1289. udmurtit kutsuvat metsänhenkeä nimin Nulesmurt 

ja Palesmurt (puoliksi ihminen, puoliksi eläin).

1290. udmurttien haltijoihin kuuluu Ujin mönis 

(pidetään yön henkenä / ihmisten liikkumista rajoittavana 

henkenä, uhrinaan metsälintu tai sorsa).

1291. hantien metsänhenkiin kuuluu Por-ne (6-sorminen 

por-nainen, elää ontoissa puissa ja soiden reunoilla, 

edustaa metsässä elävää villimpää por-heimoa,

toisen tiedon mukaan Sowos-nimisen hengen puoliso).

1292. hantit kutsuvat metsässä eläviä jättiläisiä nimellä 

jalan (ihmissyöjiä, pukeutuvat pään kääntämistä 

rajoittaviin luu-koruihin, liikkuvat öisin, pelkäävät tulta 

ja päivänvaloa, vrt. luolamiehet).

1293. hantit kutsuvat jättiläisiä ikiksi eli ukoiksi 

(vähälukuisia ja nälkäisiä, tulevat leireihin, syötetään 

lihalla ja kalalla).

1294. hantien mailla sijaitsee jättiläisten mukaan 

nimettyjä paikkoja (jalan-sojm=jalanin puro).

1295. hantit kutsuvat lumimiestä nimellä kul (uskotaan 

elävän uralilla, komien nimi yagmort, jag=mäntymetsä).

1296. hantien metsänhenkiin kuuluu Lon-verti-imi 

(ovelana pidetty akka joka rankaisee tapojen rikkojia

ja palkitsee oikein eläneitä, voi viedä ihmislapsia oman 

lapsensa leikkikaveriksi, uhriksi kirjavia liinoja).

1297. saamelaiset pitävät Leibolmaita (leppämies) 

metsäonnen antajana ja karhujen suojelijana (voi  

antaa karhun metsästäjille tai usuttaa tämän päälleen).

1298. saamelaiset uhraavat Leibolmaille jousia ja nuolia.

1299. saamelaisten tapaa pirskottaa lepänkuorinestettä 

karhumenoissa pidetään Leibolmain muistamisena

(haltijaa pidetään karhuheimon perustajana tai 

karhuhengen ihmishahmona).

1300. saamelaisten metsänhenkiin kuuluu Luot-hozjik 

(pidetään porojen suojelijana, auttaa peuranpyynnissä).

1301. saamelaisten mukaan Luot-hozjik elää jäkälän 

peittämillä vuorilla (ihmishahmoinen, karvojen peittämä, 

toinen nimi Pots-hozjik, vrt. samojedien peurajumalattaret).

1302. saamelaisiin metsänhenkiin kuuluu hiljaisuudesta 

pitävä Miehts-hozjin (vrt. mies=turkis).

1303. saamelaisiin metsänhenkiin kuuluu Vare-jielle 

(vaaran-eläjä, musta hännällinen olento joka ei 

vahingoita ihmisiä, suuttuu jos metsässä huudetaan,

lauletaan tai metelöidään, voi eksyttää väärin

käyttäytyvän).

1304. saamelaisten metsänhenkiin kuuluu Gidne 

(kinej, kani, pidetään hännällisenä metsänneitona joka 

kokoaa metsään kadonneita poroja ja houkuttelee miehiä 

luokseen).

1305. saamelaisiin metsänhenkiin kuuluu Gams eli kaiku

(pidetään hiitenä tai menninkäisenä).

1306. selkupit uhraavat metsänhengille erikoisia nuolia 

(vrt. tylppiä, koristeltuja).

1307. samojedit uhraavat metsänhaltijalle pyhän paikan 

ohittaessaan (kulkien huoletta muualla metsässä, 

keskisen jumalten luonteesta, paikkahaltijoita).

1308. hantit kutsuvat metsänhenkeä nimellä Unt-tongk 

(puu-henki, muistuttaa karvaista ihmistä, jokaisella 

metsällä omansa, antaa riistaa niille jotka muistavat 

uhreilla, uhrit metsästyskausien alussa, syksyllä ja 

kevättalvella).

1309. hantien mukaan Unt-tongkin tyttäret voivat naida 

ihmisiä (vrt. haltijoiksi muuttuneet luolamiehet).

1310. mansien metsänhenki Mis-khum voi ilmestyä 

puun korkuisena ja eksyttää metsässä liikkuvia.

1311. mansit pitävät mengkwejä metsässä elävinä 

villi-ihmisinä (voimakkaita miehiä ja naisia jotka 

elävät ihmisten tavoin, pidetään alueen vanhempana 

väestönä).

1312. nenetsien metsänhengen Parnen uskotaan 

elävän syvällä metsässä (kolmesorminen ja varpainen,

terävät kynnet, vrt. linnut, eläimet).

1313. udmurttien Nules-murtin uskotaan voivan 

kasvaa puiden korkuiseksi (muuten ihmisen kaltainen, 

yksisilmäinen (vrt. puiden kolot), pitää päätään

korkeimman puun tasolla).

1314. udmurtit kutsuvat Nules-murtia suureksi enoksi 

ja metsäenoksi (elää metsässä perheineen, voi liikkua 

tuulenpyörteen hahmossa).

1315. udmurttien mukaan metsänhenget pitävät 

häitään kahdesti vuodessa (kesällä ja talvella, 

myrskyjen kaataessa puita).

1316. udmurttien mukaan Nules-murt voi houkutella 

lapsia metsään, eksyttää ihmisiä tai karjaa ja kaataa 

ihmisiä puuskillaan (pidetään vahvana mutta hölmönä,

ei pelätä).

1317. udmurttien mukaan Nules-murt antaa riistaa ja 

suojelee metsässä olevaa karjaa (käyttäytyminen riippuu 

kohtelusta).

1318. udmurtit uhraavat Nules-murtille syksyisin 

(kuusen tai pihtakuusen alla, vrt. pihtakuusen nimet).

1319. udmurttien metsänhenkiin kuuluu naispuolinen 

Pales-murt (puoliksi ihminen, kirkuu metsässä aamun 

ja illan hämyssä, vrt. lintujen ja eläinten äänet).

1320. udmurttien metsänhenkiin kuuluu kolmesorminen 

Surali (karvainen, ihmishahmoinen, ääntelee metsässä 

koko yön, voi eksyttää, houkutella luokseen, kutittaa tai 

tanssia ihmisten kanssa).

1321. komien metsänhenkiin kuuluu Vorys-mort 

(elää metsässä perheineen, puiden korkuinen, 

liikkuu tuulenpyörteiden hahmossa, voi kantaa 

ihmisiä ja karjaa, etsii ihmisnaisia lemmenpuuhiin).

1322. komien mukaan Vorys-mort auttaa metsästäjiä 

näyttämällä suuntaa, ajamalla riistaa ansoihin ja 

istumalla nuotiolla kanssaan.

1323. komit laittavat Vorys-mortin uhrit kannon koloon 

(tupakkaa, oravan nahkoja).

1324. komien mukaan metsänhenget viettävät häitään 

syksyisin (kokoontuen suuriin joukkoihin).

1325. marien mukaan metsänpeitosta voi vapautua 

vaihtamalla oikea kenkä vasempaan jalkaan ja

päinvastoin (vrt. paidan kääntäminen, eksyminen

=toiseen ulottuvuuteen joutumista).

1326. marien metsänhenkiin kuuluva Kozla-ia 

voi kasvaa männyn pituiseksi ja ilmestyä pöllön, 

koiran, kannon tai pyörteen hahmossa (kirkuu 

tai huutaa nauraen, voi eksyttää ja houkutella 

metsään ystäväksi tekeytyen, tulee lämmittelemään 

tulille, suuttuessaan voi sammuttaa nuotion, 

toiselta nimeltään Targeldes).

1327. marien metsänhenkiin kuuluu kallion koloissa 

elävä Ovda (karvainen, vaeltaa metsässä ihmisen

hahmossa, nauraa ja taputtaa käsiään).

1328. marit kutsuvat metsänhenkiä nimin 

Kosla-kuguza (metsän-vanha-mies) ja Kosla-kuva 

(metsän-vanha-nainen).

1329. marit laittavat metsänhenkien uhrit puun 

koloihin (puhutellaan riistaa pyydettäessä, eksyttäessä 

ja metsässä yövyttäessä).

1330. mordvalaiset kutsuvat metsän emoa Vir-avaksi 

(pitkähiuksinen, jalat puiden paksuiset, voi ilmestyä 

vir-vatulien, tuulenpyörteiden ja metsäneläinten 

hahmossa, käy kylissä koiran tai suden hahmossa, 

vrt. susi=virgaz).

1331. metsänhaltijaa pidetään harmaapartaisena 

ja jäkälätakkisena (kasvaa sitä isommaksi mitä 

lähemmäs menee, toisen tiedon mukaan pienenee).

1332. metsänneitoa pidetään kauniina naisena 

joka on selkäpuoleltaan puun tai oksien kaltainen

(toisen tiedon mukaan hännäkäs, viettelee metsässä 

liikkuvia miehiä).

1333. virolaiset kutsuvat metsänhenkeä nimellä 

Mets-haldijas (huutonsa enteilee jotain tavallisesta

poikkeavaa).

1334. suomalaisiin metsänhenkiin kuuluu Nyyrikki 

(tapion poika, antaa oravia) ja Hittavainen (antaa 

jäniksiä).

1335. marien mukaan metsässä kuolleista tulee 

metsänhenkiä tai näiden apulaisia (vrt. veteen

kuolleista veenhenkiä).

1336. udmurtit uhraavat metsän ja sukulaisten 

hengille samaan aikaan (metsästyskauden alussa, 

vrt. metsänhengistä polveutuvat heimot,

vrt. kuolleiden muuttuminen pyhinä pidetyiksi 

metsän eläimiksi).

1337. udmurttien mukaan kuolleiden henget asuvat 

metsän sydämessä (vrt. saivot).

1338. saamelaisneidot halaavat puita palatessaan 

ylängöiltä metsämaille (vrt. vuotuiskierto, 

kaksi kotipaikkaa).

1339. marit tervehtivät puita metsään mennessään, 

kysyvät näiltä suuntaa ja pyytävät yöpymispaikkaa.

1340. marit kiittävät puita laittamalla kätensä 

rungolle.

1341. marien mukaan metsä kuuntelee metsästäjien 

laulua (ymmärtää ihmisten kieltä).

1342. marien mukaan puut pelkäävät kirveiden 

kanssa liikkuvia (yrittäen kaatua päälleen).

1343. marien mukaan puut voivat vaihtaa paikkaa.

1344. marit välttelevät kovaa puhumista ja rumia 

sanoja metsässä ollessaan.

1345. marien mukaan jokaisella puulla on ort-sielu 

(ortillinen puu kukoistaa, ortin lähtiessä puu alkaa 

kuihtua).

1346. metsänhengellä kerrotaan olevan lehtiparta ja 

lakki männynneulasista.

1347. mordvalaisten metsänhenkiin kuuluu Verya-patiai 

(pidetään metsien, metsäaukioiden ja puiden haltijana, 

poikansa tuulenhenki Varma pas).

1348. mordvalaiset kutsuvat kauneutta sanalla mazini 

(mazij=kaunis, vrt. masin eli metsän neito, 

metsä=omaa kauneutta).

1349. mordvalaiset kutsuvat oksaa sanalla tarad 

(vrt. tarrata).

1350. mordvalaiset kutsuvat puunlatvaa sanalla toks.

1351. mordvalaiset kutsuvat puuta sanalla cuvto 

(vrt. cuvoms=kaivaa).

1352. mordvalaiset kutsuvat puun kuorta sanalla ker 

(vrt. kerams=leikata).

1353. mordvalaiset kutsuvat tyhjää sanalla cavo 

(vrt. savo, saivo).

1354. mordvalaiset kutsuvat eksymistä sanalla ilvede.

1355. mordvalaiset kutsuvat suota sanalla nuponcey.

1356. mordvalaiset kutsuvat metsää sanalla vir 

(vrt. virkeä).

1357. mordvalaiset kutsuvat kantoa sanalla mukor

(vrt. mukor-hylly).

1358. mordvalaiset kutsuvat oksan haaraa sanalla 

raskov (vrt. raske=sukulainen, r=l, lasko, laske, 

lakkaus, laskaus, jälleensyntymissanastoa).

1359. mordvalaiset kutsuvat suota sanoilla terge ja 

derga.

1360. mordvalaiset kutsuvat suota sanoilla songar ja 

songara.

1361. mordvalaiset kutsuvat aukeaa sanalla kuzo.

1362. mordvalaiset kutsuvat sisämaata / sydänmetsää 

sanoilla potma ja potmo.

1363. udmurttien mukaan nyulesmurtit kilpailevat 

metsien eläimistä (voivat menettää eläimiään toiseen 

metsään).

1364. udmurttien taruissa nyulesmurtit voittavat 

wumurtit maasta repimiensä puiden avulla 

(vrt. metsän ja veen heimot).

1365. udmurttien taruissa karhut tulevat kysymään 

Nyulsmurtilta onko jo aika käydä talviunille (haltijan 

osoittaessa jokaiselle karhulle nukkumapaikan).

1366. udmurtit pitävät Nylesmurttia pitkänä ja

tummaihoisena olentona (metsässä olevat tiheiköt 

elinpaikkojaan).

1367. udmurttien metsänhenkeä Palasmurttia 

pidetään muistona heimoista jotka tatuoivat 

toisen puolen kehostaan (vrt. puoli-ihmiseksi 

kutsuminen).

1368. udmurttien taruissa metsänhenki Yagperi 

(jag=mänty) ilmestyy vanhan vihreän miehen 

hahmossa (pelottelee ihmisiä, saa puut taipumaan, 

johdattaa harhaan, ei pidä häiriöistä).

1369. udmurtit kutsuvat jättiläisiä nimin alangasary 

ja zerpals (alangasar gurez=jättiläisten vuori).

1370. udmurttien taruissa jättiläiset liikkuvat 

nopeasti metsän läpi, pitävät aseinaan maasta 

revittyjä puita, eivät käytä vaatteita, eivät käytä 

työkaluja, eivät osaa tehdä tulta, voitelevat jalkansa 

savella ja pakenevat lopulta pohjoiseen missä 

muuttuvat isoiksi kiviksi (vrt. kookkaina pidetyt 

luolamiehet).

1371. udmurtit pitävät metsän kumpareita 

jättiläisten jaloista pudonneina (vrt. luojahenkinä 

pitäminen).

1372. udmurttien mukaan Nyulesmurt kykenee 

muuttamaan kokoaan (metsässä puiden kokoinen,

niityllä heinien kokoinen).

1373. udmurttien taruissa Nyulesmurt antaa eläimille 

luvan maata metsän koloissa ja onkaloissa (metsämaan 

haltija, jokaisella metsällä omansa).

1374. udmurttien metsänhenkiin kuuluu Telkuzo 

(pidetään vahingollisena henkenä).

1375. udmurtit kutsuvat metsänhenki Nyulesmurttia 

suureksi ukoksi (bydzim nyunya).

1376. udmurttien mukaan Nyulesmurt hallitsee 

metsän eläimiä, päättää karhujen makuupaikan

ja antaa metsäonnea (yhistetään sukulaisten 

henkiin, vrt. hiidat).

1377. udmurtit kutsuvat tuulen maasta lennättämiä 

lehtiä ja tuulisia kohtia Nyulesmurtin teiksi.

1378. udmurttien mukaan nyulesmurtit ja wumurtit 

taistelevat vesissä päivisin (vrt. veteen heijastuva 

metsä).

1379. udmurtit pitävät Yagperiä (mäntymetsän henki) 

veenhenki Vukuzen luomana (jälkimmäinen yksi 

luojahengistä).

1380. udmurttien Palaismurttia (puolimies) 

pidetään metsässä elävänä yksisilmäisenä miehenä 

(toinen puoli läpinäkyvä, voidaan nähdä 

metsän laitamilla, tulee lämmittelemään tulille, 

saapuu vihellettäessä tai huudettaessa, pelkää 

pihlajaa jonka taakse voi suojautua).

1381. udmurttien metsänhenkiin kuuluu Nyulesmurt 

(pihtametsän mies), Palesmurt (yksisilmäinen 

jättiläinen), Chachchamurt (tiheikön mies), Jagmurt 

(mäntymetsän mies) ja Sikmurt (vrt. metsäsika eli 

mäyrä).

1382. udmurtit pitävät palasmurtteja isoina, 

hölmöinä ja hauskoina (pelottelevat metsässä 

kulkijoita).

1383. marit kutsuvat metsää sanalla tytsa 

(vrt. tytsy, targyltysh=metsänhenki tai hiisi).

1384. udmurtit kutsuvat metsää sanoilla njules, 

telj ja sik.

1385. unkarilaiset kutsuvat metsää sanoilla 

erdo ja erdö.

1386. mordvalaiset kutsuvat metsän emoa 

nimillä Vir ava ja Viräva.

1387. marit kutsuvat puuta sanalla pu (uhripuu

=onapuu, kanto=pundysh, tongata, runko=tyng 

(vrt. tynkä), juuri=voz, latva=pushetsgyvuj,

vuj=pää).

1388. udmurtit kutsuvat runkoa sanoilla kor ja 

modos (juuri=vyzy, latva=jyl).

1389. unkarilaiset kutsuvat puuta sanalla fa 

(kanto=tönk, runko=fatörzs, juuri=gyök, gyöker, 

latva=fakorona).

1390. ersalaiset kutsuvat puuta sanalla tsuvto

(kanto=mukor, penka, runko=rungo, tela, juuri

=jur, korjon, latva=prja, tjoksh).

1391. moksalaiset kutsuvat puuta sanalla shufta

(kanto=mokor, runko=ronga, juuri=ur, latva

=konnä).

1392. marit kutsuvat käpyjä sanoilla mör ja 

pygylmö (norkko / norkoista tehdyt korvakorut

=alga).

1393. udmurtit kutsuvat käpyjä sanoilla kuskyl 

ja tsyzin (norkko=gury, pury).

1394. unkarilaiset kutsuvat käpyjä sanalla toboz 

(norkko=barka).

1395. ersalaiset kutsuvat käpyjä sanalla shishka 

(vrt. siska, norkko=jov, tsjutsjov).

1396. moksalaiset kutsuvat käpyjä sanalla mar 

(vrt. marja).

1397. moksalaiset kutsuvat norkkoa sanoilla kutu, 

sorga, utu ja utuka.

1398. marit kutsuvat lehteä sanalla lyshtash 

(nuppu=podyrka, neulanen=lys, vrt. lysti).

1399. udmurtit kutsuvat lehteä sanalla kuar

(neulanen=ven, lys).

1400. unkarilaiset kutsuvat lehteä sanalla lap

(neulanen=tu, ty).

1401. ersalaiset kutsuvat lehteä sanoilla list ja

zurnal (neulanen=salmuks, vrt. listiä).

1402. moksalaiset kutsuvat lehteä sanoilla lopa ja 

kagodlopa (neulanen=noks, sarda).

1403. marit kutsuvat oksaa sanoilla uks ja vetke 

(varpu=partsa, voshtyr, save).

1404. udmurtit kutsuvat oksaa sanoilla vaj, ulvaj 

ja ul (varpu=nör, vrt. nyöri).

1405. unkarilaiset kutsuvat oksaa sanoilla ag, 

faag ja szak (varpu=gally).

1406. moksalaiset kutsuvat oksaa sanoilla ili, 

morga ja tarad (varpu=ili).

1407. marit kutsuvat pihkaa sanoilla ala ja kish 

(mahla=vyd, tsaj, vrt. vesi, tsaiju).

1408. udmurtit kutsuvat pihkaa sanoilla sir ja jursir 

(mahla=pispu vu, vu=vesi).

1409. ersalaiset kutsuvat pihkaa sanoilla kekshe, 

kuzlem ja smola (mahla=nola, vrt. nuolla).

1410. moksalaiset kutsuvat pihkaa sanoilla käshe ja 

pitse vaj (pitse=mänty, mahla=nola, ved).

1411. marien metsänhenkiin kuuluu Tytsa ja 

Targyltysh (jälkimmäistä pidetään ilkikurisena).

1412. udmurtit kutsuvat metsänhaltijaa nimin 

Juleskuzjo ja Njulesmurm. 

1413. marit kutsuvat havumetsää sanoilla iman 

tsodyra (iman=havuinen, pistelevä).

1414. marit kutsuvat varjoisaa metsää sanoilla 

ymylan tsodyra (ymyl=varjo).

1415. marit kutsuvat metsän säveltä sanoilla 

tsodyra sem (pidetään jalona sävelenä, 

metsän piirteitä).

1416. marit kutsuvat aukiota ja niittyä sanalla tsara 

(olyk tsara=niittyaukio, tsodyra tsara=metsäaukio).

1417. unkarilaiset metsänkeijut (tynderek) liikkuvat 

metsän sydämessä purojen, siltojen ja hylättyjen 

asumusten lähellä (tanssien ja yhdessä kylpien, 

viettelevät nuoria miehiä, johtavat naisia harhaan,

ilmestyvät tuulenpyörteen, hanhen ja joutsenen 

hahmossa, voivat seisauttaa ihmisen paikalleen

vieden tämän äänen tai laittaa tanssimaan kunnes 

läkähtyy, nimeään ei lausuta ääneen).

1418. unkarilaisten metsänhenkiin kuuluu Vadleany 

(villi tyttö, rapistelee alasti tiheiköissä, viettelee 

paimenia, pitkät maahan asti ulottuvat hiukset).

1419. unkarilaisiin metsänhenkiin kuuluu manokit 

(menninkäiset, maan alla eläviä kettumaisia 

olentoja), törpekit (kääpiöt), oriasokit (jättiläiset, 

elävät vuorilla, hyviä ja pahoja) ja tynderekit 

(keijut, ihmisiä auttavia leikillisiä ja hyväntahtoisia 

olentoja, toteuttavat toiveita).

1420. mordvalaisten metsän emoa Vir avaa pidetään 

alkuperäisenä kätilönä ja hedelmällisyyden antajana 

(uskottu näkevän tulevaan ja tietävän lasten kohtalon, 

vrt. metsässä synnyttäminen).

1421. mordvalaisten mukaan Vir-ava auttaa metsään 

eksyneitä lapsia (toisen tiedon mukaan kaappaa

lapsia itselleen jotka myöhemmin palauttaa kotiin).

1422. komien taruissa Pelia-urho (peria, pera) ajaa 

takaa Vöris-nimistä metsänhenkeä (vrt. vörsaa, 

vrt. voris, varis).

1423. nenetsien metsänhenkeä Parneeta kuvataan 

naispuoliseksi ja siivekkääksi (elää maan alla 

ontossa puun rungossa, vrt. lepakot, siipioravat,

vrt. pa-arne).

1424. saamelaiset pitävät leppämies Lieaibolmmaita

metsästyksen ja aikuisten miesten jumalana.

1425. virolaisten metsänhenkiin kuuluu Metsa ema, 

Metsa vana (metsän vanha), Metsik (hedelmällisyyden 

henki) ja Muru eit (metsän ja maan henki, 

vrt. muurain, äiti).

1426. virolaiset kutsuvat ihmisiä eksyttävää metsän

henkeä nimellä Eksitaja.

1427. marien metsänhenkiin kuuluu Ovda (noita), 

Torgaltysh (hiisi) ja Chodra oza (metsän haltija).

1428. marit kutsuvat metsän emoa nimellä 

Codora kuva (metsästyksen ja metsän eläinten

suojelushenki).

1429. marit kutsuvat metsää sanalla codyra 

(vrt. tsod ira, tso tira).

1430. marit kutsuvat metsää sanoilla syrgö ja syrgy 

(y=u tai i, sirki, surku).

1431. marit pitävät vääränä (oyoro) pikkulintujen, 

kimalaisten, perhosten, puiden, heinien ja 

muurahaispesien vahingoittamista ("metsä itkee").

1432. marit eivät kaada puita hiekkaisten 

paikkojen / vuorien lähellä (pyhiä paikkoja).

1433. marit eivät kaada lehdessä olevia puita 

/ kodin lähellä kasvavia puita.

saamelaiset kutsuvat metsää

sanalla mecci (vrt. mesi,

meccilaa=metsempänä, 

vrt. messilä).

saamelaiset kutsuvat metsää

sanalla muoja.

saamelaisten haltijanimiin

kuuluu kazzemcaalmaz (kadesilmä),

piäccnjizzi (männynvetäjä) ja 

mjurgg (mörkö).

saamelaiset kutsuvat

metsää sanoilla laannj

ja laannjmeäcc (vrt. 

lainata).

saamelaiset kutsuvat

metsää sanoilla meäcc

ja pieccmeäcc (piecc

=petäjä).

saamelaiset kutsuvat

sääliä sanalla saalu

(vrt. staalut).

saamelaiset kutsuvat virkaa

sanoilla virge, virgee, 

virke, vergg ja virg

(vrt. virkeä, mitä virkaa, 

vir=metsä).

saamelaiset kutsuvat

metsää / maastoa sanoilla 

mecci ja meeci (puasuimecci

=porometsä).

saamelaiset kutsuvat

erämaata / autiomaata 

sanoilla miäcci ja miäci.

saamelaiset kutsuvat

puustoa / outaa sanoilla

vyevdi (vrt. vy-edi,

haltijanimet).

saamelaiset kutsuvat

metsää / laaksoa sanoilla

vuömie, vuebmee, vuopmie, 

vuopme, vuobme, vyemi, 

vuemm, vumm, vimme ja vome

(vrt. vu-eme, haltijanimet).

saamelaiset kutsuvat

metsää sanoilla vyöydee, 

vuovtie, vuoute ja vovte

(vrt. vouti).

saamelaiset kutsuvat

jättiläisiä sanalla

jietanas.

saamelaiset kutsuvat

staaloja sanoilla staaluz,

stäälaz ja stälmmstääll

(vrt. taalo, taala).

saamelaiset kutsuvat

staalomaisesti käyttäytyvää

sanoilla stallid ja stalliim 

(pörrätä, temppuilla).

saamelaisten metsäsanastoon

kuuluu nävdi, näävdi (metsäneläin, 

petoeläin), ordarääji (metsänraja), 

aarni (aarre), mooccan (kahina), 

roto, rodo (lehto, ruto), suohadas 

(tiheikkö), päävtipajalas (kaiku),

viijdes, vijda (avara, laaja, vrt. 

viita), mis (tosiaan, vrt. mis-henget), 

meccilumos, meccilummoos (metsimmäinen,

vrt. lumoissa), täävis, tappa (kaiku), 

miäccaamus (metsimmäinen), gaarahtsa, 

kaarrim, karek, kärree, kärrev, karrev, 

kare (suometsikkö, vrt. kuusen nimet), 

guorbe, guarba, kuorpa, kuorpas, guorbas, 

kuorbas, kuorbb, kurb, korpe (korpi, 

palomaa), mähtsee, miehtsie, miehttse, 

maecce, mecci, meäcc, miecc, miexce, mecce 

(metsä, metsäalue, vrt. meseen, massi,

vrt. mi-ese, haltijanimet), orta, orto, 

orda, ordo, ordd, ord, urde, orte (metsäraja 

tunturilla, vrt. ort-sielu), rottuo, 

ruhtoo, rohtuo, rohto, rottit, ruttid, 

rotted, rodded, rottad, roto (viita, lehto, 

vrt. Ruto-haltija, rohtojen antaja,

vrt. joku roti), poostaimeäcc (aarniometsä),

jaaldes (aukio), joolgos (aukio), vodd 

(aukio), poostjannam (erämaa), kuäccevmeäcc 

(havumetsä), kuolvas, kuolban (jäkäläkangas), 

mess (mesi, hera), kuossvuemm (kuusimetsä), 

lastt (korpi), losttmeäcc (lehtimetsä), 

roott, roodaz (lehto, vrt. Ruton metsä,

rohtojen metsä), uvdas (luontokappale), 

lappmeäcc (luppometsä, naavametsä), 

meäccjiellem (metsäelämä), meäccjäurr 

(metsäjärvi), poodjäurr (eräjärvi), 

meäcclaz (metsäläinen), meäccmädd 

(metsämaa), vuvddmeäcc (metsämaa),

kärrevräidd (metsänraja), mieccjielli 

(metsäneläin), väärrjielli (metsäneläjä, 

metsänhaltija, vrt. vaaran), vuemmraajj 

(metsänraja), seänn (metsänurmi, vrt. sydän), 

kuorbb (metsäpalo), meäccsuallok (metsäsaareke), 

toonas (metsävarpu), vuemm (metsävyöhyke),

ressok (varvikko, risukko), roott (tiheikkö,

vrt. Ruto), soukk (tiheikkö), ootkas (siimes, 

katveikko), siekkmeäcc (sekametsä, vrt. 

siekkinen), roodaz (pieni lehto), 

miostok (pensaikko), liunnjtok (kanervikko),

pieccvaass (männikkö), vuvddmeäcc (outa, 

havumetsä, aarnimetsä), njaskattah (raivio, 

raivattu metsä) ja macci (metsästä palaava,

vrt. masi, massi).

saamelaisten metsäsanastoon

(kuvailevat sanat) kuuluu suovkka, 

suovha (tiheikkö), saahad, sahis 

(sankka, tiheä), roohad, rohadis 

(läpipääsemätön, tiheä), jole, juoledes, 

juollie, juollo, juolled, juollad, 

julley, joala (laaja, väljä, jalo,

vrt. jaala), miettjie, miehtjelda, 

miehtjien, miehttjen, meccin, mecce 

(etäällä, kaukana, vrt. miettiä), härccai, 

härccas (haarainen, haaroittuva), suarrai, 

suarras (haarainen, haaroittuva, vrt. sara), 

särrnam (halkeillut), suumeei, suuvvi 

(humiseva), leujjai (huojuva), vätkkai 

(huojuva), sääijeei, sääjjai (kaikuva), 

cuolddes, cuolddi (kantoinen), sosnni 

(kelottuva), coolli (kelova), njiikkonj 

(keno), koortem (kuoreton), vappai, vappsos 

(kääpäinen, vrt. vapaa), vaaidas, veeidas, 

veiddsos (laaja), kaaunlos, kaaunal (laho,

vrt. kauna), vuemal, vuemlos (laho), lääh, 

läähhloovvi (laho, lahoava), miockk, miockos, 

miockknam (laho, lahonnut), luattoovvam 

(metsittynyt), meäccoovvam (metsittynyt), 

vuemmai, vuemmsos (metsäinen), urvvress, 

urvvohss (oksa), ohssai, ohssas (oksainen), 

ooustem (oksaton), päkkai, päkksos 

(pahkainen), peektoovvi (pihkaantuva), pekkai, 

pekkes (pihkainen), cuäccloovvi (pökkelöityvä), 

muorri (puukas, vrt. muori), muortem (puuton), 

ruäckteei (rasahtava), muärss, morssai (rosoinen), 

tarvvai, tarvvas (tervainen), naaggas, nagg 

(tiheäkasvuinen), poskkad, poskkes (tiheä), 

suokkad, suokkes (tiheä), vuokkad, vuokkes 

(tiheä), koikkseei (törröttävä), rääppes 

(vaikeakulkuinen) ja udaakk (umpimähkään,

vrt. uda-akka, haltijanimet).

saamelaisten metsäsanastoon (teon sanat) 

kuuluu kaaijad, kaajai (kaikua), mieskad, 

mieskai (lahota), mäccid, maacam (palata, 

vrt. palata metsään), jalgodid, jalgood 

(tulla aukeaksi), jolgid, jolgiim, jalgee, 

jualgee (raivata aukeaksi, vrt. juljeta), 

miäcaskid, miäccask (metsiintyä, villiintyä), 

jongalid (kaataa maahan, mätkäyttää), 

sargalid (ropsauttaa), savgalid (humahduttaa, 

rojauttaa), kualjanid (mennä konkeloon

eli kaatuneeseen puuhun, eläimestä),

tävistid, täävist (kaikua, toistaa, 

vrt. taavi), eajadittid (eksyttää), 

rinnood, rinom (huurtua, vrt. rinne), 

lappud, lappuum (kadota, viipyä, eksyä, 

vrt. lähteä laputtamaan), miäcastud 

(metsistyä, villiintyä), harvud, haarvui 

(harveta, harventua), suarvud, suarvui, 

sorvuu (kelottua, keloutua, vrt. sarvi), 

koorknguot, kornot, goargnot, koarnud, 

kuärnnad, koarnad, korno (kiivetä, vrt. 

tikkojen nimet), vijredh, virrat, viirrad, 

virred, vire (kaatua, virua), uuidmos 

(eksyminen), cajjummus (eksyminen), 

cajjattmos (eksytys, eksyttäminen),

soomm, suumm, suummos (humina), leujjmos 

(huojuminen), vätkkmos (huojuminen), 

suumummus (humiseminen), jee´elloovvmos 

(jäkälöityminen), kazz (kahina, vrt. kasa), 

säigg (kaiku, vrt. säikähtää), sääijummus 

(kaikuminen), kuolggummus (kariseminen), 

uuidmos (kauas meneminen), luattoovvmos 

(metsittyminen), meäccoovvmos (metsittyminen), 

ruaneed, ruonsmed (vihertyä), ruannad, ruannjed 

(vihertää), vassoovvad (tihentyä, havumetsästä), 

vapploovvad (tulla kääpäiseksi), vuokkad 

(tihetä), cuäccloovvad (pökkelöityä), 

peektoovvad (pihkaantua), mäcced (palata), 

teätted (kulkea metsässä), kodsmoovvad 

(metsittyä), luottoovvad (metsittyä), 

meäccoovvad (metsittyä), läähhloovvad (lahota), 

miockkned (lahota), suosttad (lahota,

vrt. suostua), vapploovvad (käävöittyä), 

mäcced (kääntyä takaisin), maaccted (käännyttää 

takaisin), koskkad (kuihtua), sosnnloovvad 

(kuivua pystyyn), coollad (keloa), sosnnad 

(kelottua), kualnnned (kaatua konkeloon), 

kuolggeed (karista), kaazzeed (kahista), 

säigged, sääijeed (kaikua), cajjeed (joutua 

harhaan), cajjatted (johtaa harhaan), ouvvoollad 

(huhuilla), leujjad, leaujjad (huojua), vätkkad 

(huojua), suumeed, suummad (humista), njaarbeed 

(harsuuntua, pudottaa neulaset), caajstoollad, 

cajstoollad (harhailla), cajjatted (harhauttaa), 

cajjatted (eksyttää, vrt. saija, taija), 

uiddad, uuidad (eksyä), ruannjummus 

(viheriöiminen), ruannmos (vihertäminen), 

saarummus (rahiseminen), peektoovvmos 

(pihkaantuminen), macci (palaaja), mäccmos 

(palaaminen), vijdanid (laajentua, vrt. 

viita) ja eiehhud, eiehhuu, eiähhoo 

(peittyä, vrt. ehu, aho).

saamelaisten metsäsanastoon (puut) 

kuuluu kolda, koolda (pölkky, tukki, 

vrt. koltta), euolda (kanto), miesta, 

miestuu (pensas, vrt. mesta), losta, 

loosta (puun lehti), syebdee (juurakko),

risse, rise (risu), lostarisse (lehtirisu, 

lehvä), muoradah (puusto), veddi, veedi 

(puun juuri, vrt. veeti), syeri, syere 

(oksan haara, vrt. sy-ere, haltijanimet),

uaksi, uavsi (oksa), kuadui, kuodduu 

(juurakko, vrt. kotu, talvimajat), vuovdan 

(ontto), mieskas, mieska (laho), ruotas, 

ruottas (juuri), uarzu (kolo puussa, 

pihkainen), cana, tjaanaa, tjaatnaa, tjatna 

(kääpä, vrt. tana, jaana), jelnes, jälnaa, 

jalnes, jalngies (kanto), jecke, jieska 

(pahka), agno, aanu, äänn, avn, avna (hanka,

vrt. anu, ana), cadna, caana, cäänn, cann, 

canna (kääpä, vrt. sanna), cokka, cokke, cokk 

(sokka, latva), cuäcc, coazz, coacca (laho puu, 

vrt. co-asa, haltijanimet), danas, toonas, 

tens (varpu, vrt. tanassa), jalnes, jaalnjes, 

jelnes (kanto), jieska, vioskk, jicf (pahka), 

kuohtsah, kuohtsa, guocca, kuoca, kuocc, kuzz, 

kicc, koccek (hapan, laho), udnjee, kuovtnjie, 

kuouhnje, guowdnje, kaaunal, kavnal, 

kovne (laho puu), goodde, guoddoi, kuottuo, 

kuottoi, guoddo, kuaduj, kuadd, kuend, 

kontoj (kanto), lahpoo, lahpuo, lahppo, 

lappo, laapp, lapp, leppo (luppo, naava),

laste, lassta, lasta, losta, lostt, lest, 

leste (lehti), ladhves, larve, ladve, lädvv, 

ladv, laidv, ladva (latva), mietske, meässkaa, 

mieska, mieskas, miockas, mickas, micks, 

mecke (laho, mätä, marin mäks), ooksie, oksee, 

okse, oakse, oaksi, ohss, vuexs, viekse (oksa), 

baattsege, baatsaga, paahtsak, patsa, baccak, 

paaccah, paaccik, pazzex, pocceng̜e, pacce (käpy,

vrt. paatsa-akka, pocc-enge, haltijanimet),

bäkkie, pokke, pookk, pokke (laho puu), suebdega, 

suobtiek, suopte, syebdee, suibddi, sumdey, 

sinde, somtek (juurakko), duorge, duarga,  

tuorka, duorga, tuorga, tuorgg, turg, tirg, 

torke (oksa, risu, vrt. turkanen), vuovde, 

vuauta, vuovta, vuouta, vovte (kolo, uuttu), 

muorrmaddjest (puun juurella), kuäccevneull 

(havuneulanen), kuäccev (havu), kuäccevmuorr 

(havupuu), suärdd (kaatunut puu), jaalnes 

(kanto), kuadd (kanto), nurcccuoldd (kanto), 

cuoldd (kanto), cuolddcäänn (kantokääpä), 

miettpeivvmuorr (kierosyinen puu, 

vrt. myötäpäiväinen), vuomar (komopuu, 

tyhjän päällä kasvava puu), kualnnjos 

(konkelo, toiseen puuhun nojaava puu),

paaccik (käpy), kiapp, ciohttamkiapp, 

cuärvvkiapp (käpy), kiappnjuhccam (käpy), 

vapp (kääpä, vrt. vappu), cäänn (kääpä),

läähh (laho), kaaunalmuorr (lahopuu),

läähhmuorr (lahopuu), pookkmuorr (lahopuu),

suosttmuorr (lahopuu), viirrad, viiram 

(kaatuva puu, maassa viruva puu), 

sauzzcäänn (lampaankääpä), lävvok, lädvv 

(latva), losttmuorr (lehtipuu), lapp (luppo, 

naava, vrt. lappi), piinal (lyly), 

käzzvad (lylypuu), virbb (virpi, notkea 

vesa), padvv (patvi, visa), päkk (visa), 

toonas (varpu), varpp (varpa), kuolmas 

(valkoinen osa, kuoren ja rungon välissä), 

ommal (urpu), padvvmuorr (patvipuu), 

maadd (tyvi), maaddkiecc (tyvipää), 

suädes (tikku), sägg (tikku), suobddi 

(tervasjuurakko), tarvvjaalnes (tervaskanto),

kuätkac (sydänpuu, vrt. kätkä, katkaista), 

ommal, ämmel (silmu), caalmaz (silmu), 

rikk (siitepöly, vrt. rikka, riika, riikka), 

jaalnes (rungon tynkä), ress (risu),

kuolvv (pökkelö), cuäcc (pökkelö), jobblok 

(pölkky), cockk, coockaz (pölkky), vääimas 

(puuydin, vrt. vaimo-sielu), vuvdd (ontto 

puu), vääimas (puun sydän, vrt. va-ima, 

haltijanimet), muorrmaadd (puun tyvi), 

purrnas (puru), pekk (pihka, vrt. pekka), 

pekkpeerel (pihkahelmi), miost (pensas), 

miostliunnj (pensaskanerva), morss (pahka), 

päkk (pahka), vioskk (pahka), värtt (pahka), 

mielltarvvrääss (mäkitervakko), pookkmuorr 

(ontto lahopuu), vuvddmuorr (ontto lahopuu, 

vrt. muori), vuomar (ontto), vuvdd (ontelo), 

virbb (virpa, oksa), ohss (oksa), kualnnjos 

(nojallaan oleva puu), lapp (naava, vrt. 

lappaa), kuäccev (neulanen), pikka, piiha 

(terva, vrt. pihka), pingal, pinall, binal, 

piinal, pinal, pin, pinel (lyly, vrt. pino, 

pinta, piinata), ile, ileaalie, ale, alos, 

aalos, aaluos (jälsi, vrt. ilo, ale, elo), 

girre, karra, garra, korra, korr, kerr, 

kere (kuori, keri, vrt. keriä) ja akno, 

aaknguo, hagno (hanka).