v.1.12

lauantai 18. marraskuuta 2017

SUOMALAINEN JA URALILAINEN JUMALPERINNE

1. jumalia ja luonnonvoimia ymmärtääkseen tulee ymmärtää tapaa jolla 
uralilaiset kansat hahmottavat maailmaa.

2. maailmaa pidetään kolmesta samankaltaisesta tasosta (alinen, keskinen, 
ylinen) koostuvana näkyvien ja näkymättömien henkien asuttamana paikkana 
jonka keskustana ja yhistäjänä toimii joki.

3. maailmaa ymmärretään vaakasuorasti (joki yhistyy aliseen suulla ja 
yliseen lähteillä) ja pystysuorasti (joki yhistyy aliseen veen alla ja yliseen 
taivaanrannassa).

4. maailmaa ymmärretään paikallisesti (joki=oma joki, maailma=tunnettu 
maa) ja laajemmin (tähtien kertomat tarut menneistä ajoista, unien näyttämät 
kuvat toisista maailmoista, menneistä ja tulevista).

5. jumalaisten edeltäjinä pidetään kahta toisilleen läheistä sukua olevaa 
luojahenkeä (Aj ja Ij, Num ja Xul, Jen ja Omel) ja näiden luomaa elämän 
järjestystä eli vuodenaikoja ("kezälinnut tullah, kezän Jumal tuo").

6. luojahenkiä kuvaavien vuodenaikojen vaikutus näkyy jumalaisten 
käyttäytymisessä (ukkonen näyttäytyy vain kesäisin) ja nimissä (kaksi tai 
useampaa nimeä, talvimetsä=moita).

7. jumalaisten uskotaan elävän ("silmin-nähtäviä, käsin-kosketeltavia") 
ja pystyvän näyttäytymään eläinten, ihmisten, kasvien, kivien ja puiden 
hahmossa.

8. jumalaisten uskotaan elävän rajatulla alueella (jokaisella kivellä, lammella 
ja metsiköllä oma haltijansa) ja toisaalta olevan läsnä kaikkialla missä kyseistä 
voimaa esiintyy (joenpinta=joenhaltijan silmät, lieska=tulenhaltijan kieli,
lumme=veenhaltijan korva).

9. jumalaisista vanhimpana pidetään suota / vettä ja nuorimpana tulta 
("ves on vanhin veljeksist, tuli nuorin tyttäristy").

10. jumalaisia pidetään ihmisten sukulaisina (kutsutaan sukulaisuutta 
ilmaisevilla sanoilla, Maa-emo, Kuu-ukko) ja toisaalta ajatellaan olevan 
sukua keskenään (tuli ilman tytär, päivän sisar).

11. jumalaisia pidetään sukuhaltijoiden eli toteemien kaltaisina (metsästäjän 
ja metsänhaltijan tyttären liitosta polveutuminen) ja toisaalta sukuhaltijoita 
vanhempina (pyhäköt luonnon luomia).

12. jumalaisilla on kyky helpottaa ja vaikeuttaa ihmisten elämää (kerallaan
rukoillaan, ennustetaan ja vannotaan, haltijoita voidaan moittia jos eivät ole 
suosiollisia).

13. jumalaisten kanssa vallitsevaa maanläheistä ja tasavertaista suhdetta 
voidaan pitää yhtenä suurimmista erottajista luonnonuskontojen ja
ihmiskeskeisten moraaliuskontojen välillä.

14. jumalaisia voidaan kuvailla hyödyn, käyttötarkoituksen, vuodenajan, 
sukupuolten työnjaon, sijainnin, pyhäkköjen ja ottamiensa hahmojen mukaan.

15. metsää pidetään vireyden, työkalujen, polttopuiden, elon ja suojan antajana, 
kesän jumaluutena, enemmän miehen kuin naisen ulottuvuutena ja keskisen 
olentona. metsänhaltijan pyhäkköinä pidetään erikoisia ja haarautuvia puita 
ja hahmoina metsän eläimiä, tuulta ja usvaa.

16. maata pidetään elämän, kasvun, hedelmällisyyden ja terveyden antajana, 
kesän jumaluutena, enemmän naisen kuin miehen ulottuvuutena ja alisen 
olentona. maanhaltijan pyhäkköinä pidetään kantoja ja maakiviä ja hahmoina 
kastetta, sammalia, heiniä, marjoja ja maaeläimiä (käärme, sammakko, 
muurahaiset).

17. jokea pidetään elävän eli juoksevan veden, kalojen ja runsauden antajana 
ja tärkeänä kulkureittinä, kesän jumaluutena, enemmän miehen kuin naisen 
ulottuvuutena ja välittäjänä aliseen, keskiseen ja yliseen. joenhaltijan pyhäkköinä 
pidetään jokien latvoja, pyörteitä, suita ja virtapaikkoja ja hahmoina jokieläimiä, 
kaloja ja lintuja.

18. vettä pidetään juomaveden, puhtauden, hedelmällisyyden ja terveyden 
antajana, kesän jumaluutena, enemmän naisen kuin miehen ulottuvuutena 
ja alisen olentona. veenhaltijan pyhäkköinä pidetään vesiheiniä, rantakiviä ja 
syvänteitä ja hahmoina hyppiviä kaloja, pohjassa makaavia kaloja, vesilintuja 
ja vesieläimiä.

19. tulta pidetään lämmön, mukavuuden ja valon antajana, yön ja talven 
jumaluutena, enemmän naisen kuin miehen ulottuvuutena ja keskisen olentona 
tai välittäjähenkenä. tulenhaltijan pyhäkköinä pidetään tulehmoa eli tulisijaa 
ja hahmoina virvatulia ja tulen värisiä puita ja eläimiä (repo, orava).

20. päivää pidetään valon, lämmön, ajan ja suunnan antajana, kesän jumaluutena, 
enemmän miehen kuin naisen ulottuvuutena ja ylisen olentona. päivänhaltijan 
pyhäkköinä pidetään koivuja ja päivän valon koskettamia paikkoja ja hahmoina 
vaaleita päiväeläimiä (joutsen, kajava, perhoset).

21. kuuta pidetään hedelmällisyyden, terveyden, valon ja ajan antajana, yön ja 
talven jumaluutena, enemmän naisen kuin miehen ulottuvuutena ja ylisen olentona.
kuunhaltijan pyhäkköinä pidetään kuunvalon koskettamia paikkoja ja hahmoina 
yöeläimiä (sarvekkaat ja vaaleat eläimet, koit).

22. ilmaa pidetään ilmojen eli sään antajana, kesän jumaluutena, enemmän miehen 
kuin naisen ulottuvuutena ja ylisen olentona. ilmanhaltijan pyhäkköinä pidetään 
koivuja ja korkeita paikkoja ja hahmoina pilviä ja korkealla lentäviä lintuja (hanhi,
kurki, kotka).

23. ukkosta pidetään myrskyjen, sateiden ja tulen antajana, kesän jumaluutena, 
enemmän miehen kuin naisen ulottuvuutena ja ylisen olentona. ukkosenhaltijan 
pyhäkköinä pidetään salaman lyömiä puita, saaria ja vuoria ja hahmoina tummia 
pilviä, lintuja ja hyönteisiä.

24. tuulia pidetään ilmojen, suunnan ja virkeyden antajina, ympärivuoden 
jumaluutena, enemmän miehen kuin naisen ulottuvuutena ja välittäjinä yliseen,
keskiseen ja aliseentuulenhaltijan pyhäkköinä pidetään korkeita ja tuulisia paikkoja
ja hahmoina vihureita, tuiskuja ja virtauksissa liiteleviä lintuja (piekana, haukka).

25. tähtiä pidetään lukujen, tarujen ja suunnan antajina ja sukulaisten henkien sijana, 
yön ja talven jumaluutena, yhtä lailla naisen kuin miehen ulottuvuutena ja ylisen 
olentoina. tähtien pyhäkköinä pidetään linnunrataa ja hahmoina tai lähettiläinä
muuttolintuja ja hämähäkkejä (sielulinnut, saattajat).

26. mainittujen jumalaisten lisäksi / sijasta on palvottu monia pienempiä voimia
(usvasta sateeseen, kivistä vaaroihin) joiden tiedot on ripoteltu edellisten sekaan
(kuka mitäkin pitänyt tärkeänä, ukkonen näyttäytyy vain pari kertaa kesässä,
aamurusko melkein joka aamu, sammalmätäs koko kesän).

27. jumalaisten ihmismäistämistä ja sukupuolistamista (akat ja ukot) voidaan 
pitää verrattaen myöhäisenä kehityksenä (lähtöisin tapojen sekoittumisesta 
sukulaisten palvontaan, etelästä tulleiden kansojen uskomuksiin ja haluun 
ymmärtää haltijoita ihmisten kaltaisina perheinä).

28. vanhempaa uralilaista ajattelua edustaa eläinten, puiden ja luonnonvoimien 
pitäminen ihmisiä vanhempina ja omina opettajina (vanhempi sisko, vanhempi
veli) ja yhteiseen "eläväisten heimoon" kuuluvina (liikkuvat eli elävät, omaavat 
hengen eli henkisielun).

29. vastaavasti palvontatapojen vanhempaa kerrostumaa edustaa haltijoiden kanssa
viestiminen huutojen, joikujen, tanssien, vihellyksien, enteiden ja unien välityksellä 
(myöhäisempää ja vieraampaa perinnettä ihmisrakenteiset pyhäköt kaavamaisine 
menoineen, kumarteluineen ja rukouksineen).


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti