v.1.08

lauantai 18. marraskuuta 2017




1001. "suo lydäjäu" (lytäjää eli hyllyy).

1002. "mua lydäjäu keviällä, missä notkie paikka on" (lytäjävän maan aika).

1003. "ov vielä nytki se kivi siinä, ei se ole liikkut" (kivien kärsivällisestä luonteesta).

1004. "lyymäkkö mägi" (kuoppainen).

1005. "kaste hätken lyymöttäy, ei lähte" (lyymöttää, valuu lehdestä).

1006. "luukkomarja" (lillukka, vrt. sukunimi Luukkonen).

1007. "luumarja" (lillukka).

1008. "muan lunnutaldi" (peitti lumeen).

1009. "mene keriä luboidu" (hilloja).

1010. "luboizikko" (hilloja kasvava paikka).

1011. "luiva termä" (loiva törmä).

1012. "lumevu mua" (luminen maa).

1013. "mua lumevui" (peittyi lumeen).

1014. "lotkot on kiviköt tunturiev välilöissä" (vrt. notkot, rotkot).

1015. "nyt sem vei Rautavoaral lotkoh, ei sit enämpi löyvy" (kätköpaikkoja).

1016. "lodmassa kazvau sarikko, vitseikkö, raijikko" (lotmassa eli notkossa).

1017. "selgiev välit sanotah lodmaks" (selät ja lotmat).

1018. "siid on lodmu mägilöin väliz" (mäkien välinen notko).

1019. "lotmanneh" (notko).

1020. "tämä on selgä lodmazikko" (lotmasikko selkä, maan selät).




1021. "lodmikko om moa" (alava).

1022. "tämä on nygöi lodmistunuh, vez on uuttanuh" (veden uuttama maa, vrt. uute, uurre).

1023. "louheikko nurmi" (kivinen).

1024. "louhi" (kivenjärkäle, vrt. haltijoina pidetyt kivet).

1025. "se oli vasta louhi, kivet oldih terävät" (kivinen paikka).

1026. "louh om mennez" (vaikeakulkuinen kivikko).

1027. "sielä oli semmoset louhikot, oikein semmoset kiviköt" (pidetään haltijoiden maana).

1028. "se on sellaista louhikkuo, jotta peässä taikka ei poikki" (kierretään).

1029. "loseikkö" (lätäkköinen maa).

1030. "lozo, niskoi paikka, lemelläh, heinä vesma hyvä kazvau" (vetinen ja heinää kasvava paikka, vrt. Lososuo).

1031. "loteikko" (kivikko).

1032. "loittoine mua" (kaukainen).

1033. "loivakka vastamua" (vastamaa, vastamäki).

1034. "vihmazen jälgeh loga hyppiäu" (loka hyppii, vrt. lokakuu).

1035. "logo on kahten särkän välis kui oja" (vrt. sukunimi Lokko).

1036. "tuosta mänet tsoheran tsokan kautti, solahat lomah" (solahat lomaan, vrt. luoma).

1037. "voaran loma" (vaarojen välissä oleva notko).

1038. "kallivol lomattsi mänimä" (kallion lomasta eli välistä).

1039. "täss on heinöä loamassa" (loama, vetinen notkopaikka).

1040. "veziloamakko" (hauta, notko).

1041. "loameikko" (mättäinen suo).

1042. "loava suo" (vrt. aava).

1043. "lidma" (soinen paikka, vrt. Litmanen).

1044. "kezämoada lidmakaks sanotah" (kesämaasta polveutuvat suvut).

1045. "jallad liukahutti savikoz astujez" (liukkaat savikot).

1046. "liukaskoittau siit kohtaz astujez, libei om mua" (lipeä maa).

1047. "kiviliuskareh" (liuskakivi).

1048. "liuzu moa" (liukas).

1049. "moa on liuvullah" (liu´ullaan, vrt. liukumäki).

1050. "vezi livotti nurmen" (liotti eli kasteli).




1051. "muad livottih lijjakse, pitkäd vihmat pidi" (maan ja vihman yhteydestä).

1052. "ligonah on marjoa" (likonaan, vrt. likellä toisiaan).

1053. "limmukka kazvah aholoilla i korvessa" (limmukka eli lillukka).

1054. "limmukkane" (kypsä muurain).

1055. "konza muurain viizreittsöu, silloi lieu limmukkani" (muuraimesta limmukaksi, vrt. hillaksi).

1056. "linnukaz rieme" (rieme eli räme).

1057. "linnukkane, ruskiene marjane, kazvau pusturiloilla" (lillukka, punainen marja, joutomailla).

1058. "linnunmarja" (lillukka).

1059. "linnummarju" (oravanmarja).

1060. "lindoi kazvau röpsylleh gu orhoi" (lindoi=lillukka, orhoi=mesimarja).

1061. "lindoimuarju, ruskiel muarjal gu jyväine sydämez" (lillukan ulkonäöstä).

1062. "lindza" (loka, vrt. sukunimi Lintsanen).

1063. "vihmuu niin lieu lindzakka" (vihman ja loan yhteydestä).

1064. "lintsikkä" (lillukka).

1065. "lindzoi syksyl valmistuu" (syysmarja, vrt. Lintsanen).

1066. "ei piä kivii liikutella, anna ollah paikoilleh" (kivien pyhyydestä).

1067. "liipoi" (lillukka).

1068. "notkoloiz on ligoa ylen äjjy" (likaa eli kuraa).

1069. "liga om märgy, redu on kuivu" (lika ja retu, vrt. retuperällä).

1070. "vihmuhuo on aiga ligaluhad rodivuttu" (likaluhat eli kuralätäköt).

1071. "liete" (suolla oleva liejukko).

1072. "liedzei kohtu suoz" (hyllyvä kohta).

1073. "mua liedzuu" (hyllyy, keinuu).

1074. "voaran lieve" (lieve eli reuna).

1075. "moahan se on kaikkein lihavin, kussa kaikki ruohot kasvav" (lihavin eli rehevin, Maan emon muodoista).

1076. "lihava mua" (rehevä).

1077. "vähäizel kivi liikahtih, en tie, suammogo sen ottoa, va emmo" (kivien pyhyydestä, pidetään elävinä olentoina).

1078. "liikkumatoi kivi" (suuri kivi).

1079. "leäzevynnyh on tämä kohtu, pehmei on" (pehmeä ja vetinen kohta).

1080. "leäzevynnyh on suo" (vettynyt suo).




1081. "suoloil ollah ku pienet järvykkäzet, liäzöt moizet" (liäsöt eli lätäköt).

1082. "suoliätsäköz on garbaluo" (karpaloita).

1083. "pitkin nurmen pindaa kazvaa turot" (turot eli pajupehkot, maata lähinnä kasvava puu).

1084. "liehu suo" (hyllyvä, upottava).

1085. "suo liehuu" (hyllyy).

1086. "liehusavi" (kuohusavi).

1087. "lämmän liemakka moa" (lämpimän maan aika).

1088. "tsigoi on muzavu, suuri, lierahtah kazvoa" (tumma ja lierimäinen sieni).

1089. "suoletakko" (lätäkkö).

1090. "kukkazes hyveä duuhhua lengeäy" (tunnetaan hyvästä tuoksustaan).

1091. "moaheinän lengävö moine hyvä" (lenkävö eli lemu).

1092. "kuplus lensuu" (suomätäs hyllyy, vrt. sukunimi Lensu).

1093. "lendzyjäd mättähät" (hyllyvät).

1094. "joga heinäizen piäs kastevuz lepettäy" (kasteen aika).

1095. "lepponi" (leppäsieni).

1096. "leppäpohjani mua" (maan ja puiden yhteydestä).

1097. "leppäsieni" (leppärousku).

1098. "leppysieni on ruskei, maiduo lähtöy, kazvau lepiköz da kaskeksiz" (sienien ja puiden yhteydestä).

1099. "notkie mua lekkuu" (notkea maa).

1100. "lellu suo" (hyllyvä).

1101. "suo lelluu" (lelluu eli hyllyy).

1102. "lemekäs suo" (vetinen, upottava).

1103. "lemeh uppozin" (lemiin eli lettoon).

1104. "lemi, vezini moa, polves sai upottoa, heineä ylen vähä kazvoa, sammal vai, ei puuda" (suotyyppejä).

1105. "lemi on, ei voi astuo, uppuot" (upottava suo).

1106. "lemen alla vezi juoksou" (vetinen suo).

1107. "lemel puud ei kazva" (puuton suo).

1108. "lemi, vetelässä suossa kasvaja sammal" (sammalten nimiä).

1109. "niskoi paikka, lemelläh" (alava ja vetinen paikka).

1110. "lemikkö" (lettopaikka).




1111. "lemizä suo" (vetinen).

1112. "toitts on lautat keldugriboa" (lautoittain keltasieniä).

1113. "kui lauttanah tuloo marjua, suot täynn on" (lauttanaan marjaa).

1114. "lehtimoa on voara" (lehtipuita kasvava vaara).

1115. "lehtivezoa kandoloih kazvoa" (lehdekkäitä vesoja).

1116. "lehtivezad on kannon tyvez" (vesat eli puulapset, vrt. Vesa, Vesala, Vesanen).

1117. "kaidazet lehtyöt" (kaidat eli ohuet lehdet).

1118. "boban lehtyöd" (kukan lehdet).

1119. "kaste laskih pellol, leikat ei sua" (kasteen pyhyydestä, Maan emon vesi).

1120. "kaste laskeh" (aamukaste).

1121. "mäen laskukohtad rajakkoloiz, huonoloi vuozie vaste muvan liikuttav vezi mägilöiz" (mutaa liikuttava vesi, mutavyöry).

1122. "kivie oli monemmoista, oli latsakkoa da i ymbäri pyöttsyräistä" (kivikansa).

1123. "latsakka kivi" (litteä).

1124. "lattsu moa" (lattea eli tasainen).

1125. "latsune moa" (tasamaa).

1126. "lantto moa" (notko, viettävä maa).

1127. "suon laskelmuz on täz mäen ual" (laskelmus, notkelma).

1128. "laskelmuslähte" (notkossa oleva lähde).

1129. "kastiel laski muah, ei sua haravoija" (kasteen pyhyydestä).

1130. "suurel lagevuksel marjah mänimmö" (lakeukselle eli puuttomalle maalle).

1131. "lagevus, e ulluh mettsiä välil" (lakeukset).

1132. "voaran laki" (laki eli huippu).

1133. "sielä ollah voaralla loalla" (pyhiä paikkoja).

1134. "voaral lakka" (lakka eli laki, vrt. Lakkanen).

1135. "aivan kallivon lakkazella olin" (lakkasella eli laella).

1136. "lakkapeä tunturi" (lumihuippuinen).

1137. "alang on vezikömbi da suurembi laksuu" (alangot ja laksut, laksu=suossa oleva notko).

1138. "laksukoht on semmoine suoz" (alava ja vetinen kohta).

1139. "lamakka moa" (kalteva).

1140. "lamu, matala tasani moa" (maan muotoja).




1141. "moailman laijasta laitah" (moailman eli tunnetun maan).

1142. "nurmempergivöh heineä kazvoa" (perkiö=raivattu niitty).

1143. "nuuhtelez mil hyväl tulou" (kukkien nuuhkiminen).

1144. "bilboin kandaizez on kai stauttsaine rouno valgei" (haperon kannassa valkea reuna).

1145. "pilvoi om muzavu, luja, korbirannoiz, hyvä syvvä" (pilvoi eli hapero).

1146. "pilvoi, siniine piälyz, valgei aluz, ei ylen suuri, syödäy, ei parahii" (tummat ja siniset haperot).

1147. "bilboisieni" (hapero).

1148. "om pilvilöin tazal voara, moine korgie" (korkeat vaarat, maan ja ilman yhdistäjiä).

1149. "pilvikköne" (mustarousku).

1150. "pilvisieni" (hapero, vrt. pilven värinen).

1151. "moam pinda vähäzen lauhtui, ku vihmuksendeloo" (lauhtui eli pehmeni).

1152. "muam pinda" (vrt. ihon kutsuminen pinnaksi).

1153. "pikkarazet tsiberözed marjat" (vrt. lainasana raakileet).

1154. "marjad om pikkaraized vie, ei soa kerätä" (marjojen pyhyydestä).

1155. "pälvem pieles keräim marjoa" (marjapälvet).

1156. "pienal oli marjua" (pienalla eli mättäällä, vrt. pientare).

1157. "tämä on nähnym niitä moanhalteita" (eivät näyttäydy kaikille).

1158. "pieni on kui moakando" (kantoihin vertaaminen).

1159. "kazinkuldu tsilketteä, listikkölöil peäzöö" (kissankulta kimaltelee, irtoaa levyinä).

1160. "peäsi heän voaram peällä" (jyrkät vaarat).

1161. "mäntih Jehrimävvoaram peälittsi" (vaaran päälitsi kulkeminen, vrt. kiertäminen).

1162. "valgiet plikkizet peällä" (kärpässienellä, vrt. pilkut).

1163. "sillä voaran keykällä noskoa peällä, ilmad näytäh kai" (näyttää ilmat, vrt. maa-ilma, keykkä=kumpura, kukkula).

1164. "enemb on muan al, mi on muan piäl" (maan luonteesta, loputon).

1165. "vie korgiem peäl on korgei se mägi" (korkeat ja korkeammat mäet).

1166. "sienem peälyz om mustu, alatsi on valgei" (mustu eli tumma).

1167. "vahvo on ruskie piälystä sieni" (vahvero päältä ruskie eli punainen, vrt. vahva).

1168. "joga heinäizem peäz lepetteä nenet kärpäized, peähyöd vai kudvettoa tuulel" (kärpäiset eli helpeet, hyönteisellä alkujaan toinen nimi).

1169. "kuv vihmou, nin heinän kylkie lämmittäy" (vihmasta pitävät heinät).

1170. "dorogoil on hiekkoa, rannoil om peskuu" (hiekan ja peskun erosta, doroga=tie).




1171. "rannal on peskuu" (peskua eli hienoa rantahiekkaa).

1172. "hieno pesku" (hieno hiekka).

1173. "karju pesku" (karju eli karkea).

1174. "pessut muat ollah" (peskumaat).

1175. "netse liete on peskuhine, siid ottoa voibi" (ottaa peskua lietteestä).

1176. "hyveä peskust oli Pausoin liettiez" (Pausoin liete, vrt. obinugrilaisten Pau-nimet).

1177. "peskuza moa" (peskuisa maa).

1178. "peskumoasilm on äbrähän kaivettu kangahal" (maasilmä eli kuoppa äyrääseen, vrt. silmäke).

1179. "keyhäkkä moa, peskunkarvani" (peskunkarvainen eli värinen, omat värit=luonnosta).

1180. "peskunkarvaine moa" (maan värejä).

1181. "mua om peskuttavu" (hiekansekaista).

1182. "kazvoizet silmii pestäh nygöi vihmal" (kasvit pesevät silmiään, eläviä olentoja).

1183. "on kymmenin laukkuo yhtes pezäs" (karvalaukkuja pesässä eli ryppäässä).

1184. "pedranjägälä" (poronjäkälä).

1185. "peruzmua on alembaine mua, ruskei hiekkumua" (perusmaa, vrt. perustukset).

1186. "peruzmoas sai kaivoimmo" (perusmaahan saakka).

1187. "moa pensou" (kasvaa rönsyjä, pensoaa=kertyy, vrt. pensas).

1188. "peigalompiän suurutt oli guarbaloa" (peukalonpään suuruisia karpaloita, omia mittoja).

1189. "peigalompeän suuruttu toi mandzoidu" (metsämansikoita).

1190. "buoloa on kui peigoimpeäd" (buoloa eli puolukoita).

1191. "tolk oli aiga begunoa griboa, kannad oldih puoldu verskoa" (leveäkantaisia vaaleita tatteja).

1192. "pelvassieni, alahatsi kui pelvasäjjyd" (pellavan värinen sieni).

1193. "pelvoisieni, pieni, valgie, syödävä, harvah rinnemoaloil" (sienitietäjät).

1194. "pelvoisieni om peälitsi sinittävy, alahitsi kui pelväsäjjyd, valgei, keskkohtu nuppuizelleh, pitky varzi, syvväh" (pelvoisienen kuvaus).

1195. "padura" (kuoppa, syvennys, vrt. patuna=vesiputous).

1196. "istuu puu muassa, pehistyy" (pehistyy=alkaa lahota).

1197. "tänävuon oli pehkoloiz äjjy marjua" (pehkoloissa eli pensaissa, vrt. vattupensaat).

1198. "sammalem pehko, vettynyh" (sammalpehkot).

1199. "moal nygöi rodih pehmenyz, vihmui kui" (vihma pehmensi maan).

1200. "mua pehmeni vihmal" (vihmalla eli sateella).




1201. "ylen om pehmie harmua kivi" (pehmeät kivet).

1202. "moin oli pehmeipohjane, lögäpohjane" (lökäpohjainen niitty).

1203. "vihmu moam pehmoitti" (vihman ja maan väleistä).

1204. "pehmukkain om moahud" (pehmeä maa).

1205. "vielä sanottih jotta kyllä se on käynyl lujasta kun on taivahasta tuommoniki kivi patskahtan"
(kivien taivaallisesta alkuperästä).

1206. "savimoas ei moa parane" (saven ystävät).

1207. "paraz oza on jusikkuo nurmes" (jussikkoa eli jäkkiä).

1208. "kumbazella palttiella, suvipalttiella vai pohjazella palttiella" (palttie, palte=rinne, vrt. Paltamo).

1209. "palttiez on huuhta meil" (huuhta eli kaski).

1210. "pohjospaltte" (pohjoisrinne).

1211. "päiväpaltte" (päivänpuoleinen rinne).

1212. "palttiekaz moa" (mäkinen).

1213. "moa om pankallah" (pankallaan eli koholla, vrt. penkka).

1214. "oalpäi kai yhteh palah on kuurnizvahalaukku" (alta sileä eli heltaton sieni, vahalaukut).

1215. "jallampohjat palehtui, moin on hiilau mua" (hiilavu eli kuuma maa).

1216. "paleikol om buoloa äijä" (palaneella maalla puolukoita).

1217. "pallas mua ol" (paljas eli lumeton maa).

1218. "moa on nygöi pallas, lumed lähti" (maan paljastuminen).

1219. "moin on tsoma kui mandzoihut" (soma kuin metsämansikka, marjoihin vertaaminen).

1220. "hyväl pahniu bobad" (pahniu=tuoksuvat, bobad=kukat).

1221. "heinät pahnitah hyväle" (heinien tuoksu).

1222. "pahta" (kallionseinämä, jyrkänne, vrt. Porttipahta).

1223. "ei piä kivii liikutella, anna ollah paikoilleh" (kivien pyhyydestä, alla eläinten ja hyönteisten pesiä).

1224. "painantahini" (painanne, maan muotoja).

1225. "pahamarja" (sianpuolukka).

1226. "vihmalla vasta ottauvutah mussikkaiset, puolat i muut marjat ta hillot" (kasvavat sateella).

1227. "oravagriba, ruskie da kova, kangasmoaloil" (oravantatti=punikkitatti tai herkkutatti).

1228. "oravangriba om peälitsi ruspakku, kova" (päältä punertava).

1229. "oraugriba on kova, muzauruskei piälitsi" (muzauruskei=tummanpunainen).

1230. "oravikko, vahalaukku, vilboisieni, maidosieni" (syötävien sienien nimiä).




1231. "oravikk on ruskie griba" (ruskie=punainen, griba=tatti).

1232. "sih kazvaa oravikkostu" (oravantatteja, oravilta opitut ruuat).

1233. "tual kangahal on äijy orhoidu" (äijy=paljon, orhoidu=mesimarjoja).

1234. "orhoi halvaz on, kukkiu" (orhoi=mesimarja, halvaz=kukassa).

1235. "orhoi on magei mardu" (makeat marjat).

1236. "orhoizikko rajakko" (mesimarjoja kasvava aho).

1237. "orhoitui moa, ruskonah on orhoidu" (punaisenaan mesimarjoja).

1238. "orhongani" (mesimarja).

1239. "orkkoi" (rouskusieni).

1240. "orkkone" (oravantatti).

1241. "orko, kahen voaran väli" (kuusia kasvava notko).

1242. "orgo on tihien kuuzikon välissä peretty nurmi, mua on vizavua" (peretty=perattu, vizavua=märkää).

1243. "oroi" (punikkitatti).

1244. "oroimoa on, ga terväh oroigriboa soazimmo kattilan" (oroimaa=oravantatteja tai punikkitatteja kasvava maa, keitetään kattilassa).

1245. "oroizikko" (oroimaa). 

1246. "moa on onkurallah, vesi om moan uuttan" (uuttanut maan onkaloille).

1247. "onzi moa jumizoo" (onsi eli ontto).

1248. "semmoni oli silmihete" (vrt. keinotekoinen "suonsilmä", suo=saksan sumpf).

1249. "ta sillä tiellä joka suon nivelessä on ne sillat" (suon nivelet eli kovat paikat, pidetään elävänä olentona).

1250. "silloin oli usva ollum moalla" (usvan ja maan yhteydestä).

1251. "moan olai kylmi" (kylmi=jäätyi, kovettui).

1252. "täldä puolelda syrkkeä matkoau tämä ojanneh" (syrkkää eli särkkää, vrt. obinugrilaisten sir=totemistinen suku).

1253. "uajandeh" (aajanne=notko, painanne).

1254. "oaje, pehmiet kohat suoloiz libo lambie vasse lemet, peälitts on kui nurmi toivot, heinikko, a pohja on onzi" (aaje=suonsilmäke).

1255. "uarama" (aarama=suonsilmäke, railo).

1256. "oava suo" (aavasuot).

1257. "pirumpeigalo" (alunakivi).

1258. "pisyttelemmä teälä moala, jottemmä lähe viem peällä" (maa ja vesi-ihmiset).

1259. "kastettuhai piimmö, kastiem puhundoa vuotimmo" (odotimme kasteen kuivumista, kasteen pyhyydestä).

1260. "matkazim pitin särkköä" (särkkää pitkin matkaaminen).




1261. "vod on kivi pidulittsu" (pitkulaiset kivet).

1262. "siel oli kallivo, semmoni tsärmeyleytyn pliittakivikse, semmosie, hyvin hienuo pliittakivie"
(liitta eli liuskekiveksi särmeleytynyt kallio).

1263. "heinät puaksuvuttih vihmoin jällez" (vihman ja kasvun yhteydestä).

1264. "boapukkaine" (vattu, vrt. vaapukkainen).

1265. "pitky juuri pagenou muah" (maahan pakenevat juuret).

1266. "juuret hoariel pajetah ken kunne päi" (juurien luonteesta).

1267. "Korundikangahal om poadarii, silejilleh ku pliitat suured" (sileitä laattakiviä, vrt. korut).

1268. "tseyrimaa, kallivopohda on" (kalliopohjainen soramaa).

1269. "moam pohj om pesku" (pesku eli hiekka).

1270. "täs kohtaa on pesku pohdu" (hiekkapohjaiset rannat).

1271. "moin on sit pehmei pohjumuda, jalgu vai hairokkah ga sinn uppuot" (hairokkah=hairahdat,
vaarallisena pidetyt kohdat).

1272. "pohka" (kupera kivi).

1273. "lähe vai siä poikkimaah, pidäy monesta vaarasta peelittsi männä" (poikkimaahan eli suoraan
kulkemisen luonnottomuudesta, vrt. elämää tuhoavat "valtatiet").

1274. "bobazikko nurmi" (kukkanurmet).

1275. "potsimmarja, marja musta, pieni, lyhyziz varbazis, muzava kukka" (sianmarja, sika=lainasana,
potsi=lainasana, yhdyssanat=myöhäisiä nimiä).

1276. "potsimmustoi" (sianmustikka, variksenmarja).

1277. "potsimbuola" (sianpuolukka).

1278. "potsimbuolan kukk on itsem buolan loaduine, varvad on lyhembäd da marjan sydämez on luuhud" (marjatietäjät, itsem buola=syötävä puolukka).

1279. "potsimbuol on kuivatsim, e ole mehty hänez" (kuiva marja).

1280. "potsintsigloiz om pikoi pikkaraine valgei marju sydämez, pindu mustu" (sianmustikoissa,
tsikloimarja=variksenmarja, oma varis, vieras sika).

1281. "pounikko" (mättäikkö jängällä).

1282. "pounumätäs" (mättäiden nimiä).

1283. "alevu brelottamaz, halgi moas kuuluu" (kuuluu maan halki).

1284. "k ei Mua emä suuttuz, gu nenga mattii panetto" ("kiroilua" eli sukulaisten nimien turhaan
lausumista inhoava maan jumalatar, vrt. maan alla elävät matit eli sukulaisten henget).

1285. "nytten rosia ei uo" (rosia=kastetta, kuulostaa lainasanalta).

1286. "märkeä suota kun assut ni se vaim muta prutskau" (mutaiset suot).

1287. "bruussu, rauskaja, valgie, kova" (vaalea rouskulaji).

1288. "puhaz Moa emä, kallis kandoni, kattsomah i vardoimah" (maan jumalattaren puhuttelemista,
vrt. kantajani, vrt. kanta eli heimo).

1289. "mustoi kukal puhkeni" (mustikan kukinta, sukunimi Mustonen).

1290. "a konza kum muajäitsäd ruvettih kazvamah, niin sanottih sto jo metsässä griba puhkieu"
(maamunista alkava sienestyskausi).




1291. "muuroi tupesti, sit puhkei halval" (muuraimen kasvua, tupesta halvalle eli kukkaan,
sukunimi Muuronen).

1292. "kastettuhai piimmo" (kasteen pitäminen, vrt. sateen pitäminen).

1293. "ta vielä sanottih jotta kivessä on upot väki syväseh" (kiven väki).

1294. "pukkelolleh on nurmi rigie" (varjoisa ja tiheäkasvuinen nurmi).

1295. "pukkeloz ei heinät kuiva" (varjopaikassa).

1296. "bugri" (upottava kohta, poukama).

1297. "hillopulakkaini" (pulakkainen, raaka hilla).

1298. "mussikkaisem pulakkaisie" (raakoja mustikoita, raaka=myöhäinen lainasana).

1299. "puolam pulakkaini" (vihreä puolukka).

1300. "kivem bulbero" (pieni pyöreä kivi).

1301. "buola kazvau robehissa" (ropeissa eli ryppäissä).

1302. "buoloa on kui peigoimpeäd, mostu suurdu" (peukalonpään kokoisia puolukoita, hyvät puolukkavuodet).

1303. "buolu halvastau" (halvastaa eli kukkii).

1304. "buolan röböhyd" (vrt. rypäs).

1305. "maardaa on buolaa" (marjaa puolukkaa, marja-sanan alkuperästä).

1306. "buoloa on, koz ei kylmäne" (kylmälle arat puolukat).

1307. "buolanhalvat kylmettih, ei rodei buoloa" (kukat paleltuivat, ei synny puolukoita).

1308. "buoluryväz" (ryväs eli terttu).

1309. "minä buoluzikon lövvin" (puolusikon eli hyvän puolukkapaikan).

1310. "buolozikko moa on se" (puolukoita kasvava maa).

1311. "mie oliin hyvässä buoliikossa" (salassa pidetyt marjapaikat).

1312. "mäem puolehine" (omista ilmansuunnista, maan suuntia, veden suuntia, tuulen suuntia, päivän suuntia).

1313. "moad buolikod ollah" (puolukkaiset maat).

1314. "puolikypsed marjat" (kypsymisen odottaminen).

1315. "puoliruohkad marjat" (ruohkad eli raa´at).

1316. "puppelo" (raaka muurain, vrt. mansin pupi=henkiolento).

1317. "nurmele sagei heiny puskeh" (sakea eli tiheä).

1318. "putrakko" (suonsilmäke).

1319. "kudoas sienez maiduo putskahtah nouzou katkattui, se on itsen syödävy" (maitosienet eli syötävät sienet).

1320. "vihmalla laadi putsinan" (putsina=lätäkkö, vetinen kuoppa, kuulostaa lainasanalta).

1321. "putsinan laadiu, hyttsymäh rubieu" (hetteikkö sateen jälkeen, vrt. hyllymään).




1322. "kaksi puupaloa aina luotu huonoih paikkoih" (soille pitkospuiksi).

1323. "noussa puujauhuin vuarua ylähäksi" (puujauhuin eli laahauduin).

1324. "puur on syvä täs kohtoa" (puure eli multa).

1325. "puuremoa on pehmei, leviejy, hienuo peskuu" (pehmeä hiekansekainen maa).

1326. "puuremoas sah kaivoi" (sah=saakka).

1327. "vilunvaroaju om puuremua" (hallalle arkaa maata).

1328. "puuremua, savem piäl mustu mua" (saven päällä oleva musta maa).

1329. "puuzikko moa" (puukas maa).

1330. "puustu nurmi" (nurmettunut kaski).

1331. "ruskiene marjane, kazvau pusturiloilla" (lillukka kaskimailla).

1332. "pustiri, hyllätty maa" (pustir, kaskeamisen vieraasta alkuperästä).

1333. "puutoi moa on lagei" (lakeaa, vrt. lakeus).

1334. "em puuttunuh kogo niih maih" (en arvannut lähellekään, maasta keksityt sanonnat).

1335. "istuu puu muassa" (maassa istuvat puut).

1336. "pyymmarja" (pyynmarja eli oravanmarja, eläinten mukaan nimetyt marjat).

1337. "pyörie kivyt" (pyöreät kivet).

1338. "pyötikkösuo" (pyötikkö=pyöreän muotoinen).

1339. "moa pälvenöy" (keväällä).

1340. "mua om pälvilöil" (pälvien aika).

1341. "moa mäni pälvyzil" (lumen ajasta maan aikaan, omat vuodenvaihteet).

1342. "hilloipälvi" (hillapälvi, hilloja kasvava kohta).

1343. "orhoipälvi" (mesimarjapälvi).

1344. "mustoipälvi" (mustikkapälvi).

1345. "mandzoipälved on suured rajakkoloil" (rajakoilla eli ahoilla, vrt. ahomansikka).

1346. "pälvelleh mandzoidu moa" (pälvellään mansikoita, pälvi-sanan alkuperästä).

1347. "mandzoipälvikkö" (marjapälvet).

1348. "bärskähytti vihmoa vähäizen, kastihuom pani" (vihman panema kaste).

1349. "ei piä ligaa pärskähyttää" (likaa eli kuraa, maan vai veden pyhyyttä).

1350. "heinä om pöhristyn, vasta oli hyvir ravie vihma" (ravie=kova, heinän kasvun ja sateen yhteydestä).




1351. "ukontuhma pölizöö, ku jallal painat" (ukontuhma=maamuna, tuhnio, kuukunen, vrt. samoihin
aikoihin liikkuvat ukkoset).

1352. "moam pyöriem pöllästyin" (pelästyin, maa alkoi pyöriä, vrt. pyörryttää).

1353. "lindu pörähtih tuhjoz lendoh" (tuhjosta eli pensaasta).

1354. "jalgu saveh pötskähtih" (upottavat savikot).

1355. "pöyhäkkö moa" (pöyhäkkö=kuohkea, vrt. pöyhiä).

1356. "kun tuo seiso, seinä paisto, kun tuo kävi, kanta väläkki, kun tuo istu, mua iloitsi" (maassa istuminen
=maan pyhittämistä).

1357. "kolome on koskea kovoa, kolome vuorta korkeata, mut Koirvuori on korkein" (kosket tunnetaan kovuudestaan, vuoret korkeudestaan).

1358. "tiäll om mansikka makia, tiällä lillukka lihava, puolukka punanem maria" (punaiset marjat).

1359. "nouse maasta, Maan emonen, väekseni, voimakseni" (maan jumalattaren kutsumista).

1360. "mikä maita ensimmäinen, kivi maita, paju puita" (kivien iästä).

1361. "moa oot sinä, moa oun minä, moasta voiteita anon" (kerättäessä aineksia voiteisiin, parantajien loitsuja).

1362. "mätäs ensin maahan kasvoi, kivi mättään sisään" (maan vanhimmat).

1363. "kivi kimman, kamman poika, syönnättären syön käpy, maannottaren maksan kappale"
(kivien ja maan yhteydestä).

1364. "tääll on makeita mansikoita, puola, neito, on punainen" (marjojen kutsuminen neidoiksi).

1365. "liekkö vuoressa miestä, liekkö poikoa pohjasella, alla kallion apua, miehen ainoan avuksi,
yksinäisen ympärille, tämän auringon ijäksi, miehen poijan polvueksi" (vuoren väen kutsumista,
luettaessa otetaan lippiin kalliolle jäänyttä vettä).

1366. "onko vuoressa väkeä, alla kallion apua, miehen ainoan avuksi, yksinäisen ympärille"
(luettaessa otetaan maata vuoren pohjoispuolella olevasta kallionraosta).

1367. "mansikka makoonen marja, puolan marja punainen, linnikkä lipoonen marja" (punaiset marjat, pohjanmaan kielellä).




1368. "kalleikko" (sorainen ja karu maastokohta).

1369. "maa on kaliintunu nin kovaks" (kaliintunut eli kuivunut, vrt. kallio).

1370. "Huitummäki on aika korkee kaljo" (kaljo eli kallio, vrt. lainasana kallo eli skallo).

1371. "se tullee sora enimäkshen liejun alla, saattaa tullak kallioki" (maan kerroksia).

1372. "pakka oli niin kaljamaine et muj jalkal livasti ja mää kaatusi" (pakka=mäki, kaljamainen=ohuessa
ja kirkkaassa jäässä).

1373. "niin se on suinki Tarsanki päälys hakattu että melkehin kaljuksi" (omien ja vieraiden arvojen (metsätalous) kohtaamisesta, vaarat=pyhiä paikkoja).

1374. "niilä kuivila kaljuloila ei kasvana kum mataloo partatakkuva" (kalju=karu ja paljas maastonkohta).

1375. "siell on niin kalju moa että lankijaa" (kalju=jäinen, iljanteinen).

1376. "kun tuolta kankaalta kattoo kirkkaalla ilimalla ittäänpäin, niin voe nähä Rokuvanvaaran kaliottavan" (kaliottavan eli siintävän, vaarojen nimiä).

1377. "se on kaljunen, savikkokalju" (jäinen savikko, vrt. sukunimi Kaljunen).

1378. "siäl ei ollu heinää yhtä kalkee" (kalkee eli kortta, heinättömät maat).

1379. "kallakko maa" (epätasainen).

1380. "siel ov viel lunta, siel pohjakalties" (pohjakaltiessa eli pohjoiseen viettävällä rinteellä, vrt. kalteva).

1381. "se on ouruu päi kallelloa se kallio" (ouruun eli notkoon, vrt. kouru).

1382. "oli myötämoata länteem päen kallellaan" (myötämaata eli alaspäin viettävää maata).

1383. "juaksimme sen kallion takap piiloon" (omat piilopaikat).

1384. "mänin kalliillen istummaan" (rauhoittavia paikkoja, vanhoja, viisaita, nähneet paljon).

1385. "siinä on niin ku veihtiviilo se kallijo" (veitsellä viilletty, äkkijyrkkä kallio).

1386. "siinä om pitkältä aivan siljaa kallikkua" (sileää kalliokkoa, vrt. luonnenimi Silja).

1387. "kyl tääl mett o marjane ja sua o muurmine" (metsämarjat, suomuuraimet).

1388. "kalliarose on täyn kraaku ja juamurkaissi" (rose=aro, kraaku=variksenmarjoja, juamurkaissi=juolukoita).

1389. "neä ku o sellaisia kallioharjuja, neä nii kauva viluvoat" (kylminä pysyviä kallioharjuja).

1390. "kerräämäs kalliohapenii" (kalliohapenia eli jäkäliä).

1391. "kalliohaven" (poronjäkälä, Maan emon hapenet).

1392. "se on sellaista kanarvikkota ja kallioisia maita" (tietäjä Joutavaisen lempimaita).

1393. "kyllä kallioenem mua kannattaa" (kannattaa eli kantaa, luotetut kalliot).

1394. "kalliokarsku" (kalliolla kasvava sammal, vrt. Karskunen, Karskinen).

1395. "kallijokarstu" (torvijäkälä, vrt. Karstunen, maasta polveutuvat suvut).

1396. "kalliokausku" (kalliokarve, lehtijäkälä).

1397. "se un hyvin kalliokkua" (kalliokkaat kohdat).

1398. "semmonen kallijokko moasto se on" (kalliokko eli vaikeakulkuinen).

1399. "Kaakamavaarassa on semmonen kalliokko ettei taho ylös päästä" (kallioiset vaarat).

1400. "sanoovat sit kallijokupiks" (hiidenkirnua, kuppi ja kirnu=lainasanoja).




1401. "piäniä ja isoja kallioluamia" (luomia eli niemekkeitä, vrt. paikannimi Koroluoma).

1402. "myö piettiin saetta kalliolluomassa" (luomassa eli onkalossa, omat suojat).

1403. "kalliomora" (mora=rapakivestä irronnutta murskaa).

1404. "kun tul oekeer rankka sae, niim minä mäni kalliohelemaa saetta pitämää" (kallion helmaan sadetta pitämään, turvallinen paikka).

1405. "siin o vähä juukeli julm kaljonkrot, jos sin puttosis, ni see ols henke meno" (julma kallionkolo,
vrt. rotko, r-alkuiset lainasanat).

1406. "kallionkuano" (kuono eli kieleke, kallioissa nähdyistä hahmoista).

1407. "kalliollokso" (lokso eli kolo).

1408. "kalliolloukama" (loukama eli kolo).

1409. "toiset kasvaa kallijolloukuis ja toiset arois ja kolmannet mettis" (kallio, aro ja metsäkukat).

1410. "siin ol sellanen kallionniämi" (niemi eli kieleke).

1411. "siin on sellaanen siliä kallionnyppäles" (nyppäles eli nyppylä).

1412. "kallionnyttyrä" (nyttyrä eli nyppylä, vierailta maistuvat r ja l-päätteiset sanat).

1413. "kallionotkun" (harmaaporonjäkälä).

1414. "kalliompiitta" (piitta eli jyrkänne, vrt. Piittanen).

1415. "kalliompöksä" (pöksä eli kieleke, vrt. Pöksänen, kallioista polveutuvat suvut).

1416. "kallijorrinnas se kasvo" (kallioheinä, heinien tuntijat).

1417. "minä kapusi jyrkkee kallijorrintoo yllää" (rintaa eli rinnettä, kallioita kuvailevista sanoista,
pidetään elävinä olentoina).

1418. "kalliorrysty" (kivinen alue kivirakassa, vrt. Maan emon rystyset).

1419. "se eijook kun kallijorrysty, joka on erityisempi korkkea" (matalat rystyt, vrt. rakat).

1420. "kallijorräysky" (räysky eli kieleke).

1421. "kalliorräysty" (räysty eli räysky, vrt. rysty).

1422. "siin on niij jyrkkä kallionseinä" (kosken rannalla, vrt. kalliopiirrosten paikat).

1423. "kallioselil ja sellaisis kovaperäisis mais, niis kasvoa kaikkii kova puu" (maaperän ja puiden kovuuden yhteydestä).

1424. "Ounahvaarasa kuitenki on kallionselekiä näkösilä" (kallionselkiä eli paljaita kallioita).

1425. "tullak kuhahutti sih kallijonsyrjälle istuh" (kallioilla istuminen, omat pyhäköt=luonnon luomia).

1426. "siell on kallijontöyryi ja siel niityl, niitym mäkii sanotah" (kalliontöyryjä niityn mäiksi).

1427. "tää on ainai niin kostiita se kun on kallijoperee muata, niin se kallijo itköö myötäsää siihe vettä"
(itkevät kalliot, eläviä olentoja).

1428. "siäl ol sellanen iso kalliopönkkä" (pönkkä eli kukkula, vrt. Pönkänen, Pönkkänen).

1429. "istutaa tuonnek kalliorintaa" (kallion rinnassa istuminen, vrt. selässä).

1430. "hirviän jyrkkää kallioriuttaa" (riuttaa eli rinnettä, vrt. Riutanen, Riuttanen).




1431. "joutui kallioroukho" (roukhoon eli rotkoon, vrt. Rokhonen, maan sukuja).

1432. "kalliosien" (kalliosieni eli lakritsirousku).

1433. "kalliosiän" (kangastatti).

1434. "kalliosienist tulee maitoo nii" (kalliosienistä eli kangassienistä, maitosienet).

1435. "kyl tuost kalliosolast piäsyö hyväst läp kulkemua" (kapeat kalliosolat, kulkuteitä).

1436. "kalliosuntti, kahe puole kallioseinät" (suntti eli sola, vrt. sukunimi Sunttinen).

1437. "kalliotentu al ku ol paljo murtua" (tentu=pieni jyrkkäseinäinen kallio, murtua=murentunutta kiveä,
vrt. Tenttunen).

1438. "meijän kaevossa on kalliovettä" (kalliovettä eli pohjavettä).

1439. "ku on sellaist kaltevaa luonnommaata, nii sih ontoh, onnonkohlalle, mihkä ne kallistumat yhtyy,
nii sih tulee vettä" (onton eli painanteen kohdalle).

1440. "noita nunturia yli kiikkui kallituttahma vikatheita" (nunturien eli tunturien yli).

1441. "maas on kalttu" (kalttu=sulamaton jäinen kohta, jääkasauma rannalla tai jäinen talvitien pohja).

1442. "kallomätäs" (korkea nurmimätäs kuivalla suoniityllä).

1443. "järvette leiast niit karpalei noukitti" (leiasta=liejuisilta rannoilta, vrt. leijua, letto).

1444. "kyllä tänä syksynä oli karpales poikinensa keitaalla" (keitaalla eli suolla, suo=myöhäinen lainasana).

1445. "kalseita on karpaleek ku muitakim marjoja saa" (kalsea marja, vrt. karvas).

1446. "mitä nyt oli karpaletta vähän" (kehumatta jättäminen, marjaonnen vaalimista).

1447. "me jätethin sukset ja hypithim mäthältä toiselle ja syöthin karpalheita" (lumen aikaan syöty marja).

1448. "kyllä tuos meiränki lähinevalla on niin lujaa kalaparoota" (nevamarja).

1449. "jäättyneitä suurii karpaloi pit vällii juossa ottamas saunast tultuu" (jäisenä syöty marja).

1450. "ei yhtää karpaloa kasva, milläs kurk elää" (vrt. kurjenmarjaksi kutsuminen).

1451. "sielhä on nii suur suo, sielt kantoit nii paljo muuramiikii ja karpaloi" (muuraimia ja karpaloita,
soilla kasvavat marjat).

1452. "niiss oli, se, kalseempaa se savi" (kalseempaa eli kovempaa, savimaiden tuntijat).

1453. "johon on kiviä niin s oon kalseekkota" (kalseekkota eli kylmää maata, kivien ja kylmän yhteydestä).

1454. "ei lährek kastek kaltavist maist" (kaltavista eli varjoisista maista, kasteen ja päivänpaisteen yhteydestä).

1455. "maa on kalsiintunu nin kovasti" (kalsiintunut eli kovettunut).

1456. "siitä menee voima pois herelmöitessä, se kalsistuu" (heinä kalsistuu, kovettuu).

1457. "se vuorerrinne ol eteleä päi kaltavieru" (kaltavieru=kalteva, viettävä, vrt. Vierumäki).

1458. "ei se ouk jyrkkä se mäki, enempi semmonen kaltee" (jyrkät ja kalteat mäet).

1459. "älä lähe ylithään sitä kaltiorotkoa soon niin syä" (vaarallisten paikkojen vältteleminen, kaltio=lähde).

1460. "se maan kama vaam palo" (kama=kova pintakerros, vrt. kamara).




1461. "vuoren kamanto" (kamanto eli kieleke).

1462. "se on alta pehmiää mutta se kestää se kamara miehee" (nevan kamara miehen).

1463. "oo ohuvat maan kamarat" (vrt. Kamarainen, Kämäräinen).

1464. "se on kuokkinna niin syvään jotta aina moankamaraan" (syvään kuokkimisen myöhäisestä alkuperästä, vrt. omat eli metallittomat työkalut).

1465. "en os sem maankamaram päällä ikänä käyny" (omasta maailmankuvasta, käydyt ja käymättömät maat).

1466. "ei maan kamaram pääl ol sellaist kuultu" (maan kamaran päällä , vrt. maa-ilmassa).

1467. "otettii kangasmoalta tuota kamarota" (kamaraa eli kovaa pintakerrosta, vrt. turvetta).

1468. "mua pinta kamaroituu" (kamaroituu eli kovettuu).

1469. "jo alakaa kamaroitua tuokiis suo" (kamaroitua=kovettua, vrt. omituinen soiden kuivaaminen ojittamalla, "maatalous").

1470. "ikään askeleita, kallion kamatoita" (askelmaisia ulkonemia kalliossa).

1471. "se ol semmosta kammeekkoo" (kamekkoa eli kivikkoa).

1472. "tämä Takalo oli sillon kameekkota, johon ei tarvinnuv vikatetta viijjä" (omat kameikot, vieraat viikatteet).

1473. "kamento" (luola, kallionkolo tai jään alla oleva ontelo).

1474. "pijim pahinta seätä muutamassa vuoren kametossa" (kametossa eli syvennyksessä, omat suojat).

1475. "se hakkas siit kylmettynest maast irk nii suuri kokkarei ja kamei, ettem mä meinanus saara niit millä rekkesän" (kamei=jäätyneitä maan kappaleita).

1476. "kylläpäs lähti suuri routakami irti" (routakamit, vrt. Kaminen).

1477. "kami tullee" (huudettiin kiven vieriessä alas).

1478. "soon sellaist kammakkoa, ei siit niittämisest tahlo tulla mitäh" (kammakkoa eli mättäikköä).

1479. "pijin sajetta kallion kammin alla" (kammin=kielekkeen, vrt. kammio).

1480. "heinist nouse semmost kamu" (kamua eli tomua, vrt. Kamunen, maahan yhdistetyt sukunimet
kuvailevat maan osia, yhdessä muodostavat "koko maan", totemististen nimien luonteesta).

1481. "lehen kamua" (kuihtuneista lehdistä lähtevää tomua).

1482. "pehmenee ajan kans, päivä murtaa ne lopuks" (kivien pehmenemisestä, vrt. rapakivi).

1483. "mäkilöihe se ruoppais suuret kanavat" (sade ruoppasi suuret kanavat, maan ja sateen läheisistä väleistä).

1484. "kanarvikkona ol kaekki mua" (kana-r-vikko, vrt. kana-sanan vanhemmat merkitykset).

1485. "se ol nii kanarvaista moata" (kanervaista eli kuivaa maata).

1486. "siäl on semmost kanermakankast et" (kanervakankaat).

1487. "kanervamättäet on kangastellaejossa ja korvilla" (kanervamättäitä eli suopursumättäitä,
kanerva=puumaiset heinät).

1488. "tääl manteral kasva metis vallan kanervart, ei merimais olk ku ruaho" (mantereet ja merimaat, kanervamaat ja ruohomaat).

1489. "kanervasuo" (suopursuja kasvava).

1490. "kanarvit kukkii" (jokaisella heinällä aikansa).




1491. "luolikot ja kanarvikkokankaat om piruvvoittomaita" (vrt. pyhäköiden paikkoja, pyyntimaita,
omien asioiden piruksi kutsuminen, maan tuhoamiseen ja hyväksi käyttämiseen erikoistuneet "kristityt").

1492. "kanarvikkokenkku" (kanervaa kasvava kumpare).

1493. "se oli kanervipohjaasta maata" (kuivasta maasta pitävät heinät).

1494. "nee on kanervoittunneet" (suot, vrt. suopursuittuneet).

1495. "jo om pois tuokii Pukkiniemen aho kanarvoitunna" (ahosta kanervikoksi).

1496. "täs kotosualla ei ollu muuramii mut kun menin sen kankareen yli sin takasualle niin siäll on marjoi aikaviisiin" (kotosuo ja takasuo).

1497. "oli marjastamas tos meijjän kankares" (kankare=kivinen kumpare, hiekkatöyry).

1498. "tle kaunis ilm kosk maak kankartava" (kankartavat eli kangastavat, kaikista jumalaisista ennustetaan).

1499. "suo ei kasvak kivie eikä kankas karpaleit" (sanonta).

1500. "se on niin hyveä hiekkamaata, semmoist suorraa kankast" (suoraa eli tasaista kangasta, kankaiden ystävät).

1501. "nuo kankkaal laijat on täynnä korvasientä" (kasvupaikkoja).

1502. "ihan kun kuivan kankkaal lintu" (laiha lintu, jokaisella maalla eläimensä).

1503. "ei kangas lakkoon kasva, suo ei siemmentä kaota" (maasta keksityt sanonnat).

1504. "siell oli hyviä marijakankahia" (marjakankaat).

1505. "sielä nes seisua molijotti kuivala kankhala" (kuivat ja kosteat kankaat).

1506. "vielä sitä satutaan kahen kankaalla" (uhkaus).

1507. "siin o semmoesta kangasalloo muata" (vrt. Kangasala, kankaan ala).

1508. "kangashave" (metsäkerrossammal, sammalet ja jäkälät=Maan emon hapenia).

1509. "kangashapene" (isohirvenjäkälä, käytetään loimilankojen kovettamiseen).

1510. "sit on kangashaventa" (jäkälän ja naavan lisäksi).

1511. "kangasjuotim päevämpuolella näky olovan kypsie lakkoja" (kangasjuotti=soiden ympäröimä
hiekkaharjanne, vrt. Juottinen).

1512. "kangaskarpale" (kangaskarpalo eli sianpuolukka, karvaat marjat).

1513. "kangaskarsku" (kankaalla kasvava jäkälä).

1514. "kangaskarvalaukku" (männynleppärousku).

1515. "kankaskarpeita" (kangasjäkäliä, karve, karpeet, vrt. karvat).

1516. "kangaskarviaine" (karvaiset sienet).

1517. "kangaskenkku" (suon laidassa oleva kumpare, vrt. Kenkkunen).

1518. "kangaskruzda" (kankaalla kasvava valkolakkinen sieni, r-alkuiset lainasanat).

1519. "kangaskynnäs" (suon ympäröimä hiekkaperäinen kumpare).

1520. "kangaslähe" (kankaalla sijaitseva lähde).




1521. "kangaslöpö" (herkkutatti).

1522. "paljo on nyt punaisenaan puolukoita kangasmaisemilla" (puolukkakankaat).

1523. "kangasmuura" (kangasmuurain eli mesimarja. vrt. Muuranen).

1524. "se on niin kuivaa kankasnummee ettei se mitään kasva" (kuivuuden ja kasvun yhteydestä).

1525. "kangasparkka" (sianpuolukka, vrt. Parkkanen).

1526. "kangaspartti" (sianpuolukka, vrt. Parttinen).

1527. "kangaspattoi" (kangasmaalla sijaitseva jyrkkäreunainen painanne).

1528. "täst on Kivijärvellek kangaspolut" (helppokulkuiset kangaspolut).

1529. "kangasrytky" (sianpuolukka, vrt. Rytky).

1530. "kangasrytkö" (sianpuolukka, vrt. Rytkönen).

1531. "kangassoari" (suon ympäröimä harjumainen maankohouma).

1532. "vaarat kangastaa" (kangastaa eli siintää).

1533. "Marjolammilla on enemmän kangastavvoo, pahemmin pouta sitä polttaa" (poudan polttamat kangasmaat).

1534. "liikkuu siellä joku tuolla takakevolla" (takakevolla, vrt. paikannimi Kevo).

1535. "kankereit ol" (heinää ja pensaita kasvavia maita).

1536. "kangastus ko hanget on, se nostelee vaarakki" (nostelee vaaratkin, kangastus eli näköharha).

1537. "päevämpaesteisilta kangastöyränneiltä jos löys rypypaekkoja" (lintujen rypypaikkoja, vrt. rypeä).

1538. "antaa ollav vaan kankoomati" (kankeamatta kivi maasta, kivien pyhyydestä).

1539. "kankaanselekosta myöten" (kankaanselkosta eli asumatonta kangasta, vrt. kankaan selkää).

1540. "talavitie mennee kankaansolan kautta" (kahden kangasmaan välistä).

1541. "kankaraniitty" (kuiva ja kivinen niitty).

1542. "ruukattih sanovak kankarapaikoiks" (kuivia takkuheinän kasvukohtia).

1543. "maa oli aivan kankia aamulla, vielä aivam myöhällä" (kankia eli kova, jäässä).

1544. "vetelä suokannas vielä välillä, ei ollu pitkospuita" (suokannas, vrt. kantava kohta).

1545. "se ol letto semmonej jok ei kannata ollenkaa" (upottavat lettosuot).

1546. "on suota että silemä ei kannatat toesta laetoo" (suota silmänkantamattomiin, omat etäisyyksiä kuvailevat sanat).

1547. "kyllä se tua maa on jääs, jotta oikeen se kumajaa kulukies" (maan ääniä).

1548. "tual kannikistos ruahojen sejas kasvaa suurii mansikkoi" (kannikistossa ruohojen seassa mansikoita, maan marjat).

1549. "kannonnoatta" (kannoissa kasvava sammal, vrt. Naattanen).

1550. "n om mahrottomat suat, silmikannoja vaan eikä silmä kannotakkaan kaikim paikon" (suuret suot,
luonnon ihmeitä).




1551. "ne ov viel suppun ettei ol levinniet ne kannukset erillie" (kannukset eli verholehdet, muurainten avautumisesta).

1552. "niiss on nii paljo kannuksia" (kannuksia eli terttuja, viinimarjapensaissa).

1553. "hetteessä oli vesi kantenaan jeässä" (hetteiden jäätyminen).

1554. "semmosii hoikal kannal niitä kasvaa" (hoikkakantaiset sienet).

1555. "semmonen soukka maankanta siinä oj järviev välisä" (soukka=kapea, maankanta=kannas).

1556. "se oun parasta mennä sitä kantaa pitkin niijen hetteijen välistä" (kantaa eli kantavaa kohtaa).

1557. "onhan siinä selekijien välissä jonkumatkanen kanta, jonka yli vene vejetähä" (selät ja kannat,
vrt. kankaat).

1558. "mustika kukat ov vua aena yks kannassaa, puoluka kukat o tertussa" (marjojen tuntijat).

1559. "stä lakkeutt o niimpal ku silm kanta" (lakeutta silmän kantamattomiin, vrt. jänkää).

1560. "kaik mitä maa päälläs kantta" (kuuluu maahan, vrt. maan ja ilman väliin jäävä alue, maa-ilma).

1561. "aevan kantamatonta suota" (kantavat ja kantamattomat suot).

1562. "kantosiana" (kantosieni eli kanttarelli).

1563. "tanttarillit on sellassii keltasii" (tanttarillit eli kanttarellit, selvästi lainasana).

1564. "kantarilliks sanoovatten niit siänii" (sanovatten, ne ja me, omat ja vieraat nimet).

1565. "kantasien" (kanttarelli).

1566. "kantasien" (korvasieni).

1567. "tuola kanteikolla om puolukoita oikee ololta" (ololta eli runsaasti, vrt. Olos).

1568. "kantikkaesia ja syheröesiä" (olivat kivet Naapurinvaaralla, jokaisella perheellä oma vaaransa,
vrt. järvensä, metsänsä, suonsa).

1569. "ku katkas kannon ni tul maitoo" (sienen kannon eli kannan).

1570. "hillan kanto" (kanta).

1571. "kelpaamattomii oli kärväissiäni, kantosiänet, maronlakki" (syötäväksi kelpaamattomia).

1572. "eihän kukaan kantosiänii syä" (sienien tuntijat).

1573. "sinnes se kaatu törmirintaaj" (törmirintaan eli jyrkkään rinteeseen, vrt. Törmänen, Rintanen).

1574. "semmonen ymmyräinen ja joka kantti samanlainen" (pyhänä pidetty Käärmeenkivi).

1575. "kanttisavi" (liuskoiksi lohkeava hietasavi).

1576. "moa oj jo kapakoitunt" (kapakoitunut eli jäätynyt pinnaltaan).

1577. "kappeikko on kaetanen salami metässä tae maalla" (kapeikko, kuivalla maalla olevat salmet).

1578. "kapheinen" (kapeinen, kapea sola).

1579. "maa on kaperruksis" (kaperruksissa eli jäässä).

1580. "kaperrutti maav vallan tommoseks" (kaperrutti eli kuivatti, sateen jälkeinen pouta).

1581. "maakin siinä jo kapertu kun oli semmonem pikkupakkanen" (kapertui eli kovettui, maan tuntijat).




1582. "savikko oli kuivanuk kovaksi kapetoksi" (kesällä kuivuvat savikot).

1583. "jok hää nyt lie sen vert olt pakkasta, jot tuo niity ons ois kapettunt" (onsi=notkelma, kapettunt=kovettunut).

1584. "pakkain kapistaa maata jeähän" (jäätyvän maan aika).

1585. "se om pitkä ja kaponen" (pitkä ja kapea suo, vrt. Pitkäsuo).

1586. "semmosta kappaleen korkeaa kalliova" (kappaleen korkeaa kalliota, omat mitat=summittaisia,
omilla sanoilla kuvailtuja).

1587. "ohan tämä kappaleempäiväne, ei mies nostaaj jaksa" (miehen nostamaton kivi).

1588. "pitkän satteej jälkeen tuli pouta nin se maa kuivi semmotteks kappuraks siittä päältä"
(maan elämää).

1589. "risut katkii ja kapsahtelloo" (maan ääniä).

1590. "nyt se kapsauttikii moaj jeähä" (maan jäätyminen, talven tulon enteitä).

1591. "pihloavoaralaeset" (puiden mukaan nimetyt vaarat, Pihlajavaara).

1592. "kuluki oekeev vennon suol läpi, siellä ol kapulatie Leikkaan kohalla" (vennon=upottavan, kapulatie=pitkospuut).

1593. "sieltä minä nevan yl kapuloin" (kapuloin eli kompuroin).

1594. "ei jiä kun keskuskara tähteeks" (lahoavasta kannosta).

1595. "kara" (karhunsammal, vrt. Karanen).

1596. "polokee kaiken sen karam pois että tullee tasaseksi tanterheksi" (karasta tantereeksi).

1597. "siellä ku olttiin niityllä, karahettiin Syötteel laelle" (Syötteen laelle, vrt. paikannimi Syöte).

1598. "oikhem mätikkö, se on karakko semmonen" (karakko eli suuri mättäikkö).

1599. "alankomaalek kasvaa karakkomätäs" (kasvavat mättäät).

1600. "soo sittä vasta karamättäekköö toa Katihtalahel luhta, siinnom mätäs poekinee iha toene toese kupeessa" (mätäs poikineen, eläviä olentoja).




1601. "se on semmost karamättäist maata" (karamättäistä eli kumpuraista).

1602. "niittu oli vallan karamättäällä" (niitystä mättäiköksi).

1603. "kampaa nys se pääs, niinhän se on kun karamätäs" (mättäisiin vertaaminen).

1604. "on koko karamätäs" (vrt. kara eli karhunsammal).

1605. "karanurmi" (mättäistä heinää kasvava).

1606. "hyviä tervaskantoja oes, vae niin karaperseisiä ettei saa irti" (kantojen repimisen myöhäisestä alkuperästä, pyhitettäköön eläinten käyttöön).

1607. "kun se karasammal kukkii se on kyyhkyserruista" (kukkiva karhunsammal, kyyhkysenruista).

1608. "karasammalta kasvaa korpimaessa" (karasammal=rahkasammal, seinäsammal).

1609. "karasuo" (rahkasuo).

1610. "kun kuivatettaan niin karkoa lakka pois" (soiden kuivaamisen seurauksista, omituinen luontoa
vastaan eläminen, "maatalous").

1611. "mä huakasiv vähä tolla karkeella" (huakasiv=levähdin, karkeella=heinäisellä kuivalla kohdalla,
maassa istuminen ja makaaminen=omaa maan pyhittämistä, oma ja vieras uskonnollisuus, oma=rentoa
ja jokapäiväistä, vieras=jäykkää, muodollista ja kalenteriin sidottua).

1612. "maa karjehtuu jos routaintuu maa ja sitte kevväilä ei tules satheita" (syksyn ja kevään ilmojen yhteydestä).

1613. "karreikko" (kuiva ja sorainen kohta).

1614. "ku kaivettiir runnia ni sylev verra oli pehemiaa multaa ja sitte tuli pohojakareikko vastaan"
(runnia=kaivoa, lainasana=lainatapa).

1615. "se on semmosta karreikkopohjjoo, ettei siitt ouv viljelykssee" (omat kareikot, vieraat viljelykset).

1616. "karreikkopohjjoo moata" (kuivaa ja hiekkaista).

1617. "mäkimaa s on sellaasta karihiaa ja harvaa" (karheat mäkimaat).

1618. "karhikoolla me täälä asumma" (karhikolla eli kivisellä maalla, kuivan maan ystävät).

1619. "ol miestä korkeeta karhoo" (karhoo=kiviröykkiöitä, vrt. Karhonen, Karhinen).

1620. "karhujyvä" (karhunsammaleen itiöpesäke, myös "karhunkaura").

1621. "karhunkanerva" (variksenmarja, eläinten mukaan nimetyt heinät).

1622. "karhunkieli" (eläinten mukaan nimetyt sienet).

1623. "ei karhumarja vaa mihenkän kelppa" (karhunmarja eli sudenmarja).

1624. "karhummarja" (variksenmarja).

1625. "karhunmarja" (mustakonnanmarja).

1626. "karhummarja" (oravanmarja).

1627. "karhummarja" (riekonmarja).

1628. "karhumustikka" (sudenmarja).

1629. "karhummustikka" (variksenmarja).

1630. "karhumpuolan" (sianpuolukka, omat karhut, vieraat siat).

1631. "toiset sannoo sujensammal, toiset sannoo karasammal, toiset sannoo karhunsammal" 
(omat nimet=paikallisia, jokaisella perheellä omansa).

1632. "karhunsien on ysö ja paksu, ruskea" (karhunsieni eli lehmäntatti, omat karhut, vieraat lehmät).

1633. "karivainijoks stä vaan on sanottu kus siinä on keskellä toi kari" (kari=kova ja kivinen maa, 
vrt. vedessä olevat karit).

1634. "loi sannam pois kari astik" (kariin asti, sannan alla sijaitseva kari).

1635. "se männöö kuivaks kariks" (maa josta kaadetaan puut pois).

1636. "ei os santaa, mutta semmosta liatosekasta karia siinä mäjesä on" (liedonsekaista karia eli soraa).

1637. "karriim myötääsäk käöpi" (reenjalas kariin eli kivikkoon).

1638. "ne ajo tielle karia karihauvvasta tuolta kankkaalta" (vrt. soraa sorakaupasta, vieraita pikiteitä edeltäneet vieraat soratiet).

1639. "siel ol simmonem pikkanen kankar, korkkialtas simmone, simmonen karikankare se ol vaa et siel kasvo simmossi pieni nuori männyi" (omista pyhistä paikoista, jokaisella omansa).

1640. "siin o semmosta karikkova" (karikko=mullan alla oleva sorakerros).




1641. "meillä on semmosta semmosta karikkua, siin on soraa ja semmosta nyrkin kokosta kiviä"
(karikoiden ystävät).

1642. "puolukkahan se karikoella kasvaa kankaella ja semmosilla" (kuivasta maasta pitävät marjat).

1643. "se ol semmosta enemp karikompoo muata" (karikompaa=kivistä ja vähämultaista).

1644. "vuam miss ol semmosta karikkomuata ni siinä sitä nous kivvee" (kiviset karikkomaat).

1645. "karikkopohojaanen" (sorapohjainen maa).

1646. "se ol semmonem piän karikuap vuare syrjäs" (karikuoppa eli sorakuoppa, vrt. karihauta).

1647. "ne on siellä selän takana karmaeta, ne ov voan semmosia kivikoeta, rotteikoeta" (kivikkoisia karimaita, toisen kotimaa=toisen joutomaata).

1648. "valakea karimulta" (hiekansekainen multa).

1649. "maa o niin karist" (karista eli soraista).

1650. "hyvin karinem paikka, semmonev vuorinen niemeke" (vuorinen niemeke, vuori-sanan alkuperästä).

1651. "meinasin tost trekolmaat käänttä, mut siin ol vallan karipaikka et tarttis multta muuhalt vettä" 
(vieraat trekolit eli puutarhat, vieras mullan vetäminen).

1652. "karperree moata" (kari eli soraperäistä).

1653. "se on semmost kariperäst maata" (hiekan ja kivensekaista).

1654. "nevas on karipohja, ei se pelloksi kelepaa" (omat nevat, vieraat pellot).

1655. "meillä oli tuola Ritoolankyläj ja Tuomikyläv välillä sellaanen kivipohoja suo, elikkä karipohoja"
(karipohjaiset suot).

1656. "karpohjjoo moata" (kari eli kivipohjaista).

1657. "karipohojaasta nevaa" (karipohjaiset nevat).

1658. "karisnavoinen on syyvvää" (syvää=ruskeaa, tummaa, maan värejä).

1659. "se oli semmosta soramaata ja karisevvaa että se oikeem murisi jallaan alla" (muriseva maa).

1660. "maa oli aivan sula eikä karissun" (karissut eli rahissut, maan sulaminen).

1661. "maa karittu kaik ku ain poutta o" (karittui eli kuivui, kuivan maan aika).

1662. "on nii karittunu maa" (karittunut eli kuivunut).

1663. "nyt rupejaat jo karkiimaan" (hiekka karkenemaan syvemmällä, maan kerrokset).

1664. "kastekkii siit on karkiamp ain" (yön jälkeen, kasteen ystävät).

1665. "nii on karkii kaste jot kenkät tul iha märäks" (karkea kaste, vrt. hieno kaste).

1666. "se on karkeeta maata ei siinä mitään kasva" (karkeeta eli karua).

1667. "ne sanoo, Purotorpall on karkeata moata, sillä kun siin on seittyistä kivemmujuo" (seittyistä kivenmujua, vrt. kivijäkälien käyttäminen värjäämiseen).

1668. "tuul on nyt karkeemma mua puola" (karkeemman maan puolella, vrt. pohjoisen).

1669. "se käö siitä vähän nuin karkeesee päe" (karkeeseen eli pohjoiseen päin, maan suunnat).

1670. "maa peitä, karkia karota, minun toisten löytäkseni" (sanotaan jonkin esineen kadottua, karkea=maan
toisintosanoja loitsuissa, vrt. karea, kare, kari, karu).




1671. "sellaist karkijamaata ol se missä lähleh ol" (lähteitä ympäröivät maat, pyhiä paikkoja).

1672. "karkkeja oli palijo" (karkkeja eli muuraimen raakileita, omat ja vieraat karkit).

1673. "siinä oli vielä kivikarkko" (kivikarkko=maanalainen kivisuoni, vrt. Karkkonen).

1674. "niin karmakka" (vattupensas, karmakka=piikikäs).

1675. "pirun kormanoksi" (sanottiin kallionkoloa, vrt. koloissa asuvat maan henget, esivanhempien henget 
ja pyhät eläimet, piru-sanan käyttämisen myöhäisestä eli vieraasta alkuperästä).

1676. "maa oj jään karmeas" (jään karmeassa, pakkasaamuna).

1677. "karmi, harjalansa maa" (karmi=kohouma, maa harjallansa).

1678. "karmu" (kivijäkälä, etelänkeltakarve, vrt. Karmunen).

1679. "kalaparammarija" (karpalo).

1680. "menin tonne karpalasuolle" (karpalosuot).

1681. "tiäräisin karpalessuanki" (tiedän karpalosuon, salassa pidetyt marjapaikat).

1682. "karpali" (karpalo).

1683. "karpalli kukostava parhalles" (kukoistavat, jokaisella marjalla aikansa).

1684. "olttin karpalleil" (karpaleilla eli karpaloita poimimassa).

1685. "karhummualla karpalossa oltii" (karhuille ja ihmisille kuuluvat maat).

1686. "no mutta kylläpä ny putoolee isoja piskoja aiva kun karpaloomia" (piskoja eli pisaroita, karpaloihin vertaaminen).

1687. "käytii karpalosuol" (karpaloiden ystävät).

1688. "se on sillii kallii eij ook ko karvep piällä" (sillii=sileä, kallii=kallio, karvep=kivijäkälä).

1689. "siin nii kauva jot karpeet kasvaa niskaa" (karpeisiin vertaaminen).

1690. "nuavoja ja karpeita" (karpeita eli kivijäkäliä, vrt. Karpela, Karpinen, Karppinen).

1691. "karpienväristä" (karpeenväristä eli tummanvihreää, maan värejä).

1692. "vattuja ei tullukkaa, se karsi ne poes pouta" (ilmojen ja marjasadon yhteydestä).

1693. "hiekka karskaa hampaijen välissä" (maan syömisestä).

1694. "karskusammal" (jalan alla karskuva jäkälä).

1695. "vaikke toi hein ol mittäm pitkä, mutko se oo noin tihuva" (tihuva eli tiheää, maan heinät).

1696. "karspannes" (routainen maa).

1697. "ei tätä karstoo, se pit olla oekeeta sammalta, tummoo" (karstaa eli kalliojäkälää).

1698. "karstuja" (jäkäliä, vrt. Karstunen, Karttunen).

1699. "karte" (raakile, raaka=myöhäinen lainasana).

1700. "lähe mustikkaa, kassothan samalla, näkyskö rämhellä nevamarjan kaarteja" (nevamarjan=muuraimen, kaarteja=raakileita, vrt. Kaartinen).




1701. "se ol linttiki vielä kartilla" (lintti=hilla, kartilla=raakileella).

1702. "ne oj justihin kartisaha" (mustikat, vrt. Kartinen, Karttinen).

1703. "se kypsyy meleko joutuin ku se saa kasvaak kartilla täyteem määrään" (kartista täydeksi marjaksi).

1704. "ol joksikin karttissi ni me ei yhtike noukkinu" (ei noukittu karttisia, marjojen pyhyydestä).

1705. "eiköhän ne oo vielä tähän aikhan karttisia" (puolukat, jokaisella marjalla aikansa).

1706. "iham puhlasta kun kivvee, karua maata" (karut kivimaat).

1707. "se om männyt karuks, ei kasvam mittääk" (karu eli kasvuton maa).

1708. "karkea hiekkakohta" (hiekan ystävät).

1709. "täällä om mailma kovaa ja karua" (Himangassa).

1710. "karuseks maaks" (sanotaan kivikkoista maata).

1711. "kyllä soon karusta seutua jo, ko menhään Sotankylästä pohjoseen" (kivistä ja puutonta seutua,
puiden kansa ja kivien kansa).

1712. "parrein on märijän neivä kun karukuiva" (neivä eli kostea, vrt. neva).

1713. "karuperree moata" (kiviperäistä).

1714. "karunoo moat" (maanselälle päin mentäessä, omat maan tuntijat, vieraat maan omistajat).

1715. "pyörree sekakarva kiv" (sekakarva eli kirjava kivi).

1716. "tulloo mustikan karvalle" (karvalle eli väriseksi, väri=myöhäinen lainasana).

1717. "maa kahella karvalla" (keväällä, ensimmäisten heinien vihertäessä).

1718. "karvahatsikka" (mesimarja).

1719. "karvahattu" (karvarousku).

1720. "mansikoita en löytännä mutta karvahurria ol siellä entisillä paikolla" (karvahurria eli mesimarjoja, karvaiset marjat).

1721. "karvahurtti" (karvarousku, karvaiset sienet).

1722. "lehet ol ninku puolallehet, senkarvaist" (puolukan lehtien värisiä, omat värit=omista asioista).

1723. "mua painua karvaseksie" (painaa karvaisekseen, vrt. seura kaltaisekseen, maasta keksityt vertaukset).

1724. "karvalakkia kasuaa" (karvalakkia eli rouskuja).

1725. "rasvaruustiloi mienen tääl oo nähtkää, voiruustiloi kyl on ja karvalaukkiloi" (voiruustiloi eli keltarouskuja, rouskut ja laukut).

1726. "se ol nyt ihme jos tapasit karvalauko ko se ol niitä parempii tattiloi" (paremmat ja huonommat sienet).

1727. "karvalaukkui oli, ne ollii päält karvaset, roozovoo karvaa" (roozovoo eli vaaleanpunaista, 
vrt. haaleaa karvaa).

1728. "löysiin nii sorjii karvalauriloi, ei olleet kerinneet viel matosiikskaa" (karvalaureja eli laukkuja,
vrt. Lauri, Laurinen).

1729. "ol mesikka, sijampuola" (mesikka=mesimarja, sianpuolukka=juolukka).

1730. "siit on niitä mitä ne nyt on ne karvarellukat mistä nyhetään otetaam pois se reunus" (karvarellukat eli rouskut, nimien paikallisuudesta).




1731. "pikkuniityllä on kovasti karvaressuja" (mesimarjoja).

1732. "karvasammal" (rahkasammal).

1733. "karvikaisethan ne kaikki parait sieniä o" (karvikaiset eli karvarouskut).

1734. "karvikaissiän" (karvarousku).

1735. "sienist on karvikat parahii" (rouskujen ystävät).

1736. "maa on tänä kesänä karvottunu" (karvottunut eli heinittynyt, heinät=Maan emon karvoja, vrt. sukunimi Karvonen, totemistiset nimet=alkujaan salassa pidettyjä ja periytyviä, jokainen suku omisti tietyn määrän toteemia eli suvun perustajaa kuvailevia nimiä joita kierrätettiin jälleensyntymisuskon mukaan sukuun syntyville lapsille).

1737. "kasallinen kivi" (kasallinen eli särmikäs).

1738. "semmosessa päivärinnassa se kasettuu pikemmin" (kasettuu=kuivuu, päivärinnassa=päivärinteessä, Päivän emon lempimaat).

1739. "luhurall on kaseva heinä" (luhta=tulvaniitty, kaseva=paksu, tiheä).

1740. "kyllä kasimärkä pian kuivaa, mutta salemmärkää om" (kasimärkä eli kastemärkä).

1741. "heinät ov viälä kasimärkijä" (maan kasi, vrt. Kasinen).

1742. "vattuja ei ennää paljon kasvak kun ei ook kaskia" (palaneesta maasta pitävä marja).

1743. "ku se tuo hiki on kasonnuj jo kahtena päivänä se ruukaa kolomantena ruvetas sattaan" (hiki eli kosteus, maan ja ilman kosteuden yhteydestä).

1744. "toesissa eij ou kun kuor peällä ja helepeet alla, niistä ei paljo kassa kartu" (ohuissa sienissä vähän syötävää).

1745. "ku sataa aika lailla paljon, ne jää siihem pinnallek kassoiks" (kassoiksi jäävä sadevesi, vrt. kasoiksi, kasteeksi).

1746. "silimäsuolla oun ollunna" (silmäsuot, vrt. suonsilmäke).

1747. "sarek kasta maa" (maan kastaja).

1748. "kutte ollu aamul kastet, sanotti tänäpä tule sare" (kasteen ja sateen yhteydestä).

1749. "ol niin karkia kaste, ei männä hajottammaan heiniä ennenkun kaste on hävint" (kasteen mukaan työskenteleminen).

1750. "kastem moasta kohhoo" (kohoaa maasta, maan ja veen veet).

1751. "ei läheh halla haan alta, kastek katvasta kohti" (maasta keksittyjä sanontoja).

1752. "on hirviän kova kastem maasa, kun se ottaa semmosta kinnaa" (loppukesästä maahan ilmestyvät kinnat eli seitit, vrt. Kinnanen, Kinnunen).

1753. "ruohoss on kaste" (kasteen aika).

1754. "maa ov vähän kasteentunnu" (aamukaste).

1755. "kastehheinikko vanahenee valakiaksi" (kasteheinää kasvava heinikko).

1756. "kastehelemissähän tuo om mua" (kasteen ystävät).

1757. "kastellatvoa kasvo raivijot ja kyvötki enne" (kastelatvoja eli luonnonheiniä).

1758. "kastennoppa" (noppa eli pisara).

1759. "sittehä se ol voan niittynurmea, kastenurmeks sanottii, siinä ol joka sortih heinää" (monimuotoiset luonnonniityt, vrt. omituinen "yhden heinän viljeleminen").

1760. "kastennurmia kasosi varsinkis suomaat hyvin" (kasosi eli kasvoi).




1761. "maa on ylön kuivaa, jonsei kastia vaan tun" (kastia eli sadetta, maallinen ja taivaallinen kaste).

1762. "nyt on soanuk kastija moa" (vrt. sukunimi Kastinen).

1763. "niissä kasvo hyvvee kastikasheinnee" (ahoilla kastelatvaista luonnonheinää).

1764. "kastikasmätäs" (kaste tai saraheinää kasvava).

1765. "kylläpä se un nym maa kastuskellum melekosittain" (sateen jälkeen).

1766. "ei sua kasvak kiviä eikä kankas karpaleita" (maita kuvailevat sanonnat).

1767. "se oh heinän kasvajjoo suota" (heinäiset suot).

1768. "kun tloo liijjam pitkä kulo se ei kasvatakkaa heineä" (kulo=pystyyn kuivunut edellisen kesän heinä, 
vrt. Kulonen).

1769. "kylhän niit kasvelee kaikis santapaikois kaikellaisii heinii, muk kukas niilen nimet tietää"
(heinien nimeämisestä, nimeäjät=heinien käyttäjiä, parantajia ja muita maan ystäviä).

1770. "se takalo oesih hyvvää kasvumaata" (takalo eli takamaa).

1771. "katavjäkäl" (katajajäkälä eli pilkkunahkajäkälä).

1772. "joskus pruukkasivam katavankaohoi metäst hakki" (katajankauhoja eli vihreää nahkajäkälää).

1773. "katavanahka" (nahkajäkälä, puiden mukaan nimeäminen).

1774. "moankatteeksi sato jäetä" (maan ajasta jään aikaan).

1775. "kateenkorva" (vihreä leveälehtinen nahkamainen kivisammal).

1776. "se on semmonen katinkultanen kivi" (pyhinä pidetyt kivet, jokaisella omansa).

1777. "lähethin kairaa katkashem poikkimaisin suorhaa" (katkaisemaan eli ylittämään kairaa, vrt. Kairanen).

1778. "se on pien katkijo siellä, se on sitten sen katkijomem pohjospuolisessa rinteessä sitä sanotaa
Oikommäiks" (Oikonmäeksi, Tevätvuoressa olevaa katkiota).

1779. "jossa näessä voarossa on eri katkkoa niin ku tässä, niin se muuttaa eri nimen, niin ku tässä on Syrjävoara Saokon jatkona" (katko muuttaa vaaran nimen, vrt. alavampi kohta).

1780. "kaekkijahaan se mua kantaa ja taevas kattaa" (maan ja taivaan välissä elävät ihmiset).

1781. "sinne ei peäses sinnek kattilaan kun yheltä kulumalta, siin on niin jyrkät louhet" (kattila=kattilamainen syvänne, louhi-sanan alkuperästä).

1782. "määh hiijjen kattillaa" (vrt. hiisi=sukulaisen henki, hiita=uhripaikka, sukupyhäkkö).

1783. "puotetaa tua katto kammijosta, että uskaltaapi siittä ottaa someruva" (kammijosta eli sorakuopasta, vaarallisimmat paikat=ihmisten luomia).

1784. "likellä se ur routa vielä katveikoissa" (katveikossa eli varjopaikassa, maan sulamisen ja päivän yhteydestä).

1785. "sano meneväh kaukasih maih" (oudoksuttu kaukomatkailu, oma elämä=omien maiden tuntemista).

1786. "sitt o iso kauhea henko" (henko eli rotko, kahden vuoren välissä).

1787. "o niitä ny kartteja suojasisa paikosa ja mettän kaulolla, taitaapi tulla hillavuos" (kartteja eli muuraimen raakileita, marjojen tuntijat).

1788. "on siinä soukkia maankauloja" (suossa kapeita maankauloja, suota=ei pidetä maana).

1789. "niitun kaulake" (metsien välissä oleva niitty).

1790. "pikkusii kaulakkeita ol, ernimisii soita" (soiden nimeämisestä).




1791. "kaulamätikkö kampaa pääsä" (sanotaan mättäissä kasvavien heinien nuokahtaessa).

1792. "kaulamättäällinen niitty" (niittyjen tuntijat).

1793. "tultii kaulanneelta ylitte" (kaulanteen ylitse, maan muotoja).

1794. "kaulasuo" (hetteiden välissä oleva kantava paikka).

1795. "siäl on kaului ja kivii johka ei ihmisjalka pääse ollenkaa" (Huhkainvuorella, vaikeakulkuiset vuoret
=huuhkajien ja näiden pyytämien piennisäkkäiden elinpaikkoja).

1796. "on sellasii tasasii, kalliokauluiks mie niitä sanon" (kalliokauluiksi, kallioissa olevia ulkonemia ja kielekkeitä).

1797. "ja mium pit ain, seisattuu ja katsoo sitä, sitä kauneutta mitä siin ol kukkasii" (seisahtua kukkia katsomaan, kesän ihmeitä).

1798. "olliit vaa sinertävii sellasii, kauneita kauneita ja niin hyvän hajusii" (kukkien ystävät).

1799. "kaunhimukset kivet" (kauneimmat kivet, vrt. pyhinä pidetyt).

1800. "välihin se hyhymä makaa hyvinkik kauom" (hyhmä maassa, ennen sulamista).

1801. "kanervikkokankaast, pettääkankaast ja kauskukankaist" (kausku eli jäkäläkankaista, kankaiden nimeämisestä).

1802. "kaostesammalia" (poronjäkälää, vrt. kaste, kausti).

1803. "vuolivat ja pihalle alakive allep panivat niitä" (vuolivat hopeaa alakiven alle, Maan emon uhripaikkoja).

1804. "kattok kuj jo ketokko veheriööttöö" (keto veheriöi, vehreä=maan värejä).

1805. "älä pyäri siälä kerolla saat keronveheriäästä vaattehis" (kedonveheriäistä vaatteisiisi, maassa pyöriminen=maan palvonnan muotoja). 

1806. "siit käi simmonem pitkä niämi tämmättää" (pitkät niemet, muistetaan).

1807. "mäki käyy aina etelää ja pohojaasta niinku jojekki" (maan ja veden muotojen yhteydestä).

1808. "kyllä sitä ei uskaltanus mennäp päivälläkään Keltakankaal läpi kö sielä oli niitä keetereitä ja haltijoita" (pelätyt haltijakankaat, vrt. kankailla elänyt pyyntiväestö).

1809. "mua se kehittää niitä elokuulla" (kehittää kinnaa eli seittejä).

1810. "kehkii moa" (kehkiä=kuohkea, maata kuvailevat sanat).

1811. "tuala kehelikos" (kehelikossa eli mättäikössä).

1812. "annav voita Vuore ukko, piimmee piru emäntä" (vuoren henkien sanoja, piruiksi kutsuminen myöhäistä eli vierasta alkuperää, piru=perun=balttien ukkosenjumala).

1813. "tervanen syönketrä oli enneä kannossa, muute olivat lahoja" (tervanen sydänkehrä kannossa,
kannot=Maan emon uhripaikkoja).

1814. "se kehu ihmisem maasta taivaaseen" (kehui maasta taivaaseen, omat vertaukset).

1815. "suamuuramit kehuta tulevas paljo" (marjatietäjät).

1816. "ne sano Kuppikivem mättääks sitä keijannetta, missä se ol" (uhrikiven paikkaa, keidanne=kumpu, kukkula).

1817. "keidas se helluu ja kelluu, ei se silti plumpannu kunnei silmäkettä ollu" (keitaat ja silmäkkeet,
vrt. Keitanen, maan suvut).

1818. "mennään keitahalle valokkihin" (valokkihin eli hilloja poimimaan).

1819. "lammen ympäril om pohojatonta keirasta" (pohjatonta keidasta, vrt. lainasana suota).

1820. "piti keithalta keithalle hyppiä" (vrt. soilla sijaitsevat kuivemmat mättäät, vrt. ke=kotoperäinen pyöreää
ja pyhää tarkoittava sana).




1821. "tua niitä vistas ennen Alakkian keitahis" (peuroja oleili Alakkian keitaalla, villipeurojen maasta
"peltojen" ja "talousmetsien" maaksi).

1822. "vejäs se venes sitä ketvennettä myöte, sen keitaa yli" (ketvenne=vesien välinen kapea ja kuiva kohta, 
vrt. kannas).

1823. "siitä on semmonen pien keijas" (josta talvitie kulkee niemen ylitse, vrt. Keijanen, Keijonen).

1824. "kallijon keilaas kasvaa puitakiij joskus" (kallion keitaassa, keidas=ympäristöään kuivempi ja korkeampi kohta, vrt. Keilanen).

1825. "se nyt on sellaine kaonis keitaa, se on sellaine harjanep paekka" (keidas eli harjanne).

1826. "tuonek keijaksem piälen ne kakarat nyt kipus" (lapset=elävät lähimpänä maata, Maan emon
suosikkeja).

1827. "on hyvin keitaalla paikalla" (korkealla ja näkyvällä paikalla).

1828. "se löi varpaansas semmoseem pieneen keirasjuurakkoon" (keidasjuurakkoon eli suojuurakkoon,
vrt. Keiranen).

1829. "maa kejjahtelie, suo erittäinkiin" (keijahtelee eli keinahtelee).

1830. "maa om mut keijuu sentählen kun kävelie" (keijuva maa, hämeen kielellä).

1831. "meijän keijumäel" (keinumäellä).

1832. "keijumäet oli ennen" (vrt. mäkien pitäminen kisapaikkoina, vrt. mäkien pitäminen keijuille eli haltijoille kuuluvina paikkoina).

1833. "se talo on siinä semmosella keikamalla" (keikamalla eli nyppylällä).

1834. "johan se ny ehti puhuun keikanmeikat" (keikanmeikat, vrt. ummet ja lammet).

1835. "maa keiluu" (keiluu eli keinuu, vrt. Keilunen, Keinunen, Keijunen).

1836. "piti keiteleheltä keitelehelle hyppiä" (keiteleheltä eli suomättäältä, vrt. Keitele).

1837. "kekkamäk" (kekkamäki eli mäennyppylä, vrt. Kekkanen, Kekkinen, Kekkonen).

1838. "meäje kekkijo" (mäen laki).

1839. "meil ei näit suurii kekkuloi ja vuorii olt" (kekkulat ja vuoret, vrt. ke=kotoperäinen pyöreää ja pyhää tarkoittava sana).

1840. "kallion seinä on keulalla" (keulalla eli kielekkeellä).

1841. "pirin tuola kallion keulan alla saretta" (suojista vanhimpia).

1842. "siin on se nousu, keulasa oli aivam punassa marijoja" (nousun eli mäen keulassa).

1843. "keletto kel" (kuiva ja luistava keli, keli-sanan alkuperästä).

1844. "on se niin keleä ja kalahakka keli" (jäinen, liukas ja lumeton keli, vrt. hyvä rekikeli).

1845. "kelehään kylmää, kun se kirttää maam palhjaalta" (kirttää eli jäädyttää maan, vrt. Kirsi).

1846. "enne sanosiva kelhaks kuivi paikoi sual" (kelha=kuiva paikka, suokumpare).

1847. "em minä viittit tommosia kelehiä kalahia" (kelehiä=kuivaa ketoa, rantaniittyä, kalahia=niittää).

1848. "son kelhä semmonen niitettävä että pää märkänä saapi huitoa, eikä saa kokhon ko muutaman kuivan pillin" (omat kelhät, vieras niittäminen).

1849. "se o hyvin kelhää savee, joka pinnal o" (kelhää eli kuivaa savea).

1850. "kelhä" (suon keskellä oleva kuiva alue, vrt. Kelhänen).




1851. "ne on niin kelehiintyny ettei nek kasuvam mitään kö pajurrisuja" (kuivat kumpareet).

1852. "sill oli semmosta maaniittua semmosta kelhää vaaj" (kuivaa maaniittyä).

1853. "se uu semmosta kelehua, ettei kasvam mittää" (kasvuttomat paikat).

1854. "savimaa on laihaa kelhua" (laihat savimaat).

1855. "kelehu" (kelhu eli törmäniitty).

1856. "tämä kohta niittuu on kuivaa kelhäst, ei se heinää koskaan kassoo" (niittyjen tuntijat).

1857. "kelhäs" (suossa oleva puuton ja vesiperäinen kohta).

1858. "kelhe" (mäennyppylä).

1859. "eihän tää kelhenä kasva poutakesäl yhtään" (kuivat poutakesät).

1860. "maa kelhettyy" (kuivuu).

1861. "kellahti siinä vilttorinteessä" (viettävässä rinteessä, vrt. Viltonen, Vilttonen).

1862. "menhän ny valkhan, neva on aiva keltaahna valkkoja" (valkkoja eli hilloja, nevamarjat).

1863. "oli suuri ala jokoli aiva keltasena rahkana hilloja" (hilloja eli kypsiä muuraimia).

1864. "se on sellaist kellua se suompinta" (kellua eli hyllyvää).

1865. "Mäkijärvel letto kelluu niin kamalasti, että em minä sinne uskallap päällem mennäv vaikka siä olis karpaleita aika hyvin" (ihmisille ja eläimille tarkoitetut marjat).

1866. "kellutussumua" (maan lähellä kelluvaa sumua).

1867. "kelläs" (törmä).

1868. "niitynkelhäät" (kumpareiset niityt).

1869. "noussus se kelemu siihen nevam päälle" (kelmu nevan päälle, vrt. Kelmunen).

1870. "maan kelemää" (kelmää eli ruohokerrosta).

1871. "kelo" (hiekkakumpare, vrt. Kelonen).

1872. "ne makoa pakalla" (pakalla eli kedolla, vrt. Pakkanen).

1873. "Kauhanevalla oli kypsijä linttejä aivan yhtenä keltana" (linttejä eli suomuuraimia, 
vrt. Linttinen).

1874. "keltahoarakas" (keltainen haarakas sieni).

1875. "keltahapero" (haperot).

1876. "keltahilpero" (pieni, sitkeä ja ohutmaltoinen sieni).

1877. "keltakripa" (keltavahvero).

1878. "ihan silimän kantamattomiin näytti se suo olovan kun keltameri" (suo keltaisenaan hilloja,
keltainen=hillan väri, vrt. sienien, kukkien, siitepölyn).

1879. "keltarousku" (värin mukaan nimeäminen).

1880. "keltatatti" (kangastatti).




1881. "keltavuahtero" (keltahaarakas).

1882. "keltavatsa" (kangastatti).

1883. "keltsu" (niittymaassa oleva kohouma).

1884. "tuon keltompata niittyä ei oukkaa" (mättäistä ja vähäkasvuista, vrt. Keltonen).

1885. "kyllä on kelttuusta maata" (mättäistä ja sitkeää, vrt. Keltunen).

1886. "se on niin kelttumoata ettei paljo kasvam mittää" (vähäkasvuiset kelttumaat, vrt. ketu, keto).

1887. "keltturapa ei taharo kasvaa mitää" (keltturapa eli rahkamuta).

1888. "kelukka" (vähäheinäinen luonnonniitty).

1889. "semmoisia kivipohjia paikkoja, joissa ol vähä muan kelevettä piälä" (maan kelve=ohut maakerros).

1890. "kemakko" (kovapintainen ja mättäikköinen nurmi, vrt. Kemanen).

1891. "kun ny oli nevalla semmonen kemi" (kemi=korkeampi ja kovapohjaisempi maa).

1892. "kemisä kasvaa, semmottesa kemisä" (jäkkiä eli ukonpartaa).

1893. "kemikkö" (mättäinen luonnonniitty, vrt. Keminen).

1894. "keminiittu" (savipohjainen ja ohutmultainen niitty).

1895. "kemmuke" (niityllä oleva hiekkakumpare, vrt. Kemunen).

1896. "mäne tok soille kempastelemaan lenkoja puita vasten" (soille kempastelemaan, vrt. Kemppainen).

1897. "vuorella poltettii tulet ja sit siin ol kemut" (kemujen eli omien pyhäpäivien pitopaikkoja, 
vrt. kotoperäinen pyöreää ja pyhää tarkoittava sana ke).

1898. "sellanen notkannej ja siinä niitun kemua" (niityn kemua).

1899. "kaikkiam paras sav on kun on kova kemu voaj joss eij om multoa" (saven ystävät, vrt. saviastioiden laatijat).

1900. "siin kalliokupiss oh hyvä istuvas selkä keneis ja jalat riipuksis" (istua kalliokupissa eli syvennyksessä, jokaisella omat pyhät paikkansa).

1901. "kenkama" (loiva kumpare, vrt. kinkama).

1902. "se mäk on niin käyrä kenkkana ja mutkalliin" (mäkien ystävät).

1903. "hiä kuluki saloloilla ni se ol niinku mäkikenkku vastassa" (vieraat mäet, omat kenkutko, yhdyssanoissa usein toinen sana lainaa, suurimmat suvut (Mäkiset) usein vähiten "suomalaisia", ts. sukuun otettu eniten vieraita miehiä joilta omaksuttu vieraita sanoja ja tapoja).

1904. "kenkula on kesäsin aina kiärmeitä" (käärmeiden elinpaikkoja, Maan emon hahmoja).

1905. "siel o sellaista jussiko kenkkuu" (jussikon kenkkua, jäkkiä kasvavia kumpareita).

1906. "kenkkula" (kukkula, vrt. Kenkkunen).

1907. "se on kuiva kenkkula, mis ei kasva muuta ko jussikkoo" (jussikkoa eli jussinpartaa eli jäkkiä,
vrt. heinistä pitävät jänö-jussit).

1908. "ei niis hiekkasiil kenkuloil ja syrjiil aina muutakaa kasvaant" (hiekkaiset kenkulat ja syrjät,
perinteisiä asuinpaikkoja, vrt. puoliksi maahan kaivetut talvimajat).

1909. "noussaa tuone kenkulalle, ni nähhää koko kylä" (kenkulan juurella sijaitseva kylä).

1910. "siin ko ol sellane pien kenkula ni siin ol nii paljo puoloi jot" (puolukoita kasvava kenkula).




1911. "semmosta kenkuraa, jot ne ei kasva puuta eikä heinää" (kenkura=kuiva luonnonniitty).

1912. "se oli heinäniityn kenkä oikein" (heinäniityn kenkä eli perusta, jokin heinä). 

1913. "muan kenkee" (sammalpeitettä).

1914. "kuopii rikki moankenkeä" (maankenkää eli mätästä, jokin lintu).

1915. "tuos kennall ei kasva mittää ko se kuivaa noi kovast" (kennalla eli kuivalla kumpareella, vrt. Kenanen, Kennanen).

1916. "kennasteleksen" (hypin ilosta, kuivalla maalla hyppiminen, vrt. perinteiset asuinpaikat ja pyhäköiden paikat).

1917. "riivissä, se om päällä vähästä maan kennettä siinä päällä mutta järvi siel on alla" (riivissä=rimmessä, kennettä=sammalpeitettä).

1918. "vain vähän jääkennettä on telim päälä" (kennettä=peitettä, telin=maan).

1919. "se on semmonen kuivempi kennemä ves ei siihem piäse" (kennemä=ympäristöään korkeammalla
oleva kuiva kohta).

1920. "kennereeks myö sitä sanottiim pikkutyttöllöinä" (kennereeksi mäennyppylää).

1921. "kenno" (suomättäiden välinen veden syömä kuoppa tai uoma, vrt. sukunimi Kennonen, 
oma maailmankuva=paikallinen=maahan yhdistetyt nimet kuvailevat joko suvun nykyisiä tai menneitä asuinmaita, keräämällä yhteen kaikki suvun maita kuvailevat sanat voi luoda uudestaan periytyvien nimien joukon, sama juttu eläimiä ja puita kuvailevissa sanoissa, mistä ikinä tai missä ikinä suvun uskotaankaan saaneen alkunsa, vrt. lapsen nimeäminen luonteen tai syntymäpaikan mukaan, salassa pidetyt periytyvät nimet ja ääneen lausutut yksilölliset nimet, kaksi eri perinnettä vai syntymän ajankohtaa kuvailevista sanoista syntyneet periytyvät nimet, nykyiset sukunimet).

1922. "se lato ol semmosel pienel kennokkeel" (kennokkeella eli kennäksellä eli kumpareella).

1923. "ei se olt suur kokkula, se ol pien kennä" (suuret kukkulat, pienet kennät).

1924. "se oli tommosta tasasta kennää toisim paikoj ja toisim paikom mätikistöö ja kivikköö" (niittyjen tuntijat, kennää=kenttää).

1925. "usseinnis suol laijassa on kangaskennärek" (kennäre eli kuivempi kumpare).

1926. "siint mie kennäkselt lasseikse notkuo" (kennäkseltä notkoon, maan muotoja).

1927. "ketoniityt jo vanahemmat, jotka kentettyy, alakaa jo heitelläk kasvvie ja sammaltuo" (niitystä kentäksi).

1928. "on kentittynyj ja puskittunun niin kovin" (maa kuivuessaan).

1929. "se kentittyy nii, rupijaa ruohottuu" (kentittyy eli ruohottuu, vrt. Kentinen).

1930. "kasvo sellaist kuivaa kenttaa ninku turpeit" (kenttaa eli jäkkiä, kenttäheinät).

1931. "myö kentalla moattiin" (kentillä makaaminen, kesän iloja).

1932. "kenttuja, se on semmosta kenttäheinää" (kenttuja eli kenttäheiniä).

1933. "kenttu" (mäennyppylä, vrt. Kentunen, Kenttunen).

1934. "kenttuheinä on sitä samaa kuj jussintukka" (kenttuheinä eli jussintukka, kentillä kasvavat heinät).

1935. "hyöleikkö oli kasvanup peälle ja moa kenttyny" (hyöleikkö eli hetteikkö lammen päälle, vedestä maaksi).

1936. "ne oli luannonniittyjä semmosia kenttiä" (luonnonniityt eli kentät, perinteisiä asuinpaikkoja,
vrt. kotakentät).

1937. "kyllä mum marijakenttä oli vaarasa monta kertaa" (marjakenttä vaarassa paljastua, vanhimmat eli pyhimmät työt).

1938. "istutaa toho kenturallej ja kattellaa" (kentura=nurmea kasvava kumpare).

1939. "ei se oum mikkään korkee mäk, se ov vua semmonen kentämä" (kentämäksi kutsuttu harju).

1940. "Pienaho om pien kentämä" (kentämä=kumpare, kennäs, keto, kenttä).




1941. "sellaine meääkenäke siin" (mäenkenäke eli kumpare).

1942. "se o vua semmone kenämä" (kenämä eli pyöreähkö harjanne, ke-nä-mä).

1943. "oli pikkunen kenäs, pehmeetä maata, ja sitten korkee tönäs" (kenäkset ja tönäkset, vrt. törmä, töyräs,
ke ja tö-sanojen johdannaisia).

1944. "sellaine aho kenäs on siin" (ahon kennäs, vrt. Kenänen, Keinänen).

1945. "pirin tuola kallion keulan alla saretta" (oma eläminen=maata myötään elämistä, vieras eläminen
=maata vastaan elämistä).

1946. "kallion seinä on keulalla" (vrt. kaulalla, kallioissa nähdyistä hahmoista).

1947. "keplake" (kallionkieleke).

1948. "kere" (rahkasammal).

1949. "kerikko" (suolla oleva mättäinen paikka, vrt. Kerinen).

1950. "kerkijäkivi" (hohkakivi, vrt. parantamiseen käytetyt kivet).

1951. "kylläp ol suur kerkko" (kerkko eli puolukkaterttu).

1952. "sattu aivan tunturin kerohon" (kero=tunturin laki, korkealla sijaitseva puuton tai vähäpuinen alue, matala tunturi tai vaara, vrt. ke=pyhä / pyöreä).

1953. "kasvaa aukeala kerola niittymätäs" (kerot ja kedot).

1954. "keroniitty" (korkealla paikalla sijaitseva niitty, vrt. Keronen).

1955. "ei se oup piennuuvvella pilattu kun kerraj jalat muahan ylttää" (maasta keksityt sutkautukset).

1956. "siin oli velej ja vuarev välissä semmonen" (veden ja vuoren välissä sijaitseva sola, maan ja veden läheisistä väleistä).

1957. "siihen teki semmosen kertee ettei saal läpikää" (kerteen eli kovan kuoren maahan, vrt. kirteen).

1958. "niitä maamuuraimia on taas tommosis kerrois ja ojis" (maamuuraimia eli mesimarjoja,
vrt. suomuuraimia).

1959. "se kun oli tyyni illalla ja korkeat voarat niin ne sanat kertaosi, se kaeku vastasi" (kaiku vastasi huutoihin, vaarojen juurella elävät perheet).

1960. "siinä on semmonen kertep päällä, semmosia salahethejä ku on" (kerte eli sammalkerros, salahetteissä).

1961. "ei sielä suolla oo palijo muuta kun kertteitä" (kertteitä eli mättäitä, ke-alkuiset sanat).

1962. "vallan kerämätäst" (korkea ja pyöreä heinämätäs, vrt. sukunimi Keränen).

1963. "kun ottaa ton kelem pois tullee multa" (kelen eli maan pintakerroksen, vrt. kesi).

1964. "tuolla on keskempänä iso hete" (hetteiden ystävät).

1965. "selekä on keskiltä korkiampi ja laskeupii kahthajale" (vaaran selkä, laskeutuu kahtaalle, jokainen vaara erilainen, vrt. elävinä olentoina pitäminen).

1966. "sit kuttuttih Kissakiveks" (nimetyt eli tärkeinä pidetyt kivet, vrt. uhrikivet, seitakivet).

1967. "ei net kuival vuarel pal mittään kasva" (kuivat vuoret, jokainen vuori erilainen).

1968. "ja kyllä sitä kesti hakea mik oli viety tunturhi" (tunturiin vieminen, poispäin ihmisten asuinpaikoista).

1969. "maa älisöö al sano mammavainaa" (maan kieltä ymmärtävät eli maanoidat).

1970. "ne voarat ovat hikisie, niissä ei kesäkuivuus haettoa" (hikiset eli kosteat vaarat, vaarojen tuntijat).

1971. "ihanneppuoltahan se ov voaran kylessä se kesäpuoli" (kesäpuoli eli etelän puoli, vrt. vaaran kyljessä asuminen, vrt. pyhinä pidetyt laet).




1972. "maam pinnasta otettihin semmonen kete" (kete eli turvekerros).

1973. "turpaskete" (vrt. kesi eli iho, turve=maan ihoa).

1974. "kasvaa kejolla" (mesimarjoja, ketomarjat=valosta pitäviä marjoja).

1975. "kettoelta kukkia poemittiin kun oli kukka aeka" (kukkien ystävät, tietäjä Joutavainen poimii silmillään).

1976. "oj jäänhe vähän kethon ne asiat" (jääneet ketoon eli unohtuneet, maasta keksityt vertaukset).

1977. "se on niin keto maa että s ei kasva ei mitää" (keto=karu, kuiva, laiha).

1978. "ketokentura" (kentura eli kovakamarainen kenttä, oudoilta maistuvat r-päätteiset sanat,
yleensä hevosmiesten sanoja).

1979. "kattok kuj jo ketokko veheriööttöö" (keto veheriöi, maan maat eli värit, "mitä maata").

1980. "semmone sammalketto" (hetteen päällä, vrt. katto).

1981. "ketunkaura" (karhunsammal).

1982. "ketunkuppi" (valko ja mustanukkainen kupinmuotoinen jäkälä, kuppi=lainasana).

1983. "s on kaikkeen huanompaa maata se ketunkura" (ketunkura=hiekan tai savensekainen punaruskea maaaines, eläimiin vertaaminen).

1984. "ketunkurasavvee" (vrt. punasavea).

1985. "ketummarja" (sudenmarja).

1986. "ketuntruut" (mustavahvero, lainasanat=kertovat nimien myöhäisestä alkuperästä, ei olla kerätty
=ei olla pidetty nimeämisen arvoisena).

1987. "Täilammi suollakii o par ketvelettä, ei niistäkää kuivi jaloi peäse" (ketvele=kapea kannas, mätäsjono, niemen kaula).

1988. "tässä kankaassa vua on hoekka ketvelek kovvoo muata" (kovat ja pehmeät maat).

1989. "se ov vuan semmoista ketvelettä" (kapea notko, kovien maiden välissä).

1990. "ne onkii teäm puole ketveniet meä luule siin" (tuntemani nimetyt ketventeet, ketven-päätteiset paikannimet).

1991. "männää tuosta ketveneestä poikki" (suon poikki, kantavien paikkojen tunteminen).

1992. "ketvenne" (vesistöjen välinen kannas).

1993. "ketvenne" (vetinen ja hyllyvä silmäke niityssä).

1994. "siitä se kulk ennen se talvitie sen maanketvänän yli" (omat ketvänät, vieraat kannakset).

1995. "semmosta hohkamaata keuhkaletta eij op pohjaa" (hohkamaata eli pehmeää maata, vrt. hohkakivi).

1996. "mäjen keukalois" (kasvoi saniaisia).

1997. "kävelleä keulaita myöte" (kallioita myöten kulkeminen, pidetään turvallisina).

1998. "siel kasvo siit näin ikeä keulail puoloja" (keulailla=kielekkeellä, puoloja=puolukoita).

1999. "selpä keulu tuol Kimolav vuores, et pääs ylös etkä alas" (keula=ulkonema, jyrkkä rinne, kallionsyvennys, rotko).

2000. "soissa on semmosta keviää maata" (kevyet ja raskaat maat).

2001. "kevätjänkkä" (vetinen suoniitty keväällä, vrt. jänkä).

2002. "saumua se sellain kuohuu, puhhuu sieltä sitä kevätkylmää pois" (savimaa kuohuu, liikkuu=elää).

2003. "kyl kevämaa vetes niäle" (kevätmaa nielee vetensä).

2004. "kevätsieni" (korvasieni).

2005. "ko tulis pälvii jot sais haistuaa sulluaa muota ni läksis kevättyvä" (lähtisi kevätväsymys maata haistamalla, maan voimista).

2006. "ruapas ei ol mittä lai savi ollenka, köykäst multta vaa" (ruopassa eli suomudassa, vrt. rapa, ruopata).

2007. "lapset telmiät tuol miäje kekkulal" (telmivät kekkulalla eli kukkulalla, vrt. kekkuloida, maasta johdetut teon-sanat).




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti