MAA

maa (suomi, viro), ma (inkeri, vatja, vepsä), moa (karjala), mua (lyydi), mo (liivi), ma, madja, madda, mava (saami), my, mu-nö, muyö, mujän, muländo, molande, melande (mari), mu, muzem (komi, udmurtti), mastor (mordva), ma, me, mo, mä (mansi), mey, mex, miy, mix, mow, muw, myh (hanti), cu, cun, cuyil, caya (selkuppi), dja, dya (enetsi), ja, ya (nenetsi), mou, ma-maru (nganasani), maye, mixi (kantaurali).

1. maanjäristyksiä pidetään Maan emon liikkeinä.

2. ulkona yöpymiseen pyydetään lupaa puilta ja 

maanhaltijalta.

3. maanhaltijan suostumusta pyydetään sanoin 

"anna maata maan luvalla, puun luvalla, kaiken 

kansan luvalla" ("hyvät ja turvalliset unet").

4. maan uskotaan lepäävän talvisin (lepoaika alkaa 

lokakuussa kasvun loppuessa).

5. maahan ei saa työntää metallisia tai teräviä esineitä 

(pakon edessä pyydettävä lupa Maan emolta).

6. maanhaltijaa kutsutaan nimin Maan emoinen, 

Maa ema, Maddar ahkku, Mix-imi ja Ja-neba 

(vrt. matta, atta, vrt. neva, vrt. miki, miksi, 

vastauksien antaja).

7. Maan emoa pidetään hedelmällisyyden, 

synnytyksen ja naisten jumalattarena.

8. Maan emon uskotaan synnyttävän jokaisen 

päällään olevan elollisen olennon, antavan lapsille 

sukupuolen, parantavan lasten tauteja, seuraavan 

kaiken elollisen kasvua ja suojelevan perheiden 

yhtenäisyyttä.

9. "tervehytän tienottani, maireutan mannertani, 

terve maa terve manner, terve Mantereen isäntä, 

kun lienet tuhoja tehnyt, vihojasi viskoellut, tee nyt 

suloinen sovinto, rakenna ikuinen rauha" (luetaan 

maan vihoja poistettaessa, kierretään päätä lepän

varvuilla, lasketaan varvut maahan ja lausutaan  

"terve maa, terve manner, tervehempi tervehtijä").

10. mordvalaiset yhistävät maanemo Mastor-avaa 

maahan ja sukulaisten henkiin (vrt. masi=metsä,

metsämaa).

11. mordvalaiset kuvailevat Mastor-avaa sanoin 

"Mastor-ava elättäjä, suojelija, vatsan ruokkija, 

sinun päälläsi kuljemme, nousemme, kaadumme" 

ja "Mastor-ava, kaikki mullassa eläjät ovat sinun 

valtasi alaisia, sinä olet heidän hallitsijansa".

12. mordvalaiset eivät kaiva, lyö tai loukkaa maata.

13. mordvalaiset pyytävät maalta anteeksi maahan 

kaatuessaan.

14. "läbi muan, läbi mannun, läbi kolmen kirjokannen" 

(kirjokannen eli maan kerroksen, vrt. taivaan).

15. saamelaisen Maddar-ahkkun (maan-akka) 

uhripaikkoina pidetään metsän keskellä sijaitsevia 

sileitä kiviä (maakivet) ja erikoisia kantoja.

16. saamelaiset eivät astu tai istu maakivien päälle 

(Maddar-ahkkun pyhäkköjä).

17. "terve maa, terve manto, terve meiän marjukkainen, 

marjukkainen kaunokkainen, matalikko mantsikkainen" 

(maan tervehdys, luetaan vuodenajan mukaan).

18. saamelaisten muistamiin maanhenkiin kuuluu 

taivaanjumala Raedienin puoliso Raaz-ajka (ruoho-akka,

vrt. ra-aza) ja tytär Rana-neid (ruoho-neito, vrt. ra-ana,

la-ana, vrt. rana=haava).

19. saamelaiset pitävät maanhenkiä kasvillisuuden ja 

keväisten pälvien haltijoina (tuovat mukanaan kasvun 

ja viheriäisen ruohon).

20. saamelaiset uhraavat maanhengille keväisin 

(toivoen poroille hyviä laidunpaikkoja).

21. mansit kutsuvat maanhaltijaa nimin Joli-torem, 

Ma-ankw, alempi-maan-emo, Sorni-kaltes, kultainen

nainen ja aamunkoiton-tytär (vrt. jo-oli, so-orni).

22. mansit pitävät Maan emoa elämän, emojen ja 

synnyttävien naisten suojelijana.

23. "hyvät maat, hyvät maahaltijakset, mairehet maat, 

mairehet maahaltijakset, ottakaa työ omiks" 

(pyydettäessä maan hyväksyntää).

24. "moa suuttuu jos yltä alakivijen hyppii" (alakivien 

eli maakivien, maan tasalla olevat sileät kivet).

25. samojedit puhuttelevat maanhenkeä sanoin 

"uhrin tuomme eteenne, emomme, isämme, Maan 

henki, maailman, maan, älä pahastu tähän uhriin".

26. samojedit uhraavat Maan hengelle sembramännyn 

siemenistä laadittua voita (lasketaan tuleen).

27. obinugrilaiset laskevat maanemo Ma-ankwin 

lahjat maahan pajupuuta vasten.

28. Maan emoa tervehditään käymällä maahan 

vatsalleen ja levittämällä kädet sivuille.

29. Maan emon uskotaan odottavan lasta keväisin 

(odotusta kestää ensimmäisten versojen puhkeamiseen 

asti, odotusaikana kuljetaan kengät tai virsut jalassa).

30. saamelaiset eivät ota jäkälää tai sammalta kivien 

päältä (maan kivet).

31. mordvalaiset kutsuvat maanemoa Mod-avaksi

(mo-oda).

32. udmurtit kutsuvat maanhenkeä nimin Mu-kiltsin 

(kildini=synnyttää, luoda, vrt. kiltti), Kaldyni-mumas 

(luoja-emo, kald-yni), Muzem-mumi (maan-emo, 

vrt. mummi) ja Muzjem-anai.

33. udmurttien mukaan maanhenki välittää ihmisten 

ja taivaanjumala Inmarin asioita (kaukaisiksi jäävät 

ylisen henget, vrt. luomisen jälkeen vaienneet).

34. udmurttien maanemon Mu-kiltsinin uskotaan 

kulkevan pitkin niittyjä valkoisissa vaatteissa ja 

nostavan tuulen kumoamia heiniä ylös (toisaalla 

ei pidetä ihmishahmoisena, vrt. valkoiset 

perhoset).

35. udmurtit pyytävät Mu-kiltsiniltä onnea, 

terveyttä ja elinpäiviä vastasyntyneille.

36. udmurttien mukaan Maan emo elää pyhinä 

pidetyissä maakummuissa ("maan povi").

37. udmurtit uskovat Maan emon vaipuvan uneen 

syksyisin (kasvun hiipuessa).

38. udmurtit hyvittelevät Maan emoa maahan 

kajotessaan (kodan reunojen peittäminen, 

majojen turvekatot).

39. udmurtit muistavat Mu-kiltsiniä kesäisillä 

niittypäivillä ("oi Maa-emo, me kiitämme sinua 

kun olet meitä ruokkinut menneenä vuonna").

40. udmurttien mukaan Mu-kiltsin liikkuu pienen 

valkoisen perhosen hahmossa (jos eivät ilmesty 

lähdetään kutsumaan laulaen).

41. udmurttien mukaan Mu-kiltsin tuo onnea ja 

hedelmällisyyttä kaikkialle mistä kulkee.

42. kevään ensimmäisiä lumen alta paljastuvia 

mättäitä pidetään pyhinä ("mätäs märkä maita 

vanhin, paju puita ensimmäinen").

43. udmurttien maanhenkiin kuuluu mättäitä ja 

saroja suojeleva Sase-mymyn (sara-mummi,

vrt. mimmi).

44. metsissä ja soilla kasvavia tuuheapäisiä kaisloja 

ja saraheiniä yhistetään maan pyhyyteen (näkyvät 

talvisinkin).

45. saamelaisen maanhengen Rana-neiden uskotaan 

tuovan kevään ensimmäiset suoruohot, poronvasat 

ja muuttolinnut (ranan-lodde).

46. kuolansaamelaiset kutsuvat maanhenkeä 

Raiz-ajkaksi (ruoho-akka, vrt. raisa, raisio).

47. kolttasaamelaiset kutsuvat maahisia nimin 

Jennam-vuolas-olmo (maan-alainen-ihminen) ja 

Jennam-jielli (maa-eläjä, vrt. jenna, je-enna).

48. samojedit kutsuvat maanalaisia henkiä syyhyrttje

-väeksi (syy-hyrttje, vrt. suu, sii, vrt. hirtehiset).

49. hantien maanemon My u imin uskotaan 

ehkäisevän ja parantavan maan alta tulevia tauteja 

(pidetään hyväntahtoisena, y=i, vrt. Miu imi).

50. hantit uhraavat My u imille kaivamalla luita 

ja astioita kodan alle ("seitsemän astiaa, luuta 

tai kattila").

51. hantien maanjumalattaren Joli-taremin 

tiedetään antaneen hengen kaikelle taivaanjumala 

Numi-taremin luomalle (yksi luojahengistä).

52. hantien Joli-taremin kerrotaan osallistuneen 

luomiseen ja ottaneen ohjakset Numilta ihmisiä 

luotaessa (Numin luotua ensin mantereet, 

miesjumaluus luo suuret kokonaisuudet, 

naisjumaluus yksityiskohdat).

53. hantien Joli-taremin uskotaan antaneen 

hengen ensimmäisille ihmisille ja eläimille 

("ensimmäiset ihmiset syntyivät pajunvarvuista 

ja savesta, ensimmäiset eläimet männynoksista").

54. obinugrilaiset kutsuvat maata nimin nahkainen 

maa, karvainen maa ja likaselkäinen-pyhä-maa.

55. obinugrilaiset pitävät maata ja taivasta yhtä 

vanhoina ("taivaan luomisesta, maan luomisesta 

alkaen", vrt. vanhempana pidetty vesi).

56. obinugrilaiset liittävät maata ja taivasta yhteen 

("taivas ja maa, oletteko minut unhoittaneet").

57. obinugrilaiset kutsuvat karhua taivaan ja maan 

pojaksi (Numin ja Jolin poika).

58. hantit kutsuvat maanemoa nimin Joli-tarem-sanuw 

(alisen-jumal-emo) ja Ma-ankw (maa-emo).

59. hantien Joli-taremia kuvataan luomiskertomuksissa 

taivaanjumala Numi-taremin puolisona ja sisarena
("Numi loi Jolin pyynnöstä valon ja saattoi pyörivän 

maan asettumaan").

60. hantien Joli-taremin tiedetään luoneen hengen 

ja syötävää kaikille eläville olennoille ("syötäväksi 

vesanurpa, heinänurpa hiukoville").

61. hantien Joli-taremin uskotaan elävän kodan alla 

olevassa maassa (lahjansa kaivetaan makuulavan 

viereen nahkoihin käärittyinä).

62. hantit kuvailevat Joli-taremia sanoin nahkaisen

-maan, routapaakkuisen-maan-nainen-emo.

63. obinugrilaiset kutsuvat maanemoa nimin 

Mey-imi (maan-eukko), Elle-mey-imi (suuri-maan

-eukko), suuri-maan-emo, musta-maa-emo ja 

loppu-maan-suuri-maan-emo.

64. obinugrilaiset esittävät Mey-imille pahoittelut 

maata kaivaessaan ja elämää ottaessaan 

(vrt. hengen antaja).

65. obinugrilaiset turvautuvat Mey-imin apuun 

tauteja parannettaessa (elämän ylläpitäjä).

66. obinugrilaisen Mey-imin (maan-eukko) menoihin 

kuuluu seitsemän noidan kokoontuminen yhteen, 

lahjojen kerääminen seitsemään kattilaan, kattiloiden 

ympäri kiertäminen kulkueena, yhteisen aterian 

syöminen ja noitien suorittama henkimatka Mey-imin 

luo (tarkoituksena viedä kattilat "seitsenuhrisen 

uhripatsaan luo, seitsemää erkanevaa tietä pitkin, 

seitsemän maanalaisen kerroksen läpi, seitsenoviseen 

Maan-eukon kotaan").

67. obinugrilaiset eivät laadi Mey-imistä tai Numi

-taremista ihmishahmoisia kuvia (luojahenkien 

olemuksesta, maa itse, taivas itse).

68. obinugrilaiset säilyttävät jumalatar Mey-imin 

eläinhahmoisten apuhenkien (mey-junk) kuvia 

kattiloissa.

69. obinugrilaiset pitävät Mey-imiä ahman ja karhun 

luojana (maan värisiä, pesivät maan koloissa). 

70. obinugrilaiset pitävät Mey-imille uhrattuja eläimiä 

elätteinä (jir-lox) kunnes kuolevat vanhuuteen 

(elämän jumalatar, vrt. mei-ju).

71. maanhenkiä puhutellaan sanoin "maan haltia, 

manteren haltia, terve manteren alainen, terve mannu 

hallitsija", "maan henki, hyvä henki, haltia maan matalan, 

pyhän penkeren pitäjä", "ukko musta maan isäntä", 

"manun eukko, maan emäntä, mainio manuen emäntä", 

"mannun ukko, mannun eukko, maan ehtoisat eläjät, 

maan vartijat vakaiset" ja "pihan piika, pellon neiti, 

akka manteren alainen".

72. kallioilla ja isoilla kivillä uskotaan olevan omat 

haltijansa.

73. kallionhaltijaa kutsutaan märissä ja lohjenneissa 

kallion kohdissa.

74. marit pitävät maanemo Melande-awaa elävänä 

olentona ("jos ei eläisi ei voisi mitään kasvattaakaan",

mel-ande, me-lande, vrt. mieli, lantio).

75. marien mukaan Melande ymmärtää puhetta ja 

kuuntelee ihmisten pyyntöjä (elon ja makuupaikan 

antaja).

76. marit muistavat Melande-awaa lehtouhreissa 

ja pienemmissä rukouksissa (lahjansa kaivetaan 

maahan, väriltään tummia).

77. marien mukaan Melande-awa sairastaa 

loppusyksystä jolloin maasta voi saada tauteja

(sert, maan vihat).

78. "terve maa, terve manoinen, terve terveet tulijat, 

terve maihen tervehtijä, anna sie miulle niin puhas 

tervyys, kun mie annan sinulle puhtaat verhat" 

(terveyttä pyydettäessä, verha=lahjaksi annettu 

kangas, vaate, rengas).

79. "alaisihin maaemähän, alasihin taivoisin"  

(maata pidetään taivaan kaltaisena, rajaton, 

loppumaton).

80. ihmisen syntymä eli suojelushengen uskotaan 

elävän maassa ("koska ihminen syntyy maahan").

81. suojelushenkeä puhutellaan sanoin "nouses 

luontoni, lovesta, havon alta haltieni, moan alta 

makoamasta".

82. kalliolta pyydetään voimaa sanoin "anna vuori 

voimiasi, kallio kavehtijoitasi, sinun on väki väkevä,
sinun voimat voittavammat" (lukujen jälkeen otetaan 

murusia halkeamasta).

83. parantamiseen käytetyt kivet kerätään maanhengen 

lupaa kysyen (palautetaan paikalleen käytön jälkeen).

84. "kivi kikko, maan kokko, manteren autijon asuja"

(kiveä puhuteltaessa).

85. hantit uhraavat maanjumalatar Tox-imille 

(maan-vanha-nainen) metsässä olevaan koloon
(tien aliseen uskotaan kulkevan sammalpeitteen 

läpi, vrt. toki, tosi, vrt. toka, toska, tossa).

86. "anna moata moan luvalla, moan luvalla, 

puun luvalla" (makuupaikkaa pyydettäessä).

87. "anna moata moan unia, puun unia"
(makuulle eli maan tasalle käytäessä).

88. "moa olet sie, moa olen mieki, moan olemma 

pojat kumpanenki" (maan pojat).

89. maanhengille osoitetut lahjat jätetään kivien 

alle (vrt. kaivetaan maahan).

90. jalanjälkiä muistuttavia kiviä pidetään 

haltijoiden jälkinä.

91. ihmisen kerrotaan syntyneen "savesta, maasta 

ja mullasta".

92. maan valat vannotaan maata maistamalla.

93. komien mukaan ensimmäinen ihminen syntyy 

savesta (luojahenki Jen antaa savelle hengen 

eli lovin).

94. komien taruissa maa syntyy kuikanhahmoisen 

luojahengen (Omel) sukeltaessa merenpohjasta 

kolme hiekanjyvää joista toinen luojahenki (Jen) 

luo maan ja ihmisen (vrt. luo=hiekka).

95. samojedit muotoilevat maan valoihin käytetyn 

esineen maasta (vrt. hiekasta).

96. virolaiset kivi-tietäjät (kivi-targad) selittävät 

asioita kivien ja kallioiden uurteista.

97. saamelaiset aloittavat kertomuksen maan 

synnystä sanoin "ensin oli akka".

98. karjalaiset kertovat maan synnystä sanoin 

"kasvo soari, kasvo nurmi, kasvo neito nurmen 

peähän".

99. maanhaltijan osa annetaan laskemalla 

ensimmäiset kerätyt marjat takaisin maahan.

100. hantit toivovat haltijoilta pyhinä pidettyjä 

kiviä nostelemalla (nostetaan, toivotaan, 

nostetaan uudestaan).

101. hantien mukaan liikkuvat kivet omaavat 

hengen eli lilin (liikkumattomat hengettömiä).

102. hantit pitävät maata hengellisenä ja maasta 

otettua maata hengettömänä.

103. hantit pitävät ihmisten ja eläinten (etenkin 

hirven) muotoisia kiviä onnea ja hyvää oloa tuovina 

(onnen kiveen voi törmätä sattumalta, kiven voi 

luovuttaa toiselle "käden päälle asetettuna, 

kasvot kohti ural-vuoria").

104. hantinoidat käyttävät pieniä kiviä apuhenkien 

sijoina (köx lunk, kivi-henki). 

105. karjalaiset pitävät mustia ja pilkullisia kiviä 

onnea tuovina (linnunmunien kaltaisia).

106. karjalaiset puhuttelevat onnen kiveä sanoin 

"kivi puhtas, sano miul hyvät sanasi".

107. "nousen kivelle, ala kivelle, maa kivelle, 

tässä miehie parannetaan" (maakivissä olevaa

voimaa käytetään parantamiseen).

108. hantit pitävät syntymänjumalatar Kaltosia 

maan pyhänä henkilöitymänä ("antaa elämää yhdellä 

kädellä ja ottaa toisella", vrt. kalt-ainen, kalt-nainen,

kalt-eva, eva=tytär).

109. sanalla maa tarkoitetaan maalattiaa (inkerin ma), 

maan väriä (karjalan moa), maalta päin puhaltavaa tuulta 

(karjalan moalline), multaista (vepsän makaz), valtakuntaa 

(liivin mo), seutua (saamen majan), maailmaa (saamen 

mava), alhaalla olevaa (marin my, myj), paikkaa (mansin 

me, ma) ja maaperää (hantin mex, mow).

110. "maan karva, kanervan karva" (maan karvat,

ka-nerva, kan-erva, era, eva).

111. mansit pitävät harvinaisia ja sattumalta löydettyjä 

kiviä onnea antavina (kannetaan mukana, kiinnitetään 

verkkoihin).

112. mansihaltija Axwtas-ojkan (kiven-vanha-mies) 

sijana pidetään erikoista rautaa sisältävää kiveä 

(mansikylän suojelushaltija, vrt. aksu, aku, asu).

113. mansit pukevat Axwtas-ojkan kiven kuuteen 

kirjavaan paitaan ja poronnahkalakkiin (vieressä 

haltijan akan kivi).

114. mansit pitävät Axwtas-ojkaa yhtenä ural-vuorten 

haltijan Nor-ojkan (vuoren-vanha-mies) ilmentymistä

(vuorten ja kivien yhteydestä).

115. mansien vuorenhaltijan Nor-ojkan kerrotaan 

asustavan kivisessä majassa ja suojelevan mansien 

poroja.

116. "miekin kuuntelin kotonna, luulin tuulen 

tuuleheks, maanjuuren järisneheksi" (maan juuren 

järinä).

117. sanoja mansikka, muurain ja marja pidetään 

maa-sanan johdoksina (vrt. mansi=mani tai masi,

masi=metsä).

118. sanalla manner tarkoitetaan suurta yhtenäistä 

maa-aluetta (saaren vastakohtaa), kodan seinämälle
ladottua maapengertä (saamen maaddere), oksiston 

alinta osaa (saamen mattar), alkujuurta (saamen 

maadar), kantaemoa ja isää (saamen maddar-aggja), 

kodanhaltijaa (udmurtin mudor) ja kodan maata 

ja pohjaa (komin mudör).

119. "vaik maa revetköö, vuor haletkoo, vaik mie 

tähä paikkaa jäisi, ni se on totta" (maan keralla 

vannominen).

120. kotipihaa tervehditään sanoin "terve mua, terve 

manner, omat maat, omat mantereet, omat muan 

manteree haltijat", laskemalla maahan lepänvarpu 

ja jatkamalla "siul verho, miul terveys".

121. pitkältä matkalta palaava tervehtii ensin maata 

("terve, moa, terve, manner") ja sen jälkeen ihmisiä.

122. maaten käytäessä luetaan "mie panen maata 

maan luvalla, puun luvalla" tai "terve, maa, terve, 

manner, terve, Maan emäntä, anna maataksein 

rauhassa, levätäksein levossa".

123. selkupit pitävät ruohoa ja sammalta Maan 

emon (vanha-nainen-emo) hiuksina ja turkkina 

(etenkin kukkuloilla kasvavaa).

124. selkuppien luomiskertomusten "uusi maa" 

syntyy Maan emon lähettämästä ruohosta ja 

sammaleesta (toisessa tarussa kuikan meren

pohjasta sukeltamasta liejusta, "uutta maata" 

edelsi asumiseen kelpaamaton, jäästä, vedestä 

ja savesta koostunut "vanha maa").

125. selkupit uskovat syntyneensä sammaleesta 

ja sammalkummuista (kumpuja pidetään 

sukulaisten henkien luomina, vrt. kotaa 

edeltäneet maanalaiset majat).

126. selkupit pitävät maakumpuja Maan emon 

päinä (maan uskotaan olleen alkujaan tasainen).

127. selkupit kuvailevat maan alista (cun il, 

maan pohja) "pimeäksi kaksikerroksiseksi 

paikaksi jossa aika katoaa" (alisesta pääsee 

pois kulkemalla "valoa kohti", vrt. saivot).

128. selkupit pitävät soistuneita maita (sogra) 

rajapaikkoina ja polkuina henkien maailmaan.

129. selkupit pitävät ruohoa Maan emon hiuksina.

130. selkuppien mukaan maan (cu) jokaisella 

kohdalla on oma haltijansa (c=s, su, sun, 

vrt. sun ja mun).

131. selkuppien maanhenkien (cuyil loz) uskotaan 

tulevan maan pinnalle onttojen puunrunkojen ja 

juurien kautta (uhripaikkoja).

132. selkuppien mukaan maanhenget "piilottelevat 

puissa" ja "lisääntyvät kuin marjat" (vrt. puissa

liikkuvat eläimet ja hyönteiset, muurahaiset).

133. selkuppien maanjumalattaren Ilinta kotan 

kerrotaan majailevan 7-silmäkkeisellä suolla kahden 

totemistisen joen lähteillä (sisäänkäynti metsässä 

olevasta kolosta, joet=selkuppien alkuheimot).

134. selkuppien mukaan Ilinta kotan luona elää 

puolikarhumaisia olentoja (vartijat), pyhiä lintuja 

(hanhet), taivaallisia seppiä ja yliseen johtava 

lehtikuusi eli maailmanpuu (uskotaan kasvavan 

kodin keskellä, "maailman navassa").

135. selkuppien mukaan Maan-vanhan-naisen luokse 

kuljetaan "oravan-puskien-metsäisen-mäen, soopelin

-puskien-metsäisen-mäen" kautta (olevaisuuksien 

välillä kulkeva polku).

136. selkupit jakavat soita metsättömiin ylämaiden 

soihin (narri), suistojen ja alamaiden soihin (sogra, 

ponzo) ja väriseviin soihin (limba).

137. selkuppien taruissa  järvimäiset ylämaiden suot 

syntyvät taivaallisten kivien putoamisesta.

138. selkupit pitävät suokumpuja (naril ol) suon päinä, 

Maan-vanhan-naisen päinä (kummuilla kasvavat ruohot 

hiuksiaan) ja Vanhan-juuri-miehen majoina (uskotaan 

elävän kumpujen juurilla).

139. selkupit pitävät Maan-vanhaa-naista viisaana ja 

ovelana akkana (toiselta nimeltään Paja).

140. selkupit pitävät maanjumalatar Pajaa asutetun 

maan, ihmisten ja porojen luojana.

141. selkupit pitävät ruohoa ja sammalta Pajan 

hiuksina.

142. selkuppien mukaan Paja asustaa "suuren joen 

alajuoksulla, missä jää kantaa pientä tyttöä".

143. selkupit pitävät naaraspuolista sammakkoa 

Pajan ilmentymänä (herää samoihin aikoihin).

144. selkupit kuvailevat maanemo Caya pajaa (vanha

-musta-nainen) pieneksi ja nuhruiseksi maan alla 

eläväksi akaksi joka tuntee maan antimet (c=s, y=i,

vrt. saija).

145. saamelaisten mukaan jokaisella kivellä on 

henki (muora-vuoigna). 

146. "maa emäs, kivi nimes, ota kivi kipus pois" 

(kiven vihoista päästettäessä).

147. enetsit kutsuvat maanjumalatarta nimellä Dya 

menu (kerrotaan luoneen maan ja veden poikansa 

taivaanjumala Ngan kanssa, vrt. tia, jia).

148. nganasanit kutsuvat maanjumalatarta nimellä 

Mou-nema (vrt. ne ema, ne=nainen).

149. mansit pitävät marjoja Maan emon antamina.

150. mansit keräävät maan marjoista mustikoita, 

siestaroita (mustaherukka), tuomenmarjoja, muuraimia, 

puolukoita ja karpaloita (syödään tuoreena ja säilötään 

talveksi).

151. "illast ilmaa kiitä, aamul univuodetta" 

(univuodetta eli maata).

152. "alankomaisa niisä kasvaa palijo hilloja" 

(hillamaat, hi-illa).

153. "alapuasiks sanotaa kiintokivvee, matalata kivvee" 

(alapaasiksi, maakiviä).

154. "vielä on alapuajet paljassa" (paljassa eli lumettomia, 

tietää lumien sulamista).

155. "kulon nimellä sannoovat sitä alakuheinee" 

(yksivuotista kuivaa heinää).

156. "muasta kul leikkas semmosem pyörykäisen 

ja samolle pan takasi" (maalla parannettaessa).

157. "muata kun kuapasoo samasta kohti missä 

seisoo ja sillä painaa niin kyllä asettuu" (maalla 

parannetut vaivat).

158. "sanothan että kiviki kasua, että onko siinä 

elovvoimaa kivessä" (elävät kivet).

159. "kumman kappeena se jaksaa ellee" (harju,

elävä olento).

160. "korkeilla mäklöillä on enin" (maan haltijoita, 

mä-ki, maki).

161. "alakivet näkkyyvät olovan märkiä, jospa siitä tulis 

sae" (alakivistä ennustaminen).

162. "mahiainen ja maanhaltia on yksi" (maahiainen 

eli maanhaltija).

163. "karvikaisii maitosienii ja haapasienii kerättii"

(kerätyt sienet, vrt. karvalaukku).

164. "no kyl se haapasiän kasvaa koivikos" 

(vrt. koivusieni).

165. "haapa ja kangassieniihä sitä enite ol, vähemmä 

karvalaurii ja voisienii" (sienten nimiä).

166. "kyllä noesta huapasienilöestä piisoo syötävätä"

(puiden mukaan nimeäminen).

167. "haapasienij on kahellaisij, yhed olla valket, 

toised olla siniset" (vrt. rouskut).

168. "sienist on karvikat parahii muh hyvii ne oh 

haapasienekkih" (sienten ystävät).

169. "haapatatiks sit sannoit sellasii harmaan kirjavii" 

(sienet ja tatit, vrt. täti).

170. "menkän noukki hallaimep pois ennenku sare ne 

hakkaa" (hallaimet eli vadelmat).

171. "männid marja, pola korjama" (pola eli

puolukoita, po-ola).

172. "sin on nät keijjurad ja siz on notkod" 

(keijurat ja notkot, vrt. keijut).

173. "pakkaizel ma koveno" (maan kovettaja,

pa-akka-nen).

174. "nidyl om paljo kämäriä" (kämäriä eli mättäitä, 

vrt. kamara, kämäräinen).

175. "lukivi ov valkia ja kova" (luukivi eli kuukivi 

eli ukonkivi).

176. "ei o vil valmied, vil ol lugal marjad" (lugal eli

raakoja, luka).

177. "pulamarja oli paljo" (puolamarjat).

178. "ma vähhäin sinetti" (maa sinetti, sini=sinisen 

värin laatimiseen käytetty kivi, sinikas=juolukka).

179. "mahenkähyzpäivä, silloin ei sa mittä reppiä masta, 

jed silloim ma henkäjä, et hänen täyty hovvata"
(maa henkää, lumesta vapautuessaan).

180. "mättähil kazvoi puola ja mustikka" (maan

mättäät, vrt. määttänen, ma-atta).

181. "se on vajovikko, mokkoma märgä ma" 

(mokomat maat).

182. "kivi on kova a pasi pehmemp" (pasi eli paasi).

183. "olti mam pulez" (maan puolessa, sisämaassa).

184. "ma on iham puhaz" (puhas maa).

185. "valkkia sammal, suensammal ja kimalaizen 

sammal" (sammaleiden nimiä, sa-amma).

186. "se ongi sorja marja, vabukkain" 

(vaapukka eli vadelma).

187. "pehod on täböi täym marja" (pehod eli 

pensaat, vrt. pehkonen).

188. "vajovigoz ma häyly" (mää häylyy,

vajovikot).

189. "elä hybi kivilöjä möd, vikkoidad jalad"  

(kivien pyhittäminen).

190. "ma värizö" (värisee, maan väristys).

191. "jältseikkö" (karu maa).

192. "jängärvöheinä" (mesiangervo, 

jänkä=janka).

193. "moa jäzeni, komahteleh jalloile" (jäzeni 

eli jähmettyi).

194. "jähälei mua" (jähälei eli kuoppainen).

195. "mua jähmistyi" (kovettui).

196. "kivem peällä kasvo jäkälöä, levie jäkälä" 

(kivijäkälä, täplikäs nahkajäkälä).

197. "jägäläni moa" (jäkälämaat, jag-ala).

198. "vie on mua märgy vihman jällel" (vihman

jälkeinen maa).

199. "jäli pitky, pehmei, zoltoi peälitsi, alatsi valgei, 

kui kobrad, pehmejil suoloil" (pehmeillä soilla 

kasvava keltainen jäli eli jäkälä).

200. "jo on tämä buolikko kerätty" (puolikko

eli puolukkapaikka, vrt. vuoli).

201. "jyhyläkkö moa" (kuoppainen, mäkinen,

jyhy=juhu, vrt. juhut, juhlat).

202. "jygie moa oli, äijä oli siinä savie" (jykeät

savimaat).

203. "mäjen jyrähmö" (jyräh-mö, vrt. jura).

204. "moa kazvau jussikkuo" (jussikkoa eli ukonpartaa, 

muita nimiä jäkki, kontiontakku, hukanvilla).

205. "izon kiven duurella" (kiven juuri).

206. "juurikoksi kutsumma muosta kohtua, miss on 

äijä juurda" (juurista kohtaa).

207. "juoliesheinä hyväh nurmeh kazvaa" 

(juolaheinä, vrt. vehnä).

208. "juoliisheinä kuziespezäl luona kazvaa" 

(maan heinät, vrt. juolahtaa).

209. "ylen äjjy on sie juomoidu suol" (juomoidu 

eli juolukoita, vrt. juoma).

210. "juomukat kazvetah suoss, hyö ollah mussat" 

(metsä ja suomarjat).

211. "juomukkoa izois mättähis on" 

(marjamättäät).

212. "juomukka kazvau robehuziin" (robehuziin

eli ryppäinä, vrt. rove).

213. "juopukkaini" (vrt. juopua, käytetty päänsäryn 

ehkäisyyn).

214. "moine on juhleikko" (juhleikko eli mättäikkö,

vrt. juheikko, juleikko, omat juhlat).

215. "jygie juhmaro" (jyrkkä mäki).

216. "ylen on mättähän juhmuroa nurmes" 

(mättään juhmuraa, juhu, jumu).

217. "jouhihein on hoikku, libei, kazvav vezikkölöil 

nurmil, ruozmepohjal" (jouhivihvilä tai palpakko,

käytetty hiusten pesemiseen).

218. "tulou märtkä seä, tunturit jovatah" 

(jovatah eli joikaa, kaikuu).

219. "juaduhiine sieni" (juovuttava, myrkyllinen).

220. "hete itköy koko talven" (itkee eli pysyy 

sulana, he-ete, he=pyhä, pyöreä).

221. "moa itköy" (heinikon vettyessä).

222. "moalla, veillä, metsässä, dogo sijass on izändä" 

(isäntä eli miespuolinen haltija).

223. "imaldumanjuuri" (kallioimarre, käytetty

vatsankivistykseen ja yskään, imal-duma,

vrt. juma, uma).

224. "valgei imittsy, ruskei imittsy" (imittsy 

eli apilas, imi=emä).

225. "piiskoim peähyöz on imitsyd" (imitsyd 

eli imeskellyt kukat, pillikkeen päässä).

226. "imukukkane" (apilaan kukka).

227. "mezikukku" (apilas, käytetty naisten

vaivoihin).

228. "kivet kirz iravutti, kai ollah koholleh kived" 

(kirzi eli routa).

229. "ildakastien heitti" (iltakaste).

230. "ilmiveez on nurmi" (ilmiveessä eli veen

peitossa).

231. "heinäm piäz om moine valgei höyhtelö" 

(heinän eli suoheinän).

232. "höyry nouzou muas vihman jällel" 

(vihman jälkeen).

233. "höndzähytteä jyhärmöz" (kävelee mäellä,

jyhärmö=juharmo).

234. "moan härmäi kirjavaks lumel" (maan 

ajasta lumen aikaan, maan palvojien 

vuodenvaihteet).

235. "pane huoli muata vasse" (huoli maata

vasten).

236. "huoli muah" (vrt. huolten kertominen

maalle).

237. "hormuheiny" (maitohorsma).

238. "sil rajakol on hyvä hormikko" (hormikot,

horsmia kasvavat kohdat).

239. "miss on märgä paikka, ei hyvä, i miss om 

puhassettu, sielä kazvaa horsmua" (jokaisella

heinällä kohtansa).

240. "hiukkumoa ei kovene" (hiekkamaa,

vrt. hiukkanen).

241. "hillo se enzimäksi i kypsenöy" (hilla, 

marjojen ensimmäinen).

242. "muuruan ku hyvin suorioh lienöö hillo" 

(muuraimesta hillaksi).

243. "moasta hinkautun" (tauti, vrt. ihottumat).

244. "higiheiny reätsistyy moadu myö, suoniitul" 

(hikiheinä eli matara).

245. "higiheinäl on valgei bobaine peäz, pehmei on, 

leikatez menöö käzi ku tervah, lehtyöd om pehmiet 

siippaized" (valkeapäinen suoheinä).

246. "higiperäne mua, higipohju" (hikiset eli

kosteat maa).

247. "hietsavez on kirzi" (hietasavessa kirsi, 

vrt. kirsi=roudan aikaan syntynyt lapsi).

248. "mua hiädyi, kylmämäh rubei" (häätyi 

eli jähmettyi, talven tulon merkkejä).

249. "harakanheiny kagran heävyttäy" 

(omat ja vieraat heinät).

250. "äbrähiz on hiekattsaized moad, 

perätsuraz on suomoad" (äyräät ja perätsurat, 

jokimaita).

251. "nämäd moad on hiekkazat" (hiekkasat

maat, jokikansan pyhät maat).

252. "hiekkanuoru moal juoksoo da i järvel palan 

juoksoo" (nuoru eli särkkä).

253. "ne on suuret konza ku hyvin kazvau" 

(mesimarjat).

254. "hevoissieni on peäldäpäin valgie da ruzappagi 

libo vähän sinini, se ei ole vihani" (vihani eli 

myrkyllinen, hepo=iso).

255. "höyhenheiny" (voikukka, vrt. haivenet).

256. "moa henkittäy" (maa hengittää, pidetty

vuoroveden aiheuttajana).

257. "hemmungane" (mesimarja, he-emu).

258. "kui pitkät poudad roiteh, sit moa halgieloo" 

(roiteh eli tulee, roih=loih).

259. "kiven halgiema" (halkeamat, henkien

elinpaikkoja).

260. "joga marjan on halvas" (halvas eli kukassa,

vrt. alvas, avas).

261. "buolan halvazed työndyö" (buolan eli 

puolukan).

262. "mavonhein on erikseh kui kirjavulehtiheiny" 

(heinien nimiä).

263. "kum pyörähin nin emällä roassallin, muut 

en tietän sanuo" (lausuin emän nimen, maahan 

kaatuessani, emättää=kutsua emo-jumalattaria).

264. "heän on emätetty läpi moasta, vain lienöykö 

porokse muuttun" (emätetty läpi maasta, noitien 

kieltä).

265. "ehtykaste heittih" (iltakasteen).

266. "siel on avut i armot moan emässä" (avut ja

armot, parantavat heinät, kukat ja marjat).

267. "rupesi vaivuttamah ta arveli ruveta venymäh 

sillä kivellä" (omat lepopaikat).

268. "hallah arka moa" (ha-ala, alla).

269. "kanguriz on kettu ruskei, a aluspuol on kellerdävy" 

(ruskei eli punainen, kankaalla kasvavassa tatissa).

270. "kivakan alustoa mänimä" (tunturin alustaa, 

vrt. kivalo).

271. "hyö mändii tädä voaran alustoa myö" (alustoja 

myöten kulkeminen, huippujen pyhyydestä). 

272. "mäni istuutu alakivellä" (maakivelle).

273. "sanottih alakivekse kun ei ollul liikkuja kivi" 

(liikkumattomat alakivet).

274. "peäsin peällä kallivon, alatse alakiven" 

(loitsujen kieltä, vrt. henkimatkat).

275. "alau kohtu" (alava).

276. "suo kun on ympäri ni moa minkä siin, ni se on 

alanneh" (alanteet).

277. "higikivi, se on ainoz märgä kivi" (märät 

kivet, hikoilevat).

278. "hevongaine on kuin vavarno, suossa vain kazvau, 

ruskie marja" (mesimarja, vatun näköinen).

279. "kahmie moa" (kahmea, kohmeinen).

280. "siid on hilloida kaglaksuos" (hilloja kaulasuossa, 

kahden suon välinen kangas).

281. "kaklamättähikkö, mätäs mättähässä kiini" 

(kaulamättähikkö).

282. "moa kaltsistui" (kuivui rosoiseksi,

vrt. kaltash).

283. "kallivonräysky" (halkeama).

284. "kallivoperän om meän konnum moa" (konnun

maa, vrt. konnan, Maan emon hahmoja).

285. "kallivojägälä" (poronjäkälä).

286. "kallivonkarpe" (isokarve tai kiventiera, 

käytetty keltaruskean laatimiseen).

287. "kallivikko moa" (kalliomaat).

288. "mua on kallervo" (kalervo eli jäätynyt,

kal-ervo, ka-lervo).

289. "kanguri, kova griba onhäi, kett on ruskei, 

alembane puol on vähäzel kellerdävy, kangazrandah 

kazvau, hos kaseksih kazvau" (kanguri=punikkitatti, 

kettu=kuori, ruskei=punainen).

290. "kangazjyhylö" (jyhylö eli mäki, jyh-lö).

291. "kangazjäkäl" (poronjäkälä).

292. "kangaskukku" (kissankäpälä).

293. "kangazbuol on hienombi korbibuoluo" 

(kangas ja korpipuolukat).

294. "mezimuarjam magevuttu, kangazmuarjan 

kaunehuttu" (maan marjat).

295. "kanarvo on soilla pitempi" (kanarvo eli 

kanerva, arvo=erva).

296. "kangahini moa" (kangasmaa).

297. "kangareh" (kallionreunusta).

298. "moa on kylmän kamakka" (kova ja kylmä).

299. "redu ku mänöö roudah, on kapakka" 

(retu eli lieju, jäätyessään).

300. "moa kapakoittuo" (kapakoituu,

jäätyy rosoiseksi).

301. "kandosienen kandu lämpyy, katken ei, 

rädväkk on katkatez" (lämpyy=taipuu, rädväkkä

=hauras, kantosienet).

302. "terveh Moa emä, kallis kandoni" 

(maan emon puhuttelemista).

303. "kannikolla mantsikasta kazvau" 

(metsämansikoita).

304. "karasammal" (lehtisammal).

305. "garbalikon suol lövvin" (karpalikon, 

karpaloita kasvavan kohdan).

306. "garbalot kazvetah suolla, sammalikolla" 

(suomarjat, kar-valo).

307. "garbalo on muigei mardu" (muigei 

eli hapan).

308. "lehtet karizou muas, iändääbi" 

(maan ääniä).

309. "kastiehko moa" (kasteinen).

310. "moa tarvittsou kassetta" (maan ja kasteen 

yhteydestä).

311. "vihma lienöy kun ei kasse lähe heinästä" 

(kasteesta ennustaminen).

312. "kastien heitti yöl" (yökaste).

313. "moaz on kasse" (maakaste, vrt. kaase,

kaaso, ka-asse, haltijanimiä).

314. "kus kast on huondeksel hätkembän da ehtäl 

ajjombah, siit kohtaz on vezisuoni" (kasteen 

tuntijat eli maatietäjät).

315. "kasteheiny hieno, pitky, peäs hienod jyväized, 

niitul, piendarez" (kasteheinä eli kastikka).

316. "kastekorzi kazvav vyös sah daaz itselleh vägeväs kohtaz" 

(vyöhön saakka, heinät ja korret).

317. "kassepizarehie kerätäh, heinänladvoi myö robehista 

veelläh, sanotah, pädöö kibieh" (kerätään pisaroita,

parantamiseen).

318. "kassikkaini" (kastikka).

319. "moa kazakoitui" (kovettui, jähmettyi).

320. "kylmän kazakk om moa" (kasakka maa).

321. "mustu moa, valgei moa, ruskei moa, kirvavu moa" 

(maan värit).

322. "katskerad on rajakkoloil buolat" (katkerat 

eli karvaat).

323. "kadajikko mua" (katajamaat).

324. "Puksusuo kasvau jätikkyö, a Sarvisuo on 

kasvuliekkahampi" (soiden nimiä).

325. "mua kadzoitui" (jähmettyi).

326. "joga kohtu kasvamah kavahtih" (keväällä,

kasvun aika).

327. "kenkku" (mäennyppylä, vrt. ke-enku).

328. "kennäs" (kumpare, ke=pyöreä).

329. "kemppu" (korkea suosaareke, vrt. emppu).

330. "keldapöttsö sammalikkoloissa kazvau" 

(keltainen sieni).

331. "keldavahoi" (keltavahvero).

332. "moa on kerroksil" (maan kerrokset).

333. "moa on kerroksikas" (vrt. taivas).

334. "moan da taivahan keskez eläy" (maan ja taivaan

keskessä, keskinen).

335. "vihveläini kazvau kezekkäh saraheinän kera" 

(heinien nimiä).

336. "tunturih keäliyty" (kääliytyi eli nousi).

337. "kai nämä korgiad keykäd syrkäd ollaa" (syrkäd 

eli särkät, vrt. harjut).

338. "sillä voaran keykällä noskoa peällä, ilmad näyttää" 

(vaaran keykällä, keuka, keika).

339. "moa on keykälläh" (keykällään).

340. "keykkymua se povvan varuau" (varaa poudan,

kerää lämpöä).

341. "keykkäzikkö" (kumpumaa).

342. "ne on kettuzed ruskiet, piälitz on hienozed rokkozed 

valgiet" (kärpässienet).

343. "ketummarja" (oravanmarja).

344. "ketskerä" (kumpare, saareke).

345. "ketsoihein on lytsykkäine, kova" (kankea ukonparta, 

kovat heinät).

346. "mengeä kielakkehuol, sie om marjoa" 

(kielekkeelle).

347. "ta se niin kohallah on, ei ole keänteleytyt, 

eikä i keänteleyvy" (iso kivi).

348. "kieräh kazvav virnuheiny" (kieräh eli köynnökselle, 

vrt. virnistää).

349. "kieräpohja kangas" (jäkäläpohjainen).

350. "kiidzimikkö, ka s on kuivu paikku semmone, 

mih kazvau kiidzindy" (kiidzindy eli jäkälää, 

kiisi, kiiti, ki-itsin).

351. "kiidzimet kazvaa metsäs kiviem peäl da kallivoloim 

peäl da kangahil" (kasvupaikkoja).

352. "kiitsinsammal" (karhunsammal).

353. "kiidzinsammal on madal sammal" (matalat 

sammalet, vrt. udmurtin mu-kiltsin=maa emo).

354. "kivet kiidzinnyttih" (sammaloitui).

355. "kiimaheinä, libie da madala heinä" 

(kiimaheinä eli kihokki).

356. "kiipakka" (kumpu, törmä, vrt. kipakka,

kiip-akka).

357. "kinkamo" (jyrkkä mäki, vrt. kinkata, 

vrt. ammoin, aamu, amo=ämö=ämmö).

358. "kirrekäz moa" (kirrekäs eli routainen).

359. "kirzi on muaz" (kirsi maassa).

360. "muaz on kirzi keväizil" (kevätkirsi).

361. "kirren nostettu savimuan kohtu" (kirren nostama, 

elävä olento).

362. "kirzikkö moa" (jäinen, routainen).

363. "kirzipohju mua" (kirsipohja).

364. "kirdevytti muan" (jäädytti).

365. "saraheinät kuhajau, muaheinät kidzizöy" 

(sara ja maaheinät).

366. "yksmoalline, aivin valgei" (moalline eli värinen, 

maan värit).

367. "vanharahvas paistih jotta kaikki kivet on 

taivahasta kirvottu" (kivien synty).

368. "kivimadaro" (karvejäkälä).

369. "räkki ko mäni kibieh, kivimadaruo laittih" 

(matarohaude, tulehdukseen).

370. "kivipuola" (harakanmarja tai sianpuolukka, 

varsista laadittu siniharmaata).

371. "kivimadaroh painetah" (painetaan ruskeaa,

karvejäkälillä).

372. "kivimuahista otan kivem mintahto ta luven sanad 

da vihad lähtöy" (kivenvihojen poistaminen).

373. "siid on kivikkö poigineh" (kivi poikineen).

374. "kivikkyö muadu" (kivikot maat).

375. "kivikontto" (kivikossa oleva kolo, vrt. ontto).

376. "kivilehti" (karvejäkälä).

377. "kiviheinä" (siankärsämö).

378. "kivempuhiem maltan" (kivenvihoihin puhutun 

loitsun, vrt. puhalletun).

379. "kiverrapeikko" (pikkukivinen maa).

380. "sattavukseh kivenvihoa puhutah, kiveh ku sattoih" 

(loitsua kiven satuttamaan).

381. "kivenvyöd otetah kolmes kivez varoikse"  

(kivenvyötä, sormimainen juomu kiven pinnassa,

varaavat taiat).

382. "kivenvyödy otetah tiedohuoh" (taikomiseen).

383. "kivenkiidzin, veiz mustu, moal hoz olloo valgei" 

(kivenkiitsin eli karvejäkälä).

384. "kiviraureikko moa" (kivikkoinen).

385. "paha on astua kivirauoriekkoo myö" (ihmisille

ja eläimille kuuluvat kohdat).

386. "kiviruopas on suuri kerätty" (ruopas eli röykkiö).

387. "kuz om pikkarazii kivyzii ylen äjjäl se i kivirauoriekko" 

(kivi-rau-riekko).

388. "mäin koarakko, poikki mägeh kui havvandeh" 

(koarakko eli notkelma).

389. "koalandalleh astuo pidi suoz" (kahlaamalla).

390. "kuavalmuskohtu" (kahlattava kohta suossa).

391. "knähinä" (punaherukka, knäh-inä).

392. "kohmahko moa" (kohmeinen).

393. "moa on vie kohmakattavu, ei kengätä himoit astuo" 

(huhtikuussa).

394. "moa on kylmän kohmakkani" (kohmeessa).

395. "tuolla koatuvalla on äijä mussikkaisie" 

(kaatuvalla eli rinteellä).

396. "koiransieni om piälitsi ruskei, alatsi valgei, 

da i harmoad, pitkät kannad, valgied" (päältä 

punertava, alta valkea).

397. "ruskei on koirambuolu, ga kereä ni ken ei" 

(koiran eli sianpuolukka).

398. "koirambuolikko särkky" (koiranpuolukoita

kasvava särkkä, vrt. sarkka).

399. "niittuloile kazvau koirambutket" (koiran tai 

karhunputket).

400. "koiranjuomoi" (juomoi eli juolukka,

vrt. jumo, jomo, parantavat juomat).

401. "koirangriba on valgie, umbikanda, ei lähe maiduo" 

(maidottomat sienet).

402. "koirangriba om pitky, peäs kui sleäppäine, 

hoikkaine jalgaine, umbikandu, ei syödävy" 

(koiransienet).

403. "koirammarju on ruskei, kova, suuri, ylen kargei" 

(ruskei eli punertava, sianpuolukka).

404. "koirammarja" (juolukka tai variksenmarja).

405. "muarikko kohtu" (kelirikko).

406. "ta sillä painellah kipietä kohtua, siitä muapala 

viijäh samah kohtah mistä oli otettu" (maalla 

parannettaessa).

407. "mua kohmistui" (kohmettui).

408. "kylmä om moan kohmoittanuh" (vrt. Kul-ma, 

alisen henget=talven ja maan henkiä, sittemmin 

vieraita merkityksiä saaneita).

409. "moan kohmoitti" (halla).

410. "moa kohmoitui halloa vas" (vasten eli edellä,

syksyn ihmeitä).

411. "kivet kirzi iravutti, kai ollah koholleh" (kiviä

liikuttava kirsi).

412. "kokommarja" (kotkanmarja eli sianpuolukka,

omat ja vieraat nimet).

413. "koivusien on ylen valgei, madalahko, itsen syödäy, 

kazvau sygyzyl kaskezmualoil" (valkea ja matala,

itsen syötävät sienet).

414. "koivuvahalaukkuine" (koivusieni).

415. "koivoivahalaukku on valgei ual päi, peäl päi 

ruskiembi vahalaukkuu, ei syvvä" (vahalaukut).

416. "koiroi" (juolukka).

417. "kollakad om muad, heineä vähä kazvau" 

(kollakat eli karut).

418. "moa kolakoitui" (jäätyi kovaksi,

vrt. kolisevaksi).

419. "koleikko, mi on kivikkö da mättähikkö" 

(kivinen ja mättäinen maa).

420. "moa on kylmän kolakka" (kylmän 

kovettama).

421. "kommo" (juurakon tai töyrään alle syntynyt 

kolo, vrt. lommo).

422. "mua oli kylmy, astujez vai komahtelih" 

(maan ääniä).

423. "komaizet puut savikol kazvau" (kovasyiset, 

maan ja puiden yhteydestä).

424. "komeikko" (kivinen maa, vrt. paikannimi komea).

425. "komejikko niittu" (kivinen).

426. "kallivoz on komelo" (komelo eli kolo).

427. "moaz on komelo kivilöin kesses" (kom-elo,

vrt. eläinten piilopaikat).

428. "koltsakko mua" (kuiva).

429. "mua kolpistui" (kuivui, vrt. kuoli).

430. "kobraheinä" (kouraheinä eli oravanmarja).

431. "kontteikko nurmi" (kuoppainen).

432. "kontu" (tuore kevätruoho).

433. "ne on suuret konza ku hyvin kazvau, a toittsi hienod on" 

(mesimarjat).

434. "kondiensienie ei meilä syödöä" (kontionsieniä 

eli lampaantatteja).

435. "viel on yksi loatu semmoista kun sanottih jotta 

kontientakku" (kontiontakku, vrt. jussi, villa).

436. "kondienvill on lyhyd järei heiny" (omat villat).

437. "kondienvillikkö" (kontionvillaa kasvava paikka).

438. "kulakon suurut, peälittsi musta, syväin valgie, 

ylen hörtsikäs pinda, kanda järie" (korvasienellä,

kulakko=nyrkki).

439. "korvusien om muzavu, tsugeloizil" (tsugeloizil

eli sokkeloinen).

440. "korvaheinä" (poimulehti).

441. "korvajägälä" (korvajäkälä).

442. "muan kostutti, vihmuhui" (satoi, kuka).

443. "niih moaloih kozuo kazvoa" (kozuo eli karhun

sammalta, vrt. kosunen).

444. "kozo" (lehdet, neulaset ja varvut).

445. "kozokaz moa" (sammaleinen).

446. "mägilöiz erähiz on ruskiedu kivie, kebjiedy" 

(ruskiedu eli punertavia).

447. "kozeikko" (sammalikko, vrt. koste).

448. "vihmoi kui, heinät kouhahtus piettih" 

(nopeasta kasvusta).

449. "kouhei mua" (kuohkea).

450. "moa kova on, konza vihmoa ei oa" (maan ja 

sateen yhteydestä).

451. "vihma moan kouhoitti" (teki kuohkeaksi).

452. "meil on gribazikko lähäl" (sienipaikka,

gri-iba).

453. "aigane griba viluu toivottau" (tietää viluista

syksyä).

454. "moin on kivekäz mua" (maan kivet).

455. "moa, kussa kaikki ruohot kasvav" (ruohokoti,

r=l, vrt. luo-ho).

456. "gruuzni on valgie sieni" (voisieni).

457. "saraheinät kuhajau, muaheinät kidzizöy" 

(sara ja maaheinät, vrt. niitty).

458. "mäen kuhmuraine, pienembi mägyd" 

(pienempi mäki).

459. "kuhmurikaz moa" (maan kuhmurat).

460. "mäen kukkura" (laki).

461. "vai on voaral aiga kukkuri, taivahal tsud ei kosse" 

(kukkuri eli korkea laki).

462. "ylen tsoma kukkurin om Moavoaral" (soma laki).

463. "mandzoi kukkiu" (metsämansikka).

464. "elä katkua noin kaunista kukkua" (elämän 

kunnioittaminen).

465. "kukka on tupes" (tupes eli nupulla).

466. "hein on kukal, vasta työndyy" (työndyy eli avautuu).

467. "hein on kukassah" (kukkivat heinät).

468. "kukkua kazvau logalla" (logalla eli niityllä).

469. "nurmell on äijä kukkua" (kukkanurmet).

470. "kukk avavui" (avautui).

471. "kukkaheineä om monda loaduo kezäl" 

(kukkaheinät).

472. "kukkuheiny" (käenkukka).

473. "vod on tsoma kukkaine" (maan kukat).

474. "ylen on kukkazikko nurmi" (kukkanurmet).

475. "kukkazikkoh ei pie männä kukkazie murendelemah" 

(eläviä olentoja).

476. "kukkapeät heinät" (kukkapäät,

kukka=heinän pää).

477. "kukanaig on mustoil" (mustikoilla,

vrt. mustonen, mu-usto).

478. "kukankanda työndyy" (kanta eli nuppu).

479. "kukankandaine vähäizel nillottau" 

(nillottaa eli puhkeaa).

480. "kukankeraine heiny" (kukallinen heinä).

481. "kukatoi heinä" (kukaton heinä).

482. "kukattomad om buolanvarvad, ei rodei sih buoloa" 

(rodei eli synny, puolukoita).

483. "vezimoahin on ku vezi lähtöö da mustu kibei on, 

kuivumoahine kivisteä" (maahiset, vrt. rohtumat,

ihottumat).

484. "kuivannorinheinä" (ketoneilikka, käytetty 

maidon ehtymiseen).

485. "on tämä soari ylen kuivaperäistä moada, 

ei kazva ni midä muuda kuin kannarvoa da dägälöä" 

(kuivat maat).

486. "kuivaperäni mua" (kuivaperänen).

487. "meäm om märräd niitud, ei ole kuivattsimed" 

(märät ja kuivat niityt).

488. "kiven kulmaz mandzoida keräimmö" 

(kulmaz eli ympäriltä).

489. "kiven kulmaz om mustoidu" (mustikoita).

490. "kulkumuz, kahten suom pitkembi väli" 

(kahden suon välinen salmi).

491. "kulkumukses kazvau mustoidu" 

(mustikkapaikat).

492. "kullu on korgiembi da terävembi jyrähmyö" 

(kullu=kuilu, jyrähmyö=jyrkännettä).

493. "kullukaz mua, mägizikkö" (maan muotoja).

494. "kirz on nostanuh, mua kumpettav astujez" 

(kumpettaa eli kumisee).

495. "kumura mägi" (kumpurainen).

496. "kumpu, pikkaraini mäki" (kummut ja mäet).

497. "kumpuloiks i kutsutah yläveä paikkoa" 

(ylävät ja alavat paikat).

498. "kumpu" (sammaleinen korpimaa).

499. "kallivon kumbureh" (kumpare).

500. "suarekkehen kumburehut" (suosaarekkeet).

501. "onzi mua täz on, vai kumajav astujez" 

(onzi eli ontto maa).

502. "regi kumavui myödymäez" (myötä ja vastamäet).

503. "kuoheikko" (suonotkelma).

504. "kuohuja savi" (kuojuja eli hyllyvä).

505. "kuntta" (mätäs, vrt. kunta).

506. "kunttazikko" (mättäikkö).

507. "kived on kirzi kublastuttanuh" (nostanut

koholle, kirsin voimista).

508. "kuro, kaitani loma tunturiev välissä, korkielaitani" 

(kuro=koro, loma=luoma).

509. "kurrengarbalot keräimmö" (kurjenkarpalot, 

toteemien mukaan nimetyt marjat).

510. "kurremmarjat poimimmo" (kurjen marjat,

vrt. kurjelle kuuluvat).

511. "kurenlumi" (horsman haituvat).

512. "kurrempeldo on jo pälvel" (kurjenpelto eli suo).

513. "kirzi nostau savimuan kublule" (kuplulle eli 

koholle).

514. "suloikivie on harvazeh joga kohaz" (vaaleita 

sileitä kiviä).

515. "suloikivie dai hobjua" (käytettiin uhrilahjoina).

516. "kuppelikko" (kumpuileva maa).

517. "lemi se on ontto aldapäin, se kublau" (kuplaa 

=hyllyy, kelluu).

518. "keräilemmö lomuloi" (oksia, maan lomut).

519. "kurzo, semmoini notko, alava paikka, pitim puolin 

kangahien välissä, on havumettsyö da vitseikkyö" 

(kankaiden välinen notko, vrt. kursailla).

520. "joga heinäizem peäz vai lepettäy nenet kärpäized, 

piähyöd vai kudvettau tuulel" (kärpäized eli 

hedekukinnot).

521. "kuurnissieni" (rousku, ei syödä).

522. "kuurnizvahalaukk on oal päi kai yhteh palah, 

ilmai syydy, ylähätsi ruspakko" (alta yhtenäinen, 

päältä punertava).

523. "kuurnisvahavo" (vahvero).

524. "kylmähk oli mua" (kylmähkö eli jäinen).

525. "savikko mua on kylmäi mua, se tereämbi kylmäy kui 

mudamua" (savi ja mutamaat).

526. "marju kypsehtyy" (kypsyy).

527. "vielä road mardad on, eij oo kypsetty" (kypsymisen 

odottaminen).

528. "muuroit hilloiks kypsytteä" (muuroit hilloiksi,

muu-ro, mu-uro).

529. "marjad on kypseksi kypsynyh" (voipi kerätä).

530. "mua rubei kähmistymäh" (kähmistymäh eli

jäätymään, kähmi=kahmi).

531. "kähmäkkö mua" (kovaksi jäätynyt).

532. "kämpäkkö mua" (kova).

533. "käntsälleh om mardu" (käntsälleh eli tertuissa).

534. "käntty" (hepotatti).

535. "kun oli pehmie nurmi jotta ei kestän kävellä nin 

oli semmoset kattavat" (kelit).

536. "käyväh yheksästä juurikasta kolme kivie" 

(taikaan).

537. "kättsy" (marjaterttu).

538. "käznittsätuhjo" (punaherukkapensas,

vrt. käntsä=terttu).

539. "kasteheiny jo kärvästäy" (kärvästää eli heilimöi).

540. "kärväs" (heilimä, vrt. karvas).

541. "moa on kömpäkkä" (kova).

542. "kömpäkkö mua" (kovaperäinen,

kömpä=kompa).

543. "kömäkkö mua kömizöv astujez" (kömisee 

eli kumisee).

544. "könteikkö" (mättäinen maa,

vrt. lentää köntälleen).

545. "köbizöy mua, ondezu" (ontto).

546. "köteikkö" (mättähikkö, köti=koti).

547. "köksälleh on marjad, rybähäized" (köksälleh 

eli painuksissa).

548. "rybähäizet köksöttäy" (tertut, vrt. rypäle).

549. "kömejikk om mättähikkö, kömizöy sem peäl" 

(kömisevä mättäikkö).

550. "duonispuu kazvau kömeiköl" (juonispuu, 

paksupintainen puu).

551. "kömikäs mua" (kumiseva).

552. "köhymua, pehmyt mua" (köhymaa,

vrt. kohu).

553. "kangaskakkaraine" (nahkajäkälä, käytetty

hiertymiin).

554. "kivenkiidzimie" (karvejäkäliä, kerätty hauteeksi 

kiven satuttamaan).

555. "ota kivi kibuz, paino ota pakkos" (lukuja kiven 

satuttamaan).

556. selkupit kutsuvat itseään maan lapsiksi.

557. selkupit pitävät maata suuren mammutin (koschar) 

päällä olevana tasona (liikkeensä keikuttaa tasoa ja 

luo vuodenajat).

558. nenetsit pitävät maata meressä kelluvana suurena 

levynä.

559. nenetsien taruissa eläimet ja ihmiset luodaan 

savesta. 

560. nenetsien taruissa vuoret syntyvät mammutin ja 

jättimäisen käärmeen taistelusta.

561. nenetsit pitävät keskisen henkiä hyväntahtoisina

(vrt. maan, alisen).

562. nenetsit kääntyvät ylisen henkien puoleen keskisen 

henkien ollessa voimattomia auttamaan (läheiset ja 

etäiset henget, vrt. omat ja vieraat).

563. sanalla äper tarkoitetaan mansikkaa (mansin äprä, 

äprex, unkarin eper, epret, vrt. apposet).

564. sanalla saptor tarkoitetaan punaherukkaa (marin 

soptor, udmurtin suter, komin seter, vrt. sato).

565. sanalla gob tarkoitetaan sientä ja tattia (saamen 

guobbar, udmurtin gubi, komin gob, vrt. koppa, 

sienikoppa).

566. sanalla panka tarkoitetaan kärpässientä (mordvan 

pango, marin ponyo, udmurtin panx, mansin penk,

vrt. pa-anka, haltijanimiä).

567. sanalla osa tarkoitetaan marjaa, metsämansikkaa, 

puolukkaa ja karpaloa (udmurtin uzo, komin oz,
hantin wot, nenetsin node, enetsin ode, nganasanin 

nuta, vrt. osan antaminen). 

568. sanalla noro tarkoitetaan märkää ja mutaista maata, 

suota, rämettä ja soistunutta notkoa (viron noru, 

udmurtin nur, mansin ner, vrt. pajun nimet).

569. sanalla nora tarkoitetaan maasammalta, 

jokisammalta ja vaaleaa suosammalta (saamen nuora, 

nenetsin narcu, kamassin nor, vrt. naru, noora).

570. sanalla nuc tarkoitetaan jäkälää, poronjäkälää ja 

sammalta (komin nic, nenetsin nada, enetsin nara,

c=s, vrt. nisu, nissi, vrt. na-ara).

571. sanalla nac tarkoitetaan heiniä, lehtiä, porojen 

syömiä heiniä ja vesikasveja (saamen njuöcco, komin 

naca, nganasanin nota, selkupin njuds, kamassin noc, 

vrt. na-aca, nju-öcco).

572. sanan muurain muotoja ovat muurama (suomi), 

murakas (viro), nur-mir (komi), morok (hanti), morax 

(mansi), maranka (nenetsi, mar-anka), moragga (enetsi), 

muracka (nganasani, mur-akka) ja mura (kantaurali).

573. sanalla mara tarkoitetaan maailman äärtä, 

kauimmaista rantaa ja etelässä sijaitsevaa tarunomaista 

lämmintä maata (hantin morto-mey, mansin morti-ma, 

nenetsin mara, enetsin mora, nganasanin moru, 

selkupin muur, kamassin mara, vrt. moro, etelään

lentäville linnuille).

574. sanalla mat tarkoitetaan mustikkaa (marin 

mudo, kamassin modo, vrt. mato, motto,

ma=mu=mo).

575. sanalla kuti tarkoitetaan mustikkaa ja 

suomustikkaa (udmurtin kudi, selkupin kotta,

vrt. koti).

576. sanalla kiki tarkoitetaan mustaherukkaa 

(karjalan kikikäinen, vepsän cigicäine, lyydin cihoi, 

viron sitik, mordvan cukstoru, hantin capco, 

mansin sosoy, vrt. siki, kiho).

577. sanalla kuoro tarkoitetaan kukkaa ja kukkaan 

puhkeavaa heinää (saamen cuoro, hantin sorox,
mansin sori, vrt. suoro, su-oro).

578. sanalla emes tarkoitetaan metsämansikkaa ja 

vadelmaa (mordvan inzej, marin onyoz, udmurtin 

emez, komin emiz, hantin juxtej-ant, meyxar-ant, 

mansin ums, unkarin änc, vrt. emi, punaiset marjat,

Maan emon ilmentymiä).

579. sanalla medi tarkoitetaan mustikkaa (marin 

mude, udmurtin muli, vrt. viron meeliga). 

580. sanalla mol tarkoitetaan marjaa ja karpaloa 

(komin nur-mol, turi-mol, tor-mul, vrt. molla,

vrt. turja=kurki).

581. sanalla mon tarkoitetaan marjaa ja punaherukkaa 

(hantin wir-mon, wer-mot, mansin wir-mol,
veri-marja, vrt. mon-ta).

582. sanalla meggy tarkoitetaan kirsikkaa (unkarin 

meggy, vrt. me-eki).

583. sanan kivi muotoja ovat kev, käv (mordva), kü, küj 

(mari), ke, ko (udmurtti), ki (komi), köy, kew (hanti), 

küw, käw, kaw (mansi), ko (unkari) ja kiwi, kiwe 

(kantaurali).

584. nganasanit kutsuvat maan emoa nimellä Mou-niamy

(vrt. nimi, ami, nami).

585. nganasanit pitävät maan emoa ja päivän eli koin emoa 

(Kou-niamy) jumalista vanhimpina.

586. nganasanien mukaan Mou-niamy synnytti kaiken 

maan päällä olevan.

587. nganasanit pitävät tuliemoa (Tui-niamy), vesiemoa 

(Bydy-niamy) ja puuemoa (Hua-niamy) maan emon tyttärinä 

(nuorempina jumalattarina).

588. nganasanit pitävät Mou-niamya villin naaraspeuran 

hahmoisena (kalliomaalausten peurajumalatar).

589. nganasanit uskovat elävänsä villin naaraspeuran selässä 

(vrt. mammutin).

590. nganasanit uskovat syntyneensä villin naaraspeuran 

karvoista (heimototeemin piirteitä).

591. enetsit kutsuvat maan emoa nimellä Dja soj

(vrt. soidin, soistua).

592. enetsien mukaan Dja soj antoi ensimmäiselle 

miehelle ja naiselle sukuelimet (kyvyn lisääntyä).

593. enetsit pitävät Dja sojta maan luojana (vrt. numin, 

nummen, samojedien numistuminen, yhtäkkiä kaikki 

miespuolisen Numin luomaa, vrt. numi=nami, 

onko um=am eli alkuämmä).

594. enetsit pitävät Dja sojta tärkeänä naisten haltijana 

(jokaisella naisella sijanaan toimiva pieneen parkaan 

puettu munamainen tumma kivi).

595. enetsit kutsuvat miespuolista maanhaltijaa nimellä 

Dja biomo (elää maan alla ja hallitsee kaikkea kasvavaa,

vrt. haltijaperheet).

596. nenetsit kutsuvat miespuolista maanhaltijaa 

nimellä Ja eru.

597. nganasanit pitävät maanemo Mou-jamia yhtenä 

luomiseen osallistuneista alkuhengistä.

598. nganasanit uhraavat Mou-jamille pyytämiensä 

villipeurojen silmät (lasketaan maan pinnalle,
vrt. Kaiken-jolla-on-silmät-emo). 

599. nganasanit eivät katso villipeuroja silmiin 

(etenkään naiset, jumalattaren silmiin katsomista). 

600. enetsit pitävät maanemo Dya minyua (tia minjua)

ylisenhaltija Ngan emona (maa taivasta vanhempi).

601. enetsien muistamiin haltijoihin kuuluu maan, ilman, 

tulen, veden, metsän ja vuoren henkiä (maalla ja vuorilla 

eri haltijat).

602. enetsit pitävät erikoisia kiviä Dya minyuan osina 

(jumalattaresta irtautuneina, puhutellaan akoiksi ja 

emoiksi).

603. nenetsit kutsuvat maan emoa nimellä Ya-nebya

(ja-nebja, nevja, vrt. neva).

604. nenetsien taruissa Ya-nebya elää maan alla 

("maa lakkinsa, vyöllään seitsemän rihmaa").

605. nenetsien mukaan Ya-nebya auttaa synnytyksessä 

ja pitää lukua ihmisten elämästä. 

606. nenetsit kuvailevat Ya-nebya hyväntahtoiseksi 

naisia auttavaksi eukoksi.

607. nenetsit pitävät Ya-nebya suurena parantajana  

(kutsutaan etenkin synnytyksen jälkeen).

608. nenetsit kutsuvat ruohoa nimellä amda

(vrt. ama).

609. nenetsit kutsuvat maata nimillä ja ja jä 

(vrt. jää).

610. nenetsit kutsuvat keskellä olevaa nimellä jertie

(vrt. jer tie, jerin tie).

611. nenetsit kutsuvat mäkeä nimillä choj ja hoj

(vrt. hoilata, hoikka, hoiva).

612. nenetsit kutsuvat laaksoa nimellä lapta

(vrt. latta).

613. nenetsit kutsuvat kiveä nimillä pa ja pae 

(vrt. pasi, paasi).

614. nenetsit kutsuvat savea nimellä saedäw

(sae-däw, sa-edäw, vrt. sade).

615. nenetsit kutsuvat mäen tai vaaran alustaa 

nimellä seädngilyi (seädn gilyi, vrt. saadna).

616. nenetsit kutsuvat vuorta nimellä siäje 

(si-äje, vrt. saaje).

617. nenetsit kutsuvat hiekkaa nimin taaw ja tab

(vrt. taavi, tavi, taapertaa).

618. nenetsit kutsuvat juuria nimin vano ja waana

(vrt. vanne, vannoa, v=p, vrt. paana, panna).

619. nenetsit kutsuvat lehtiä nimin vaba ja vuebaa 

(vrt. varpa, vrt. va-ava, vu-eva).

620. nenetsit kutsuvat suota ja taigaa nimin vy ja wuj 

(vrt. py, puj).

621. nenetsit pitävät maailmaa litteänä ja merien 

ympäröimänä (maailmaa asuttavat eläimet, 

ihmiset ja henget).

622. nenetsit kutsuvat pyhiä vuoria nimin ngutos pe, 

khadam pe, khabtam pe ja yaptam pe (vrt. saamelaisten 

pää-nimet).

623. nenetsit kutsuvat ural-vuoria nimellä ngarka pe 

(suuret kivet).

624. nenetsit kutsuvat vuorenhaltijaa nimellä Pe mal 

khada (kiven-äären-akka).

625. nenetsien mukaan Pe mal khada elää kodassa 

ural-vuorten päässä sijaitsevalla khadam pe-vuorella
(kodan ympärillä poronsa ja rekensä).

626. nenetsien Pe mal khadan uskotaan suojelevan 

synnytyksessä, parantavan, suojelevan poroja ja pitävän 

poissa tauteja (maan haltijan piirteitä).

627. sanalla wanca tarkoitetaan juurta 

(kantauralin wonco, wonc, vrt. vana, vankka, 

van-aca, vrt. pansa, ponso).

628. sanalla piji tarkoitetaan kalliota ja kiveä 

(kantauralin pejo, pee, vrt. pii, peijo,

vrt. pi-dot).

629. sanalla moli tarkoitetaan marjaa ja hillaa 

(kantauralin malo, malco, vrt. malka, malli,

mo=ma).

630. selkuppien maanhenkiin kuuluu Warga tsuotsel 

los (suuri-maan-henki) ja Ene lo (maan päällä kulkeva 

ylisen henki, vrt. enne, ylinen=tulevaisuus).

631. hantit pitävät kärpässieniä (panx) luojahenki 

Numin syljestä luotuina (alkuvoiman lähde).

632. mansit pitävät kärpässieniä henkien ruokana.

633. hantit käyttävät kuivattuja kärpässieniä henkisten 

vaivojen hoitamiseen (masennus, väsymys).

634. hantit kutsuvat maan emoa nimellä Myh anki

(vrt. myhäillä, muhahtaa).

635. hantit yhistävät Myh-ankia maan elävään 

pintakerrokseen (maan iho, maan villa).

636. hantit kutsuvat Myh-ankin puolisoa nimellä

Myh kon (pidetään maan alempien kerrosten 

haltijana, vrt. kon-tu).

637. nenetsit kutsuvat taigaa nimellä bodu

(vrt. votu, potu).

638. nenetsit kutsuvat maata nimellä da (d=j).

639. nenetsit kutsuvat mäkeä nimellä logar.

640. hantit kutsuvat maata nimin mey, miy ja muw

(vrt. meiju, miuku).

641. mansit kutsuvat maata nimin ma, mo ja mä

(vrt. minä, myö, maan kansa).

642. mansit kutsuvat vihreää nurmen väriksi 

(nor-pom, nar-pum).

643. hantit kutsuvat vihreää lehden eli vastan väriksi 

(wasto, wasti).

644. hantit kutsuvat maan emoa nimellä Muv anki.

645. hantien mukaan Muv anki elää ylisessä 

(vrt. tulevassa, korkealla vuorella).

646. hantien mukaan Muv anki lähetettiin ylisestä 

keskiseen missä voi ottaa seitsemän pyhää hahmoa 

(kuikka, kärppä, sorsa). 

647. hantit kutsuvat Muv ankia karhun isoäidiksi 

(pupi sasi).

648. hantien mukaan Muv ankilla on seitsemän pyhää 

siskoa ja veljeä (hantisukujen suojelijoita, haltijoilla 

omat karhupäivillä esitetyt laulunsa).

649. udmurtit uhraavat maanhaltija Mu kiltsinille 

joka kolmas vuosi (uhrieläimen luut maankoloon).

650. hantit kutsuvat pyhiä kumpareita nimellä 

kot myx (maa kota, pidetään perheiden 

suojelushenkien asumuksina).

651. hantit pitävät pyhiä kumpareita perheiden 

pyhäkköinä ja uhripaikkoina (paikoilta ei saa 

ottaa mitään, puista ei saa taittaa oksia).

652. hantien pyhiin kumpareisiin kuuluu torom 

yaoun kot myx (kumpareella kasvaa pyhä mänty 

johon ripustetaan kankaita rukouksia lausuen, 

pyhäkössä käydään vuodenvaihteissa).

653. hantien pyhiin kumpareisiin kuuluu ochet vut 

mutikh kot myx (kumpareella elää hantiperheen 

suojelushaltija, naiset hakevat pyhäköstä 

kodinhaltijoiden sijaksi tarvitun puun).

654. hantit pitävät soiden keskellä olevia 

hiekkakumpuja pyhinä.

655. hantit kutsuvat maailmaa maaksi (maailmaa

-katsova-mies=muv-keratty-hu).

656. hantit pitävät maailmaa levynä ja tarunomaisen 

kalan kannattelemana (vrt. mammutin, peuran).

657. hantit kutsuvat maan emoa nimellä Anki-pugos 

(vrt. syntymänhaltijaa, pidetään maan emoa 

nuorempana, vanhempana ja yhtenä ilmentymistään).

658. mansit käyttävät parantamiseen puolukan lehtiä, 

kanervaa ja pensaiden juuria (vrt. pajujen).

659. udmurttien mukaan maa on raskaana keväisin 

(kukkien kerääminen ja aliseen uhraaminen kielletty 

tiettyyn ajankohtaan asti).

660. komit käyttävät parantamiseen yli 140:tä maan 

heinää (lisäksi maata itseään, kiviä, puita, tulta ja 

vettä).

661. udmurtit kutsuvat maanhaltijaa nimin Kyldysin, 

Kylchin ja Mu-kyldysin (vrt. kyltyä, kultu, kiltti, 

pidetään yhtenä luojahengistä).

662. udmurtit laittavat Mu-kyldysin uhrit maankoloon 

(rukouksen aikana).

663. udmurtit kutsuvat maanhaltijan uhrikuoppaa 

nimellä Mu-kylchin gu.

664. udmurtit uhraavat Mu-kylchinille koivun oksia, 

lihaa, verta, luita ja lientä (peitetään maalla rukouksen 

jälkeen).

665. udmurtit kutsuvat tunnetun maailman keskellä 

sijaitsevaa vuorta maailmanvuoreksi (pidetään 

maailmanpuuta vanhempana ajatuksena).

666. udmurttien taruissa noita livahtaa tuonilmaiseen 

maailmanvuorella elävän kiven alta (kiipeää takaisin 

vuoren rinnettä pitkin).

667. marit kutsuvat maanhaltijaa nimellä Mlande 

kugu yumo (vrt. mande, mal-ande).

668. marit kutsuvat kukkien ja hedelmien haltijaa 

nimellä Saska kugy yumo.

669. komien alueilla eläneiden kansojen taiteessa 

keskistä kuvataan eläinten, ihmisten ja lintujen 

perheinä (permin-eläin-tyyli).

670. komien alueilla eläneiden kansojen taiteessa 

maailman keskellä sijaitsee alkumerestä tai joesta 

kohoava maailmanvuori (luomistarujen yhteenotot 

vuoren päällä).

671. komien alueilla eläneiden kansojen taiteessa 

keskistä hallitsee lisko-jumalatar jonka jalat kuvaavat 

alista, vartalo keskistä ja pää ylistä (otsassa ympyrä, 

pään päällä hirvenpää, jalkoina karhunkäpälät).

672. nganasanit pitävät maanemo Mou-niamyä 

naaraspeuran tai hirven hahmoisena.

673. udmurtit kutsuvat maanemoa Muziem-mumiksi

(mummi), Muzi-em-anaiksi (vanha-maan-nainen) 

ja Mu-kiltsin-mumiksi (maan-luoja-emo).

674. udmurtit pitävät Muziem-mumia elävänä maana. 

675. udmurttien mukaan Muziem-mum elää maan sisällä 

(etenkin pyhinä pidetyissä maakummuissa). 

676. udmurtit muistavat Muziem-mumia kesäaikaan 

(uskotaan nukkuvan talvisin).

677. udmurtit pitävät Muziem-mumia hedelmällisyyden 

ja terveyden antajana. 

678. udmurttien mukaan Muziem-mumi vihastuu jos maata 

vahingoitetaan (lähettää maan tauteja, mu miz).

679. udmurtit kutsuvat Muziem-mumilta saatavaa onnea 

mu-sudiksi (voidaan siirtää kourallisessa maata). 

680. erzalaisten luomistaruissa maan jälkeen luodaan 

kuu, päivä ja ihmiset.

681. erzalaisten luomistaruissa maanhenki Mastoron 

kirdi luo Skai-haltijan (maa taivasta vanhempi).

682. erzalaisten luomistaruissa maanhenki Mastorpaz 

syntyy päivänhenki Chipazin ja hedelmällisyyden emon 

Norovavan liitosta (maa päivää nuorempi).

683. erzalaiset kutsuvat maan emoa Mastor avaksi 

(haltijalla apulainen nimeltä Mod ava).

684. mordvalaiset uskovat maan kasvavan (kaikki 

maalla, meressä ja ilmassa elävä kasvaa maan 

mukana).

685. mordvalaiset pitävät maata litteänä (kauhan tai 

kulhon muotoisena), pyöreänä (veden ympäröimänä) 

ja neliskulmaisena (kulmissa hopeiset pylväät).

686. erzalaisten taruissa luodaan ensin maa, päivä, 

kuu ja ihmiset (viimeisenä erzat jotka asettuvat 

77 kylään ja alkavat levittäytyä maan päälle, 

vrt. ihmiset).

687. moksalaiset yhistävät hedelmällisyyden emoa 

Naravaa leinikkeihin ja mesiheiniin (haltijaa rukoillaan 

heiniä syövien kotieläinten sairastuessa).

688. mordvalaiset uhraavat Mastor-avalle mustia kanoja 

(oma maa, vieraat kanat).

689. erzalaisten luomistaruissa maa syntyy alkuhenki 

Ine narmonin (suuri lintu) muniman munan (ine al) 

keltuaisesta.

690. marit kutsuvat maan emoa nimellä Mlande ava.

691. marien mukaan Mlande ava tulee raskaaksi 

keväisin.

692. marien mukaan Mlande avan raskausaikana 

(mlande shotchyn) on kiellettyä kaivaa maata, tehdä 

työtä, huutaa, metelöidä, tehdä tulta päiväsaikaan 

tai kävellä paljain jaloin.

693. udmurttien mukaan Muzjem-mumy vihastuu 

jos maahan kajotaan talvisaikaan (haltijan nukkuessa).

694. udmurttien maanemo Muzjem-mumy ei hyväksy 

kolojen kaivamista maahan (lahjat luonnon koloihin).

695. virolaisten mukaan Maa ema synnyttää sadon 

sateiden ja ukkosmyrskyjen aikaan.

696. mordvalaiset kuvailevat Mastoravaa mustakasvoiseksi, 

pitkänenäiseksi ja paksuhuuliseksi eukoksi.

697. mordvalaiset sanovat "Verepaz on isämme, 

Mastorava on emomme".

698. mordvalaisten mukaan Mastorava parantaa tauteja, 

suojelee vahingollisilta hengiltä ja välittää elävien ja 

kuolleiden asioita.

699. mansit kutsuvat maanemoa Ma-ankvaksi, Kaltas

-ekvaksi ja Ioli-torum-syaniksi (i=j, joli).

700. mansien luomistaruissa Ma-ankva neuvoo toista 

alkuhenkeä Numi-torumia kietomaan alkumerellä 

ajelehtivan maan palasen vuorivyöhön (mistä syntyy 

ural-vuoret).

701. mansien taruissa Ma-ankva puhaltaa elämän 

ensimmäiseen ihmiseen.

702. mansien mukaan Ma-ankva laskettiin maan päälle 

ylisestä (vrt. tarut karhun laskemisesta).

703. mansit kutsuvat Ma-ankvaa iholliseksi maaksi ja 

karvaiseksi maaksi.

704. mansit pitävät Ma-ankvaa lasten antajana.

705. mansien mukaan Ma-ankva auttaa synnytyksessä 

ja suojelee taudeilta.

706. mansit pitävät Ma-ankvaa yhtenä tarunomaisen 

mos-heimon perustajista (toimi heimojen yhistäjänä). 

707. mansit pitävät Ma-ankvan hahmoina naarasjänistä, 

hanhea ja perhosta.

708. mansit yhistävät Ma-ankvaa jälleensyntymiseen 

ja kohtaloon (merkitsee syntyvän sielun elinpäivät 

erityiseen tikkuun). 

709. saamelaiset kutsuvat maanemoa Madder akaksi

(vrt. manner, mantere).

710. saamelaisten mukaan Madder akka antaa lapsille 

hengen (kolmen tyttärensä huolehtiessa syntymän 

jälkeisistä asioista).

711. saamelaiset yhistävät Madder akkaa kasvuun,

hedelmällisyyteen ja syntymään. 

712. marit kutsuvat kumparetta nimellä kuruk 

(ku=kivi).

713. marit kutsuvat maata nimellä malande

(vrt. Mlande ava).

714. marit kutsuvat keltaista nimellä sar 

(sargajem=kellastua, vrt. sarat).

715. marit kutsuvat kukkaa nimellä saska.

716. marit yhistävät viinimarjoja sielujen 

jälleensyntymiseen.

717. marien taruissa kerrotaan eläinten luomista 

maan muodoista (vrt. alkuperäiset luojahenget).

718. udmurtit pitävät maanemo Mu-kyldysiä 

eläinten, ihmisten ja maan hedelmöittäjänä.

719. udmurtit pitävät Mu-kyldysiä lasten ja 

naisten suojelijana.

720. udmurtit pitävät Mu-kyldysiä keskisen 

haltijana (maan elävä pintakerros, kuuluu 

keskiseen).

721. udmurtit pitävät Kyldysiä ylisenhenki Inmarin 

maanpäällisenä edustajana (vrt. vanhempi Mu,

kaksiosaiset nimet=kaksi eri haltijaa).

722. hantit pitävät Myh ankia ihmisten elämästä 

vastuussa olevana keskisen haltijana.

723. hantit pitävät Myh ankia ja Anki pugosta 

eri olentoina (anki pus=elämän antaja).

724. udmurtin sanalla kyldys tarkoitetaan 

luovaa ja kasvattavaa (sanaan liitetyllä in-

päätteellä emoa, naista ja naaraseläintä, 

vrt. in-mar).

725. udmurttien taruissa luojaemo Kyldysin 

elää maan päällä mutta loukkaantuu ihmisten 

toimista (maanviljely) ja poistuu yliseen 

(toisen tiedon mukaan katoaa maan alle).

726. udmurttien mukaan yliseen mennyt 

Kyldysin sekoittui Inmariin ja maan alla 

olevasta tuli Mu-kyldysin (vrt. kaksi eri 

haltijaa, kaksi eri kansaa).

727. udmurtit pitävät Mu-kyldysiä hyvinvoinnin, 

hedelmällisyyden ja kasvun antajana.

728. udmurtit pitävät Mu-kyldysiä lapsen hengen 

antajana.

729. udmurtit pitävät Mu-kyldysiä emojen ja 

sukujen suojelijana.

730. udmurttien Mu-kyldysiä yhistetään komien 

Zarni-aniin (kultainen nainen) ja marien Shun

-shochyn-avaan (kaiken-elävän-emo).

731. saamelaiset pitävät Rana niejtaa vihreän ja 

hedelmällisen maan haltijana (suosittu tyttöjen 

nimi, rana=lana, vrt. lanata).

732. saamelaiset yhistävät Rana niejtaa 

hedelmällisyyteen ja kevääseen (pidetään ylisen 

hengen tyttärenä).

733. saamelaiset kutsuvat saivo-henkien asuttamia 

jyrkänteitä ja kallioita nimellä saiwen-bakte
(vrt. rinteillä eläneet kantauralilaiset).

734. saamelaiset kutsuvat saivoissa eläviä kiviä nimellä 

saiwa kedke (saivossa elävä puu=saiwa muora).

735. saamelaiset kutsuvat muuttolintujen (barpmuloddi) 

talvehtimispaikkaa barbmuksi (sana tarkoittaa jyrkkiä 

töyräitä ja rinteitä joilla pienet ihmiset asuvat,

vrt. parp-mu, varp-mu).

736. saamelaiset kutsuvat Rananeidiä Ruonaneidiksi 

(ruona=vihreä) ja Raaz-ajkaksi (ruoho-akka).

737. saamelaisten mukaan Rananeidi elää vaaroilla 

vähän Radienin alapuolella (paikoissa joista lumi 

sulaa ensimmäisenä, radien=ylisen haltija).

738. saamelaisten mukaan Rananeidi kasvattaa poroille 

ja villipeuroille uuden ruohon.

739. saamelaiset kutsuvat maahisia nimellä kadnihah. 

740. saamelaiset kuvailevat maahisia ihmisten näköisiksi, 

iloisiksi, kauniiksi, auttavaisiksi ja vieraanvaraisiksi.

741. saamelaisten mukaan maahiset antavat neuvoja, 

joikuvat, pukeutuvat ihmisten tavoin, ennustavat

tulevaa ja valvovat ihmisten käyttäytymistä 

(vrt. saivo-henget).

742. saamelaiset kutsuvat maata nimellä jemmne 

(vrt. ne=nainen, Jem-ne).

743. saamelaiset kutsuvat mutaa nimellä njivvl.

744. saamelaiset kutsuvat hiekkaa nimellä vuntas

(v=p, vrt. punas, putas).

745. saamelaiset kutsuvat jyrkännettä nimellä urrt 

(vrt. urt-sielu).

746. saamelaiset kutsuvat laaksoa nimellä vumm

(vrt. vu-uma, vuoma).

747. saamelaiset kutsuvat laaksoa nimin liegk ja liekš 

(vrt. lieksa, liksa, leksa).

748. saamelaiset kutsuvat tasankoa nimellä puešen.

749. saamelaiset kutsuvat mannerta nimellä monter.

750. saamelaiset kutsuvat luolaa nimellä vuennk

(vrt. vunka, punka, vrt. vu-enki).

751. saamelaiset kutsuvat kiveä nimin kieddk ja kedgi

(vrt. kitka, ketka).

752. saamelaiset kutsuvat kastetta nimellä lapps

(vrt. lapsi=kätkyt).

753. saamelaiset kutsuvat heinää nimellä syeini 

(sy-eini).

754. saamelaiset kutsuvat ruokoa nimellä ruahu

(vrt. luahu, korte=huašši).

755. saamelaiset kutsuvat mustikoita nimellä sare, 

hilloja nimellä lyeme (ly-eme), puolukoita nimellä 

junnâ (ju=mänty), ja variksenmarjoja nimellä 

cyemenjâš (vrt. siemen).

756. saamelaiset kutsuvat ylänköä nimellä badjosat.

757. saamelaiset kutsuvat taigaa nimin adjo ja adju

(vrt. ajo, aju).

758. saamelaiset kutsuvat maailmaa nimellä aibmu

(aib-mu).

759. saamelaiset kutsuvat solaa nimellä cahca

(c=s, sahsa).

760. saamelaiset kutsuvat mustaa viinimarjaa nimellä 

cahppesjieret, variksenmarjaa nimellä cahppesmuorji
ja karhunvatukkaa nimellä cahppesvadot (kolme 

mustaa marjaa). 

761. saamelaiset kutsuvat tundraa nimellä duottar

(vrt. tuo, tuolla).

762. saamelaiset kutsuvat maata nimellä eana

(vrt. enna, anna, vrt. jenna, janna).

763. saamelaiset kutsuvat metsämansikkaa nimin 

eanamuorji (maamarja) ja meahcceeanamuorji

(metsämaamarja).

764. saamelaiset kutsuvat juolukkaa nimin ehtemas, 

juogot ja jättmöš.

765. saamelaiset kutsuvat vattua nimin gahpermuorji, 

gaiccamuorji (kaisamarja), lavet ja varan.

766. saamelaiset kutsuvat mesimarjaa nimin vadot

ja gieddemuorji (kiettemarja, vrt. kiittää).

767. saamelaiset kutsuvat suota nimellä jeaggi 

(vrt. jäkki, jäkälä, jänkä).

768. saamelaiset kutsuvat jäkälää nimellä jeagil.

769. saamelaiset kutsuvat punaista viinimarjaa 

nimin jieret ja jieritmuorji.

770. saamelaiset kutsuvat puolukkaa nimin jokna 

ja junnâ (vrt. jonna).

771. saamelaiset kutsuvat hillaa nimin luem, luomi 

ja lyeme (ly-eme, em=omi=eme).

772. saamelaiset kutsuvat mustikkaa nimin saarr ja 

sarrit (sarretmeastta=mustikkahillo, vrt. sari, saara,

saarinen, sa-ari).

773. saamelaiset kutsuvat variksenmarjaa nimellä 

cuõmmjõš, karpaloa nimellä reppjon ja lillukkaa
nimellä veaddemuorji (jos ja jon-päätteet,

vrt. obinugrilaisten joli).

774. saamelaiset kutsuvat rinnettä nimellä luohkka 

(vrt. luukka, lokka).

775. saamelaiset kutsuvat vaaraa nimellä varri.

776. saamelaisten nimeämiin kasveihin kuuluu 

aibmelukti (äimäsara), beatnatjeagil (huopanahkajäkälä), 

biehtarguhkka (siankärsämö), biellorassi (kissankello), 

boallo-oaivi / mihcamarrassi / spabbarassi (kullero), 

boska / olbmoborranrassi (väinönputki), duolbajeagil 

(pohjankorvajäkälä), duordni (tyrni), eavru (hapro), 

fiskesjeagil (lapalumijäkälä), gieganjuolla (kielo), 

gonagascoalci (kaarlenvaltikka), heavnnisavvat 

(himmeä villa), horbma / kiõggnjuõll (maitohorsma), 

juopmu (niittysuolaheinä), laigejeagil (luppo), noarsa 

(lapinvuokko), oaivejeagil (palleroporonjäkälä), ranesjeagil 

(poronjäkälä), roancejeagil (mietoporonjäkälä),

ruksesluovvar (puna-apila), sarvajeagil (isohirvenjäkälä), 

simsejeagil (valkohankajäkälä), skartagatna (keltakarttajäkälä), 

smarvegatna (kallioisokarve), smarvejeagil (tinajäkälä), 

spartojeagil (pilkkunahka-jäkälä) ja peälpp (vesitatar).

777. saamelaisten mukaan Mattarahkka elää ylisessä 

(vrt. korkeilla vuorilla, vrt. ylisen haltijan akkana 

pitäminen, luojahenget ja maan henget).

778. saamelaiset kutsuvat Mattarahkkaa nimellä 

Tjoarvveahkka eli sarviakka (vrt. nganasanien  

peurajumalatar).

779. saamelaiset pitävät alista hallitsevaa Jabmeahkkaa 

Mattarahkkan vastavoimana (toisen käsityksen mukaan 

yksi ilmentymistään, vrt. maan elävän pintakerroksen 

ja alemman / kuolleen maan haltijat).

780. saamelaiset pitävät heimojen syntyyn yhistettyä 

peuramiestä Mjandasjia Mattarahkkan poikana
(syntyy Mattarahkkan ja villin peuran liitosta).

781. saamelaiset pyytävät Mattarahkkaa etsimään 

kadonneita eläimiä, esineitä ja ihmisiä (uskotaan 

näkevän pimeässä, sarvet, liikkuu pimeässä).

782. saamelaiset pitävät Mattarahkkaa 

suurisilmäisenä (kalliomaalauksissa ja luukoruissa 

kuvatut suuret-kaikki-näkevät-silmät, vrt. kuu,

hetteet ja lammet, ma-atta).

783. saamelaiset kutsuvat pyhiä vaaroja nimin 

ailegas, basse-varri ja saivo.

784. saamelaiset välttelevät pyhien vaarojen lähellä

metelöimistä.

785. saamelaiset eivät ota mitään pyhiltä vaaroilta 

(kuuluu saivoille eli suojelushengille).

786. saamelaiset tervehtivät pyhiä vaaroja ohi 

kulkiessaan.

787. saamelaiset käyttävät poroja pyhien vaarojen lähellä 

(kolmena päivänä vuodessa, poro-onni).

788. saamelaiset eivät mene pyhien vaarojen laelle 

(pyhitetty saivoille).

789. saamelaiset hakevat pyhiltä vaaroilta neuvoa, 

parannusta ja tukea (pidetään saivojen eli sukulaisten 

henkien majapaikkoina).

790. saamelaiset yhistävät Rana niedaa vihreyteen, 

kevääseen ja porojen vasomiseen (poron-vasa-nainen).

791. saamelaisten mukaan Rana nieda antaa ruokaa 

ja saa kasvit ja puut kukoistamaan (neitoon yhistetään 

boskaa eli väinönputkea).

792. saamelaiset kutsuvat variksenmarjaa nimin 

vuorâccâšmyerji, vuorâšmyerji, capismyerji ja 

cyemenjâs. 

793. saamelaiset kutsuvat ruohokanukkaa ja sianpuolukkaa 

nimin pennuujunnâ (koiranpuolukka), karanâsjunnâ ja 

karanâsmyerji (riekonmarja, my-erji=ma-arja).

794. "näiväkkä nurmi, vähäheinäni" (näiväkkä eli 

kuivakka).

795. "nurm on näivälleh, ei kazva hyvin" (vrt. näivettyä).

796. "nätsäkkö mua" (kostea, märkä).

797. "nätsäkkö on suodu myö matkata" (maat ja suot).

798. "jallan al nätskäy suodu myö matkatez" 

(nätskää, vrt. lätskää).

799. "mainittihhan niitä jotta aivan kun näytyyki se 

Moan emut" (näyttäytyy ystävilleen, rakkaina 

pidetyt emo-jumalattaret).

800. "nurmigriba om pitkäkandani, valgiembi muuda" 

(nurmigriba, vrt. tatti).

801. "nuoraigain on ku mandzoihut heinäm peäz" 

(mansikoihin vertaaminen).

802. "hiekkanuoru" (nuoru eli särkkä).

803. "voarasta peälittsi noussah" (vaarojen maa).

804. "suon nokoz" (vrt. maan selässä, vrt. maan 

pitäminen jättimäisenä eläimenä).

805. "särkkien välii sanotah norokse" (norot).

806. "miehen nostandahine kivi" (miehen nostettavat

kivet, omat mitat).

807. "pehmie oli ylen notkelmo" (notkelmat).

808. "notko, alava moa voarojen välissä" (notkot 

ja vaarat).

809. "mie mänin notkosta poikki" (vetisestä 

kohdasta).

810. "notk on kahtem mäen väli, räkel aigoa ei ole vetty" 

(räkel aigoa eli helteellä).

811. "notk om madalembi ku uitto, suurembi ku lodmu" 

(notkot, uitot ja lodmut).

812. "notkondeh, upottai kohtu metsäz" 

(upottava kohta).

813. "mezikka kazvau nodremmilla mailla" 

(mesikka eli mesimarja, me-esi).

814. "moa nojizoo onnes kohtaz" (nojizoo eli kumisee,

ontossa kohdassa).

815. "niblavui moa vihmal" (niplavui, tuli liukkaaksi).

816. "voaran niska" (niska=huippu, laki, vrt. vaarojen 

pitäminen eläiminä).

817. "durm on kuivembi, niittu alavembi" (nurmen 

ja niityn erosta).

818. "netsen nieleksen tagan on hilloida" (nieleksen

eli niemekkeen, salaiset hillapaikat).

819. "nenäksen nokaz om mustoida" (mustikoita,

niemen nokassa, vrt. niemen nenä).

820. "niemen nenittsi kävelöö" (niemen ympäri).

821. "tunturin nenä" (nenä eli huippu).

822. "älä kazii navvuta, moahardiedu pagizuttau" 

(kissa, kantelee maanhaltijalle, kodin kohtaa

hallitsevat maanhenget).

823. "kukan naba" (emi tai hede).

824. "halvan naba" (kukan kanta).

825. "boban nabaine" (boban eli kukan).

826. "naglahtis suuz vagoi" (vagoi eli vattu, 

putosi lapsen suusta).

827. "möyleikkö" (kivikko, vrt. möy-sä).

828. "mia on märgä" (mia eli maa, vrt. mia, miia).

829. "savimoa on tämä, vai mätskähteleh jallan oal 

astujez" (mätskyvät savimaat).

830. "mättähikkö nurmi" (mättähikäs,

mättä=matta, ma-ata).

831. "nurmel on äjjy mättähytty" (nurmet ja mättäät).

832. "mätäkkö on kazvanuh kivez" (musta jäkälä).

833. "marjamättähän löyvin" (salassa pidetyt

marjamättäät).

834. "mättähälleh om marjoa" (marjojen aika).

835. "myödämägeh on kebie männä" (myötä 

eli alamäkeen).

836. "moa om mähei" (kostea).

837. "mähendi moan" (mähendi eli kostutti, 

vrt. mahendi).

838. "moine om mähky suondeikko" (märkä 

ja upottava suo).

839. "mähäkkö suo" (kostea, vetinen).

840. "mäikäz moa" (märkä, vrt. maikas).

841. "mäittsigo lähted, vai jogie myö" (mäet ja joet, 

omat kulkutiet).

842. "jovel nostez om mägijyrähmöine" (jyrähmö 

eli jyrkkä mäki).

843. "ylem mägini on taival Rebolasta Omelieh" 

(kylien väliset taipaleet, vrt. sukujen).

844. "mägyritsöil om moa" (kumpareilla).

845. "moa oli myyvittäveä, semmoista uuruo" 

(myyvittäveä eli viettävää maata).

846. "muurain on kellappa marja" (kellertävä,

mu-ura, haltijanimiä).

847. "suoss on äijä muuruanda" (marjat ja

muuraimet).

848. "muurain kazvau sammalsoissa kotskiila" 

(kotskiila eli mättäillä).

849. "kova kuni on, sini om muuroi" (muuroi

eli kova hilla).

850. "muuroi on tupez, sid roih halvah, halvu ku 

kirbuou, sid roih muuroi" (tupesta halvaan 

eli kukkaan, muuraimen synty).

851. "muuroiz ollah" (muuroissa, muuraimia 

keräämässä, vrt. muurame).

852. "läkkeä muuroih, minä näin zikon" (zikon 

eli marjapaikan, vrt. marja-sikko).

853. "muuroizikko" (muuraimia kasvava paikka).

854. "muurojikot suot" (vrt. hillasuot).

855. "muvakaz lodma" (lodma eli notko, mu-ta,

mu-uta, muv-akas).

856. "hiekku on kiven ker, muvankeraine" 

(mudankeraista eli sekaista).

857. "mykkyrikäz moa" (vrt. mukkurikas, 

vrt. mygrät).

858. "mägimykkyry" (mykkyräinen mäki).

859. "mykkyröil om moa" (vrt. mukkuroilla).

860. "mygyrä kivi" (kupera).

861. "ta i sienie om myrkkysienie" (sienet ja 

myrkkysienet).

862. "elä tallua mussikkaizvarboja, ei kazva marjua" 

(marjojen pyhyydestä).

863. "kovast om mustikkoa" (mustikkavuodet).

864. "mustoi halvastau" (halvastau eli kukkii).

865. "mustoi hambahat mustendaa" (musta 

marja).

866. "mustoimarjaine kukkiu" (mustikan 

kukinta).

867. "mustoizikko" (mustikoita kasvava paikka,

vrt. muisto).

868. "minä tijjän mustoizikon, kuz on äjjy mustoidu" 

(äjjy eli paljon).

869. "savikko mua on kylmäi mua, se tereämbi 

kylmäy kui mudamua" (kylmäy=jäätyy, 

tereämbi=nopeammin).

870. "mudapohju suo" (mutapohjat).

871. "ku kypsenöö, sit peäm mutkoav alah päi" 

(vattu kypsyessään).

872. "mura on ruskiem muurakko" (mura eli 

tummanpunainen suomuta, vrt. muurata, muuri,

muranen, muurahainen).

873. "muramoas kazvau muuroidu" (muramaassa 

muuraimia, mu=maa).

874. "murazikko moa" (kuohkea, mutainen).

875. "mäem muguru" (pyöreä mäki).

876. "mugurikaz moa" (kumpuileva).

877. "mullakaz moa" (mullakas eli multaisa,

mul-ta, vrt. pyhäköt, mul-hylly).

878. "mullatoi om moa, moin on tseyri" 

(tseyri eli soramaa, vrt. särkkä).

879. "kesällä vietih istumah lämpimäh tsuuruh" 

(sairastellut lapsi, lämpimään hiekkaan, 

maan parantavasta voimasta).

880. "pehmei mullikko mua" (mullikko eli 

multainen).

881. "multava moa" (multavat maat, 

vrt. multanen).

882. "mägimuhkur" (muhkura).

883. "muhkuroikaz mua" (muhkurikas).

884. "muhleikko moa" (kumpuileva).

885. "marjad om muigied" (muigied eli happamat).

886. "karbaluo otteli i suum muikisti" (muikeat ja 

makeat marjat).

887. "muizerad marjat" (happamat).

888. "muhakka moa" (muhakka eli kuohkea,

muh-akka).

889. "moajäittsä konz on valgielleg, ukontuhma kons 

savu lähtöö" (maamunien nimiä).

890. "ei voi koskie muajäittsiä, sogenet" (sokenet, 

vrt. itiöt).

891. "ei pie ottoa muadäittseä kädeh, kivetäh käid" 

(uskomuksia, pidetty pyhänä=haltijan hahmoja).

892. "pieni on ku moakandoine" (kantoihin 

vertaaminen).

893. "muakived muassa issutah" (istuu maassa, 

eläviä olentoja).

894. "moagriba, peäl mussembani da kanda 

järiembäni kui nurmigribal" (maa ja nurmisienet).

895. "moagriba om peälitsi ruskei, alatsi valgei, 

kandaine lyhyd, levei, räpäkköpäiväine, ei syvvä" 

(punertava, leveä ja lyhyt kanta).

896. "moalehti" (nahkajäkälä).

897. "moamaidoni oli kiekollah männy" 

(limasieni, paranvoi).

898. "moamalina" (mesimarja).

899. "moamuuroi" (mesimarja, vrt. muurain).

900. "moamuroine" (marjat ja murot,

vrt. marit ja muromalaiset, kansojen nimiä,

kertoo marjojen pyhyydestä).

901. "moanalaine vezi matkoau" (maanalainen 

eli maan vesi).

902. "kumarrella Moaemöä" (maan jumalattaren 

muistamista).

903. "Moahardii da Moaemä ollah velli da sizär" 

(veli ja sisar, vrt. mies ja vaimo, veli ja sisar

tuntuu vanhemmalta).

904. "kunne lienöh Muaemäh menny" (kyy,

jumalattaren eläinhahmoja).

905. "Moanizändy, Moanemändy, Moan valgied 

vanhembad" (haltijoiden puhuttelemista).

906. "muanhengyämä puu" (maan henkäämä,

lahonnut puu).

907. "moannousema lahon antau" (puuhun).

908. "muampuhuma" (puhuma eli nousema 

eli henkäämä, Maan emon puita).

909. "moanselgä" (vedenjakaja, selänne).

910. "se savi on moankarvaine, ei ole hyvä savi" 

(karvaine=värinen, sekainen).

911. "sielä on semmosie moankatkiemija, siinä suossa" 

(maankatkelmia, kuivia kohtia).

912. "männyt heän siih ojukkah, moankatkiemah" 

(ojan katkaisema maa).

913. "muansunnetta läbäjää" (maan sunnetta,

kimaltelevaa kastetta).

914. "kogo pellon vedäy moansuoninda kuin 

hämähäkin kino" (maan suoninta, loppukesästä

maahan syntyvät kasteverkot, maan suonet,

vrt. suonijoki).

915. "moaperäni kivi" (maakivet).

916. "maarova" (rova eli auer).

917. "moasärkk on jyrkky, pitky, kuivu" (maasärkkä 

eli harju).

918. "minkarvaine boba" (boba eli kukka).

919. "moass on kassetta" (maan kaste).

920. "vihma tabazi, oli märgä moa" (vihman tapaama 

maa).

921. "moalla kum pakajat nim moa kuulou" (maa kuulee,

maalle käydään puhumassa).

922. "ei moa ni vezi tietty" (maa eikä vesi, kukaan).

923. "moan hengätty puu" (lahonnut tai ontto puu, 

maanhaltijan puut).

924. "ei moalla moista, vesillä vertoa" (maa ja vesi,

vrt. maa ja ilma).

925. "mi on moalla vanhin" (maan vanhin, vrt. veen).

926. "muam muidr on" (maan tunteva, neuvokas).

927. "dogo vaara matkaau sujesta pohdazeh" 

(matkaa suvesta pohjoiseen, vaarojen mukaan 

suunnistaminen).

928. "matkoamatoi maa, rigie on ylen" (rigie eli 

ryteikköinen, eläimille kuuluvat maat).

929. "on madokkahat riizikät" (leppärouskut).

930. "mavonsylgi on heinäm peäs" (heinien päähän 

tuleva valkoinen vaahto).

931. "mehekäz moa" (mehekäs eli kasteinen, 

maan mesi).

932. "mehekkähäd om marjad, hyvät kangahil" 

(mehekkäät marjat).

933. "muam mehendäy vihmu" (mehentää eli kastelee).

934. "korbimua om mehevembi ku kangazmua" 

(korpi ja kangasmaat).

935. "kypsed marjad ollah mehevät" (mehuisat).

936. "muaz om vähä mehty, se menöö kurkkoloil" 

(kurkkoloille eli kokkareille).

937. "mehem pani marjanhalvoile, avavutah" 

(halvoille eli kukille, ha-alva).

938. "kuivah muah mehty pani" (mehtä eli 

sadevettä, me-esi).

939. "mehi ku poiz valuu, ga vägi lähtöö marjas" 

(marjan väki, valuu pois mehussa).

940. "mua mehtyi" (kostui).

941. "terveh moalla manterella" (maan tervehdys).

942. "mannerrandoa myö pideä männä" 

(mantereen puoleista rantaa).

943. "mandzeikk on se rinne" (mantseikko, 

vrt. sikko, seukku).

944. "tänäpäi mandzeikon lövvin" (marjaonni,

Maan emon antamaa onnea).

945. "vieraz moa mussikkane a oma mantzikka" 

(vrt. kuivalla maalla sijaitseva).

946. "mantsikka kazvaa kuivalla mualla" (kuivan 

maan marja).

947. "mantsikka on syödäväh" (syötävät marjat).

948. "ned om mandzikoid muad, niil mualoil mandzoi 

kazvau" (mansikkamaat).

949. "mandzoit om päivyrindiel magied, hod i ole suuret" 

(päivän marja).

950. "mandzoi on halvalleh" (kukassa).

951. "moin on tsoma kui mandzoihut" (mansikkaan 

vertaaminen).

952. "verev on ku mandzoihud" (verevä, 

mansikan punainen).

953. "sid on do kypsi mandzoihut" (kypsymisen

odottaminen).

954. "nämä särkät on ylem mandzoikkahat" 

(särkkien eli hiekkamaiden marja, vrt. vieraat 

mullassa kasvatetut mansikat).

955. "mandzoikas kohtu" (marjaisat kohdat, 

Maan emon kohtia).

956. "mandzoimarjam magevuttu, kangazmarjan 

kaunehuttu" (kangasmarjat).

957. "myö lövvimmö mandzoizikon, oli äjjy mandzoidu" 

(marjaonni).

958. "mandzumarda aivoin kukkiu, mustoimarda 

ni duumaitse ei" (mustikka ei tuumaitse kukkia, 

eläviä olentoja).

959. "mareikko, hienosie pyöriöitä kivie täynnä" 

(mareikko eli kivinen ranta, vrt. lapsille kerätyt 

marikivet).

960. "hyvä on suuressa pälvessä marjua poimie" 

(marjapälvet).

961. "nyt on vasta kukkazet, marjat ollah ielpäi" 

(kukkien ajasta marjojen aikaan).

962. "marju halvastau" (kukkii).

963. "mardu on vie ruohku, ei saa syvvä" 

(ruohku eli raaka).

964. "marjani mäjeltä huuti, puolukaini kankahalta" 

(elävä maa).

965. "lapsuol on rozat ku marjaized" (rozat=posket, 

marjan eli terveen punainen).

966. "marjakaz rajakko" (rajakko eli aho).

967. "mehem pani marjanhalvoile, avavutah" 

(sateen avaamat marjankukat).

968. "nyd on vasta marjanhalvazet, vuota marjat kypsetäh" 

(kypsymisen vuottaminen).

969. "marjankandu, kuz marju kiini" (kanta eli varpu).

970. "ylen on suured marjarybähät" (rypähät eli tertut).

971. "vai kun marjatuhjoh puutuin, ga terväh robehut täydyi" 

(tuhjoh eli pensaaseen, vrt. vatut).

972. "muarjikko oli suuri" (marjikko, vrt. sikko).

973. "om marras muam piällä" (marras eli kohme, 

marraskuu).

974. "maslakku, valgei griba" (voitatti, vrt. laukkusienet).

975. "muas on madalan ruaje, ei taivasta ni tabuale" 

(maanläheiset maan ihmiset).

976. "mandzoimarja maguza on" (makoisa).

977. "malttsakivi" (liuskekivi, rapakivi).

978. "nämä on katso mammerozed ruohkat" 

(pienet raa´at marjat, jätetään kypsymään).

979. "hyö sigatsut maidokkahat ollah" (sigatsut

eli mustarouskut).

980. "kukkani hyväl maizoau" (maisoaa eli tuoksuu, 

vrt. maisa).

981. "täs kukaz on hyvä maizavo" (tuoksu,

maisa-avo).

982. "näitä maiselmoita myöten en ole astun ni konsa" 

(maiselmoita, vrt. tuoksuvia maita).

983. "maiselma" (vaikeakulkuinen kohta).

984. "maisema" (jänkä, tunturikko).

985. "maiderone" (maiteroinen, haaparousku).

986. "maidosieni" (haaparousku).

987. "kudoas sienez maiduo putskahtah nouzou katkattui, 

se on itsensyödäy, ei ole koiransieni" (syötäväksi 

kelpaavat maitosienet).

988. "hyö maittsi matattih, moada myö" (maitse 

matkaaminen).

989. "maittse menem, em mene järvitsi" (maa 

ja vesi-ihmiset).

990. "buolad majetah hallam pandui" (puolukat 

makenevat).

991. "hallu gu buolam panou, ga sid magenou muarju" 

(hallan panemat marjat).

992. "magerikko" (ruskeasammaleinen suo).

993. "löpö, suuri kun hattu" (lehmäntatti).

994. "elä vain löbölöidä ota" (ei oteta).

995. "yhty löböidy löydyi vai, siend en nähnyh" (löpöt 

ja sienet, sieni=syöty sieni).

996. "Niikkananvoaran löbömarat" (haukuttiin tatteja 

syöviä).

997. "lehmät syyväh löbösienie" (ihmisten ja eläinten

syömät sienet).

998. "vett on äijän lözeikössä" (löseiköt).

999. "mie lössäh uppozin" (lössäh eli hetteeseen,

vrt. lösähtää).

1000. "lözö" (vetinen paikka, vrt. loso).

1001. "kualau lötkyttäy suoz" (kualaa eli kahlaa).

1002. "lätikkö on leäzesuo, ylem pehmei" (lääsesuo,

lätäkköinen suo).

1003. "moin oli pehmeipohjane, lögäpohjane" 

(lögä eli liejupohjainen, niitty).

1004. "matkoa hod läbi muaz" (läpi maasta, 

noitamatkat).

1005. "lemi lyödzyy" (lyödzyy eli hyllyy).

1006. "märkä moa lyöttäytyy" (hyllyy).

1007. "vihma lienöy, kuin ei kasse lähe heinästä" 

(vihman ja kasteen yhteydestä).

1008. "kaste läimöttäy heinämpiäz" (kiiltelee).

1009. "suodu myö astuin lyndzytin" (suota myöten 

astuminen).

1010. "tela lyndzyy astujez" (tela eli pitkospuu).

1011. "lemi lydizöö" (lytisee eli notkuu,

vrt. lyytiläiset).

1012. "jalka lytskähti savikolla" (luiskahti).

1013. "lydy" (hyllyvä suomaa, vrt. lyydit).

1014. "suol kirren lähtijjez lylyd nostah" (kirren eli 

roudan lähtiessä).

1015. "savikkokohtu lydähtih, kirren nostettu kohtu" 

(kirren nostama kohta).