteeseen" (metsässä 

näkyvät muutokset, jokaisella jumalaisella oma 

ajanlaskunsa).

896. "mettäs on jääpiskat oksan nenis" (piskat eli pisarat).

897. "kaarrat mehtäsä juoksee" (hiekkaharjanteet, 

vrt. kaarre, ka-ara).

898. "ne lähtivät sitä mäntymehtän syrijää" (mehtän 

syrjät, omia kulkuteitä).

899. "oliskoos häl lämpösen kaasua vais savvuako kut 

tua om mettän syrjäsä" (lämpösen kaasua, vrt. usvaa).

900. "me joutusin karoksi siäl mätäs" (metässä, 

vrt. mätäs, matas).

901. "se om mettä kaksikarvalla lehenkuumeen aikaan" 

(karvalla=värillä, lehenkuumeen=ruskan).

902. "niin ne meni, jotta viitikko kahaa" (viitikot, 

vrt. viti, viita, vitsa).

903. "suvi siittä tullee kun mettä nuin kahisee" 

(mettän kielen tuntijat).

904. "mä kahkailin aikain jo siäl mettäs, enkä meinannu 

osaa löytää sitä kotopolkuu" (kotiin johtavat polut).

905. "yksin vaa mettis kahkailee" (mettissä kahkailu

=metsän pyhittämistä, luonnonusko=silmillä ihailemista, 

korvilla kuuntelemista).

906. "me oomma kahalannu tuan mettän ristihi rastihi" 

(kotimetsät).

907. "jos ei vain tuus sajetta niin muutamassa päivässä 

se kahalaa jokeen asti" (metsäpalo, joet=luonnollisia 

palojen estäjiä).

908. "kahtahalta näkyy mettävalakioota" (valkiota 

eli paloa).

907. "se rupes tuulee nii et mettä piti oikei kahhuu" 

(piti kahua, metsää hyväilevä tuuli).

908. "se on kasvanu kaihessa, nin se on huono puu" 

(kaihessa eli varjopaikassa).

909. "mettä kaihee tossa, ettei järvi näy" (kaihee 

eli peittää järven, vrt. kaihtimet).

910. "mäntii metä keskee kaehoo paekkaa" (metän 

keskeen, kaihoon eli katveeseen).

911. "kun on kajea ilma, nii mettä kaikaa kun puhuu" 

(kaikaa eli kaikuu).

912. "ku mettän tyynel ilmal huuta ni see kaikatta" 

(elävä olento).

913. "ku huuvvat metsäs siis mets kaikkuu" 

(kaikuu, vastaa huutoon).

914. "ne ova jo kauemaks kaikonu, ko metä ova 

vähentynny" (metät vähentyneet, mettälinnut 

kaikonneet, vieras valta=vieras suomi).

915. "kaiku vastas mettäs" (mettässä elävä

kaiku).

916. "mitä mehttää huuttaa, sen kaeku vasttaa" 

(vrt. ka-aiku, aku, akku).

917. "mettä viäl kaikuilee" (laulaessa, metsälle 

laulaminen).

918. "se kaelasti tuol mettäs pimiäm päiten vallan kamalast" 

(kaelasti eli metelöi).

919. "se olis tulluv vähä tännem mehtänkainalohom piiloho" 

(mehtän kainaloon).

920. "o mul tommone pikkune metä kaist" (metsän 

jakaminen pieniin kaistoihin, vierasta vallankäyttöä, 

varastetaan sukujen pyyntimetsät ja annetaan vastineeksi 

pienet kaistat joista ei ole mitään hyötyä omiin 

elinkeinoihin, "isojako").

921. "mettäkiv vastaa ku on niin kajanne ilma" 

(kajanne eli selkeä).

922. "laolo kajauttel niät mät kajas" (metsä kajasi).

923. "huutaa niin että kaje mettänlaijosta vastaa" 

(laijosta eli laidasta).

924. "tarttis siks tullap päevän kajua ko mettään kerkee" 

(mettään kerkeeminen).

925. "korved oldih, syngiet korvet" (synkeät korvet).

926. "synkkä salo" (synkät salot).

927. "siidä se Mettsehine vuuven syötti" (syötti vuoden, 

uhrin jälkeen, saaliista kiittäminen).

928. "metsäz ollah särkäd" (pitkulaiset harjut).

929. "ei metsässä pie uhalla ta kirosanan keralla mitänä 

roatoa, ei ni suutkaltah ittsie tai muita pahalla toivottoa" 

(metsässä käyttäytymisestä).

930. "mettsä ei suvaitse kiistoa" (suvaitse kiistaa, 

jumalaiset=omien arvojen ilmentymiä).

931. "suosoareksil olimmo, odvi vai peäzimmö, 

vähiz emmö männyh mettsiem märräks" (eksyksissä 

suosaareksilla, suo=rajamaata, henkien maata).

932. "puut sumistah tuulel" (eläviä olentoja).

933. "metsy sumizou" (metsän ääniä).

934. "metsän sumu" (sumu eli kohina).

935. "sumba mettsä" (tiheä, tuuhea, vrt. suma).

936. "siä metsäs suojembat tilad on" (suojemmat tilat).

937. "suojah menem puun oal vihmaz" (omat suojat).

938. "puun oal suojavuin" (puuystävät).

939. "suojon andau mettsy" (antaa suojan, 

ihmisiä auttava olento).

940. "suleikko mettsy" (pitkiä ja suoria puita 

kasvava).

941. "metsän izännät, metsän emännät, metsän 

vallan vanhemmat, metsän sulhoi sulkkuparda" 

(metsänhenkien puhuttelemista).

942. "sulei mettsy" (pitkä ja suora).

943. "pitkän sullakka puu" (sulakat puut, vrt. sulka).

944. "eänistis metsäz, emmo tie, ken oli" (äänisti 

metsässä, vrt. ääninen).

945. "metsän suhineh" (metsän kieltä).

946. "hyö ollah korven rannalla" (rannalla eli reunalla).

947. "mettseä sordui tuulel" (metsää sortava tuuli).

948. "puuda metsäs tuulel sordui" (tuulen ja

metsän väleistä).

949. "pitkän sorakka puu" (sorakka eli hoikka).

950. "sorakka inehmini, eigo järie eigo hoikka, 

pitkeä vähäistä lyhembi" (puita ja ihmisiä kuvaillaan 

yksillä sanoilla, vrt. oma puu, jokaisella puu

vastineensa, kuvansa).

951. "sorakka mettsä" (pitkiä ja hoikkia puita 

kasvava).

952. "soreikko" (pitkiä ja vähäoksaisia puita kasvava 

kohta).

953. "puu soreni kazvamah" (pitkästä ja hoikasta

puusta, vrt. sorjeni).

954. "sorei mettsy" (suorapuinen, vähäoksainen).

955. "joga sorkku metsäz on" (joka sorkka metsässä, 

metsä=oman elämän keskus).

956. "puut tuulel sonnistuu" (sonnistuu eli taipuu).

957. "metsän sohineh" (sohina).

958. "mettsä sohizoo, tuuloo ylen äijäl" (metsän 

äänet=metsän kieltä, metsän palvojien pyhää 

kieltä).

959. "karulaine viheldäy snaugoau, loitos kuuluu" 

(loitolle kuuluva vihellys, vrt. likelle).

960. "singenöv vie mettsy kazvahuu" (sinkenee 

eli tihenee, vrt. sikenee).

961. "metsän sigendi sih kohtah hyvin" (sikensi 

metsän, puiden ja ihmisten lisääntymisestä 

puhutaan yksillä sanoilla).

962. "edgö mettsäh silie" (silie eli lähde, 

vrt. mennä sen sileän tien).

963. "sigei mettsy" (sigei eli tiheä).

964. "sigisogenah om puudu täz viddaz" (viddaz 

eli luonnontilaisessa kuusikossa, vi-ita, iita, 

vrt. viitta, itä).

965. "kugali silmy täydyy, sigäli mettseä" (omaa 

elämää yllä pitäneet ikimetsät).

966. "silejikkö" (pitkää ja vähäoksaista puuta 

kasvava kohta).

967. "sienenkeraine puu happanou, sydämez on viga" 

(puusienet, vrt. käävät).

968. "kasekseh kazvoa siendy" (kasekseh eli 

lehtimetsään).

969. "mettsä seändyi" (sääntyi eli sydämistyi, 

elävä olento).

970. "mene metsäl, eräs sebiäjjy" (mene metsälle, 

tiehesi).

971. "segametsäs sie om pajut sie on kuuzet" 

(sekametsät).

972. "sellitämmöz mettsäh lähtie puun tuondah" 

(sellitämme metsään, vrt. selviydymme).

973. "on se väki pitkä matka teältä, seloista pitäy 

männä" (seloista, vrt. saloista, selo, selko, selkonen

=erämaa, vrt. selkä).

974. "meän selgozessa eu pedrua" (ei ole peuroja, 

vrt. peurat ammuttu, alkujaan kaikissa metsissä, 

metsä-peura).

975. "selgozie kävelimmä yöt päivät" (selkosien 

käveleminen).

976. "selläkse sanotah kasezmualoi" (kasesmaita 

eli lehtoja, maan selät).

977. "selgymaa, koivuu, leppää kazvaa" (lehtipuita 

kasvavat selkämaat).

978. "aina tullah siihi yhteh paikkah mistä lähetäh" 

(metsänpeitossa oltaessa).

979. "oli suuri mettsä sillä mestua" (sillä mestaa, 

mesta, mesa, meta).

980. "se olim minä salol, se olim minä yksinäh" 

(yksin salolla, metsässä olo=omaa uskonnollisuutta).

981. "sangie puuzikko" (paksu, tiheä).

982. "korvil on muan sanomat" (maan sanomat, 

korvat ja korvet).

983. "mielinkö siula mettsä anto, ilveksen Salon isäntä" 

(vrt. olla mielin kielin).

984. "sobiu sinne saloh kyllä, kul lähtenet" (sopii saloon, 

tilasta kumpuava sopu).

985. "kondia kävelöv salossa" (kontioiden asuttamat 

salot, ennen sukupuuttoon ampumista).

986. "sillä salolla on hyveä moada, aigallista mettseä" 

(hyvää maata, aikallista metsää).

987. "siell on saluo oikein julmoa" (julmat salot).

988. "päivämmatka on Loimoin saluo jalganikal matkata" 

(päivänmatka, omat mitat).

989. "Markilan da Viidanan välil työndyy kolmin savoin 

virstoin salod" (kolme sataa virstaa pitkät salot, 

oikeiden metsien koosta).

990. "siä metsäs salos, korves" (metsät, salot ja korvet).

991. "sammalikaz mettsy" (vrt. sa-amma).

992. "sagie mettsä" (sakea eli tiheä).

993. "oli ylen näreikkö sageikko maa" (sakeat 

näreiköt, näre=nuori kuusi).

994. "netse maa työndää sagenah vezaa" (työntää 

vesaa, maasta syntyvät puut).

995. "röneikkö, mis et voi astuo" (röneikkö eli 

ryteikkö, vrt. rönätä).

996. "rözeikkö mettsy" (vrt. roseikko).

997. "moizes rözeikös et hevon kel läbi piäze" 

(omat röseiköt, vieraat hevoiset).

998. "rämeiköt huonomettsäzet muat, suot mis metts 

om madal" (metsä matala, räme=rame=lame).

999. "mis hienoloi rizuloi on ka s on räzeikkö" 

(hienoloi eli ohuita risuja).

1000. "rätsäkkä metsä" (matala, paksupuinen,

rätsä=ratsa=latsa).

1001. "rätsäkkö mettsy, madalad, däried puud" 

(matalia ja järeitä puita kasvava).

1002. "ryöhäkkö metsy" (tuuhea, rehevä).

1003. "ryzeikkö mettsä" (ryseikkö eli ryteikkö).

1004. "ryzeikkyö myö tulimmo" (ryteikköä myöten, 

metsää vastaan eläminen=johtaa vastaiseen).

1005. "rydeizikk om moine, et piäze kirvehettäh ni läbi" 

(vrt. ryteikköjen kiertäminen, vieraat työkalut

=vieraat tavat).

1006. "ryybei mettsy" (tiheä, vrt. rypeä).

1007. "ryybieh om puudu" (ryypieh eli tiheään, 

vrt. rypäs).

1008. "kui kibie ruumizeh mi roiteh, ga siid metsän

haldiel kyzytäh tervehyttä" (kysytään terveyttä, 

vrt. haetaan parantavia aineksia, kysyä=pyytää

kuuselta, kys=kus).

1009. "ruzeikko" (ryteikkö).

1010. "metsän rajas päiväine do rozottaa" (metsä 

ja päivä, kaksi hyvää).

1011. "tuuli puun katkai rodzahutti" (puita katkova 

tuuli).

1012. "mettsä rotskahuo" (elävä olento).

1013. "puut kai rotskahuu, tuulou" (puut rotskaa,

metsän kieltä).

1014. "migä siel metsäs rotskaa" (valppaus=kuuluu 

metsässä oloon).

1015. "mettseä tuuli rotskuttoa" (metsä ja tuuli,

vrt. tuulenhahmoiset metsänhenget).

1016. "puu huizahtui koadui tuulel, vai rodzuu pidi" 

(tuulella kaatuvat puut, vrt. heikoimmat, luonnossa 

kaikella tarkoitus).

1017. "metsän tuuli roagendi" (raakenti eli paljasti, 

pudotti lehdet).

1018. "tuuli katso metsän roagendau" (pudottaa 

lehdet, syksyllä).

1019. "roaga mettsä on kui lehti langenoo" 

(roaga eli paljas, vrt. ro-aga).

1020. "mettsy ku roag on, sit oravat jo om puhtahat" 

(oravat puhtaat, talviturkissa).

1021. "oksu ridzahtih metsäs" (oksa ritsahti, 

valppaina kuin eläimet).

1022. "ridzejikkö, puunkoatez da kuivanuod oksad" 

(kaatunut puu, kuivuneet oksat).

1023. "vierahaz metsäz ollez varbaine ritskahtah, 

da i sidä varuad" (omat ja vieraat metsät).

1024. "mi sie metsäz ritskahuu, nävy ni kedä ei" 

(kuullut ja nähdyt metsän asukit).

1025. "rizeikkö, lyhydvarvalline mettsy" 

(varvalline eli oksainen, vrt. arpa).

1026. "metsy palau rizizöy" (metsäpalot).

1027. "varbu riskahtih" (var-pu, vrt. maahan

pudonnut oksa, vrt. varu, vapu, apu).

1028. "rigeikkö mettsy" (tiheikkö).

1029. "metsy rigevyi" (rikevyi eli tiheni).

1030. "rigie mettsä" (vrt. likie).

1031. "sid oli moine rigei, sto odva piäzin läbi" 

(pakolla läpi puskeminen, metsää vastaan 

elämistä).

1032. "metsy rigiesti kazvau työndyy" (metsän 

luonto=kasvaa tiheäksi, vrt. autioksi muuttava 

"metsänhoito", laillistettua rikollisuutta).

1033. "mettsy tiedäy, kuz ottav eluo" (metsä 

tietää, vrt. karhu).

1034. "rindamettsä" (lähimetsä).

1035. "mettsy riibevyi" (kasvoi tiheäksi).

1036. "riibei mettsy" (vrt. riipivä, raapiva).

1037. "kunne lähti - mettsy tiedäy" (metsä tietää, 

jumalaiset=näkevät kaiken omalla alueellaan 

tapahtuvan).

1038. "mettsy riehistih vihman dälgeh" (riehistih 

eli rehevöityi, vrt. liehisti, liehua).

1039. "reädä, kuss on kuuzia da mändyjä segali" 

(räätä eli sekametsä).

1040. "rajakko riemevyi" (riemevyi eli rämeytyi).

1041. "moizez rigeikös kävelin, ga soba rebeili" 

(soba eli vaate, metsän antamat vihjeet, 

kannattaa kuunnella).

1042. "redusilmy da Vedehin ollah velleksed" 

(retusilmä eli metsänhenki, vrt. veljeksinä pidetyt 

alkuhenget).

1043. "ta siinä kytsytti moata mättähär reunassa" 

(metsään eksynyt tyttö, metsä=ei ole lasten 

paikka, silti kaupunkeja turvallisempi).

1044. "ravei mettsy" (suuri ja synkkä).

1045. "ravei korbi, suuret puud, tobju pala" 

(raveat korvet, vrt. laveat).

1046. "mettsä rapsau" (elävä olento).

1047. "oksa razahtau kuim piäll assut" (kovien 

äänien vältteleminen).

1048. "mettsä razajau kuin tuulou" 

(vrt. lasajaa).

1049. "lomeikko i mettsä tuagie, miss on razeikko" 

(taakia metsä, raseikko).

1050. "mettsä paha, madalane on razi" (razi

=kaski, pahat eli poltetut metsät).

1051. "metsässä kun rassehin, kasse oli kova" 

(kasse eli kaste, ka-asse).

1052. "pistäm pilkat pihlajoih, rastit voarojer 

rakoih, ihmisilläki ilokse, metsän kuulun 

kunnivokse" (ihmisillekin iloksi, metsän 

kuulun kunniaksi).

1053. "radzahtau, oksam piällä talluat" 

(hiljaa liikkuminen).

1054. "metsäss assut, oksat vain ratsketah" 

(metsässä astuminen, vrt. poluilla).

1055. "metsässä puut ratsketah" (metsässä

elävät puut).

1056. "korbiranne" (korven ranne, rinne, 

syrjä, laita, vrt. lanne).

1057. "metsän randiez oli" (randiez eli laidalla, 

vrt. rannalla).

1058. "metsän randies keräimmö griboa" 

(griboa eli sieniä, sienipaikat).

1059. "rannemua" (kosteahko korpimaa).

1060. "metsän rannikko" (laita, syrjä).

1061. "metsän rajas päiväine do rozottaa" 

(metsän rajasta nouseva päivä).

1062. "raja, ei hyvä paikka, kotskikko" (rajakko, 

kotskikko=mättäikkö).

1063. "on siel rajakolla mandzoida" (rajakolla 

eli aholla, ahomansikat).

1064. "rajakk on vanhembi ku halmeh" (raj-akko, 

ha-alme, haltijanimiä).

1065. "ku kazvav vezat kululmoal, siid roih rajakko, 

kuvven vuvvem peräs kasken sordahuu" (kulot, 

rajakot ja halmeet).

1066. "tämä suorei rajakkoine, keskenäh on viidu" 

(keskenään viita, suorei=tasainen).

1067. "rajakkokannarvikko" (kanervikot).

1068. "rajakkokived lujembat ollah mettsykivilöi" 

(kivien ja metsien yhteydestä).

1069. "rajakkobuol om pieni suobuolan iel" (rajakko 

ja suopuolukat).

1070. "rajakoitui niittu, vezoa rodih" (niitystä rajakoksi, 

rajakko=metsää edeltävä vaihe).

1071. nganasanit kutsuvat puuta nimellä mun

(vrt. mun puu).

1072. mansit kutsuvat metsän väkeä nimin vor-xum, 

menkw (jättiläiset), ujtsit (peto-ihmiset) ja mis-mam 

(mis-väki).

1073. mansit kuvailevat menkv-henkiä pitkiksi metsässä
liikkuviksi muodonmuuttajiksi joilla on suipot päät 

(vrt. puiset haltijakuvat).

1074. mansit kuvailevat ujts-henkiä koiran hahmoisiksi 

(hengillä koiran hampaat ja käpälät).

1075. mansit kuvailevat mis-henkiä miehiä vietteleviksi 

ja metsäonnea antaviksi (haltija Mis-khuni lukuisine 

tyttärineen).

1076. nenetsien mukaan metsässä ei saa liikkua turhaan 

(etenkään aseiden kanssa, loukkaa metsänhaltijaa).

1077. nenetsit kutsuvat metsän vanhinta nimellä 

Pedara yerv (vrt. pedra, petra).

1078. saamelaiset uhraavat metsästyksen haltijalle 

Leibolmmaille jousia ja nuolia (leivo-mies).

1079. saamelaisiin metsänhenkiin kuuluu naispuolinen 

Luohtu (voi ilmestyä ihmis ja poronhahmossa, 

ihmishahmossa turkiksiin pukeutunut, pitkät hiukset,
säihkyvä silmäinen, eläinhahmossa isot sarvet, kiiltävä 

karvainen).

1080. saamelaisten mukaan Luohtu piileskelee metsässä, 

maailman juurella ("lähellään puut hymyilevät, eläimet 

lepäävät, kevät kukoistaa, korpit puhuvat salaisuuksiaan,
sammalissa kuuluu kuiskauksia, lempeä tuulen henkäys 

puhaltaa").

1081. nenetsien metsänhenkiin kuuluu naispuolinen 

Parnee (näkymätön, ihmisille vaarallinen, elää 

lahonneen puun alla, toisen tiedon mukaan siivekäs, 

vrt. eläinhahmot, vrt. pa-arne, aarne).

1082. nenetsit pitävät tundraa / suota naisten maana 

ja metsää miesten maana (vrt. kaksi alkuheimoa, 

vrt. maiden rajoilla sijaitsevat pyhäköt).

1083. nenetsit kutsuvat metsässä elävää lumimiestä
tunguksi (pukeutuu tuohivaatteisiin, pelottava mutta 

leikkisä, yhdessä tarussa otetaan kiinni, toisessa asuu 

nenetsinaisen kanssa jonka sukulaisensa hakevat pois, 

naisen surressa "metsän miestään").

1084. nenetsit uhraavat metsänhaltija Paedara ervalle 

pyyntionnea toivoessaan (pedra erv).

1085. komien lauluihin kuuluu olis-vylis vöryn 

(kerran he elivät metsässä) ja vez vidz vyvti muna 

(kuljen pitkin vihreää niittyä).

1086. unkarilaisiin metsänhenkiin kuuluu viekkaat
manokit (menninkäiset) ja törpekit (kääpiöt).

1087. unkarilaisiin henkiolentoihin kuuluu neitomaiset 

tunderekit (viekkaita ja leikikkäitä, puhtauden ja 

viattomuuden ilmentymiä, auttavat ihmisiä, neidoille
voi esittää kolme toivomusta).

1088. unkarilaisiin metsänhenkiin kuuluu Vadle any
(alasti liikkuva villi tyttö joka välttelee ihmisiä ja viettelee 

paimenia, saa metsän kahisemaan, hiuksensa ulottuvat 

maahan asti, any=anni).

1089. hantien metsänhenkiin kuuluu Por ne (asuu 

metsässä ontoissa puissa ja soiden reunoilla Sawas

-nimisen haltijan kanssa, riitelee ja tekee ilkeyksiä, 

pidetään hyväkäytöksisen Mos naisen vastakohtana, 

vrt. alkuheimot por ja mos).

1090. hantit kuvailevat jättiläisiä (jalan) harvoin

nähdyiksi ihmissyöjiksi (3, 7 tai 9-päisiä, pelkäävät tulta 

ja päivänvaloa, nälissään ollessaan voivat viedä ruokaa 

ihmisiltä, kutsutaan isoisiksi).

1091. hanteilla on jalanien mukaan nimettyjä paikkoja 

(jalan-sojm=jalanin puro, pidetään jättiläisen varpaiden 

maahan piirtämänä, vrt. kulkea jalan).

1092. hantien jalanien paikat muistuttavat käsiä, 

jalkoja ja muita kehon osia.

1093. hantien metsänhenkiin kuuluu Lon-verti-imi

(verisuonia-sitova-nainen, ottaa metsään eksyneet 

lapset luokseen, voi antaa hyvää onnea, haltijalle 

uhrataan kirjavia liinoja, vrt. kiviä).

1094. hantit kutsuvat metsää nimillä ut ja unt 

(vrt. unto, utsi, uta).

1095. nenetsit kutsuvat metsää nimillä puedaraa 

ja podara (pyadar jerv, podara erv=metsän henki,

metsän peikko, vrt. putra, potra, petra).

1096. nenetsit kutsuvat metsää / puita nimillä 
pedjara ja pedärä (jara=järä, vrt. petäjä).

1097. nganasanit kutsuvat metsää nimellä munku

(mun=puu).

1098. nganasanit kutsuvat tiheikköä nimellä 
huandjehu (hu-andje-hu, huan-djehu).

1099. nenetsit kutsuvat metsää nimillä pyetala
ja pedara (vrt. pietälä, puetala, pyytälä).

1100. nenetsit kutsuvat tiheikköä, ryteikköä ja 

viitaa nimellä naro (vrt. naaro, na-aro).

1101. nenetsit kutsuvat tiheää / sankkaa sanalla 
palyaq (vrt. paljakka, pali-akka).

1102. nenetsit kutsuvat metsää nimillä pedara
ja pedarey (vrt. peda=väsyä, uupua).

1103. nenetsit kutsuvat oksan rasahtamista
sanalla nadats (vrt. naada, näätä).

1104. nenetsit kutsuvat kahinaa / rapinaa 

sanalla sesarts.

1105. enetsit kutsuvat metsää nimillä moga ja

muga (iso metsä=aga muga, vrt. muk-sut,

muku-lat, vrt. sukulaiskansa mok-sat, 

jokaisella heimolla oma lapsia tarkoittava 

sanansa).

1106. enetsit kutsuvat pensasta / puskaa nimellä 

niga (vrt. nika, nikkanen).

1107. selkupit kutsuvat metsää nimellä maci

(masi, vrt. ma-asi, ma-assi).

1108. selkupit kutsuvat metsää nimellä saekki

(vrt. sakki, säkki, vrt. sa-eki).

1109. selkupit kutsuvat puuta nimellä po

(vrt. po-ka, poi-ka).

1110. selkupit kutsuvat länttä sanoilla saekkil tatti
(saekki=metsä, metsän suunnat).

1111. "mettsy tiedäy, midä pöpötti" (metsä tietää, 

elävä olento).

1112. "tsomakazvoin om mettsy keveäl" (metsän
kasvot).

1113. "pikkune lindu se tsirskahtelou" (metsän 

äänet, vrt. hahmot).

1114. "sielä huomeneksilla lintuset lauloa tsirtseteltih" 

(aamumetsä).

1115. "mettsä tiedeä kunne meni" (metsä tietää, 
näkee kaiken metsässä tapahtuvan).

1116."mettsy do tsellistyy, syystsura on" (sellistyy 

eli paljastuu, tsura=puoli).

1117. "metsäss ollah mezat" (vrt. mestat, olla mestoilla).

1118. "ei metsässä pie ni suutkaltah ittsieh tai muita 

pahalla toivottoa" (suutkaltah eli laskea leikkiä,

vrt. sutkahdus).

1119. "mettsy tohizou" (metsän kieltä).

1120. "tohizov vai lumi metsäz" (tohisee eli

tupsahtelee, vrt. putoilee puista).

1121. "toagie mettsä" (taakie eli tiheä).

1122. "lomeikko i mettsä tuagie, miss on razeikko" 

(lomeikot ja raseikot).

1123. "em mie lähe tietäytymäh mettsäh, Mettsähistäkö 

mie metsästä etsin" (metsässä elävä Metsähinen).

1124. "niil maaloil on ylen tihiäh mettsää"
(mailla olevat metsät).

1125. "tihei mettsy, poaksumbi rigiedy, hienombi puuzikko" 

(rikietä paksumpi ja hienompi).

1126. "tihkei mettsy" (tihkeä).

1127. "tihkieh om puudu" (tihkieh eli tiheään).

1128. "metsyrahvaz diikoimbad ollah" (diikoimbad 
eli villimmät, metsässä elävät).

1129. "tikkoi mettsä" (synkkä).

1130. "metsällä kun kulki ta eksy, sanottih jotta om 

metsämmiehej jälkilöistä peälittsi kulket" 

(metsänmiehen eli karhun).

1131. "miehet kum päivä metsässä telmettih, nin kyllä 

siinä nälkä tulou" (metsäpäivät).

1132. "puu koadui ryzevyi, toizeh puuh tartelih"
(metsän elämää).

1133. "metsän tagan pilvi nouzou" (metsän läpi

nähty maailma).

1134. "savuu tsouruou metsäz, ollougo tuli pahoi tsuraz"
(metsäpalot).

1135. "tuheikko" (tiheikkö, vrt. tuuhea).

1136. "tuhjeikko" (pensaikko, vrt. pajut).

1137. "tukulleh kazvau äijä puuda ze on tuhjo" 

(tuhjon kuvaus).

1138. "lindu pörähtih tuhjoz lendoh" (eläinten pesä 

ja piilopaikkoja).

1139. "tuhjolleh om puuda kazvanuh" (tuhjolleh 

eli tiheään).

1140. "dänöi duoksi tuhdoloin tagan" (tuhjokkaat 

eli elävät metsät).

1141. "tuhjoine kohtu" (vrt. pajuinen).

1142. "semmoin on soareksut tuhjoine, g ei soa 

tungiekseh läbi" (saa tunkea läpi, puille ja eläimille 

kuuluvat kohdat).

1143. "tuhjokaz mettsy" (tuhjometsät).

1144. "harvisko mettsä on, ei oo tukkumettsä"
(harvisko eli harva, tukun vastakohta).

1145. "lundu metsäs tuksahteleh puuloiz alah"
(talvista metsää).

1146. "metsässä nägy tuli, tänyönä oli tulipalo"
(palojen aika, lyhyt).

1147. "metsäz on tulipalo, katso tuli rohjottoa"
(luonnollista metsän uusiutumista).

1148. "ei metsässä pie uhalla ta kirosanan keralla 

mitänä roatoa, ei muita pahalla toivottoa" 

(metsässä eli metsän henkien kodissa).

1149. "tästä metsästä mie joga puuhuon tunnen"
(oma eli oikea metsänhoito, "metsätalouden" 
vastakohtaa).

1150. "tuol Ruhkankoskel om pahkokas puu"

(mieleen jäävät puut).

1151. "mäne tuonne kunne käsken, pimijäh pohjolah, 

tarkkahan tapiolah" (pohjolaan eli tapiolaan).

1152. "se om moine kangahaine, tubehikko hyveä 

puudu, puaksu, pitky mettsy" (oikeat kankaat,

vrt. tyhjiksi harvennetut).

1153. "puu ruzahti kuaduo, huudehet puus tubrahettih"
(huudehet eli jäät).

1154. "tureikko" (pieniä puita kasvava tiheikkö,

vrt. pajuja).

1155. "turpiet oksat suvipuolella, roammat ollah 

pohjaispuolella" (turpiet=tuuheat, puiden tuntijat).

1156. "puu on turbie" (tuuhea).

1157. "kyll oli äijän turbeida puida" (turpeat puut).

1158. "turbei mettsy" (turpeat metsät).

1159. "täz oli aiga puu tuuhikko" (tuuhea puu, 

vrt. vanha).

1160. "hiän duoksi tuuhien puun tuakse pagoh" 

(eläinten piilopaikkoja).

1161. "metsän tytti, mielineiti" (metsän tytti, 

metsänhaltijan tytär).

1162. "puun tyvel vihmoa piimmö" (minkä puun, 

kuusi suojaisin).

1163. "metsy rigiesti kazvau työndyy" (vrt. likiesti, 

maasta työntyvä metsä).

1164. "on doga parrez izändän teähti, firman gleimu"
(parsia leimaavat "isännät" ja "metsäfirmat",
metsien tuhoamisen taustaa).

1165. "voi kun on tsakkoa täysi mettsä" (sääskiä, 
tsakkakuu).

1166. "töllistäy, ei näi ni metseä" (näe metsää, 

mitään).

1167. "tuuli tölmäy, kai puuloi koadau" (tölmää 

eli sotkee metsää).

1168. "oksattomad om puud, töppähäized vai on 

ladvaz" (töppähäized eli tupsut).

1169. "pitkäd om puud metsäz, vai on ladvas 

töppähäine" (vrt. töpöhäntä).

1170. "onnem puun koadoi töykähytti" (onton puun, 

paheksuen=tapojen vastaista, vrt. ontoissa puissa

elävät eläimet, vrt. onni=suojelushenki).

1171. "oli hyvä veittsi nin sinne mettsäh uhhoti"
(uhhoti eli katosi).

1172. "ei metsässä pie uhalla ta kirosanan keralla 

mitänä roatoa" (pyhä paikka).

1173. "ukkopuoled ollah metsäz" (omat työpaikat).

1174. "ukkotsura om metsäz" (tsura eli puoli).

1175. "mettsä on umbilumes" (umpilumen aika).

1176. "umbilumez om puud" (talvista metsää).

1177. "unakko mettsy" (synkkä).

1178. "unohtavui minul kirves sinne mettsäh"
(oma metsä, vieraat kirveet, metsän tuhoaminen

=vaikeaa ilman vieraita työkaluja).

1179. "unnakka mettsä" (hämärä, vrt. un-akka,

uni-akka).

1180. "mie olem miez metsän käyjä, urokorven kollistaja"
(urokorvet).

1181. "sellaini pakkani on, mettsä on uzvassa"

(talvista metsää).

1182. "mettsä kaikk on uzvessa" (usvametsät).

1183. "mettsä uzveudu" (usvautui, vrt. nopeat 

lämpötilan muutokset).

1184. "uzva on puissa, uzvou rungotkin kai" 

(usvoo rungotkin, uz-ava).

1185. "udzviekaz mettsä" (uts-viekas, u-alkuiset 

metsänhenget).

1186. "metsän udzvoitti" (usvoitti vai huurrutti).

1187. "peitoz uukahtih" (huudahti, vrt. metsänpeitto).

1188. "uukeh ei kuulu" (uukeh eli huuto,
huudon kantama).

1189. "uuro" (alava ja tiheä korpi, vrt. ur, uro,

vrt. puro).

1190. "puu uutskau tuulel, toine toizeh ku hieroh"
(metsän ääniä).

1191. "metsäss assut, oksat vain ratsketah"

(vrt. astut väärin).

1192. "valmistimmoz mettsäh lähtemäh" 

(metsään lähteminen).

1193. "varbumettsy" (varpuja kasvava).

1194. "ov varsin koite, pitäy suorita mettsäh"
(koite eli aamurusko).

1195. "sagieh puuda, hoikkua i piendä, se on varvikko"
(varvikot).

1196. "kun kaksi puuda mänöy vassakkain, siidä ruvetah 

vingumah" (metsän elämää).

1197. "kajahutti kankahalla, kankas vastahan kajahti"
(kangas ja metsä, eri olentoja).

1198. "metts andoa vastah eänen" (vrt. kangas).

1199. "poudii vaste mettsy vastah andav eänen"
(poutia vasten, selkeällä ilmalla).

1200. "midä metsäh, sidä vastah" (sanonta).

1201. "metsässä huhuolima, ei vastan ni ken"
(huhuilimme, huhuu).

1202. "midä mettsäh huhuomma, sidä metsästä 

vassatah" (huuhkajan lapset).

1203. "mettsä vastoau" (vrt. huuhkaja, 

metsän henki).

1204. "metts eändä vastoaa hyväl seäl" 

(metsän ihmeitä).

1205. "vadajazikko on ylen" (pensaikko,

vrt. vatja, vatjalaiset).

1206. "vadajikko" (ryteikkö, vrt. va-ata).

1207. "niittu vadavui meän" (vatavui eli alkoi 

kasvaa pensaita, vrt. vatanen).

1208. "lähettih velleksed mettsäh" (yhessä 

liikkuminen).

1209. "ka miuv velli oli hyvä mettsimies"
(metsimiehet, vrt. etsiä).

1210. "mettsäh pannah kolmsoarazeh leppäh 

tilkkuista, kumakkoa libo hallakkoa, i suoravasta 

langoa lepän soarakkoh heitetäh verhaks" 

(kolmihaaraiseen leppään, punertavaa tai 

harmaata kangasta, verhaksi eli uhrilahjaksi).

1211. "verhu pidäy panna mettsäh" 

(metsää lepyteltäessä).

1212. "metsän verhoitti" (verhoitti eli lepytti 

uhrilahjoin).

1213. "vezakko, nuorembi kui tubahikko" 

(vesakot ja tupahikot, iän mukaan 

nimeäminen).

1214. "veziperä mettsy" (soistuva).

1215. "vedeläd om mettsämoat keveän da vihmoin 

jällel" (kevään ja vihman jäljeltä).

1216. "peäntie vetäy pahnah" (pääntie eli eläimen 
pesäpolku, oikeiden metsien jäänteitä).

1217. "edgo sinä ole vie tiedänyh täh aigah sai, 

ku on sinul sizär metsäz" (sisar metsässä, 

vrt. haltija, suojelushenki).

1218. "mettsä vihahtau" (vihahtaa eli vihertyy, 

keväällä).

1219. "mettsy vihahtih, lämmät ku loadi" 

(vihahti, alkoi vihertyä).

1220. "mettsy vihahtuu" (vrt. vihta).

1221. "sielä mettsimiehet vihelletäh, meitä 

pölätelläh" (metsimiehet, vrt. metsissä eläneet
hiidet eli luolamiehet).

1222. "ei piä viheldellä metsäs, eiga tuloo 

karu da tembaa selgäh" (tempaa selkään, 

vahva olento).

1223. "älä viheldä metsäs, viheldykseh mado tulou"
(mado eli kyy, ma-ado).

1224. "ei pijä viheltöä, mettsä kuulou" (metsä 

kuulee).

1225. "elä vihellä, mettsähini tulou" (minkä 

eläimen hahmossa).

1226. "vihmaksine seä, metsäz roat om paha"
(roat eli loat, raataa=laataa).

1227. "viijakaz om mettsä" (viijakas metsä, 

metsässä olevat viijat).

1228. "viddakaz mettsy" (vittakas).

1229. "tänä vuonn on hilloida viidoiz" (hilloja

viidoissa, viita=tiheikkö, tiheä kangasmetsä).

1230. "viidu on kuivupohjane näreikkö, korbi on 

suopohjane" (viidat ja korvet).

1231. "miittumiz vijjoiz astuin" (millaisissa,
vrt. tiheissä).

1232. "viid on äjjäl tihkei, läbi tungiekseh ei sua"
(tihkei eli tiheä, vi-ida).

1233. "sigisogenah om puudu täz viddaz" 

(sikin sokin puuta, oikeat metsät).

1234. "viidahikko on tihkei puuzikko, madalembi 

viidoa" (viidat ja viidahikot, viidakot).

1235. "ota vittsa viitaselta, oksa koivun notkelmasta"
(vitsa viitaselta, vrt. viitasaari).

1236. "viidaza mettsä" (viitasa, vrt. viid-aza).

1237. "viidupuut on kestävembät, laihembannu 

jovvutah kazvajez" (laihoja ja kestäviä puita).

1238. "viidupuu on soihkei kuuzi" (suora ja tasainen 
kuusi, vrt. koivu).

1239. "viidazikoz om puud vai lain korgevutteh"
(laen korkuiset, viitaa matalampi).

1240. "linduzed viitsketäh" (metsän ääniä, 

vrt. kesäiset metsät).

1241. "linduni viitskahtih" (varoitusääni).

1242. "vijanalaine puu, onzi" (ontot puut, 

eläinten pesäpaikkoja).

1243. "päivällä kun olim metsässä ni näkyy vilahtelou 

kontie" (oikeat metsät, täynnä elämää).

1244. "lindu nenän edeh lendi vilahtih"
(karhujen ja lintujen asuttamat).

1245. "vilustuim metsäz, astumah k en lähtenyh"
(talvinen metsä, viluisa).

1246. "vilveikkö mettsä" (pitkiä ja suoria puita 

kasvava).

1247. "puu vingevyi, toizeh puu tartui" 

(vinkevyi, vrt. vinkeä).

1248. "siitä kun kävelimä metsässä, ni kun oli 

toisem puum peällä koatum puu, ta se sielä vinku" 

(metsäkävelyt).

1249. "kun kaksi puuda mänöy vassakkain, 

siidä ruvetah vingumah" (metsän ihmeitä).

1250. "oigieh lähtiettih mettseä myö" (oigieh 

eli suoraan, metsää myöten kulkeminen).

1251. "puu vidzajau toizeh tartunuh" (metsän 

ääniä, vrt. haltijoiden asuinpaikat).

1252. "lodmassa kazvau sarikko, vitseikkö, raijikko"
(lodmassa eli notkossa, sari=puulaji, vrt. saarni

=paju).

1253. "moin on vidzeikkö ga ni läbi ei saa päästä"
(tiheät vitseiköt, vrt. koivikot, vitsapuu).

1254. "vitsikkö, itsen korgehuz lehikkö" (lehikkö,
lehtipuita kasvava kohta).

1255. "vitsikössä oli vaikie peässä etehpäin"
(tiheitä, vaikeakulkuisia).

1256. "tämä vitsikkö on sagei, et pääze ni läbi"
(sagei eli sakea, vrt. vitsit).

1257. "oli vidvettämäs mettsäh päi" (metsään päin,

omat suunnat).

1258. "metsästä kuuluu voatskeh, ollouko ken sattautut"
(hiljaisuus=kaikki hyvin).

1259. "puu oli koatut toista vasse, siitä vain sitä tuuli 

voatskuttau" (metsän elämää).

1260. "yhty i sie metsäz vuatskuu yölöis säh" 
(vuatskuu eli liikkuu, liian myöhään).

1261. "mettsä vohahtih" (vohahti eli alkoi 

vihertää, keväällä).

1262. "rajakko vohottoa buoloa" (vohottaa

puolukkaa).

1263. "Metsän izändä se voibi olla vittsahouzu" 
(vitsahousu, vrt. vanhemmat kesävaatteet).

1264. "hänel oli metsän vuo tiddod" (metsän vuo 

tiedot, metsää palvovat noidat).

1265. "siid on nämä tedred, pyudä, koppala, mettso"
(metsän linnut).

1266. "mettsäv väki soatih liikkehellä" (metsän 

väki, vrt. eläimet, haltijat).

1267. "on sinne mettseä, kogo väli on salonnu"
(salo=laaja yhtenäinen metsä, vrt. sa-alo, 

sta-alo).

1268. "välläperäni mettsä" (väljä).

1269. "lindu toizeh puuh lendi, välpehtyi"
(välpehtyi eli katosi, metsä=eläinten suoja).

1270. "puu koadui rostskahtih, yhmähtih muadu 

vaste" (harvinainen ääni oikeassa metsässä, 
vrt. "metsurit").

1271. "muinen oltih yhtehiset huuhat" 

(yhteiset huhdat, vrt. yhteismetsät, 

maanomistuksen myöhäisestä eli vieraasta 

alkuperästä).

1272. "ei ole metsäs kai puut yhtä pitkät"
(sanonta).

1273. "eikös nua yhtä liene, Metsän izändä i 

emändä" (vrt. yhtä perhettä, haltijaperheet).

1274. "ylen oli suuret korvet" (vrt. vanhat).

1275. "metsäs olin, yö yllätti" (metsän kävijät).

1276. "vihm yldi Loimoin salol meät" (vihma 

yllätti, salojen nimiä).

1277. "kum metsässä piessa nähtih ni kun, 

jos kuin ylähäkse katsottu ni se oli niim pitkä

 jotta" (pitkät metsänhenget, vrt. puut, hiidet, 

menkwit, staalot).

1278. "kaunehessa Uurossa on dägäläkangahad 

ymbärillä" (jäkäläkankaat).

1279. "yöpuilla vaivuttih mettsäh" (yöpuilla,
vrt. nuotiolla).

1280. "ota kirves da mäne sua nuodivo, jo vet on 

aiga ruveta yöpuulla" (metsässä yöpyminen).

1281. "yöpuudu poltetah yöl metsäz, sit tulipielez 

muatah" (maataan tulipielessä).

1282. "tä mäntih siksi pitällä jotta yövyttih, ei sinä 

peänä kotih keritty" (metsämatkat).

1283. "pyrgejjäkseh pidäy, ku puun alle yövyt"
(pitää pyrkiä, vrt. pyytää lupa).

1284. "makaima honkalla yönympäryssän"
(honkalla makaaminen).

1285. "yötymä honkalla" (yöhongat).

1286. "yödymä sin lammin randah" (yöpymispaikat,

hyviksi koetut).

1287. "pitk om matku, tänne yövymmö" (metsän 

ehdoilla).

1288. "kandoh öntästih, sih äinästih" (öntästih eli

kompastui, metsistä kantoloiksi, "edistys").