v.1.08

lauantai 18. marraskuuta 2017




KUU JA PÄIVÄ

kuu (suomi, karjala, viro), ku (inkeri, lyydi, vepsä, vatja, liivi), kuo, kuojijti (saami), talaze, tylze (mari), kov, kovs, kon (mordva), tolez (udmurtti), tilas, tilos, tylys, xaw, xuw (hanti), etpos (mansi), ho, hava, honap
(unkari), aret, eret, ku, kui (selkuppi), irij, jirii, ki, kis (nenetsi), diri (enetsi), kitada (nganasani), ki (kamassi), kiji, kixi, kune, kuni (kantaurali).

koi (suomi, viro), kia (komi), kunol, xunt, xunol, xusl, katt, katl, kotol, xot, xat, xatt, xatol (hanti), khoj, khuj, xuj, katol, xat, xatel, xot, xotal, xotäl, xotol, kotol (mansi), hajnal (unkari), chajer, haer, xajer (nenetsi), kaja (enetsi), kou (nganasani), kuetj, kyetj, kuetje (selkuppi), kuja (kamassi), päivä (suomi, inkeri, karjala, vatja), päiv (lyydi, vepsä), päev, päe, päikene (viro), päva (liivi), baeive, barive, peive, päive, piejve, piejv, peiv (saami), ci, chi, tsi, si (mordva), bi (komi), nun, nunal (udmurtti), keche, ket, ketse (mari), py, pö, teli, celi (selkuppi), pejwä (kantasamojedi), koje, koji, päjwä (kantaurali).

1. laskevaa ja nousevaa päivää pidetään "taivaallisina tulina jotka palavat ja hiipuvat ajallaan".

2. nousevaa päivää kumarretaan ja tervehditään.

3. sateen aikaista paistetta kutsutaan "haltijoiden häiksi" (vedenhaltija kohtaa päivänhaltijan).

4. päivää ymmärretään jumalattarena, päivän ja syntymän jumalattaren olinpaikkana, alkuemona ja elinvoimana ("antaa elämän ja läheiset ihmiset").

5. kuuta ja päivää pidetään "piilosta leikkivinä sisaruksina jotka etsivät ikuisesti toisiaan".

6. kuun ja päivän uskotaan toteuttavan toiveita yhdessä näyttäytyessään.

7. päivänpistosta kutsutaan päiväisen polttamaksi.

8. kuunvaiheiden ajatellaan vaikuttavan onneen (täysikuu myötäistä, pimeä kuu vastaista).

9. kuunvaiheita kutsutaan nimin uusi kuu, musta kuu, tyhjä kuu, kasvava kuu, nuori kuu, yläkuu, täysikuu, keskikuu, vähenevä kuu, alakuu, laskeva kuu, vanha kuu ja peräkuu.

10. kuuta ja päivää palvotaan katsoen ja kumartaen ("keännin peätä päiväsel, kumartelime kuuhuota, 
kuut miulla kultasia, päivät miulla hobeita").

11. mordvalaiset kumartavat päivää (si) aamuin ja illoin (nousu ja lasku).

12. mordvalaiset puhuttelevat päivää sanoin "armas päiväseni, anna rauhaa, terveyttä päivän aluksi, 
kaikessa katso, vartioitse" (aamusanoja).

13. mordvalaiset kunnioittavat päivää suuntaamalla talon oven itään päin, kovertamalla oveen pienen ikkunan
ja kumartamalla päivän ensimmäisten säteiden heijastuessa ikkunasta (kumartaessa lausutaan päivän sanoja).

14. mordvalaiset uhraavat päivälle aukaisemalla talon oven, asettamalla kynnykselle ruokalahjoja ja kumartamalla lahjojen takaa.

15. mordvalaiset uhraavat kuulle (kov) uuden kuun aikaan.

16. mordvalaiset puhuttelevat kuuta sanoin "nouseva laskeva kuujumala, Ku-bavas, elättäkää, suojelkaa".

17. mordvalaiset pyytävät uudelta kuulta onnea ja terveyttä ("valtakautensa ajalle").

18. mordvalaiset tervehtivät uutta kuuta sanoin "uusi kuu, emonen, minulle terveys, sinulle loistavampi valo", "terve uusi kuu, pää-emo, sinä olet elättäjäni, minulle olkoon terveys" tai "uusi kuuhut, emonen, katso hyvällä silmällä puoleeni, suojele, varjele, anna terveenä odottaa seuraavaa kuuta".

19. täysikuuta kutsutaan kuunpohjaksi, kuutonta aikaa ehäkseksi.

20. saamelaiset muistavat päivää (baeive) keskikesällä ja talvella kaamoksen jälkeen.

21. saamelaiset ympäröivät pyhäköissä pidetyt päivän kuvat sarvilla (tsoarve-kärdi).

22. saamelaiset leipovat päivälle verirasvakakun, ripustavat kakun oviaukon yläpuolelle ja joikaavat 
(kaamoksen jälkeisiä tapoja).

23. saamelaiset ripustavat päivälle tarkoitetut lahjat koivuihin.

24. saamelaiset kumartavat päivän noustessa (laskiessa sanotaan "jumala ei näy enää").

25. saamelaiset suuntaavat kodan oviaukon päivännousua kohti.

26. saamelaiset pitävät ensimmäisiä kaamoksen jälkeen nähtyjä päivän säteitä pyhinä ja parantavina.

27. saamelaiset kerääntyvät kaamoksen jälkeen korkeille paikoille tervehtimään poissa ollutta päivää.

28. saamelaiset pitävät päivää naispuolisena (kolttasaamelaiset miespuolisena, beaivi=päivi).

29. saamelaiset uskovat miespuolisen päivänhaltijan "ajavan reellä ympäri maailmaa saamelaisen akkansa kanssa" (vrt. Maailmaa-katsova-mies).

30. saamelaiset yhdistävät päivää hedelmällisyyteen ja lasten saamiseen.

31. saamelaiset vievät päivälle ruokalahjoja (suurimmat uhrit kesällä ja kaamoksen jälkeen).

32. saamelaiset seuraavat päivän liikkeitä tarkasti.




33. saamelaiset pitävät itseään "päivän lapsina".

34. saamelaiset uskovat oppineensa poronhoidon päivänhaltijalta (Piejjv niijjd).

35. saamelaiset kutsuvat pimeää ja uutta kuuta saddi mannuksi (syntyvä kuu), täysikuuta ladas mannuksi ja loppukuuta nohkki tai nuossi mannuksi (kolme kuunvaihetta).

36. saamelaiset pitävät joulukuun aikaista kuuta "erilaisena".

37. saamelaiset ripustavat pimeän kuun aikana oksista sidotun lenkin tai sormuksen kodan nokkaan toivoen kuun valon paistavan lävitseen (uskotaan tuovan poroille hedelmällisyyttä).

38. saamelaiset herättelevät helmikuussa syntyvää kuuta metelöimällä ja ripustamalla porojen sarviin heiniä ("jotta kuu huomaisi").

39. käsitöihin tarvitut ainekset pyritään noutamaan uuden kuun aikaan.

40. "neitonen ja päivänen, löivät kättä kuun keralla, kättä päivyen keralla, kumpa ehti ennen nousta, 
kumpa ennen ennätellä" (käden lyöminen kuun ja päivän keralla).

41. "meni katso päivyään, ei oo päivyt päällä puien, huomis honkien tasalla" (ajan katsominen).

42. kuuta ja päivää pidetään "piilosilla olevina rakastavaisina" (toisen tiedon mukaan sisaruksia).

43. unkarilaiset tervehtivät uutta kuuta sanoin "uusi kuu, tervehdin sinua, sydän elävänä, sielu kuolleena" 
(kuun ja sielun yhteydestä).

44. unkarilaiset pitävät päivää naispuolisena ja kuuta miespuolisena.

45. unkarilaiset tervehtivät päivää aamuisin.

46. "terve kuu, terve päivä, terve kuu ylimeridne, tähtitaivaa tagedne" (kuun ja päivän tervehdys).

47. päivälle tarkoitetut lahjat asetetaan pyöreän koivunvitsoista väännetyn vanteen keskelle (katteeksi kolme koivunoksaa).

48. saamelaiset kutsuvat kuuta "hyväksi valoksi".

49. nenetsit pitävät pyhäköissä puista kuun ja päivän kuvaa kolmannen linnunhahmoisen jumaluuden kanssa.

50. nenetsit kääntävät aamuisin kasvot päivään päin ja lausuvat "koska sinä Jilibeambaertje nouset, nousen minäkin" (Jilibeambaertje=elonvartija).

51. nenetsit lausuvat päivän laskiessa "koska sinä Jilibeambaertje lasket, menen minäkin levolle"
(päivän mukaan eläminen).

52. samojedien kuunhaltijan Hosadamin uskotaan hallitsevan terveyttä ja pohjoista ilmansuuntaa.

53. samojedit kutsuvat pimeää kuuta "pesässään olevaksi kuuksi" (noitien öiset istunnot pimeän kuun aikaan).

54. saamelaiset pitävät päivää naispuolisena (Beaivvi-nieida, päivi-neito).

55. saamelaiset kumartavat nousevalle päivälle.

56. saamelaisten yöttömien öiden tapoihin kuuluu puuron keittäminen päivälle (alkujaan uhrina jotain omaa).

57. saamelaiset polttavat päivän kunniaksi tulia (poltetaan talvisin "etteivät kilpailisi päivän kanssa").

58. saamelaiset muistavat päivää "aamuisin ja iltaisin".

59. saamelaiset ripustavat kotaan puisen renkaan "jonka läpi kuu voi paistaa".

60. saamelaiset palvovat kuuta hiljaa liikkuen ja meluamista vältellen.

61. saamelaiset yhdistävät kuuta hedelmällisyyteen ja porojen vasomiseen. 




62. "terveh uuvella kuulla" (uuden kuun tervehtiminen).

63. udmurtit kutsuvat päivänhaltijaa Sundi-mumiksi (päivän-emo).

64. udmurtit tervehtivät Sundi-mumia kääntämällä kasvot päivään päin.

65. udmurtit uskovat päivänhaltijan kulkevan "päivän edellä suuntaa näyttäen".

66. udmurtit kokoontuvat keväällä päivän noustessa valoisalle metsäaukealle, kumartavat ja pyytävät Päivän-emoa viemään pois pimeyden, kylmyyden ja sairaudet (pääsiäisen aikoihin).

67. udmurtit uhraavat Päivän-emolle leipää tai puuroa ja valkoisen sorsan tai hanhen (valkoinen päivän väri).

68. udmurtit kutsuvat päivänhaltijaa lasten sairastellessa (parantava voima).

69. udmurtit eivät melua tai työskentele aamu tai iltaruskon aikaan (pyhiä aikoja).

70. udmurtit ottavat uuden kuun (vil-tolez) nähdessään päähineen päästä ja pyytävät kuulta terveyttä (pyydetään kuuta katsomalla).

71. "terve terve uus kuu, kuu martaks, minä terveeks" (uuden kuun sanoja).

72. saamelaiset pyytävät kuuta "paistamaan läpi pimeän talven".

73. saamelaiset käyttävät kuun palvonnassa puista tikkua jonka toiseen päähän kiinnitetään rengas 
(päivälle laadittua rengasta pienempi).

74. samojedit muistavat päivää keväisin kaamoksen jälkeen.

75. saamelaiset tervehtivät päivää laittamalla kodan savuaukkoon jäätynyttä rasvaa (annetaan sulaa kevään ensimmäisten säteiden voimasta).

76. saamelaiset palvovat päivää nousemalla korkeille paikoille.

77. saamelaiset aloittavat päivän "päivän valon koskettaessa kotapuiden latvoja".

78. saamelaiset pyytävät päivältä onnea ja terveyttä.

79. hantit kokoavat päivälle erityisen päivänpyörän joka ripustetaan pyhään puuhun ja pidetään puussa kaamoksen ajan. 

80. karjalaiset kumartavat päivälle aamuisin.

81. karjalaiset kääntävät kasvot nousevaa päivää kohti ja lausuvat "päiväseni, anna rauhutta, tervehyttä päivän aluksi, kaikessa katso, vartioitse".

82. karjalaiset kutsuvat päivää sanoin "valkee päivä syöttäjä".

83. "terve uuvella kuulla, kultasella kuninkalla", "terve terve uusi kuu, sinä täyeksi, minä terveeksi", "terve terve uusi kuu, sie vanhaks, mie nuoreks" (uuden kuun sanoja).

84. kuulle esitetään toivomuksia vastalahjaa kädessä pitäen.

85. uutta kuuta otetaan vastaan maidon kanssa (kuun väri).

86. kuulta onnea toivottaessa käytetään kuun kiertonimeä (rahko, rahkoi).

87. saamelaiset kutsuvat kuuta "vanhaksi ukoksi".

88. saamelaiset eivät osoita syntyvää kuuta kädellä tai suuntaa teräviä esineitä kuuta kohti.

89. saamelaiset kutsuvat kuun sirppiä kannaksi (sirppi myöhäinen lainasana).

90. saamelaiset lyövät kuun pimennyksen aikana yhteen kahta kirvestä.

91. karjalaiset huutavat ja kolistelevat äänekkäästi kuun pimennyksen aikana ("jotta kuun syöjät pakenisivat").

92. kuun ja päivän ympärillä näkyvistä kehistä ennustetaan ("poutia kuu kehii, sateita päivä sappii").

93. "kuumet ennen kuun kehitti, kavet kuun kehästä päästi", "kapo kuun kehästä päästi, pitkän hiuksen pinteistä" (kehiin liittyviä uskomuksia).




94. kuun pimennyksen uskotaan johtuvan "taivaallisen kehrääjänaisen hiuksista".

95. pimenevää kuuta pidetään kuoleman puolena, syntyvää kuuta elämän.

96. aamu ja iltaruskon väreistä ennustetaan (kultainen aamurusko epävakaista, kirkas iltarusko poutaa tai pakkasta).

97. päivän päällä keikkuvaa tummaa pilveä kutsutaan suvenveneeksi.

98. pohjoista, talvea ja päivänlaskua yhdistetään kuolemaan, etelää, kesää ja päivännousua elämään.

99. hantihaltija Ort-ikin (suuri-ukko) kerrotaan syntyneen "valkeus-syntyisen-päivän suojassa" ja "kiertävän maailmaa öisin".

100. hantit uskovat Ort-ikin olevan "kuin nouseva-päivä, silmänsä suuret kuin ob, kuin järvi, korvansa kaikkikuulevat".

101. hantit ripustavat Ort-ikille uhratut valkoiset esineet koivuihin.

102. mansit kutsuvat haltija Ort-ikiä Sarni-xaniksi (kultainen-hallitsija).

103. mansit kuvailevat Sarni-xania sanoin "sinä esiintulevan päivän kultainen päivä-käsi" ja "nouseva-päivä-hiuksinen-ruhtinas".

104. mansien Sarni-xanin levittäessä hiuksensa "yksisuinen seitsen-ob juoksee ja yksisuinen seitsen-meri tulee esiin" (jäistä vapautuminen).

105. hantit pitävät päivää akkana (ime) ja kuuta ukkona (ike).

106. hantit kutsuvat päivänhaltijaa Xatt-imeksi (päivän-emo) ja Katl-imiksi (päivän-eukko).

107. mansit kutsuvat päivänhaltijaa Xatel-ekwäksi (päivän-eukko).

108. hantit pitävät päivän paistetta Xatt-imen kasvoina, säteitä hiuksina, säärimistä hiusten sukimisena, 
kehää emon kotana tai lakkina, patsaita kintaina ja sädekimppua emon ojentamana kätenä.

109. hantit uskovat polveutuvansa Xatt-imen tyttären ja hantimiehen liitosta (hantien toteemeja).

110. hantit uhraavat Xatt-imelle päivännousuun katsoen ja myötäpäivään kääntyen ("hyvän päivyen menosuuntaan, hyvän kuuhuen menosuuntaan").

111. hantit aloittavat Xatt-imen uhrimenot päivän sarastaessa.

112. hantit torjuvat päivänpistoksia ripustamalla koivuihin kehin kirjailtuja huiveja (koivu=päivän puu, kehä=päivän tunnus).

113. hantit ennustavat päivän liikkeistä kohtaloa, kaukaisia tapahtumia ja säätä.

114. samojedit hoitavat päivänpistosta kutsumalla apuun Päivän-emon, Kuu-ukon ja Tähdet-veljet.

115. obinugrilaiset kutsuvat kuuta Kuu-ukoksi, Yön-ukoksi ja Yön-valo-ukoksi (Et-pos-aikä).

116. obinugrilaiset uskovat Kuu-ukon kiertävän maata koiravaljakollaan (alkujaan poroillaan).

117. obinugrilaiset kertovat Kuu-ukon antaneen tyttärensä Maailmaa-katsovan-miehen puolisoksi 
(kuuta nuorempi jumaluus).

118. obinugrilaiset pitävät täysikuuta "täysi-ikäisenä".

119. obinugrilaiset uskovat kuun nuortuvan pienentyessään (vrt. kuolevan).

120. obinugrilaiset pitävät uuden kuun aikaan vietetyissä menoissa koivuntuohisia naamareita.

121. päivää tervehditään sanoin "päiväseni, syöttäjä, anna rauhutta, tervehyttä päin aluksi, kaikessa katso, vartioitse" tai "terve kasvos näyttämästä, päivä kulta koittamasta, aurinko ylenemästä".

122. päivänpuoleista rinnettä kutsutaan "puhtaaksi maaksi".

123. saamelaiset sitovat päivälle ympyriäisiä vitsoja jotka koristellaan kaiverruksin ja voidellaan rasvalla ja verellä.

124. saamelaisten päivänvitsat punotaan kolmesta koivunvarvusta (vitsan keskelle jätetään punomaton kohta johon sidotaan valkoinen lanka).

125. saamelaiset ripustavat päivälle punotut vitsat korkeille paikoille (toisen tiedon mukaan jätetään lähteeseen tai puroon).

126. saamelaiset uhraavat päivälle poron järjestämällä eläimen luut ympyrän muotoon, syömällä lihat
ja kuljettamalla päivälle kuuluvan osan vaaran päälle ympyriäisvitsaan sidottuna.

127. saamelaiset muistavat päivää kesän valoisimpana aikana puuroa keittämällä ja ympyriäisvitsoja sitomalla.

128. saamelaiset kääntyvät päivän puoleen eksyessään.

129. saamelaiset uskovat kuun suojelevan kantavia poroemoja.

130. saamelaiset toivovat kuulta "selkeitä öitä" pienten puisten renkaiden läpi (renkaiden alkumuotona etusormella ja peukalolla tehty ympyrä).

131. saamelaiset kutsuvat helmikuuta kuun nimellä (kuova-manno, vrt. helmikuiset kuun palvontaan liittyvät menot).




132. "joko päivä päälle puihen, joko aurinko ylenet, jo on päivä päällä puihen, jo on aurinko ylennyt", "kule päivä, viere päivä, kule päivä kuusikolla, vieri päivä vitsikolla, karka katajikkohon" (ajan katsominen päivän liikkeistä).

133. marit kutsuvat päivänhaltijaa Awaksi (emo), Ketse-awaksi (päivän-emo) ja Os-ketse-awaksi (valkoisen-päivän-emo).

134. marien lehtoihin kuuluu Ketse-awalle pyhitetty uhripuu.

135. marit lahjoittavat Ketse-awalle valkoisia kankaita ja eläimiä.

136. marit kääntyvät Ketse-awan puoleen kuivuuden aikaan.

137. marit kutsuvat kuunhaltijaa Teleze-awaksi (kuun-emo).

138. marien lehtoihin kuuluu Teleze-awalle pyhitetty uhripuu.

139. marit uskovat Päivän ja Kuun emojen tietävän kaikenlaista "koska paljon kulkevat ja paljon näkevät".

140. marit kutsuvat aamunkoin haltijaa Uzera-kugu-jumeksi (haltijaa muistetaan juomauhrein).

141. marit kutsuvat lämmönhaltijaa Sokse-awaksi ja poudanhaltijaa Umer-awaksi.

142. "enen päivän nousennaista, kuun jumalan koitennaist" (kuun ja päivän yhteydestä).

143. uutta kuuta tervehditään heittämällä ilmaan lunta tai oksia ja lausumalla "terve, terve, uus kuu, terve elläksein, mie nuoreks, sie vanhaks".

144. hantit kutsuvat pohjoista pohjaksi, alemmaksi puoleksi, paikaksi-missä-nälkäpilvet-ovat ja puoleksi-minne-joki-laskee ja etelää latvaksi, yliseksi, lämpimän-maan-paikaksi, kotipuoleksi ja päiväksi.

145. hantit kutsuvat länttä laskevan-päivän-puoleksi ja uponneen-päivän-puoleksi ja itää puoleksi-missä-päivä-on-aamulla.

146. hantit pitävät länttä huonona puolena ("koska vie päivän").

147. hantit pitävät itää hyvänä puolena ("koska tuo päivän").

148. hantit ymmärtävät ihmiskehoa päivän mukaan (oikeaa puolta pidetään elämän, valon ja päivännousun puolena, vasenta pimeyden, kuoleman ja päivänlaskun puolena, vrt. vasemman käden polku).

149. hantit käyvät makuulle itää kohti ("koska kuolleiden puolelle ei tulisi kiirehtiä").

150. hantit kutsuvat päivää valoksi (sänko) ja kuuta pieneksi valoksi (äj sänko).

151. maaten käydään vasemmalle kyljelle, ylös noustaan oikealta (päivän puolet).

152. "anna moata moataksen, lepuuta levätäksen, moan luvalla, kuun luvalla, tämän kunnahan kukulla, tämän harjun harteilla, tämän lanton peälaella, kuo miula kultaturkki, vanu miula vaskivaippa, kuu makauttamah, päivä nostamah" (maa, kuu ja päivä).

153. "kuu makauttamah, päivä nostamah" (kotoperäisiä iltarukouksia).

154. nukkuvaa herätellään sanoin "nouse päivieä katsomah, kuutamaista tähtämäh".

155. kuulle ja päivälle uhrataan sanoin "osa kuulle, osa aurinkolle, otavalleki osansa".

156. päivän tervehdys lausutaan päivälle itselleen (ihmisten tervehtiminen myöhäistä alkuperää, hyvää huomenta=good morning).

157. "sill on sen roven vajellan, sill om piäzem päiväyksen" (päiväys eli päivän matka).

158. "mänes katso taivoselta, onko syntynd synnyn koitto", "jo nyt on syndyt synnynkoite, peässyt on päivä paistamaha, kuudama kumottamaha" (päivän vieraita nimiä, synty=sun).

159. hantit pitävät ihmisiä päiväeläiminä koska "eivät näe yöllä".

160. hantit eivät liiku öisin.

161. hantit eivät tee yöllä työtä, ulkotulia tai mitään mikä häiritsee yön järjestystä ja yöllä liikkuvien eläinten ja henkien elämää.

162. päivää pidetään ihmisten ja eläinten aikana, yötä esivanhempien ja henkien.

163. kuun pimeinä päivinä vältellään työntekoa ja äärimmäisiä tunteita (kuun mukaan eläminen).




164. päivänlaskun aikaan mennään ulos "hämärikköä pitämään" (pyhiä aikoja).

165. päivän vala lausutaan päivän sijainnin mukaan ("niin totta kuin nouseva päivä on päälläni", "niin totta kuin laskeva päivä on päälläni").

166. päivän uskotaan sokaisevan valansa rikkojan.

167. mordvalaiset puhuttelevat päivää nostamalla kädet ylös ja kääntämällä kämmenet päivään päin.

168. komit ymmärtävät sanalla päivä kauneutta, hyväsydämisyyttä ja kiltteyttä.

169. komit pitävät päivää, kauneutta ja järjestystä alkuhenki Jenin luomana.

170. komit pitävät kuuta alkuhenki Omelin luomana.

171. mordvalaiset sytyttävät päivän (chi) noustessa kynttilän ja pyytävät onnea ilmanhenki Skailta (päivän ja ilman menojen sekoittumisesta).

172. mordvalaiset kutsuvat päivänhaltijaa nimellä Chi-paz.

173. obinugrilaiset kumartavat haltijoille "paikallaan myötäpäivään kääntyen" (päivän liikettä mukaillen).

174. obinugrilaiset kutsuvat tulevaa aikaa "edelleen-elettäväksi-kuuajaksi, edelleen-elettäväksi-päiväajaksi".

175. "pietähpä nyt sula sovinto, siksi ilmasta ikeä, kuuksi kullan valkijaksi" (ilma ja kuu sopimuksien vahvistajana).

176. ruoka-aikoja kutsutaan päivän sijainnin mukaan (vatjan oomnikko, tsespäivä, puol peiwe, öhtagoine).

177. hantien mukaan "kuu ja päivä loivat ihmisen".

178. "päivönen heitty heinän peähän, kuudamo heitty kuusen kukkaraselle" (uskotaan voivan ilmestyä kaikkeen mihin paistavat).

179. sanalla kehä tarkoitetaan kuun ja päivän kehää eli kehoa eli kehystä (komin kits), ihmiskehoa (viron keha), piiriä ja ympyrää (saamen giessat), vannetta (mansin kys, hantin köts), pyöreää sauvansompaa (mansin suw-kis, hantin sok-köts), piiriä ja sateenkaarta (unkarin kegy, kegyelet) ja päivää (mordvan si, marin ketse).

180. sanalla koi tarkoitetaan kojoa eli kajoa eli sarastusta, koillista ilmansuuntaa, kointähteä eli aamutähteä, iltaruskoa (viron koi-valge), aamuruskoa (liivin kuoi, komin kia, mansin koj, hantin kui) ja päivänkoittoa (unkarin haj).

181. sanan kuu johdannaisia ovat kuutamo (lyydin kudam, vepsän kudmo), kuukausi (liivin ku, hantin xuw, samojedin kitada) ja kuukautiset (karjalan kuuhized).

182. saamelaiset kutsuvat nousevaa kuuta sanalla kuojijit (kuo=kuu).

183. "nouse uamulla varrae, nouse kuta kahtoma, auriku ylenevve" (aurinko=auriku=auer kuun, kuun hehku, saamen ovrudeh, hehku, helle, hiillos).

184. sanalla lounas tarkoitetaan eteläistä ilmansuuntaa (inkerin lounet=etelä, lyydin lounaine=lounas, liivin lenag=kaakko), keskipäivää (viron louna), päivällistä eli lounasta (karjalan lounat, vepsän louna), päivää (udmurtin lun, nun), päiväsaikaa (udmurtin lun-adze) ja päivänvaloa (komin lun).

185. sanan pimeä muotoja ovat inkerin pimmehys (kuun tai päivän pimennys), karjalan pimevys (pimeys), vatjan pimiä (pimeä), viron pime (sokea), viron pimedus (pimeys), liivin ku pimdoks (kuun pimennys), liivin päva pimdoks (päivän pimennys), udmurtin pejmit (pimeys), udmurtin tolez pejmitomon (kuun pimennys), komin pemid (pimeä), samojedin päewde (pimeä) ja kantauralin pilmi (pimeä).

186. sanalla puhde tarkoitetaan aamunkoittoa, aamu ja iltahämärää, herättämistä (saamen boktet), herätystä (mordvan puvtams) ja heräämisaikaa (herätä puhdikkaana eli puhtia täynnä).




187. sanan päivä johdannaisia ovat lyydin päivär (päivällisen ja illallisen välinen ateria), vepsän päiduda (valkeneva päivä), päivitada (valkaista päivänvalossa), vatjan päivettyssäg (päivettyä), viron päevitada (paistattaa päivää) ja liivin päuvi (päivi=aurinkoinen).

188. sanan päivä vanhimpia merkityksiä yhdistetään tuleen (komin bi, bia (tulinen, valoisa), komin biva (vyössä kannettava tuluspussi), samojedin feabemeam (lämmitellä), selkupin pötpi (lämmin) ja kantasamojedin pejwä (lämpö)). 

189. sanan valkea johdannaisia ovat valkie (valo, tuli), päivänvalkie (päivänvalo), lyydin valged (valo), valgeta (kirkastua), vepsän vauked (kirkas), päivavouktal (päivänvalossa), vaugneda (valjeta), vatjan valkea (valoisa), valko (valo), viron valge (valoisa), päevavalgel (päivänvalossa), valgus (valo) ja valge-valu (päivänvalo).

190. sanan valkea vanhimpia merkityksiä yhdistetään salamaan (viron valgutada (välähtää), valk (salama), 
liivin valkto (salamoida), marin walyodo (kirkkaus), walyaltam (loistaa), wolyentso (salama) ja unkarin villam (salama)).

191. sanaa yö pidetään kuun toisena nimenä (kuu=yön valo, kuunhaltija=yön-valon-ukko, yö=viron öö, liivin ie, saamen iggja, mordvan ve, vä, udmurtin uj, komin voj, mansin ji, jiy, hantin ej, jej, unkarin ej).

192. kuutamoa kutsutaan kuun valoksi (inkerin kuv valo, liivin ku val).

193. mansit kutsuvat kuunhaltijaa Etpos-ojkaksi (yön-valon-ukko), ympyrää-juoksevaksi-mieheksi, yön valoksi ja matkustajaksi.

194. mansit kutsuvat kuunvaiheita syntyväksi kuuksi, kasvavaksi kuuksi, kuuksi-jonka-silmä-on-täysi, väsyneeksi kuuksi ja himmeneväksi kuuksi.

195. mansit uskovat kuun "syntyvän ja kuolevan".

196. mansit tietävät kuun ympärillä olevan "ketunnahkalakin" lupaavan pakkasia.

197. mansit uskovat päivän nuolevan kuuta (yhtaikaa näkyessään).

198. mansit yhdistävät kuuta kylmyyteen, yöhön, talveen ja miessukupuoleen.

199. mansit pitävät kuuta ja päivää sisaruksina (toisen tiedon mukaan pariskunta).

200. mansit muistavat kuuta täydenkuun aikaan ja kolmena viimeisenä talvikuuna (keskitalven kuu,
pettävän kotkan kuu ja lumisen kuoren kuu).

201. mansien talvikuiden menoihin kuuluu majojen kiertäminen korien ja kattiloiden kanssa, ruuan valmistaminen, yhdessä syöminen ja ruuan viskaaminen ilmaan sanoin "Setä-kuu, tule tänne, lämmitä, lämmitä, onnellista kesää".

202. mansit uskovat sään ja hyvinvoinnin riippuvan kuun tahdosta.

203. mansit kutsuvat päivänhaltijaa Xotal-ekwaksi (päivän-eukko).

204. mansit yhdistävät Xotal-ekwaa lämpöön ja naisellisuuteen.

205. mansit pitävät Xotal-ekwaa kuun sisarena ja kuun puolisona.

206. mansit pitävät Xotal-ekwaa valon ja lämmön tuojana.

207. mansit kuvailevat Xotal-ekwaa "taivaalla asuvaksi vanhaksi naiseksi joka majasta tullessaan aloittaa 
päivän ja sisään palatessaan lopettaa sen".

208. mansit kutsuvat loihtien pilveen mennyttä päivää.

209. mansit uskovat päivänlaskun jälkeisen kajon lupaavan poutaa ("Päivän-eukko katsoo taakseen"),
päivän molemmin puolin näkyvien kajojen ("väärät päivät") ilmojen muutosta ja päivän päällä näkyvän 
kajon lumen tuloa.

210. selkupit kutsuvat kuuta ja päivää "taivaallisiksi veljeksiksi" (tym-joen selkupit sisaruksiksi).

211. selkupit pitävät kuuta ja päivää maan ja taivaan poikina (maata ja taivasta nuorempia).

212. selkupit uskovat kuun jakautuneen kahtia päivän ja alisen haltijan (loz) taistellessa tästä (valoisa puoli ja pimeä puoli).

213. selkupit pitävät kuunpilkkuja "Kuu-ukon kaappaaman neidon kantamuksina".

214. selkupit pitävät päivänsäteitä "siivekkäinä olentoina jotka asuvat taivaan ensimmäisessä kerroksessa ja tuovat elämää maan pinnalle" (uskotaan saattavan naiset kohdulliseksi).

215. selkupit pitävät talvista kuuta (eret) päivää vahvempana (päivän ajatellaan lepäävän talvisin).

216. selkupit uskovat kuun "nostavan kuolleet maasta kylmyydellään".

217. selkupit pitävät vuoden kolmea lyhyintä päivää päivän (celi) lepopäivinä.

218. selkuppien mukaan "päivä lepää talvisin maan alla olevassa syvässä korossa, korpin suojellessa untaan".

219. selkupit uskovat talviunilta palaavan päivän "saavan valonsa vanhemmiltaan ja maasta kipinöivästä tulesta" (vanhempina maa ja ilma).

220. selkupit uskovat päivän "syntyvän uudestaan talvisin, voimistuvan kasvaessaan, sulattavan jään ja lumen ja antavan vedelle elämän maa-emolta saamansa tulen avulla" (päivän, maan ja tulen yhteydestä).

221. selkupit eivät katso suoraan päivään ("vain päivästä ennustajat saavat katsoa päivää").

222. selkupit kutsuvat päivän säteitä varsiksi ja ruo´oiksi (celitil qu).

223. selkupit uskovat maanjumalatar Ilinta kotan (elävä-vanha-nainen) lähettävän lapseen hengen päivän ensimmäisessä säteessä (lapsen ajatellaan syntyvän säteen osuessa maahan).

224. selkupit uskovat ihmisten syntyneen "seitsemästä ensimmäisestä päivänsäteestä" ("seitsemästä
päivänsädeihmisestä").




225. selkupit pitävät kuuta "yön päivänä".

226. selkupit selittävät kuun puolittumista päivän ja alisen hallitsijan Lon käymällä taistelulla (Lo vei toisen puoliskon alisen kuuksi, vrt. langeta lo-veen).

227. selkupit kutsuvat päivän kehiä "lapasiksi" (nopi).

228. selkupit kutsuvat ilmansuuntia nimin "lämmin puoli", "tähtinen-yö-puoli", "päiväinen puoli" ja "taivaallinen-päivän-alapuolinen-puoli" (päivänsuunnat).

229. nganasanit kutsuvat päivänhaltijaa Kou-nemaksi (koin-emo).

230. "aurinkonnousu ja aurinkollasku ol vanahojen ilemasuuntija" (päivänsuunnat).

231. "aamurusko kaavun kastaa", "aamuruskaa ei o uskomista" (aamuruskon luonteesta).

232. "kuu jo hiukka aimotti mettän takkaa" (kuu aimottaa).

233. "kun kuu syntys nin oli kaikken tyhjempät ala, ei sillom pitänym mikkääv versoma" (kuun ja kasvun yhteydestä).

234. "kuu käänty alallee" (täydenkuun jälkeen).

235. "alakuu hävittää, yläkuu kasvattaa", "alakuusa on kaikella kalalla hyvä syönti", "alakuulla tartuntahiiset lähtee, jos sillor rasval laittaa ja sil voitelee, nii kyl paranee" (alakuun vaikutuksista).

236. "alakuu on kun kuu vaijjuu" (vajoaa alalleen).

237. "ku on tyhjän kuun aika ja oikhem pimeä, sanothan on alankopimeä" (tyhjän eli pimeän kuun ajasta).

238. "kyllä siitä ilimat muuttuu kun kuu kiäntyy alapuoleks" (kuun kääntyminen).

239. "se om pualipäivästä kaikki korkeemmalla, se alenee siittä sitte hiljaksee" (nouseva päivä, puolipäivä, aleneva päivä).

240. "ilma kovenee vaikka pitäs päivänsyrännä alenema" (päivänsydän eli keskipäivä).

241. "päivä se o ampunu aivan tolloksi" (päivänpistos).

242. "annan päevältä menöö aorinko pessiisä ja tuloo pesistään kolomea päeveä ennej jouluo, sen pitäisi näöttäötä ainakin kolme kertaa että tulisih hyvä vuosi" (pesäpäivät).

243. "aurinko armahti niin että tänään tuli lämmä päivä", "arvoksee tul kirkas päevä, vaekka uamusela pileveil" (lämmin päivä ja kirkas päivä).

244. "arvattavastis se heittää satamasta kuuhan kuu kääntyy" (kuun ja sateen yhteydestä).

245. "kännin päätä päivöselle, kumartime kuuhuelle" (kuun ja päivän kumartaminen).

246. "hämmyyv vanhaan aikaan askareet tehtii" (päivän mukaan eläminen).

247. "päevän viiruo on tuolla auringonlaskulla" (päivän viirut).

248. "aurinkompaistosess ol lysti lämmitellä" (päivän tuomia iloja).

249. "aurinko om pesillään" (joulukuussa).

250. "oamurusko saetta, ehorrusko kaunista ilimoa", "aamuruska tiätä ehtotuisku, ehtoruska tiätä aamukaunist ilma" (ruskoista ennustamista).

251. "puissa oksat on päeväpuolia enimmä" (oksat päivän puolella).

252. "ku o alkukuut ni sit ruppe kasvama, mut ei loppukuut ni sillo ei kasva", "alkukuuh maam päällej ja loppukuuh maam siseen" (kuunvaiheiden ja kasvun yhteydestä).




253. "kuu kääntyy alannehelle" (täyden kuun jälkeen).

254. "alakuullahan se kuivaa puu paremmin, että ei se ihan yläkuulla", "alakuuhun kuuluu olevan akkaväkiki palijon hempijämpää" (alakuun vaikutuksista).

255. "kuu synty jo entispäevä ehtoosti" (kuu syntyi eilisiltana).

256. "saa nährä tuleeks ilmois muutoksi ku syntyy uus kuu" (uuden kuun syntyminen).

257. "päivä salo alako tuntuva ja tähet rupes huamakoitumaa" (päivän salo).

258. "kuu näyttä haamus", "kuu hoamullaam paestaa" (kuun haamu eli pimeä puoli).

259. "kuu on haavoilhan" (alkaessaan pienenemään).

260. "jo päivän haahmua näkkyy" (haamua eli kajoa).

261. "päiväi sen on halistuttanu", "päivänen halistutti sen" (päivän haalistamat vaatteet).

262. "oli toh päiväliekkoses" (liekkosessa eli paisteessa).

263. "päivä jo mäni edez" (laski mailleen).

264. "päivyt ku katso jälelle, humen on hyvä pouda" (taakseen katsova päivä eli Päivän-emo).

265. "ko päivykäz laskija loja ja ko ruskotta ni homen tullo hyvä päivä" (päivänlaskusta ennustamista).

266. "kats kuim päivä paista hyäst" (hyvä päivä).

267. "päivä häigäjä silmäd" (päivään katsomisesta).

268. "iäst noiso ja merre laskija" (päivän suuntia).

269. "ikkun alt katsotti" (uutta kuuta).

270. "gu oli allappäi" (alaspäin eli allapäin).

271. "peräst päiväl lazun ilma tullo jolagaks" (viileäksi).

272. "sis ku oikki kirkkast päivä katso jälelle, ni gu pilven ald sild ni" (jälelleen katsova päivä, elävä olento).

273. "päivyhen ympär on sirkiä kruga" (kirkas kehä).

274. "keskipäiväl kubahain tullo lyhykkäizeks" (päivän ja kuvajaisen eli varjon yhteydestä).

275. "oiki vanat sanovit ter päivä" (terve päivä).

276. "kum pimmehyz" (kuun pimennys).

277. "milloin ku syndyi, us ku" (kuun syntyminen).

278. "mamoi nägi kuida unez" (kuun näkeminen unessa).

279. "ku kumatta läbi metsän" (kuumattaa eli kuumottaa eli loistaa, vrt. kuuma, kuume).

280. "kogo ön on kuvalkia" (kuuvalkea eli kuunvalo).

281. "meil ain merre laskis se päivä" (inkerissä).

282. "päiväl lasku punetti", "päivä alka punettua" (päivän punainen).

283. "ai miden tänäbä ol lämmä" (jokainen päivä erilainen).

284. "päivä noizi nim myhä" (marraskuussa).

285. "päivät ku pitkenid, iäst noizi ja pohjaise laskiz" (pitenevät päivät).

286. "ot siä näht kum pimehyst" (kuun pimennystä).

287. "miä ku päivedyin, kaik punaizeks vedi" (päivettyä eli ruskettua).

288. "päivykäz laskija loja" (luoja=luode, päivän laskusuunta eli uhrisuunta).




289. "tänä bä ol lämmä päivykkäin" (päivykkäinen).

290. "mänit päivä istuma tyn kera" (päivän istuminen).

291. "ko päivykäz laskija loja ja ruskotta ni tullo hyvä päivä" (laskea luojaan).

292. "päivä rägittä ni kovast", "nim päivyd rägittä tänä bän" (räkittää eli paahtaa, helle=räkkä).

293. "us ku syndyi" (uusi kuu).

294. "lumi syp ja päivyt purro" (päivän purema).

295. "päivyd gu ei tavand sihe lumme ni eihä hä sullantka" (päivän ja sulamisen yhteydestä).

296. "päivud valmista marjoja" (päivän ja kasvun yhteydestä).

297. "päivä pilgahtaissa" (päivän pilkahdus).

298. "ei u nim pitkä pilviä sto päivyd ei paissa" (päivä pilviä väkevämpi).

299. "ai ku siä ot kovast päivättynd" (päivettynyt).

300. "kats kuim päivyd rägyttä" (räkyttää eli paahtaa).

301. "jämäkkäh päiväzen laski, vihma lienöy" (jämäkkään eli paksuun pilviverhoon).

302. "äkie ku tulou, kai piä jykenöy" (pää tulee painavaksi kuumalla).

303. "vieläkö on päivä jalalla", "on i päiväne jalgazessa, ei laskietsen" (päivä jalkeilla, elävä olento).

304. "päiv on illalleh" (päivä illallaan eli laskemassa).

305. "ildaranda" (länsi, rantalaisten päivänsuuntia).

306. "ildarusko on, vielä sidä viluo lienöy" (iltaruskosta ennustamista).

307. "katsoz ilduzora kulleh räsköttöä", "kylmeäv vähäizen ildutsiirul" (iltaruskon nimityksiä).

308. "päivä illahtau" (illahtaa, alkaa laskea).

309. "ilda algau hämärdyö", "jo ildoa hämyi" (hämärä, hämy).

310. "hämärdyy illal konza laskiettsoo päiväne" (hämärän ja päivän yhteydestä).

311. "hännälleh päivy meni, rubei laskemahez" (päivän häntä).

312. "päiväh ei voi kattsuo, häiköäy silmie" (päivän pyhyydestä).

313. "hägyrä on kuus ymbär" (kehä kuun ympärillä).

314. "täl seäl hyväntoven puuttuu, ylen om päivy valgei" (päivä vei kalan syönnin).

315. "tämä päivy meni hubah" (hukkaan).

316. "huomena lienou hyvä päivä" (hyvä eli selkeä päivä).




317. "huomeneskoite, kun päivä rupieu koittamah" (aamunkoite eli päivänkoite).

318. "huondespäiväz oli rounu gu kajozu, a illakse vihman loadi" (aamuruskon ja sateen yhteydestä).

319. "tänäpäi huondezzora oli tsoma", "huondezzora rubei näkymäh" (aamurusko).

320. "huondestsura tuloo, hoamistuu" (aamuhämärä).

321. "huondestsiiru" (aamusarastus).

322. "päivä huikai silmät, ei voi kattsuo päiväh" (huikaisee eli häikäisee).

323. "hoahmistav päivän valgei" (haamustaa eli valkenee).

324. "hoamistau pimenöy", "ildoa jo hoamistuu" (haamustaa eli pimenee).

325. "hirvakk on vast yöh lähtie matkah" (yöllä liikkumisen luonnottomuudesta).

326. "poudat pitkäzet tuli" (pitkät poudat).

327. "hibjan kaikem päivitti, paijattah käveli" (hipiän päivettyminen).

328. "päivy heittih hyvin, huomei roih poudu", "päiväine heityi ehtäh" (päivän heittyminen eli laskeminen).

329. "päivä paistoa hellittäy" (hellittää paistamasta).

330. "päivy hallannuh puun" (halkaissut puun).

331. "Jumalam päiveä ei vojja eisteä da ni kuudamoa" (päivä ja kuu alkuhenki Numalan luomuksia,
loi suuret asiat).

332. "päivy nouzou raikosteleh" (rakoilee, pilkistää).

333. "ehty pimenöy" (ilta pimenee).

334. "päivy men ehtäh" (iltaan).

335. "mi on kauniz ehtykuudamaine" (iltakuutamo).

336. "ehtypäiv oli kajozu" (iltapäivä).

337. "ehtytsiirus pastattau" (iltarusko).

338. "päiväin avavui pilven tagan" (tuli esiin).

339. "päivöä asettau paistamah" (asettuu paistamaan).

340. "päiväzestä kuvahasta andau" (kuvajaisen eli varjon alkuperästä).

341. "ku huomuksella andau koittien koilizee, rändä lienöy" (päivän sään ennustaminen).

342. "taivahan alussal päivänlasku rojottoa" (rojottaa eli loistaa, vrt. roihu).

343. "täyzi kuudam keänäh jo alal" (täysikuu kääntyy alakuuksi).

344. "päiv on alahana" (tammikuussa).

345. "uvvelkuul, alakuul" (kuunvaiheita).

346. "päiväne algau nossa" (päivänen).

347. "om päivänkoite kahallah" (auringonnousu peittää taivaanrannan).

348. "päiveä tsirittäy, vezi nouzoo itsez" (vesi eli hiki).

349. "kaja tuli, ka vilustau" (päivä meni pilveen).

350. "kajoza kuudamaine" (pilvien takaa kajastava).




351. "kajozasti päivy pastau" (pilvien takaa).

352. "kajozah päivy laskih" (pilvien taakse).

353. "päivän kajoz nägyy" (kajos eli kajastus).

354. "katehet syyväh kuutoman" (kuun vihollisia).

355. "katehii pöläteltii, jotta kuutoma alkais paistoo ta valota pois" (kateiden karkottaminen).

356. "kajakko kuudam" (kirkas).

357. "katso kaitristuu päivy, kohenou" (kirkastuu, selkenee).

358. "kuu on kaidane" (kapea).

359. "kamboam pimiez, en voi lähtie pimiez" (kammoan pimeää, ihminen=päiväeläin).

360. "kuudaman kandu nägyy" (kanta eli sirppi).

361. "kuu on kannalleh, pikoi reunaine nägyy" (makaa kannallaan).

362. "kulun kuun kandani katkeni" (pimenevän kuun sirppi katkesi).

363. "uuven kuun kannikkoni nägyy" (uuden kuun sirppi).

364. "kuudaman kannikkoin on pikkaraine" (pieni sirppi).

365. "sellälleh on kuudan, vilu roih tämä kuu" (kuun asennosta ennustetaan).

366. "nyd lienöy päiväksi pouda, kuin vihmu" (sadetta seuraava pouta).

367. "päiveä pastau, ittsie kastau" (sanotaan kun sataa ja paistaa yhtaikaa).

368. "tänäpäi on kuun kado, pimie on matkata" (kuun kato, pimeä kuu).

369. "pimeni, kuun kado on, kulukuu, ei nävy ni midä" (kulukuu).

370. "päiväne sijaudu kaunehesti" (laski sijoilleen).

371. "kaunisteleh päiväine, ga azunnougo vihman" (päivän ja sateen yhteydestä).

372. "kaunehesti pastau, sit pilveh heitteleh" (päivän elämää).

373. "kaunehel katsoh tämä päivy" (päivän katse).

374. "tämä on vilu kuudama, kekalleh on, selälleh, pyözyrä tsura alahpäi, vajoa tsura ylähpäi" (pyöreä puoli alaspäin, vajaa puoli ylöspäin).

375. "kuudama kekalleh kekottoa" (makaa kekallaan eli selällään).

376. "kuudama on keimerä" (käyrä).

377. "pahojen ilmojen iellä kuu on kehässä" (kehistä ennustetaan).

378. "päivän kehä nägyy" (päivän kehä).

379. "kuu on kehäs, pakkani kuu tämä roih" (syntyy pakkaskuu).

380. "kuu on keikalleh" (sirpin yläkärki nojaa taaksepäin).




381. "kuun kehusta" (kehä).

382. "kuu kehiy" (tekee kehiä).

383. "vihmaksehan se kuu kehiy" (kehiminen tietää sadetta).

384. "kuu kadoi, heitti vallotannan" (kuun valon tärkeydestä).

385. "yöt yöttäin, päivät piättäin" (sanonta).

386. "kuudam kadoau pilveh" (kuun elämää).

387. "päivä kavoksendelou" (katoilee).

388. "kelie keveäni rusko, sykysyini lämpimiksi, talvirusko pakkasiksi", "kevädrusko kelilöiksi", "kevätrusko kelie, syyzrusko lämmindä" (ruskoista ennustamista).

389. "lammastu keritäh ainoz uvvel kuul" (kuun mukaan työskenteleminen).

390. "päivypaston ker vihmuu" (sataa ja paistaa).

391. "kuvahan on lyhyt keskipäivän aigua" (kuvahainen eli varjo).

392. "päivä oli kesessäh kun läksin" (keskipäivä).

393. "ei selgiesti paissa, keskih nägyy" (puolipilvistä).

394. "ymbär on kiehkie kuudama" (kuun pyöreydestä).

395. "päivä kiändyy ildah" (kääntyy iltaan).

396. "kuun kiännös" (käännös).

397. "nygöi päivän kiänyndän ymbäri" (päivä alkaa lyhenemään kesäkuussa).

398. "kuudama kiilottoa" (loistaa).

399. "päivä kihottaa" (pilkistää).

400. "päiv kihottoa jeäviksendeleh pilvilöin keskez" (pilkistää pilvien keskeltä).

401. "myödäpäiväh kiero" (päivän ja puiden yhteydestä).

402. "kiirakko kuudamaine pakkazel" (kirkas kuutamo).

403. "pakkain kiinitteleh, vie on kuudamal kiberäd kynned" (kuun ja pakkasen yhteydestä).

404. "vähäzen kiirahteloo päivä, silmeä näyttelöö" (päivän silmät).

405. "kiirakko päivy" (kirkas).

406. "päivä kimottau silmih, silmie huikuau" (kimaltaa, häikäisee).

407. "silmät kiltsistytteä päiveä vaste, ei soa kattsuo päiväl vastah" (päivän pyhyydestä).

408. "kimakat pouvat" (kuumat).

409. "kilo" (heijastus, säde).

410. "päivä kun kilottau, ei puutu kala" (päivän ja kalansyönnin yhteydestä).




411. "pilvestä päivä kilettäy" (säteilee).

412. "päivä paistaa kilhakasti" (kirkkaasti).

413. "päivä paistoa, ylen kiliesti tsiritteä" (päivän sanoja).

414. "päivä kilistelekse pilven takoate" (säteilee pilven takaa).

415. "päiveä tsiritteä" (paahtaa).

416. "kirei päivy" (hellepäivä).

417. "päiv on kirakko" (kuuma).

418. "käzi kibeneksendelöö kuun keännyndaigoih" (kuunvaiheiden ja vaivojen yhteydestä).

419. "kuun keännälmyksil kibei kohtu kibeneksendelöö" (kuun kääntyessä).

420. "kuunkeänälmyksil dalgu kibeneskendelöy" (jalka kipeytyy).

421. "päivä kinnastau, ilmad muuttuu" (paistaa pilvenraosta).

422. "kindahad ollaa päiväzen bokassa" (kintaat päivän kyljissä).

423. "siämmuutto tulou ku kuudamaz ymbäri puolen toizen ollah kindahad" (kintaat eli sapet).

424. "päiväz ymbäri ollah kindahat, siämmerkkilöiks niidy vanhu rahvas sanottih" (merkitsevät säänmuutosta).

425. "kirjova päivä tuloo huomena" (kirjava eli vaihteleva).

426. "puttsi kiristäh päivypastol, vandehed avavutah" (päivä avaa astioiden vanteet).

427. "päivy kiristyy, kirakko päivy nouzoo" (kirakko eli kuuma).

428. "katsos päivä kizoau" (päivä kisailee, elävä olento).

429. "päiväpaistos tuohi kitserdyy" (tuohi käpristyy).

430. "itse päiväzeh kattsoo, da kirtsistää" (siristelee silmiä).

431. "peä kibeni räkkiedy, tsirittäy päiveä" (pää tuli kipeäksi helteellä).

432. "kuutomoa koalattau" (paistaa pilvien takaa).

433. "päiväistä koalattau, vihma lienöy huomena" (päivän ja sateen yhteydestä).

434. "päivä uumenessa koalattau" (paistaa pesästään, päivän pesä pilvien takana).

435. "päiveä koalattoa pilvilöin kesses, vihmad roiteh" (pilkistää pilvien keskeltä).

436. "päiveä koalattoa, loadinov vihman" (menee pilveen, alkaa sataa).

437. "muga oli räkki, higi kohtalleh valui rungas" (päivän ja hien yhteydestä).

438. "päivy nouzoo koikahtah" (nousee jaloilleen, elävä olento).

439. "päivä nouzou koilizesta" (vrt. idästä).

440. "dohäi nägyy koilline, tsuppu rubiau ruskottamah" (päivännousun suunta).




441. "päivä kohti paistakkah, kuudamuo korennol" (kutsuvia sanoja).

442. "päiväne kohti pastaa" (päivää kohti kulkeminen).

443. "päivä kohoi kuni magaimmo" (kohoaa eli nousee).

444. "kojakasti päiveä pastoa" (viileästi).

445. "päiviteksem peästäjes koivunviel silmii pestäh" (päivityksen eli päivänpiston hoitamista).

446. "päivä koittau" (sarastaa).

447. "päiväne koittau" (päivän hellimänimiä).

447. "sui koittau" (suvi eli eteläinen taivas).

448. "katso päivä koittoa, anna Jumala päiveä, hyväm päivän sanoma" (luojahenki Jumala päivän antajana).

449. "zora koittau, ajoseäd roih hyväd" (aamurusko eli sarastus).

450. "zora koitattau, talveh roih lumempano, kezäl vihmu" (aamuruskosta ennustamista).

451. "ku huomuksella andau koittien koilizee, rändä lienöy" (aamuruskon kotoperäinen nimi, vrt. koiperhonen, koitähti).

452. "päivänsijavossa ku on koite, vihma tulou" (sijavo eli nukkumapaikka).

453. "katso koite nägyö, Jumal andoi koittien" (päivän ja luojahenkien yhteydestä).

454. "kuudama kollottau" (alkusointu).

455. "egläi oli gorembi, tänäpäi on hoivembi" (jokainen päivä erilainen).

456. "päivä kodomaalla mänöy" (uskotaan yöpyvän kotonaan ihmisten tavoin).

457. "päiväne koduotou ildazilla" (kotoutuu).

458. "vilu roiteh tämä kuu, ylen on kuudama kouzura" (käyrä).

459. "kouzuralleh on kuudamu, vilustah" (lupaa pakkasta).

460. "kuudama om pikoi pikkarani, kouzurani" (kuun kutsuminen kuuksi, riippumatta kuunvaiheesta).

461. "katso kun kuutoma paistau" (talviöiden ilo).

462. "tänäpäi on parembi päivy gu egläi" (päivä kerrallaan).

463. "päivä on kuivikkane, ei vihmu" (kuivat ja sateiset päivät).

464. "piälitsi on heinät kunehtuttu päivypastol" (heinät päivän kuivattamia).

465. "ei soa sanuo kuutomakse kuni villa kypsyy" (kiertonimien käytöstä).

466. "kumoallah on kuutoma" (kumollaan).

467. "päivy peälakal pastaa, kuudan otsal kumottaa" (päivä paistaa, kuu kumottaa).

468. "kuudam kumoittoa" (kuun sanoja).

469. "do on ildu, raviah päivy kului" (nopeasti).

470. "kuu kulustui, kululleh mäni" (kulukuu eli alakuu).




471. "päivännouzu kultsottoa" (päivän väri).

472. "illampäivy ku tulov uvvel kuul, sid uudine annah kylveä" (kuun ja päivän mukaan työskenteleminen).

473. "ihan kuutoin aiga on kulukuun loppu" (kuuton aika).

474. "hauvilla on kululla kuulla hambahat terävät, uuvella kuulla ei ou hambahie" (kuun ja hauen yhteydestä).

475. "haugii ei puutu ustih kulus kuus" (kulukuulla työskentelemisestä).

476. "ei pohjazel tuulel allotettu eigo kulul kuul" (töitä).

477. "kulukuu illas päi pimenöy, uuzikuu illaz on valgei" (kuunvaiheiden eroista).

478. "kulukuudan ehtästäy, illoiz ei nävy ni midä, kuudamanvalgied ei ole" (pimeä kuu).

479. "kuu on kulullah" (kuluu eli vähenee).

480. "kuu kululleh mäni" (täysikuusta kulukuuksi).

481. "päivypastoh mendyi higi kuohastuu" (päivän ja hien yhteydestä).

482. "ylen kuzettau, onnakko päivä rodiu" (päivän ja kusen mukaan nouseminen).

483. "silmät kurpistuu päivypastoz" (menevät sirrilleen).

484. "kuukastella" (nousta varhain eli kuun aikaan).

485. "kuuta tervehittih kun uusi kuu nähtih ensi kerta, sanottih, terveh uuvella kuulla" (kuun tervehtiminen).

486. "iestäh kuu kuluu, takoatah täyttelöy" (kuun elävästä luonteesta).

487. "kuu on syndyn, jo on tsirpin levehys kuudamoa" (kuu ja kuutamo).

488. "uuzikuu, kazvajakuu, täyzikuu, kulukuu" (kuun kaudet).

489. "kuu keändyö uuvelleh" (kuun kääntyminen).

490. "uuskuu syndyö" (syntyvä kuu).

491. "kuu täydyö, täyzikuu" (kuun täytyminen).

492. "kuu keändyö kululleh" (kääntyy kulukuuksi).

493. "kuu on täydeimyölleh" (täysikuu).

494. "jo on kuu vajaudunnu, jo on kululleh päi" (kuun elämää).

495. "uvvel kuul leibeä, vanhal kuul vetty" (kuun mukaan työskentelyä).

496. "kululla kuulla ei kala syö" (kuun ja kalojen yhteydestä).

497. "kuun kannoil pidäs siä olla, libo vihmu libo tuulou lib ylen tsiried" (sään ennustamista).

498. "katso illaz nägyy uuzi kuuhut" (uuden kuun näkeminen).

499. "kuudama kuusottoa" (häämöttää).

500. "päivy jo rubiou kuuzottamah" (häämöttämään).




501. "nouskoa pois, jo päivä kuussottau" (päivän mukaan eläminen).

502. "päivä nägyy kuussottaa pilven alla" (pilkottaa).

503. "kuutoman kintahat" (kintaat eli sapet).

504. "sykysyllä ei kuutomoa soanun sanuo kuutomakse vain riesakse, kun oli villa kypsymässä"
(kuun kiertonimiä).

505. "täysi kuutama" (täysikuu).

506. "päiväni paistau, kuutoma kuumottau" (alkusointu).

507. "jo on puoli kuudamoa" (puolikuu).

508. "kuudamav valgia" (kuun valo).

509. "kuudama on juuri täys" (tullut täydeksi).

510. "kuudoma nouzou, laskietsou" (kuun elämää).

511. "kuudamu min kirkkahasti pastaa" (kuun karjalainen nimi).

512. "päivy peälakal pastaa, kuudan otsal kumottaa" (paisteen tuntuminen päässä).

513. "kuudam vajavuu kulul kuul" (vajautuu eli vähenee).

514. "kuudamaz on akku lypsinrengin ker" (kuussa nähtyjä ihmisiä).

515. "kuudan kadoi, on astuo paha" (kuun valon tärkeydestä).

516. "kuudan on kulumizeh" (kulullaan).

517. "kuudam pastau, valgei on yö" (kuun yöt).

518. "uuzi kuudamaine jiävih" (jäävii eli näyttäytyy).

519. "puoli kuudamast on" (puolikuu).

520. "kuumottoa, paistau pilven alta päivä" (häämöttää, pilkistää).

521. "kuudama kuumottoa" (kuumottaa).

522. "päivy vai vähäizel pilvilöin välis kuumottau" (kuulla ja päivällä samoja teonsanoja).

523. "nygöi illoil kuunkado on" (kuunkato, pimeä kuu).

524. "kuunkehikkö" (kuun kehä).

525. "kuunkehä nägyy" (kuun muodosta).

526. "kuunkeännyndä" (kuun ajatellaan kääntyvän).

527. "naizil kävyy pezokset kuunkeänälmyksen aigah" (pesokset eli kuukautiset).

528. "kuunkiänälmyksez voibi povvistoakseh, k ei sit povvistannehes, sit hätken vihmuu" (sään ennustamista).

529. "kuunkullampäiväne" (ikivanha).

530. "kuun muute" (muutos, vaihe).




531. "kuumpohda" (pohja, viimeinen neljännes).

532. "kuunvaihien aigah" (vaiheen eli kääntymisen).

533. "kuunvaihtuz" (käänne).

534. "ylen on tämän uuvenkuun kannikko kyherä, ga vilu tämä kuu roiteh" (käyrä sirppi tietää pakkasta).

535. "päiväpaissolla nägyy kuvahane" (kuvahainen eli varjo).

536. "päiväzestä lieu kuuvahane" (kuvahaisen synty).

537. "jo kuutusteloo, kui kägöi kukud jallaz aigazeh" (kuutustella, liikkua kuun aikaan).

538. "kuudamankannikko" (kannikko eli sirppi).

539. "nygöi on kuudamankado suutkad toized, sid uuzi kuu syndyy" (kuunkadon kestosta, suutka=vuorokausi).

540. "kuudamankehä" (kehäjumalat).

541. "kuutoman kynnet" (kuun kynnet, sirpin päät).

542. "kuudamankynned on kiberäd, pakkaine roih" (kiperät eli käyrät).

543. "kuudamampuolisko nägyy" (kuun puoliskot).

544. "kuudamansarved" (sirpin päät, kuun eläinhahmoista).

545. "kuudamavvalgie on" (kuunvalo).

546. "kuudamanvalgiel hyvä on ajoa" (reellä).

547. "yöl om pimei konz ei ole kuudamanvalgei" (kuun valon tärkeydestä).

548. "yöl on hyvä matkata kuudamanvalgiel" (kuun valossa).

549. "kuudamanvalgie on seä" (kuun säät).

550. "kuudamanvalgei yö" (kuun valaisemat yöt).

551. "johai päivy kuutasteleh, nävyksendelöy" (päivä kuutastelee, liikkuu kuun aikaan).

552. "oigiel ajjal nouzemmo, emmo kuutastelei" (emme liiku kuun aikaan).

553. "kuutoin aiga oli" (kuuton aika).

554. "kuu rippuu kynzilleh" (riippuu kynsillään, kuun eläinhahmoista).

555. "nygöi on kuudamal kynnet kiberäd" (käyrät kynnet).

556. "kylä vuotti uutta kuuta, miero päivän nousentoa" (odotettuja eli mieluisia asioita).

557. nganasanit kutsuvat kuuta naisten maaksi.

558. nganasani-noidat voivat matkata naisten maahan pyytämään kuulta syntymättömän lapsen varjosielua (sielusta voidaan päätellä lapsen nimi ja sukupuoli). 

559. nganasanit pitävät kuuta "roikkuvana kehänä jossa asustaa ystävällinen Tisyaro-henki" (yksi synnytyksessä avustavista hengistä).

560. selkupit pitävät päivää miespuolisena ja kuuta naispuolisena.




561. selkupit kutsuvat päivää "ihmisten luojaksi".

562. selkupit uskovat naisen tulevan lapselle päivän säteen (ilsat) koskettaessa tätä (sanalla ilsat tarkoitetaan sädettä ja yhtä ihmisen sieluista).

563. selkupit uskovat päivän tuovan takaisin kuolleita (jälleensyntyminen).

564. kuun ja päivän alkuperäiset nimet ovat lähtöisin samasta sanasta (kantauralin kuu=kiji, koi=koji, 
pidetty samana olentona tai sisarukset).

565. sanalla aurinko tarkoitetaan liekkiä, lämmintä, tulta ja tyyntä (saamen avr, marin umer, udmurtin omir).

566. sanalla rahko tarkoitetaan haarautuvaa ja kahdeksi jakautuvaa (kuun kiertonimiä).

567. sanalla päivä tarkoitetaan kiehuvaa ja kuumaa (komin pom), lämmintä (selkupin pö), lämmintä ilmaa (kamassin pelo), ilman lämpenemistä (hantin pem), lämmittelemistä (nganasanin feabeme), lämpimänä pysyttelemistä (saamen bivva), vaatteiden kuivattelemista (saamen bikte) ja lämmintä kesätuulta (nenetsin piw, merkityksistä käy ilmi (lämpö) miksi alettiin käyttää pyhänä pidetyn koi-sanan sijasta).

568. sanalla kul tarkoitetaan aamua, aamupäivää, aamuvarhaista ja aamuruskoa (hantin xotno, mansin
kol, unkarin holta, nenetsin xu, enetsin kururuo, nganasanin kiduatu, selkupin kar, kamassin korodon, kotoperäinen aamu-sana).

569. sanalla jelä tarkoitetaan poutaa, päivää, valoa ja valoisaa (saamen jaelakas, nenetsin jale, enetsin jere, nganasanin jale, selkupin tjeel, kamassin zala, vierasperäisen valo-sanan vastineita).

570. sanalla itä tarkoitetaan aamua, esiin tulevaa, kasvavaa eli itävää, päivän nousemista, päivännousun suuntaa ja ylös nousevaa (viron ida, saamen jienta, hantin et, kantasamojedin oto).

571. sanalla jit tarkoitetaan iltaa ja yötä (marin jot, hantin jeton, mansin jit, selkupin yyde, kamassin nudi, kotoperäinen ilta-sana).

572. nganasanit kutsuvat päivän emoa nimellä Kou-niamy.

573. nganasanit pitävät Kou-niamyä ja Mou-niamyä (maa-emo) haltijoista vanhimpina. 

574. nganasanit pitävät valon emoa (Dialy-niamy) ja elämän emoa (Nilu-niamy) Kou-niamyn ilmentyminä
tai luomuksina (tarinoissa Sirota-niaksi kutsuttu urho viettää jokaisen emon luona yön, heimojen syntytarinoita).

575. nganasanit pitävät kuuta tarunomaisen urhon Delba-ngon asuinpaikkana (toisen tiedon mukaan Nilulemyn eli elämän emon).

576. nganasanit kutsuvat kuuta nimellä moj (vrt. tervehdys moi, vrt. Moi-lanen).

577. nganasanit kutsuvat kuuta nimellä ny ja (naisten maa).

578. nganasanien mukaan noidat matkaavat päivän luokse koin eli päivän sädettä pitkin (kou didar).

579. nganasanit pyytävät päivän emolta lasten hyvinvointia.

580. nganasanit pyytävät päivän emolta porojen, napakettujen ja kaikkien elävien olentojen kasvua
ja lisääntymistä.

581. nganasanit kutsuvat päivää nimellä kou ja kuuta nimellä moj (kenties koi=päivän tervehdys,
moi=kuun tervehdys).

582. nganasanit pitävät päivää luojahenki Nguon lähettiläänä ja tahdon valvojana.

583. nganasanit kutsuvat päivää avuksi onnettomuuksien ja tautien aikaan (parantava voima).

584. nganasanit pitävät kuunpilkkuja kuuhun lähetettyinä noitina (elävät kuussa).

585. hantit pitävät kuunpilkkuja kuuta ilkkuneena tyttönä (jonka kuu otti luokseen).

586. selkupit pitävät kuunpilkkuja vettä kantavana tyttönä (jonka kuu otti luokseen).

587. nganasanien mukaan kuun emo antaa hahmon kaikille eläville olennoille (päivän emo elämän,
vrt. varjo eli hahmosielujen hakeminen kuusta).

588. nganasanit pitävät kuuta "maan sisuksina".

589. nganasanit pitävät kuuta "naisen pohjana" (päivä "miehen pohja").

590. mansit muistavat kuuta ja päivää kahdesti vuodessa (joulukuussa ja heinäkuun puolivälissä).




591. mansien kuulle ja päivälle järjestämiin menoihin kuuluu koivun kaataminen, oksien karsiminen, henkien kuvien kaivertaminen tuoheen, puun suuntaaminen päivännousua kohti ja henkien kutsuminen kumarruksin ja rukouksin (pyydetään asettumaan koivun päähän).

592. enetsit pitävät päivää naispuolisena.

593. enetsit uhraavat piilostaan palaavalle päivälle valkoisen poron (uhriporolla tulee olla täplä yhdellä puolella, uhrataan "elämään vapaana kuolemaansa asti").

594. enetsit pitävät kuunpilkkuja mahtavan kuuhun nousseen noidan Viruren hahmona (pilkuissa kannusta lyövä noita).

595. enetsit kutsuvat kuuta nimellä diri (myös kuukausi).

596. enetsit kutsuvat päivää nimellä kaja.

597. nganasanit pitävät kuuta maan vanhempana sisarena (ei ottanut osaa luomiseen).

598. nganasanien mukaan kuun emo alkoi pitää lukua kuuhisista ja raskauksista ihmisten ilmestymisen jälkeen.

599. nganasanit pitävät kuuta naishahmossaan olevien naisten suojelijana (vrt. eläinhahmossaan olevien).

600. selkupit pitävät kuuta ja päivää luojahenki Numin kahtena silmänä.

601. nenetsit kutsuvat päivää nimellä jale (vrt. jailakas).

602. nenetsit kutsuvat valoa nimin jaljkaa ja qleko.

603. nenetsit kutsuvat kuuta nimin irij ja jirii (vrt. Irja, Irina).

604. nenetsit kutsuvat kuukautta nimin irij ja jerii.

605. nenetsit kutsuvat päivää nimin chajer ja haer.

606. nenetsit kutsuvat päivää palvovaa noitaa nimin chajhet hangaada ja haha dagoda.

607. nenetsit uhraavat päivälle poroja joiden turkeissa on valkoisia liekkejä ja pilkkuja (elämän haltijalle eläviä uhreja). 

608. nenetsit pitävät päivää luojahenki Nomin silmänä.

609. nenetsit kutsuvat päivänmatkaa sanalla iamda.

610. sanalla itä tarkoitetaan kuun ja päivän ilmestymistä (kantauralin eto, vrt. e:llä alkavat kuun nimet).

611. selkupit kutsuvat kuuta nimin ku ja kui.

612. selkupit kutsuvat kuukautta nimin kuno ja kininco.

613. selkupit kutsuvat päivää nimellä jäela (tarkoittaa valoa ja valoisan aikaa).

614. komit kutsuvat päivän emoa nimellä Shondi mam (udmurtin Shundy mumy).

615. komit yhdistävät päivää hedelmällisyyteen ja naarashirveen (vrt. kalliomaalausten päivä-hirvi).

616. nenetsit kutsuvat päivää ja valoisan aikaa nimellä deri.

617. nenetsit kutsuvat päivää nimellä kaja (vrt. kajo, kajastus).

618. nenetsit kutsuvat kuuta nimellä diri.

619. nenetsit kutsuvat etelää nimellä pedu.

620. hantit kutsuvat kuuta "vanhaksi mieheksi".




621. hantit kutsuvat kuuta nimin tilas ja tilos.

622. mansit kutsuvat kuuta nimin yong-op, yam-p ja et-pos.

623. hantit kutsuvat päivää nimin xatol, xatt, xat, katt, sunk ja synk.

624. mansit kutsuvat päivää nimin qotol, qatol ja xotäl.

625. hantit eivät osoita kuuta sormella ("ettei sormi tule kipeäksi").

626. hantien mukaan päivän emo ja kuun ukko elävät ylisen ylemmissä kerroksissa ("päivän-emo valjakkoineen ja kuun-ukko rekineen").

627. hantit pitävät päivää naispuolisena (Kotl anki).

628. hantit pitävät kuuta miespuolisena (Tylys iki).

629. hantit pitävät päivää miehen aikana.

630. hantit pitävät yötä naisen aikana.

631. hantit järjestävät rukoukset ja uhrimenot uuden kuun aikaan (kuun alku merkitään puuhun, loppukuu arjen aikaa).

632. hantit uskovat päivän syntyvän joka päivä idässä (missä elää hyväntahtoinen henki Pugos-lung) ja kuolevan siirtyessään länteen (missä elää alisen henki Yl-vang).

633. hantien mukaan ylisessä elää "seitsemän päivän veljestä" (imi khili).

634. hantit rukoilevat kuuta ja päivää yhtaikaa (rukouksissa mainitaan molemmat).

635. unkarilaiset pitävät päivän nousua parantumisen, puhtauden ja uuden alun suuntana (sairasta istutetaan aamuisin itää kohti, parantavia sanoja lukien).

636. unkarilaiset pitävät päivän laskua kuolevaisuuden suuntana (sairasta istutetaan iltaisin länttä kohti, parantavia sanoja lukien).

637. unkarilaiset syövät parantavia rohtoja iän ja kuunvaiheen mukaan (nuoret uusi kuu, 30-vuotiaat täysi kuu, vanhat vanha kuu).

638. udmurtit kutsuvat päivän emoa nimellä Shundy-mumy.

639. marit kutsuvat päivänhaltijaa nimellä Osh keche yumo (valkoisen päivän jumala).

640. marit kutsuvat aamukoitteen haltijaa nimellä Uzhara yumo.

641. komeja edeltäneiden kansojen taiteessa (permin-eläin-tyyli) länteen päin liikkuva päivä-hirvi joutuu liskon nielaisemaksi (toisen tulkinnan mukaan lisko yhdistää kaksi hirven kuonoa, ajanlaskun tunnuksia).

642. erzalaisten alkuhenkiin kuuluu Ange patiai (luojaemo), Chipaz (päivän ilmentymä) ja näiden kolme poikaa Nishkepaz, Mastoron kirdi (maanhaltija) ja Varmanpaz (tuulenhaltija).

643. erzalaisten luomistarinoissa alkuhenki Chipaz muokkaa ihmiset savesta (toisen tiedon mukaan maasta).

644. erzalaisten luomistarinoissa luojaemo Ange patiai syntyy Chipazin (suuri lintu) allensa murskaamasta munasta (Ange patiaita pidetään nuorempien haltijoiden emona).

645. moksalaiset pitävät Skai-jumaluutta ajan ja päivän haltijana (toiselta nimeltään Shkabavaz, pidetään erzojen luojahengen Thsipazin nuorempana ilmentymänä).

646. erzalaiset pitävät päivänhaltija Thsipazin poikaa Nishkepazia yhtenä luojahengistä.

647. erzalaisten luomistarinoissa luojahenki Chipaz meloo kivellä alkumeressä, luo syljestään toisen luojahengen, pyytää toista henkeä sukeltamaan hiekkaa alkumeren pohjasta ja levittää sukelletun hiekan veden päälle (jolloin muuttuu maaksi).

648. mordvalaiset yhdistävät keltaista väriä hedelmällisyyteen (vrt. lasten syntyminen päivänsäteistä).

649. mordvalaiset suunnistavat päivän suuntien mukaan (moksan sin stiama sire, erzan tsi lisema en, mistä päivä nousee, moksan sin madoma sire, erzan tsin madoma en, minne päivä laskee).

650. erzalaisten mukaan luojahenki Chipaz (moksan Skai) elää päivässä (chi=kehä).




651. mordvalaisten luomistarinoissa kuu ja päivä luodaan taivaan jälkeen (taivas maan jälkeen).

652. moksalaiset kutsuvat kuuta nimellä kovs.

653. erzalaiset kutsuvat kuuta nimellä tsera.

654. moksalaiset kutsuvat päivää nimellä shis.

655. erzalaiset kutsuvat päivää nimellä stir.

656. mordvalaiset pitävät kuuta nuorena miehenä.

657. mordvalaiset pitävät päivää nuorena neitona.

658. moksalaiset kuvailevat päivää sanoin mazy (punainen) ja liambe (lämmin).

659. mordvalaisten luomistarinoissa ihminen luodaan 77 paikasta kerätystä savesta, hiekasta ja mullasta (luomisen aloittaa vedenhaltija ja viimeistelee eli herättää henkiin Chipaz).

660. erzalaisten mukaan luojahenki Chipaz "jakoi ersat heimoihin ja antoi heimoille kielensä ja tapansa". 

661. mordvalaisten mukaan päivä voi rankaista ihmisiä "paistamalla seitsemän kertaa vähemmän"
(jolloin talvista tulee "seitsemän kertaa raskaampia").

662. mordvalaiset kutsuvat kuun emoa Kov avaksi.

663. erzalaiset kutsuvat päivänhaltijaa Cipaziksi ja Šipaziksi (ci=kehä, paz=henki).

664. erzalaiset kutsuvat päivänhaltijaa Verepaziksi (korkein henki).

665. marit kutsuvat päivänhaltijaa nimellä Keche iumo.

666. marit uhraavat päivälle valkoisia hanhia (kesyjä hanhia, tavan myöhäisestä alkuperästä).

667. marit kutsuvat yötä nimellä jut (vrt. jutella).

668. marit kutsuvat pohjoista nimellä jut jamak (yön suunta).

669. marit kutsuvat päivää ja säätä nimellä kege.

670. marit kutsuvat keskipäivää nimellä kegabal.

671. marit kutsuvat etelää nimellä kegabal jamak (keskipäivän suunta).

672. marit kutsuvat auringonkukkaa nimellä kegabortem.

673. marit kutsuvat kuuta nimellä talaze (kuukauden vanha, talazas).

674. marit kutsuvat toivomista nimellä talanem (kuulta toivominen).

675. marit kutsuvat ihmettelemistä nimellä tar.

676. marit kutsuvat kuunhaltijaa nimellä Tylze.

677. marit kutsuvat aamun ja aamuruskon haltijaa nimellä Uzhara.

678. virolaiset sanovat pimeän kuun aikaan "kuu on pesas".

679. saamelaiset kutsuvat päivän emoa nimellä Beaivi (vrt. Päivi).

680. saamelaiset kutsuvat Beaivia "ihmisten emoksi".




681. saamelaiset pitävät Beaivin tytärtä Beaivi-nieidaa parantavana haltijana.

682. saamelaiset kutsuvat kuuta nimin manna, mano ja manno.

683. saamelaisten tarinoissa Beijen-neite opettaa ihmisille hyvyyttä, nöyryyttä, porojen kesyttämisen taidon, vaatteiden valmistamisen taidon ja kotapeitteiden valmistamisen taidon. 

684. saamelaisten mukaan Beiwe-neida liikkuu ihmisen ja poron hahmossa.

685. saamelaisten tarinoissa Beiwe matkaa taivaan läpi poronsarvien muodostamassa suojassa (liikkuu yhdessä tyttärensä kanssa).

686. saamelaisten mukaan päivä saa heinät kasvavaan ja antaa poroille hedelmällisyyttä.

687. saamelaiset uhraavat päivälle valkoisia poroja ja kehän muotoon sidottuja vitsoja.

688. saamelaiset rasvaavat majojen oviaukot kevättalvella Beiwen palatessa ("jotta söisi säteillään rasvan ja vahvistuisi").

689. saamelaiset pitävät Beiweä "kaikkien elävien olentojen emona".

690. saamelaiset pitävät poroja Beiwen lapsina ("lahjoitti porot ihmisten iloksi").

691. saamelaiset kumartavat palaavan Beiwen suuntaan.

692. saamelaiset sitovat Beiwelle vanteita (heinistä, vitsoista). 

693. saamelaiset ripustavat Beiwen lahjat kodan lähelle olevaan koivuun.

694. saamelaiset maalaavat Beiwen kuvan kannuksen kalvon keskelle (luojahenki).

695. saamelaiset pitävät tulta päivän kilpailijana (polttouhreja voidaan suorittaa vain talvella päivän poissaollessa).

696. saamelaiset kutsuvat päivän tytärtä nimellä Sala niejta (pidetään lumen ja pakkasen karkottajana).

697. saamelaiset uhraavat päivälle kaamoksen jälkeen, keskikesällä ja syksyllä.

698. saamelaiset kutsuvat kuuta nimellä aske (vrt. Asko).

699. saamelaisten tarinoissa kerrotaan Askovis-nimisestä riiviöstä joka istuu tulen ääressä, välttelee työtä ja kukistaa hirviömäisen stallun.

700. saamelaiset pitävät Askovista kuun tyttären (Ahces-eatne) poikana (kuun tytärtä ja päivän tytärtä 
(Njaves-eatne) yhdistetään luomiseen). 

701. saamelaiset välttelevät loukkaamasta kuuta (uskotaan ottavan loukkaajan luokseen).

702. saamelaiset pitävät kuuta porojen suojelijana (etenkin vasojen ja vasomisajan).

703. saamelaiset pitävät kuun aikaa levon aikana (lasten ei anneta laskea mäkeä pimeässä).

704. saamelaiset kutsuvat päivää "ihmisten isäksi" (osalla heimoista miespuolinen).

705. saamelaiset pitävät päivää metsästyksen ja poronhoidon opettajana.

706. saamelaiset pitävät päivää villipeurojen antajana.

707. saamelaisten tarinoissa ihmiset polveutuvat "päivän pojan ja jättiläisen tyttären liitosta" (mielissään oleva päivä antaa parille myötäjäisiksi villipeuroja ja opettaa poikansa metsästämään).

708. saamelaisten tarinoissa ihmiset polveutuvat "päivän ja ihmisnaisen saaman tyttären ja poropaimenen liitosta" (heimojen syntytarinoita).

709. saamelaiset kutsuvat valoa nimellä cuvv.

710. saamelaiset kutsuvat pimeyttä nimellä sievvn.




711. saamelaiset pitävät päivän himmenemistä sään muuttumisen enteenä.

712. saamelaiset pitävät kuun ympärillä olevaa kehää lumen enteenä.

713. saamelaiset pitävät taakseen katsovaa päivää sateen enteenä.

714. saamelaiset kutsuvat katoavaa kuuta nimellä nohkki mannu (nohkkat=nukahtaa).

715. saamelaiset kutsuvat itää nimellä nuorti.

716. saamelaiset yhdistävät kuuta ja päivää heimojen ristiinnaimisen alkuperään (päivän (njavvis) ja kuun (attjis) lapset yhdistyivät vaimojensa (njavvis-ene, attjis-ene) kautta ja sopu palasi maan pinnalle).

717. saamelaiset yhdistävät Beiveä lämpöön, ruohon kasvuun ja vasojen selviytymiseen.

718. saamelaiset pitävät Beiven tunnuksina vitsoista sidottuja vanteita ja myöhemmin käyttöön tulleita metallirenkaita (kuvaavat päivän pyhänä pidettyä muotoa).

719. saamelaiset pitävät Beiveä yhtenä pyhistä esivanhemmistaan (heimojen perustajia eli toteemeja).

720. saamelaiset pitävät päivän kehää Beiven kasvoina (bejve nieras, päivän posket, biejjie tjälmie,
päivän silmät).

721. saamelaiset pitävät päivää vasojen suojelijana.

722. saamelaiset turvautuvat päivän apuun eksyessään ja suunnistaessaan.

723. saamelaiset pitävät Beiveä valon, lämmön ja hedelmällisyyden antajana.

724. saamelaiset pitävät Beiveä kesän tuojana (vie pois kylmyyden ja lumen).

725. saamelaiset pitävät Beive neidia hyvien ilmojen antajana ja taitavana parantajana (kutsutaan etenkin 
"pään keveyttä" hoidettaessa).

726. saamelaiset punovat päivälle vanteita (kolme koivunoksaa punotaan yhteen, keskikohtaan asti, 
punokseen sidotaan nauha, värjätään poron verellä).

727. saamelaiset asettavat päivälle tarkoitetut lahjat vanteiden keskelle (vrt. kivikehien keskelle).

728. saamelaisten päivälle lausumaan rukoukseen kuuluu päivän osoittaminen puunkappaleella 
(puuhun kaiverrettu pyöreä reikä).

729. saamelaiset uhraavat päivälle metallisia renkaita (lasketaan jokeen jäiden lähdettyä, ennustetaan 
säteiden osumisesta renkaaseen).

730. saamelaiset kutsuvat kannuksiin maalattuja päivänsäteitä päivän poroiksi (beiwe-labikje).

731. saamelaisten mukaan Biejjien-niejdellä on "kesyjen hirvien lauma". 

732. saamelaiset uskovat Biejjien-niejden katoavan nähdessään yötaivaan ("emonsa ja isänsä silmät").

733. saamelaisten tarinoissa miespuolinen päivä nai revontulien Najnas akan ja heille syntyy tytär joka lähetetään maan päälle missä nai poropaimenen (heimojen syntytarinoita).

734. saamelaisten tarinoissa taivaallinen poro (sarv) vetää päivää taivaan halki. 

735. saamelaisten mukaan päivän pojat ja tyttäret istuvat talvisin majan tulisijassa ja heitä ruokitaan kuin tulta (poissa olevan päivän ilmentymiä).

736. saamelaiset yhdistävät päivää lumenvalkoiseen kultasarviseen Meandash-peuraan.

737. saamelaiset pitävät Meandashia maan, elämän, pyyntipaikkojen ja laidunten antajana. 

738. saamelaisten tarinoissa Meandash lentää läpi tunnetun maan, virtsaa vehreiksi muuttuville laidun ja uhripaikoille ja pudottaa kultaiset sarvensa heimoilleen valitsemansa maan merkiksi (haltijan sarvia (tshuorv-tshulta) voidaan käyttää peuralaumojen paikalleen sitomiseen).

739. saamelaisten mukaan päivä ratsastaa "aamuisin karhun selässä, keskipäivisin hirvasporon selässä ja iltaisin vaatimen selässä".

740. saamelaiset pitävät lumenvalkoisia poroja pyhinä (päivän tai Meandashin ilmentymiä).

741. saamelaiset kutsuvat päivälle pyhitetyn seidan ympärille rakennettua sarviaitaa nimellä tshoarve-kärdi (sarvet asetetaan puoliympyrään).

742. saamelaiset pitävät villipeuroja päivän tyttäreltä ja suksia päivän pojan pojilta (galla-bartnit) saatuina (toteemien piirteitä).




743. "myödypäiväh ku venehen keänäd, sid roih hyvä lykky kalal mennez" (päivän ja kalaonnen yhteydestä,
kotoperäinen onni=emo-jumalattarien suosiossa olemista).

744. "myödypäiväh elähyy on hyvä elaigu" (elää myötäpäivään).

745. "myödypäiväine elaigu" (onnekas elämä).

746. "eibo tietty, mihnäh se päivy pimenöy" (asiat joita ei ymmärretä selitetään tarinoissa, "miksi päivä pimenee").

747. "räkel näivistyd da vaivistud" (näivistyt ja vaivistut, päivän voimasta).

748. "nägyjä päivä" (näkyvä, näkyviin tullut).

749. "nägyi päiv on jo, nouze nygöi magoamaz eäre" (päivän mukaan nouseminen).

750. "päivän nägö kadoi" (näkö eli kasvot).

751. "päivy nävyksendelöy pilvilöin keskez" (näyttäytyy, näyttää kasvojaan).

752. "heitti päivä nävynnän" (katosi pilvien taakse).

753. "päivypasto nudristutt itsen" (nuudutti eli väsytti).

754. "nengoine päivy nutsistuttau da läylenzyttäy" (hellepäivä väsyttää ja laiskottaa).

755. "nuutsistuttav ylen äjjäl, vaivistuttau räkel seäl" (nuuduttaa ja vaivuttaa helteellä).

756. "kazvajad nuuvuttih, pouda otti" (kasvit nuutuivat).

757. "päivypasto nuorenduttau" (päivänpaiste tekee nuoreksi, vrt. päivän säteestä syntyminen).

758. "päiväizen nouzendu" (päiväsen nousu).

759. "kuudaman nouzendu nägyy" (kuutaman nousu).

760. "kuudama nouzou" (nousee, liikkuu, elää).

761. "päivä nouzou koilizesta" (koi=päivän vanhempi nimi). 

762. "päiväine nouzoo" (mieluisa näky).

763. "minä olin dallas päiväzen nouzuu myö" (päivän mukaan eläminen).

764. "heinäd on nuivakat, pouda otti" (pouta kuivatti heinät, päivän vahingollisesta puolesta).

765. "päivypastol nukahtih" (päivän ja unen yhteydestä).

766. "päiveä pastau nolaittau" (nolaittaa eli pilkottaa, vrt. Nolanen).

767. "päivä poltti ta nahka nilau" (nahka nilaa eli kesii).

768. "koillini on netsiellä päiti" (tuolla päin, koi-lli-nen).

769. "päivällä suoriev lähtemäh, a yöllä ei ni ruohi" (liikkeen aika ja levon aika).

770. "niilahtih päivy paistamah" (niilahti eli pilkisti).




771. "niilailoo päiveä vähäizel" (sukunimi Niilanen, päivästä polveutuvat suvut).

772. "kuu möllöttää" (katsoo, tuijottaa).

773. "kohtsilleh rubieu möllöttämäh päivä" (elävä olento, vrt. Möllönen).

774. "myödypäiv on eläjez" (myötäpäivä, myötätuuli, kotoperäiset onnet).

775. "päiväine meni pilveh" (liikkeiden seuraaminen).

776. "kuum muuttiezilla lienöu vihma ili pouda" (kuun vaihteessa).

777. "uuzi kuu matkoau" (matkaa, liikkuu, elää).

778. "päivy mustutti päivitti, muga tsiritti tänäpäi" (mustutti=rusketti, tsiritti=siritti, etunimi Siri, 
sukunimi Sirinen).

779. "murgimpäivy pastau" (murkinapäivän suunnasta, aamupäivällä syöty murkina).

780. "päivä on murkinapäiväsel männyn" (kaakkoon).

781. "murgimpäiväin on lämmin" (aamupäivä). 

782. "päivy talvel madalatsi kävelöö" (kävelee matalalla, elävä olento).

783. "päiv on murginoiz" (kaakossa).

784. "päivä moah laskieteh" (laskee maahan, vrt. mailleen).

785. "päivy jo moah meni, nygöi roado pidäy loppie" (päivän mukaan työskenteleminen).

786. "päiveä katsahteloo, kodih mielestelöö lähtie" (ajan katsominen päivästä, vrt. omituiset ilmakehää tuhoavat "kellot").

787. "katso mingo hyväm päivän luadiu" (hyvän eli poutaisen päivän).

788. "päivä matkoau" (aina liikkeessä).

789. "päivy pastamah läiskistih" (pilkahti, välkähti, vrt. läiskä).

790. "päiveä läivyttäy pastau" (pilkistelee).

791. "päiveä läivähytti, ga heitti" (pilkisti laskiessaan).

792. "tänäpäi päiveä läiväilöy, avavunnougo päivy tänäpäi" (pilkistelee, valkenee).

793. "lämmästi päiveä pastau" (lämmön antaja).

794. "lämmittäy päivä muada" (päivän ja maan läheisistä väleistä).

795. "lämbivyölleh om päivy" (lämpenemään päin).

796. "päivämpasto läpettäy" (väreilee kuumalla ilmalla).

797. "jiä päiväl vastah läpettäy" (läpettää vastaan päivälle, eläviä olentoja).

798. "päivy läikisteleh, valgoiloo da pimeksendelöö" (päivän elämää).

799. "päiveä paistoa läikäsköitteä" (paahtaa kuumasti).

800. "päiveä paistoa läikötteä, peänahka katkieloo" (päänahka kesii, päivän voimista).




801. "nygöi roza läimistyi, päivy poltti" (poltti kasvot punaiseksi).

802. "luodehen koitto keveäs keliks, sygyzez lämmiks" (iltaruskosta ennustetaan).

803. "päiväne luodeheh laskeh" (laskusuunta).

804. "päiväd lyhetäh" (lyhenevät).

805. "nyt lyhenemäs on päivä" (lyhenevän päivän aika).

806. "kajostih, jo luimistah" (laskee, painaa silmänsä umpeen).

807. "zora koitattau, talvel roih lumempano, kezäl vihmu" (aamuruskosta ennustetaan).

808. "katso lounih päiväne mänöu" (liikkeiden seuraaminen).

809. "päiv on lounazis" (lounaassa).

810. "päivä lounazih mänöö" (päivän liikkeistä).

811. "ielleh lounatpäiviz ildupuoli lähtöö" (päivän kääntyminen illaksi).

812. "lounatpäiväs pilvi nouzoo" (lounatpäivästä, päivänsuunnat).

813. "päivy pastau luikasteleh, onnoako vihmuu vie tänäpäi" (luikkii pilvien välissä, vrt. Luikkanen, Luikkinen).

814. "luikkai pastoa päiveä, ga vihmah punaldih" (pilkisti, kääntyi sateeksi).

815. "päivy luikisteleh pilvilöin väliz" (pilkistelee, virnuilee).

816. "toivot ku päiveä vähäizel luikotti läbi pilvez" (luikotti eli pilkahti, toivon antaja, toivomusten toteuttaja).

817. "luimakko päivy" (piileskelevä).

818. "päivy luimisteleh, ei pasta vesseläh" (luimistelee eli piileskelee, sukunimi Luimanen).

819. "päivypasto poltti käzvarret" (päivän voimasta).

820. "päiveä paistamah loikahtelieteh" (loikahti eli leiskahti).

821. "päiväine loikahteleh pilvilöin väliz" (leiskuu, paistaa).

822. "päivy loikahtih" (alkoi paistaa kirkkaasti, sukunimi Loikkanen).

823. "päiväin avavui loikahtih" (avautui paistamaan).

824. "päivästy loikaskoittau" (leiskuu, loistaa).

825. "päiväne paistav niin, loikottav" (loikottaa eli paistaa kuumasti, sukunimi Loikkonen).

826. "päiveä paistoa loikottoa" (paistaa lämpimästi, vrt. loikoilla).

827. "kuudamaine loikottau" (loistaa).

828. "kuudama loiskottau paistau" (hohtaa, loistaa).

829. "päivä loskottaa" (loskottaa eli paistaa kirkkaasti).

830. "kuudamaine loskottau" (loistaa kirkkaana).




831. "jo päivä paistau tuolta pilvel lomattsi" (lomasta eli välistä).

832. "povvan luadiu" (kuka).

833. "päivän luadiu hyvän tänäpäi" (hyvät päivät).

834. "päivy lirahtih nouzi" (nousi vaivihkaa, huomaamatta).

835. "päivy livahteleh pilvilöin keskez" (päivän ja pilvien läheisistä väleistä).

836. "päiveä rubei pilvilöiz livailemah" (pilkistämään, sukunimi Livanen).

837. "linnunnenä" (etelä, lounas).

838. "päiv on linnunnenäs" (etelässä, vrt. linnunrata, vrt. taivaan pitäminen lintuna).

839. "tänäpäi päivy lipisteleh pilvilöin keskez" (lipistelee eli pilkistelee).

840. "päiväh päi kattsojes silmäd lipistyttäd, tsirittäy" (silmät siristävät päivää katsoessa, päivän pyhyydestä).

841. "päivy liikahtih" (kääntyi iltapäiväksi).

842. "paikal leyhytän viluu, peänhalgoaju räkk on" (tuuletan pyyhkeellä, päänhalkoja helle).

843. "häi do päivännouzuu myö on lekkehil" (lähtee liikkeelle päivän noustessa).

844. "päivä laskou" (aika palata sisään).

845. "päivä laski pilveh, huomena lienöy paha seä" (päivänlaskusta ennustetaan).

846. "päivä laskieteh" (laski mailleen).

847. "päiväne laskietsou i kuudoma" (päivänen, kuutama).

848. "hämärdyh illal konza laskiettsoo päiväne" (päivän ajasta hämärän aikaan).

849. "päivä ol lasul" (alkoi laskea).

850. "heän kun katsahti päiväzen laskuh" (silloin tapahtui jotain tärkeää).

851. "päivä on lassum peäl" (laskun päällä, laskemassa).

852. "päiväzen laskuh sua" (laskuun saakka, kotoperäisiä ajanmittoja).

853. "päivän laskun kere muata rubeimmo" (käymme maaten laskun keralla, päivän mukaan eläminen).

854. "päivän laskuine räsköttäy" (räsköttää eli ruskottaa, vrt. paikannimi Räiskö).

855. "päiv on laskemizilleh" (alkaa laskea).

856. "päivy menöö laskendutiloil" (tiloilleen, vrt. mailleen).

857. "päiväni on jo laskeudut" (aika mennä sisään, ulkotöiden lopetus).

858. "päivä laskevui" (nukkuu ihmisten tavoin).

859. "päivä laisistau imehnisen" (laiskistaa ihmisen, voimakas jumaluus).




860. "pilveksihizel pimendäy päivän" (pilvet=päivän vihollisia).

861. "päivä laski pilveh, huomena lienöy paha seä" (paha eli pilvinen sää, päivän laskusta ennustaminen).

862. "pilvekäs päivy" (pilvekkäät päivät).

863. "pilvestelöö, päiviä kualattaa" (kualattaa, paistaa pilvien lomasta).

864. "on pilvessäh päiväne" (pilvessään, vrt. ilvessään).

865. "päivy meni pilveh" (päivän tärkeydestä, katoaminen huomataan).

866. "moin om pimei da pilvine päivy" (päivä-sanan merkityksestä, pimeäkin päivä päivä).

867. "päivy läikisteleh, valgoiloo da pimeneksendelöö" (läikistelee eli välkehtii, vrt. läikkä).

868. "pilvi päiväm pimendi" (päivää voimakkaampi).

869. "pimenöu illalla, päiväzen lassettuoh" (päivän ajasta pimeän aikaan).

870. "päivy pilkahtih pilvilöin keskez" (hyvä enne).

871. "päiväm pilkahus" (enteilee ilmojen selkenemistä).

872. "päiveä pilkahuteli" (päivän paluun odottaminen).

873. "päiveä pilkahutti, da i pilvestiihez järilleh" (meni takaisin pilveen).

874. "päiveä pilkkai kerran tänäpäi" (päivättömät päivät).

875. "päivä pilkisteä" (pilkistää, kurkkii pilven raosta).

876. "päivy pilkistih paistamah" (iloinen asia).

877. "päivy tänäpäi vai pilkkahuu" (pilkahtelee, vrt. pilkka, pilkku).

878. "yhen kerran tänäpäi päiveä pilkkoali" (vrt. sukunimi Pilkkanen).

879. "päiveä pillahuttau dai järilleh kattau" (kattaa päivän pilvillä, sukunimi Pillanen).

880. "päiv ei piilahtamah piäze" (pilkahtamaan pilvien keskeltä).

881. "päivy vaste tsiritti, nygöi jo piiloh naukahtih" (päivään yhdistetyt teonsanat=päivän sukuja,
vrt. Sirinen, Naukkanen).

882. "päiväine pastau piirungaz" (piirungasta, pilven raosta).

883. "piirutteleh päivy pilvien keskez" (vrt. piirut=pidot, päivän pidot).

884. "päiväni piäm piällä" (kaikki hyvin).

885. "päiv on laskum peäl" (alkaa laskea).

886. "moized on tsirennät päiväpaissod, peänahka katkieloo" (tsirennät=helotukset, porotukset, katkieloo=kesii).

887. "sanottih jotta katso vain kun sill om peä ta kaksi silmöä" (kuulla).

888. "päivät eu peälekkäh, peäksekkäh" (pääksekkäin=seuraavat toisiaan).

889. "ei kahta päiviä piäksekkäh" (sanonta).

890. "päiväd ollah peäksekkäh, ei olla peälekkäh, äjjähpäiväh on äjjeä päiveä vie" (pääksekkäin eli
peräkkäin olevat päivät=lyhyt päivä eli talvipäivä, päällekkäin olevat päivät=pitkä päivä eli kesäpäivä).




891. "päivy peälakal pastaa, kuudan otsal kumottaa" (päivästä ja kuusta kertovat laulut, mainitaan yhdessä).

892. "viis kuud ei pessy" (ei pessyt, ei ollut kuukautisia).

893. "päivy ku seizou, eigo häi jatku eigo lyhene, sid om päivy pezäs" (pesäpäivät).

894. "pilvi päiväzem peitti" (päivän palvojien vihollisia).

895. "päiväine peitui pilven toakse" (ikävä asia).

896. "peityksendelöö päiväine pilvien toakse" (piiloutuu, omasta tahdostaan).

897. "syöpi kum para" (kuuta syövät parat).

898. "päiv on vie palaizel, moakkoa vie" (palaisella eli palaamassa, päivän mukaan nouseminen).

899. "päivä paloau" (palaa, alkaa pidentyä).

900. "päivä palauduu" (pitenee).

901. "paissa päivyt palavasta, kuumasta kumota" (päivän lukuja).

902. "palavasti päiveä paistoa" (palavasti eli polttavasti).

903. "päivä om palavimmuolleh" (palavimmillaan, heinäkuussa).

904. "painui päivy moate" (elävä olento, käy maaten ihmisten tavoin).

905. "päiväine pastattau jo ylähän" (aika lähteä liikkeelle).

906. "kuudam pastattau" (kuutama, vrt. paikannimien ma ja mo-päätteet).

907. "päivy paisteloo" (vrt. hymyilee).

908. "kuudamam paisto" (kuun paiste).

909. "päivypastoz istu" (päivän palvojan piirteitä).

910. "päiväni paistau" (kaikki hyvin).

911. "katso kun kuutoma paistau" (kuun katsominen=kuun pyhittämistä, luonnonusko=perustuu aisteihin).

912. "paissa päivyt palavasta, kuumasta kumota" (päivän lukuja).

913. "päivä paisto nin sitä rupesi vaivuttamah" (vaivuttamaan eli väsyttämään, helteestä valittavat=eivät ole päivän palvojia).

914. "ilmam päiväm paistamatta, kuuhuon kumottamatta" (päivältä ja kuulta salatut asiat, loitsusanoja).

915. "päiväni piälakal paistau, kuutoma kuumottau" (mainitaan yhdessä, kaksoisjumalat).

916. "kuudama loiskottau paistau" (loiskottaa eli loistaa).

917. "täyvel käel päivä paistoa" (täydellä kädellä, vrt. säteet).

918. "tävvel käel jumala päiveä paistoa" (jumala päivää paistaa, jum=num=taivas).

919. "päiväne paistau ägieldi" (ägieldi eli kuumasti).

920. "päiväne kohti pastaa" (keskikesällä).




921. "päivy pastaa räkesti" (räkki=helle).

922. "sie on poigu, kuudamon otsal pastaa" (kuussa nähtyjä ihmisiä, kuusta kertovien tarinoiden henkilöitä).

923. "täh kohtu päivy tulou" (päivän suosimat kohdat=päivän palvojien pyhiä paikkoja).

924. "kuudain paistau" (kuutain).

925. "kuudamaine pastau" (kuutamainen, hellimänimiä).

926. "tävvel käel päiveä pastau tänäpäi" (paisteiset päivät=omia pyhäpäiviä).

927. "päiv ottau voattien" (ottaa eli haalistaa vaatteen).

928. "päivästy toitts ei ozuta nedälilöiz talvel" (ei näyttäydy kahta kertaa viikossa, talvi=kuun aikaa, kesä=päivän aikaa).

929. "kuu on otsalleh" (otsallaan eli kallellaan).

930. "päiväh otsim mänen" (otsin eli kohti, päivää kohti kulkeminen).

931. "ta kuutoin aika oli, ei silloin ollut kuuta eikä päiveä" (kuuton aika, taivas pilvessä).

932. "päiväin om pilvez" (pilviset päivät).

933. "kuu lähenöö olla hänel jo" (kuu lähenee, tarkoittaako kuukautisia vai lapsen syntymää).

934. "kezäl päivä pystyh paistoa" (pystyyn eli suoraan ylhäältä).

935. "kezäl päivy pystyh pastau da ylähätsi kävelöö" (kävelevä olento, vrt. etelän kansojen hevosilla liikkuvat ylisen haltijat).

936. "päiväm poahe" (paahde).

937. "elä päiväm poahtiez issu" (paahtumisen vältteleminen).

938. "päivä puahtaa" (oma paahdin eli kuivatin).

939. "päivä poahtoa ylen äijäl, kai sih i suloa" (sulattaa kaiken, kevään tuoja).

940. "pouda poahutti villat" (paahutti eli kuivasi). 

941. "itsem päivä poavutti, mussendi kaikem" (poavutti=paahtoi, mussendi=ruskensi).

942. "oi päivyt Jumalal luoma, oletko nähnym poijuttani" (asioiden kysyminen päivältä, uskotaan näkevän kaiken päivällä tapahtuvan).

943. "povvam päivän luadi" (aika lähteä liikkeelle).

944. "Jumal povvam päivän andoi" (päivän ja taivaanhaltijan väleistä, Jum=koko taivas, päivätaivas, 
Päivä=yksi taivaalla liikkuvista olennoista).

945. "poudaine päivy" (mieluisat poutapäivät).

946. "poudaza, enembäzel pouda kui poudaksini" (poutaisa ja poutaksinen, -sa ja -nen päätteiden merkityksestä).

947. "povvaksine päivy tänäpäi" (päivän palvojien pyhäpäivät, jokaisella jumalaisella omat pyhäpäivänsä).

948. "kuunkiänälmyksez voibi povvistoakseh, k ei sit povvistannehez, sit hätken vihmuu" 
(kuunkäännelmyksestä eli vaihteesta ennustamista).

949. "kui pouduseä rodineh, sit päivänlask ei ylen äjjäl roikota, vihmu ku rodineh, sid roikottau" 
(päivänlaskusta ennustamista).

950. "puhtaz yö oli" (puhdas eli pimeä).




951. "päivä sijautu, ildarusko rupei puhumah" (päivää seuraava iltarusko, pidetään eri olentoina).

952. "kuu om puolelleh" (puolikuu).

953. "jo kuudama puolenou, jo on särvi lähten" (särvi eli sirppi, sarvekas olento).

954. "otettih semmoini suunta jotta milloin om päivä puolessa" (päivän mukaan suunnistaminen,
vrt. luonnosta vieraantuneiden "kartat" ja "kompassit").

955. "ajo puoleh päiväh soah" (reellä, vrt. päivänmatka).

956. "päivä om puoles" (puolessa eli puolivälissä).

957. "tulim puolel päiväl" (puolipäivä=valoisan ajan keskikohta, eri aikaan kesällä ja talvella).

958. "koilispuoli" (koin eli päivännousun puoli, päivänsuuntia).

959. "puolikuudama on" (puolikuu).

960. "puolikuudam, puoli uuttukuudu" (puolet uutta kuuta, kuun luonteesta, uskotaan syntyvän
uudestaan joka kuukausi).

961. "puolimurginoiz om päivä" (puolimurkinoissa eli kaakossa, päivän liikkeen mukaan nimetyt
ruoka-ajat).

962. "puolimurginoih ehtiy päivy" (päivän liikkeen tarkkaileminen).

963. "jos om puolesta päivästä enemmän ni, kum päiväh seisou selin ni, silloin kuvahaini om pitempi"
(kuvahainen eli varjo).

964. "illal on kuvahaine pitky, puolempiän aigah on kaht ittsie" (kuvahaisen pituuden tarkkaileminen,
kahta itseä=kahden itsen pituinen).

965. "tulen dälgeh puoldapäiveä" (omaa eli luonnollista ajantajua, vrt. omituiset "kellot").

966. "puolipäiväl vihmustih" (päivän ajat).

967. "konsa oli puolirieska, konsa kokorieska" (kuun kiertonimiä).

968. "kuudamam puolisko jo nägyö" (kuutaman puolisko).

969. "nyt om puolteis kuu" (puoltuo=vähetä, kulua).

970. "siitä keännyt vaim puoliöiseh päin tai tulet perillä" (puoliyöhön eli koilliseen tai pohjoiseen päin,
yön suunnat, vrt. kuun suunnat).

971. "talvella purgua, kezällä vihmaa" (tietää kuunkehä, purgua=pyryä).

972. "purguloi vassen om päiväs ymbär kiekko" (purguloi=pyryä, vassen=edellä, kiekko=kehä).

973. "päivä on kezäh päi lämmin" (päivän ja kesän yhteydestä).

974. "päivenendän vuotammo, sid lähtemmö matkah" (odotamme päivän valkenemista, päivän mukaan liikkuminen)

975. "no myö kun olima nuotalla ta päivettymä" (päivetyimme).

976. "konza hyvin päivetty, siidä pandih kazvoilla voida" (voidetta päivän polttamaan).

977. "päiväin i päivenöö" (päivenee eli valkenee).

978. "matkoa päivilleh" (vrt. mene matkoihisi, päivästä keksityt sanonnat).

979. "mene päivilleh, Jumal perikkäs sinul otoksed da annoksed" (vrt. karhu periköön, jumalaiset=omia oikeuden jakajia).

980. "midä sie päivitteled, rubie ruadamah" (oma päivittely, vieras helteessä raataminen, omat työt=tehdään keväällä ja syksyllä).




981. "kävelöö päivitteleh päivypastoz" (kävelee päivän paisteessa, päivän pyhittämistä).

982. "Jumal päivitteleh, päiveä pastatteloo" (Jumala eli Jum eli sinitaivas, vrt. obinugrilaisten Num).

983. "mussaks on kazvod mändy, niim päivitti" (mussaksi eli ruskeaksi, ruskea=karjalan kielessä
punainen).

984. "päivittäy selläd da i rungan kaiken" (päivettää rungon eli ruumiin).

985. "silmät päivitti, silmäd jeädih pihal" (silmät jäivät pihalle, päivään katsomisesta).

986. "päivitimmöz, tänä päi oli tsirakko päivy" (tsirakko=kirkas ja lämmin päivä).

987. "nurmel olles päivityi" (päivettyi heinän teossa).

988. "kudai urai päivityksen varai, paikk uloilleh matkai" (kuka hullu matkaa liina otsalla, kasvojen päivettyminen=kuuluu kesään).

989. "päivyt vastahan tulou" (ilmestyy metsän takaa, elävä olento).

990. "onnakko lienöy päiväksi vihma" (vihmaa seuraava päivä).

991. "hyö päivä käveldih" (päivänmatka, omaa eli saasteetonta liikkumista).

992. "päivän vallotes sammuta tuli" (tuli=päivän korvike).

993. "päivä on illalleh" (illalleen, laskemassa).

994. "nyt om päivä pitkä" (toukokuussa, kevät=päivän aikaa).

995. "tämpyän oli hyvä päivä" (hyvistä päivistä kiittäminen).

996. "päivä paistau ta vettä vihmuu" (taitaa tulla kesä).

997. "päivä ennättäy linnun" (ennättää eli yllättää nukkumasta).

998. "ta päivä paisto nin siitä rupesi vaivuttamah" (vaivuttamaan eli väsyttämään, päivän voimista).

999. "päivä sijautu, ildarusko rupei puhumah" (päivää seuraava iltarusko).

1000. "päivä sijautuv" (sijautuu, sija=peti, nukkuu yönsä ihmisten tavoin).

1001. "päivä nouzou" (nousee nukkumasta, lähtee liikkeelle).

1002. "päivä kodomaalla mänöy" (kotomaalle, taivaan rannassa sijaitseva päivän koti).

1003. "nukka kiissämmä, kumbane dogadiu päivän nouzemassa ennen toista" (kumpi hokaa eli huomaa
päivän ensin, päivästä keksittyjä kisoja).

1004. "päivä paistoa täyvel käel" (kädellinen olento).

1005. "päivä heinät kuivoa kylläkäel" (kuivaa heinät käsillään eli säteillään).

1006. "päivän kämmenel om peldo, ei sih vilu tartu" (päivän kämmenellä eli lämpimällä paikalla).

1007. "katsos ku päivy pastau loskottau" (loskottaa eli loistaa).

1008. "päivy ottau silmät" (häikäisee, vie näön hetkeksi).

1009. "täh kohtu päivy tulou da i pastaa" (päivän suosimat kohdat, pyhiä paikkoja).

1010. "päiv laskun piäl" (alkaa laskea).




1011. "jo om päivy jallal, pidäy nost eäre" (päivä jalalla, vrt. hevosilla liikkuvat lainahaltijat).

1012. "päivy hyvin koitattau, huomei onnoako vihmaksine roih" (koitattaa eli laskee punaisena,
koista ennustaminen).

1013. "päivy menöö moalleh, omal tielleh" (menee mailleen). 

1014. "päivy pastau perzieh, voibi nost iäreh magoamaz" (päivän mukaan nouseminen).

1015. "päivy on alahan, kunne nygei ehtid" (et ehdi ennen päivän laskemista, päivän mukaan elämistä).

1016. "päivy räkittäy" (räkittää eli paistaa kuumasti).

1017. "pädeväm päiväzen pertii pezi" (pädeväm=koko, pitkän, pertii=pirttiä).

1018. "sih meni päiväine, doi ildu tuli" (päivästä iltaan).

1019. "päiväni piäm piällä, kuutamaini kulmilla, otavaini olkopiällä" (laulun sanoja, oma alkusointu).

1020. "kindahad ollah päiväzen bokassa" (kindahad=säteet, bokassa=kyljessä).

1021. "päiväne nouzi" (nousun katseleminen=päivän pyhittämistä).

1022. "päiväni paistoa yhenjytyi miuh da i häneh" (yhtä lailla molemmille, tasapuolisesti, jumalaiset=omien arvojen ilmentymiä).

1023. "ei nävy päiväistä" (päivättömät päivät, ei pitäisi kutsua päiviksi).

1024. "päiväne paistau ylen ägieldi" (äkiästi eli kuumasti).

1025. "päiväne pastah silmih" (paistaa silmiin, häikäisee).

1026. "pyrritä händy päiväzen da kuudamozel luo suudoh" (suudoh=oikeuteen, jumalaiset=omia oikeuden valvojia, uskotaan näkevän kaiken, vrt. lupausten ja valojen vannominen kerallaan).

1027. "päiväine nägyy" (kaikki hyvin).

1028. "päiväine pastakkah kohti, a kuudamoa korendol" (hyvän onnen toivottamista, jumalaisten ja onnen yhteydestä, elää myötään=elää myötäisessä, elää vastaan=elää vastaisessa).

1029. "do päiväine laskih" (aika mennä sisään).

1030. "päiväzeh päin" (päivää kohti kulkeminen).

1031. "armas päiväizeni, arboadgo minun tuskad va ed arboa, en voi ni kel tuskii sanuo" (huolien kertominen päivälle, vrt. puille).

1032. "myö olima päivän Uhtuossa, päiväseltäh kävimä, ta tulima ni hämärä oli vielä" (päivänmatka,
vrt. päivän matkan päässä sijaitsevat sukukylät).

1033. "myö päiväzelläh kävimmö" (käydä päiväsellään, valoisan aikana).

1034. "päivänzenlask on kajozu" (kajoisa, vrt. kajastaa).

1035. "tuulou päiväzen lassusta" (päivänlaskusta, päivän suuntia).

1036. "ennem päiväzen nouzuo" (päivän ajat, päivä=oma kello).

1037. "täm om minul päivykeski" (päiväkeski=keskipäivä, lepopäivä).

1038. "päivykesket huogavuu" (huoahtaa eli levähtää keskipäivällä, oman työnteon hetkeä elävästä luonteesta).

1039. "päivänhämys tulin" (päivänhämyssä).

1040. "huondeksel oli jo päivänhämy, gu tulimmo" (päivänhämyssä kulkeminen).




1041. "päivänkajoz nägyö" (kajo eli kajastus).

1042. "katso miitutteh nägyy päivänkajoz, moin on kaitrakko" (kajon ihasteleminen, kaitrakko=kirkas).

1043. "päivänkehä, ymbäri päiväs kui vanneh" (päivänkehät).

1044. "päivänkindahad ollah puolen toizen päivöä" (päivän molemmin puolin olevat kintaat, vrt. sapet).

1045. "päivänkoite vohnie, tuutsad roiteh" (koite punottaa, tietää tuiskua).

1046. "päivänkoite jeävih" (jäävii=ilmestyy, näyttäytyy).

1047. "kyllä siin on talo päivänkämmenellä" (päivänkämmenellä, korkealla paikalla).

1048. "jos päivällasuj jälkeh herheläini peäsöy ampumah ni se on kuoloma" (yöllä saatuja vammoja pidetään vaarallisina, ihminen=päiväeläin). 

1049. "päivänlasku koittoa, lämmeä on vie tänä sygyzen" (koitosta ennustamista).

1050. "päivänlasku ruzottaa kulleh" (rusottaa eli punertaa).

1051. "päivänlasku rojottau, sidä parembat siäd" (rojottaa eli loistaa punaisena).

1052. "päivänlaskuh mäne vai kohti, ga siit puutut" (päivän mukaan liikkuminen).

1053. "päivänlassusta tuulou" (päivänsuunnat).

1054. "päivämmatka on Loimoin saluo kylläl matkata" (päivänmatka kylään, harvakseen asuva pyyntiväestö 
ja kylissä asuva maatalousväestö, liikkuvat ja paikallaan asuvat).

1055. "ei vuottat päivännousuo" (odottanut, paheksuen).

1056. "päivännouzu ku rozottau äjjäl, tuuttsu tulou" (rosottaa eli punertaa, tietää tuiskua).

1057. "päivännouzuz on vasturinne, vikse vihmuu tänäpäi" (paksu pilvi päivännousua vastapäätä,
tietää sadetta).

1058. "tänäpäi havatsuin ennen päivännouzuu" (havahduin eli heräsin).

1059. "koiline, se on päivänouzu" (koin eli päivännousun suunta).

1060. "tuul om päivännouzuz" (päivän suunnat).

1061. "päivännouzuizen näimmö tänäpäi" (päivännousun näkeminen, luonnon ihmeitä).

1062. "päivännouzuni tuuli" (päivän mukaan nimetyt tuulet, vrt. koillistuuli).

1063. "päivännouzupuoleh mäne" (päivän mukaan liikkuminen).

1064. "päivännägymätöi suo, mäin tagan" (päivän näkemättömät kohdat).

1065. "päivämpaistamatoi kohtu" (eivät sovellu asumiseen).

1066. "hiän istuu päiväpaissossa" (paisteessa istuminen, hyvä ja parantava voima).

1067. "päiväpaissolla nägyy kuvahane" (kuvahainen, vrt. lainasana varjo).

1068. "egläi milleh vihmui, a tänäpäi om päivypasto" (vihmaa seuraava paiste).

1069. "otam päivypastoa peänahkah" (kaikki päivään liittyvä hyvää ja parantavaa).

1070. "tänäpäi on ylem päivypasto" (paisteiset päivät).




1071. "tänäpäi oli kogo päivän päivypasto" (paisteesta kiittäminen).

1072. "päivypastol sobii kuivaimmo" (kuivasimme vaatteita).

1073. "kelbuau kezäl eliä, pädöö päiväpaistozel" (kelpaa elää päivän paistaessa, ilon ja elinvoiman antaja).

1074. "hyö päivypastozel istutah" (paisteessa istuminen).

1075. "päivypastopuolel on lämmembi" (lämmin puoli).

1076. "päivämpalaus" (palaus eli tasaus, lähtee paluumatkalle).

1077. "päivypalte suveh päi on, lämmäh tsurah" (palte=rinne, suveh=etelään, tsurah=puoleen, päivärinteet
=perinteisiä asuinpaikkoja).

1078. "päivypalttiel om, lumi ajjoi lähti" (lumi lähti aikaisin).

1079. "päivämpattsahad om päiväz ymbäri, tuhud roih" (pattsahad=kehät, sapet, tuhud=tuiskut).

1080. "päivän pyörähys" (palaus, tasaus, pyörähtää ympäri).

1081. "päivämpyörähyksen aiga" (pyörähtää eli lähtee paluumatkalle).

1082. "päivämpyöröi vai tunduo taivahas, päivä paistoa kui uumenes" (paistaa kuin uumenessa, päivämpyöröi
=auringonkehrä).

1083. "päivänranda nägyö" (ranta eli reuna).

1084. "päivänrandaine jo tsirahti, terväh nouzoo" (tsirahti=pilkahti, terväh=pian).

1085. "päivänsappi on kui kiehkoi, pitkulittsa" (kiekko, pitkulainen).

1086. "päivänsaped om päiväs puolen toizen, ga seäd lämmitteäteh, tuutsad roiteh talvel" (tietää kesällä sään lämpenemistä, talvella tuiskua).

1087. "nygöin om päivänseizondaiga, siid rubioo päiväd lyhenemäh" (seisaus=seisoo paikallaan, jonka jälkeen lähtee poispäin).

1088. "luuveh, se on päivänsijavo" (päivänsija eli nukkumapaikka).

1089. "päivänzora pastau" (zora eli rusko, vrt. sorja).

1090. "päivänsuvas" (suvas eli pilvenraosta paistava säde).

1091. "päivänsugahad nägy, vihmu roih" (sukaat, tietävät vihmaa).

1092. "päivärindani" (rintainen eli puoleinen, vrt. rinne).

1093. "päivärindazez juuri om" (päivänpuoleisessa rinteessä, vrt. rintamäkeläiset).

1094. "päiväräkki mäni peäh moates" (helteessä makaamisesta).

1095. "päivyräkki tabai miehen" (tapasi eli uuvutti, helteessä työskentelemisestä).

1096. "päiväteräh mäni villat, pouda kuivai" (kuivatti viljat, oma päivä, vieraat viljat).

1097. "sinne voibi kävvä päivätselleh, gu vai ajjoi lähtit illal do olet kois" (päivänmatka edes takaisin,
vrt. päivänmatka toiseen suuntaan).

1098. "päivätselliine eläi, kudai ei huoli ni midä" (elää päivä kerrallaan, ei huolehdi tulevasta).

1099. "päivätsellist elost elämmö" (hankimme ruokaa päiväksi kerrallaan).

1100. "päivättömäh pohjazeh pideä männä" (päivättömään pohjoiseen eli suoraan pohjoiseen,
vrt. pimeä pohjola).

1101. "nyd on tuul päivättömäs pohjazes" (pohjoinen=päivätön suunta).




1102. "yldymizeh on tuuli, anna vai päivävyy, sit tuuloo hyvin" (päivävyy eli päiväytyy eli valkenee,
päivän kulumista ilmaisevat teon-sanat).

1103. "tuolla kolmem päiväyksem piässä olis eläviä vettä" (kolmen päiväyksen eli päivänmatkan päässä).

1104. "sillä roven vajeldi, sillä piäzin päiväyksen" (ropeellisella vettä päivänmatkan).

1105. "päivöi pastau" (kaikki hyvin).

1106. "päivä pälvittäy metsän" (metsän pälvittäjä, kevään tuoja).

1107. "Jumala moada pälvitteä" (jumalaksi kutsuminen=myöhäistä eli sekaisin mennyttä perinnettä, 
jum=oma taivasta tarkoittava sana, taivas=baltin dievas).

1108. "pälvittäy Jumal moan, suloau da heinän sih meheh työnyttäy" (sulattaa maan, työntää heinät,
selvästi tarkoittaa päivää, vrt. muiden jumalaisten korvaaminen taivasuskolla).

1109. "koz olim pätempäivilleh" (parhaina päivinäni, vrt. pätevä).

1110. "päiväzen pädövän tässä kökötämmä" (koko päivän, pitkän päivän).

1111. "päiväne pädeväne, hyvim paistau" (päivän kiittäminen).

1112. "tuo kuppi kuun kylestä, kauha päivän kainalosta, jolla vettä haettaisi, heiluvasta hettehestä,
läikkyvästä lähtehestä" (vrt. taivaallisen alkuperän omaavat kivet).

1113. "näute päive silmiäs, längotele luomies, ongo sinertevä, vai punertava, vai kellan karvallinen,
kull me tunnen oman päive, oma päive pyöryläinen" (päivän lyylittämistä).

1114. "katso saunan ikkunasta, millo päivä koittaa, pitkän yöm pimijäm perästä, millo päiväkulta koittaa" 
(päivä kulta, jumalaisista rakastetuimpia).

1115. "kulu päive kusikolle, viery vehmaise koivukolle" (päivän kuluminen eli kulkeminen).

1116. "ennen päivän nousemista, auringo ylenemistä, koi jumalan koittamista" (päivän kolme nimeä).

1117. "täys kuu täyttäköön, vajoa kuu vahvistakoon" (kuun keralla loihtimista).

1118. "mää pois pilivi päivän eistä, anna päivän paistoo" (huudetaan poutaa toivottaessa).

1119. "anna, hyvä isä, onnee, mänestystä, tälle uuvelle kuukauelle" (katsottaessa uutta kuuta ensimmäistä kertaa, kuuta puhutellaan aina ulkona).

1120. "pohjoispuolelle mäkeä, kuun puolelle kalliota" (pohjoispuoli=kuunpuoli, eteläpuoli=päivänpuoli).

1121. "yläkuu ja täöskuu oh hyvvee kalaaekkoo" (kuun mukaan pyytäminen).

1122. "alakuulla tehtiim pyyrykkeitä niin tuli kalasempia" (kuun mukaan laaditut pyydykset, yhteydessä kalaonneen).

1123. "kuu paestoak kaljottaa pilivettömältä taevaalta" (kuun paisteiset yöt, kuun palvojien pyhiä öitä, 
jokaisella jumalaisella omat pyhät aikansa).

1124. "se män katveeseem päivältä" (katveeseen eli suojaan, helteelle arat ihmiset).

1125. "kalve on se kum päivä alkaa pimiämhän" (kalve eli katve).

1126. "aurinkopa on nyk kalpeanna, kylmää se tietää" (auringon väreistä ennustaminen, vrt. kasvojen väreistä).

1127. "ei simmoses kalpekos mikkän kasv ku se o ni verho ja kylm paik" (verhoisa ja kylmä paikka, kasvun ja päivän yhteydestä).

1128. "likellä se ur routa vielä katveikoissa" (katveikossa eli varjopaikassa, roudan ja päivänvalon yhteydestä).

1129. "kalpipaikkaam mennään aurinkov varjoon" (kalpi eli varjopaikkaan, varjo=myöhäinen lainasana).

1130. "ehtoom päället tullee kalponen kum päivä painuu alas" (ehtoosta kalposeen, vrt. Kalponen, Kalpinen, päivän sukuja).




1131. "ei halla vainiolta lopu eikä kaste kalposesta" (kalposesta eli varjopaikasta, kasteen ja päivänvalon yhteydestä).

1132. "ilma kalssentus ku aurinko lakas paistamast äkiste" (kalssentus eli kylmeni, lämpötilan vaihteluiden 
ja auringon yhteydestä).

1133. "aurinko kalvaa jään harvaks rotuliks ja roheloks" (auringon ja jään sulamisen yhteydestä, vaikuttaa moniin asioihin, vrt. luojahenkenä pitäminen).

1134. "menkääs vähän kalvanteeseen paikkaan istuun" (kalvanteessa eli varjossa istuminen, vrt. paisteessa istuvat päivän palvojat).

1135. "aamukalvanne" (kalvanne eli kajaste).

1136. "ehtookalavanteella" (ehtookalvanne eli iltahämärä).

1137. "pannaa vaattehet kalvahaa paikkaa, ettei päiväim pahla" (kalvahaa=varjoisaan, pahla=paahda).

1138. "kalvekkiesien sit tek miel kun aurinko oikiem paisto" (lepäämään kalvekkiin eli varjopaikkaan,
hellepäivien luonteesta, tarkoitettu päivän pyhittämiseen).

1139. "menk kalventto maat etes siin aurinkompaistes mak" (liika auringossa makaaminen, voi johtaa ongelmiin).

1140. "saettakohan kangastannoon" (tietääköhän sadetta, päivää verhoava usva).

1141. "päivä kangastelloo" (kangastelee eli hämärtyy).

1142. "tämmösenä kirkkaana oamuna seol nähnys semmosen kangastuksej" (kangastuksen eli näköharhan).

1143. "ku aurinko oo sillä mallilla että syntyy kangastus tullee mehtä lähelle ihmisiä" (auringon voimista, kykenee luomaan näköharhoja, muuttamaan silmin nähtyä todellisuutta).

1144. "viel on päivän kangastustaki vähä" (kangastusta eli kajoa).

1145. "kangastos eli aovver" (kangastus eli auer eli kajastus).

1146. "se o ni vaevasem piäns se kannikas ete se mittä valist" (kuun kannikas ei valaise, vrt. kanta, 
vrt. lainasana sirppi).

1147. "oj jälel vaa pien kannikka" (kuusta, loppukuusta).

1148. "sillo on sekava ilima, kun kannikka on selällää" (kannikan asennosta ennustaminen).

1149. "kuu on nii kannikallaa" (tietää pyryä).

1150. "näyttää tämä kuukausi jo niin kannikalle menevän" (kuukausi eli kuun kausi).

1151. "pit kylvää kuun kannal, loppukuust" (kuun kantaa yhdistetään kasvuun ja töiden aloittamiseen).

1152. "nenä on kun helemikuun kanta" (kanta eli kuun viimeinen neljännes).

1153. "alakuu kannassa ne o mavot liikkeessä" (alakuu ja yläkuu, kuun vaiheita).

1154. "nyt pahoja ilimoja riittää kun kuun kanta on kynsillään" (kannan asennon ja ilmojen yhteydestä).

1155. "ensmäisellä kannalla" (kuun kannat eli sirpit). 

1156. "päivän se seisoo kannalhan ja sittes se alakaa jatkumhan" (päivä seisoo kannallaan=talvipäivän seisaus, kuultua vai aitoa perinnettä, päivätöntä aikaa).

1157. "yläkuu ja täöskuu oh hyvvee kalaaekkoo, kantakuu se on sittä huonnoo" (kuun vaiheiden ja kalojen liikkeiden yhteydestä).

1158. "tul kapeijen aika stä kaluta" (kuun alkaessa katoamaan).

1159. "jotka kalus kuuta" (kuuta kaluavat kapeet, vrt. kave).

1160. "sit ov vuan kappeinen kairakek, siitä alakkaa kasvvook" (kapea kairake, kuuta alkukuusta).




1161. "sitt oli laskeman aika" (laskeman eli päivänlaskun).

1162. "päivä o kappaleessa" (vrt. puolessa, lopuillaan, vrt. kappaleen matkaa).

1163. "jos nys selittäis päiväsen, nii kuivais noi tiet" (selittäisi eli selvittäisi, vrt. seljetä).

1164. "ne on niitä aoringon karkulaesie" (juurikasvit, kasvavat maan sisässä).

1165. "päiväpaiste muuttaa vuatteen karvan" (karvan eli värin, päivän voimista).

1166. "siis on kaks sappeeki kahep puole päivää kui monen karvalliset" (päivää ympäröivät kirjavat sapet).

1167. "taitaa tulla iliman muutet, ku aurinko paistaa karvasäkistä" (karvasäkistä eli pilvien läpi, tietää ilmojen muutosta).

1168. "kasa" (kuun sirpin sakara, vrt. Kasanen).

1169. "kasallaan" (kolmena yönä kasallaan makaava kuu, tietää lämmintä kuuta).

1170. "aarinkoi paestaa kasakoehen kansa" (kasa, kasakka=auringon tai kuun ympärillä näkyvä valoisa kohta 
tai kehä tai auringon peittävä ohut pilvi).

1171. "aorinko ku on oekein kylymän näkönej ja ku on kasakoeta eessä niin tulloo paha ilima" (kasakoista ennustaminen).

1172. "kasastaa kuu, vettä kastaa" (selällään makaavasta kuun neljänneksestä).

1173. "ehtorusko tuule nosta, aamurusk seljän kasta" (ruskoista ennustaminen).

1174. "tos auringompaistees ne kauhtuu ku ne aurinko polttaa ja yökaste kastaa" (auringon polte, yön kaste).

1175. "kasvaikuu" (kasvava kuu).

1176. "ennev vanhaan sanottiin haavapäivää katteeks päiväks" (haavapäivää=kuun neljänneksen
vaihtumispäivää, katteeksi=epäonniseksi).

1177. "loppukuu on katiellist, se viä pois" (kateellista eli epäonnista, tuovat ja pois vievät kuun vaiheet).

1178. "ei männä alkamaa mittää työtä, ei männä saunaa katteem päivänä" (kateen päivänä eli kuun 
neljänneksen vaihtumispäivänä, kuun palvojat=elävät kuun mukaan).

1179. "korree ilma siittä huamena tullee, kun aurinko nin kattelee takansa" (katselee taaksensa eli näyttäytyy laskiessaan, elävä olento).

1180. "no ruskostahan ne sen kahtovatte" (katsovat huomisen sään, omat eli päästöttömät ennustukset, 
yhtä luotettavia kuin "teknologian" avulla hankitut).

1181. "huamena om pouta kum päivä kattoo takansa" (päivän ystävät).

1182. "päivä nousee pesäsäl laijalta kattomaan" (joulun aikoihin, oltuaan pitkään pesässään, vrt. pesäpäivät, 
vrt. talvipäivän seisaus, vrt. ensimmäiset päivän pilkahdukset, vrt. tammikuun lopussa tai helmikuun alussa tapahtuva todellinen päivän palaaminen).

1183. "se kahtoo, kellekkä antaa hyvän päivän" (hyvän päivän toivottamisen (good day) myöhäisestä alkuperästä, vrt. kotoperäinen päivän itsensä tervehtiminen).

1184. "kats millaine sorja päivä" (sorjat päivät, päivän palvojien pyhiä päiviä).

1185. "aamukalvanne" (kalvanne eli kuulakkuus).

1186. "se män katveeseem päivältä" (katveeseen eli suojaan).

1187. "päivän katveessa lähetää ongelle" (katveessa eli sarastaessa, päivä=oma kello).

1188. "kalve on se kum päivä alkaa pimiämhän" (vrt. aamukalve, vrt. Kalvinen).

1189. "kalvekkiesien sit tek miel kun aurinko oikiem paisto" (kalvekkiesien eli varjopaikkaan, vrt. katveeseen).

1190. "lännempuolelta on kalaveppuoli puusa niin että kyllä se tuolta iästä paistaa" (päivän suunnan katsominen puusta, puut=päivää tärkeämpiä maanläheisille ihmisille).




1191. "kalveppäivä" (lämmin ja pilvinen päivä).

1192. "katveksem puolta, pohjosem puolta" (katveen eli pohjoisen puoli, päivän suuntia).

1193. "se täytteä neäs katvee ku polttoa toas aurinko" (täyttää eli pyrkii katveeseen, vrt. varjopaikoissa lepäävät eläimet).

1194. "kum päevä paesto niin kuumast niim mänin tuonnek kalaveen" (kalaveen eli varjoon lepäämään, 
vrt. kävelin koko päivän lämmöstä ja valosta iloiten, päivän palvojien käytös=poikkeaa muista).

1195. "aurinko on sen kauhluttanu" (haalistanut vaatteen, auringon voimista).

1196. "eukot hävis kun kuun kavek, jotta ei näy ei missääh" (hävisi kun kuun kave, kuusta keksityt vertaukset).

1197. "kyllä nyt näkköö, on siks kuun kavetta" (kuun kapeessa liikkuminen, kave=kuuta ympäröivä hohto tai valokehä, vrt. sapet).

1198. "syksyllä syönyöllä kappeet on kuuta kaevamassa" (kuuta kaivavat kapeet).

1199. "ne on kun kuun kappeet" (telmivistä lapsista).

1200. "käys siihi, mustaa kuuhup päi" (mustaan kuuhun päin, kuun suunnat).

1201. "syksyyl kävvyy se kuu niin alahittain" (kuun liikkeiden tuntijat, vrt. kuun palvojat).

1202. "käyp nii kaunis rusko tänä iltana" (iltaruskon ihaileminen, vrt. sukulaiskansoilla tavattu ruskojen palvonta, erillisinä haltijoina pitäminen).

1203. "puhutaa, että se satteiks kehhiiksee" (kuu kehii sateiksi).

1204. "kuumeheksi kuun kehikkö, poutimoiksi päivän sääri" (sääri=säde, kuu-ma ja kuu-me sanojen alkuperästä).

1205. "semmonen soman näkönen kehitys oli kuun ympärillä" (kehitys eli kehä, pakkasen edellä).

1206. "pooviks kuu kehitseikse, satteeks päevä siäristeikse" (päivä sääristelee eli sädehtii pilven raoista, 
kuun kehät ja päivän sääret).

1207. "ko sillai ympärins renkaak kävi ko se kehi" (vieraat renkaat, omat kehät, vrt. ke=kotoperäinen pyöreää 
ja pyhää tarkoittava sana).

1208. "pyry on tulossa, kun aurinko kehhii" (kehistä ennustaminen).

1209. "kelleeks kuu kehhii, sattiiks päivä siärrii" (kelleeksi=kuulaaksi pakkassääksi, vrt. rekikeleiksi).

1210. "tuiskuko hänestä tulloo vae pakkanen kun kuu kehhii ja semmonen se on aorinkoek kun kehhii" 
(tuisku vai pakkanen, yhdistetään ilmojen muutokseen).

1211. "keleitä kuu kehhii" (kelejä eli pakkasia).

1212. "kehijä pilvie" (kehijää pilviä eli vetäytyy pilveen, päiväkö).

1213. "siitä taitaa kehkaantuvap pouta" (kehkaantua eli kehkeytyä, poudan odottajat).

1214. "etelästä kehkiysi kuu, se ei oon niim pakkanen kylymä kun se etelästä tekköö kuun" (etelästä kehkeytyvä kuu, kuun suunnat).

1215. "päävän keträ" (keträ eli kehä).

1216. "pyöriäsä kehosa nin sillon tullee lumituisku talavella" (kuu pyöreässä kehossa, kehien ympäröimä, talvi=kuun aikaa).

1217. "iso kehto jos on saattaa mennäs seuraavaam päivään lumipyry" (kehto eli kehä kuun ympärillä,
kehän koosta ennustaminen).

1218. "päevän kehto" (kehto=päivää tai kuuta ympäröivä kehä, ke-sanan johdannaisia).

1219. "aorinko on kehossa" (kehossaan, vrt. kehillään).

1220. "se on kuu kehossaan nyt" (keho-sanan alkuperästä).




1221. "ku kuu näky kehykses tuli uutta ilmaa" (uutta ilmaa, vrt. ilmojen muutos).

1222. "kehus kuun ympärillä" (kehys eli kehä, ke-sanan johdannaisia).

1223. "kuu kehäs ja taivas tähes" (kaikki hyvin).

1224. "aorinko on kehässä purkkuu oavisttaat" (aavistaa=tietää, purkuu=pyryä).

1225. "kuu ympärillä vähä ol sitä kehhee mikä tiesi lumisateita" (kuun ja talven ilmojen yhteydestä, kuu=talvijumala, päivä=kesäjumala).

1226. "kun se on ysö kuun ympärillä tuloo pien paha seä talvella, kun om pien kehä tuloo ysö paha seä"
(iso ja pieni paha sää, kehien koosta ennustaminen).

1227. "saotaa et säätä tietää ku päivän ympärill on kehä" (säätä eli huonoa säätä).

1228. "sik kon kuu kehäli, ni sit tuli paha ilma" (paha ilma eli tuisku, lumen ja tuulen ystäville tuisku
=hyvä ilma, toisen paha=toisen hyvää).

1229. "kuu kehästöä" (kehästää eli kehii).

1230. "kuivat ilimat tulloo ku kuu kehästää" (kuivat ilmat, vrt. pakkaset).

1231. "tule pija sare kosk aurink kehä" (kehä eli kehii, auringon kehät=kesän ilmoja, kuun kehät=talven ilmoja).

1232. "pooraks kuu kehä, satteks pääv sappi" (kehät ja sapet).

1233. "katoppas kun kuu keijottaa kynsillään" (keijottaa kynsillään, omat kynnet, vieraat sirpit).

1234. "ettei ois näi keikalloa" (keikallaan=huonoja ilmoja, uuden kuun asennosta ennustaminen).

1235. "kiikkuu kynsistään keikottaa" (kiikkuu kynsistään, kuu=kynnekäs olento).

1236. "kuu se paistoo heittel ku minä aijjoo keilettelin" (kuun paisteessa ajaminen, talviset rekimatkat).

1237. "sitä oltiin kaukana lehtimetässä, päivän keinossa" (päivän keinossa=päivän matkan takana, keino-sanan alkuperästä, vrt. Kautokeino).

1238. "pakkanen tuloo, kun kuu ylös keisausi" (keisausi eli kiipesi, vrt. Keisanen, Keikonen, Keikanen, Keijonen, kuun liikkeitä kuvailevat sanat).

1239. "veinkeitteet o, satannoonko paekalla elih huommenna" (veinkeitteet=sadetta tietävät iltaruskon punaamat pilvet).

1240. "veenkeiteleehe satteeks laskoo aurinko, ko on punainen ja laskoo pilvee" (punaisiin pilviin laskeva aurinko, vrt. keittää vettä).

1241. "eiköhä huomena oo sai ku on nii nuoita veikeittimijä taivaala" (veikeittimijä eli iltaruskon punaamia pilviä).

1242. "eihän se keitto kiehuk kuutamolla" (sanotaan polttopuiden loputtua, kuusta keksityt sanonnat).

1243. "niihhän tuo keittää tuo aurinko sitä vettä näkkyy" (keittää vettä, värjää pilviä punaiseksi).

1244. "kesäl keuloist sataa, talvel vattast valaa" (keuloista=sirpin kärjistä, vattasta=keskiosasta, uuden kuun asennosta ennustaminen).

1245. "kelejiä kuu kehhii" (kelejä eli rekikelejä).

1246. "syysrusko lämpymäks, kevätrusko kelliiks" (ruskojen ja vuodenaikojen yhteydestä).

1247. "kelleeks kuu kehhii, sattiiks päivä siärrii" (säärii=sädehtii pilvien takaa).

1248. "kuu keliottaa sakarat taivasta kohti" (keljottaa eli köllöttää, vrt. Keljonen).

1249. "läpi yöstä paestoak kellittää" (päivä kesällä, kesä=päivän aikaa).

1250. "aoringon ympärillä on semmoset kellot" (kellot eli sapet, vrt. Kellonen).




1251. "minn oon niim päevettynnä, että nahka kelsiitöö" (liiasta päivän palvomisesta, jumalaiset kykenevät auttamaan ja vahingoittamaan).

1252. "tuu pois hyvä päiväni, kunet näjy kelpaavan" (vieraille päivän toivottamisen myöhäisestä alkuperästä, oma tervehtiminen=omien tervehtimistä, jokaisella suvulla omat tapansa).

1253. "issäi ain sano et kui o kelvoto kuu ko riippuu kynsistää, sellase kuu aikan ol pörylöi ja pakkasii" 
(kuu riippuu kynsistään, tietää pyryjä ja pakkasia).

1254. "kuu kehhii keleviksi" (vrt. kehii keleiksi).

1255. "aamulla paistaak kemmaili päivä vain eikö ratkennus satamaan koko päiväksi" (kemmaili pilvien välistä, vrt. keimaili).

1256. "jopaham päiväip paistaak kemmauttelee taitaapa ruvetap pouvvistuun" (kemmauttelee=pilkistää pilvien lomasta, vrt. Kemmanen, Kemanen, Keimanen, päivän liikkeitä kuvailevat sanat).

1257. "sinä vuan siinä päevänkämmenellä löhöttelet ja kenaelet" (löhöilet päivänkämmenellä eli paisteessa, jokaisella jumalaisella omat palvontatapansa).

1258. "ennemmin aamurusko kerkiää, ennenko laiska kenkii" (ruskoista keksityt sanonnat).

1259. "tuommoset kentät pallaa auringossa heti, ei se monta poutapäivää tarvitte" (auringon voimista).

1260. "tuosta kenäreeltä kun om päivä kärventänä nurmen ihon keltaseks" (kuivalta kenäreeltä eli kumpareelta, päivän lempipaikkoja).

1261. "uuvel kuul lampai ei keritsetty" (kuun mukaan työskenteleminen, vrt. kuuta palvovat suvut, 
kuusta polveutuvat suvut).

1262. "oonpa saanu koasti aurinkoa ku oon tuomonen kesinaama tullu" (auringon ja kesakkojen yhteydestä, auringon lempilapsia).

1263. "päivä poltti ja rupes kesimhä" (päivän polttamat=päivän tuntemattomat, vähän kerrallaan, iho tottuu paisteeseen).

1264. "annettii hyveä päiveä ens keskenännä" (keskenämme, omien tervehtiminen).

1265. "mei Annil paistoaki päivä keskikkunast" (paistaa päivä keski-ikkunasta eli menee hyvin, päivästä keksityt vertaukset).

1266. "viälä päiväm paistaissa, keski illan kellertäissä" (loitsusanoja, päivä=oma kello).

1267. "se ol keskipäiväl ku se pimenty" (aurinko pimentyi, harvinainen näky).

1268. "tiästä keskipäivää päij" (keskipäivään päin).

1269. "mie laski ne verkot tuon keskpäivä puol" (keskipäivän puolelle, päivän suunnat).

1270. "kahta pualta aurinkoo on kevväisin semmottet kesoset, ne on kirkkaap pyäreep pallot, jäittel lähtöö niistä ennustettaan" (auringon kesosista eli kehistä, vrt. kesä, vrt. ke=kotoperäinen pyöreää ja pyhää tarkoittava sana).

1271. "kattoppas kuk kesovvenes näkyy" (kesovvenes=päivää ympäröivä kehä).

1272. "jäät lähtee toukokuun aluussa, mää näin tännään kesovvenneen" (vrt. kesän veneen, yhdistetään jäiden lähtemiseen eli vuodenvaihteeseen).

1273. "päevä syksystä hyviä siätä, yö köyhän kestinkijä" (päivä ja yö, vrt. päivä ja kuu).

1274. "jos kattoo minnä aamuh hyvää ku on kirkas ilma, nii se rupijaa tanssii silmis, ku ei silmät kestäs sit" (päivän voimista, kykenee sokaisemaan ihmisen).

1275. "kesäiltapäivä" (luode, päivänsuuntia).

1276. "mutta kesäkuissa s ei näy ja jos näkkyyki s ei valase" (kuu kesäkuussa, vrt. kaksoisjumaluus, 
kuun palvojasta tulee helposti päivän palvoja ja päinvastoin).

1277. "vielä kiäntää pohosista kesäkuun" (sanotaan kevätkuukausien syntyessä pohjantuulella, 
kuiden syntymisen ja tuulien yhteydestä).

1278. "vuosineljänneksittäin kuut ilimoja, maarijakuu räkningisä, kesäkuu kans, syyskuu ja joulukuu, 
tärkijät kuunkäänteet" (tärkeinä pidettyjä kuunkäänteitä, maarija=maaliskuun myöhäisiä nimiä).

1279. "kesäkuun kannalla ei soah hakatam mehtee, ei otav vessoo jälelle" (kannalla eli viimeisen neljänneksen aikana, yhdistetään huonoon kasvuun).

1280. "tuul on kesälaskussa, ei syväs pohjoises" (kesälaskussa eli kesäpäivänlaskussa eli luoteessa, tuulen olinpaikan ilmoittaminen päivänsuunnan mukaan, ts. päivää pidetään tuulta tärkeämpänä, kesällä).




1281. "kesävvene" (päivän alla olevassa pilvessä näkyvä kaareva heijastuma, vrt. kesäveneiksi kutsutut kehät).

1282. "kesäpäeväm puolella" (itäkaakossa).

1283. "kesäpäivällaskuss on tuul" (kesäpäivänlaskussa eli luoteessa).

1284. "kun katot tuonne kesäpäevällaskuun, niin sieltä se näkkyy" (kesäpäivän suunnat, kesä=päivän aikaa).

1285. "oikei kesäpäivännoususta nyt tuuloo" (kesäpäivännoususta eli koillisesta).

1286. "kesäpäevän nousull on tuul" (koillisessa).

1287. "kohen kesäpäevännousuo kun käöt, niim perillep peäset" (päivän keralla matkaaminen).

1288. "ku kesäsillon kattelet aurinkoo ja aamusel ja, nii kyl sie sateimmerkit näät" (ilta ja aamu=raja-aikoja, parhaita ilmojen ennustamiseen).

1289. "yläkuuhun hakataham puuki maahan syänkuulla, ei laho" (syänkuulla eli keskitalvella, kuun mukaan työskentelemistä).

1290. "kuu on ketarallaan, tulee paha kuu" (ketarallaan, vrt. kynnet ylöspäin).

1291. "miten se tuo kuu keuvottaa nuin kynsillähä" (keuvottaa eli riippuu kynsistään, vrt. Keuvonen).

1292. "aamuilima tuntuu keviältä" (kevyet kevätaamut, päivän aikaa).

1293. "niin aurinko keväinen että tahoin sulaak" (sulattava kevätaurinko).

1294. "nyt tuuloo kevätpäivällaskusta päi" (kevätpäivänlaskusta eli lännestä, vrt. kesäpäivänlaskusta).

1295. "kevätpäivännoususta ku tuuloo, ni sillo ei suak kalloo" (idästä tai koillisesta, suuntien muuttuminen vuodenaikojen mukaan).

1296. "talvel myö ain noustii ylös siin kevätpäivänousun aikan, keyväil nousuo päivä tuolt melkei pohjose rajalt" (päivän mukaan nouseminen).

1297. "saretta syysrusko, talvejjatkoo keväärrusko" (sadetta eli pitkää syksyä, talvenjatkoa eli pakkasta tai lunta, ruskojen ja vuodenaikojen yhteydestä).




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti