1016. "suo lydäjäu" (lytäjää eli hyllyy,

vrt. lutajaa, y=u).

1017. "mua lydäjäu keviällä, missä notkie paikka on" 

(lytäjävän maan aika).

1018. "ov vielä nytki se kivi siinä, ei se ole liikkut" 

(kivien luonteesta, kärsivällisiä).

1019. "lyymäkkö mägi" (kuoppainen,

vrt. luumakko).

1020. "kaste hätken lyymöttäy, ei lähte" (lyymöttää 

eli valuu lehdestä).

1021. "luukkomarja" (lillukka, vrt. luukkonen).

1022. "luumarja" (lillukka).

1023. "muan lunnutaldi" (peitti lumeen).

1024. "mene keriä luboidu" (luboidu eli hilloja).

1025. "luboizikko" (hilloja kasvava kohta).

1026. "luiva termä" (loiva törmä).

1027. "lumevu mua" (luminen, maasta lumeen).

1028. "mua lumevui" (peittyi lumeen).

1029. "lotkot on kiviköt tunturiev välilöissä" 

(lotkot, vrt. rotkot, notkot).

1030. "sem vei Rautavoaral lotkoh, ei sit enämpi löyvy" 

(kätköpaikkoja).

1031. "lodmassa kazvau sarikko, vitseikkö, raijikko" 

(lodmassa eli notkossa).

1032. "selgiev välit sanotah lodmaks" (selkien välit,

selät ja lotmat).

1033. "siid on lodmu mägilöin väliz" (mäkien välinen 

notko, lo-odmu, vrt. lomu).

1034. "lotmanneh" (notko).

1035. "tämä on selgä lodmazikko" (lotmasikko selkä, 

maan selät).

1036. "lodmikko om moa" (alava, notko).

1037. "tämä on nygöi lodmistunuh, vez on uuttanuh" 

(veden uuttama maa, vrt. uute, uurre).

1038. "louheikko nurmi" (kivinen).

1039. "louhi" (kivenjärkäle, vrt. haltijakivet).

1040. "se oli vasta louhi, kivet oldih terävät" (louhi eli

louhikko).

1041. "louh om mennez" (kivikko).

1042. "sielä oli semmoset louhikot, oikein semmoset kiviköt" 

(vrt. Louhi, louhikoissa elävät eläimet).

1043. "se on sellaista louhikkuo, jotta peässä taikka ei poikki" 

(parempi kiertää).

1044. "loseikkö" (lätäkköinen maa, vrt. loska).

1045. "lozo, niskoi paikka, lemelläh, heinä vesma hyvä kazvau" 

(vetinen ja heinää kasvava paikka, vrt. lososuo).

1046. "loteikko" (kivikko, vrt. lotko=rotko).

1047. "loittoine mua" (kaukainen).

1048. "loivakka vastamua" (vrt. vastamäki).

1049. "vihmazen jälgeh loga hyppiäu" (loka hyppii, 

vrt. lokakuu).

1050. "logo on kahten särkän välis kui oja" (kahden

särkän välissä, vrt. lokko, lokkonen).

1051. "tuosta mänet tsoheran tsokan kautti, solahat lomah" 

(solahat lomaan, vrt. sokka, sola, luoma).

1052. "voaran loma" (vaarojen välinen notko, 

vrt. lomassa).

1053. "kallivol lomattsi mänimä" (lomattsi eli välistä).

1054. "täss on heinöä loamassa" (lo-ama,

vetinen notkopaikka).

1055. "veziloamakko" (laamakko=hauta, notko, 

vrt. laamanen, la-ama).

1057. "loameikko" (mättäinen suo).

1058. "loava suo" (lo-ava, vrt. laava, aava).

1059. "lidma" (soinen paikka, vrt. litmanen).

1060. "kezämoada lidmakaks sanotah" (kesämaasta 

polveutuvat suvut).

1061. "jallad liukahutti savikoz astujez" (liukkaat 

savikot).

1062. "liukaskoittau siit kohtaz astujez, libei om mua" 

(lipeä maa).

1063. "kiviliuskareh" (liuskakivi).

1064. "liuzu moa" (liukas).

1065. "moa on liuvullah" (vrt. liukumäki).

1066. "vezi livotti nurmen" (livotti eli kasteli).

1067. "muad livottih lijjakse, pitkäd vihmat pidi" 

(maat liottava vihma).

1068. "ligonah on marjoa" (likonaan marjaa, 

vrt. liikaa, likenään).

1069. "limmukka kazvah aholoilla i korvessa" 

(limmukka eli lillukka, vrt. limu, liimu).

1070. "limmukkane" (kypsä muurain).

1071. "konza muurain viizreittsöu, silloi lieu limmukkani" 

(muuraimesta limmukaksi, vrt. hillaksi).

1072. "linnukaz rieme" (rieme eli räme, vrt. lieme).

1073. "linnukkane, ruskiene marjane, kazvau pusturiloilla" 

(lillukka, joutomailla).

1074. "linnunmarja" (lillukka).

1075. "linnummarju" (oravanmarja).

1076. "lindoi kazvau röpsylleh gu orhoi" (lindoi=lillukka, 

orhoi=mesimarja).

1077. "lindoimuarju, ruskiel muarjal gu jyväine sydämez" 

(lillukan kuvaus).

1078. "lindza" (loka, vrt. lintsanen).

1079. "vihmuu niin lieu lindzakka" (lintsakka keli,

lintsakuu).

1080. "lintsikkä" (lillukka).

1081. "lindzoi syksyl valmistuu" (syysmarjat, 

vrt. kesällä).

1082. "ei piä kivii liikutella, anna ollah paikoilleh" 

(kivien pyhyydestä).

1083. "liipoi" (lillukka, vrt. lipoa).

1084. "notkoloiz on ligoa ylen äjjy" (likaa eli kuraa).

1085. "liga om märgy, redu on kuivu" (lika ja retu, 

vrt. retuperällä).

1086. "vihmuhuo on aiga ligaluhad rodivuttu" 

(likaluhat eli kuralätäköt).

1087. "liete" (liejukko).

1088. "liedzei kohtu suoz" (liejuinen kohta).

1089. "mua liedzuu" (hyllyy, notkuu,

vrt. lietsu=keinu).

1090. "voaran lieve" (lieve eli reuna).

1091. "moahan se on kaikkein lihavin, kussa kaikki ruohot 

kasvav" (lihavin eli rehevin, vrt. Maan emon kohdat).

1092. "lihava mua" (lehevä, kukoistava).

1093. "vähäizel kivi liikahtih, en tie, suammogo sen 

ottoa, va emmo" (kivien pyhyydestä, pidetään elävinä 

olentoina).

1094. "liikkumatoi kivi" (ihmistä vahvempi).

1095. "leäzevynnyh on tämä kohtu, pehmei on" (pehmeä 

ja vetinen kohta, lääsetä=laaseta).

1096. "leäzevynnyh on suo" (vettynyt suo).

1097. "suoloil ollah ku pienet järvykkäzet, liäzöt moizet" 

(liäzöt eli lätäköt, lääsö=laaso).

1098. "suoliätsäköz on garbaluo" (karpaloita,

karpa=karva, vrt. karvas).

1099. "pitkin nurmen pindaa kazvaa turot" (turot eli 

pajupehkot, maan puu).

1100. "liehu suo" (hyllyvä, upottava).

1101. "suo liehuu" (hyllyy).

1102. "liehusavi" (kuohusavi).

1103. "lämmän liemakka moa" (lämmin kesämaa).

1104. "tsigoi on muzavu, suuri, lierahtah kazvoa" 

(mustahko lierimäinen sieni).

1105. "suoletakko" (lätäkkö).

1106. "kukkazes hyveä duuhhua lengeäy" (duuhhua

eli tuoksua).

1107. "moaheinän lengävö moine hyvä" (lenkävö 

eli lemu).

1108. "kuplus lensuu" (suomätäs hyllyy).

1109. "lendzyjäd mättähät" (lentsyjät eli hyllyvät).

1110. "joga heinäizen piäs kastevuz lepettäy" 

(kasteheinät).

1111. "lepponi" (leppäsieni).

1112. "leppäpohjani mua" (leppiä kasvava).

1113. "leppäsieni" (leppärousku).

1114. "leppysieni on ruskei, maiduo lähtöy, kazvau lepiköz 

da kaskeksiz" (lepikossa kasvavat leppäsienet).

1115. "notkie mua lekkuu" (lekkuu eli liikkuu).

1116. "lellu suo" (pehmeä, hyllyvä).

1117. "suo lelluu" (notkuu, hyllyy).

1118. "lemekäs suo" (vetinen, upottava).

1119. "lemeh uppozin" (lemeh eli lettoon).

1120. "lemi, vezini moa, polves sai upottoa, heineä ylen vähä 

kazvoa, sammal vai, ei puuda" (lemin kuvaus).

1121. "lemi on, ei voi astuo, uppuot" (upottava suo).

1122. "lemen alla vezi juoksou" (vetinen suo).

1123. "lemel puud ei kazva" (puuton suo).

1124. "lemi, vetelässä suossa kasvaja sammal" (lemisammal).

1125. "niskoi paikka, lemelläh" (alava ja vetinen paikka,

maan niskat).

1126. "lemikkö" (lettopaikka).

1127. "lemizä suo" (soiden nimiä).

1128. "toitts on lautat keldugriboa" (lautat keltasientä).

1129. "kui lauttanah tuloo marjua, suot täynn on" 

(lauttanaan marjaa).

1130. "lehtimoa on voara" (lehtipuita kasvava).

1131. "lehtivezoa kandoloih kazvoa" (lehdekkäitä vesoja).

1132. "lehtivezad on kannon tyvez" (vesat eli puulapset).

1133. "kaidazet lehtyöt" (kaitaset eli ohuet).

1134. "boban lehtyöd" (kukan lehdet).

1135. "kaste laskih pellol, leikat ei sua" (kasteen pyhyydestä, 

Maan emon vettä).

1136. "kaste laskeh" (aamukaste).

1137. "mäen laskukohtad rajakkoloiz, huonoloi vuozie vaste 

muvan liikuttav vezi mägilöiz" (mutaa liikuttava vesi, 

mutavyöryt).

1138. "kivie oli monemmoista, oli latsakkoa da i ymbäri 

pyöttsyräistä" (maan kivet).

1139. "latsakka kivi" (litteä).

1140. "lattsu moa" (lattea).

1141. "latsune moa" (tasainen).

1142. "lantto moa" (kalteva, viettävä).

1143. "suon laskelmuz on täz mäen ual" (laskelmus

eli notkelma).

1144. "laskelmuslähte" (lähteiden paikat,

pyhiä paikkoja).

1145. "kastiel laski muah, ei sua haravoija" (kasteen 

pyhyydestä).

1146. "suurel lagevuksel marjah mänimmö" (lagevuksel

eli puuttomalle maalle).

1147. "lagevus, e ulluh mettsiä välil" (lakeukset).

1148. "voaran laki" (laki eli huippu, vrt. lakki).

1149. "sielä ollah voaralla loalla" (vaarojen laet,

pyhiä paikkoja).

1150. "voaral lakka" (laki, vrt. lakkanen).

1151. "aivan kallivon lakkazella olin" (lakkasella eli laella).

1152. "lakkapeä tunturi" (lumihuippuinen).

1153. "alang on vezikömbi da suurembi laksuu" (alangot 

ja laksut, vrt. laaksot).

1154. "laksukoht on semmoine suoz" (alava ja vetinen 

kohta).

1155. "lamakka moa" (kalteva, lam-akka).

1156. "lamu, matala tasani moa" (maan muotoja).

1157. "moailman laijasta laitah" (moailman eli 

tunnetun maan).

1158. "nurmempergivöh heineä kazvoa" (perkiöön

eli perattuun niittyyn).

1159. "nuuhtelez mil hyväl tulou" (tulou eli tuoksuu,

kukkien ystävät).

1160. "bilboin kandaizez on kai stauttsaine rouno valgei" 

(haperon kannassa, valkea reuna).

1161. "pilvoi om muzavu, luja, korbirannoiz, hyvä syvvä" 

(pilvoi eli hapero).

1162. "pilvoi, siniine piälyz, valgei aluz, ei ylen suuri, 

syödäy, ei parahii" (mustat ja siniset haperot).

1163. "bilboisieni" (hapero).

1164. "om pilvilöin tazal voara, moine korgie" (korkeat 

vaarat, keskisen ja ylisen yhistäjiä).

1165. "pilvikköne" (mustarousku).

1166. "pilvisieni" (hapero, vrt. pilven värinen).

1167. "moam pinda vähäzen lauhtui, ku vihmuksendeloo" 

(lauhtui eli pehmeni).

1168. "muam pinda" (vrt. ihon kutsuminen pinnaksi).

1169. "pikkarazet tsiberözed marjat" (pienet,

raakileet).

1170. "marjad om pikkaraized vie, ei soa kerätä" 

(marjojen pyhyydestä).

1171. "pälvem pieles keräim marjoa" (marjapälvet).

1172. "pienal oli marjua" (pienal eli mättäällä, 

vrt. pinta, pientare).

1173. "tämä on nähnym niitä moanhalteita" (halteita

nähneet, vrt. olla haltioissaan).

1174. "pieni on kui moakando" (maan kannot).

1175. "kazinkuldu tsilketteä, listikkölöil peäzöö" 

(kissankulta kiiltelee, pääsee listeinä, 

vrt. tulikivi).

1176. "peäsi heän voaram peällä" (jyrkät vaarat).

1177. "mäntih Jehrimävvoaram peälittsi" (päälitsi 

kulkeminen, vrt. kiertäminen).

1178. "valgiet plikkizet peällä" (kärpässienellä, 

vrt. pilkut).

1179. "sillä voaran keykällä noskoa peällä, ilmad 

näytäh kai" (näyttää ilmat, vrt. maa-ilma, 

keykkä=kumpura).

1180. "enemb on muan al, mi on muan piäl" 

(maan luonteesta, loputon).

1181. "vie korgiem peäl on korgei se mägi" (korkeaa 

korkeampi, vrt. vuoret).

1182. "sienem peälyz om mustu, alatsi on valgei" 

(mustu eli tumma).

1183. "vahvo on ruskie piälystä sieni" (vahvero,

päältä ruskie eli punertava, vrt. vahva).

1184. "joga heinäizem peäz lepetteä nenet kärpäized, 

peähyöd vai kudvettoa tuulel" (kärpäized eli helpeet, 

kärpä=karpa, vrt. karva).

1185. "kuv vihmou, nin heinän kylkie lämmittäy" 

(vihmasta pitävät heinät).

1186. "dorogoil on hiekkoa, rannoil om peskuu" 

(hiekat ja peskut, doroga=tie).

1187. "rannal on peskuu" (peskuu eli hienoa 

rantahiekkaa, p=v, vrt. vesku).

1188. "hieno pesku" (hienoa hiekkaa, 

vrt. hienola).

1189. "karju pesku" (karju eli karkea).

1190. "pessut muat ollah" (peskumaat).

1191. "netse liete on peskuhine, siid ottoa voibi" 

(ottaa peskua, lietteestä).

1192. "hyveä peskust oli Pausoin liettiez" (lietteiden 

nimiä, vrt. pau-suo, paaso, vrt. obinugrilaisten 

pau-nimet).

1193. "peskuza moa" (hiekkaisa).

1194. "peskumoasilm on äbrähän kaivettu kangahal" 

(peskumaasilmä eli kuoppa, kaivettu äyrääseen).

1195. "keyhäkkä moa, peskunkarvani" (peskun

karvainen eli värinen, omat värit).

1196. "peskunkarvaine moa" (maan värit).

1197. "mua om peskuttavu" (peskunsekaista).

1198. "kazvoizet silmii pestäh nygöi vihmal" 

(kasvit pesevät silmiään, eläviä olentoja).

1199. "on kymmenin laukkuo yhtes pezäs" 

(pesäz eli ryppäässä, karvalaukkua).

1200. "pedranjägälä" (poronjäkälä).

1201. "peruzmua on alembaine mua, ruskei hiekkumua" 

(perusmaa, vrt. perustukset).

1202. "peruzmoas sai kaivoimmo" (perusmaahan 

saakka, vrt. ruskeaan eli punertavaan maahan).

1203. "moa pensou" (kasvaa rönsyjä, vrt. pensas).

1204. "peigalompiän suurutt oli guarbaloa" (peukalon

pään suuruisia karpaloita, omat mitat).

1205. "peigalompeän suuruttu toi mandzoidu" 

(metsämansikoita).

1206. "buoloa on kui peigoimpeäd" (isoja puolukoita).

1207. "tolk oli aiga begunoa griboa, kannad oldih 

puoldu verskoa" (vaaleita tatteja, leveäkantaisia).

1208. "pelvassieni, alahatsi kui pelvasäjjyd" 

(pellavan värinen sieni).

1209. "pelvoisieni, pieni, valgie, syödävä, harvah 

rinnemoaloil" (sienitietäjät).

1210. "pelvoisieni om peälitsi sinittävy, alahitsi kui 

pelväsäjjyd, valgei, keskkohtu nuppuizelleh, 

pitky varzi, syvväh" (osaavat kuvailla sieniä).

1211. "padura" (kuoppa, vrt. patuna=vesiputous).

1212. "istuu puu muassa, pehistyy" (pehistyy eli

alkaa lahota).

1213. "tänävuon oli pehkoloiz äjjy marjua" (pehkoloiz 

eli pensaissa, vattu vai viinimarja).

1214. "sammalem pehko, vettynyh" (sammalpehkot).

1215. "moal rodih pehmenyz, vihmui kui" (vihma 

pehmensi maan).

1216. "mua pehmeni vihmal" (maata muokkaava

vihma).

1217. "ylen om pehmie harmua kivi" (pehmeät kivet).

1218. "moin oli pehmeipohjane, lögäpohjane" 

(lökäpohjainen niitty, vrt. loka).

1219. "vihmu moam pehmoitti" (pehmensi).

1220. "pehmukkain om moahud" (pehmeät maat).

1221. "vielä sanottih jotta kyllä se on käynyl lujasta 

kun on taivahasta tuommoniki kivi patskahtan"

(kivien taivaallinen alkuperä).

1222. "savimoas ei moa parane" (savimaan 

ystävät).

1223. "paraz oza on jusikkuo nurmes" (jussikkoa 

eli jäkkiä).

1224. "kumbazella palttiella, suvipalttiella vai pohjazella 

palttiella" (palttiella eli rinteellä, vrt. paltamo).

1225. "palttiez on huuhta meil" (huuhta eli kaski).

1226. "pohjospaltte" (pohjoisrinne).

1227. "päiväpaltte" (päivänpuoleinen rinne).

1228. "palttiekaz moa" (rinteinen, mäkinen).

1229. "moa om pankallah" (pankallah eli koholla, 

vrt. panka, penkka).

1230. "oalpäi kai yhteh palah on kuurnizvahalaukku" 

(sileä eli heltaton sieni, vahalaukut).

1231. "jallampohjat palehtui, moin on hiilau mua" 

(hiilau eli kuuma maa, vrt. hiili).

1232. "paleikol om buoloa äijä" (palaneella maalla, 

puolukoita).

1233. "pallas mua ol" (paljas eli lumeton maa,

vrt. pallastunturi).

1234. "moa on pallas, lumed lähti" (maan 

paljastuminen).

1235. "moin on tsoma kui mandzoihut" (soma kuin 

mansikka, marjoihin vertaaminen).

1236. "hyväl pahniu bobad" (pahniu=tuoksuu, 

bobad=kukat).

1237. "heinät pahnitah hyväle" (heinien tuoksu).

1238. "pahta" (kallionseinämä, jyrkänne, 

vrt. porttipahta).

1239. "ei piä kivii liikutella, anna ollah paikoilleh" 

(kivien pyhyydestä, alla eläinten ja hyönteisten 

pesiä).

1240. "painantahini" (painanne).

1241. "pahamarja" (sianpuolukka).

1242. "vihmalla vasta ottauvutah mussikkaiset, 

puolat i muut marjat ta hillot" (ottauvutah

eli kasvaa, marjat ja hillot).

1243. "oravagriba, ruskie da kova, kangasmoaloil" 

(oravantatti=punikkitatti tai herkkutatti).

1244. "oravangriba om peälitsi ruspakku, kova" 

(ruspakku eli punertava).

1245. "oraugriba on kova, muzauruskei piälitsi" 

(muzauruskei=tummanpunainen).

1246. "oravikko, vahalaukku, vilboisieni, maidosieni" 

(syötyjen sienien nimiä).

1247. "oravikk on ruskie griba" (ruskie=punertava, 

griba=tatti).

1248. "sih kazvaa oravikkostu" (oravantatteja, 

oravilta opitut ruuat).

1249. "tual kangahal on äijy orhoidu" (äijy=paljon, 

orhoidu=mesimarjoja).

1250. "orhoi halvaz on, kukkiu" (halvaz eli

kukassa, or-ho).

1251. "orhoi on magei mardu" (makeat marjat).

1252. "orhoizikko rajakko" (mesimarjoja kasvava 

aho).

1253. "orhoitui moa, ruskonah on orhoidu" 

(ruskeanaan mesimarjoja).

1254. "orhongani" (mesimarja, or-honkanen).

1255. "orkkoi" (rouskusieni).

1256. "orkkone" (oravantatti).

1257. "orko, kahen voaran väli" (kuusia kasvava 

notko).

1258. "orgo on tihien kuuzikon välissä peretty 

nurmi, mua on vizavua" (peretty=perattu, 

vizavua=märkää).

1259. "oroi" (punikkitatti, vrt. oravan

värinen).

1260. "oroimoa on, ga terväh oroigriboa soazimmo 

kattilan" (oroimaa=oravantatteja tai punikkitatteja 

kasvava maa, keitetty kattilassa).

1261. "oroizikko" (oroimaa). 

1262. "moa on onkurallah, vesi om moan uuttan" 

(uuttanut maan onkaloille).

1263. "onzi moa jumizoo" (maan ääniä).

1264. "semmoni oli silmihete" (silmihete eli 

suonsilmä).

1265. "ta sillä tiellä joka suon nivelessä on ne sillat" 

(suon nivelet eli kovat paikat, elävä olento).

1266. "silloin oli usva ollum moalla" (usvaiset 

päivät).

1267. "moan olai kylmi" (jäädytti, kovetti).

1268. "täldä puolelda syrkkeä matkoau tämä ojanneh" 

(syrkkeä eli särkkää, vrt. sirkkaa).

1269. "uajandeh" (aajanne=notko, painanne, 

vrt. aa=ii=sukulaisen henki).

1270. "oaje, pehmiet kohat suoloiz libo lambie 

vasse lemet, peälitts on kui nurmi toivot, heinikko, 

a pohja on onzi" (aaje=pehmeä kohta suossa).

1271. "uarama" (suonsilmäke, railo).

1272. "oava suo" (aavasuot, aa-ava, vrt. aaveet).

1273. "pirumpeigalo" (alunakivi).

1274. "pisyttelemmä teälä moala, jottemmä lähe 

viem peällä" (maa ja vesi-ihmiset).

1275. "kastettuhai piimmö, kastiem puhundoa 

vuotimmo" (odotimme, kasteen kuivumista,

pitää kastetta).

1276. "matkazim pitin särkköä" (särkkää pitkin 

matkaaminen).

1277. "vod on kivi pidulittsu" (pitkulainen).

1278. "siel oli kallivo, semmoni tsärmeyleytyn pliittakivikse, 

semmosie, hyvin hienuo pliittakivie" (pliitta eli liuskekiviä).

1279. "heinät puaksuvuttih vihmoin jällez" (vihman ja 

kasvun yhteydestä).

1280. "boapukkaine" (vattu eli vaapukka).

1281. "pitky juuri pagenou muah" (maahan pakenevat 

juuret).

1282. "juuret hoariel pajetah ken kunne päi" (juurien 

luonteesta).

1283. "Korundikangahal om poadarii, silejilleh ku pliitat 

suured" (sileitä laattakiviä, vrt. korut).

1284. "tseyrimaa, kallivopohda on" (seyri eli soramaa).

1285. "moam pohj om pesku" (pesku eli hieno hiekka).

1286. "täs kohtaa on pesku pohdu" (peskupohjat).

1287. "moin on sit pehmei pohjumuda, jalgu vai hairokkah 

ga sinn uppuot" (hairokkah eli hairahtaa, pehmeät kohdat).

1288. "pohka" (kupera kivi).

1289. "lähe vai siä poikkimaah, pidäy monesta vaarasta 

peelittsi männä" (poikkimaahan kulkeminen,

luonnotonta, vrt. vallan tiet).

1290. "bobazikko nurmi" (kukkanurmet).

1291. "potsimmarja, marja musta, pieni, lyhyziz varbazis, 

muzava kukka" (potsin eli sianmarja, vrt. mäyrän).

1292. "potsimmustoi" (variksenmarja).

1293. "potsimbuola" (sianpuolukka).

1294. "potsimbuolan kukk on itsem buolan loaduine, 

varvad on lyhembäd da marjan sydämez on luuhud" 

(marjatietäjät, itsen buola=syötävä puolukka).

1295. "potsimbuol on kuivatsim, e ole mehty hänez" 

(kuivat marjat).

1296. "potsintsigloiz om pikoi pikkaraine valgei marju 

sydämez, pindu mustu" (potsintsigloiz eli variksen

marjoissa, vrt. maasiat eli mäyrät).

1297. "pounikko" (mättäikkö jängällä).

1298. "pounumätäs" (mättäiden nimiä).

1299. "alevu brelottamaz, halgi moas kuuluu" 

(kuuluu maan halki).

1300. "k ei Mua emä suuttuz, gu nenga mattii panetto" 

(kiroilemista inhoava Maan emä, panna mattia,

vrt. emättää eli kutsua emä-jumalattaria).

1301. "nytten rosia ei uo" (rosia eli kastetta, losi).

1302. "märkeä suota kun assut ni se vaim muta prutskau" 

(mutaiset suot).

1303. "bruussu, rauskaja, valgie, kova" (valkea rousku).

1304. "puhaz Moa emä, kallis kandoni, kattsomah i 

vardoimah" (maan jumalattaren puhuttelemista, 

vrt. kantopyhäköt).

1305. "mustoi kukal puhkeni" (mustikan kukinta).

1306. "a konza kum muajäitsäd ruvettih kazvamah, 

niin sanottih sto jo metsässä griba puhkieu" (maamunista 

alkava sienestyskausi).

1307. "muuroi tupesti, sit puhkei halval" (tupesta 

halvalle, muuraimen kasvua).

1308. "kastettuhai piimmo" (kasteen pitäminen, 

vrt. sateen).

1309. "ta vielä sanottih jotta kivessä on upot väki syväseh" 

(kiven väki).

1310. "pukkelolleh on nurmi rigie" (varjoisa ja tiheä 

nurmi).

1311. "pukkeloz ei heinät kuiva" (varjopaikassa).

1312. "bugri" (upottava kohta / poukama).

1313. "hillopulakkaini" (raaka hilla).

1314. "mussikkaisem pulakkaisie" (raakoja mustikoita,

vrt. pulakka, puolukka).

1315. "puolam pulakkaini" (vihreä puolukka).

1316. "kivem bulbero" (pieni pyöreä kivi).

1317. "buola kazvau robehissa" (ropehissa eli 

ryppäissä).

1318. "buoloa on kui peigoimpeäd, mostu suurdu" 

(peukalonpään kokoisia puolukoita).

1319. "buolu halvastau" (halvastau eli kukkii).

1320. "buolan röböhyd" (röböhyd eli rypäs,

röpö=ropo).

1321. "maardaa on buolaa" (marjaa puolukkaa, 

metsämarjat).

1322. "buoloa on, koz ei kylmäne" (kylmälle arat 

puolukat).

1323. "buolanhalvat kylmettih, ei rodei buoloa" 

(kukat paleltui, ei synny puolukoita).

1324. "buoluryväz" (ryväs eli terttu).

1325. "minä buoluzikon lövvin" (puolusikon eli 

puolukkapaikan).

1326. "buolozikko moa on se" (puolukoita kasvava 

maa).

1327. "mie oliin hyvässä buoliikossa" (salassa pidetyt 

marjapaikat).

1328. "mäem puolehine" (omat ilmansuunnat, 

maan suuntia, veen suuntia, tuulen suuntia, 

päivän suuntia).

1329. "moad buolikod ollah" (puolikot eli

puolukkaiset).

1330. "puolikypsed marjat" (kypsymisen 

odottaminen).

1331. "puoliruohkad marjat" (ruohkad eli raa´at).

1332. "puppelo" (raaka muurain, vrt. mansin pupi

=haltija, henkiolento).

1333. "nurmele sagei heiny puskeh" (sakea eli tiheä).

1334. "putrakko" (suonsilmäke, putr-akko).

1335. "kudoas sienez maiduo putskahtah nouzou katkattui, 

se on itsen syödävy" (itsen syötävät sienet).

1336. "vihmalla laadi putsinan" (putsina=lätäkkö, 

vetinen kuoppa).

1337. "putsinan laadiu, hyttsymäh rubieu" (hetteikkö 

sateen jälkeen, vrt. hyllymään).

1338. "kaksi puupaloa aina luotu huonoih paikkoih" 

(suolle pitkospuiksi, omat ja vieraat tavat).

1339. "noussa puujauhuin vuarua ylähäksi" 

(puujauhuin eli laahauduin).

1340. "puur on syvä täs kohtoa" (puure eli multa).

1341. "puuremoa on pehmei, leviejy, hienuo peskuu" 

(pehmeä hiekansekainen maa).

1342. "puuremoas sah kaivoi" (sah eli saakka).

1343. "vilunvaroaju om puuremua" (vilun varoaja

eli hallan arka).

1344. "puuremua, savem piäl mustu mua" (saven 

päällä oleva musta maa).

1345. "puuzikko moa" (puukas).

1346. "puustu nurmi" (nurmettunut kaski).

1347. "ruskiene marjane, kazvau pusturiloilla" 

(lillukka kaskimailla).

1348. "pustiri, hyllätty maa" (pustir, kaskeamisen 

vieraasta alkuperästä).

1349. "puutoi moa on lagei" (lakeaa, vrt. lakeus).

1350. "em puuttunuh kogo niih maih" (puuttunuh

eli arvannut, maasta keksityt sanonnat).

1351. "istuu puu muassa" (maassa istuvat puut).

1352. "pyymmarja" (pyyn eli oravanmarja, 

eläinten mukaan nimeäminen).

1353. "pyörie kivyt" (pyöreät kivet).

1354. "pyötikkösuo" (pyötikkö eli pyöreän 

muotoinen).

1355. "moa pälvenöy" (keväällä).

1356. "mua om pälvilöil" (pälvien aika).

1357. "moa mäni pälvyzil" (lumesta maahan, 

omat vuodenvaihteet).

1358. "hilloipälvi" (hillapälvi, hilloja kasvava 

kohta).

1359. "orhoipälvi" (mesimarjapälvi).

1360. "mustoipälvi" (mustikkapälvi).

1361. "mandzoipälved on suured rajakkoloil" 

(rajakkoloil eli ahoilla, vrt. ahomansikka).

1362. "pälvelleh mandzoidu moa" (pälvellään 

mansikoita).

1363. "mandzoipälvikkö" (mansikkapälvet).

1364. "bärskähytti vihmoa vähäizen, kastihuom pani" 

(pani kasteen, kuka).

1365. "ei piä ligaa pärskähyttää" (likaa eli kuraa, 

maan vai veen pyhyyttä).

1366. "heinä om pöhristyn, vasta oli hyvir ravie vihma" 

(ravie eli kova, kasvun ja sateen yhteydestä).

1367. "ukontuhma pölizöö, ku jallal painat" 

(ukontuhma=maamuna, tuhnio, kuukunen, 

vrt. loppukesän ukkoset, vrt. kuu-ukko).

1368. "moam pyöriem pöllästyin" (maan pyöriessä, 

vrt. pyörtyä).

1369. "lindu pörähtih tuhjoz lendoh" (tuhjoz eli 

pensaasta).

1370. "jalgu saveh pötskähtih" (upottavat savikot).

1371. "pöyhäkkö moa" (pöyhäkkö eli kuohkea, 

vrt. pöyhiä).

1372. "kun tuo seiso, seinä paisto, kun tuo kävi, 

kanta väläkki, kun tuo istu, mua iloitsi" (maassa 

istuminen, maan pyhittämistä).

1373. "kolome on koskea kovoa, kolome vuorta 

korkeata, mut Koirvuori on korkein" (kovat kosket, 

korkeat vuoret).

1374. "tiäll om mansikka makia, tiällä lillukka lihava, 

puolukka punanem maria" (punaiset marjat).

1375. "nouse maasta, Maan emonen, väekseni, 

voimakseni" (maan jumalattaren kutsumista).

1376. "mikä maita ensimmäinen, kivi maita, 

paju puita" (maan ja puiden vanhimmat).

1377. "moa oot sinä, moa oun minä, moasta voiteita 

anon" (maasta saadut voiteet).

1378. "mätäs ensin maahan kasvoi, kivi mättään 

sisään" (maan vanhimmat).

1379. "kivi kimman, kamman poika, syönnättären 

syön käpy, maannottaren maksan kappale" 

(maan kivet).

1380. "tääll on makeita mansikoita, puola, neito, 

on punainen" (neidoiksi kutsuminen).

1381. "liekkö vuoressa miestä, liekkö poikoa 

pohjasella, alla kallion apua, miehen ainoan avuksi, 

yksinäisen ympärille, tämän auringon ijäksi, 

miehen poijan polvueksi" (vuoren väen kutsumista, 

luettaessa otetaan lippiin kalliolle jäänyttä vettä).

1382. "onko vuoressa väkeä, alla kallion apua, 

miehen ainoan avuksi, yksinäisen ympärille" 

(luettaessa otetaan maata vuoren pohjoispuolella 

olevasta kallionraosta).

1383. "mansikka makoonen marja, puolan marja 

punainen, linnikkä lipoonen marja" (punaiset marjat, 

pohjanmaan kielellä).

1384. "kalleikko" (sorainen ja karu kohta).

1385. "maa on kaliintunu nin kovaks" (kaliintunu

eli kuivunut, vrt. kallio).

1386. "Huitummäki on aika korkee kaljo" (kaljo eli 

kallio, vrt. kalju).

1387. "se tullee sora enimäkshen liejun alla, saattaa 

tullak kallioki" (maan kerroksia).

1388. "pakka oli niin kaljamaine et muj jalkal livasti 

ja mää kaatusi" (pakka=mäki, kaljamaine=ohuessa
ja kirkkaassa jäässä).

1389. "niin se on suinki Tarsanki päälys hakattu että 

melkehin kaljuksi" (omat vaarat, vieras metsätalous).

1390. "niilä kuivila kaljuloila ei kasvana kum mataloo 

partatakkuva" (kaljut eli karut kohdat).

1391. "siell on niin kalju moa että lankijaa" (kalju

=jäinen, iljanteinen).

1392. "kun tuolta kankaalta kattoo kirkkaalla ilimalla 

ittäänpäin, niin voe nähä Rokuvanvaaran kaliottavan" 

(kaliottavan eli siintävän, vaarojen nimiä).

1393. "se on kaljunen, savikkokalju" (jäinen savikko).

1394. "siäl ei ollu heinää yhtä kalkee" (kalkee eli kortta, 

heinättömät maat).

1395. "kallakko maa" (viettävä).

1396. "siel ov viel lunta, siel pohjakalties" (pohjoiseen 

viettävällä rinteellä, vrt. kalteva).

1397. "se on ouruu päi kallelloa se kallio" (ouruu eli 

notkoon, vrt. kouru).

1398. "oli myötämoata länteem päen kallellaan" 

(myötämaata eli viettävää maata).

1399. "juaksimme sen kallion takap piiloon" 

(omat piilopaikat).

1400. "mänin kalliillen istummaan" (istumakalliot, 

vanhoja, viisaita).

1401. "siinä on niin ku veihtiviilo se kallijo" (veitsellä 

viilletty, äkkijyrkkä kallio).

1402. "siinä om pitkältä aivan siljaa kallikkua" 

(sileää kalliokkoa, vrt. silja).

1403. "kyl tääl mett o marjane ja sua o muurmine" 

(metsämarjat ja suomuuraimet).

1404. "kalliarose on täyn kraaku ja juamurkaissi" 

(rose=aro, kraaku=variksenmarjoja, juamurkaissi

=juolukoita).

1405. "neä ku o sellaisia kallioharjuja, neä nii kauva 

viluvoat" (pysyvät kylminä).

1406. "kerräämäs kalliohapenii" (kalliohapenia 

eli jäkäliä).

1407. "kalliohaven" (poronjäkälä, Maan emon 

hapenet).

1408. "se on sellaista kanarvikkota ja kallioisia maita" 

(omat eli kuivat maat, vrt. jokirannat).

1409. "kyllä kallioenem mua kannattaa" (kannattaa 

eli kantaa, luotetut kalliot).

1410. "kalliokarsku" (kalliolla kasvava sammal, 

vrt. karskunen).

1411. "kallijokarstu" (torvijäkälä, vrt. karstunen, 

maan sukuja).

1412. "kalliokausku" (lehtijäkälä).

1413. "se un hyvin kalliokkua" (kallioista maata).

1414. "semmonen kallijokko moasto se on" (kalliokko 

eli hidaskulkuinen).

1415. "Kaakamavaarassa on semmonen kalliokko 

ettei taho ylös päästä" (kallioiset vaarat).

1416. "sanoovat sit kallijokupiks" (hiidenkirnua).

1417. "piäniä ja isoja kallioluamia" (luomia eli 

niemekkeitä, vrt. koroluoma).

1418. "myö piettiin saetta kalliolluomassa" 

(omat suojat).

1419. "kalliomora" (rapakivestä irronnut 

murska).

1420. "kun tul oekeer rankka sae, niim minä mäni 

kalliohelemaa saetta pitämää" (kallion helmaan, 

turvallinen paikka).

1421. "siin o vähä juukeli julm kaljonkrot, jos sin 

puttosis, ni see ols henke meno" (kaljonkrot,

vrt. rotko).

1422. "kallionkuano" (kuono eli kieleke, 

kallioissa nähdyt eläinhahmot).

1423. "kalliollokso" (lokso eli kolo).

1424. "kalliolloukama" (loukama eli kolo).

1425. "toiset kasvaa kallijolloukuis ja toiset arois ja 

kolmannet mettis" (kallio, aro ja metsäkukat).

1426. "siin ol sellanen kallionniämi" (niemi 

eli kieleke).

1427. "siin on sellaanen siliä kallionnyppäles" 

(nyppäles eli nyppylä).

1428. "kallionnyttyrä" (vrt. nytty).

1429. "kallionotkun" (harmaaporonjäkälä).

1430. "kalliompiitta" (piitta eli jyrkänne, 

vrt. piittanen).

1431. "kalliompöksä" (pöksä eli kieleke, 

vrt. pöksänen, maan sukuja).

1432. "kallijorrinnas se kasvo" (kallioheinä, 

heinien tuntijat).

1433. "minä kapusi jyrkkee kallijorrintoo yllää" 

(rintoo eli rinnettä, eläviä olentoja).

1434. "kalliorrysty" (kivinen alue kivirakassa, 

vrt. Maan emon rystyset).

1435. "se eijook kun kallijorrysty, joka on erityisempi 

korkkea" (matalat rystyt, vrt. rakat).

1436. "kallijorräysky" (räysky eli kieleke).

1437. "kalliorräysty" (räysty eli räysky, 

vrt. rysty).

1438. "siin on niij jyrkkä kallionseinä" (kosken 

rannalla, vrt. kalliopiirrosten paikat).

1439. "kallioselil ja sellaisis kovaperäisis mais, 

niis kasvoa kaikkii kova puu" (maaperän ja puiden 

kovuuden yhteydestä).

1440. "Ounahvaarasa kuitenki on kallionselekiä 

näkösilä" (kallionselkiä eli paljaita kallioita).

1441. "tullak kuhahutti sih kallijonsyrjälle istuh" 

(omat pyhäköt).

1442. "siell on kallijontöyryi ja siel niityl, niitym mäkii 

sanotah" (kalliontöyryjä, vrt. töyräs).

1443. "tää on ainai niin kostiita se kun on kallijoperee 

muata, niin se kallijo itköö myötäsää siihe vettä"
(itkevät kalliot).

1444. "siäl ol sellanen iso kalliopönkkä" (pönkkä 

eli kukkula, vrt. pönkänen).

1445. "istutaa tuonnek kalliorintaa" (kallion rintaan, 

omat kohdat).

1446. "hirviän jyrkkää kallioriuttaa" (jyrkkää rinnettä, 

riutat).

1447. "joutui kallioroukho" (roukho eli rotkoon, 

vrt. loukho).

1448. "kalliosien" (lakritsirousku).

1449. "kalliosiän" (kangastatti).

1450. "kalliosienist tulee maitoo nii" (kalliosienistä 

eli kangassienistä, maitosienet).

1451. "kyl tuost kalliosolast piäsyö hyväst läp kulkemua" 

(kalliosolat).

1452. "kalliosuntti, kahe puole kallioseinät" 

(suntti eli sola, vrt. sunttinen).

1453. "kalliotentu al ku ol paljo murtua" (tentu

=pieni jyrkkäseinäinen kallio, murtua=murentunutta 

kiveä, vrt. tenttunen).

1454. "meijän kaevossa on kalliovettä" (kalliovettä 

eli pohjavettä).

1455. "ku on sellaist kaltevaa luonnommaata, nii sih 

ontoh, onnonkohlalle, mihkä ne kallistumat yhtyy,
nii sih tulee vettä" (onton eli painanteen kohdalle).

1456. "noita nunturia yli kiikkui kallituttahma 

vikatheita" (nunturien eli tunturien yli).

1457. "maas on kalttu" (kalttu=sulamaton jäinen 

kohta, jääkasauma rannalla tai jäinen talvitien pohja).

1458. "kallomätäs" (korkea nurmimätäs kuivalla 

suoniityllä).

1459. "järvette leiast niit karpalei noukitti" (leiasta

eli liejuisilta rannoilta, vrt. leijua).

1460. "kyllä tänä syksynä oli karpales poikinensa 

keitaalla" (keitaalla eli suolla).

1461. "kalseita on karpaleek ku muitakim marjoja saa" 

(kalseita, vrt. karvaita).

1462. "mitä nyt oli karpaletta vähän" (kehumatta 

jättäminen, marjaonnen vaalimista).

1463. "me jätethin sukset ja hypithim mäthältä toiselle 

ja syöthin karpalheita" (talvella syöty marja).

1464. "kyllä tuos meiränki lähinevalla on niin lujaa 

kalaparoota" (kalparoita, nevamarjat).

1465. "jäättyneitä suurii karpaloi pit vällii juossa ottamas 

saunast tultuu" (jäisenä syöty marja).

1466. "ei yhtää karpaloa kasva, milläs kurk elää" 

(vrt. kurjenmarjaksi kutsuminen).

1467. "sielhä on nii suur suo, sielt kantoit nii paljo 

muuramiikii ja karpaloi" (suomarjat, ei kutsuta 

marjoiksi).

1468. "niiss oli, se, kalseempaa se savi" (kalseempaa 

eli kovempaa, saven tuntijat, vrt. käyttäjät).

1469. "johon on kiviä niin s oon kalseekkota" 

(kalseekkota eli kylmää maata, kivien ja 

kylmän yhteydestä).

1470. "ei lährek kastek kaltavist maist" (kaltavista 

eli varjoisista maista, kasteen ja päivänpaisteen 

yhteydestä).

1471. "maa on kalsiintunu nin kovasti" (kalsiintunu 

eli kovettunut).

1472. "siitä menee voima pois herelmöitessä, 

se kalsistuu" (kalsistuu eli kovettuu, heinä).

1473. "se vuorerrinne ol eteleä päi kaltavieru" 

(kalteva, viettävä, vrt. vierumäki).

1474. "ei se ouk jyrkkä se mäki, enempi semmonen 

kaltee" (jyrkät ja kalteat mäet).

1475. "älä lähe ylithään sitä kaltiorotkoa soon niin syä" 

(syvä, vrt. kaltio=lähde).

1476. "se maan kama vaam palo" (kama eli kova 

pintakerros, vrt. kamara, ka-ama).

1477. "vuoren kamanto" (kieleke).

1478. "se on alta pehmiää mutta se kestää se kamara 

miehee" (nevan kamara, pintakerros).

1479. "oo ohuvat maan kamarat" (vrt. kamarainen, 

kämäräinen).

1480. "se on kuokkinna niin syvään jotta aina moan

kamaraan" (oudoksutut syvään kuokkijat, 

vrt. vieraat työkalut).

1481. "en os sem maankamaram päällä ikänä käyny" 

(käydyt ja käymättömät maat).

1482. "ei maan kamaram pääl ol sellaist kuultu" 

(vrt. maa-ilmassa).

1483. "otettii kangasmoalta tuota kamarota" 

(kamarota eli kovaa pintakerrosta, vrt. turvetta).

1484. "mua pinta kamaroituu" (kovettuu).

1485. "jo alakaa kamaroitua tuokiis suo" (kamaroitua

eli kovettua, vrt. luonnoton soiden kuivaaminen).

1486. "ikään askeleita, kallion kamatoita" 

(askelmaisia ulkonemia, kalliossa).

1487. "se ol semmosta kammeekkoo" (kivikkoa).

1488. "tämä Takalo oli sillon kameekkota, 

johon ei tarvinnuv vikatetta viijjä" (omat kameikot, 

vieraat viikatteet).

1489. "kamento" (luola, kallionkolo tai jään alla 

oleva ontelo).

1490. "pijim pahinta seätä muutamassa vuoren 

kametossa" (kametossa eli onkalossa, 

omat suojat).

1491. "se hakkas siit kylmettynest maast irk nii 

suuri kokkarei ja kamei, ettem mä meinanus saara 

niit millä rekkesän" (kamei=jäätyneitä maan 

kappaleita, mihin käyttöön).

1492. "kylläpäs lähti suuri routakami irti" 

(routakamit, vrt. kaminen).

1493. "kami tullee" (huudettiin kiven vieriessä 

alas).

1494. "soon sellaist kammakkoa, ei siit niittämisest 

tahlo tulla mitäh" (kammakkoa eli mättäikköä).

1495. "pijin sajetta kallion kammin alla" (kammin

eli kielekkeen, vrt. kammio).

1496. "heinist nouse semmost kamu" (kamu eli 

tomua, vrt. kamunen, maasta saadut sukunimet,

kuvailevat maan osia).

1497. "lehen kamua" (kuihtuneista lehdistä 

lähtevää tomua).

1498. "pehmenee ajan kans, päivä murtaa ne lopuks" 

(pehmenevät kivet, vrt. rapakivi).

1499. "mäkilöihe se ruoppais suuret kanavat" 

(maan ja sateen läheisistä väleistä).

1500. "kanarvikkona ol kaekki mua" (kanarvikot

maat, kana=kane).

1501. "se ol nii kanarvaista moata" (kanervaista 

eli kuivaa maata, ka-narva, kan-erva).

1502. "siäl on semmost kanermakankast et" 

(kanervakankaat, hyvät maat).

1503. "kanervamättäet on kangastellaejossa ja 

korvilla" (kanerva tai suopursumättäitä,

kanerva=puumaiset heinät).

1504. "tääl manteral kasva metis vallan kanervart, 

ei merimais olk ku ruaho" (kanerva ja ruohomaat,

kaner-varsi).

1505. "kanervasuo" (suopursuja kasvava suo).

1506. "kanarvit kukkii" (kanervien aika).

1507. "luolikot ja kanarvikkokankaat om piruvvoittomaita" 

(vrt. eläinten asuinpaikkoja, piru=yöllä liikkuva 

henki).

1508. "kanarvikkokenkku" (kenkku eli kumpare).

1509. "se oli kanervipohjaasta maata" (kuivan maan 

heinät).

1510. "nee on kanervoittunneet" (suot, vrt. kanerva

=suopursu).

1511. "jo om pois tuokii Pukkiniemen aho kanarvoitunna" 

(ahosta kanervikoksi).

1512. "täs kotosualla ei ollu muuramii mut kun menin 

sen kankareen yli sin takasualle niin siäll on marjoi 

aikaviisiin" (koto ja takasuot).

1513. "oli marjastamas tos meijjän kankares" 

(kivinen kumpare, hiekkatöyry).

1514. "tle kaunis ilm kosk maak kankartava"  

(kankartava eli kangastavat, kaikista jumalaisista 

ennustetaan).

1515. "suo ei kasvak kivie eikä kankas karpaleit" 

(sanonta).

1516. "se on niin hyveä hiekkamaata, semmoist suorraa 

kankast" (suoraa eli tasaista, kankaiden ystävät).

1517. "nuo kankkaal laijat on täynnä korvasientä" 

(korvasienet).

1518. "ihan kun kuivan kankkaal lintu" (laiha lintu, 

jokaisella maalla eläimensä).

1519. "ei kangas lakkoon kasva, suo ei siemmentä kaota" 

(kankaat ja suot, omat maat).

1520. "siell oli hyviä marijakankahia" (marjakankaat).

1521. "sielä nes seisua molijotti kuivala kankhala" 

(vrt. hirvien lepopaikat, kuivia kumpareita).

1522. "vielä sitä satutaan kahen kankaalla" (uhkaus).

1523. "siin o semmoesta kangasalloo muata" 

(vrt. kangasala, kankaan ala).

1524. "kangashave" (metsäkerrossammal, sammalet 

ja jäkälät=Maan emon hapenia).

1525. "kangashapene" (isohirvenjäkälä, käytetty 

loimilankojen kovettamiseen).

1526. "sit on kangashaventa" (jäkälän ja naavan 

lisäksi).

1527. "kangasjuotim päevämpuolella näky olovan kypsie 

lakkoja" (kangasjuotti=soiden ympäröimä harjanne, 

vrt. juottinen).

1528. "kangaskarpale" (sianpuolukka, karpalot

=karvaat marjat).

1529. "kangaskarsku" (jäkälä, vrt. päälle astumisesta

kuuluva ääni).

1530. "kangaskarvalaukku" (männynleppärousku).

1531. "kankaskarpeita" (kangasjäkäliä, karpeet, 

vrt. karveet).

1532. "kangaskarviaine" (karvaiset sienet).

1533. "kangaskenkku" (suon laidassa oleva kumpare, 

vrt. pyhäköiden paikat).

1534. "kangaskruzda" (kankaalla kasvava valkolakkinen 

rousku, sienien nimissä lainasanoja).

1535. "kangaskynnäs" (suon ympäröimä hiekkaperäinen 

kumpare, vrt. kunnas, kennäs).

1536. "kangaslähe" (kankaalla pulppuava lähde).

1537. "kangaslöpö" (herkkutatti, omilta tuntuvat 

nimet).

1538. "paljo on nyt punaisenaan puolukoita 

kangasmaisemilla" (puolukkakankaat).

1539. "kangasmuura" (mesimarja).

1540. "se on niin kuivaa kankasnummee ettei se 

mitään kasva" (kuivuuden ja kasvun yhteydestä,

vrt. karut maat, karun).

1541. "kangasparkka" (sianpuolukka, vrt. parkkanen).

1542. "kangaspartti" (sianpuolukka, vrt. parttinen).

1543. "kangaspattoi" (kangasmaalla sijaitseva 

jyrkkäreunainen painanne, patto, vrt. pata).

1544. "täst on Kivijärvellek kangaspolut" (kankailla

kulkevat polut, omat valtatiet).

1545. "kangasrytky" (sianpuolukka).

1546. "kangasrytkö" (sianpuolukka, vrt. rytkönen).

1547. "kangassoari" (suon ympäröimä harjumainen 

maankohouma).

1548. "vaarat kangastaa" (kangastaa eli siintää).

1549. "Marjolammilla on enemmän kangastavvoo, 

pahemmin pouta sitä polttaa" (poudan polttamat 

kangasmaat).

1550. "liikkuu siellä joku tuolla takakevolla" 

(takakevolla, kevot ja kedot).

1551. "kankereit ol" (heinää ja pensaita kasvavia 

maita).

1552. "kangastus ko hanget on, se nostelee vaarakki" 

(nostelee vaaratkin, kangastus eli näköharha).

1553. "päevämpaesteisilta kangastöyränneiltä jos löys 

rypypaekkoja" (lintujen rypypaikkoja).

1554. "antaa ollav vaan kankoomati" (kivi maasta, 

kivien pyhyydestä).

1555. "kankaanselekosta myöten" (kankaanselkosta 

eli asumatonta kangasta, vrt. kankaan selkää).

1556. "talavitie mennee kankaansolan kautta" 

(kahden kangasmaan välistä).

1557. "kankaraniitty" (kuiva ja kivinen niitty).

1558. "ruukattih sanovak kankarapaikoiks" (kuivia 

takkuheinän kasvukohtia).

1559. "maa oli aivan kankia aamulla, vielä aivam 

myöhällä" (kankia eli kova).

1560. "vetelä suokannas vielä välillä, ei ollu pitkospuita" 

(suokannas, vrt. väliin jäävä kohta).

1561. "se ol letto semmonej jok ei kannata ollenkaa" 

(upottavat lettosuot).

1562. "on suota että silemä ei kannatat toesta laetoo" 

(vrt. silmänkantamattomiin, omat etäisyyksiä 

kuvailevat sanat).

1563. "kyllä se tua maa on jääs, jotta oikeen se kumajaa 

kulukies" (maan ääniä).

1564. "tual kannikistos ruahojen sejas kasvaa suurii 

mansikkoi" (kannikistossa, ruohojen seassa).

1565. "kannonnoatta" (kannoissa kasvava sammal, 

vrt. naattanen, vrt. näätä).

1566. "n om mahrottomat suat, silmikannoja vaan eikä 

silmä kannotakkaan kaikim paikon" (suuret suot,
luonnon ihmeitä).

1567. "ne ov viel suppun ettei ol levinniet ne kannukset 

erillie" (kannukset eli verholehdet, muurainten).

1568. "niiss on nii paljo kannuksia" (kannuksia eli 

terttuja, viinimarjapensaissa).

1569. "hetteessä oli vesi kantenaan jeässä" (hetteiden 

jäätyminen).

1570. "semmosii hoikal kannal niitä kasvaa" (sieniä,

hoikka ja paksukantaiset sienet).

1571. "semmonen soukka maankanta siinä oj järviev 

välisä" (soukka=kapea, maankanta=kannas).

1572. "se oun parasta mennä sitä kantaa pitkin niijen 

hetteijen välistä" (kantaa eli kantavaa kohtaa).

1573. "onhan siinä selekijien välissä jonkumatkanen 

kanta, jonka yli vene vejetähä" (selät ja kannat, 

vrt. kannas).

1574. "mustika kukat ov vua aena yks kannassaa, 

puoluka kukat o tertussa" (marjojen tuntijat).

1575. "stä lakkeutt o niimpal ku silm kanta" (lakeutta, 

vrt. aavaa, jänkää).

1576. "kaik mitä maa päälläs kantta" (kuuluu maahan, 

vrt. maan ja ilman väliin jäävä alue, maa-ilma).

1577. "aevan kantamatonta suota" (kantavat ja 

kantamattomat suot).

1578. "kantosiana" (kantosieni eli kanttarelli).

1579. "tanttarillit on sellassii keltasii" (tanttarillit 

eli kanttarellit. vrt. pikku-rilli).

1580. "kantarilliks sanoovatten niit siänii" 

(sanovatten, vrt. sanomme).

1581. "kantasien" (kanttarelli).

1582. "kantasien" (korvasieni).

1583. "tuola kanteikolla om puolukoita oikee ololta" 

(ololta eli paljon, vrt. olos).

1584. "kantikkaesia ja syheröesiä" (kivet vaaralla, 

pyhien kivien löytöpaikkoja).

1585. "ku katkas kannon ni tul maitoo" (kannon 

eli kannan, maitosienet).

1586. "hillan kanto" (kanta).

1587. "kelpaamattomii oli kärväissiäni, kantosiänet, 

maronlakki" (syötäväksi kelpaamattomia).

1588. "eihän kukaan kantosiänii syä" (vihaiset

eli myrkylliset sienet).

1589. "sinnes se kaatu törmirintaaj" (törmirintaan 

eli jyrkkään rinteeseen, vrt. törmänen, rintanen).

1590. "semmonen ymmyräinen ja joka kantti 

samanlainen" (pyhänä pidetty käärmeenkivi).

1591. "kanttisavi" (liuskoiksi lohkeava hietasavi).

1592. "moa oj jo kapakoitunt" (kapakoitunt

eli kovettunut pinnasta).

1593. "kappeikko on kaetanen salami metässä tae 

maalla" (kuivan maan salmet).

1594. "kapheinen" (kapea sola).

1595. "maa on kaperruksis" (jäässä).

1596. "kaperrutti maav vallan tommoseks" (kaperrutti 

eli kuivatti, sateen jälkeinen pouta).

1597. "maakin siinä jo kapertu kun oli semmonem 

pikkupakkanen" (kapertu eli kovettui, talven tulon 

enteitä).

1598. "savikko oli kuivanuk kovaksi kapetoksi" 

(kuivuvat savikot).

1599. "jok hää nyt lie sen vert olt pakkasta, jot tuo 

niity ons ois kapettunt" (onsi=notkelma, kapettunt

=kovettunut).

1600. "pakkain kapistaa maata jeähän" (pakkain,

vrt. pa-akka-nen).

1601. "se om pitkä ja kaponen" (pitkä ja kapea suo, 

vrt. pitkäsuo).

1602. "semmosta kappaleen korkeaa kalliova" 

(kappaleen korkeaa kalliota, omat mitat,

summittaisia).

1603. "ohan tämä kappaleempäiväne, ei mies nostaaj 

jaksa" (miehen nostamaton kivi).

1604. "pitkän satteej jälkeen tuli pouta nin se maa kuivi 

semmotteks kappuraks siittä päältä" (maan elämää).

1605. "risut katkii ja kapsahtelloo" (maan ääniä).

1606. "se kapsauttikii moaj jeähä" (maan jäätyminen, 

omia ajanmittoja).

1607. "pihloavoaralaeset" (puiden mukaan nimetyt 

vaarat).

1608. "kuluki oekeev vennon suol läpi, siellä ol 

kapulatie Leikkaan kohalla" (vennon=upottavan, 

kapulatie=pitkospuut).

1609. "sieltä minä nevan yl kapuloin" (kapuloin 

eli kompuroin, ne-eva).

1610. "ei jiä kun keskuskara tähteeks" (lahoavasta 

kannosta).

1611. "kara" (karhunsammal, vrt. karanen).

1612. "polokee kaiken sen karam pois että tullee 

tasaseksi tanterheksi" (karasta tantereeksi).

1613. "siellä ku olttiin niityllä, karahettiin Syötteel 

laelle" (syötteen laelle, vrt. paikannimet).

1614. "oikhem mätikkö, se on karakko semmonen" 

(karakko eli suuri mättäikkö).

1615. "alankomaalek kasvaa karakkomätäs" (maalle

kasvavat mättäät).

1616. "soo sittä vasta karamättäekköö toa Katihtalahel 

luhta, siinnom mätäs poekinee iha toene toese kupeessa" 

(mätäs poikineen, eläviä olentoja).

1617. "se on semmost karamättäist maata" (karamättäist 

eli kumpuraista).

1618. "niittu oli vallan karamättäällä" (mättäiköt niityt).

1619. "kampaa nys se pääs, niinhän se on kun karamätäs" 

(mättäisiin vertaaminen).

1620. "on koko karamätäs" (vrt. kara=karhunsammal).

1621. "karanurmi" (mättäistä heinää kasvava).

1622. "hyviä tervaskantoja oes, vae niin karaperseisiä 

ettei saa irti" (tervaskannot, tervaiksi otetut).

1623. "kun se karasammal kukkii se on kyyhkyserruista" 

(kyyhkysenruista).

1624. "karasammalta kasvaa korpimaessa" (karasammal

=rahkasammal, seinäsammal).

1625. "karasuo" (rahkasuo).

1626. "kun kuivatettaan niin karkoa lakka pois" (soiden 

kuivaamisen seurauksista, luontoa vastaan elämistä).

1627. "mä huakasiv vähä tolla karkeella" (heinäisellä 

kuivalla kohdalla, maassa istuminen ja makaaminen, 

omaa uskonnollisuutta, tulee itsestään).

1628. "maa karjehtuu jos routaintuu maa ja sitte kevväilä 

ei tules satheita" (syksyn ja kevään ilmojen yhteydestä).

1629. "karreikko" (kuiva ja sorainen kohta).

1630. "ku kaivettiir runnia ni sylev verra oli pehemiaa 

multaa ja sitte tuli pohojakareikko vastaan" (runnia 

eli kaivoa, lainasana=lainatapa).

1631. "se on semmosta karreikkopohjjoo, ettei siitt ouv 

viljelykssee" (omat kareikot, vieraat viljelykset).

1632. "karreikkopohjjoo moata" (kuivaa ja hiekkaista).

1633. "mäkimaa s on sellaasta karihiaa ja harvaa" 

(karhiat mäkimaat).

1634. "karhikoolla me täälä asumma" (karhikolla eli 

kivisellä maalla, kuivan maan ystävät).

1635. "ol miestä korkeeta karhoo" (karhoo eli

kiviröykkiöitä, vrt. karhonen).

1636. "karhujyvä" (karhunsammaleen itiöpesäke, 

myös karhunkaura).

1637. "karhunkanerva" (variksenmarja, eläinten 

mukaan nimetyt heinät).

1638. "karhunkieli" (vrt. karhuntatti, eläinten 

mukaan nimetyt sienet).

1639. "ei karhumarja vaa mihenkän kelppa" 

(karhumarja eli sudenmarja).

1640. "karhummarja" (variksenmarja).

1641. "karhunmarja" (mustakonnanmarja).

1642. "karhummarja" (oravanmarja).

1643. "karhummarja" (riekonmarja).

1644. "karhumustikka" (sudenmarja).

1645. "karhummustikka" (variksenmarja).

1646. "karhumpuolan" (sianpuolukka).

1647. "toiset sannoo sujensammal, toiset sannoo 

karasammal, toiset sannoo karhunsammal" 

(omista nimistä, paikallisia).

1648. "karhunsien on ysö ja paksu, ruskea" 

(karhunsieni eli lehmäntatti).

1649. "karivainijoks stä vaan on sanottu kus siinä 

on keskellä toi kari" (kari=kova ja kivinen maa, 

vrt. vedessä olevat karit).

1650. "loi sannam pois kari astik" (kariin asti, 

sannan alla sijaitseva kari).

1651. "se männöö kuivaks kariks" (maa josta kaadetaan 

puut pois, kaikella tarkoitus).

1652. "ei os santaa, mutta semmosta liatosekasta karia 

siinä mäjesä on" (karia eli soraa, vrt. liete).

1653. "karriim myötääsäk käöpi" (kariin eli kivikkoon,

reenjalas).

1654. "ne ajo tielle karia karihauvvasta tuolta kankkaalta" 

(karihauvasta eli sorakuopasta, vrt. me).

1655. "siel ol simmonem pikkanen kankar, korkkialtas 

simmone, simmonen karikankare se ol vaa et siel kasvo 

simmossi pieni nuori männyi" (omat pyhät paikat, 

jokaisella omansa).

1656. "siin o semmosta karikkova" (karikko=mullan alla 

oleva sorakerros).

1657. "meillä on semmosta semmosta karikkua, 

siin on soraa ja semmosta nyrkin kokosta kiviä" 

(karikoiden ystävät).

1658. "puolukkahan se karikoella kasvaa kankaella 

ja semmosilla" (kuivan maan marjat).

1659. "se ol semmosta enemp karikompoo muata" 

(kivistä ja vähämultaista).

1660. "vuam miss ol semmosta karikkomuata ni siinä 

sitä nous kivvee" (kiviset karikkomaat).

1661. "karikkopohojaanen" (karikko eli sora).

1662. "se ol semmonem piän karikuap vuare syrjäs" 

(kari eli sorakuoppa, vrt. hauta).

1663. "ne on siellä selän takana karmaeta, ne ov voan 

semmosia kivikoeta, rotteikoeta" (kivikkoisia maita, 

toisen kotimaa=toisen joutomaata).

1664. "valakea karimulta" (hiekansekainen multa).

1665. "maa o niin karist" (karist eli soraista).

1666. "hyvin karinem paikka, semmonev vuorinen niemeke" 

(vuorinen niemeke, vuori-sanan alkuperää).

1667. "meinasin tost trekolmaat käänttä, mut siin ol 

vallan karipaikka et tarttis multta muuhalt vettä" 

(vieraat trekolit eli puutarhat).

1668. "karperree moata" (kari eli soraperäistä).

1669. "se on semmost kariperäst maata" (hiekan ja 

kiven sekaista).

1670. "nevas on karipohja, ei se pelloksi kelepaa" 

(omat nevat, vieraat pellot).

1671. "meillä oli tuola Ritoolankyläj ja Tuomikyläv 

välillä sellaanen kivipohoja suo, elikkä karipohoja"

(karipohjaiset suot).

1672. "karpohjjoo moata" (kivipohjaista).

1673. "karipohojaasta nevaa" (suot ja nevat).

1674. "karisnavoinen on syyvvää" (syvää=ruskeaa, 

tummaa, maan värit).

1675. "se oli semmosta soramaata ja karisevvaa että 

se oikeem murisi jallaan alla" (muriseva maa).

1676. "maa oli aivan sula eikä karissun" (karissun 

eli rahissut, äänistä annetut nimet).

1677. "maa karittu kaik ku ain poutta o" (karittu 

eli kuivuu).

1678. "on nii karittunu maa" (kuivunut).

1679. "nyt rupejaat jo karkiimaan" (syvemmällä 

hiekka, maan kerrokset).

1680. "kastekkii siit on karkiamp ain" (yön jälkeen, 

kasteen tuntijat).

1681. "nii on karkii kaste jot kenkät tul iha märäks" 

(karkea kaste, vrt. hieno).

1682. "se on karkeeta maata ei siinä mitään kasva" 

(karkeeta eli karua).

1683. "ne sanoo, Purotorpall on karkeata moata, sillä kun 

siin on seittyistä kivemmujuo" (seittyistä kivenmujua, 

vrt. kivijäkälillä mujuttaminen eli värjääminen).

1684. "tuul on nyt karkeemma mua puola" (karkeemman 

maan, vrt. pohjoisen).

1685. "se käö siitä vähän nuin karkeesee päe" (karkeesee 

eli pohjoiseen, maan suunnat).

1686. "maa peitä, karkia karota, minun toisten löytäkseni" 

(sanottiin jonkin kadotessa, karkea=maan toisintosanoja 

loitsuissa).

1687. "sellaist karkijamaata ol se missä lähleh ol" 

(lähteiden kohdat, pyhiä paikkoja).

1688. "karkkeja oli palijo" (muuraimen raakileita, 

omat karkit).

1689. "siinä oli vielä kivikarkko" (maanalainen 

kivisuoni, vrt. karkkonen).

1690. "niin karmakka" (vattupensas, karmakka

=piikikäs).

1691. "pirun kormanoksi" (sanottiin kallionkoloa, 

vrt. koloissa elävät eläimet, pi=yö).

1692. "maa oj jään karmeas" (jään karmeassa, 

pakkasaamuna).

1693. "karmi, harjalansa maa" (karmi=kohouma, 

vrt. harjut).

1694. "karmu" (kivijäkälä, etelänkeltakarve, 

vrt. karmunen).

1695. "kalaparammarija" (karpalo, kal-para,

kar-pala).

1696. "menin tonne karpalasuolle" (karpalosuot).

1697. "tiäräisin karpalessuanki" (karpalosuon, 

oma tieto).

1698. "karpali" (karpalo, vrt. paljon, p=v,

vrt. karvali, karvalo).

1699. "karpalli kukostava parhalles" (kukkivat,

jokaisella marjalla aikansa).

1700. "olttin karpalleil" (karpaleilla, karpaloita 

poimimassa).

1701. "karhummualla karpalossa oltii" (karhuille 

kuuluvat maat, vrt. kar-palo).

1702. "no mutta kylläpä ny putoolee isoja piskoja 

aiva kun karpaloomia" (piskoja eli pisaroita, 

vrt. kyynelkarpalot).

1703. "käytii karpalosuol" (omat paikat).

1704. "se on sillii kallii eij ook ko karvep piällä" 

(sillii=sileä, kallii=kallio, karvep=kivijäkälä).

1705. "siin nii kauva jot karpeet kasvaa niskaa" 

(omat ajanmitat).

1706. "nuavoja ja karpeita" (karpeita eli kivijäkäliä, 

vrt. karpela, karpinen).

1707. "karpienväristä" (kivijäkälän väristä,

tummanvihreää).

1708. "vattuja ei tullukkaa, se karsi ne poes pouta" 

(ilmojen ja marjojen yhteydestä).

1709. "hiekka karskaa hampaijen välissä" 

(maan syömisestä).

1710. "karskusammal" (jalan alla karskuva 

jäkälä).

1711. "vaikke toi hein ol mittäm pitkä, mutko se oo 

noin tihuva" (tihuva eli tiheää, maan heinät).

1712. "karspannes" (routamaa).

1713. "ei tätä karstoo, se pit olla oekeeta sammalta, 

tummoo" (karstoo eli kalliojäkälää).

1714. "karstuja" (jäkäliä, vrt. karstunen).

1715. "karte" (raakile).

1716. "lähe mustikkaa, kassothan samalla, näkyskö 

rämhellä nevamarjan kaarteja" (nevamarjan=muuraimen, 

kaarteja=raakileita, vrt. kaartinen).

1717. "se ol linttiki vielä kartilla" (lintti=hilla, 

kartilla=raakileella).

1718. "ne oj justihin kartisaha" (mustikat, 

vrt. kartinen).

1719. "se kypsyy meleko joutuin ku se saa kasvaak 

kartilla täyteem määrään" (kartista täydeksi 

marjaksi).

1720. "ol joksikin karttissi ni me ei yhtike noukkinu" 

(noukittu karttisia).

1721. "eiköhän ne oo vielä tähän aikhan karttisia" 

(puolukat).

1722. "iham puhlasta kun kivvee, karua maata" 

(karut kivimaat).

1723. "se om männyt karuks, ei kasvam mittääk" 

(mennyt karuksi, vrt. maata pahoinpitelevät

"maanviljelijät").

1724. "karkea hiekkakohta" (karkeat kohdat).

1725. "täällä om mailma kovaa ja karua" (maa ja 

ilma, himangassa).

1726. "karuseks maaks" (sanottiin kivikkoista maata).

1727. "kyllä soon karusta seutua jo, ko menhään 

Sotankylästä pohjoseen" (kivistä ja puutonta seutua,
vrt. puiden ja kivien kansa).

1728. "parrein on märijän neivä kun karukuiva" 

(neivä eli kostea, vrt. neva).

1729. "karuperree moata" (kiviperäistä).

1730. "karunoo moat" (selälle päin mentäessä, 

maan tuntijat, vrt. vieraat omistajat).

1731. "pyörree sekakarva kiv" (kirjava kivi,

karva=väri).

1732. "tulloo mustikan karvalle" (karvalle eli 

väriseksi).

1733. "maa kahella karvalla" (keväällä, 

heinien alkaessa vihertää).

1734. "karvahatsikka" (mesimarja).

1735. "karvahattu" (karvarousku).

1736. "mansikoita en löytännä mutta karvahurria 

ol siellä entisillä paikolla" (karvahurria eli 

mesimarjoja, karvaiset marjat).

1737. "karvahurtti" (karvarousku).

1738. "lehet ol ninku puolallehet, senkarvaist" 

(puolukan lehtien karvaisia, omat värit).

1739. "mua painua karvaseksie" (painaa 

karvaisekseen, vrt. tekee kaltaisekseen).

1740. "karvalakkia kasuaa" (karvalakkia eli 

rouskuja).

1741. "rasvaruustiloi mienen tääl oo nähtkää, 

voiruustiloi kyl on ja karvalaukkiloi" (voiruustiloi 

eli keltarouskuja, laukit=laukut=lakit).

1742. "se ol nyt ihme jos tapasit karvalauko ko se 

ol niitä parempii tattiloi" (tattiloi eli sieniä).

1743. "karvalaukkui oli, ne ollii päält karvaset, 

roozovoo karvaa" (roozovoo eli vaaleanpunaista, 

vrt. haaleaa).

1744. "löysiin nii sorjii karvalauriloi, ei olleet 

kerinneet viel matosiikskaa" (karvalauriloi eli 

laukkuja).

1745. "ol mesikka, sijampuola" (mesikka=mesimarja, 

sijampuola=juolukka, vrt. sika=mäyrä).

1746. "siit on niitä mitä ne nyt on ne karvarellukat 

mistä nyhetään otetaam pois se reunus" (rellukat 

eli rouskut, nimien paikallisuudesta).

1747. "pikkuniityllä on kovasti karvaressuja" 

(mesimarjoja).

1748. "karvasammal" (rahkasammal).

1749. "karvikaisethan ne kaikki parait sieniä o" 

(karvikaiset eli karvarouskut).

1750. "karvikaissiän" (karvarousku).

1751. "sienist on karvikat parahii" (sienist eli rouskuista,

vrt. maitosienet).

1752. "maa on tänä kesänä karvottunu" (karvottunu 

eli heinittynyt, heinät=Maan emon karvoja).

1753. "kasallinen kivi" (särmikäs).

1754. "semmosessa päivärinnassa se kasettuu pikemmin" 

(kasettuu eli kuivuu, päivärinteessä).

1755. "luhurall on kaseva heinä" (luhta=tulvaniitty, 

kaseva=paksu, tiheä).

1756. "kyllä kasimärkä pian kuivaa, mutta salemmärkää 

om" (kasimärkä ja sademärkä).

1757. "heinät ov viälä kasimärkijä" (maan kasi, 

vrt. kasinen, ka-asi).

1758. "vattuja ei ennää paljon kasvak kun ei ook kaskia" 

(palaneesta maasta pitänyt marja, vrt. valosta).

1759. "ku se tuo hiki on kasonnuj jo kahtena päivänä 

se ruukaa kolomantena ruvetas sattaan" (hiki eli kosteus, 

maan ja ilman yhteydestä).

1760. "toesissa eij ou kun kuor peällä ja helepeet alla, 

niistä ei paljo kassa kartu" (ohuissa sienissä, 

vähän syötävää).

1761. "ku sataa aika lailla paljon, ne jää siihem pinnallek 

kassoiks" (maan pinnalle, sadevesi).

1762. "silimäsuolla oun ollunna" (silmäsuot).

1763. "sarek kasta maa" (maan kastaja).

1764. "kutte ollu aamul kastet, sanotti tänäpä tule sare" 

(kasteen ja sateen yhteydestä).

1765. "ol niin karkia kaste, ei männä hajottammaan 

heiniä ennenkun kaste on hävint" (kasteen mukaan 

työskenteleminen).

1766. "kastem moasta kohhoo" (kohoaa maasta, 

pyhänä pidetty maan vesi).

1767. "ei läheh halla haan alta, kastek katvasta kohti" 

(sanonta).

1768. "on hirviän kova kastem maasa, kun se ottaa 

semmosta kinnaa" (kinnaa eli seittiä, vrt. kinnanen).

1769. "ruohoss on kaste" (kesän ihmeitä).

1770. "maa ov vähän kasteentunnu" (aamukaste).

1771. "kastehheinikko vanahenee valakiaksi" 

(vanhenee valkiaksi, vrt. alkaa kukkia).

1772. "kastehelemissähän tuo om mua" (kasteen 

ystävät).

1773. "kastellatvoa kasvo raivijot ja kyvötki enne" 

(kastelatvoja eli luonnonheiniä).

1774. "kastennoppa" (noppa eli pisara).

1775. "sittehä se ol voan niittynurmea, kastenurmeks 

sanottii, siinä ol joka sortih heinää" (monimuotoiset 

luonnonniityt, vrt. luonnonvastainen yhden heinän 

viljeleminen).

1776. "kastennurmia kasosi varsinkis suomaat hyvin" 

(kasosi eli kasvoi).

1777. "maa on ylön kuivaa, jonsei kastia vaan tun" 

(maallinen ja taivaallinen kaste).

1778. "nyt on soanuk kastija moa" (kastija eli 

sadetta).

1779. "niissä kasvo hyvvee kastikasheinnee" 

(kastelatvaista heinää, ahoilla).

1780. "kastikasmätäs" (kasteheinää kasvava

mätäs).

1781. "kylläpä se un nym maa kastuskellum 

melekosittain" (sateen jälkeen).

1782. "ei sua kasvak kiviä eikä kankas karpaleita" 

(sanonta).

1783. "se oh heinän kasvajjoo suota" (heinäiset 

suot).

1784. "kun tloo liijjam pitkä kulo se ei kasvatakkaa 

heineä" (kulo eli kuiva kausi).

1785. "kylhän niit kasvelee kaikis santapaikois 

kaikellaisii heinii, muk kukas niilen nimet tietää" 

(nimeäjät=heinien käyttäjiä, parantajia ja muita 

maan ystäviä).

1786. "se takalo oesih hyvvää kasvumaata" 

(takalo eli takamaa).

1787. "katavjäkäl" (katajajäkälä eli 

pilkkunahkajäkälä).

1788. "joskus pruukkasivam katavankaohoi metäst 

hakki" (katajankauhoja, vihreää nahkajäkälää).

1789. "katavanahka" (nahkajäkälä, puiden 

mukaan nimeäminen).

1790. "moankatteeksi sato jäetä" (vrt. rakeita).

1791. "kateenkorva" (leveälehtinen nahkamainen 

kivisammal).

1792. "se on semmonen katinkultanen kivi" 

(pyhinä pidetyt kivet, vrt. tulikivi).

1793. "lähethin kairaa katkashem poikkimaisin 

suorhaa" (katkashem eli ylittämään, 

vrt. kairanen, ka-aira).

1794. "se on pien katkijo siellä, se on sitten sen 

katkijomem pohjospuolisessa rinteessä sitä sanotaa 

Oikommäiks" (Tevätvuoressa olevaa katkiota).

1795. "jossa näessä voarossa on eri katkkoa niin 

ku tässä, niin se muuttaa eri nimen, niin ku tässä 

on Syrjävoara Saokon jatkona" (katko muuttaa 

vaaran nimen, vrt. alavampi kohta).

1796. "kaekkijahaan se mua kantaa ja taevas kattaa" 

(maan ja taivaan välissä elävät ihmiset).

1797. "sinne ei peäses sinnek kattilaan kun yheltä 

kulumalta, siin on niin jyrkät louhet" (kattilaan

=syvänteeseen, louhet=kalliot, kivikot).

1798. "määh hiijjen kattillaa" (hiiden kattilaan, 

vrt. hiita=pyhäkkö, uhripaikka).

1798. "puotetaa tua katto kammijosta, että uskaltaapi 

siittä ottaa someruva" (kammijosta eli sorakuopan

reunasta, vaarallisimmat paikat ihmisten luomia).

1799. "likellä se ur routa vielä katveikoissa" 

(katveikossa eli varjopaikassa, maan sulamisen 

ja päivän yhteydestä).

1800. "sano meneväh kaukasih maih" (oudoksuttu 

kaukomatkailu, oma elämä=omien maiden 

tuntemista).

1801. "sitt o iso kauhea henko" (henko eli rotko, 

kahden vuoren välissä, he-enko).

1802. "o niitä ny kartteja suojasisa paikosa ja mettän 

kaulolla, taitaapi tulla hillavuos" (kartteja eli 

muuraimen raakileita, hillavuodet).

1804. "on siinä soukkia maankauloja" (suossa

maankauloja, suota=ei pidetä maana).

1805. "niitun kaulake" (metsien välinen niitty).

1806. "pikkusii kaulakkeita ol, ernimisii soita" (soiden 

nimeämisestä, vrt. haltijat).

1807. "kaulamätikkö kampaa pääsä" (sanottiin 

mätäsheinien nuokahtaessa).

1808. "kaulamättäällinen niitty" (mätäsniityt).

1809. "tultii kaulanneelta ylitte" (kaulanteet, 

maan muotoja).

1810. "kaulasuo" (hetteiden välinen kantava 

paikka).

1811. "siäl on kaului ja kivii johka ei ihmisjalka 

pääse ollenkaa" (Huhkainvuorella, huuhkajien 

elinpaikkoja).

1812. "on sellasii tasasii, kalliokauluiks mie niitä sanon" 

(kallioissa olevia ulkonemia).

1813. "ja mium pit ain, seisattuu ja katsoo sitä, sitä 

kauneutta mitä siin ol kukkasii" (seisahtua kukkia 

katsomaan, kesän ihmeitä).

1814. "olliit vaa sinertävii sellasii, kauneita kauneita 

ja niin hyvän hajusii" (kukkien ystävät).

1815. "kaunhimukset kivet" (kauneimmat kivet, 

vrt. pyhinä pidetyt).

1816. "välihin se hyhymä makaa hyvinkik kauom" 

(hyhmä maassa, ennen sulamista).

1817. "kanervikkokankaast, pettääkankaast ja 

kauskukankaist" (kausku eli jäkäläkankaista, 

kankaiden nimiä).

1818. "kaostesammalia" (poronjäkälää, 

vrt. kauste, kausti).

1819. "vuolivat ja pihalle alakive allep panivat niitä" 

(hopeaa alakiven alle, Maan emon uhripaikkoja).

1820. "kattok kuj jo ketokko veheriööttöö" 

(keto veheriöi, maan värit).

1821. "älä pyäri siälä kerolla saat keronveheriäästä 

vaattehis" (maassa pyöriminen). 

1822. "siit käi simmonem pitkä niämi tämmättää" 

(pitkät niemet).

1823. "mäki käyy aina etelää ja pohojaasta niinku 

jojekki" (maita halkovat joet).

1824. "kyllä sitä ei uskaltanus mennäp päivälläkään 

Keltakankaal läpi kö sielä oli niitä keetereitä ja haltijoita" 

(pelätyt kankaat, vrt. vanhat hautapaikat).

1825. "mua se kehittää niitä elokuulla" (kinnaa 

eli seittejä).

1826. "kehkii moa" (kuohkea, vrt. kehkeä).

1827. "tuala kehelikos" (mättäikössä).

1828. "annav voita Vuore ukko, piimmee piru 

emäntä" (vuorilla elävät pirut, vrt. öisin liikkuvat 

eläinhahmoiset suojelushenget).

1829. "tervanen syönketrä oli enneä kannossa, 

muute olivat lahoja" (sydänkehrä kannossa, 

Maan emon uhripaikkoja).

1830. "se kehu ihmisem maasta taivaaseen" 

(kehui maasta taivaaseen).

1831. "suamuuramit kehuta tulevas paljo" 

(muuramit, vrt. mu-ura).

1832. "ne sano Kuppikivem mättääks sitä keijannetta, 

missä se ol" (uhrikiven paikkaa, keidanne=kumpu, 

kukkula).

1833. "keidas se helluu ja kelluu, ei se silti plumpannu 

kunnei silmäkettä ollu" (keitaat ja silmäkkeet,
vrt. keitanen).

1834. "mennään keitahalle valokkihin" (valokkihin 

eli hilloja poimimaan).

1835. "lammen ympäril om pohojatonta keirasta" 

(pohjattomat keitaat).

1836. "piti keithalta keithalle hyppiä" (vrt. soilla 

sijaitsevat mättäät, ke=pyöreä).

1837. "tua niitä vistas ennen Alakkian keitahis" 

(peuroja Alakkian keitaalla, eläinten maasta

autioksi maaksi).

1838. "vejäs se venes sitä ketvennettä myöte, 

sen keitaa yli" (ketvenne=vesien välinen kapea 

ja kuiva kohta, vrt. kannas).

1839. "siitä on semmonen pien keijas" (josta talvitie 

kulki niemen ylitse, vrt. keijanen).

1840. "kallijon keilaas kasvaa puitakiij joskus" 

(keidas=ympäristöään kuivempi ja korkeampi 

kohta, vrt. keilanen).

1841. "se nyt on sellaine kaonis keitaa, se on sellaine 

harjanep paekka" (keidas eli harjanne, k-ei-ta,

vrt. seita).

1842. "tuonek keijaksem piälen ne kakarat nyt kipus" 

(lapset=elävät lähimpänä maata, Maan emon
suosikkeja).

1843. "on hyvin keitaalla paikalla" (korkealla ja 

näkyvällä paikalla).

1844. "se löi varpaansas semmoseem pieneen 

keirasjuurakkoon" (keidas eli suojuurakkoon,
vrt. keiranen, maan sukuja).

1845. "maa kejjahtelie, suo erittäinkiin" 

(keijahtelie eli keinahtelee).

1846. "maa om mut keijuu sentählen kun kävelie" 

(keijuva maa, vrt. keijut).

1847. "meijän keijumäel" (keijumäet,

keijujen asuttamat).

1848. "keijumäet oli ennen" (keijumäistä

keinumäiksi, keinut=vierasta alkuperää,

omien asioiden korvaaminen vierailla

=suomen valtio).

1849. "se talo on siinä semmosella keikamalla" 

(keikamalla eli nyppylällä).

1850. "johan se ny ehti puhuun keikanmeikat" 

(vrt. ummet ja lammet).

1851. "maa keiluu" (keiluu eli keinuu, 

keijut=keijuvan maan henkiä).

1852. "piti keiteleheltä keitelehelle hyppiä" 

(keiteleheltä eli suomättäältä, vrt. keitele).

1853. "kekkamäk" (kekkamäki eli mäennyppylä, 

vrt. kekata, vrt. kelkka).

1854. "meäje kekkijo" (mäen laki, ke=pyöreä).

1855. "meil ei näit suurii kekkuloi ja vuorii olt" 

(kekkulat ja vuoret, vrt. kukkulat).

1856. "kallion seinä on keulalla" (keulalla eli 

kielekkeellä).

1857. "pirin tuola kallion keulan alla saretta" 

(omat suojat).

1858. "siin on se nousu, keulasa oli aivam punassa 

marijoja" (nousun eli mäen keulassa).

1859. "keletto kel" (kuiva ja luistava keli, 

vrt. keltto, ke-letto, vrt. kelkkakelit).

1860. "on se niin keleä ja kalahakka keli" 

(jäinen, liukas ja lumeton keli).

1861. "kelehään kylmää, kun se kirttää maam 

palhjaalta" (kelhään kylmää, kirttää maan, 

vrt. pyöreiksi jäätyvät lätäköt).

1862. "enne sanosiva kelhaks kuivi paikoi sual" 

(kelhaksi, kuivia suokumpareita).

1863. "em minä viittit tommosia kelehiä kalahia" 

(kelehiä=kuivaa ketoa, rantaniittyä, kalahia

=niittää).

1864. "son kelhä semmonen niitettävä että pää 

märkänä saapi huitoa, eikä saa kokhon ko muutaman 

kuivan pillin" (omat kelhät, vieras niittäminen).

1865. "se o hyvin kelhää savee, joka pinnal o" 

(kelhää eli kuivaa).

1866. "kelhä" (suon keskellä oleva kuiva alue, 

vrt. kelhänen).

1867. "ne on niin kelehiintyny ettei nek kasuvam 

mitään kö pajurrisuja" (kuivat kumpareet).

1868. "sill oli semmosta maaniittua semmosta kelhää 

vaaj" (kuivaa maaniittyä).

1869. "se uu semmosta kelehua, ettei kasvam mittää" 

(kelhut paikat).

1870. "savimaa on laihaa kelhua" (laihat savimaat).

1871. "kelehu" (törmäniitty).

1872. "tämä kohta niittuu on kuivaa kelhäst, ei se heinää 

koskaan kassoo" (niittyjen tuntijat).

1873. "kelhäs" (puuton ja vetinen kohta).

1874. "kelhe" (mäennyppylä).

1875. "eihän tää kelhenä kasva poutakesäl yhtään" 

(kuivat poutakesät).

1876. "maa kelhettyy" (kuivuu).

1877. "kellahti siinä vilttorinteessä" (viettävässä 

rinteessä, vrt. viltonen).

1878. "menhän ny valkhan, neva on aiva keltaahna 

valkkoja" (valkkoja eli hilloja, nevamarjat).

1879. "oli suuri ala jokoli aiva keltasena rahkana 

hilloja" (hilloja eli kypsiä muuraimia).

1880. "se on sellaist kellua se suompinta" 

(kellua eli kelluvaa maata).

1881. "Mäkijärvel letto kelluu niin kamalasti, 

että em minä sinne uskallap päällem mennäv 

vaikka siä olis karpaleita aika hyvin" (vrt. eläimille 

tarkoitetut marjat, karpalo=kurjenmarja).

1882. "kellutussumua" (maan lähellä leijuvaa 

sumua).

1883. "kelläs" (törmä).

1884. "niitynkelhäät" (kumpareet).

1885. "noussus se kelemu siihen nevam päälle" 

(kelmu, vrt. sumu).

1886. "maan kelemää" (kelmää eli ruohokerrosta).

1887. "kelo" (hiekkakumpare, vrt. ke-elo).

1888. "ne makoa pakalla" (pakalla eli kedolla, 

vrt. pakkanen).

1889. "Kauhanevalla oli kypsijä linttejä aivan yhtenä 

keltana" (linttejä eli hilloja, vrt. linttinen).

1890. "keltahoarakas" (keltainen haarakas sieni).

1891. "keltahapero" (haperot).

1892. "keltahilpero" (pieni, sitkeä ja ohutmaltoinen 

sieni).

1893. "keltakripa" (keltavahvero).

1894. "ihan silimän kantamattomiin näytti se suo olovan 

kun keltameri" (keltaisenaan hilloja, hillasuot).

1895. "keltarousku" (vrt. lousku, r=l).

1896. "keltatatti" (kangastatti).

1897. "keltavuahtero" (keltahaarakas, vrt. vaahtera,

vahvero).

1898. "keltavatsa" (kangastatti).

1899. "keltsu" (niittymaan kohouma).

1900. "tuon keltompata niittyä ei oukkaa" (mättäistä 

ja vähäkasvuista, vrt. keltonen).

1901. "kyllä on kelttuusta maata" (mättäistä ja sitkeää).

1902. "se on niin kelttumoata ettei paljo kasvam mittää" 

(vähäkasvuiset kelttumaat).

1903. "keltturapa ei taharo kasvaa mitää" (keltturapa 

eli rahkamuta).

1904. "kelukka" (vähäheinäinen niitty).

1905. "semmoisia kivipohjia paikkoja, joissa ol vähä 

muan kelevettä piälä" (kelve=ohut maakerros).

1906. "kemakko" (kovapintainen ja mättäikköinen 

nurmi, kem-akko).

1907. "kun ny oli nevalla semmonen kemi" (kemi

=korkeampi kovapohjaisempi maa).

1908. "kemisä kasvaa, semmottesa kemisä" (jäkkiä 

eli ukonpartaa).

1909. "kemikkö" (mättäinen niitty).

1910. "keminiittu" (savipohjainen ja ohutmultainen 

niitty).

1911. "kemmuke" (niityllä oleva hiekkakumpare, 

vrt. kemunen, kemut).

1912. "mäne tok soille kempastelemaan lenkoja puita 

vasten" (vrt. kompastelemaan).

1913. "vuorella poltettii tulet ja sit siin ol kemut" 

(kemujen eli omien pyhien pitopaikkoja).

1914. "sellanen notkannej ja siinä niitun kemua" 

(niityn kemua, kemuniityt).

1915. "kaikkiam paras sav on kun on kova kemu voaj 

joss eij om multoa" (saven tuntijat, vrt. saviastioiden 

laatijat).

1916. "siin kalliokupiss oh hyvä istuvas selkä keneis ja 

jalat riipuksis" (kalliokupissa eli syvennyksessä, 

omat paikat).

1917. "kenkama" (loiva kumpare, vrt. kinkama).

1918. "se mäk on niin käyrä kenkkana ja mutkalliin" 

(mäkien ystävät).

1919. "hiä kuluki saloloilla ni se ol niinku mäkikenkku 

vastassa" (mäet ja kenkut).

1920. "kenkula on kesäsin aina kiärmeitä" 

(käärmeiden elinpaikkoja, Maan emon hahmoja).

1921. "siel o sellaista jussiko kenkkuu" (jussikon 

kenkkua, jussiheinää kasvavia kumpareita).

1922. "kenkkula" (kukkula, vrt. kenkkunen).

1923. "se on kuiva kenkkula, mis ei kasva muuta ko 

jussikkoo" (jussikkoo eli jussinpartaa eli jäkkiä,

heinistä pitävät jänö-jussit).

1924. "ei niis hiekkasiil kenkuloil ja syrjiil aina muutakaa 

kasvaant" (kenkulat ja syrjät, vrt. puoliksi maahan 

kaivetut talvimajat).

1925. "noussaa tuone kenkulalle, ni nähhää koko kylä" 

(korkeat kenkulat).

1926. "siin ko ol sellane pien kenkula ni siin ol nii paljo 

puoloi jot" (puoloi eli puolukoita).

1927. "semmosta kenkuraa, jot ne ei kasva puuta eikä 

heinää" (kuivaa niittyä).

1928. "se oli heinäniityn kenkä oikein" (kenkä eli 

perusta, jokin heinä). 

1929. "muan kenkee" (sammalpeitettä).

1930. "kuopii rikki moankenkeä" (maankenkää eli mätästä, 

jokin lintu).

1931. "tuos kennall ei kasva mittää ko se kuivaa noi kovast" 

(kuivalla kumpareella, vrt. kennanen).

1932. "kennasteleksen" (hypin ilosta, kuivalla maalla 

hyppiminen).

1933. "riivissä, se om päällä vähästä maan kennettä siinä 

päällä mutta järvi siel on alla" (riivissä=rimmessä, 

kennettä=sammalpeitettä).

1934. "vain vähän jääkennettä on telim päälä" (kennettä

=peitettä, telin=maan).

1935. "se on semmonen kuivempi kennemä ves ei siihem 

piäse" (ken-emä, ympäristöään korkeampi kuiva kohta).

1936. "kennereeks myö sitä sanottiim pikkutyttöllöinä" 

(mäennyppylää).

1937. "kenno" (suomättäiden välinen veden syömä 

kuoppa tai uoma).

1938. "se lato ol semmosel pienel kennokkeel" 

(kumpareella, ke-alkuiset sanat).

1939. "ei se olt suur kokkula, se ol pien kennä" 

(suuret kukkulat, pienet kennät).

1940. "se oli tommosta tasasta kennää toisim paikoj 

ja toisim paikom mätikistöö ja kivikköö" (kennää 

eli kenttää, niittyjen tuntijat).

1941. "usseinnis suol laijassa on kangaskennärek" 

(kuivempi kumpare).

1942. "siint mie kennäkselt lasseikse notkuo" 

(kennäkseltä notkoon, maan muotoja).

1943. "ketoniityt jo vanahemmat, jotka kentettyy, 

alakaa jo heitelläk kasvvie ja sammaltuo" (niitystä 

kentäksi).

1944. "on kentittynyj ja puskittunun niin kovin" 

(maa kuivuessaan).

1945. "se kentittyy nii, rupijaa ruohottuu" (kentittyy 

eli ruohottuu).

1946. "kasvo sellaist kuivaa kenttaa ninku turpeit" 

(kenttaa eli jäkkiä, kenttäheinät).

1947. "myö kentalla moattiin" (kentällä makaaminen, 

kesän iloja).

1948. "kenttuja, se on semmosta kenttäheinää" 

(kenttuja eli kenttäheinää).

1949. "kenttu" (mäennyppylä, vrt. kentunen).

1950. "kenttuheinä on sitä samaa kuj jussintukka" 

(kenttuheinä eli jussintukka).

1951. "hyöleikkö oli kasvanup peälle ja moa kenttyny" 

(hyöleikkö eli hetteikkö, lammen päälle).

1952. "ne oli luannonniittyjä semmosia kenttiä" 

(niittyjä eli kenttiä, perinteisiä asuinpaikkoja,
vrt. kotakentät).

1953. "kyllä mum marijakenttä oli vaarasa monta kertaa" 

(vaarassa paljastua, vanhimmat eli pyhimmät työt).

1954. "istutaa toho kenturallej ja kattellaa" (kentura

=nurmea kasvava kumpare).

1955. "ei se oum mikkään korkee mäk, se ov vua semmonen 

kentämä" (kentämäksi kutsuttu harju).

1956. "Pienaho om pien kentämä" (kentämä=kumpare, 

kennäs, keto).

1957. "sellaine meääkenäke siin" (mäenkenäke 

eli kumpare).

1958. "se o vua semmone kenämä" (kenämä eli 

pyöreähkö harjanne, ken-ämä).

1959. "oli pikkunen kenäs, pehmeetä maata, ja sitten 

korkee tönäs" (kenäs ja tönäs, vrt. törmä, töyräs).

1960. "sellaine aho kenäs on siin" (ahon kenäs).

1961. "pirin tuola kallion keulan alla saretta" 

(omat lepopaikat).

1962. "kallion seinä on keulalla" (vrt. kaulalla, 

kallioissa nähdyt hahmot).

1963. "keplake" (kallionkieleke).

1964. "kere" (rahkasammal).

1965. "kerikko" (suolla oleva mättäikkö).

1966. "kerkijäkivi" (hohkakivi, vrt. parantamiseen 

käytetyt kivet).

1967. "kylläp ol suur kerkko" (puolukkaterttu).

1968. "sattu aivan tunturin kerohon" (kero=tunturin 

laki, korkealla sijaitseva puuton tai vähäpuinen alue, 

matala tunturi tai vaara).

1969. "kasvaa aukeala kerola niittymätäs" (kerot 

ja kedot).

1970. "keroniitty" (ylänköniitty).

1971. "ei se oup piennuuvvella pilattu kun kerraj jalat 

muahan ylttää" (maasta keksityt sutkautukset).

1972. "siin oli velej ja vuarev välissä semmonen" 

(sola, veet ja vuoret).

1973. "siihen teki semmosen kertee ettei saal läpikää" 

(kertee=kovan kuoren, vrt. kirteen).

1974. "niitä maamuuraimia on taas tommosis kerrois ja 

ojis" (mesimarjoja, vrt. suomuuraimia).

1975. "se kun oli tyyni illalla ja korkeat voarat niin ne 

sanat kertaosi, se kaeku vastasi" (vastasi huutoihin, 

vaaralaiset).

1976. "siinä on semmonen kertep päällä, semmosia 

salahethejä ku on" (kerte eli sammalkerros, 

salahetteissä).

1977. "ei sielä suolla oo palijo muuta kun kertteitä" 

(kertteitä eli mättäitä).

1978. "vallan kerämätäst" (korkea ja pyöreä 

heinämätäs, maan kerät).

1979. "kun ottaa ton kelem pois tullee multa" (kelen 

eli maan pintakerroksen, vrt. keden, kesi).

1980. "tuolla on keskempänä iso hete" (hetteiden 

ystävät).

1981. "selekä on keskiltä korkiampi ja laskeupii 

kahthajale" (vaaran selkä, laskeutuu kahtaalle, 

vrt. elävinä olentoina pitäminen).

1982. "sit kuttuttih Kissakiveks" (nimetyt eli tärkeinä 

pidetyt kivet, vrt. uhrikivet, seitakivet).

1983. "ei net kuival vuarel pal mittään kasva" 

(kuivat ja kiviset vuoret).

1984. "ja kyllä sitä kesti hakea mik oli viety tunturhi" 

(tunturiin vieminen, asuinpaikasta poispäin).

1985. "maa älisöö al sano mammavainaa" (maan kieltä 

ymmärtävät, vrt. maanoidat).

1986. "ne voarat ovat hikisie, niissä ei kesäkuivuus 

haettoa" (hikisie eli kosteita).

1987. "ihanneppuoltahan se ov voaran kylessä se kesäpuoli" 

(kesäpuoli eli etelän puoli, vrt. vaaran kyljessä asuminen, 

vrt. pyhinä pidetyt laet).

1988. "maam pinnasta otettihin semmonen kete" 

(kete eli turvekerros).

1989. "turpaskete" (vrt. kesi, turve=maan iho).

1990. "kasvaa kejolla" (mesimarjoja, ketomarjat,

valosta pitäviä marjoja).

1991. "kettoelta kukkia poemittiin kun oli kukka aeka" 

(ketokukat).

1992. "oj jäänhe vähän kethon ne asiat" (jäänhe kethon,

unohtuneet).

1993. "se on niin keto maa että s ei kasva ei mitää" 

(kasvuttomat kedot).

1994. "ketokentura" (kovakamarainen kenttä).

1995. "kattok kuj jo ketokko veheriööttöö" 

(keto veheriöi, maan värit).

1996. "semmone sammalketto" (hetteen päällä, 

vrt. katto).

1997. "ketunkaura" (karhunsammal).

1998. "ketunkuppi" (valko ja mustanukkainen 

kuppimainen jäkälä).

1999. "s on kaikkeen huanompaa maata se ketunkura" 

(hiekan tai savensekainen punaruskea maa).

2000. "ketunkurasavvee" (vrt. punasavea).

2001. "ketummarja" (sudenmarja).

2002. "ketuntruut" (mustavahvero).

2003. "Täilammi suollakii o par ketvelettä, ei niistäkää 

kuivi jaloi peäse" (ketvele=kapea kannas, mätäsjono, 

niemen kaula).

2004. "tässä kankaassa vua on hoekka ketvelek kovvoo 

muata" (kovat ja pehmeät maat).

2005. "se ov vuan semmoista ketvelettä" (kapea notko, 

kovien maiden välissä).

2006. "ne onkii teäm puole ketveniet meä luule siin" 

(tuntemani ketventeet).

2007. "männää tuosta ketveneestä poikki" (suon poikki, 

kantavien paikkojen tunteminen).

2008. "ketvenne" (vesistöjen välinen kannas).

2009. "ketvenne" (vetinen ja hyllyvä silmäke).

2010. "siitä se kulk ennen se talvitie sen maanketvänän 

yli" (ketvänät ja kannakset).

2011. "semmosta hohkamaata keuhkaletta eij op pohjaa" 

(pehmeää maata, vrt. hohkakivi).

2012. "mäjen keukalois" (kasvoi saniaisia).

2013. "kävelleä keulaita myöte" (keulaita eli kallioita, 

omat kivitiet).

2014. "siel kasvo siit näin ikeä keulail puoloja" 

(keulail eli kielekkeellä).

2015. "selpä keulu tuol Kimolav vuores, et pääs ylös 

etkä alas" (keulu eli ulkonema, jyrkänne).

2016. "soissa on semmosta keviää maata" 

(keviät maat).

2017. "kevätjänkkä" (vetinen suoniitty, vrt. jänkä).

2018. "saumua se sellain kuohuu, puhhuu sieltä sitä 

kevätkylmää pois" (savimaa kuohuu, liikkuu=elää).

2019. "kyl kevämaa vetes niäle" (nielee vetensä).

2020. "kevätsieni" (korvasieni).

2021. "ko tulis pälvii jot sais haistuaa sulluaa muota ni 

läksis kevättyvä" (kevätväsymys, maata haistamalla, 

maan voimista).

2022. "ruapas ei ol mittä lai savi ollenka, köykäst multta 

vaa" (ruopas eli suomudassa, vrt. ruopata).

2023. "lapset telmiät tuol miäje kekkulal" (kekkulal eli 

kukkulalla, vrt. kekkuloida).