v.1.08

lauantai 18. marraskuuta 2017

SUOMALAINEN JA URALILAINEN HALTIJAPERINNE

1. haltijoita ja luonnonvoimia ymmärtääkseen tulee ymmärtää tapaa jolla uralilaiset kansat hahmottavat maailmaa.

2. maailmaa pidetään kolmesta samankaltaisesta tasosta (alinen, keskinen ja ylinen) koostuvana näkyvien ja näkymättömien henkien asuttamana paikkana jonka keskustana ja yhdistäjänä toimii joki.

3. maailmaa ymmärretään vaakasuorasti (joki yhdistyy aliseen suulla ja yliseen lähteillä) ja pystysuorasti
(joki yhdistyy aliseen veden alla ja yliseen taivaanrannassa).

4. maailmaa ymmärretään paikallisesti (joki=oma joki, maailma=tunnettu maa) ja laajemmin (tähtien kertomat tarinat menneistä ajoista ja esivanhempien maista).

5. luonnonvoimien yläpuolella pidetään kahta toisilleen läheistä sukua olevaa luojahenkeä (Aj ja Ij, Num ja Xul, Jen ja Omel) ja näiden luomaa elämän järjestystä eli vuodenaikoja ("kezälinnut tullah, kezän Jumal tuo").

6. luojahenkiä kuvaavien vuodenaikojen vaikutus näkyy luonnonvoimien käyttäytymisessä (ukkonen näyttäytyy vain kesäisin) ja nimissä (jokaisella alkujaan kaksi nimeä, talvimetsä=moita).

7. luonnonvoimien uskotaan elävän ("silmin-nähtäviä, käsin-kosketeltavia") ja pystyvän näyttäytymään eläinten, ihmisten, kasvien, kivien ja puiden hahmossa.

8. luonnonvoimien ajatellaan asuvan rajatulla alueella (jokaisella kivellä, lammella ja metsiköllä oma haltijansa) ja toisaalta olevan läsnä kaikkialla missä kyseistä ainetta esiintyy (joenpinta=joenhaltijan silmät, lieska
=tulenhaltijan kieli, lumme=vedenhaltijan korva).

9. luonnonvoimista vanhimpana pidetään suota eli vettä ja nuorimpana tulta ("ves on vanhin veljeksist,
tuli nuorin tyttäristy").

10. luonnonvoimien uskotaan olevan ihmisten sukulaisia (kutsutaan sukulaisuutta ilmaisevin nimin,
Maa-emo, Setä-kuu, Tähdet-veljet) ja toisaalta sukua keskenään (tuli ilman tytär, päivän sisar).

11. luonnonvoimia pidetään sukuhaltijoiden eli toteemien kaltaisina (hantien metsästäjän ja metsänhaltijan tyttären liitosta polveutuminen) ja toisaalta sukuhaltijoita vanhempina (pyhäköt luonnonluomia).

12. luonnonvoimia yhdistää toisiinsa kyky helpottaa ja vaikeuttaa ihmisten elämää (kaikkia rukoillaan,
kaikista ennustetaan, kaikkien keralla vannotaan valoja, kaikkia moititaan jos eivät ole suosiollisia).

13. luonnonvoimien kanssa vallitsevaa maanläheistä ja tasavertaista suhdetta voidaan pitää suurimpana erottajana luonnonuskontojen ja keinotekoiseen "korkeampaan voimaan" uskovien ihmiskeskeisten moraaliuskontojen välillä.

14. luonnonvoimia voidaan kuvailla hyödyn ja käyttötarkoituksen, vuodenajan, sukupuolten työnjaon,
sijainnin, pyhäkköjen ja eläinhahmojen mukaan.

15. metsää pidetään polttopuiden, ravinnon ja suojan antajana, kesän jumaluutena, enemmän miehen kuin naisen ulottuvuutena ja keskisen olentona. metsänhaltijan pyhäkköinä pidetään erikoisia puita ja hahmoina metsälintuja, oravaa ja soopelia.

16. maata pidetään elämän, hedelmällisyyden ja terveyden antajana, kesän jumaluutena, enemmän naisen kuin miehen ulottuvuutena ja alisen olentona. maanhaltijan pyhäkköinä pidetään kantoja ja maakiviä ja hahmoina käärmettä, muurahaisia ja sammakkoa.

17. jokea pidetään elävän eli juoksevan veden, kalojen ja runsauden antajana ja tärkeänä kulkureittinä, kesän jumaluutena, enemmän miehen kuin naisen ulottuvuutena ja välittäjänä alisen, keskisen ja ylisen välillä. joenhaltijan pyhäkköinä pidetään jokien latvoja, pyörteitä, suita ja virtapaikkoja ja hahmoina haukea ja vesilintuja.

18. vettä pidetään juomaveden, puhtauden ja terveyden antajana, kesän jumaluutena, enemmän naisen kuin miehen ulottuvuutena ja alisen olentona. vedenhaltijan pyhäkköinä pidetään lumpeita, rantakiviä ja syvänteitä ja hahmoina erikoisen näköisiä kaloja.

19. tulta pidetään lämmön, mukavuuden ja valon antajana, yön ja talven jumaluutena, enemmän naisen kuin miehen ulottuvuutena ja välittäjänä keskisen ja ylisen välillä. tulenhaltijan pyhäkkönä pidetään tulehmoa eli tulisijaa.

20. päivää pidetään ajan, lämmön, suunnan ja valon antajana, kesän jumaluutena, yhtä lailla miehen kuin naisen ulottuvuutena ja ylisen olentona. päivänhaltijan pyhäkköinä pidetään koivuja ja päivänvalon koskettamia paikkoja ja hahmoina päiväeläimiä.

21. kuuta pidetään ajan, hedelmällisyyden, terveyden ja valon antajana, yön ja talven jumaluutena, enemmän naisen kuin miehen ulottuvuutena ja alisen olentona. kuunhaltijan pyhäkköinä pidetään kuunvalon koskettamia paikkoja ja hahmoina yöeläimiä.

22. ilmaa pidetään ilmojen eli sään antajana, ympärivuoden jumaluutena, yhtä lailla miehen kuin naisen ulottuvuutena ja ylisen olentona. ilmanhaltijan pyhäkköinä pidetään koivuja ja korkeita paikkoja ja hahmoina hanhea, joutsenta ja kotkaa.

23. ukkosta pidetään myrskyjen, sateiden ja tulen antajana, kesän jumaluutena, yhtä lailla miehen kuin naisen ulottuvuutena ja ylisen olentona. ukkosenhaltijan pyhäkköinä pidetään korkeita saaria ja vuoria ja hahmoina tummia lintuja.

24. tuulia pidetään suunnan, sään ja virkeyden antajina, ympärivuoden jumaluutena, yhtä lailla miehen kuin naisen ulottuvuutena ja välittäjinä keskisen ja ylisen välillä. tuulenhaltijan pyhäkköinä pidetään korkeita ja tuulisia paikkoja ja hahmoina lintuja, puhureita ja tuiskuja.

25. tähtiä pidetään lukujen, tarinoiden ja suunnan antajina ja esivanhempien sielujen sijana, yön ja talven jumaluutena, yhtä lailla miehen kuin naisen ulottuvuutena ja ylisen olentoina. tähtien pyhäkkönä pidetään
linnunrataa ja hahmoina hämähäkkejä eli yliseen kiipeäviä sieluja.

26. haltijoiden ihmismäistämistä ja sukupuolistamista (akat ja ukot) voidaan pitää verrattaen myöhäisenä perinteenä (lähtöisin tapojen sekoittumisesta esivanhempien palvontaan, etelästä tulleiden kansojen
uskomuksiin ja haluun ymmärtää haltijoita ihmisten kaltaisina perheinä).

27. vanhempaa uralilaista ajattelua edustaa eläinten ja luonnonvoimien pitäminen "vanhempina veljinä" ja yhteiseen "eläväisten sukuun" kuuluvina (liikkuvat eli elävät, omaavat hengen eli henkisielun).

28. vastaavasti palvontatapojen vanhempaa kerrostumaa edustaa haltijoiden kanssa viestiminen huutojen, joikujen, tanssien, vihellyksien ja unien välityksellä (myöhäisempää ja vieraampaa perinnettä ihmisrakenteiset pyhäköt kaavamaisine menoineen, kumarteluineen ja rukouksineen).

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti