936. "läheteä täst mänemeä jo enne ku päivä kenkäip" 

(kenkäip eli nousee).

937. "sin lähettii jo enne päivä kenkäimistä" 

(nousemista).

938. "oli oottanuj ja oottanup päiväv valakijemista" 

(metsään eksynyt mies, päivä=suunnan antaja).

939. "aurinkota vähä ja niij jaksottai ollun nua ilimat" 

(jaksottai, epävakaat).

940. "se ol ilkoma alasti kun kuivas ryysyjään 

aurinkon paisties" (auringon lapset).

941. "jalakasessa kulukoo tuo aurinko, eijoo vielä 

takeita pouvasta" (auringon pilkistäessä pilvien 

takaa).

942. "päivä paisto ikkunast sängyj jaloksii oikeen 

korjast" (korjast eli koreasti).

943. "nii paksussa jantumassa koko päivä" 

(jantumassa eli pilvessä, vrt. jantunen).

944. "mene tuonne päivän jellikolle" (jellikolle 

eli paisteeseen).

945. "sappi on aurinkon ympäri ja se on sammaa johtoa 

kun kaari mutta isompi ja kirkas" (sapet ja kaaret).

946. "ei see ol tosi, kyl sinu o nyt joorotet hyvinpäivi" 

(hyvänpäiväisesti).

947. "joka ikine jumalam pääv" (jumalan päivä, 

vrt. päivän, jumala=taivas).

948. "on se tuo päevä jo jottae juoleemp" 

(juoleemp eli pidempi, päivän pituuden 

tarkkaileminen).

949. "nii oj jolikkoo nyk ku päiväi mem pilven ale" 

(jolikkoo eli viileää).

950. "aurinko nii jomottaa pilven takaa" 

(jomottaa eli paistaa hämärästi).

951. "kai siittä tullee pijan vettä als taivaasta ko se 

aurinko noin jomottaa paistaa" (jomotuksesta

ennustaminen).

952. "eihän tuosta taejaj juuri saettakkaat tullav vaj 

jontopoutana se näkkyy tämäm päeväv vielä pysyvän" 

(jontopoutana, jatkuva pouta).

953. "katoppas kur ruppeaa aorinko paestaan" 

(paisteen katsominen).

954. "jopa oli jopelo ku ei päivääkhän sanonu" 

(omat ja vieraat tavat).

955. "paistoa se päivä joskussa risukasaankin" 

(sanonta).

956. "see jourutta ku aurink paista" (jouduttaa,

aurinko=jouduttava voima).

957. "päivä juhumottaa nii paksusa pilivesä, 

että jokkoon tuo tuosta tekkee satteen" 

(tekee sateen, kuka).

958. "aurinko vain jullotti sieltä savun seasta" 

(vrt. metsäpalot).

959. "se kum pilivessä julluil sillon" (päivä 

julluili pilvessä, jolloin tuli kylmä).

960. "on nii jumija viel toi päiväi" (kolea, pilvinen, 

kevättalvella).

961. "sattaa sakijast ettei nää jumalavalkeutta" 

(jumalan eli taivaan).

962. "pilivessä jummeelloo" (päivän odottajat,

vrt. olla jumissa).

963. "johan se vähäj jumijaa" (näkyy himmeästi 

pilvien takaa).

964. "päivä jumottaa piliven alta" (jumottaa 

eli kajastaa).

965. "päivä on kuallooj junnottanna, tulloonko tuosta 

pakkainen" (paistanut harsopilven takaa).

966. "itkiij junnottoa päeväkauvvet" (päivän kausi).

967. "pilevessä junottaa" (päivä).

968. "päivään kahtoen se työtä teköö" (päivään 

kahtoen, kelloista vanhin).

969. "nehän hyvim pitkijä juokaleita on semmosija 

kirkkaita" (juokaleita eli pilven takaa paistavan 

päivän säteitä).

970. "päevä oj juolistunna aeka laella" (juolistunna 

eli pidentynyt, vrt. juolaheinä).

971. "päivä puhhuu ylöspäi punasii juonii ja alaspäi 

valkei juonii" (päivän juonet, vrt. polut).

972. "semmosia juontehia, punasia juontehia 

joita sanotahan sääriks" (päivästä lähteviä 

punaisia juonteita).

973. "päivee että pätkähtää, jumal antakoon että 

jutkahtaa" (päivän jumala).

974. "aurinko keitteä vettä ja kahtoo jälellie" 

(punaisena pilven takaa laskeva aurinko, 

ihmisten kaltainen olento).

975. "jos on päevä sappi kahe puole auringon, 

niin on yhtälaista ilemoo, jos se on eillä, niin on 

pahat ilemat eillä, jos se on takana niin on pahat 

ilemat jälellä" (sapista ennustaminen, sappi

=valoisa kohta).

976. "parempi on hyvä päivä eellä, kun jälelläpäin" 

(hyvät päivät, vrt. päivän paisteiset).

977. "enne jouluu jos se ruskotti se ol hyviks ilmoiks 

mut jos se jälej joulu ruskotti ni se ol pakkasiks ja 

pahoiks" (ruskoista ennustaminen).

978. "kaks turjal lappalaesta, jäletyksij jännittää" 

(mikä se on.. päivä ja kuu).

979. "sappi eellä ja jälisä aurinkua" (sappi eli

keltainen kajastus).

980. "aoringon laskun jäläki oli" (laskun jälki,

vrt. juonet).

981. "pilevej jänkä tul aoringo ettee" (pilven jänkä,

paksu pilvipeite).

982. "aurinko kuj jänkääl laskeupi, huanua ilimaa 

aanaa" (aanaa eli tietää, vrt. ounaa).

983. "aurinko laskee semmossen jänkään ja pilven 

taka" (pilvijängät).

984. "se jeäpi tuonnek kesäpäevänlasku tuonnek 

kohalle" (luoteeseen, päivän kohat).

985. "kun aurinko jäihesä lämpymästi paistaa niin 

tulloo kylymä kesä" (paistaa lämpimästi jäiden 

aikaan, kesän ilmojen ennustaminen).

986. "päivä on kahela karvala" (karvala eli värillä, 

aamu ja iltahämärän aikaan).

987. "sit ol koko kylä koaheellaan kaik katsomas ko, 

aurinko nousoo et se tanssi se aurinko" (tanssivaa 

aurinkoa katsomassa, kevään ihmeitä).

988. "aurinko kahalaa ihopiliven yläpuolella, 

se niin kun kahalaa jänkää" (kahlaa jänkää, 

ylisen pitäminen keskisen kaltaisena).

989. "lumisaje tullee kun aurinko kahlaa ja samatej 

jos sen ympäri on kehä taikka sappi" (kahlaa pilvissä, 

vrt. pilviset pyrypäivät).

990. "aurinko kahlaa pilveä" (elävä olento).

991. "aurinko kahanaa, ku se kulukee piliviel läpi" 

(vrt. kahnailla).

992. "aaringon puolella on kajakempoo ilimoo" 

(vrt. meren puolella, omat ilmansuunnat
=mitä milloinkin pidetään tärkeimpänä).

993. "ruppe ikäm peev jo kajastama" (pitkään 

poissa oltuaan, tammikuun ilmoja).

994. "aamu siälä jo hiukka kajasti ko mää pihallek 

kattoin" (aamu kajasti, vrt. päivä).

995. "kyl nyt alkaa poulat, kun noin kajastaa" 

(kajastuksesta ennustaminen).

996. "varrae ruppee päevä kuajastammaa 

uamiaesilemalta" (aamiaisilmalta eli 

kaakosta).

997. "päivä kajottoa pilvii välitse" (päivän

elämää).

998. "nouskee ylös, päevä jo kuajottaa" 

(päivän keralla nouseminen).

999. "öksy sin metsää, ko tul päivä, hiä alko 

kualaa kottiihen" (kahlata kotiin, eksyneitä 

auttava päivä).

1000. "sae siint tulloo ku aurinko noi kaalaa" 

(kahlaa pilvissä).

1001. "päivä kualua pilves" (kajastaessaan 

pilvien läpi).

1002. "aorinko koallaa, paha seä tulloo" (kahlaa 

pilvessä, vrt. pilvettömät pakkaspäivät).

1003. "aurinko kaalaa syvälä pilvissä" (pilvissä 

kahlaava olento).

1004. "ku se pikkusem pohotta pilvel läpi, se kaalaa" 

(vrt. pohonen, päivän suvut=päivää kuvailevia 

sanoja).

1005. "päivä koaloa lounaihe" (päivän liikkeiden 

seuraaminen).

1006. "ehtorusko tuule nosta, aamurusko kaapun kasta"

(ehto ja aamurusko, vrt. lusko).

1007. "päivä kaartaa" (ohuen pilven takaa).

1008. "tota lämpymäkahjuu o niättei aurinkokaa 

paist kirkkaasti" (lämpimällä syntyvää usvaa).

1009. "aurink ol pienes pilvenkaehes enne laskema" 

(kaehes eli katveessa).

1010. "jos aurinko on tankoo korkjal ja hiukka pilven 

takka kaiheltaa läpi pilve" (tulee pouta, kaiheltaa

=häämöttää).

1011. "noustaas ylös jo, koska siäl kaihentaa päivä jo" 

(päivän keralla nouseminen).

1012. "on noussup päivän kaihua" (kaihua eli utua,

auerta).

1013. "ei ole kaikesti näin tyven ja auringonpaistet" 

(tyyni ja paiste, vrt. tuuli ja paiste).

1014. "pouta siitä kaeketit tullee täksiip päeväksi" 

(poutapäivät).

1015. "pouta siitä tulloo kun iän kaikkuu" 

(poudan enteitä).

1016. "vielä sit oli päivänkaimua vähä, ko mie tulin 

metsästä kotiin" (kaimua eli kajoa, vrt. kamu).

1017. "oli sitä vielä vähäm päivän kaimoa" 

(vrt. kaima, vrt. uskomukset päivästä 

jälleensyntyvien sielujen lähettäjänä).

1018. "päivä vielä vähän kaimoa" (kaimoa 

eli pilkottaa, vrt. säteissä matkaavat sielut).

1019. "päivä jo alako kajahella ennenkun kottiim 

palasivat" (kajahella eli kajastaa).

1020. "satteks lännen kajavus" (kajastuksen

suunnasta ennustaminen).

1021. "ruppe peev jo kajastama" (päivä).

1022. "aamu siälä jo hiukka kajasti" (aamu kajasti, 

vrt. päivä).

1023. "kyl nyt alkaa poulat, kun noin kajastaa" 

(poudan toivojat).

1024. "päevän kajastaessa potkettii ensimäene apaja" 

(päivän keralla kalastaminen).

1025. "kajasta nät pilvev välist" (päivä).

1026. "aaringon puolella on kajakempoo ilimoo" 

(auringon puoli, vrt. etelä).

1027. "kyl taevaal jo päevän kajanne käy" 

(päivän kajanne).

1028. "taitaa tullap pouta ku on niin kajanteella" 

(kajanteesta ennustaminen).

1029. "jo tuolta näkyy kajanneh" (vrt. kajo,

kajastus, ka-janne).

1030. "kyl mää luulen et poutaa piisaa koska 

taevas niin kajantellee" (pitkät poudat, 

kesän kohokohtia).

1031. "jo sen näk eklen jotta pouta siitä tuloo ku ol 

sellane kajas auringollaskiissa" (poutaa tietävä

kajas).

1032. "näkyy kajaat niin" (päivän laskiessa, 

vrt. kajava, kajaani).

1033. "piteä lähtiä jo päivä kajastukse aikan, et kerkieä 

taas takasii" (päivän matkat).

1034. "nyk ku se om pisimmillääm päivä se on niinku 

ois kajastus läpi yön" (pisimmät päivät).

1035. "aorinko kul laski jos se kaoniin kajon tek 

nii seuraavana päivänä oli pouta" (kajosta 

ennustaminen).

1036. "oli jo pikkusem päivän kajua aamulla" 

(päivän kajua, vrt. ilmojen kääntyminen).

1037. "tiällä on niin kajosata" (kajosata eli 

valoisaa).

1038. "jos se likelä päivän kajosta kuu kulkee, 

tulee lyhyt kevät" (päivän ja kuun kohtaaminen, 

väkevä enne).

1039. "kajos ei merkitte hyyvää ilmaa" (vrt. tietää 

poutaa, jokaisella omat enteensä).

1040. "aurinko kajostaa pilivev välistä" 

(vrt. tervehtii).

1041. "kyllä siittä pouta tullee ku tualta päij jo kajostaa" 

(taivaan selkeneminen).

1042. "päivä kajostoa tuoho sillal" (sillal eli 

lattialle, hyvä enne).

1043. "jo tuol vähä kajostaip, taitaa siint sentää 

pouta tulla" (poudan toivominen, toivo=päivän

tunteita).

1044. "jo rupijaa pouvistumaa ku taivas jo 

kajosteleikse" (pouvistumisen odottaminen).

1045. "päev ruppe kajoma" (aamulla).

1046. "no aamusiil se kajostelliijaa, ku jo vähä hämertää" 

(vrt. valkenee).

1047. "kais siitä taas pouta selkiää, kun tuala jo vähä 

kajostellee" (poudan toivojat).

1048. "ov viä vähä päivänkajua" (päivän kajussa 

tekeminen).

1049. "päivä kajottoa pilvii välitse" (vrt. lävitse).

1050. "nouskee ylös, päevä jo kuajottaa" (päivän 

keralla nouseminen).

1051. "alako pouvistuvaj ja kajjouta" (päivä voittaa).

1052. "magoau hätken, ei hyveä päiveä varoa" 

(päivällä makaamista paheksutaan, liikkeen 

aikaa).

1053. "päivä syöttäjä nouzou" (syöttäjäksi

kutsuminen).

1054. "katso päivä syöttäi tsirahtih, om päivä 

vanhembi savuo" (päivä vanhempi savua, 

vrt. tulta).

1055. "nägyy päivän kajoz, moin on kaitrakko syöttäi" 

(kaitrakko eli kirkas).

1056. "päiveä säigäi pastamah" (säikää, vrt. säkä,

päivän onnet).

1057. "säjjähtih pastoi päiveä" (säijähti, ä=a,

vrt. saija).

1058. "nouz eäre, jo suuri valgie on" (suuri 

valkea eli päivä).

1059. "pyrritä händy päiväzen da kuudamozel 

luo suudoh" (suudoh eli oikeuteen, päivä ja kuu

=omia oikeuden jakajia, eivät ota rahaa 

päätöksistään).

1060. "pakkazel om päiväine sugahil" (sugahil 

eli säteillä).

1061. "päivä suvastau vihman iellä" (suvastau 

eli sädehtii).

1062. "päivä suvaistoa" (sädehtii,

vrt. suvaita).

1063. "päivänlasku suvaistoa vilul seäl da tyynel 

seäm muutundoa vas" (päivän laskusta 

ennustaminen).

1064. "päivä on suvella" (etelässä).

1065. "suven päin" (suvea kohti kulkeminen).

1066. "min suveh mänet, sem moa lämbiöö"

 (lämpimän maan suunta).

1067. "jo huondes sumerduu" (huondes=aamu, 

sumerduu=hämärtyy).

1068. "ildu sumerduu" (hämärtyy).

1069. "päivä poahtoa ylen äijäl, ka sih i suloa" 

(lumi sulaa, päivä=kesän tuoja).

1070. "taivaz on sugahaizil, päiväz ymbäri pakkaizel" 

(sugahaizil eli säteillä, pilvettömät pakkaspäivät).

1071. "katso päivöä, nii silmät sovetah" (sokenee,

päivän voimista).

1072. "vuotettih huomeneszorah soahen" (zorah

eli aamuruskoon saakka).

1073. "zora kahallah on, lumi lienöy" (kahallaan, 

tietää lunta).

1074. "pimiess on vie zora, a vallotessa rännän andau" 

(ilmojen kääntyminen).

1075. "ei kezäl sanota, zora, vai päivännouzu" 

(zora=talvinen päivännousu).

1076. "hang on silloin konza liennäh zorat" 

(näkyy hankien aikaan).

1077. "zoraspäi kajostah" (sorasta päin, 

vrt. soranen).

1078. "sygyzys ku zorii tuloo lämmät, keviäs vihmat" 

(sorista ennustaminen).

1079. "jo zoriu, om päivy nouzemaz" (sorii eli 

punertaa, päivän värit).

1080. "päivän vallottuu heittäy zorindan" (heittäy

eli lopettaa, päivän valjetessa).

1081. "viel on sormisuara päiveä" (sormien välin 

verran, päivää näkyvissä).

1082. "päivä on jo missä soate mänössä" (päivän 

kierto, oma kello).

1083. "tänäpäi oli päivypasto, moin oli zuaru" 

(zuaru eli kuumuus).

1084. "do om päivy palal" (päivä palalla, 

vrt. aamupala).

1085. "päivä selgieh sijaudu" (sijaudu eli

laski).

1086. "silmii sindäy päiväh kattsohez" (päivän

luonteesta, ei pidä tuijottamisesta).

1087. "päivä nossa sirahtih" (nousta sirahti).

1088. "päiveä pastoi sirahutti" (vrt. siranen,

siiranen, päivän suvut=päivää kuvailevia 

sanoja).

1089. "sirakka päiv on nouzennal" (sirakka eli 

kirkas, vrt. sirkka, sir-akka).

1090. "sirakoitti päivän" (kuka).

1091. "päivä pastamas sirevyi" (sirevyi eli

sirkeni).

1092. "päivä nouzoo sirizöö" (vrt. siiri).

1093. "päivy sirizöy pastau hyvin" (paisteesta

kiittäminen).

1094. "päivy sirittäy" (päivän kieltä).

1095. "ei soa päiväh kattsuo eigo lumeh, silmät 

kai lipetteä" (päivä ja lumi, sokaisevat jumalaiset).

1096. "päivy ottau silmäd" (sokaisee).

1097. "päivän sijauhuksen aikana" (sijoilleen 

menevä päivä).

1098. "päivän sijauksen jälkeh" (sijauksen 

jälkeen, päivä=valoisan ajan kello).

1099. "päivä sijautu, metsän toakse meni" 

(sijautui metsän taakse, vrt. meni 

nukkumaan).

1100. "jo varteittih, varteittih, jotta päivä sijautu, 

ildarusko rupei puhumah" (varteittih eli 

odotettiin, iltaruskoa, päivän ja ruskojen

palvojat).

1101. "pitäy lähtie pois, päivä sijautuu jo" 

(päivän lapset).

1102. "päiväne sijaudu kaunehesti" (päivän 

katseleminen, oma palvonta=luonnollista,

tulee luonnostaan).

1103. "viel om päivä sijaudumatta" 

(menemättä sijoilleen).

1104. "päivä rubiau sijaamahaze" (käymään 

sijoilleen).

1105. "päivä do sijoati" (meni sijoilleen,

aika mennä sisään).

1106. "päivä luodehella sijaaksi" (sijautui,

luoteisella taivaalla).

1107. "segehessä päivä nägyy" (segehessä eli 

seesteessä).

1108. "päivä on pilven siimekses" (päivää 

siimestävät pilvet).

1109. "kahen puolen päivästä ollah kindahat, 

taidau seämmuutos tulla" (kintaat, tietää 

säänmuutosta).

1110. "päivä siäriy" (säärii eli sädehtii).

1111. "kum päivä seäriy nin satiet tulou" (säärii 

pilvien välistä, tietää sateita).

1112. "päivä laski pilveh, huomena lienöy paha see" 

(laskusta ennustaminen).

1113. "selgäpäivä, kudamalla lumi seizou" 

(selkäpäivä eli pohjoispuoli, päivätön puoli, 

vrt. puiden lumiset puolet).

1114. "semakko päivy" (sumuinen,

vrt. sem-akko).

1115. "tänäpäi on vihman segaine päivy" (vihman 

sekainen päivä, jokainen päivä erilainen).

1116. "egläi oli tumanan segaine päivy" (tumanan 

eli usvan).

1117. "päivännouzu on selgie" (selkeä eli pilvetön).

1118. "jo koite savotiu, valo ta päivä" (koitetta 

seuraava valo ja päivä).

1119. "savuhin ilm on, kui päivän oal savu moine" 

(päivän alla savu, vrt. utu, auer).

1120. "päivä kum paisto nin se kuvahaini seinässä 

näky, niin oli kum mies kun se käveli siinä oven 

iessä" (kuvahaini eli varjo).

1121. "päivy ku seizou, eigo häi jatku eigo lyhene, 

sid om päivy pezäs" (ei jatku eikä lyhene, 

pesäpäivät).

1122. "kalttazeh menöy" (päivä, vrt. kääntyy, 

kallistuu).

1123. "päivy sameni pilveh" (peittyi pilven

taakse).

1124. "päiveä pastoi rävähytti" (vrt. lävähytti).

1125. "päivy räydyi, yleni päivy" (räydyi=lämpeni, 

päivän yleneminen).

1126. "räkesti pastau päiveä" (räkesti eli kuumasti).

1127. "rämsäköitti räkel, vaivistutti kai" (veltostutti, 

vaivutti, helteellä).

1128. "päiveä paistoa räikötteä" (räikötteä=loistaa,

helottaa, vrt. räikkönen).

1129. "räimäkkö päivy" (räimäkkö eli raukaiseva, 

vrt. raima, laima).

1130. "päiveä paistamah räskähtih" (räskähtih 

eli kirkastui, vrt. räiskähti).

1131. "sit ku päivy se rätskähtih, valgoi se kohtu" 

(kohta valkeni, päivän valon leviäminen).

1132. "päiväin avavui räskähtih" (päivän 

avautuminen).

1133. "ihastui, onhai ku päiväne räskähtih" (on kuin 

päivän paiste, päivään vertaaminen).

1134. "uksi räskähtih sellälleh itsepäiviidäh, 

kai pöllästyin" (ovi selälleen, itsepäiviään, 
vrt. aikojaan, päivä=oma aika).

1135. "päivänlasku hyvin räsköttäy, roih vie 

pakkastu da viluu" (laskusta ennustaminen,

selkeää=kylmää, pilvistä=lämmintä).

1136. "päivästy räsköttäy pastau" (vrt. rasko,

rusko).

1137. "hyvin räkestytti tänäpäi" (räkestytti eli 

paahtoi, räkkipäivät).

1138. "pilveh kadou päiväne, ei rubie räkettämäh" 

(pilviset päivät).

1139. "päivä räkitteä, peänahka katkieloo" 

(katkieloo eli kesii, vrt. räkki=läkki=lakki).

1140. "päiväne räkittäu ägiesti" (vrt. äkäisesti).

1141. "päivy pastau räkittäy" (vrt. räkkinen,

rakkinen, läkkinen, päivän sukuja).

1142. "päivä rozan räkitti" (rozan=kasvot,

räkitti=ruskensi).

1143. "ildarusko rupei puhumah" (näkymään,

vrt. ruskojen pitäminen omina haltijoinaan).

1144. "nouzu päivän on ruskei" (ruskei eli

punertava, päivän värit=päivän palvojien 

pyhiä värejä).

1145. "katso kuin huomenezrusko ruzottav" 

(ruskojen katsominen).

1146. "päivänlasku ruskottau, tossu peän vihmuu" 

(tietää sadetta).

1147. "ehtyzora ruskottau" (ruskojen nimet

=värejä).

1148. "sygyzel ku päivänlasku rojottoa, se on 

lämmäks" (syysrojotus lämmäksi).

1149. "huondeksel ku rojottaa, tuloo vihma, 

illalla rojottaa, siit keviällä keliks, sygyzyllä 

lämbimäks" (keväällä keliksi, syksyllä 

lämpimäksi).

1150. "päiveä pastau rojottau" (kesäpäivät,

päivän aikaa).

1151. "päivä paistoa romottau" (vrt. romonen,

lomonen).

1152. "kyllä se tämmöni päivä panoo riuvuttamah" 

(oudolta kuulostava helteestä valittaminen, 
vrt. vieraat työt).

1153. "päivänlasku rohjottau, huomei vihmu roih" 

(roih eli loih, loihtii vihman).

1154. "päivännouzu rohjottau lämmeä vaste" 

(vaste eli edellä).

1155. "rohjakast illal päivy laskeh" (rohjakast 

eli punakkana).

1156. "päivänzora rohottau, seäd muuttau" 

(tietää sään muutosta).

1157. "zoran rohotustu myö pidäs seäd muuttoa" 

(zoran eli ruskon).

1158. "kui pouduseä rodineh tossu peän, 

sit päivänlask ei ylen roikota" (päivänlaskusta

ennustaminen, tossu peän=ylihuomenna, 

vrt. toissapäivä).

1159. "päivypasto roipottau" (vrt. roiponen,

roponen, päivän sukuja).

1160. "päivä rojahtih paistamah" (punaisena).

1161. "päivy rojahtih pilvenrannaz" (rojahti,

vrt. roihusi).

1162. "päiveä rojahutti paistamah" (päivän 

palaaminen, odotettu asia).

1163. "rojakko seä, kajoksine" (rojakko eli 

kajoksinen).

1164. "ildakoite on laskun rinnas, huondeskoite 

on nouzun rinnas" (ildakoite ja huondeskoite,

vrt. aamu).

1165. "päiveä pastoi riehahutti" (riehahutti eli 

pilkahutti, vrt. rieha).

1166. "silmät riezie, ei soa kattsuo" (riezie eli 

häikäisee).

1167. "silmäd rieziy päiväh kattsohez" (päivään 

katsomisesta).

1168. "rehahtoa päivä pilven alta" (rehahtoa eli

roihahtaa).

1169. "päivä rehahti paistamah" (vrt. lehahti,

päivän kieltä).

1170. "päivy rehahtih deävih" (deävih eli näkyviin,

jäävi).

1171. "päiveä pastoi rehahutti" (lehahutti).

1172. "päiväne remahtau" (remahtau eli pilkahtaa, 

vrt. lemahtaa, leimu).

1173. "remahtau päivä pilven alda" (päivän

elämää).

1174. "pois pilvi päivän iestä, anna päiväm paistoa, 

kuutamoisen kuumottoa" (päivän ystävät, 

pilvien poistajat).

1175. "vuotamma huomenista päiveä" (päivän 

vuottajat eli uottajat).

1176. "päivä raukasou" (väsyttää).

1177. "ragozez vai päiveä niiloali" (niiloali eli 

pilkahteli, vrt. niilojärvi).

1178. "maalizes, sid menöö randusuveh" (maallisesta 

rantasuveen, menee päivä kesällä).

1179. "randusuvi" (lounas).

1180. nganasaninoidat kulkevat päivän (kou)
luokse säteitä myöten (kou didar).

1181. nganasanit pyytävät päivältä menestystä 

lapsille, poroille, napaketuille ja kaikille
eläville olennoille.

1182. nganasanit pitävät Kou-niamya (päivän 

emo) ylisen henkenä joka antoi ihmisille tulen 

ja tulen avulla saadut hyödykkeet.

1183. nganasaninoidat matkaavat päivän ja 

kuun luokse "elämänlankoja" pitkin (osa 

helmikuisia "puhtaan kodan" menoja, 

toisen tiedon mukaan noita nai matkallaan 

Päivän tyttären).

1184. nganasanit pitävät etelää päivän ja

elämän suuntana (pohjoisen eli kuolleiden
maan vastakohtana).

1185. selkupit pitävät päivää elämän ja 

hengen antajana.

1186. selkuppien taruissa nainen tulee 

lapselle päivän säteestä / säteen kosketuksesta

(vrt. valon ja lämmön vaikutus ihmisiin 

ja luontoon).

1187. selkuppien mukaan päivä luo uutta
elämää ja saa kuollutta heräämään eloon 

(vrt. elämän haltijana pitäminen).

1188. nenetsit uhraavat / pyhittävät päivälle
pilkullisia poroja joilla on valkoinen juova.

1189. saamelaiset kutsuvat päivää nimin 

Beaivi ja Beaivva (be-aivi, be-aiva, 

vrt. ava, eva).

1190. saamelaiset pitävät Beaivvaa elämän

antajana ja eläimien ja kasvien emona 

(herättää koko luonnon, antaa ruokaa 

ja terveyttä kaikille).

1191. saamelaiset pyytävät Beaivvaa ohjaamaan 

eksyneitä ja auttamaan myrskyyn joutuneita.

1192. saamelaisten mukaan Beaivi antaa valoa
vuorien ylittäjille, vesillä liikkuville ja kadonneita 

poroja etsiville.

1193. saamelaiset kutsuvat Beaivin tyttäriä nimin 

Sala-nieida, Aka-nidi ja Rana-nieida (vrt. saila,

aika, raina).

1194. saamelaisten taruissa päivän neidot elävät 

metsässä "kolmessa kodassa" (yksi neidoista 

7-vuotias, puoliksi vaatetettu, puoliksi alaston).

1195. saamelaisten taruissa Beaivva elää yhdessä 

päivän kanssa "kultaisessa kodissaan" (kerrotaan 

olevan "yhtä kuuma kuin tuli").

1196. saamelaisten taruissa päivän poika Peivalke 

kilpailee ikuisesti revontulten (Guovssahasat) 

kanssa kuun tyttärestä (Manu-nieida).

1197. saamelaiset pitävät päivää tärkeänä 

vanhuksille (elinvoiman lähde).

1198. saamelaisten päivän palvontaan kuuluu  

uhripuun (vearromuorra) pystyttäminen (sivellään 

verellä ja rasvalla) ja koivun oksista väännetyn 

vanteen laatiminen (vanteeseen laitetaan 

parhaita lihanpaloja).

1199. nenetsit pitävät päivää ja kuuta 

"kaikille maille yhteisinä".

1200. nenetsien taruissa päivä ja kuu paistaa 

maanalaiselle sirtya-väelle "veen ja maan läpi" 

(vrt. veen pohjaan paistavat säteet).

1201. nenetsit pitävät päivää naisena joka
saa puut, ruohon ja jäkälän kasvamaan
(vrt. saamelaisten uskomukset).

1202. nenetsien mukaan päivä menee piiloon
pakkasten tullessa (jolloin alkaa kaamos, 

toisen tiedon mukaan kääntyy pois yhdessä 

Numin eli taivaan kanssa, vrt. sinitaivaan).

1203. komien lauluihin kuuluu puksini

kutis bur sondi (hyvä päivä alkaa laskeutua),
talun petis gaza sondi (tänään iloinen päivä
nousi) ja myjla nö, sondiöj, vör sajö leccomyd
(miksi sinä, päivä, lasket metsän taakse).

1204. unkarilaisten haltijoihin kuuluu 

Hajnal anyacska (päivänkoiton / aamun emo,
Napkiralyn ja Szelkiralyn emo), Nap anya 

(päivän emo) ja Napkiraly (päivän valtias, 

ratsastaa joka päivä idästä länteen nähden 

kaiken alapuolellaan tapahtuvan).

1205. hantit pitävät itää hyvänä suuntana

ja etelää lämmön suuntana.

1206. hantit pitävät päivää ja kuuta ukkona

ja akkana (miehenä ja vaimona).

1207. hantit uhraavat yliseen punaisia, keltaisia 

ja oransseja liinoja (joissa päivää esittäviä 

kuvioita, xatl xansa, x=k tai h, vrt. katin kansa, 

katin kanssa).

1208. hantit kutsuvat aamua / aamuruskoa 

sanoilla xusl, xonl, xunl ja xuntl (vrt. kun-ta, 

kon-tu, kus-ti).

1209. nenetsit kutsuvat aamua sanalla hu 

(vrt. huo-men).

1210. nenetsit kutsuvat päivää sanalla jale

(keskipäivä=jaalimbeele).

1211. nenetsit kutsuvat valoa / valoisaa sanoilla
jaljkoo ja qleko.

1212. nenetsit kutsuvat päivää sanoilla chajer
ja haer (vrt. auer).

1213. nenetsit kutsuvat aamua sanoilla chuvyi ja
houvy (vrt. suvi, huvi).

1214. nenetsit kutsuvat aamua sanalla jelonte.

1215. nganasanit kutsuvat aamua sanalla delamsja.

1216. nenetsit kutsuvat päivää sanoilla jale ja jaly

(vrt. jallittaa).

1217. nganasanit kutsuvat päivää sanoilla djallu
ja dellu (vrt. jallu, jalo).

1218. nenetsit kutsuvat iltaa sanalla baewsimdjo
(baew-simdjo, yhdyssana).

1219. nganasanit kutsuvat iltaa sanalla kundutundje
(kundu-tundje, kun-dutundje).

1220. nenetsit kutsuvat lämmintä sanoilla jiwa ja jivva.

1221. nganasanit kutsuvat lämmintä sanoilla 

hekutaamangi (vrt. hekuma, hehkua).

1222. nenetsit kutsuvat kuumuutta sanoilla jepate
ja jepjate (vrt. jep-ate).

1223. nganasanit kutsuvat kuumuutta sanalla hekogo

(vrt. hekottaa, he-kokko).

1224. nenetsit kutsuvat valoa sanoilla jali ja jaly

(vrt. ja-ali, alli).

1225. nganasanit kutsuvat valoa sanalla kataranko

(vrt. kata=isoäiti, r=l, lanko).

1226. nenetsit kutsuvat aamua sanoilla hubta, huwta

ja huwa (vrt. hupa, hyvä).

1227. nganasanit kutsuvat aamua sanoilla kytertu
ja kyrätuntje (vrt. kyteä, kyräillä).

1228. nenetsit kutsuvat paistamista / sädehtimistä
sanoilla päsidäsj ja pesidasj (vrt. pasi, pessi).

1229. nganasanit kutsuvat paistamista / sädehtimistä
sanalla sisaitsusa (vrt. sisa, susa).

1230. nenetsit kutsuvat kimaltamista / loistamista

sanalla saljasj.

1231. nganasanit kutsuvat kimaltamista / loistamista
sanoilla solanunsa.

1232. nenetsit kutsuvat loistetta / sädehtivää
sanoilla jesabarta.

1233. nganasanit kutsuvat loistetta / sädehtivää
sanoilla djanhutua (vrt. tanhu, janhu).

1234. nenetsit kutsuvat aurinkoa / aurinkoista
sanoilla haijer ja hajer (vrt. haije).

1235. nganasanit kutsuvat aurinkoa / aurinkoista
sanalla kou.

1236. nenetsit kutsuvat aamua sanalla julnu.

1237. nenetsit kutsuvat aamua sanoilla xuwi ja 

xubta (vrt. huvi, hupi, vrt. kuta).

1238. enetsit kutsuvat aamua sanoilla kiude ja 

kiduduo (vrt. kide, ki-ude).

1239. nganasanit kutsuvat aamua sanoilla kyziatu
ja kyziata (kyzi-ata, haltijanimiä, vrt. kysi,

kusi).

1240. nenetsit kutsuvat aurinkoa / valoa sanoilla

jala, jalya ja yalya.

1241. nenetsit kutsuvat aurinkoa / valoa sanoilla

xayerq ja xajerd (xay-erq, haltijanimiä, x=k tai h,

vrt. kai, erkki).

1242. enetsit kutsuvat aurinkoa / valoa sanoilla
deri ja dere (vrt. jere, tere).

1243. enetsit kutsuvat aurinkoa / valoa sanalla
kaja (vrt. kaija, kajastaa).

1244. nganasanit kutsuvat aurinkoa / valoa sanoilla
djaly ja djala (vrt. tali, jaala).

1245. nganasanit kutsuvat aurinkoa / valoa sanoilla
kazar, kataru ja kou.

1246. nenetsit kutsuvat iltaa sanoilla pämsyamtyu,

paewsyumtyo, paewsyumpi, päusume ja peosuduo
(yhdyssanoja, paew=päivä).

1247. nganasanit kutsuvat iltaa sanoilla kundutunde
ja kundutemu (vrt. teemu).

1248. nganasanit kutsuvat iltaa sanoilla himtaka
ja himtaki (vrt. himmetä, himanka).

1249. nenetsit kutsuvat pimenemistä / illan tulemista
sanoilla pämsyamsy ja paewsyumcy.

1250. enetsit kutsuvat pimenemistä / illan tulemista
sanoilla päusud ja peosude.

1251. nganasanit kutsuvat pimenemistä / illan tulemista
sanoilla hojmagimsi ja hojmagima.

1252. nenetsit kutsuvat iltaa sanalla paewsyumpi
(paewa=olla pimeä, paewsyumcy=pimetä,
tulla ilta).

1253. nenetsit kutsuvat aurinkoa sanoilla xayerq 

ja xayer (xayerako=aurinkoinen, vrt. erq=poro

härkä, vrt. erakko, erkko).

1254. nenetsit kutsuvat aamua sanalla xubta
(xuwi=aamuinen, xuwh=aamulla).

1255. nenetsit kutsuvat päivän, kuun ja tähtien
loistetta sanalla yabyerye (y=j).

1256. nenetsit kutsuvat aamunkoittoa / ruskoa
sanoilla yalemtq ja yalumtq (yalemcy, yalumcy
=valjeta, kirkastua).

1257. nenetsit kutsuvat kuumuutta sanalla
yadyempa (olla kuuma).

1258. nenetsit kutsuvat etelää sanalla jibaja
(jib-aja, vrt. jiwa=lämmin).

1259. nenetsit kutsuvat länttä sanoilla jala pado
(jala=päivä, valo, pado=lasku).

1260. nenetsit kutsuvat itää sanoilla jala tarp
(tarpas=nousta, päivän suunnat).

1261. nenetsit kutsuvat kirkasta / häikäisevää

sanalla jalako (vrt. jal-akko).

1262. nenetsit kutsuvat päivän nousemista sanalla
tarpas (tanas=nousta, vrt. tanassa).

1263. nenetsit kutsuvat päivän laskemista sanalla 

padirts (pado=lasku, vrt. patomäki).

1264. nenetsit kutsuvat päivän paistamista sanalla 

paesdas.

1265. nenetsit kutsuvat paistamista / loistamista
sanalla saljas.

1266. nenetsit kutsuvat säihkymistä / välkkymistä
sanalla jesabarts.

1267. nenetsit kutsuvat aamua sanoilla julknu, 

julnu ja xuvi (vrt. julk=nousta ylös).

1268. enetsit kutsuvat etelää sanalla pedu.

1269. enetsit kutsuvat päivää sanalla kaja

(vrt. kaija).

1270. enetsit sanovat nada derima (taivas 

valkenee, vrt. naida).

1271. enetsit sanovat kaja odima (päivä tulee 

ulos).

1272. selkupit kutsuvat kirkasta / loistavaa

sanoilla celinpitil (celi=päivä).

1273. selkupit kutsuvat paistamista sanoilla
ketimpiko (ke-timpiko, vrt. timppa).

1274. selkupit kutsuvat iltaa sanoilla utin ja ytin

(vrt. utti, u=y).

1275. selkupit kutsuvat aamua sanalla kari

(vrt. karisto).

1276. selkupit kutsuvat auringonnousua sanoilla
karil kenti.

1277. selkupit kutsuvat keskipäivää sanoilla

celit conti.

1278. selkupit kutsuvat päivää sanalla celi
(vrt. cetiko=tavata).

1279. selkupit kutsuvat etelää sanalla nennae

(vrt. nenna).

1280. selkupit kutsuvat länttä sanoilla celinti patirmo
(päivän laskun suunta).

1281. selkupit kutsuvat itää sanoilla pul pelaek.

1282. selkupit kutsuvat päivää ja valoa sanalla celi

(vrt. seljetä, selkeä, päivän kieltä).

1283. "tsoroi päiväni tsorahti" (tsoroi eli sorea).

1284. "päivä paistamah tsorahtih" (pilvien 

lomasta).

1285. "päiveä tsorahutti illatseil vie" (illalla, 

vrt. oltuaan pilvessä päivällä).

1286. "päiveä tsorahutti pastoi" (päivän kieltä,

vrt. soranen).

1287. "on tsoroi päiväni, ku paistaa, lämmittää"
(lämmöstä kiittäminen).

1288. "pilvi mäni iäreh, päivä paistamah tsivahutti"
(päivän paluu).

1289. "tänäpäi on tolkun tsirei päivy" (tsirei=sireä, 

paisteinen).

1290. "äijäl päivä tsiritteä silmih" (sirittää silmiin,

vrt. siristellä).

1291. "katsos kulleh päiviä pastau tsirittäy" 

(päivän katsominen).

1292. "kezäl poltau, a talvel ei, hos tsiritännöy"
(päivän kesä, voimissaan).

1293. "päivy peänahkan tsiritti" (paistoi, 

poltti).

1294. "päiväine silmih tsirittäy ylen räkesti"
(räkesti eli kuumasti).

1295. "tsirityi päivy pastamah, vast oli pilveksine"
(pilvien takaa ilmestyvä päivä).

1296. "päivy laskeh, lindu jo tsirkau" (päivän 

laskiessa laulavat linnut).

1297. "päiväne tsirottau ägiesti" (kuumasti).

1298. "päivy nouzou tsirtsettäy" (aamulla).

1299. "päiveä paistoa tsirtsetteä" (kaikki 

hyvin).

1300. "tsirupäiväne lieu i kuvahane lieu" 
(tsirupäiväne=paisteinen päivä, kuvahane 

=varjo).

1301. "tsirahti, avaudu päiväne" (avautui
paistamaan).

1302. "päivänrandaine jo tsirahti, terväh nouzoo"
(päivän rantainen, vrt. taivaan).

1303. "katso päivä syöttäi tsirahtih, om päivä 

vanhembi savuo" (päivä vanhempi savua,

vrt. tulta).

1304. "pilven välis päiväine tsirahtih" 

(sirahti eli pilkahti).

1305. "päivy tsirahtih nouzi" (aika lähteä

liikkeelle).

1306. "moized on tsirennät päiväpaissot, 

kai peänahka katkieloo" (sirennät eli päivän 

paistot).

1307. "ylen tsirenny tulou keskipeän aigah" 

(keskipäivä, päivän aikaa).

1308. "päiveä tsirahuttoa paistoa" (vrt. volgalaisten

tsi=päivä).

1309. "tsirakko päivy" (kirkas, lämmin,

vrt. tsir-akko).

1310. "tsirakaste pastau päiveä" (paisteiset 

päivät).

1311. "tsirevyi päiveä paistamah" (parhaita 

päiviä).

1312. "päivy tsirevyi jeävih pilvez" (ilmestyi 

pilven takaa).

1313. "päivy tsiirottau pilvez, ga terväh kadou" 
(katoaa nopeasti, pilviset päivät).

1314. "hitsistäh, hitsistäh da tsiksahtah lopeh"
(päivä laskiessaan, vrt. hitsi).

1315. "päivä pilvilöin välih tsilketteä"
(päivä ja pilvet, ylisen asukkeja).

1316. "päiveä tsiiristyttäy, kozgo deävih, koz ei"
(jäävii eli näyttäytyy).

1317. "päivän tolk on, voibi lähtie matkah"
(päivän tolkku, tolkun eli järkevän elämän 

antaja).

1318. "toitsi vuotat päivännouzuu ku äjjeä päiveä 
roon" (odotat päivännousua, vrt. äijä päivä).

1319. "nukka kiissämmä, kumbane dogadiu päivän 

nouzemassa ennen toista" (hokaa eli huomaa, 

nousevan päivän).

1320. "päivä sijautu, metsän toakse mäni"
(meni sijoilleen, si-ja, si=päivä).

1321. "päiväine peitui pilven toakse" (peitui

eli peittyi, vrt. peitto).

1322. "omal tiel päivy menöy, ei kyzy ni kelle"
(ei kysy keltään).

1323. "päivii tabailov vie, vie ei ole päivät tävved"
(tapailee päiviä, vanhus).

1324. "päivä on tsurahtumista vailla" 

(laskemista, surahtaa).

1325. "päiveä paistoa tsäikähtih, terväs sovat 
kuivetah" (terväs=nopeasti, sovat=vaatteet,
auttaa ihmisiä monella tapaa).

1326. "päivy tsäikähtih pastamah" 
(vrt. säie, säde).

1327. "päivä valgai tsäikähytti" (valkeni, 
säikähytti).

1328. "päivän tsäikähytti hyvän" (hyvät päivät,
päivän paisteiset).

1329. "päiveä tsäikkäi" (säikkää eli säteilee,

vrt. säkä, päivän onnet).

1330. "päivy tsäiköttäy pastau" (säiköttää 

paistaa, vrt. saikottaa, saikkola).

1331. "zoratoi aig on, ei soa tietä päivän tulendoa"
(zoratoi eli ruskoton, vrt. keskikesä).

1332. "toittsi päiväz ymbäri on tulisugahad" 
(tulisukahat, vrt. patsaat, sapet).

1333. "päivy rubieu tulemah" (tulemaan
mailtaan).

1334. "tumakasti pastau päivy, huomei voibi 

rodiekseh vihmu" (tumakasti eli synkästi, 

pilvien takaa).

1335. "tumeni kai, pilveh meni päivy" 
(vrt. tummeni). 

1336. "päiväine tunduu pilven tagan" 

(tuntuu pilven takana, vrt. näkyy, tunne

=yksi aisteista).

1337. "päivännouzu on työndözel" (työntösellä,

työntymässä ulos).

1338. "tänäpäi om pilves päivy" (pilviset päivät).

1339. "täyz om päivy, laskum peäl" (täysi,

laskun päällä).

1340. "täyvel käel päivä paistoa" (täydellä kädellä, 

päivän kädet).

1341. "täyzi valgei on, noskoa" (täysi valkea,
vrt. valjeta).

1342. "päivä täydyi" (täytyi, meni pilveen).

1343. "päivä uumenessa koalattau, loadii vihman"
(kahlaa uumenessa, pilvien takana).

1344. "päivä paistoa kui uumenes, päivämpyöröi 

vai tunduo taivahas" (päivän pyöröi, vrt. kehä, 

hahmo).

1345. "pilves ku uumenes pastau päivy"
(uumenessa, pilvien takaa).

1346. "valgeni päivy, noskoa eäre magoamaz"
(päivän keralla nouseminen).

1347. "päivy algoi valleta" (valjeta).

1348. "päiväin avavui, kai valgeni perti" (pirtti 

valkeni, valon antaja).

1349. "lumen valgehuz om pertti päivänvalgien 

aigah" (lumen valkea, päivän valkea, 

omia värejä).

1350. "päivy valgeneskendelou toittsi pilveksizel"
(pilvien lomasta).

1351. "päivän valgevutteh om pertti"
(omat valot).

1352. "päivä mäni valgieksi, niin seän muutos tulou"
(sään ennustaminen).

1353. "tänäpäi päivy on valgei" (valkeat päivät, 

päivän palvojien pyhäpäivät).

1354. "nouz eäre, jo suuri valgie on" (valgie eli tuli, 

tulinen olento).

1355. "päivän valgie on, noskoa eäre" (päivän

valkea, taivaallinen valkea).

1356. "jo päivän valgei on" (päivän lapset).

1357. "päivän valgo nägyy" (valgo eli valo).

1358. "päivä valguoloo" (valkenee).

1359. "jo koite savotiu, huomeneksella" 
(savotiu eli alkaa, päivän koite).

1360. "päivä valgoi da läkkä kodih" (päivän 

valjetessa lähteminen).

1361. "päivän vallotes sammuta tuli" (päivän
ja tulen yhteydestä, tuli=päivän korvike, 

nuorempi jumaluus).

1362. "valpaskoitti kaikem päivypasto"
(vrt. valpastua).

1363. "päivä on vallonnun" (valjennut).

1364. "vallottelou keskutsas päivy" 

(valottelee keskustassa, vrt. keskipäivä).

1365. "jo päivä valottau" (valottaa eli 

valkenee).

1366. "päivä heitti vallotuksen" (heitti eli 

lopetti).

1367. "katso päivä tsirahtih, om päivä vanhembi 

savuo" (päivä vanhempi savua, vrt. sumua, 

auerta).

1368. "päiv on vanhembi kaikkii, lumi sulau, 

mua kuivau, enne rahvast on rodinuhez" 

(vanhempi kaikkia, syntynyt ennen ihmisiä,

päivän iästä).

1369. "päiväz ymbäri k on sinine vanneh, 

sid loadiu vihmat kezäl, talvel tuutsad" 

(vanteista ennustaminen).

1370. "magoau hätken, ei hyveä päiveä varo"
(varo hyvää päivää, vrt. liikkumiseen tarkoitettua).

1371. "jo päivä sijautu, ildarusko rupei puhumah"
(päivästä iltaruskoon).

1372. "vastupäiväh elän, päivy pastav ottsah"
(elää vastapäivään, vrt. myötä).

1373. "vastapäiväh lähemmö" (lähteä

vastapäivään, päivää kohti).

1374. "vastarinne om päivännouzul, pilved om 

päivän ker vassakkah" (pilvien muodostama 

rinne).

1375. "päivä nouzou vastarindien alla, onnakko 

vihma" (nousee vastarinteen alla, pilvirinteet).

1376. "ildoa viettäy, ei viere muate" (illan 

viettäminen).

1377. "oigevuol päiväl vihoaa minuo" (oikevuolla 
päivällä, ilman syytä, vrt. päivä oikeuden 
valvojana, näkee paljon).

1378. "vihman perästä päiviä rimahutteloo" 

(vihma ja päivä, kesän ilmoja).

1379. "päivä vilkahtau" (vrt. vilkuttaa,
hymyilee, iskee silmää).

1380. "päivä jo vibah paistoa, ildapuoli on"
(vibah eli vinoon).

1381. "voalakka päivä" (vaalakka eli hailakka, 

vrt. vaala).

1382. "päivä voalakoitti voattien" (vaalensi, 

haalensi).

1383. "vualistui paikku, päivy poltti" (paikku 

eli liina, päivän voimista).

1384. "jo vuamelehtau huondestu" (vuamelehtau 

=vaalentaa, huondestu=aamua).

1385. "päiväni paistoa yhenjytyi miuh da i häneh" 
(yhtä jytyä minuun ja häneen, jumalaiset=omien 

arvojen ilmentymiä).

1386. "päivänkoite vohnie" (loistaa).

1387. "päivä pikkusev vohoistau pilvev välistä"
(vohoistaa eli loistaa).

1388. "koite vohoistau" (koite eli nouseva 

päivä).

1389. "päivänkoite talvella vohostau" 

(päivän kieltä).

1390. "päivännouzu vohottoa, tuutsad roiteh"
(tietää tuiskuja).

1391. "voi mium päivie pätövie" (päivästä
keksityt sanonnat).

1392. "päivy pastau perzieh, voibi nost iäreh"
(päivän keralla nouseminen).

1393. "iltakoite koittau, oamukoite voittau"
(ilta ja aamukoite).

1394. "ilda ku rubieu vähä pimenömäh ni se on 

ildahämyne" (iltahämynen).

1395. "purguloi vassen om päiväs ymbär kiekko"
(pyryjä vasten).

1396. "taivaz on sugahaizil päiväz ymbäri pakkaizel"
(sugahaizil eli säteillä).

1397. "huondeksella läksimä pertildä pimien häzyssä"
(pimeän häsyssä, vrt. hämyssä).

1398. "päivällä suoriev lähtemäh, a yöllä ei ni ruohi"
(ruohi eli uskalla, päivän lapset).

1399. "päivä yödyi" (vrt. yöpyi).

1400. "äijäld ägieldi päiväne paistau" (ägieldi 

eli kuumasti).

1401. "ägei päivy" (vrt. äkeä).

1402. "päiväne räkittäu ägiesti" (räkittää  

=paistaa, paahtaa).

1403. "päiväne paistau ägieldi" (vrt. äkäisesti).

1404. "ägiesti pastau päivy" (ägi=agi, vrt. akki).

1405. hantit kutsuvat päivän kunniaksi laadittuja 

puna ja keltakuvioisia kankaita sanoilla xatl xanso 

(käytetään uhrimenoissa, kesäpäivillä).

1406. mordvalaiset puhuttelevat päivää sanoin 

"oi päivä joka paistat koko maan ylle, paista myös 

meidän yllemme".

1407. mordvalaiset viettävät päivän menoja 

keskikesällä (päiväsaikaan, päivältä pyydetään 

selkeitä ilmoja ja hyvää vuotta).

1408. mansit kutsuvat päivää nimellä Khotal-ekva 

(päivän-vanha-nainen, pidetään kuun siskona tai 

vaimona).

1409. mansien mukaan Khotal-ekva kävelee päivisin 

ja pysyttelee yöt kotona (kuten ihmisetkin).

1410. mansit muistavat Khotal-ekvaa laittamalla 

ikkunalle juotavaa ja sytyttämällä taulaan tulen

("jotta näkisi savun").

1411. hantit pitävät päivää naisena jolla on kaksi 

tytärtä (talvella toimivat puolestaan, ihmisiä 

suojellen, vrt. tuli, kuu, tähdet, tuli nuorin 

tyttäristä).

1412. hantit pitävät päivää, maata ja vettä kodin 

suojelijoina (sijoikseen laitetaan vaatteita ja 

huiveja).

1413. hantien taruihin kuuluu "päivän ja kuun 

tyttäret", "kuinka päivä ja kuu saatiin" ja "kuinka 

linnut ja eläimet tulivat maan päälle".

1414. mansit kutsuvat päivän tytärtä nimellä 

Khotal agi (vrt. ägie).

1415. mansit pitävät iltaruskoa hyvän sään 

enteenä.

1416. mansit pitävät auringon pimennystä ison 

muutoksen enteenä.

1417. mansit pitävät päivää mos-heimon 

jumalattarena (kuuta por-heimon, 

kaksi alkuheimoa).

1418. mansit kutsuvat pilvessä olevaa päivää 

kampaamalla ilmaa myötäpäivään ja lausumalla 

"Khotal-ekva, sui, sui" (mos-heimon tapoja, 

por-heimoon kuuluvalle sää vain huononisi).

1419. hantit kutsuvat ulkoa paistavia säteitä 

"päivän kultaisiksi käsiksi".

1420. hantit kuvaavat päivää kirjailuissa ja 

koristeluissa (7 ja 8-säteisiä).

1421. hantien kerrotaan uhranneen harvoin 

päivälle ja kuulle (vrt. väärää tietoa keränneet

tutkijat, ulkona oleminen=päivälle uhraamista, 

päivää kohti kulkeminen=päivälle uhraamista, 

päivälle hymyileminen=päivälle uhraamista,

oikea luonnonusko ja uhripappien pelleilyt).

1422. hantit uhraavat päivälle sormukseen 

kiinnitetyn kankaan auringonpistoksen 

sattuessa (vrt. jonkin mennessä pieleen, 

kaikki hyvin=ei syytä hyvitellä).

1423. samojedit kutsuvat päivää "taivaan 

hyväksi silmäksi" ja "taivaan ystävälliseksi 

silmäksi".

1424. marit uhraavat Ketse-avalle (päivä-emo) 

päivää kohti katsoen.

1425. mordvalaiset uhraavat nousevalle ja 

laskevalle päivälle (kunniakseen järjestetty 

omia uhrimenoja, uhrit korkeille paikoille).

1426. mordvalaiset kumartavat päivän säteen 

heijastuessa ikkunasta tai oviaukosta.

1427. mordvalaiset vannovat valoja päivän 

keralla.

1428. saamelaiset muistavat päivää laatimalla 

pallomaisia puita (piikit säteinä) ja vitsoista 

punottuja vanteita (tahritaan verellä, 

ripustetaan kodan takana olevaan 

uhripuuhun).

1429. saamelaiset muistavat päivää punomalla 

yhteen koivunvitsoja (punotaan puoliväliin, 

sivellään verellä) ja laatimalla maahan kehiä

koivunoksista (punottu vitsa kehän sisään).

1430. saamelaisten tapoihin kuuluu voin tai 

rasvan hierominen kodan oviaukkoon päivän 

paluun kunniaksi (ensimmäiset kotaan 

osuvat säteet).

1431. saamelaisten tapoihin kuuluu heinistä 

punotun päivävanteen laatiminen (keskikesällä, 

päivän neidon kunniaksi). 

1432. saamelaisten tapoihin kuuluu puuron 

keittäminen päivälle (syödään, kumarretaan 

ja pyydetään poroille hyvää kesää).

1433. saamelaisten päivän palvontaan kuuluu 

puinen taikakalu jonka lävitse katsotaan päivää

puhuteltaessa (kaluun koverrettu pyöreä reikä).

1434. saamelaiset lämmittävät päivälle uhrattuja 

esineitä erityisellä pyhällä kivellä (uskotaan

ilmentävän päivän tulta ja lämpöä).

1435. marit kunnioittavat iltaruskon henkeä 

olemalla työskentelemättä päivän laskemisen 

jälkeen.

1436. hantinoidat katsovat ihmisen elämän ja 

kohtalon päivästä (vrt. päivä elämän antajana).

1437. udmurttien taruissa toinen luojahenki luo 

maata päivällä (tasaiset maat) ja toinen yöllä 

(vuoret ja laaksot).

1438. mordvalaiset kutsuvat aamuruskon haltijaa 

nimellä Shobdava (ava=emo, naispuolinen).

1439. mordvalaiset kutsuvat päivän haltijaa 

nimellä Chi pas (c=ts, tsi pas, si pas).

1440. ersalaiset pitävät Chipazia luojahenkenä ja 

ylimmäisenä jumalana (vastaa moksalaisten 

Shkaita).

1441. moksalaiset pitävät luojahenki Shkaita ajan 

ja päivän jumalana (vrt. aikaa jakavan päivän).

1442. ersalaisten taruissa Chipaz nostaa maata 

alkumeren pohjasta kivellä seisoen (nostaa hiekkaa 

pohjasta siiman tai kepin avulla, toimii yksin).

1443. mordvalaiset pitävät itää päivän (chi) suuntana 

ja pyhänä suuntana (ylisen henget Shkai ja Nishkepaz 

elävät vastakkaisella puolella).

1444. mordvalaisten taruissa luojahenget Chipaz ja 

Shkai elävät auringossa (vrt. vastakkaisella puolella).

1445. mordvalaiset rukoilevat itään eli Chipaziin päin 

(nousevan päivän / aamupäivän suunta).

1446. mordvalaiset suuntaavat ovet itään päin.

1447. mordvalaiset kutsuvat aamua sanalla 

valske (valske marto, vrt. valke).

1448. mordvalaiset kutsuvat vaaleaa / valoisaa 

sanalla valdo (valdomoms=valjeta, vrt. valtonen).

1449. mordvalaisten päiväsanastoon kuuluu 

cilisema (aamurusko, itä, vrt. cilis ema), 

civalgoma (iltarusko, länsi), cin karso (päivää 

vasten), ciste (joka päivä), cit (päivällä), 

civaldo (päivänvalo), pelci (keskipäivä) ja 

coksneyonov (iltapäivä).

1450. mordvalaiset kutsuvat pyhää / juhlapäivää 

sanoilla poks ci (ci=päivä).

1451. mordvalaiset kutsuvat valoa sanalla valdoci 

(valdo ci, vrt. uudemman ja vanhemman sanan 

yhistäminen).

1452. mordvalaisten suuntiin kuuluu cilisema 

(itä, päivännousu), civalgoma (länsi, päivänlasku), 

peleve yonks (pohjoinen) ja lembe mastor (etelä, 

lämmin maa).

1453. ersalaisten taruissa päivän henki Chipaz 

lepää elämänpuun alla maailmaa luotaessa, 

nukkuessaan puu kasvaa, oksansa peittävät 

päivän, juurensa imevät kosteutta maasta, 

vesi täyttää alkuhenki Idemevsin luomat 

syvänteet ja Chipazin lepopaikasta tulee 

Sura-joen uoma (vrt. saa puun kasvamaan,

luojahenkenä elämän puu).

1454. mordvalaiset pitävät päivää nuorena 

neitona (kuvaillaan sanoin mazy (punainen, 

vrt. masi) ja liambe (lämmin)).

1455. udmurtit kutsuvat päivän emoa nimellä 

Shundy-mumas (vrt. synty, syntypäivät,

vrt. suntio=päivän pappi).

1456. udmurttien taruissa Shundy-mumas 

pukeutuu punaiseen, kantaa mustaa kulhoa ja 

säteilee kultaista valoaan maan päälle.

1457. udmurtit pitävät Shunda-mumya ylisen 

ja hedelmällisyyden haltijana (kasvun antaja,

sunta-mummi).

1458. udmurtit pitävät päivää vahingollisia 

henkiä poissa pitävänä voimana (kuviaan

kirjaillaan ympyrän tai säteellisen nelikulmion 

muotoon).

1459. marit kutsuvat aamuruskon haltijaa 

nimellä Uzhara (vrt. us-ara, us-ko).

1460. marien päivänsuuntiin kuuluu ketse 

nöltmash, ketse lekmash (päivän nousu), 

ketse lekmash vel, ketse nöltmash mogyr (itä), 

ketse shitsmash (päivän lasku), ketse shitsmash 

vel, ketse shitsmash mogyr (länsi) ja ergetse, 

ervel (aamun suunta, itä).

1461. marien päiväsanastoon kuuluu ketse 

umyr (päivän lämpö), ketse soto (päivän valo), 

ketse sotan (valoisa), ketse volgydo (päivän 

valo), volgydyshto (valossa, päiväsaikaan), 

ketsyserpa (päivän kehys, kajo), shyr (ystävällinen 

hymy, paisteesta) ja shyranen (kirkas päivä,

vrt. suranen, siranen).

1462. marit kutsuvat aamunkoittoa sanoilla 

volgyzmash, yzara ja er yzara (volgaltalash, 

sutlash=kirkastua, valjeta, yzara koesh, yzara 

volgaltesh=päivä nousee, valkenee, vrt. volga).

1463. marit kutsuvat iltaruskoa sanoilla rymbyk, 

rymbalge ja rymbalgymash (rym=hämärä, pimeys,  

rymbalge godym, rymbalge dene=illan pimetessä, 

kasvolgyz=iltavalo, iltahämärä, pytskemyshaltmash

=illan pimetessä).

1464. marit kutsuvat iltahämärää ja varjoa sanalla

yzaka (us-aka, us-akka, vrt. us-ara).

1465. udmurtit kutsuvat aamua sanoilla tsukna 

ja tsuk (vrt. suka, suku, aamunkoi=tsuk dzardon, 

dzardem, dzarpotem, jugdon, jugdem, valo, valoisa

=jugyt, sajkyt).

1466. udmurtit kutsuvat päivää sanoilla shundy 

ja nunal (vrt. etelä).

1467. udmurtit kutsuvat iltaa sanalla dzyt 

(iltahämärä=dzomyt, dzomo-jugyt, akshan, 

vrt. soma, illan suu=dzyt pal).

1468. unkarilaiset kutsuvat päivää sanalla nap 

(vrt. napa, napa emo).

1469. unkarilaiset kutsuvat aamua sanoilla

hajnal, pirkadas ja virradat (virrad=valjeta).

1470. unkarilaiset kutsuvat iltaruskoa sanoilla 

alkonyat ja esti szurkulet (vrt. eesti).

1471. unkarilaiset kutsuvat valoa sanoilla könnyu 

ja vilagos (vrt. könny=kyynel).

1472. mordvalaiset kutsuvat valoa sanoilla valda, 

valdo ja tol (tol=tuli).

1473. ersalaiset kutsuvat päivää sanoilla tsi ja tsipaj 

(tsin lisema=päivän nousu, tsin valgoma=päivän 

lasku).

1474. moksalaiset kutsuvat päivää sanalla shi 

(shin käd, shin mokshenda=päivän säde, 

vrt. käsi).

1475. moksalaiset kutsuvat aamua / aamuruskoa 

sanoilla senem valdonä, sunergodoma otka, 

valdashkadoma, varhmodema, varhmodema 

otka ja vasen valdonä (vrt. vasen, varhain).

1476. moksalaiset kutsuvat iltaa / iltaruskoa 

sanoilla shopodema (vrt. emä), shopodemnä, 

shopolks, tol ufama otka ja tol ufama shovor 

(tol=tuli).

1477. marit kutsuvat päivän säteitä sanoilla 

volgyjol, volgydyjol (valon jalka), tuljol (tulen 

jalka) ja yzarajol (aamun jalka).

1478. udmurtit kutsuvat päivän säteitä sanalla si.

1479. unkarilaiset kutsuvat päivän säteitä sanoilla 

raja ja sugar (vrt. raija, suka).

1480. mordvalaiset kutsuvat päivän säteitä sanoilla 

tsi, tsinal, tsil, tsipir, surelda ja ketsäms.

1481. marit kutsuvat päivän lähestymistä / varjon 

liikkeitä sanalla ketsysolnysh (ketsysolnyshtyr

=varjon reuna, vrt. ketse=päivä).

1482. marit sanovat ketse vyd ymbalne modesh

(päivä leikkii veden pinnassa).

1483. marit kutsuvat aamua sanoilla er ja ergetse 

(er ketse=aamuaurinko, er lups=aamukaste, 

er tymyk=aamurauha, er yzara=aamurusko,

vrt. ere, eero, eri).

1484. udmurtit kutsuvat aamunkoita sanoilla

joardon, joarpoton, jugdon, jugdem ja inlöl 

(sakton, saktem=aamun sarastus). 

1485. unkarilaiset kutsuvat aamua sanoilla 

reggel ja delelott (vrt. lotta).

1486. ersalaiset kutsuvat aamua sanalla valske 

(zorja=aamunkoi).

1487. moksalaiset kutsuvat aamua sanalla shobdava 

(shobdasta=aamuhämärässä).

1488. moksalaiset kutsuvat aamunkoita sanoilla 

valdashkodoma ja varhmodema.

1489. marit kutsuvat iltaruskoa sanoilla ryp, 

kas ryp ja pele pytskemysh (vrt. pelle).

1490. unkarilaiset kutsuvat päivää sanoilla 

aldott napp (siunattu napa, pidetään 

parantavana voimana).

1491. unkarilaisten elämän puuta (elet fa) 

kuvataan päivän ja kuun keralla (kaiverrettu 

pyhien esineiden kädensijoihin).

1492. unkarilaiset kutsuvat päivän emoa nimellä 

Nap anya (anya=anja, miespuolinen vastine 

Napkiraly).

1493. unkarilaiset kutsuvat aamuruskon emoa 

nimellä Hajnal anya (Napkiralyn emo).

1494. nganasanien taruissa Kou niamy 

(koin emo) elää ylisessä mistä jakaa lämpöään 

maan päälle (pidetään tulen ja metallien 

antajana).

1495. saamelaiset sanovat peivi tsäzi kala

(päivä vettä kahlaa, päivän näkyessä sumun 

lävitse).

1496. saamelaiset pitävät Beaiviä ihmisten 

ja ihmisyyden emona (vrt. luojana, toinen 

luojahenki tuulen jumala Biegga).

1497. saamelaisten päivän henkiin kuuluu 

Biejjenniejte eli päiväneito (Beaivin tytär,

pidetään parantajien ja parantumisen

haltijana).

1498. virolaiset kutsuvat iltaruskon henkeä 

nimellä Hämarik (kerrotaan liikkuvan 

nuoren neidon hahmossa, vrt. hämärä).

1499. virolaiset kutsuvat päivää nimellä Päike

(vrt. päike lähes looja).

1500. virolaiset kutsuvat aamuruskon henkeä 

nimellä Koit (nuori mies, Hämarikin rakastaja, 

vrt. koite).

1501. virolaiset kutsuvat iltaruskon henkeä 

nimellä Eha ema (yhistetään kehräämiseen,

vrt. ehtoo).

1502. mareilla on erikseen päivän ja päivän 

varjon haltijat.

1503. marien mukaan on parempi palvoa 

päivää ja kaikkea mikä elää (verrattuna 

kuolleina pidettyihin vieraisiin jumaliin).

1504. marien ihanne elämässä "eletään kuin 

päivä, paistaen kuin kuu, tuikkien kuin tähti, 

vapaana kuin lintu, taivaalla kirkuva 

pääskynen".

1505. marit loihtivat päivän keralla (keche gai 

volgydo liyash, olkoon yhtä kirkas kuin päivä, 

keche kuze kushtylgyn onchal kolta, tugak 

mogyrem kushtylem kaiyzhe, kuten sulavasti 

päivä nousee, liikkukoon jalkani yhtä sulavasti).

saamelaiset kutsuvat

päivää sanoilla

peivi ja peeivi

(vrt. pe-evi,

eevi=tytär).

saamelaiset kutsuvat

päivää sanoilla

piäivas ja piäivaa

(vrt. pi-ava,

pi, bi=tuli).

saamelaiset kutsuvat

päivää sanoilla pejve,

biejjie, bäivee, piejvie, 

peive, baeive, peivi, peivv, 

piejv ja piejve.

saamelaisten päiväsanastoon

(kuvailevat sanat) kuuluu rekka 

(räikeä, vrt. reka), euovvad, euovis 

(kirkas, valoisa), euovval, euovalas 

(loistava), piäivalas, piäivalii 

(hyväkäs), valjeest (runsaasti, vrt. 

valjeta), koradavt (loisteliaasti), 

peeivok (aurinkoinen), pilkki 

(heijastava, vrt. pilkistää),

cuojjlos, cuojjal (heleä, hohtava, 

kirkas), veiggeei (iltaruskon 

värinen, vrt. veikeä), suännai 

(laskeva, vrt. sanna, saana),

leädggeei (loistava, vrt. letkeä), 

cuoveei, cuovvi, cuovvad, cuovves 

(loistava, vrt. juova, juva), 

pelkkeei (pilkottava), peivvoovvi, 

peivvotti (päivettyvä, päivettävä),

cääppeei (päivettyvä), peivvotti 

(päivettävä), peivvsaz (päiväinen), 

piulli, pioulles, pioulli (pälvinen,

vrt. pullinen), kuauseei (sarastava,

vrt. kausa), kumccootti (sädehtivä), 

suonsteei (säteilevä), cuoveei, cuovteei 

(valaiseva), peeivtoovvi (valkeneva), 

cuovvneei (valkeneva), cuovvad, cuovves 

(valoisa), cuovvpuuttes (valonkirkas)

ja ootk, ootkas (varjoisa).

saamelaisten päiväsanastoon (valo) 

kuuluu euova (valo), peeivieuova 

(päivänvalo), suonjar (säde), euovadas 

(valo), ävv (päivän kilo), peivvsuonn 

(päivän suoni, säde), maarev, murkk 

(auer, vrt. murkina), ruskk, rustt 

(rusko, auer), cuojjlosvuott (kirkkaus), 

cuovvos (kirkkaus, valkeus), cuovvesvuott 

(kirkkaus), cuovvadvuott (kirkkaus, 

valkeus, vrt. suoda), cuovv (valo,

vrt. suvi, sovittaa), cuovvadvuott 

(valoisuus), peeivtoovvmos (valkeneminen), 

cuovvnummus (valkeneminen), violggos 

(valkeus), suonstummus (säteileminen), 

kumccos (säteily), sejjstummus (säteily,

vrt. seija), suonstos (säteily), suonn 

(säde) ja kumccoottmos (sädehtiminen).

saamelaisten päiväsanastoon (aamu) 

kuuluu iideed (aamu, vrt. ide, iida,

vrt. ii-sielu), aarriideed (aamuvarhaisella), 

kuavsui, kuoksuu (koitto, aamurusko),

idedaskuavsui (aamurusko), idedaspeivi 

(aamupäivä), kuavsuikeejjist (aamun 

valjetessa), idente, jirredh, jiddeda, 

idiet, itet (aamu, vrt. itä), ided, iideed, 

jadda, jienda, jenda (aamu, vrt. jatta), 

gookse, guoksoi, kuoksuo, kuouhsoi,

guovso, kuaysuj, kuaus, kuevs, kiegsaj, 

koksoj (aamunkoi, vrt. kuukkeli,

haltijoiden eläinhahmot), eedääldoz 

(aamu, vrt. etä), tuelääz (aamu,

vrt. tuulas), tuelespodd (aamuhetki,

vrt. teles, kuun nimet), tuelespaajj 

(aamukausi, puhde), kuaus (aamunkoi), 

tuelesveigg (aamunkoi, vrt. tules, tuli),

tuelespeivv (aamupäivä), tueleskuaus 

(aamurusko), tuelesinn (aamuyö), 

kuausummus (sarastaminen) ja kuaus 

(sarastus, vrt. kausi).

saamelaisten päiväsanastoon

(teon sanat) kuuluu koijadallad, 

koijadid (kysellä, vrt. kysellä 

koilta), sealgad, siälgaam (kimaltaa), 

viälgad, viälgaam (loistaa), eiäskad, 

eiäskaam (paistaa valkeana, vrt. ei

-aska, haltijanimet), ruskad, ruskaam 

(ruskottaa), siärrad, siärraam (loistaa, 

paistaa, vrt. siristää), pievlad, 

pievlai (pälviä), euovvad, euovai 

(loistaa, valaista, vrt. ovi), kilded, 

kilde (kiiltää), passeed, pasam (paistaa, 

vrt. pasanen), pilleed, pile (pilkottaa, 

hohtaa), podaeeid, poodas (tuleskella, 

vrt. pouta), ruadidid, ruaddid (ruskottaa), 

suonjardid, suonjard (säteillä, vrt. 

suoni), viäigudid, viäigud (hämärtyä, 

vrt. vaikku), ranudid, raanud (valjeta, 

aamusta, vrt. rana-neito), siäranid, 

siärran (kirkastua, vrt. saara), valganid 

(selkiintyä, valjeta), lujanid, luujjan 

(kohota, nousta, vrt. luja, luoja), 

levanid, leevvan (levitä), euovanid, 

euovvan (valjeta), kistakkistid (näkyä, 

päivän tai kuun sapesta), pästid, paastam 

(paistaa, säteillä), pasettid, passeet, 

paaseet (paistattaa, vrt. paasata), 

selgasmittid (kirkastaa), eyevittid, 

eyevvit (valjeta, vrt. eevi, haltijanimet), 

sirottid, siiroot (heijastaa), viäigud, 

viäigui, veiguu (hämärtyä, illasta,

vrt. veikko), guogedh, kuokatak, kuohkat, 

kikked, koke (loistaa, kelmeänä, vrt.

kike), pelkkmos (heijastaminen, vrt. pelko), 

veiggummus (ruskottuminen), njuolggummus 

(kehiminen), nuollmos (kehiminen), 

cuovvnummus (kirkastuminen), leädggummus 

(loistaminen), vealggjummus (loistaminen), 

cuovvmos (loistaminen), kajjeed (vapahtaa, 

vrt. kajo), peeivtoovvad (valjeta), vealgeed 

(valjeta), cuovvned (valjeta), kumccoottad 

(sädehtiä), sejjsted (säteillä), suonsted 

(säteillä), seunnatted (sokaista), kuauseed 

(sarastaa), roockeed (ruskettua), rockkjed 

(rusottaa), ruapssjed (rusottaa), peivvoovvad 

(päivettyä), cääppeed (päivettyä, vrt. sappi), 

peivvatted (päivettää), cääppatted (päivettää), 

pelkkad, pelkked (pilkahtaa, pilkottaa),

kummeed (kuumottaa, paahtaa), pähtted (paahtaa),

pästted (paistaa, paahtaa), pelkked (loistaa),

teskkad (loistaa), cuoveed, cuovvad (loistaa),

vealggjed (loistaa valkoisena), cuovvned 

(kirkastua), pelkkad, pelkked (kiiltää), 

cuavvjed (kiiltää), njuolggeed (kehiä),

nuolsted (kehiä), kummummus (paahtaminen), 

koujjeed (raottaa) ja bissedh, bisseet, 

passiet, passet, basset, passeed, passem, 

pese (paistaa, vrt. bi=tuli).

saamelaisten päiväsanastoon kuuluu 

pievla (pälvi), ovdakiista (sappi, 

auringosta myötäpäivään), monnjakiista 

(sappi, auringosta vastapäivään, 

kiista=kinnas), paasta, pastuu (paiste,

vrt. pa-asta, haltijanimet), piäivadah 

(päivänpaiste), kavealdah (katve),

idoppeeli (katve, varjonpuoli), koskapeivi 

(keskipäivä), pirrampeivi (vuorokausi), 

ehidaspeivi (iltapäivä, vrt. ehtiä),

ijjapiäivan (yötä päivää), mietipiäivan 

(myötäpäivään, vrt. miettiä), ipto 

(katve), peiviv (päivällä), fiärttu, 

fiärtu (pouta, vrt. fiättu=taju, äly),

bievle, beäula, pievla, peula, biewla, 

pievla, piull, pivl, pelve, pevle (pälvi, 

päivän kohta, vrt. paula), miettpeivva 

(myötäpäivään), peivv porrai (auringon

pimennys, vrt. por-uhri), peeivas, peeive 

(päiväksi), peivva (päivällä), peivvpaajest 

(päivän kuluessa), peivvääij (päiväsaikaan), 

pielin peeivin (puolelta päivin), vuesttpeivva 

(vastapäivään), peivv luastt (päivä laskee), 

peivvluastok (päivän lasku), peivvpaast 

(päivän paiste), peivvporrjummus (päivän 

pimennys), eenok (helle), paast (paiste, 

helle, vrt. paasto, ruokahalun katoaminen), 

paastpeivv (hellepäivä, vrt. paastopäivä), 

peivvkeestes (päivän kehä), jeäkkespeivv 

(iltapäivä), jeäkkesveigg (iltarusko, 

vrt. veikka, veikko), kazdok (kangastus), 

koskkpeivv (keskipäivä), kuaus (koi, rusko), 

kuäjj (koi, vrt. kajo), veigg (koi, rusko), 

roockos (rusketus), ruedd (rusko, vrt. ruto

-haltija), rockkjos (rusotus), ruapssjos 

(rusotus), peivv-veärr (päivällinen), 

läänok (päivänpaiste), paast, paastok 

(paiste), peeivjoorglummus (päivänseisaus),

paastpeivv (paistepäivä) ja miettpeivv 

(myötäpäivä).

saamelaiset sanovat peivv väldd muadaid 

(päivä ahavoittaa kasvot).

saamelaiset sanovat peivv monskuätt 

veiggempeälla (päivä kääntyy illaksi).