v.1.08

lauantai 18. marraskuuta 2017




MAA

maa (suomi, viro), ma (inkeri, vatja, vepsä), moa (karjala), mua (lyydi), mo (liivi), ma, madja, madda, mava (saami), my, mu-nö, muyö, mujän, muländo, molande, melande (mari), mu, muzem (komi, udmurtti), mastor (mordva), ma, me, mo, mä (mansi), mey, mex, miy, mix, mow, muw, myh (hanti), cu, cun, cuyil, caya (selkuppi), dja, dya (enetsi), ja, ya (nenetsi), mou, ma-maru (nganasani), maye, mixi (kantaurali).

1. maanjäristyksiä pidetään Maan emon liikkeinä.

2. ulkona yöpymiseen pyydetään puiden ja maanhaltijan suostumus.

3. maanhaltijan suostumusta pyydetään sanoin "anna maata maan luvalla, puun luvalla, kaiken kansan luvalla" ("hyvät ja turvalliset unet").

4. maan uskotaan lepäävän talvisin (lepoaika alkaa lokakuussa kasvun loppuessa).

5. maahan ei työnnetä metallisia tai teräviä esineitä (pakon edessä pyydetään lupa Maan emolta).

6. maanhaltijaa kutsutaan nimin Maan emoinen, Maa ema, Madda rahkku, Mix-imi ja Ja-neba.

7. Maan emoa pidetään hedelmällisyyden, synnytyksen ja naisten jumalattarena.

8. Maan emon tiedetään "synnyttävän jokaisen päällään olevan elollisen olennon, lahjoittavan lapsille sukupuolielimen, parantavan lasten tauteja, seuraavan kaiken elollisen kasvua ja suojelevan perheiden yhtenäisyyttä".

9. maanvihoja poistetaan kiertämällä päätä lepänvarvuilla, loihtimalla "tervehytän tienottani, maireutan mannertani, terve maa terve manner, terve Mantereen isäntä, kun lienet tuhoja tehnyt, vihojasi viskoellut,
tee nyt suloinen sovinto, rakenna ikuinen rauha", laskemalla varvut maahan ja lausumalla lopuksi "terve maa,
terve manner, tervehempi tervehtijä".

10. mordvalaiset yhdistävät maanemo Mastor-avaa maahan ja esivanhempien henkiin.

11. mordvalaiset kuvailevat Mastor-avaa sanoin "Mastor-ava elättäjä, suojelija, vatsan ruokkija, sinun päälläsi kuljemme, nousemme, kaadumme" ja "Mastor-ava, kaikki mullassa eläjät ovat sinun valtasi alaisia, sinä olet heidän hallitsijansa".

12. mordvalaiset eivät kaiva, lyö tai loukkaa maata.

13. mordvalaiset pyytävät maahan kaatuessaan maalta anteeksi.

14. "läbi muan, läbi mannun, läbi kolmen kirjokannen" (maan kerroksia kutsutaan taivaan kerrosten tavoin kirjokansiksi).

15. saamelaisen Maddar-ahkkun (maan-akka) uhripaikkoina pidetään metsän keskellä sijaitsevia sileitä kiviä
eli maakiviä ja erikoisia kantoja.

16. saamelaiset eivät astu tai istu maakivien päälle (Maddar-ahkkun pyhäkköjä).

17. "terve maa, terve manto, terve meiän marjukkainen, marjukkainen kaunokkainen, matalikko mantsikkainen" (maan tervehdys lausutaan vuodenajan mukaan).

18. saamelaisten muistamiin maanhaltijoihin kuuluu taivaanjumala Raedien puoliso Raaz-ajka (ruoho-akka)
ja tytär Rana-neid (ruoho-neito).

19. saamelaiset pitävät maanhenkiä kasvillisuuden ja keväisten pälvien haltijoina ("tuovat mukanaan kasvun ja viheriäisen ruohon").

20. saamelaiset uhraavat maanhaltijoille keväisin toivoen poroille hyviä laidunpaikkoja.

21. mansit kutsuvat maanhaltijaa nimin Joli-torem, Ma-ankw, alempi-maan-emo, Sorni-kaltes, kultainen
nainen ja aamunkoiton-tytär.

22. mansit pitävät maanhaltijaa elämän, emojen ja synnyttävien naisten suojelijana.




23. "hyvät maat, hyvät maahaltijakset, mairehet maat, mairehet maahaltijakset, ottakaa työ omiks" (maanhaltijoiden hyväksynnän pyytäminen).

24. "moa suuttuu jos yltä alakivijen hyppii" (alakivet eli maakivet, maan tasalla olevat sileät kivet ja kalliot).

25. samojedit puhuttelevat maanhenkeä sanoin "uhrin tuomme eteenne, emomme, isämme, Maan henki, maailman, maan, älä pahastu tähän uhriin".

26. samojedit uhraavat Maan hengelle sembramännyn pähkinöistä valmistettua voita (lasketaan tuleen).

27. obinugrilaiset asettavat maanemo Ma-ankwin lahjat maahan pajupuuta vasten.

28. Maan emoa tervehditään käymällä maahan vatsalleen ja levittämällä kädet sivuille.

29. Maan emon ajatellaan olevan raskaana keväisin (raskautta kestää ensimmäisten versojen puhkeamiseen asti, raskausaikana kuljetaan kengät tai virsut jalassa).

30. saamelaiset eivät ota jäkälää tai sammalta kivien päältä (maalle kuuluvia kiviä).

31. mordvalaiset kutsuvat maanemoa Mod-avaksi.

32. udmurtit kutsuvat maanhaltijaa nimin Mu-kiltsin (kildini=synnyttää, luoda), Kaldyni-mumas (luoja-emo), Muzem-mumi (maan-emo) ja Muzjem-anai.

33. udmurtit uskovat maanhaltijan välittävän ihmisten ja taivaanjumala Inmarin asioita.

34. udmurttien maanemon Mu-kiltsinin kerrotaan kulkevan pitkin niittyjä valkoisissa vaatteissa ja nostavan tuulen kumoamia kasveja ylös (toisaalla haltijaa ei pidetä ihmishahmoisena).

35. udmurtit pyytävät Maan emolta onnea, terveyttä ja elinpäiviä vastasyntyneille.

36. udmurtit uskovat Maan emon elävän pyhinä pidetyissä maakummuissa ("maan povi").

37. udmurtit ajattelevat Maan emon vaipuvan uneen syksyisin kasvun hiipuessa.

38. udmurtit hyvittelevät Maan emoa aina maahan kajottaessa (kodan reunojen peittäminen, majojen turvekatot).

39. udmurtit muistavat Maan emoa kesäisillä niittypäivillä ("oi Maa-emo, me kiitämme sinua kun olet meitä ruokkinut menneenä vuonna").

40. udmurtit uskovat Maan emon liikkuvan pienen valkoisen perhosen hahmossa (jos perhoset eivät ilmesty lähdetään kutsumaan laulaen).

41. udmurtit uskovat Maan emon "tuovan hedelmällisyyttä ja onnea kaikkialle mistä kulkee".

42. kevään ensimmäisiä lumen alta paljastuvia mättäitä pidetään pyhinä ("mätäs märkä maita vanhin, paju puita ensimmäinen").

43. udmurttien mukaan mättäitä ja saroja suojelee haltija Sase-mymyn (sara-emo).

44. metsissä ja soilla kasvavia tuuheapäisiä kaisloja ja saraheiniä yhdistetään maan pyhyyteen (näkyvät talvisinkin).




45. saamelaisen maanhaltijan Rana-neiden uskotaan tuovan kevään ensimmäiset suoruohot, poronvasat ja muuttolinnut (ranan-lodde).

46. kuolansaamelaiset kutsuvat maanhaltijaa Raiz-ajkaksi (ruoho-akka).

47. kolttasaamelaiset kutsuvat maahisia nimin Jennam-vuolas-olmo (maan-alainen-ihminen) ja Jennam-jielli (maa-eläjä, vrt. etunimi Jenna).

48. samojedit kutsuvat maanalaisia haltijoita syyhyrttje-väeksi.

49. hantien maanemon My u imin uskotaan ehkäisevän ja parantavan maan alta tulevia tauteja (pidetään hyväntahtoisena).

50. hantit uhraavat My u imille kaivamalla kodan alle seitsemän astiaa, luuta tai kattilan (arvokkaita).

51. hantien maanjumalattaren Joli-taremin tiedetään antaneen hengen kaikelle taivaanjumala Numi-taremin luomalle (yksi luojahengistä).

52. hantien Joli-taremin kerrotaan osallistuneen luomiseen ja ottaneen ohjakset Numilta ihmisiä luotaessa (Numin luotua ensin mantereet, miesjumaluus luo "suuret kokonaisuudet", naisjumaluus "yksityiskohdat").

53. hantien Joli-taremin uskotaan antaneen hengen ensimmäisille ihmisille ja eläimille ("ensimmäiset ihmiset syntyivät pajunvarvuista ja savesta, ensimmäiset eläimet männynoksista").

54. obinugrilaiset kutsuvat maata nimin "nahkainen maa", "karvainen maa" ja "likaselkäinen-pyhä-maa".

55. obinugrilaiset pitävät maata ja taivasta yhtä vanhoina ("taivaan luomisesta, maan luomisesta alkaen").

56. obinugrilaiset liittävät maata ja taivasta yhteen sanonnoissa ("taivas ja maa, oletteko minut unhoittaneet").

57. obinugrilaiset kutsuvat karhua "taivaan ja maan pojaksi" (Numin ja Jolin poika).

58. hantit kutsuvat maanemoa nimin Joli-tarem-sanuw (alisen-jumal-emo) ja Ma-ankw (maa-emo).

59. hantien Joli-tarem esiintyy luomiskertomuksissa taivaanjumala Numi-taremin puolisona ja sisarena
("Numi loi Jolin pyynnöstä valon ja saattoi pyörivän maan asettumaan").

60. hantien Joli-taremin tiedetään luoneen hengen ja syötävää kaikille eläville olennoille ("syötäväksi vesanurpa, heinänurpa hiukoville").

61. hantien Joli-taremin uskotaan asustavan kodan alla olevassa maassa (jumalattaren lahjat kaivetaan makuulavan viereen nahkoihin käärittyinä).

62. hantit kuvailevat Joli-taremia sanoin "nahkaisen-maan, routapaakkuisen-maan-nainen-emo".

63. obinugrilaiset kutsuvat maanemoa nimin Mey-imi (maan-eukko), Elle-mey-imi (suuri-maan-eukko), 
suuri-maan-emo, musta-maa-emo ja loppu-maan-suuri-maan-emo.

64. obinugrilaiset esittävät maanemolle pahoittelut maata kaivettaessa ja elämää otettaessa (elämän antaja).

65. obinugrilaiset turvautuvat maanemon apuun tauteja parannettaessa (elämän ylläpitäjä).

66. obinugrilaisen Mey-imin (maan-eukko) uhrimenoihin kuuluu seitsemän noidan kokoontuminen yhteen, lahjojen kerääminen seitsemään kattilaan, kattiloiden ympäri kiertäminen kulkueena, yhteisen aterian
syöminen ja noitien suorittama henkimatka Mey-imin luo (tarkoituksena viedä kattilat "seitsenuhrisen uhripatsaan luo, seitsemää erkanevaa tietä pitkin, seitsemän maanalaisen kerroksen läpi, seitsenoviseen
Maan-eukon kotaan").

67. obinugrilaiset eivät valmista Mey-imistä tai Numi-taremista ihmishahmoisia kuvia (luojahenkien olemuksesta, maa itse, taivas itse).

68. obinugrilaiset säilyttävät jumalatar Mey-imin eläinhahmoisten apuhenkien (mey-junk) kuvia kattiloissa.

69. obinugrilaisen Mey-imin kerrotaan luoneen ahman ja karhun (maan värisiä, pesivät maan koloissa). 

70. obinugrilaiset pitävät Mey-imille lahjoitettuja eläimiä elätteinä (jir-lox) kunnes kuolevat vanhuuteen (elämän jumalatar).

71. maanhaltijoita puhutellaan sanoin "maan haltia, manteren haltia, terve manteren alainen, terve mannu hallitsija", "maan henki, hyvä henki, haltia maan matalan, pyhän penkeren pitäjä", "ukko musta maan isäntä", "manun eukko, maan emäntä, mainio manuen emäntä", "mannun ukko, mannun eukko, maan ehtoisat eläjät, maan vartijat vakaiset" ja "pihan piika, pellon neiti, akka manteren alainen".

72. kallioilla ja suurilla kivillä uskotaan olevan omat haltijansa.

73. kallionhaltijaa kutsutaan märissä ja lohjenneissa kallion kohdissa.

74. marit pitävät maanemo Melande-awaa elävänä olentona ("jos ei eläisi ei voisi mitään kasvattaakaan").

75. marien mukaan maanemo ymmärtää puhetta ja kuuntelee ihmisten pyyntöjä ("ravinnon ja makuupaikan antaja").

76. marit muistavat Melande-awaa lehtouhreissa ja pienemmissä rukouksissa (haltijan lahjat kaivetaan maahan, väriltään tummia).

77. marit uskovat maanemon sairastavan loppusyksystä jolloin maasta voi saada tauteja (sert, maan vihat).

78. "terve maa, terve manoinen, terve terveet tulijat, terve maihen tervehtijä, anna sie miulle niin puhas tervyys, kun mie annan sinulle puhtaat verhat" (terveyden pyytäminen maalta, verha=lahjaksi annettu kangas, vaate, rengas).

79. "alaisihin maaemähän, alasihin taivoisin" (maata pidetään taivaan kaltaisena, rajaton, loppumaton).




80. ihmisen syntymä eli suojelushaltijan uskotaan elävän maassa ("koska ihminen syntyy maahan").

81. syntymähaltijaa puhutellaan sanoin "nouses luontoni, lovesta, havon alta haltieni, moan alta makoamasta".

82. kalliolta pyydetään voimaa sanoin "anna vuori voimiasi, kallio kavehtijoitasi, sinun on väki väkevä,
sinun voimat voittavammat" (lukujen jälkeen otetaan murusia halkeamasta).

83. parantamiseen käytetyt kivet kerätään maanhaltijan lupaa kysyen ja palautetaan käytön jälkeen paikalleen.

84. kiveä puhutellaan sanoin "kivi kikko, maan kokko, manteren autijon asuja".

85. hantit uhraavat maanjumalatar Tox-imille (maan-vanha-nainen) metsässä olevaan koloon
(sammalpeitteen läpi uskotaan kulkevan tien aliseen).

86. "anna moata moan luvalla, moan luvalla, puun luvalla", "anna moata moan unia, puun unia"
(lausutaan makuulle eli maan tasalle käytäessä).

87. "moa olet sie, moa olen mieki, moan olemma pojat kumpanenki" (maan pojat).

88. maanhaltijan lahjat jätetään kivien alle. 

89. jalanjälkiä muistuttavia kiviä pidetään haltijoiden jälkinä.

90. ihmisen kerrotaan syntyneen "savesta, maasta ja mullasta".

91. maan valat vannotaan maata maistamalla.

92. komit uskovat ensimmäisen ihmisen syntyneen savesta (luojahenki Jen antoi savelle hengen eli lovin).

93. komien mukaan maa syntyi kuikanhahmoisen luojahengen (Omel) sukeltaessa merenpohjasta kolme hiekanjyvää joista toinen luojahenki (Jen) loi maan ja ihmisen.

94. samojedit muotoilevat maasta maan valoihin käytetyn esineen.

95. virolaiset kivi-tietäjät (kivi-targad) selittävät asioita kivien ja kallioiden uurteista.

96. saamelaiset aloittavat kertomuksen maan synnystä sanoin "ensin oli akka".

97. karjalaiset kertovat maan synnystä sanoin "kasvo soari, kasvo nurmi, kasvo neito nurmen peähän".

98. maanhaltijalle annetaan osansa laskemalla ensimmäiset kerätyt marjat takaisin maahan.

99. hantit esittävät haltijoille toiveita nostelemalla pyhinä pidettyjä kiviä (nostetaan, toivotaan, nostetaan uudestaan).

100. hantien mukaan liikkuvat kivet omaavat hengen eli lilin (liikkumattomien ollessa hengettömiä).

101. hantit pitävät maata hengellisenä ja maasta otettua maata hengettömänä.

102. hantit pitävät ihmisten ja eläinten (etenkin hirven) muotoisia kiviä onnea ja hyvää oloa tuovina (onnen kiveen voi törmätä sattumalta, kiven voi luovuttaa toiselle "käden päälle asetettuna, kasvot kohti ural-vuoria").

103. hantinoidat käyttävät pieniä kiviä apuhenkien sijoina (köx lunk, kivi-henki). 

104. karjalaiset pitävät mustia ja pilkullisia kiviä onnea tuovina (linnunmunien kaltaisia).

105. karjalaiset puhuttelevat onnen kiveä sanoin "kivi puhtas, sano miul hyvät sanasi".

106. "nousen kivelle, ala kivelle, maa kivelle, tässä miehie parannetaan" (maakivissä olevaa Maan emon voimaa käytetään parantamiseen).

107. hantit pitävät syntymänjumalatar Kaltosia "maan pyhänä henkilöitymänä joka antaa elämää yhdellä kädellä ja ottaa toisella".




108. sanalla maa tarkoitetaan maalattiaa (inkerin ma), maan väriä (karjalan moa), maalta päin puhaltavaa tuulta (karjalan moalline), multaista (vepsän makaz), valtakuntaa (liivin mo), seutua (saamen majan), maailmaa (saamen mava), alhaalla olevaa (marin my, myj), paikkaa (mansin me, ma) ja maaperää (hantin mex, mow).

109. "maan karva, kanervan karva" (kanervat maan karvoja).

110. mansit pitävät onnen kivinä harvinaisia ja sattumalta löydettyjä kiviä (kannetaan mukana ja kiinnitetään verkkoihin).

111. mansihaltija Axwtas-ojkan (kiven-vanha-mies) sijana pidetään erikoista rautaa sisältävää kiveä
(mansikylän suojelushaltija).

112. mansit pukevat Axwtas-ojkan kiven kuuteen eri väriseen paitaan ja poronnahkalakkiin
(vieressä haltijan akan kivi).

113. mansit pitävät Axwtas-ojkaa yhtenä ural-vuorten haltijan Nor-ojkan (vuoren-vanha-mies) ilmentymistä.

114. mansien vuorenhaltijan Nor-ojkan kerrotaan asuvan kivisessä majassa ja suojelevan mansien porolaumoja.

115. "miekin kuuntelin kotonna, luulin tuulen tuuleheks, maanjuuren järisneheksi" (maanjäristys maan juuren järinää).

116. sanoja mansikka, muurain ja marja pidetään maa-sanan johdoksina (maan marjat).

117. sanalla manner tarkoitetaan suurta yhtenäistä maa-aluetta (saaren vastakohtaa), kodan seinämälle
ladottua maapengertä (saamen maaddere), oksiston alinta osaa (saamen mattar), alkujuurta (saamen maadar), kantaemoa ja isää (saamen maddar-aggja), kodanhaltijaa (udmurtin mudor) ja kodan maata ja pohjaa (komin mudör).

118. "vaik maa revetköö, vuor haletkoo, vaik mie tähä paikkaa jäisi, ni se on totta" (maan keralla vannominen).

119. kotipihaa tervehditään sanoin "terve mua, terve manner, omat maat, omat mantereet, omat muan manteree haltijat", laskemalla maahan lepänvarpu ja jatkamalla "siul verho, miul terveys".

120. pitkältä matkalta palaava tervehtii ensin maata ("terve, moa, terve, manner") ja sen jälkeen ihmisiä.

121. maaten käytäessä lausutaan "mie panen maata maan luvalla, puun luvalla" tai "terve, maa, terve, manner, terve, Maan emäntä, anna maataksein rauhassa, levätäksein levossa".

122. selkupit pitävät ruohoa ja sammalta Maan emon (vanha-nainen-emo) hiuksina ja turkkina
(etenkin kukkuloilla kasvavaa).

123. selkuppien luomistarinoiden "uusi maa" syntyy Maan emon lähettämästä ruohosta ja sammaleesta
(toisessa tarinassa kuikan merenpohjasta sukeltamasta liejusta, "uutta maata" edelsi asumiseen kelpaamaton, jäästä, vedestä ja savesta koostunut "vanha maa").

124. selkupit uskovat syntyneensä sammaleesta ja sammalkummuista (kumpuja pidetään esivanhempien luomina, kotaa edeltäneet maanalaiset kumpumajat).

125. selkupit pitävät maakumpuja "Maan emon päinä" (maan kerrotaan olleen alkujaan tasainen).

126. selkupit kuvailevat maan alista (cun il, maan pohja) "pimeäksi kaksikerroksiseksi paikaksi jossa aika katoaa" (alisesta tiedetään pääsevän pois "kulkemalla kohti valoa").

127. selkupit pitävät soistuneita maita (sogra) rajapaikkoina ja reitteinä henkien maailmaan.

128. selkupit pitävät ruohoa "Maan emon hiuksina".

129. selkupit uskovat maan jokaisella kohdalla olevan oma haltijansa. 

130. selkuppien maanhenkien (cuyil loz) tiedetään tulevan maan pinnalle onttojen puunrunkojen ja juurien kautta (uhripaikkoja).

131. selkuppien mukaan maanhenget "piilottelevat puissa" ja "lisääntyvät kuin marjat" (alisen henkiä).

132. selkuppien maanjumalattaren Ilinta kotan tiedetään majailevan 7-silmäkkeisellä suolla kahden totemistisen joen lähteillä (sisäänkäynti metsässä olevasta kolosta, joet=selkuppien alkuheimot).

133. selkuppien Ilinta kotan luona kerrotaan elävän puolikarhumaisten olentojen (vartijat), pyhien lintujen (hanhet), taivaallisten seppien ja taivaaseen johtavan lehtikuusen eli maailmanpuun (puun uskotaan
kasvavan kodin keskellä, "maailman navassa").




134. selkuppien mukaan Maan-vanhan-naisen luokse kuljetaan "oravan-puskien-metsäisen-mäen, soopelin-puskien-metsäisen-mäen kautta" (olevaisuuksien välillä kulkevaa polkua).

135. selkupit jakavat suot metsättömiin ylämaiden soihin (narri), suistojen ja alamaiden soihin (sogra, ponzo)
ja väriseviin soihin (limba).

136. selkupit uskovat järvimäisten ylämaiden soiden syntyneen "taivaallisten kivien putoamisesta".

137. selkupit pitävät suokumpuja (naril ol) suon päinä, Maan-vanhan-naisen päinä (kummuilla kasvavat ruohot hiuksiaan) ja Vanhan-juuri-miehen majoina (uskotaan asustavan kumpujen juurissa).

138. selkupit pitävät Maan-vanhaa-naista "viisaana ja ovelana akkana" (toiselta nimeltään Paja).

139. selkupit pitävät maanjumalatarta "asutetun maan, ihmisten ja porojen luojana".

140. selkupit pitävät ruohoa ja sammalta maanjumalatar Pajan hiuksina.

141. selkuppien mukaan maanjumalatar asustaa "suuren joen alajuoksulla, missä jää kantaa pientä tyttöä".

142. selkupit pitävät naaraspuolista sammakkoa maanjumalatar Pajan ilmentymänä (heräävät samoihin aikoihin).

143. selkupit kuvailevat maanemo Caya pajaa (vanha-musta-nainen) "pieneksi ja nuhruiseksi maan alla asuvaksi akaksi joka tuntee maan antimet".

144. saamelaiset uskovat jokaisessa kivessä asustavan hengen (muora-vuoigna). 

145. kiven vihoista tiedetään päästävän sanoin "maa emäs, kivi nimes, ota kivi kipus pois".

146. enetsit kutsuvat maanjumalatarta nimellä Dya menu (jumalattaren kerrotaan luoneen maan ja veden poikansa taivaanjumala Ngan kanssa).

147. nganasanit kutsuvat maanjumalatarta nimellä Mou-nema (maa-emo).

148. mansit pitävät marjoja Maan emon antamina.

149. mansit keräävät maan marjoista mustikoita, siestaroita (mustaherukka), tuomenmarjoja, muuraimia, puolukoita ja karpaloita (syödään tuoreina ja säilötään talveksi).

150. "illast ilmaa kiitä, aamul univuodetta" (maata kiitetään aamuisin).

151. "alankomaisa niisä kasvaa palijo hilloja" (hillat alankojen marjoja).

152. "alapuasiks sanotaa kiintokivvee, matalata kivvee" (alapuajet=alakivet=maakivet).

153. "vielä on alapuajet paljassa" (lumen ei uskota pysyvän maassa alakivien ollessa paljaita).




154. "kulon nimellä sannoovat sitä alakuheinee" (alkuheinää eli yksivuotista kuivaa heinää).

155. "muasta kul leikkas semmosem pyörykäisen ja samolle pan takasi", "muata kun kuapasoo samasta kohti missä seisoo ja sillä painaa niin kyllä asettuu" (maalla parantamista).

156. "sanothan että kiviki kasua, että onko siinä elovvoimaa kivessä" (elävä kivi).

157. "kumman kappeena se jaksaa ellee" (elävä harju).

158. "korkeilla mäklöillä on enin" (maan eli vuorenhaltijoita).

159. "alakivet näkkyyvät olovan märkiä, jospa siitä tulis sae" (maakivistä ennustamista).

160. "mahiainen ja maanhaltia on yksi" (maahinen eli maanhaltija eli Maan emo).

161. "karvikaisii maitosienii ja haapasienii kerättii", "no kyl se haapasiän kasvaa koivikos", "haapa ja kangassieniihä sitä enite ol, vähemmä karvalaurii ja voisienii", "kyllä noesta huapasienilöestä piisoo syötävätä", "haapasienij on kahellaisij, yhed olla valket, toised olla siniset", "sienist on karvikat parahii muh hyvii ne oh haapasienekkih", "haapatatiks sit sannoit sellasii harmaan kirjavii" (maan sienet).

162. "menkän noukki hallaimep pois ennenku sare ne hakkaa" (hallaimet eli vaaraimet eli vadelmat).

163. "männid marja, pola korjama" (puolukoita keräämään).

164. "sin on nät keijjurad ja siz on notkod" (harjanteet ja notkot, keijut harjanteissa eläviä maanhaltijoita).

165. "pakkaizel ma koveno" (pakkasen ja maan yhteydestä).

166. "nidyl om paljo kämäriä" (mättäitä, sukunimi Kämäräinen).

167. "lukivi ov valkia ja kova" (luukivi eli kuukivi eli ukonkivi).

168. "ei o vil valmied, vil ol lugal marjad" (raakoja marjat).

169. "pulamarja oli paljo" (puolukoita).

170. "ma vähhäin sinetti" (maa sinettää, sini=sinisen värin laatimiseen käytetty kivi, sinikas=juolukka).

171. "mahenkähyzpäivä, silloin ei sa mittä reppiä masta, jed silloim ma henkäjä, et hänen täyty hovvata"
(maa huokaa keväisin lumista vapautuessaan).

172. "mättähil kazvoi puola ja mustikka" (maan mättäät, sukunimi Määttänen).

173. "se on vajovikko, mokkoma märgä ma" (märkä maa).

174. "kivi on kova a pasi pehmemp" (pasi=paasi).

175. "olti mam pulez" (maan puolessa, sisämaassa).

176. "ma on iham puhaz" (puhas maa).

177. "valkkia sammal, suensammal ja kimalaizen sammal" (maan sammaleita).

178. "se ongi sorja marja, vabukkain" (vaapukka eli vadelma).

179. "pehod on täböi täym marja" (pehot eli pensaat, sukunimi Pehkonen).

180. "vajovigoz ma häyly" (häylyvä maa).

181. "elä hybi kivilöjä möd, vikkoidad jalad" (kivien pyhyydestä).

182. "ma värizö" (maan väristys).

183. "jältseikkö" (huonokasvuinen maa).

184. "jängärvöheinä" (maan heiniä, mesiangervo).

185. "moa jäzeni, komahteleh jalloile" (maa jähmettyi).

186. "jähälei mua" (kuoppainen maa).

187. "mua jähmistyi" (routa=jähmy).

188. "kivem peällä kasvo jäkälöä, levie jäkälä" (kivijäkälä eli täplikäs nahkajäkälä).




189. "jägäläni moa" (maata ymmärretään kasvillisuuden mukaan).

190. "vie on mua märgy vihman jällel" (märkä maa).

191. "jäli pitky, pehmei, zoltoi peälitsi, alatsi valgei, kui kobrad, pehmejil suoloil" (pehmeillä soilla kasvava keltainen jäli eli jäkälä).

192. "jo on tämä buolikko kerätty" (puolikko, puolukkapaikka).

193. "jyhyläkkö moa" (kuoppainen, mäkinen).

194. "jygie moa oli, äijä oli siinä savie" (kovat savimaat).

195. "mäjen jyrähmö" (maan muotoja).

196. "moa kazvau jussikkuo" (jussiheinää eli ukonpartaa, muita nimiä jäkki, kontiontakku, hukanvilla).

197. "izon kiven duurella" (kiven juuri).

198. "juurikoksi kutsumma muosta kohtua, miss on äijä juurda" (kohtaa jossa on paljon juuria).

199. "juoliesheinä hyväh nurmeh kazvaa", "juoliisheinä kuziespezäl luona kazvaa" (maan heiniä, juolavehnä).

200. "ylen äjjy on sie juomoidu suol", "juomukat kazvetah suoss, hyö ollah mussat" (juomukka eli juolukka).

201. "juomukkoa izois mättähis on", "juomukka kazvau robehuziin" (juolukka kasvaa roppaina eli ryppäinä).

202. "juopukkaini" (juolukan nimiä, käytetään päänsäryn ehkäisyyn).

203. "moine on juhleikko" (mättäikkö).

204. "jygie juhmaro" (jyrkkä mäki).

205. "ylen on mättähän juhmuroa nurmes" (mättäät eli juhmurat).

206. "jouhihein on hoikku, libei, kazvav vezikkölöil nurmil, ruozmepohjal" (jouhivihvilä tai palpakko,
käytetään hiusten pesemiseen).

207. "tulou märtkä seä, tunturit jovatah" (tunturit joikaavat, kaikuvat, soivat).

208. "juaduhiine sieni" (juovuttava eli myrkyllinen sieni).

209. "hete itköy koko talven" (itkee eli pysyy sulana).

210. "moa itköy" (kun heinikossa on vettä).

211. "moalla, veillä, metsässä, dogo sijass on izändä" (miespuolinen haltija).

212. "imaldumanjuuri" (kallioimarre, käytetään vatsankivistykseen ja yskään).

213. "valgei imittsy, ruskei imittsy" (apilaan kotoperäisiä nimiä).

214. "piiskoim peähyöz on imitsyd" (pillikkeiden päissä kukat, kukka-sanan vastineita).

215. "imukukkane", "mezikukku" (apilaan kukka, käytetään naistenvaivoihin).

216. "kivet kirz iravutti, kai ollah koholleh kived" (routa=kirsi).

217. "ildakastien heitti" (aamu ja iltakaste).

218. "ilmiveez on nurmi" (veen ja maan kohtaaminen).




219. "heinäm piäz om moine valgei höyhtelö" (suoheinän).

220. "höyry nouzou muas vihman jällel" (sateen jälkeinen höyry).

221. "höndzähytteä jyhärmöz" (kävelee, mäki=jyhärmö).

222. "moan härmäi kirjavaks lumel" (maan aika ja lumen aika).

223. "pane huoli muata vasse", "huoli muah" (huolten paneminen maahan eli pois).

224. "hormuheiny" (maan heiniä, maitohorsma).

225. "sil rajakol on hyvä hormikko", "miss on märgä paikka, ei hyvä, i miss om puhassettu, sielä kazvaa horsmua" (horsmaiset ahot).

226. "hiukkumoa ei kovene" (hiekkamaa).

227. "hillo se enzimäksi i kypsenöy" (hilla marjoista ensimmäinen).

228. "muuruan ku hyvin suorioh lienöö hillo" (hillat kypsiä muuraimia).

229. "moasta hinkautun" (maasta tarttunut tauti).

230. "higiheiny reätsistyy moadu myö, suoniitul" (hikiheinä eli matara).

231. "higiheinäl on valgei bobaine peäz, pehmei on, leikatez menöö käzi ku tervah, lehtyöd om pehmiet siippaized" (valkopäisen suoheinän kuvaus).

232. "higiperäne mua, higipohju" (hikinen maa).

233. "hietsavez on kirzi" (savessa kirsi, Kirsi=roudan aikaan syntynyt lapsi).

234. "mua hiädyi, kylmämäh rubei" (jähmettyi, talven tulon merkkejä).

235. "harakanheiny kagran heävyttäy" (oma heinä ja vieras heinä).

236. "äbrähiz on hiekattsaized moad, perätsuraz on suomoad", "nämäd moad on hiekkazat" (hiekkamaat ja suomaat).

237. "hiekkanuoru moal juoksoo da i järvel palan juoksoo" (hiekkanuoru eli särkkä).

238. "ne on suuret konza ku hyvin kazvau" (mesimarjat).

239. "hevoissieni on peäldäpäin valgie da ruzappagi libo vähän sinini, se ei ole vihani" (vihainen eli myrkyllinen).

240. "höyhenheiny" (voikukan kotoperäinen nimi, haivenista).

241. "moa henkittäy" (maa hengittää, uskotaan aiheuttavan vuoroveden).




242. "hemmungane" (hemmunkainen, mesimarja).

243. "kui pitkät poudad roiteh, sit moa halgieloo" (päivän ja maan yhteydestä).

244. "kiven halgiema" (halkeama).

245. "joga marjan on halvas" (halvassa=kukassa).

246. "buolan halvazed työndyö" (puolukan kukat puhkeavat).

247. "juablokat halvastetah" (juolukat kukkivat).

248. "mavonhein on erikseh kui kirjavulehtiheiny" (kotoperäisiä kasvien nimiä).

249. "kum pyörähin nin emällä roassallin, muut en tietän sanuo" (lausuin Maan emon nimen maahan kaatuessani, vrt. hävyttömyyksiä ja vieraiden jumalien nimiä toistava "kiroileminen").

250. "heän on emätetty läpi moasta, vain lienöykö porokse muuttun" (emättää läpi maasta, noitien kieltä).

251. "ehtykaste heittih" (iltakasteen).

252. "siel on avut i armot Moan emässä" (parantavat heinät, kukat ja marjat).

253. "rupesi vaivuttamah ta arveli ruveta venymäh sillä kivellä" (kivet lepopaikkoja, lepäämiseen pyydetään kiven lupa).

254. "hallah arka moa" (hallan arka).

255. "kanguriz on kettu ruskei, a aluspuol on kellerdävy" (kankaalla kasvavassa tatissa).

256. "kivakan alustoa mänimä" (tunturin alustaa, vrt. kivalo).

257. "hyö mändii tädä voaran alustoa myö" (alustoja myöten kulkeminen, huippujen pyhyydestä). 

258. "emäntä mäni istuutu alakivellä" (maakivelle).

259. "sanottih alakivekse kun ei ollul liikkuja kivi" (maan tasalla olevat liikkumattomat kivet ja kalliot).

260. "peäsin peällä kallivon, alatse alakiven" (maakivellä loihtimista, rajapaikkoja).

261. "alau kohtu" (alanko).

262. "suo kun on ympäri ni moa minkä siin, ni se on alanneh" (alanne).

263. "higikivi, se on ainoz märgä kivi" (kosteat hikikivet).

264. "hevongaine on kuin vavarno, suossa vain kazvau, ruskie marja" (mesimarja vadelman näköinen).

265. "kahmie moa" (kohmeinen).

266. "siid on hilloida kaglaksuos" (hilloja kaulasuolla, kahden suon välinen kangas).

267. "kaklamättähikkö, mätäs mättähässä kiini" (kaulamättähikkö).

268. "moa kaltsistui" (kuivui rosoiseksi).

269. "kallivonräysky" (halkeama).

270. "kallivoperän om meän konnum moa" (kallioperäistä).




271. "kallivojägälä" (poronjäkälä).

272. "kallivonkarpe" (isokarve tai kiventiera, käytetään keltaruskean värjäämiseen).

273. "kallivikko moa" (kallioinen).

274. "mua on kallervo" (jäätynyt).

275. "kanguri, kova griba onhäi, kett on ruskei, alembane puol on vähäzel kellerdävy, kangazrandah kazvau,
hos kaseksih kazvau" (kanguri=punikkitatti, griba=sieni).

276. "kangazjyhylö" (kangasmäki).

277. "kangazjäkäl" (poronjäkälä).

278. "kangaskukku" (kissankäpälä).

279. "kangazbuol on hienombi korbibuoluo" (kangaspuolukka ja korpipuolukka).

280. "mezimuarjam magevuttu, kangazmuarjan kaunehuttu" (maan marjat).

281. "kanarvo on soilla pitempi" (kanerva).

282. "kangahini moa" (kangasmaa).

283. "kangareh" (kallionreunusta).

284. "moa on kylmän kamakka" (kova ja kylmä).

285. "redu ku mänöö roudah, on kapakka" (lieju jäätyessään kuoppaiseksi).

286. "moa kapakoittuo" (jäätyy rosoiseksi).

287. "kandosienen kandu lämpyy, katken ei, rädväkk on katkatez" (kannoissa ja puissa kasvava sieni).

288. "terveh Moa emä, kallis kandoni" (Maan emon tervehtiminen).

289. "kannikolla mantsikasta kazvau" (metsämansikoita).

290. "karasammal" (lehtisammal).

291. "garbalikon suol lövvin" (karpaloita kasvavan suon).

292. "garbalot kazvetah suolla, sammalikolla" (suomarja).

293. "garbalo on muigei mardu" (muikea eli hapan).

294. "lehtet karizou muas, iändääbi" (maan ääniä).

295. "kastiehko moa" (kasteinen).

296. "moa tarvittsou kassetta" (maan ja kasteen yhteydestä).

297. "vihma lienöy kun ei kasse lähe heinästä" (kasteesta ennustetaan).

298. "kastien heitti yöl" (yökaste).

299. "moaz on kasse" (maakaste).

300. "kus kast on huondeksel hätkembän da ehtäl ajjombah, siit kohtaz on vezisuoni" (kasteen ja vesisuonien yhteydestä).




301. "kasteheiny hieno, pitky, peäs hienod jyväized, niitul, piendarez" (kastikka).

302. "kastekorzi kazvav vyös sah daaz itselleh vägeväs kohtaz" (kasvaa vyöhön saakka itselleen väkevässä kohdassa).

303. "kassepizarehie kerätäh, heinänladvoi myö robehista veelläh, sanotah, pädöö kibieh" (kasteella
parantamista).

304. "kassikkaini" (kastikka).

305. "moa kazakoitui" (jähmettyi).

306. "kylmän kazakk om moa" (jähmettynyt).

307. "mustu moa, valgei moa, ruskei moa, kirvavu moa" (pyhinä pidetyt maan värit).

308. "katskerad on rajakkoloil buolat" (ahopuolukat karvaita).

309. "kadajikko mua" (maan puut).

310. "Puksusuo kasvau jätikkyö, a Sarvisuo on kasvuliekkahampi" (suotyyppejä).

311. "mua kadzoitui" (jähmettyi kylmästä).

312. "joga kohtu kasvamah kavahtih" (maan ja sateen yhteydestä).

313. "kenkku" (mäennyppylä).

314. "kennäs" (kumpare).

315. "kemppu" (korkea suosaareke).

316. "keldapöttsö sammalikkoloissa kazvau" (keltainen sieni).

317. "keldavahoi" (keltavahvero).

318. "moa on kerroksil" (maan kerrokset).

319. "moa on kerroksikas" (vrt. taivaan kerrokset).

320. "moan da taivahan keskez eläy" (keskinen).

321. "vihveläini kazvau kezekkäh saraheinän kera" (kaksi nimiperinnettä).

322. "tunturih keäliyty" (nousi).

323. "kai nämä korgiad keykäd syrkäd ollaa" (korkeat särkät eli harjut).

324. "sillä voaran keykällä noskoa peällä, ilmad näyttää" (vaaran kumpareelle).

325. "moa on keykälläh" (kumpareilla).

326. "keykkymua se povvan varuau" (varaa lämpöä).

327. "keykkäzikkö" (kumpumaa).

328. "ne on kettuzed ruskiet, piälitz on hienozed rokkozed valgiet" (kärpässienet).

329. "ketummarja" (oravanmarja).

330. "ketskerä" (kumpare, suosaareke).




331. "ketsoihein on lytsykkäine, kova" (kankea ukonparta).

332. "mengeä kielakkehuol, sie om marjoa" (kielekkeelle).

333. "ta se niin kohallah on, ei ole keänteleytyt, eikä i keänteleyvy" (suuri kivi).

334. "kieräh kazvav virnuheiny" (köynnökselle kasvava heinä).

335. "kieräpohja kangas" (jäkälää kasvava).

336. "kiidzimikkö, ka s on kuivu paikku semmone, mih kazvau kiidzindy" (jäkälikkö).

337. "kiidzimet kazvaa metsäs kiviem peäl da kallivoloim peäl da kangahil" (jäkälän kasvupaikkoja).

338. "kiitsinsammal" (karhunsammal).

339. "kiidzinsammal on madal sammal" (korkeat ja matalat sammalet).

340. "kivet kiidzinnyttih" (sammaloituivat).

341. "kiimaheinä, libie da madala heinä" (kihokki).

342. "kiipakka" (kumpu, törmä, vrt. sukunimi Kiippa).

343. "kinkamo" (jyrkkä mäki).

344. "kirrekäz moa" (routainen).

345. "kirzi on muaz" (kirsi eli routa).

346. "muaz on kirzi keväizil" (kevätroudat).

347. "kirren nostettu savimuan kohtu" (routivat savimaat).

348. "kirzikkö moa" (jäinen).

349. "kirzipohju mua" (routapohjainen).

350. "kirdevytti muan" (jäädytti).

351. "saraheinät kuhajau, muaheinät kidzizöy" (saraheinät ja maaheinät).

352. "yksmoalline, aivin valgei" (yksivärinen, maan värit).

353. "vanharahvas paistih jotta kaikki kivet on taivahasta kirvottu" (kivien synty).

354. "kivimadaro" (karvejäkälä).

355. "räkki ko mäni kibieh, kivimadaruo laittih" (jäkälähaude tulehdukseen).

356. "kivipuola" (harakanmarja tai sianpuolukka, varsilla värjätään siniharmaata).

357. "kivimadaroh painetah" (värjätään ruskeaa karvejäkälillä).

358. "kivimuahista otan kivem mintahto ta luven sanad da vihad lähtöy" (kivenvihojen poistaminen).

359. "siid on kivikkö poigineh" (kivi poikineen).

360. "kivikkyö muadu" (kivistä).




361. "kivikontto" (kivikössä oleva kolo).

362. "kivilehti" (karvejäkälä).

363. "kiviheinä" (siankärsämö).

364. "kivempuhiem maltan" (kivenvihoihin luetun loitsun).

365. "kiverrapeikko" (pikkukivistä koostuva maa).

366. "sattavukseh kivenvihoa puhutah, kiveh ku sattoih" (loitsua kiven satuttamaan).

367. "kivenvyöd otetah kolmes kivez varoikse" (taikaan kivenvyötä, sormimainen juomu kiven pinnassa).

368. "kivenvyödy otetah tiedohuoh" (taikomiseen).

369. "kivenkiidzin, veiz mustu, moal hoz olloo valgei" (karvejäkälä).

370. "kiviraureikko moa" (kivikkoinen).

371. "paha on astua kivirauoriekkoo myö" (kivikkoa myöten).

372. "kiviruopas on suuri kerätty" (kiviröykkiö).

373. "kuz om pikkarazii kivyzii ylen äjjäl se i kivirauoriekko" (paljon pieniä kiviä).

374. "mäin koarakko, poikki mägeh kui havvandeh" (mäen notkelma).

375. "koalandalleh astuo pidi suoz" (kahlaamalla).

376. "kuavalmuskohtu" (kahlattava kohta suossa).

377. "knähinä" (punaherukka).

378. "kohmahko moa" (kohmeinen).

379. "moa on vie kohmakattavu, ei kengätä himoit astuo" (huhtikuussa).

380. "moa on kylmän kohmakkani" (kohmeessa).

381. "tuolla koatuvalla on äijä mussikkaisie" (rinteellä).

382. "koiransieni om piälitsi ruskei, alatsi valgei, da i harmoad, pitkät kannad, valgied" (päältä punertava,
alta valkea).

383. "ruskei on koirambuolu, ga kereä ni ken ei" (koiranpuolukka eli sianpuolukka).

384. "koirambuolikko särkky" (särkkä).

385. "niittuloile kazvau koirambutket" (koiran tai karhunputket).

386. "koiranjuomoi" (juolukka).

387. "koirangriba on valgie, umbikanda, ei lähe maiduo" (syötäväksi kelpaamaton sieni).

388. "koirangriba om pitky, peäs kui sleäppäine, hoikkaine jalgaine, umbikandu, ei syödävy" (koiransieni).

389. "koirammarju on ruskei, kova, suuri, ylen kargei" (sianpuolukka).

390. "koirammarja" (juolukka tai variksenmarja).




391. "muarikko kohtu" (maarikko eli kelirikko).

392. "ta sillä painellah kipietä kohtua, siitä muapala viijäh samah kohtah mistä oli otettu" (maalla parantamista).

393. "mua kohmistui" (kohmettui).

394. "kylmä om moan kohmoittanuh" (kohmettanut).

395. "moan kohmoitti" (halla).

396. "moa kohmoitui halloa vas" (maan ja hallan yhteydestä).

397. "kivet kirzi iravutti, kai ollah koholleh" (kirsi eli routa).

398. "kokommarja" (kotkanmarja eli sianpuolukka).

399. "koivusien on ylen valgei, madalahko, itsen syödäy, kazvau sygyzyl kaskezmualoil" (koivurousku).

400. "koivuvahalaukkuine" (koivusieni).

401. "koivoivahalaukku on valgei ual päi, peäl päi ruskiembi vahalaukkuu, ei syvvä" (laukkusienet).

402. "koiroi" (juolukka).

403. "kollakad om muad, heineä vähä kazvau" (karut maat).

404. "moa kolakoitui" (jäätyi kovaksi).

405. "koleikko, mi on kivikkö da mättähikkö" (kivinen ja mättäinen maa).

406. "moa on kylmän kolakka" (jäätynyt kovaksi).

407. "kommo" (juurakon tai töyrään alle syntynyt kolo).

408. "mua oli kylmy, astujez vai komahtelih" (maan ääniä).

409. "komaizet puut savikol kazvau" (kovasyiset, maan ja puiden yhteydestä).

410. "komeikko" (kivinen maa, vrt. paikannimi Komea).

411. "komejikko niittu" (kivinen).

412. "kallivoz on komelo" (kolo).

413. "moaz on komelo kivilöin kesses" (kolo kivien keskellä).

414. "koltsakko mua" (kuiva).

415. "mua kolpistui" (kuivui).

416. "kobraheinä" (oravanmarja).

417. "kontteikko nurmi" (kuoppainen).

418. "kontu" (tuore kevätruoho).

419. "ne on suuret konza ku hyvin kazvau, a toittsi hienod on" (mesimarjat).

420. "kondiensienie ei meilä syödöä" (kontionsieniä eli lampaantatteja).




421. "viel on yksi loatu semmoista kun sanottih jotta kontientakku" (kontiontakku, kontionjussi, kontionvilla).

422. "kondienvill on lyhyd järei heiny" (lyhyt ja paksu heinä).

423. "kondienvillikkö" (paikkojen kutsuminen heinien mukaan).

424. "kulakon suurut, peälittsi musta, syväin valgie, ylen hörtsikäs pinda, kanda järie" (korvasieni).

425. "korvusien om muzavu, tsugeloizil" (tumma ja sokkeloinen).

426. "korvaheinä" (poimulehti).

427. "korvajägälä" (korvajäkälä).

428. "muan kostutti, vihmuhui" (satoi).

429. "niih moaloih kozuo kazvoa" (karhunsammalta).

430. "kozo" (lehtien, neulasten ja varpujen muodostama kerros).

431. "kozokaz moa" (sammaleinen).

432. "mägilöiz erähiz on ruskiedu kivie, kebjiedy" (ruskeita eli punaisia).

433. "kozeikko" (sammalikko).

434. "vihmoi kui, heinät kouhahtus piettih" (kasvoivat nopeasti).

435. "kouhei mua" (kuohkea).

436. "moa kova on, konza vihmoa ei oa" (maan ja sateen yhteydestä).

437. "vihma moan kouhoitti" (teki kuohkeaksi).

438. "meil on gribazikko lähäl" (hyvä sienipaikka).

439. "aigane griba viluu toivottau" (sienistä ennustetaan säätä).

440. "moin on kivekäz mua" (kivinen).

441. "moa, kussa kaikki ruohot kasvav" (ruohokoti).

442. "gruuzni on valgie sieni" (voisieni).

443. "saraheinät kuhajau, muaheinät kidzizöy" (saraheinät ja maaheinät).

444. "mäen kuhmuraine, pienembi mägyd" (pienempi mäki).

445. "kuhmurikaz moa" (mäkinen).

446. "mäen kukkura" (laki).

447. "vai on voaral aiga kukkuri, taivahal tsud ei kosse" (korkea laki, melkein koskettaa taivasta).

448. "ylen tsoma kukkurin om Moavoaral" (soma laki).

449. "mandzoi kukkiu" (metsämansikka).

450. "elä katkua noin kaunista kukkua" (elämän kunnioittaminen).




451. "kukka on tupes" (nupulla).

452. "hein on kukal, vasta työndyy" (työntyy eli avautuu).

453. "hein on kukassah" (kukkii).

454. "kukkua kazvau logalla" (niityllä).

455. "nurmell on äijä kukkua" (kukkanurmet).

456. "kukk avavui" (avautui).

457. "kukkaheineä om monda loaduo kezäl" (kukalliset heinät).

458. "kukkuheiny" (käenkukka).

459. "vod on tsoma kukkaine" (maan kukat).

460. "ylen on kukkazikko nurmi" (kukkaisa).

461. "kukkazikkoh ei pie männä kukkazie murendelemah" (eläviä olentoja).

462. "kukkapeät heinät" (kukkaa pidetään heinän päänä).

463. "kukanaig on mustoil" (mustikan kukinta).

464. "kukankanda työndyy" (kanta eli nuppu).

465. "kukankandaine vähäizel nillottau" (puhkeaa).

466. "kukankeraine heiny" (kukallinen heinä).

467. "kukatoi heinä" (kukaton heinä).

468. "kukattomad om buolanvarvad, ei rodei sih buoloa" (ei synny puolukoita).

469. "vezimoahin on ku vezi lähtöö da mustu kibei on, kuivumoahine kivisteä" (kotoperäisiä vaivojen nimiä).

470. "kuivannorinheinä" (ketoneilikka, käytetään maidon ehtymiseen).

471. "on tämä soari ylen kuivaperäistä moada, ei kazva ni midä muuda kuin kannarvoa da dägälöä"
(kanervaa ja jäkälää).

472. "kuivaperäni mua" (kuivaperäistä).

473. "meäm om märräd niitud, ei ole kuivattsimed" (kuivat ja märät niityt).

474. "kiven kulmaz mandzoida keräimmö" (kiven ympäriltä).

475. "kiven kulmaz om mustoidu" (mustikoita).

476. "kulkumuz, kahten suom pitkembi väli" (kahden suon välinen salmi).

477. "kulkumukses kazvau mustoidu" (mustikoita).

478. "kullu on korgiembi da terävembi jyrähmyö" (kuilu jyrkännettä).

479. "kullukaz mua, mägizikkö" (maan muotoja).

480. "kirz on nostanuh, mua kumpettav astujez" (kumisee).




481. "kumura mägi" (kumpurainen).

482. "kumpu, pikkaraini mäki" (kummut ja mäet).

483. "kumpuloiks i kutsutah yläveä paikkoa" (kumpuloiksi).

484. "kumpu" (sammaleinen korpimaa).

485. "kallivon kumbureh" (kumpare).

486. "suarekkehen kumburehut" (suosaarekkeen).

487. "onzi mua täz on, vai kumajav astujez" (onzi eli ontto).

488. "regi kumavui myödymäez" (myötämäki ja vastamäki).

489. "kuoheikko" (suonotkelma).

490. "kuohuja savi" (hyllyvä).

491. "kuntta" (mätäs).

492. "kunttazikko" (mättäikkö).

493. "kived on kirzi kublastuttanuh" (nostanut koholle).

494. "kuro, kaitani loma tunturiev välissä, korkielaitani" (korot ja luomat).

495. "kurrengarbalot keräimmö" (kurjenkarpaloita, kurjensuo).

496. "kurremmarjat poimimmo" (kurjenmarjoja eli karpaloita).

497. "kurenlumi" (valkoiset horsman haituvat).

498. "kurrempeldo on jo pälvel" (suo).

499. "kirzi nostau savimuan kublule" (koholle).

500. "suloikivie on harvazeh joga kohaz" (suloisia vaaleita kiviä).

501. "suloikivie dai hobjua" (käytetään uhrilahjoina hopean keralla).

502. "kuppelikko" (kumpuileva maa).

503. "lemi se on ontto aldapäin, se kublau" (kelluva maa).

504. "keräilemmö lomuloi" (oksia maasta).

505. "kurzo, semmoini notko, alava paikka, pitim puolin kangahien välissä, on havumettsyö da vitseikkyö" (kankaiden välissä oleva notko).

506. "joga heinäizem peäz vai lepettäy nenet kärpäized, piähyöd vai kudvettau tuulel" (kärpäiset eli hedekukinnot).

507. "kuurnissieni" (rousku jota ei syödä).

508. "kuurnizvahalaukk on oal päi kai yhteh palah, ilmai syydy, ylähätsi ruspakko" (alta yhtenäinen,
päältä punertava sieni).

509. "kuurnisvahavo" (vahvero).

510. "kylmähk oli mua" (jäinen).




511. "savikko mua on kylmäi mua, se tereämbi kylmäy kui mudamua" (savimaat ja mutamaat).

512. "marju kypsehtyy" (kypsyy).

513. "vielä road mardad on, eij oo kypsetty" (kypsymisen odottaminen).

514. "muuroit hilloiks kypsytteä" (muurain kypsyy hillaksi).

515. "marjad on kypseksi kypsynyh" (voipi kerätä).

516. "mua rubei kähmistymäh" (jäätymään).

517. "kähmäkkö mua" (kovaksi jäätynyt).

518. "kämpäkkö mua" (kova).

519. "käntsälleh om mardu" (tertuissa).

520. "käntty" (hepotatti).

521. "kun oli pehmie nurmi jotta ei kestän kävellä nin oli semmoset kattavat" (kelit).

522. "käyväh yheksästä juurikasta kolme kivie" (taikaan).

523. "kättsy" (marjaterttu).

524. "käznittsätuhjo" (punaherukka).

525. "kasteheiny jo kärvästäy" (heilimöi).

526. "kärväs" (heilimä).

527. "moa on kömpäkkä" (kova).

528. "kömpäkkö mua" (kovaperäinen).

529. "kömäkkö mua kömizöv astujez" (kömisee eli kumisee).

530. "könteikkö" (epätasainen maa).

531. "köbizöy mua, ondezu" (ontto).

532. "köteikkö" (mättähikkö).

533. "köksälleh on marjad, rybähäized" (painuksissa).

534. "rybähäizet köksöttäy" (tertut).

535. "kömejikk om mättähikkö, kömizöy sem peäl" (kumiseva mättäikkö).

536. "duonispuu kazvau kömeiköl" (paksupintainen puu, maan ja puiden yhteydestä).

537. "kömikäs mua" (kumiseva).

538. "köhymua, pehmyt mua" (köhymaa).

539. "kangaskakkaraine" (nahkajäkälä, käytetään hiertymiin).

540. "kivenkiidzimie" (karvejäkälä, kerätään hauteeksi kiven satuttamaan).




541. "ota kivi kibuz, paino ota pakkos" (lukuja kiven satuttamaan).

542. selkupit kutsuvat itseään "maan lapsiksi".

543. selkupit pitävät maata suuren mammutin (koschar) päällä olevana tasona (mammutin liikkeiden uskotaan keikuttavan tasoa ja luovan vuodenajat).

544. nenetsit pitävät maata "meressä kelluvana suurena levynä".

545. nenetsien mukaan eläimet ja ihmiset luotiin savesta. 

546. nenetsien mukaan vuoret syntyivät "mammutin ja jättimäisen käärmeen taistelusta".

547. nenetsit pitävät keskisen henkiä ihmisille hyväntahtoisina.

548. nenetsit kääntyvät ylisen henkien puoleen jos keskisen henget eivät pysty auttamaan (läheiset ja etäiset henget, vai omat ja vieraat).

549. sanalla äper tarkoitetaan mansikkaa (mansin äprä, äprex, unkarin eper, epret, vrt. äppöset).

550. sanalla saptor tarkoitetaan punaherukkaa (marin soptor, udmurtin suter, komin seter).

551. sanalla gob tarkoitetaan sientä ja tattia (saamen guobbar, udmurtin gubi, komin gob, vrt. koppa, sienikoppa).

552. sanalla panka tarkoitetaan kärpässientä (mordvan pango, marin ponyo, udmurtin panx, mansin penk).

553. sanalla osa tarkoitetaan marjaa, metsämansikkaa, puolukkaa ja karpaloa (udmurtin uzo, komin oz,
hantin wot, nenetsin node, enetsin ode, nganasanin nuta, vrt. osan antaminen). 

554. sanalla noro tarkoitetaan märkää ja mutaista maata, suota, rämettä ja soistunutta notkoa (viron noru, udmurtin nur, mansin ner). 

555. sanalla nora tarkoitetaan maasammalta, jokisammalta ja vaaleaa suosammalta (saamen nuora,
nenetsin narcu, kamassin nor, vrt. Noora).

556. sanalla nuc tarkoitetaan jäkälää, poronjäkälää ja sammalta (komin nic, nenetsin nada, enetsin nara).

557. sanalla nac tarkoitetaan heiniä, lehtiä, porojen syömiä heiniä ja vesikasveja (saamen njuöcco, komin naca, nganasanin nota, selkupin njuds, kamassin noc, vrt. nakata). 

558. sanan muurain muotoja ovat muurama (suomi), murakas (viro), nur-mir (komi), morok (hanti), morax (mansi), maranka (nenetsi), moragga (enetsi), muracka (nganasani) ja mura (kantaurali).

559. sanalla mara tarkoitetaan maailman äärtä, kauimmaista rantaa ja etelässä sijaitsevaa tarunomaista lämmintä maata (hantin morto-mey, mansin morti-ma, nenetsin mara, enetsin mora, nganasanin moru, selkupin muur, kamassin mara).

560. sanalla mat tarkoitetaan mustikkaa (marin mudo, kamassin modo, maa-sanan johdannaisia).

561. sanalla kuti tarkoitetaan mustikkaa ja suomustikkaa (udmurtin kudi, selkupin kotta).

562. sanalla kiki tarkoitetaan mustaherukkaa (karjalan kikikäinen, vepsän cigicäine, lyydin cihoi, viron sitik, mordvan cukstoru, hantin capco, mansin sosoy).

563. sanalla kuoro tarkoitetaan kukkaa ja kukkaan puhkeavaa heinää (saamen cuoro, hantin sorox,
mansin sori, vrt. sorja).

564. sanalla emes tarkoitetaan metsämansikkaa ja vadelmaa (mordvan inzej, marin onyoz, udmurtin
emez, komin emiz, hantin juxtej-ant, meyxar-ant, mansin ums, unkarin änc, punaiset marjat Maan emon ilmentymiä).

565. sanalla medi tarkoitetaan mustikkaa (marin mude, udmurtin muli). 

566. sanalla mol tarkoitetaan marjaa ja karpaloa (komin nur-mol, turi-mol, tor-mul).

567. sanalla mon tarkoitetaan marjaa ja punaherukkaa (hantin wir-mon, wer-mot, mansin wir-mol,
veri-marja). 

568. sanalla meggy tarkoitetaan kirsikkaa (unkarin meggy).

569. sanan kivi muotoja ovat kev, käv (mordva), kü, küj (mari), ke, ko (udmurtti), ki (komi), köy, kew (hanti), küw, käw, kaw (mansi), ko (unkari) ja kiwi, kiwe (kantaurali).




570. nganasanit kutsuvat maan emoa nimellä Mou-niamy.

571. nganasanit pitävät maan emoa ja päivän eli koin emoa (Kou-niamy) haltijoista vanhimpina.

572. nganasanien mukaan Mou-niamy synnytti kaiken maan päällä olevan.

573. nganasanit pitävät tuliemoa (Tui-niamy), vesiemoa (Bydy-niamy) ja puuemoa (Hua-niamy) maan emon tyttärinä (nuorempia jumalattaria).

574. nganasanit pitävät maan emoa villin naaraspeuran hahmoisena (kalliomaalausten peurajumalatar).

575. nganasanit uskovat elävänsä villin naaraspeuran selässä (vrt. mammutin).

576. nganasanit uskovat syntyneensä villin naaraspeuran karvoista (toteemin piirteitä).

577. enetsit kutsuvat maan emoa nimellä Dja soj.

578. enetsien mukaan Dja soj antoi ensimmäiselle miehelle ja naiselle sukuelimet.

579. enetsit pitävät Dja sojta maan luojana (vrt. ugrien ja permalaisten tarinat joissa korvattu miespuolisilla haltijoilla).

580. enetsit pitävät Dja sojta tärkeänä naisten haltijana (jokaisella naisella haltijan sijana toimiva pienikokoiseen parkaan puettu munanmuotoinen tumma kivi).

581. enetsit kutsuvat miespuolista maanhaltijaa nimellä Dja biomo (uskotaan elävän maan alla
ja hallitsevan kaikkea kasvavaa).

582. nenetsit kutsuvat miespuolista maanhaltijaa nimellä Ja eru.

583. nganasanit pitävät maanemo Mou-jamia yhtenä luomiseen osallistuneista alkuhengistä.

584. nganasanit uhraavat maan emolle pyydettyjen villipeurojen silmät (lasketaan maan pinnalle,
vrt. luojahenkenä pidetty Kaiken-jolla-on-silmät-emo). 

585. nganasanit eivät katso villipeuroja silmiin (etenkään naiset, jumalattaren silmiin katsomista). 

586. enetsit pitävät maanemo Dya minyua ylisenhaltija Ngan emona (maa taivasta vanhempi).

587. enetsien muistamiin haltijoihin kuuluu maan, ilman, tulen, veden, metsän ja vuoren henkiä
(maalla ja vuorilla eri henget).

588. enetsit pitävät erikoisia kiviä Maan emosta irtautuneina (puhutellaan akoiksi ja emoiksi).

589. nenetsit kutsuvat maan emoa nimellä Ya-nebya.

590. nenetsien mukaan Ya-nebya elää maan alla ("maa lakkinsa, vyöllään seitsemän rihmaa").

591. nenetsit uskovat Ya-nebyan auttavan synnytyksissä ja pitävän lukua ihmisten elämästä. 

592. nenetsit kuvailevat Ya-nebya "hyväntahtoiseksi naisia auttavaksi eukoksi".

593. nenetsit pitävät Ya-nebya parantajana (haltijaa kutsutaan etenkin synnytyksen jälkeen).

594. nenetsit kutsuvat ruohoa nimellä amda.

595. nenetsit kutsuvat maata nimellä jä (vrt. jää).

596. nenetsit kutsuvat keskellä olevaa nimellä jertie (vrt. keskinen).

597. nenetsit kutsuvat mäkeä nimin choj ja hoj.

598. nenetsit kutsuvat laaksoa nimellä lapta.

599. nenetsit kutsuvat kiveä nimin pa ja pae (vrt. paasi).

600. nenetsit kutsuvat savea nimellä saedäw.




601. nenetsit kutsuvat mäen tai vaaran alustaa nimellä seädngilyi.

602. nenetsit kutsuvat vuorta nimellä siäje.

603. nenetsit kutsuvat hiekkaa nimin taaw ja tab.

604. nenetsit kutsuvat juuria nimin vano ja waana.

605. nenetsit kutsuvat lehtiä nimin vaba ja vuebaa (vrt. varpa).

606. nenetsit kutsuvat suota ja taigaa nimin vy ja wuj (vrt. v:llä alkavat metsä-sanat).

607. nenetsit pitävät maailmaa "litteänä ja merien ympäröimänä".

608. nenetsien mukaan maailmaa asuttavat "eläimet, ihmiset ja henget".

609. nenetsit kutsuvat pyhiä vuoria nimin ngutos pe, khadam pe, khabtam pe ja yaptam pe
(vrt. saamelaisten pää-nimet).

610. nenetsit kutsuvat ural-vuoria nimellä ngarka pe (suuret kivet).

611. nenetsit kutsuvat vuorenhaltijaa nimellä Pe mal khada (vuorten-äären-akka).

612. nenetsien mukaan Pe mal khada elää kodassa ural-vuorten päässä sijaitsevalla khadam pe-vuorella
(kodan ympärillä poronsa ja rekensä).

613. nenetsit uskovat Pe mal khadan suojelevan synnytyksessä, parantavan, suojelevan poroja ja pitävän poissa tauteja (maan haltijan piirteitä).

614. sanalla wanca tarkoitetaan juurta (kantauralin wonco, wonc).

615. sanalla piji tarkoitetaan kalliota ja kiveä (kantauralin pejo, pee).

616. sanalla moli tarkoitetaan marjaa ja hillaa (kantauralin malo, malco).

617. selkuppien maanhenkiin kuuluu Warga tsuotsel los (suuri-maan-henki) ja Ene lo (maan päällä kulkeva ylisen henki).

618. hantit pitävät kärpässieniä (panx) luojahenki Numin syljestä luotuina (alkuvoiman lähde).

619. mansit pitävät kärpässieniä henkien ruokana.

620. hantit käyttävät kuivattuja kärpässieniä henkisten sairauksien hoitamiseen (masennus, väsymys).

621. hantit kutsuvat maan emoa nimellä Myh anki.

622. hantit yhdistävät Myh-ankia maan elävään pintakerrokseen (maan iho, maan villa).

623. hantit kutsuvat Myh-ankin puolisoa Myh koniksi (pidetään alisen eli maan alempien kerrosten haltijana).

624. nenetsit kutsuvat taigaa nimellä bodu.

625. nenetsit kutsuvat maata nimellä da.

626. nenetsit kutsuvat mäkeä nimellä logar.

627. hantit kutsuvat maata nimin mey, miy ja muw.

628. mansit kutsuvat maata nimin ma, mo ja mä.

629. mansit kutsuvat vihreää nurmen väriksi (nor-pom, nar-pum).

630. hantit kutsuvat vihreää lehden eli vastan väriksi (wasto, wasti).




631. hantit kutsuvat maan emoa nimellä Muv anki.

632. hantien mukaan Muv anki elää ylisessä (tarkoittanee korkeaa vuorta).

633. hantien mukaan Muv anki lähetettiin ylisestä keskiseen missä voi ottaa "seitsemän pyhää hahmoa"
(kuikka, kärppä, sorsa). 

634. hantit kutsuvat Muv ankia karhun isoäidiksi (pupi sasi).

635. hantien mukaan Muv ankilla on "seitsemän pyhää siskoa ja veljeä" (pidetään hantisukujen suojelijoina, haltijoilla omat karhupäivillä esitetyt laulunsa).

636. udmurtit uhraavat maanhaltija Mu kiltsinille joka kolmas vuosi (uhrieläimen luut maankoloon).

637. hantit kutsuvat pyhinä pidettyjä kumpareita nimellä kot myx eli maa kota (pidetään perheiden suojelushaltijoiden asumuksina).

638. hantit pitävät pyhiä kumpareita perheiden pyhäkköinä ja uhripaikkoina (kumpareilta ei saa ottaa mitään, puista ei saa taittaa oksia).

639. hantien pyhiin kumpareisiin kuuluu torom yaoun kot myx (kumpareella kasvaa pyhä mänty johon ripustetaan kankaita rukouksia lausuen, pyhäkössä käydään vuodenvaihteissa).

640. hantien pyhiin kumpareisiin kuuluu ochet vut mutikh kot myx (kumpareella elää hantiperheen suojelushaltija, naiset hakevat pyhäköstä kodinhaltijoiden sijoiksi tarvitun puun).

641. hantit pitävät soiden keskellä olevia hiekkakumpuja pyhinä.

642. hantit kutsuvat maailmaa maaksi (Maailmaa-katsova-mies, Muv-keratty-hu).

643. hantit pitävät maailmaa "levynä ja tarunomaisen kalan yllä pitämänä" (vrt. mammutin, peuran).

644. hantit kutsuvat maan emoa nimellä Anki-pugos (syntymänhaltijaa pidetään maan emoa nuorempana, vanhempana ja yhtenä ilmentymistään).

645. mansit käyttävät parantamiseen puolukan lehtiä, kanervaa ja pensaiden juuria.

646. udmurtit uskovat maan olevan raskaana keväisin (kukkien kerääminen ja aliseen uhraaminen kiellettyä tiettyyn ajankohtaan asti).

647. komit käyttävät parantamiseen yli 140 maan heinää (lisäksi maata itseään, kiviä, puita, tulta ja vettä).

648. udmurtit kutsuvat maanhaltijaa nimin Kyldysin, Kylchin ja Mu-kyldysin (pidetään yhtenä luojahengistä).

649. udmurtit laittavat maanhaltijan uhrit maankoloon (haltijan rukouksen aikana).

650. udmurtit kutsuvat maanhaltijan uhrikuoppaa nimellä Mu-kylchin gu.

651. udmurtit uhraavat Mu-kylchinille koivun oksia, lihaa, verta, luita ja lientä (peitetään maalla rukouksen jälkeen).

652. udmurtit kutsuvat tunnetun maailman keskellä sijaitsevaa vuorta maailmanvuoreksi (pidetään maailmanpuuta vanhempana ajatuksena).

653. udmurttien tarinoissa noita livahtaa tuonilmaiseen maailmanvuorella elävän kiven alta (kiipeää takaisin vuoren rinnettä pitkin).

654. marit kutsuvat maanhaltijaa nimellä Mlande kugu yumo.

655. marit kutsuvat kukkien ja hedelmien haltijaa nimellä Saska kugy yumo.

656. komeja edeltäneiden kansojen taiteessa kuvataan keskistä "eläinten, ihmisten ja lintujen perheinä" (permin-eläin-tyyli).

657. komeja edeltäneiden kansojen taiteessa maailman keskellä sijaitsee alkumerestä tai joesta kohoava maailmanvuori (luomistarinoiden yhteenotot tapahtuvat vuoren päällä).

658. komeja edeltäneiden kansojen taiteessa keskistä hallitsee lisko-jumalatar jonka jalat kuvaavat alista, vartalo keskistä ja pää ylistä (otsassa ympyrä, pään yläpuolella hirvenpää, jalkoina karhunkäpälät).

659. nganasanit pitävät Mou-niamyä naaraspeuran tai hirven hahmoisena.

660. udmurtit kutsuvat maan emoa Muziem-mumiksi, Muziem-anaiksi (vanha-maan-nainen) ja Mu-kiltsin-mumiksi (maan-luoja-emo).




661. udmurtit kuvailevat Muziem-mumia "eläväksi maaksi". 

662. udmurttien mukaan maan emo elää maan sisällä (etenkin pyhinä pidetyissä maakummuissa). 

663. udmurtit muistavat maan emoa kesäaikaan (uskotaan nukkuvan talvisin).

664. udmurtit yhdistävät maan emoa hedelmällisyyteen ja terveyteen. 

665. udmurttien mukaan Muziem-mumi vihastuu jos maata vahingoitetaan (lähettää maan tauteja, mu miz).

666. udmurtit kutsuvat Muziem-mumilta saatavaa onnea nimellä mu-sud (voidaan siirtää kourallisessa maata). 

667. erzalaisten luomistarinoissa maan jälkeen luodaan kuu, päivä ja ihmiset.

668. erzalaisten luomistarinoissa maanhenki Mastoron kirdi luo Skai-haltijan (maa taivasta vanhempi).

669. erzalaisten luomistarinoissa maanhaltija Mastorpaz syntyy päivänhenki Chipazin ja hedelmällisyyden emon Norovavan liitosta (maa päivää nuorempi).

670. erzalaiset kutsuvat maan emoa Mastor avaksi (haltijalla apulainen nimeltä Mod ava).

671. mordvalaisten mukaan "maa kasvaa ja kaikki maalla, meressä ja ilmassa elävä maan mukana".

672. mordvalaiset pitävät maata litteänä (kauhan tai kulhon muotoisena), pyöreänä (veden ympäröimänä)
ja neliskulmaisena (kulmissa hopeiset pylväät).

673. erzalaisten lauluissa luodaan ensin maa, päivä, kuu ja ihmiset (viimeisenä erzat jotka "asettuvat 77 kylään ja alkavat levittäytyä maan päälle").

674. moksalaiset yhdistävät hedelmällisyyden emoa Naravaa leinikkeihin ja mesiheiniin (haltijaa rukoillaan heiniä syövien kotieläinten sairastuessa).

675. mordvalaiset uhraavat Mastor-avalle mustia kanoja (oma maa, vieraat kanat).

676. erzalaisten luomistarinoissa maa syntyy alkuhenki Ine narmonin (suuri lintu) muniman munan (ine al) keltuaisesta.

677. marit kutsuvat maan emoa nimellä Mlande ava.

678. marit uskovat Mlande avan tulevan raskaaksi keväisin.

679. marien mukaan Mlande avan raskausaikana (mlande shotchyn) on kiellettyä kaivaa maata, tehdä työtä, huutaa, metelöidä, tehdä tulta päiväsaikaan tai kävellä paljain jaloin.

680. udmurtit uskovat Muzjem-mumyn vihastuvan jos maahan kajotaan talvisaikaan (haltijan nukkuessa).

681. udmurttien maan emo Muzjem-mumy ei hyväksy kolojen kaivamista maahan (lahjat luonnon koloihin).

682. virolaisten mukaan Maa ema "synnyttää sadon sateiden ja ukkosmyrskyjen aikaan".

683. mordvalaiset kuvailevat Mastoravaa mustakasvoiseksi, pitkänenäiseksi ja paksuhuuliseksi eukoksi.

684. mordvalaiset sanovat "Verepaz on isämme, Mastorava on emomme" (päivän isä, maan emo).

685. mordvalaisten mukaan Mastorava parantaa tauteja, suojelee vahingollisilta hengiltä ja välittää
elävien ja kuolleiden asioita.

686. mansit kutsuvat maan emoa Ma-ankvaksi, Kaltas-ekvaksi ja Ioli-torum-syaniksi.

687. mansien luomistarinoissa Ma-ankva neuvoo toista alkuhenkeä Numi-torumia kietomaan alkumerellä ajelehtivan maan palasen vuorivyöhön (josta syntyvät ural-vuoret).

688. mansit uskovat Ma-ankvan puhaltaneen elämän ensimmäiseen ihmiseen.

689. mansien mukaan Ma-ankva laskettiin maan päälle ylisestä (vrt. tarinat karhun laskemisesta).

690. mansit kutsuvat Ma-ankvaa "iholliseksi maaksi" ja "karvaiseksi maaksi".




691. mansit pitävät Ma-ankvaa lasten antajana.

692. mansien mukaan Ma-ankva auttaa synnytyksessä ja suojelee taudeilta.

693. mansit pitävät Ma-ankvaa yhtenä tarunomaisen mos-heimon perustajista (toimi heimojen
yhdistäjänä). 

694. mansit pitävät Ma-ankvan hahmoina naarasjänistä, hanhea ja perhosta.

695. mansit yhdistävät Ma-ankvaa jälleensyntymiseen ja kohtaloon (merkitsee syntyvän sielun elinpäivät erityiseen tikkuun). 

696. saamelaiset kutsuvat maan emoa nimellä Madderakka.

697. saamelaisten mukaan Madderakka antaa lapsille hengen (kolmen tyttärensä huolehtiessa syntymän jälkeisistä asioista, tyttäriä pidetään haltijan myöhäisinä ilmentyminä).

698. saamelaiset yhdistävät Madderakkaa hedelmällisyyteen, kasvuun ja syntymään. 

699. marit kutsuvat kumparetta nimellä kuruk (ku=kivi).

700. marit kutsuvat maata nimellä malande.

701. marit kutsuvat keltaista nimellä sar (sargajem=kellastua, vrt. sarat).

702. marit kutsuvat kukkaa nimellä saska.

703. marit yhdistävät viinimarjoja sielujen jälleensyntymiseen.

704. marien luomistarinoissa kerrotaan "eläinten luomista maan muodoista" (alkuperäiset luojahenget eläinhahmoisia).

705. udmurtit pitävät maanhaltija Mu-kyldysiä eläinten, ihmisten ja maan hedelmöittäjänä.

706. udmurtit pitävät Mu-kyldysiä lasten ja naisten suojelijana.

707. udmurtit pitävät Mu-kyldysiä keskisen haltijana (maan elävä pintakerros kuuluu keskiseen).

708. udmurtit pitävät Kyldysiä ylisen henki Inmarin maanpäällisenä edustajana.

709. hantit pitävät Myh ankia ihmisten elämästä vastuussa olevana keskisen haltijana (vrt. tiettyä aluetta hallitsevat keskisen haltijat).

710. hantit pitävät Myh ankia eri olentona kuin syntymänhaltija Anki pugosta (anki pus, elämän antaja).

711. udmurtin sanalla kyldys tarkoitetaan luovaa ja kasvattavaa (sanaan liitetty in-pääte tarkoittaa emoa,
naista ja naaraseläintä, vrt. In-mar).

712. udmurttien mukaan luojaemo Kyldysin eli ennen maan päällä mutta loukkaantui ihmisten toimista (maanviljely) ja poistui yliseen (toisen tiedon mukaan katosi maan alle).

713. udmurttien mukaan yliseen mennyt Kyldysin sekoittui Inmariin ja maan alla olevasta tuli Mu-kyldysin (talteen saatujen uskomusten myöhäisestä alkuperästä).

714. udmurtit pitävät Mu-kyldysiä hyvinvoinnin, hedelmällisyyden ja kasvun antajana.

715. udmurtit pitävät Mu-kyldysiä lasten sielujen antajana.

716. udmurtit pitävät Mu-kyldysiä emojen ja sukujen suojelijana.

717. udmurttien Mu-kyldysiä yhdistetään komien Zarni-aniin (kultainen nainen) ja marien Shun-shochyn-avaan (kaiken-elävän-emo).

718. saamelaiset pitävät Rana niejtaa vihreän ja hedelmällisen maan haltijana (Rana suosittu tyttöjen nimi).

719. saamelaiset yhdistävät Rana niejtaa hedelmällisyyteen ja kevääseen (pidetään ylisen haltijoiden tyttärenä).

720. saamelaiset kutsuvat saivo-henkien asuttamia jyrkänteitä ja kallioita nimellä saiwen-bakte
(vrt. vuorien rinteillä asuneet kantauralilaiset eli tsuudit).




721. saamelaiset kutsuvat saivoissa eläviä kiviä nimellä saiwa kedke (saivossa elävä puu=saiwa muora).

722. saamelaiset kutsuvat muuttolintujen (barpmuloddi) talvehtimispaikkaa barbmuksi (sana tarkoittaa jyrkkiä töyräitä ja rinteitä joilla pienet ihmiset asuvat, vrt. tsuudit).

723. saamelaiset kutsuvat Rananeidiä Ruonaneidiksi (ruona=vihreä) ja Raaz-ajkaksi (ruoho-akka).

724. saamelaisten mukaan Rananeidi "elää vaaroilla vain vähän Radienin alapuolella" (paikoilla joista lumi sulaa ensimmäisenä).

725. saamelaiset pitävät Rananeidiä tärkeänä haltijana (kasvattaa poroille ja villipeuroille uuden ruohon).

726. saamelaiset kutsuvat maahisia nimellä kadnihah. 

727. saamelaiset kuvailevat maahisia ihmisten näköisiksi, iloisiksi, kauniiksi, auttavaisiksi ja vieraanvaraisiksi.

728. saamelaiset uskovat maahisten antavan neuvoja, joikuvan, pukeutuvan ihmisten tavoin, ennustavan tulevaa ja valvovan ihmisten käyttäytymistä (saivo-henkien piirteitä).

729. saamelaiset kutsuvat maata nimellä jemmne (njivvl=muta, vuntas=hiekka).

730. saamelaiset kutsuvat jyrkännettä nimellä urrt (vrt. uurre).

731. saamelaiset kutsuvat laaksoa nimellä vumm.

732. saamelaiset kutsuvat laaksoa nimin liegk ja liekš (vrt. lieksa).

733. saamelaiset kutsuvat tasankoa nimellä puešen.

734. saamelaiset kutsuvat mannerta nimellä monter.

735. saamelaiset kutsuvat luolaa nimellä vuennk.

736. saamelaiset kutsuvat kiveä nimin kieddk ja kedgi.

737. saamelaiset kutsuvat kastetta nimellä lapps.

738. saamelaiset kutsuvat heiniä nimellä syeini (ruoko=ruahu, korte=huašši).

739. saamelaiset kutsuvat mustikoita nimellä sare, hilloja nimellä lyeme, puolukoita nimellä junnâ ja variksenmarjoja nimellä cyemenjâš.

740. saamelaiset kutsuvat ylänköä nimellä badjosat.

741. saamelaiset kutsuvat taigaa nimin adjo ja adju.

742. saamelaiset kutsuvat maailmaa nimellä aibmu.

743. saamelaiset kutsuvat solaa nimellä cahca.

744. saamelaiset kutsuvat mustaa viinimarjaa nimellä cahppesjieret, variksenmarjaa nimellä cahppesmuorji
ja karhunvatukkaa nimellä cahppesvadot (kolme mustaa marjaa). 

745. saamelaiset kutsuvat tundraa nimellä duottar.

746. saamelaiset kutsuvat maata nimellä eana.

747. saamelaiset kutsuvat metsämansikkaa nimin eanamuorji ja meahcceeanamuorji (yhdyssanat myöhäistä alkuperää).

748. saamelaiset kutsuvat juolukkaa nimin ehtemas, juogot ja jättmöš.

749. saamelaiset kutsuvat vadelmaa nimin gahpermuorji, gaiccamuorji, lavet ja varan.

750. saamelaiset kutsuvat mesimarjaa nimin gieddemuorji ja vadot.




751. saamelaiset kutsuvat suota nimellä jeaggi (vrt. jäkälä, jänkä).

752. saamelaiset kutsuvat jäkälää nimellä jeagil.

753. saamelaiset kutsuvat punaista viinimarjaa nimin jieret ja jieritmuorji.

754. saamelaiset kutsuvat puolukkaa nimin jokna ja junnâ (vrt. etunimi Jonna, sukunimi Junna).

755. saamelaiset kutsuvat hillaa nimin luem, luomi ja lyeme (pidetään lainasanana).

756. saamelaiset kutsuvat mustikkaa nimin saarr ja sarrit (sarretmeastta=mustikkahillo).

757. saamelaiset kutsuvat variksenmarjaa nimellä cuõmmjõš, karpaloa nimellä reppjon ja lillukkaa
nimellä veaddemuorji.

758. saamelaiset kutsuvat rinnettä nimellä luohkka (vrt. Luosto).

759. saamelaiset kutsuvat vaaraa nimellä varri.

760. saamelaisten nimeämiin kasveihin kuuluu aibmelukti (äimäsara), beatnatjeagil (huopanahkajäkälä), biehtarguhkka (siankärsämö), biellorassi (kissankello), boallo-oaivi / mihcamarrassi / spabbarassi (kullero), boska / olbmoborranrassi (väinönputki), duolbajeagil (pohjankorvajäkälä), duordni (tyrni), eavru (hapro), fiskesjeagil (lapalumijäkälä), gieganjuolla (kielo), gonagascoalci (kaarlenvaltikka), heavnnisavvat (himmeä villa), horbma / kiõggnjuõll (maitohorsma), juopmu (niittysuolaheinä), laigejeagil (luppo), noarsa (lapinvuokko), oaivejeagil (palleroporonjäkälä), ranesjeagil (poronjäkälä), roancejeagil (mietoporonjäkälä),
ruksesluovvar (puna-apila), sarvajeagil (isohirvenjäkälä), simsejeagil (valkohankajäkälä), skartagatna (keltakarttajäkälä), smarvegatna (kallioisokarve), smarvejeagil (tinajäkälä), spartojeagil (pilkkunahka- jäkälä)
ja peälpp (vesitatar, osa myöhäisiä eli keinotekoisia).

761. saamelaisten mukaan Mattarahkka elää ylisessä eli korkeilla vuorilla (vrt. saivo-vuoret, matti=sukulaisen henki).

762. saamelaiset kutsuvat Mattarahkkaa nimellä Tjoarvveahkka eli sarviakka (vrt. nganasanien maata kannatteleva peurajumalatar).

763. saamelaiset pitävät alista hallitsevaa Jabmeahkkaa Mattarahkkan vastavoimana (elämä ja kuolema,
toisen käsityksen mukaan yksi ilmentymistään).

764. saamelaiset pitävät heimojen syntyyn yhdistettyä peuramiestä Mjandasjia Mattarahkkan poikana
(syntyy Mattarahkkan ja villin peuran liitosta).

765. saamelaiset pyytävät Mattarahkkaa etsimään kadonneita eläimiä, esineitä ja ihmisiä (uskotaan näkevän pimeässä).

766. saamelaiset kuvailevat Mattarahkkaa suurisilmäiseksi (kalliomaalauksissa ja luukoruissa kuvatut
"suuret-kaikki-näkevät-silmät").

767. saamelaiset kutsuvat pyhiä vaaroja nimin ailegas, basse-varri ja saivo.

768. saamelaiset eivät metelöi pyhien vaarojen lähellä.

769. saamelaiset eivät ota mitään pyhiltä vaaroilta (kaikki lähellään oleva kuuluu saivoille).

770. saamelaiset tervehtivät pyhiä vaaroja ohi kulkiessaan.

771. saamelaiset käyttävät poroja pyhien vaarojen lähellä ("kolmena päivänä vuodessa", poro-onnen tarttuminen).

772. saamelaiset eivät mene pyhien vaarojen laelle (saivoille rauhoitettuja).

773. saamelaiset hakevat pyhiltä vaaroilta neuvoa, parannusta ja tukea (pidetään saivojen eli sukulaisten henkien majapaikkoina)

774. saamelaiset yhdistävät Rana niedaa vihreyteen, kevääseen ja porojen vasomiseen (poron-vasa-nainen).

775. saamelaisten mukaan Rana nieda "antaa ruokaa ja saa kasvit ja puut kukoistamaan" (haltijaan
yhdistetään parantavaa ruokakasvia boskaa eli väinönputkea).

776. saamelaiset kutsuvat variksenmarjaa nimin vuorâccâšmyerji, vuorâšmyerji, capismyerji ja cyemenjâs. 

777. saamelaiset kutsuvat ruohokanukkaa ja sianpuolukkaa nimin pennuujunnâ (koiranpuolukka), karanâsjunnâ ja karanâsmyerji (riekonmarja).




778. "näiväkkä nurmi, vähäheinäni" (näiväkkä eli kuivakka).

779. "nurm on näivälleh, ei kazva hyvin" (vrt. näivettynyt).

780. "nätsäkkö mua" (kostea, märkä).

781. "nätsäkkö on suodu myö matkata" (märkä kulkea).

782. "jallan al nätskäy suodu myö matkatez" (vrt. lästkäy).

783. "mainittihhan niitä jotta aivan kun näytyyki se Moan emut" (näyttäytyy muistajilleen, rakkaina pidetyt emo-jumalattaret).

784. "nurmigriba om pitkäkandani, valgiembi muuda" (tattisukuja).

785. "nuoraigain on ku mandzoihut heinäm peäz" (nuoruus kuin metsämansikka, mansikoihin vertaaminen).

786. "hiekkanuoru" (särkkä).

787. "voarasta peälittsi noussah" (vaarojen maa).

788. "suon nokoz" (suon nokassa, vrt. maan selässä, maan pitäminen jättimäisenä eläimenä).

789. "särkkien välii sanotah norokse" (särkät ja norot).

790. "miehen nostandahine kivi" (kivien painosta).

791. "pehmie oli ylen notkelmo" (notkelma).

792. "notko, alava moa voarojen välissä" (notkot ja vaarat).

793. "mie mänin notkosta poikki" (vetisestä kohdasta).

794. "notk on kahtem mäen väli, räkel aigoa ei ole vetty" (kuivuu räkillä eli helteellä).

795. "notk om madalembi ku uitto, suurembi ku lodmu" (notkot, uitot ja lotmut).

796. "notkondeh, upottai kohtu metsäz" (upottava kohta).

797. "mezikka kazvau nodremmilla mailla" (mesikka eli mesimarja).

798. "moa nojizoo onnes kohtaz" (kumisee ontossa kohdassa).

799. "niblavui moa vihmal" (niplastui, tuli liukkaaksi).

800. "voaran niska" (niska=huippu, laki, vrt. maan pitäminen eläimenä).

801. "durm on kuivembi, niittu alavembi" (nurmen ja niityn erosta).

802. "netsen nieleksen tagan on hilloida" (niemekkeen takana hilloja, salaiset hillapaikat).

803. "nenäksen nokaz om mustoida" (niemen nokassa mustikoita).

804. "niemen nenittsi kävelöö" (kävelee niemen ympäri).

805. "tunturin nenä" (nenä eli huippu).

806. "älä kazii navvuta, moahardiedu pagizuttau" (kissa kantelee maanhaltijalle, kotieläinten ja maanhaltijan yhteydestä).

807. "kukan naba" (emi tai hede).

808. "halvan naba" (kukan kanta).

809. "boban nabaine" (boban=kukan).

810. "naglahtis suuz vagoi" (vagoi eli vattu putosi suusta).




811. "möyleikkö" (kivikko).

812. "mia on märgä" (mia eli maa, vrt. Mia, Miia).

813. "savimoa on tämä, vai mätskähteleh jallan oal astujez" (mätskyvät savimaat).

814. "mättähikkö nurmi" (kummukas, mättähikäs).

815. "nurmel on äjjy mättähytty" (nurmet ja mättäät).

816. "mätäkkö on kazvanuh kivez" (musta jäkälä).

817. "marjamättähän löyvin" (pyhinä pidetyt marjamättäät).

818. "mättähälleh om marjoa" (maan marjat).

819. "myödämägeh on kebie männä" (myötä eli alamäkeen).

820. "moa om mähei" (mäheä eli kostea).

821. "mähendi moan" (kostutti).

822. "moine om mähky suondeikko" (märkä ja upottava suo).

823. "mähäkkö suo" (märkä).

824. "mäikäz moa" (märkä maa).

825. "mäittsigo lähted, vai jogie myö" (mäet ja joet, kotoperäiset kulkutiet).

826. "jovel nostez om mägijyrähmöine" (jyrähmö eli jyrkkä mäki).

827. "ylem mägini on taival Rebolasta Omelieh" (kylien väliset taipaleet, alkujaan sukujen).

828. "mägyritsöil om moa" (pienillä kumpareilla).

829. "moa oli myyvittäveä, semmoista uuruo" (myyvittävää eli viettävää maata).

830. "muurain on kellappa marja" (kellertävä).

831. "suoss on äijä muuruanda" (soiden marja).

832. "muurain kazvau sammalsoissa kotskiila" (kotska=mätäs).

833. "kova kuni on, sini om muuroi" (muurain=kova hilla).

834. "muuroi on tupez, sid roih halvah, halvu ku kirbuou, sid roih muuroi" (tupesta eli nupusta halvaan eli kukkaan, muuraimen synty).

835. "muuroiz ollah" (muuroissa, muuraimia keräämässä).

836. "läkkeä muuroih, minä näin zikon" (zikon eli marjapaikan, vrt. marja-sikko, marja-sisko).

837. "muuroizikko" (muuraimia kasvava paikka).

838. "muurojikot suot" (vrt. hillasuot).

839. "muvakaz lodma" (lotma eli notko).

840. "hiekku on kiven ker, muvankeraine" (mudansekaista hiekkaa).




841. "mykkyrikäz moa" (epätasainen, vrt. myyrät).

842. "mägimykkyry" (mäennyppylä).

843. "mykkyröil om moa" (maan muotoja).

844. "mygyrä kivi" (kupera).

845. "ta i sienie om myrkkysienie" (sienet ja myrkkysienet).

846. "elä tallua mussikkaizvarboja, ei kazva marjua" (marjojen pyhyydestä).

847. "kovast om mustikkoa" (mustikkavuodet).

848. "mustoi halvastau" (halvastaa eli kukkii, sukunimi Mustonen).

849. "mustoi hambahat mustendaa" (nimen alkuperästä).

850. "mustoimarjaine kukkiu" (mustikan kukinta).

851. "mustoizikko" (mustikkaa kasvava paikka).

852. "minä tijjän mustoizikon, kuz on äjjy mustoidu" (äjjy=paljon).

853. "savikko mua on kylmäi mua, se tereämbi kylmäy kui mudamua" (jäätyy nopeammin).

854. "mudapohju suo" (mutapohjaiset suot).

855. "ku kypsenöö, sit peäm mutkoav alah päi" (vattu kypsyessään).

856. "mura on ruskiem muurakko" (tummanpunainen suomuta, sukunimi Muranen).

857. "muramoas kazvau muuroidu" (muramaassa muuraimia, mu=maa).

858. "murazikko moa" (kuohkea).

859. "mäem muguru" (pyöreä mäki).

860. "mugurikaz moa" (kumpuileva).

861. "mullakaz moa" (multainen).

862. "mullatoi om moa, moin on tseyri" (mullaton soramaa, vrt. särkkä).

863. "kesällä vietih istumah lämpimäh tsuuruh" (sairasteleva lämpimään hiekkaan, maan parantavasta voimasta).

864. "pehmei mullikko mua" (mullikot).

865. "multava moa" (sukunimi Multanen, maan sukuja).

866. "mägimuhkur" (mäkien nimiä).

867. "muhkuroikaz mua" (muhkurikas).

868. "muhleikko moa" (kumpuileva).

869. "marjad om muigied" (muikeat eli happamat).

870. "karbaluo otteli i suum muikisti" (muikeat ja makeat marjat).




871. "muizerad marjat" (happamat).

872. "muhakka moa" (kuohkea).

873. "moajäittsä konz on valgielleg, ukontuhma kons savu lähtöö" (maamunien nimiä).

874. "ei voi koskie muajäittsiä, sogenet" (maamunien pyhyydestä).

875. "ei pie ottoa muadäittseä kädeh, kivetäh käid" (ei oteta käteen).

876. "pieni on ku moakandoine" (kantoihin vertaaminen).

877. "muakived muassa issutah" (istuvat maassa, eläviä olentoja).

878. "moagriba, peäl mussembani da kanda järiembäni kui nurmigribal" (tattisukuja).

879. "moagriba om peälitsi ruskei, alatsi valgei, kandaine lyhyd, levei, räpäkköpäiväine, ei syvvä"
(punainen tatti).

880. "moalehti" (nahkajäkälä).

881. "moamaidoni oli kiekollah männy" (limasieni, paranvoi).

882. "moamalina" (mesimarja).

883. "maamurane" (maamuurain eli mesimarja).

884. "moamuuroi" (mesimarja, vrt. muurain).

885. "moamuroine" (mesimarja).

886. "moanalaine vezi matkoau" (maan vesi).

887. "kumarrella Moaemöä" (maan jumalattaren muistamista).

888. "Moahardii da Moaemä ollah velli da sizär" (alkuhenkien taustalla oikeita ihmisiä, heimojen
perustajia eli toteemeja).

889. "kunne lienöh Muaemäh menny" (kyy maaemään eli maan koloihin).

890. "Moanizändy, Moanemändy, Moan valgied vanhembad" (haltijoiden puhuttelemista).

891. "muanhengyämä puu" (lahonnut tai tummunut puu).

892. "moannousema lahon antau" (puuhun).

893. "muampuhuma" (maanpuhuma eli nousema eli henkäämä, Maan emon puita).

894. "moanselgä" (vedenjakaja, selänne).

895. "se savi on moankarvaine, ei ole hyvä savi" (maansekaista).

896. "sielä on semmosie moankatkiemija, siinä suossa" (katkelmia, kuivia kohtia).

897. "männyt heän siih ojukkah, moankatkiemah" (ojan katkaisema maa).

898. "muansunnetta läbäjää" (kimaltelevaa kastetta).

899. "kogo pellon vedäy moansuoninda kuin hämähäkin kino" (loppukesästä maahan muodostuvat verkot).

900. "moaperäni kivi" (maakivet).




901. "maarova" (auer).

902. "moasärkk on jyrkky, pitky, kuivu" (maasärkkä eli harju).

903. "minkarvaine boba" (värinen kukka).

904. "moass on kassetta" (kasteinen maa).

905. "vihma tabazi, oli märgä moa" (vihman tapaama maa).

906. "moalla kum pakajat nim moa kuulou" (maalle käydään puhumassa, vrt. puille puhuminen).

907. "ei moa ni vezi tietty" (ei maa eikä vesi, ei kukaan).

908. "moan hengätty puu" (lahonnut tai ontto puu, maanhaltijan puita).

909. "ei moalla moista, vesillä vertoa" (sanonta).

910. "mi on moalla vanhin" (maan vanhin eli alkuperäisasukas, vrt. veden vanhin).

911. "muam muidr on" (maan tunteva, neuvokas).

912. "dogo vaara matkaau sujesta pohdazeh" (näkyy suvi-pohjoissuunnassa, vaarojen mukaan suunnistaminen).

913. "matkoamatoi maa, rigie on ylen" (rikiä eli ryteikköinen).

914. "on madokkahat riizikät" (riisikät eli leppärouskut).

915. "mavonsylgi on heinäm peäs" (heinien päähän tuleva valkoinen vaahto).

916. "mehekäz moa" (kasteinen).

917. "mehekkähäd om marjad, hyvät kangahil" (mehukkaat marjat).

918. "muam mehendäy vihmu" (mehentää eli kastelee).

919. "korbimua om mehevembi ku kangazmua" (korpi ja kangasmaat).

920. "kypsed marjad ollah mehevät" (mehevät, mehuisat).

921. "muaz om vähä mehty, se menöö kurkkoloil" (kurkkoloille eli kokkareille).

922. "mehem pani marjanhalvoile, nygöi avavutah" (halvoille eli kukille).

923. "kuivah muah mehty pani" (mehtä eli sadevettä).

924. "mehi ku poiz valuu, ga vägi lähtöö marjas" (marjan väki mehussa).

925. "mua mehtyi" (kastui).

926. "terveh moalla manterella" (maan tervehtiminen).

927. "mannerrandoa myö pideä männä" (mantereen puoleista rantaa).

928. "mandzeikk on se rinne" (mantseikko, vrt. sikko, seukku).

929. "tänäpäi mandzeikon lövvin" (marjaonni=Maan emon antamaa onnea).

930. "vieraz moa mussikkane a oma mantzikka" (mansikkainen eli kuivalla maalla sijaitseva, sanonta kuvailee asuinpaikkoja).




931. "mantsikka kazvaa kuivalla mualla" (kuivan maan marja).

932. "mantsikka on syödäväh" (syötävät marjat).

933. "ned om mandzikoid muad, niil mualoil mandzoi kazvau" (jokaisella maalla marjansa).

934. "mandzoit om päivyrindiel magied, hod i ole suuret" (päivän marja).

935. "mandzoi on halvalleh" (kukassa).

936. "moin on tsoma kui mandzoihut" (mansikoihin vertaaminen).

937. "verev on ku mandzoihud" (verevä, terveen punainen).

938. "sid on do kypsi mandzoihut" (odotetaan kypsymistä).

939. "nämä särkät on ylem mandzoikkahat" (särkkien eli hiekkamaiden marja, vrt. vieraat mullassa kasvatetut mansikat).

940. "mandzoikas kohtu" (marjaisat kohdat=Maan emon kohtia).

941. "mandzoimarjam magevuttu, kangazmarjan kaunehuttu" (kankaiden marja).

942. "myö lövvimmö mandzoizikon, oli äjjy mandzoidu" (marjaonni).

943. "mandzumarda aivoin kukkiu, mustoimarda ni duumaitse ei" (mustikka ei halua kukkia, eläviä olentoja).

944. "mareikko, hienosie pyöriöitä kivie täynnä" (mareikko eli kivinen ranta, vrt. lapsille kerätyt marikivet,
vrt. sukulaiskansa marit).

945. "hyvä on suuressa pälvessä marjua poimie" (pälvi-sanan alkuperästä).

946. "nyt on vasta kukkazet, marjat ollah ielpäi" (kukkien aika, marjojen aika).

947. "marju halvastau" (kukkii).

948. "nygöi mardu on vie ruohku, ei saa syvvä" (raakana syömisestä).

949. "marjani mäjeltä huuti, puolukaini kankahalta" (puhuvat tarinoissa eläinten ja puiden tapaan).

950. "lapsuol on rozat ku marjaized" (rozat=posket, marjoihin vertaaminen).

951. "marjakaz rajakko" (rajakko eli aho, vrt. ahomansikat).

952. "mehem pani marjanhalvoile, nygöi avavutah" (sade avaa marjankukat).

953. "nyd on vasta marjanhalvazet, vuota marjat kypsetäh" (kypsymisen odottaminen).

954. "marjankandu, kuz marju kiini" (kanta eli varpu).

955. "ylen on suured marjarybähät" (rypähät eli tertut, vrt. rypäs).

956. "vai kun marjatuhjoh puutuin, ga terväh robehut täydyi" (tuhjoon eli pensaaseen, vattupensaat).

957. "muarjikko oli suuri" (marjikko, vrt. sikko).

958. "om marras muam piällä" (kirsi, routa, vrt. marraskuu).

959. "maslakku, valgei griba" (voitatti, vrt. laukkusienet).

960. "muas on madalan ruaje, ei taivasta ni tabuale" (maasta keksityt sanonnat).




961. "mandzoimarja maguza on" (makoisa marja).

962. "malttsakivi" (liuskekivi, rapakivi).

963. "nämä on katso mammerozed ruohkat" (pienet ja raa´at marjat, jätetään kypsymään).

964. "hyö sigatsut maidokkahat ollah" (mustarouskut).

965. "kukkani hyväl maizoau" (maisoaa eli tuoksuu, vrt. Maisa).

966. "täs kukaz on hyvä maizavo" (tuoksu).

967. "näitä maiselmoita myöten en ole astun ni konsa" (maisema-sanan alkuperästä).

968. "maiselma" (vaikeakulkuinen maasto).

969. "maisema" (jänkä, tunturikko).

970. "maiderone" (maiteroinen eli haaparousku).

971. "maidosieni" (haaparousku).

972. "kudoas sienez maiduo putskahtah nouzou katkattui, se on itsensyödäy, ei ole koiransieni"
(syötäväksi kelpaavat maitosienet).

973. "hyö maittsi matattih, moada myö" (maitse matkaaminen).

974. "maittse menem, em mene järvitsi" (maa ja vesi-ihmiset).

975. "buolad majetah hallam pandui" (puolukat makenevat).

976. "hallu gu buolam panou, ga sid magenou muarju" (hallan vaikutuksesta).

977. "magerikko" (ruskeaa sammalta kasvava suo).

978. "löpö, suuri kun hattu" (lehmäntatti).

979. "elä vain löbölöidä ota" (ei kerätä).

980. "yhty löböidy löydyi vai, siend en nähnyh" (sienet=syötyjä sieniä).

981. "Niikkananvoaran löbömarat" (haukutaan tatteja syöviä).

982. "lehmät syyväh löbösienie" (ei pidetä ihmisten ruokana).

983. "vett on äijän lözeikössä" (löseikkö, vetinen paikka).

984. "mie lössäh uppozin" (lössään eli hetteeseen).

985. "lözö" (vesiperäinen paikka).

986. "kualau lötkyttäy suoz" (kualaa eli kahlaa).

987. "lätikkö on leäzesuo, ylem pehmei" (lätäkköinen suo).

988. "moin oli pehmeipohjane, lögäpohjane" (liejupohjainen niitty).

989. "matkoa hod läbi muaz" (maan läpi matkaaminen, noitamatkat).

990. "lemi lyödzyy" (lyötsyy eli hyllyy).

991. "märkä moa lyöttäytyy" (hyllyy).

992. "vihma lienöy, kuin ei kasse lähe heinästä" (vihman ja kasteen yhteydestä).

993. "kaste läimöttäy heinämpiäz" (kasteen aika).

994. "suodu myö astuin lyndzytin" (suota myöten astuminen).

995. "tela lyndzyy astujez" (tela eli pitkospuu).

996. "lemi lydizöö" (lytisee eli notkuu).

997. "jalka lytskähti savikolla" (luiskahti).

998. "lydy" (hyllyvä suomaa, vrt. lyydit).

999. "suol kirren lähtijjez lylyd nostah" (kirren eli roudan lähtiessä).

1000. "savikkokohtu lydähtih, kirren nostettu kohtu" (kirren nostama kohta).




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti