KUU

kuu (suomi, karjala, viro), ku (inkeri, lyydi, vepsä, vatja, liivi), kuo, kuojijti (saami), talaze,

tylze (mari), kov, kovs, kon (mordva), tolez (udmurtti), tilas, tilos, tylys, xaw, xuw (hanti),

etpos (mansi), ho, hava, honap (unkari), aret, eret, ku, kui (selkuppi), irij, jirii, ki, kis

(nenetsi), diri (enetsi), kitada (nganasani), ki (kamassi), kiji, kixi, kune, kuni (kantaurali).

1. kuunvaiheiden uskotaan vaikuttavan onneen 

(täysikuu myötäistä, pimeä kuu vastaista).

2. kuunvaiheiden nimiin kuuluu uusi kuu, musta kuu, 

tyhjä kuu, kasvava kuu, nuori kuu, yläkuu, täysikuu, 

keskikuu, vähenevä kuu, alakuu, laskeva kuu, vanha 

kuu ja peräkuu.

3. mordvalaiset uhraavat kuulle (kov) uuden kuun 

aikaan.

4. mordvalaiset puhuttelevat kuuta sanoin 

"nouseva laskeva kuujumala, Ku-bavas, elättäkää, 

suojelkaa".

5. mordvalaiset pyytävät uudelta kuulta onnea ja 

terveyttä (valtakautensa ajalle).

6. mordvalaiset tervehtivät uutta kuuta sanoin 

"uusi kuu, emonen, minulle terveys, sinulle 

loistavampi valo".

7. mordvalaiset tervehtivät uutta kuuta sanoin

"terve uusi kuu, pää-emo, sinä olet elättäjäni, 

minulle olkoon terveys".

8. mordvalaiset puhuttelevat uutta kuuta sanoin

"uusi kuuhut, emonen, katso hyvällä silmällä 

puoleeni, suojele, varjele, anna terveenä odottaa 

seuraavaa kuuta".

9. täysikuuta kutsutaan kuun pohjaksi.

10. kuutonta aikaa kutsutaan ehäkseksi

(vrt. ehättää).

11. saamelaiset kutsuvat pimeää kuuta ja uutta 

kuuta saddi mannuksi (syntyvä kuu), täysikuuta 

ladas mannuksi ja loppukuuta nohkki tai nuossi 

mannuksi (kolme kuunvaihetta).

12. saamelaiset pitävät joulukuussa syntyvää 

kuuta erilaisena.

13. saamelaiset ripustavat pimeän kuun aikaan 

oksista sidotun lenkin tai sormuksen kodan 

nokkaan toivoen kuun valon paistavan lävitseen 

(uskottu tuovan poroille vasoja).

14. saamelaiset herättelevät helmikuussa syntyvää 

kuuta metelöimällä ja ripustamalla porojen sarviin 

heiniä ("jotta kuu huomaisi").

15. käsitöihin tarvitut ainekset noudetaan uuden 

kuun aikaan.

16. unkarilaiset tervehtivät uutta kuuta sanoin 

"uusi kuu, tervehdin sinua, sydän elävänä, 

sielu kuolleena" (sydän ja sielu, vrt. sielu

=silu, päiväsielu).

17. "terve kuu, terve päivä, terve kuu ylimeridne, 

tähtitaivaa tagedne" (kuun ja päivän tervehdys).

18. saamelaiset kutsuvat kuuta "hyväksi valoksi".

19. samojedit kutsuvat kuun haltijaa nimellä 

Hosadam (hallitsee terveyttä ja pohjoista 

ilmansuuntaa, vrt. hossa, ho-osa).

20. samojedit kutsuvat pimeää kuuta "pesässään 

olevaksi kuuksi" (noitien öiset istunnot pidetään

pimeän kuun aikaan, vrt. kuulta salaa, kuun

ollessa tietyssä paikassa).

21. saamelaiset muistavat kuuta ripustamalla

kotaan puisen renkaan (jonka läpi kuu voi 

paistaa).

22. saamelaiset palvovat kuuta hiljaa liikkuen 

ja meluamista vältellen.

23. saamelaiset yhistävät kuuta hedelmällisyyteen 

ja porojen vasomiseen (vrt. ihmisten).

24. "terveh uuvella kuulla" (uuden kuun tervehdys).

25. udmurtit ottavat uuden kuun (vil-tolez) nähdessään 

päähineen päästään ja pyytävät kuulta terveyttä 

(pyydetään kuuta katsomalla, vrt. ville).

26. "terve terve uus kuu, kuu martaks, minä terveeks" 

(uuden kuun sanoja, vrt. martta).

27. saamelaiset pyytävät kuuta paistamaan "läpi 

pimeän talven".

28. saamelaiset käyttävät kuun palvonnassa puista 

keppiä jonka toiseen päähän kiinnitetään rengas 

(päivälle laadittua rengasta pienempi).

29. "terve uuvella kuulla, kultasella kuninkalla"

(uuden kuun sanoja).

30. "terve terve uusi kuu, sinä täyeksi, minä terveeksi"

(terveyteen yhistäminen).

31. "terve terve uusi kuu, sie vanhaks, mie nuoreks" 

(ikään yhistäminen).

32. kuulle esitetään toivomuksia vastalahjaa kädessä 

pitäen.

33. uutta kuuta otetaan vastaan maidon kanssa 

(kuun väristä, vrt. kuun kivet).

34. kuulta onnea toivottaessa käytetään kiertonimeä 

(rahko, rahkoi, vrt. lahko=kuun palvojat).

35. saamelaiset kutsuvat kuuta vanhaksi ukoksi

(vrt. kuu-ukko).

36. saamelaiset eivät osoita syntyvää kuuta kädellä 

tai suuntaa teräviä esineitä kuuta kohti.

37. saamelaiset kutsuvat kuun sirppiä kannaksi.

38. saamelaiset lyövät kuun pimennyksen aikaan 

yhteen kahta kirvestä (vrt. taika kuun palauttamiseksi).

39. karjalaiset huutavat ja kolistelevat äänekkäästi 

kuun pimennyksen aikaan ("jotta kuun syöjät 

pakenisivat").

40. "kuumet ennen kuun kehitti, kavet kuun kehästä 

päästi" (kuume ja kave).

41. "kapo kuun kehästä päästi, pitkän hiuksen pinteistä" 

(kehiin yhistettyjä henkiolentoja).

42. kuun pimennyksen uskotaan johtuvan 

"taivaallisen kehrääjänaisen hiuksista".

43. syntyvää kuuta pidetään elämän puolena

(pimenevää kuuta kuoleman).

44. obinugrilaiset kutsuvat kuuta Kuu-ukoksi, 

Yön-ukoksi ja Yön-valo-ukoksi (Et-pos-aikä).

45. obinugrilaisten mukaan Kuu-ukko kiertää

maata koiravaljakollaan (vrt. poroillaan).

46. obinugrilaisten taruissa Kuu-ukko antaa 

tyttärensä Maailmaa-katsovan-miehen puolisoksi 

(kuuta nuorempi jumaluus).

47. obinugrilaiset pitävät täysikuuta täysi-ikäisenä

(täyteen ikään varttuminen).

48. obinugrilaisten mukaan kuu nuortuu 

pienentyessään (vrt. vanhenee kasvaessaan,

kuu kausi=kuun vanheneminen ja nuortuminen,

vrt. uskomukset tuonilmaisesta).

49. obinugrilaiset pitävät uuden kuun aikaan 

vietetyissä menoissa koivuntuohisia naamareita.

50. saamelaisten mukaan kuu suojelee kantavia 

poroemoja (vrt. ihmisemoja).

51. saamelaiset toivovat kuulta selkeitä öitä pienten 

puisten renkaiden läpi (renkaiden alkumuotona 

etusormella ja peukalolla tehty ympyrä).

52. saamelaiset kutsuvat helmikuuta nimellä 

kuova-manno (vrt. helmikuiset kuun palvontaan 

liittyvät menot).

53. marit kutsuvat kuunhaltijaa Teleze-awaksi 

(kuun-emo, vrt. telle).

54. marien lehtoihin kuuluu Teleze-awalle pyhitetty 

uhripuu.

55. "terve, terve, uus kuu, terve elläksein, mie nuoreks, 

sie vanhaks" (tervehdittiin uutta kuuta ja heitettiin 

lunta ilmaan).

56. "anna moata moataksen, lepuuta levätäksen, 

moan luvalla, kuun luvalla, tämän kunnahan kukulla, 

tämän harjun harteilla, tämän lanton peälaella, 

kuo miula kultaturkki, vanu miula vaskivaippa, 

kuu makauttamah, päivä nostamah" (maan luvalla 

ja kuun luvalla, käydään makuulle).

57. "kuu makauttamah, päivä nostamah" (kuu 

makauttamaan, vrt. nukuttamaan).

58. "osa kuulle, osa aurinkolle, otavalleki osansa"

(uhrisanoja).

59. hantit eivät liiku öisin.

60. hantit eivät tee yöllä työtä, ulkotulia tai mitään 

mikä häiritsisi yön järjestystä tai yöllä liikkuvien 

eläinten ja henkien elämää.

61. kuun pimeinä päivinä vältellään työntekoa ja 

äärimmäisiä tunteita.

62. komit pitävät kuuta alkuhenki Omelin luomana

(vrt. päivää Jenin).

63. obinugrilaiset kutsuvat tulevaa aikaa edelleen

-elettäväksi-kuuajaksi, edelleen-elettäväksi

-päiväajaksi.

64. "pietähpä nyt sula sovinto, siksi ilmasta ikeä, 

kuuksi kullan valkijaksi" (ilma ja kuu,

sovinnon vahvistajat).

65. hantien mukaan kuu ja päivä loivat ihmisen.

66. sanan kuu johdannaisiin kuuluu kuutamo 

(lyydin kudam, vepsän kudmo), kuukausi (liivin ku, 

hantin xuw, samojedin kitada) ja kuukautiset 

(karjalan kuuhized).

67. saamelaiset kutsuvat nousevaa kuuta sanalla 

kuojijit (kuo=kuu, vrt. jiri=kuu).

68. sanan pimeä muotoihin kuuluu inkerin pimmehys 

(kuun tai päivän pimennys), karjalan pimevys (pimeys), 

vatjan pimiä (pimeä), viron pime (sokea), viron pimedus 

(pimeys), liivin ku pimdoks (kuun pimennys), liivin 

päva pimdoks (päivän pimennys), udmurtin pejmit 

(pimeys), udmurtin tolez pejmitomon (kuun pimennys), 

komin pemid (pimeä), samojedin päewde (pimeä) ja 

kantauralin pilmi (pimeä).

69. kuuta pidetään yön valona (kuunhaltija=yön-valon

-ukko).

70. sanan yö muotoihin kuuluu viron öö, liivin ie, saamen 

iggja, mordvan ve / vä, udmurtin uj, komin voj, mansin ji 

/ jiy, hantin ej / jej ja unkarin ej.

71. kuutamoa kutsutaan kuun valoksi (inkerin kuv valo, 

liivin ku val).

72. mansit kutsuvat kuunhaltijaa Etpos-ojkaksi 

(yön-valon-ukko), ympyrää-juoksevaksi-mieheksi, 

yön valoksi ja matkustajaksi.

73. mansien kuunvaiheisiin kuuluu syntyvä kuu, 

kasvava kuu, kuu-jonka-silmä-on-täysi, väsynyt kuu 

ja himmenevä kuu.

74. mansien mukaan kuu syntyy ja kuolee.

75. mansit kutsuvat kuun ympärillä olevia kehiä 

tai sappia ketunnahkalakiksi (uskottu tietävän 

pakkasia).

76. mansit yhistävät kuuta kylmyyteen, yöhön, 

talveen ja miehiseen sukupuoleen.

77. mansit pitävät kuuta ja päivää sisaruksina 

(toisen tiedon mukaan rakastavaisia).

78. mansit muistavat kuuta täydenkuun aikaan ja 

kolmena viimeisenä talvikuuna (keskitalven kuu,

pettävän kotkan kuu ja lumisen kuoren kuu).

79. mansien talvikuiden menoihin kuuluu 

majojen kiertäminen korien ja kattiloiden 

kanssa, ruuan laittaminen, yhdessä syöminen 

ja ruuan viskaaminen ilmaan sanoin "Setä-kuu, 

tule tänne, lämmitä, lämmitä, onnellista kesää".

80. mansit yhistävät säätä ja hyvinvointia 

kuun tahtoon.

81. selkuppien taruissa kuu jakautuu kahtia 

päivän ja alisen haltijan (loz) taistellessa tästä 

(valoisa ja pimeä puoli).

82. selkupit pitävät kuun pilkkuja Kuu-ukon 

kaappaaman neidon kantamuksina.

83. selkupit pitävät talvista kuuta (eret) päivää 

vahvempana (päivän ajatellaan lepäävän 

talvisin).

84. selkuppien mukaan kuu nostaa kuolleet 

maasta kylmyydellään (vrt. maan päälle

hautaaminen, kuuhun matkaavat sielut).

85. selkupit pitävät kuuta "yön päivänä".

86. selkupit selittävät kuun puolittumista päivän 

ja alisen haltija Lon käymällä taistelulla (Lo vei 

toisen puoliskon alisen kuuksi, vrt. langeta 

lo-veen).

87. "kuu jo hiukka aimotti mettän takkaa" 

(kuu aimotti).

88. "kun kuu syntys nin oli kaikken tyhjempät ala, 

ei sillom pitänym mikkääv versoma" (kuun ja 

kasvun yhteydestä).

89. "kuu käänty alallee" (täydenkuun jälkeen).

90. "alakuu hävittää, yläkuu kasvattaa" 

(ala ja yläkuu).

91. "alakuusa on kaikella kalalla hyvä syönti" 

(kalansyöntiin yhistäminen).

92. "alakuulla tartuntahiiset lähtee, jos sillor 

rasval laittaa ja sil voitelee, nii kyl paranee" 

(parantamiseen yhistäminen).

93. "alakuu on kun kuu vaijjuu" (vaijjuu eli 

vajoaa alalleen).

94. "ku on tyhjän kuun aika ja oikhem pimeä, 

sanothan on alankopimeä" (tyhjän eli pimeän 

kuun aika).

95. "kyllä siitä ilimat muuttuu kun kuu kiäntyy 

alapuoleks" (kuun kääntyminen).

96. "arvattavastis se heittää satamasta kuuhan 

kuu kääntyy" (yhistetään ilmoihin).

97. "ku o alkukuut ni sit ruppe kasvama, mut ei 

loppukuut ni sillo ei kasva" (kasvuun yhistäminen).

98. "alkukuuh maam päällej ja loppukuuh maam 

siseen" (kylvetään / istutetaan).

99. "kuu kääntyy alannehelle" (täydenkuun jälkeen).

100. "alakuullahan se kuivaa puu paremmin, 

että ei se ihan yläkuulla" (kuivumiseen

yhistäminen).

101. "alakuuhun kuuluu olevan akkaväkiki palijon 

hempijämpää" (tunteisiin yhistäminen).

102. "kuu synty jo entispäevä ehtoosti" (kuu syntyi,

eilisiltana).

103. "saa nährä tuleeks ilmois muutoksi ku syntyy 

uus kuu" (uuden kuun syntyminen).

104. "kuu näyttä haamus" (haamunsa eli

pimeän puolen).

105. "kuu hoamullaam paestaa" (pimeän puolen

näkyessä).

106. "kuu on haavoilhan" (haavoillaan, 

alkaessaan pienenemään).

107. "ikkun alt katsotti" (uutta kuuta).

108. "gu oli allappäi" (allapäin eli alaspäin).

109. "kum pimmehyz" (pimennys).

110. "milloin ku syndyi, us ku" (uuden kuun 

syntyminen).

111. "mamoi nägi kuida unez" (kuun näkeminen

unessa).

112. "ku kumatta läbi metsän" (kumattaa eli 

kuumottaa, kuun kieltä).

113. "kogo ön on kuvalkia" (kuuvalkea,

kuun valo).

114. "ot siä näht kum pimehyst" (kuun

pimennystä).

115. "us ku syndyi" (kuun syntyminen,

pyhiä aikoja kuun palvojille).

116. "hägyrä on kuus ymbär" (hägyrä eli kehä,

vrt. häkkyrä).

117. "hirvakk on vast yöh lähtie matkah" 

(yötä vasten, ihminen=päiväeläin).

118. "mi on kauniz ehtykuudamaine" (ehty

eli ilta, ehtoo=kuun aikaa).

119. "täyzi kuudam keänäh jo alal" (täysikuu,

kääntyy alakuuksi).

120. "uvvelkuul, alakuul" (kuun vaiheita).

121. "kajoza kuudamaine" (pilvien takaa 

kajastava).

122. "katehet syyväh kuutoman" (kuuta syövät 

kateet, henkiolentoja).

123. "katehii pöläteltii, jotta kuutoma alkais 

paistoo ta valota pois" (peloteltiin eli

karkotettiin).

124. "kajakko kuudam" (kajakko eli kirkas,

vrt. kaj-akko).

125. "kuu on kaidane" (kaitanen, 

kaidan kuun aika).

126. "kamboam pimiez, en voi lähtie pimiez" 

(kammoan pimeässä, vrt. kuun valossa).

127. "kuudaman kandu nägyy" (kandu eli kanta,

vrt. lainasanalta maistuva sirppi).

128. "kuu on kannalleh, pikoi reunaine nägyy" 

(kannallaan, reuna näkyy).

129. "kulun kuun kandani katkeni" (kuluvan 

eli pimenevän kuun kanta).

130. "uuven kuun kannikkoni nägyy" (uuden 

kuun kanta).

131. "kuudaman kannikkoin on pikkaraine" 

(kannikkoinen, pieni kanta).

132. "sellälleh on kuudan, vilu roih tämä kuu" 

(kuun asennosta ennustaminen, roih=tulee, 

syntyy).

133. "tänäpäi on kuun kado, pimie on matkata" 

(kuun kato, pimeä kuu).

134. "pimeni, kuun kado on, kulukuu, ei nävy ni midä" 

(kuun kato, kulukuu).

135. "tämä on vilu kuudama, kekalleh on, selälleh" 

(kekalleen eli selälleen).

136. "pyözyrä tsura alahpäi, vajoa tsura ylähpäi" 

(pyöreä ja vajaa tsura, kannan puolet).

137. "kuudama kekalleh kekottoa" (kuun

elämää).

138. "kuudama on keimerä" (keimerä eli käyrä,

kuu-tama, vrt. tama=myyrä).

139. "pahojen ilmojen iellä kuu on kehässä" 

(kehistä ennustaminen).

140. "kuu on kehäs, pakkani kuu tämä roih" 

(roih eli loih, pakkaskuu).

141. "kuu on keikalleh" (kannan yläkärjen 

nojatessa taaksepäin).

142. "kuun kehusta" (kehä).

143. "kuu kehiy" (tekee kehiä).

144. "vihmaksehan se kuu kehiy" (tietää vihmaa).

145. "kuu kadoi, heitti vallotannan" (heitti eli

lopetti, kuun valo).

146. "yöt yöttäin, päivät piättäin" (sanonta).

147. "kuudam kadoau pilveh" (kuun elämää).

148. "lammastu keritäh ainoz uvvel kuul" 

(uudella kuulla tehdyt työt).

149. "ymbär on kiehkie kuudama" (pyöreää

tarkoittavat sanat, vrt. kehkeä).

150. "kuun kiännös" (vrt. päivän).

151. "kuudama kiilottoa" (kiilottaa eli loistaa).

153. "kiirakko kuudamaine pakkazel" (kiirakko

eli kirkas, pilvettömät pakkaspäivät).

154. "pakkain kiinitteleh, vie on kuudamal kiberäd 

kynned" (kynnekäs olento).

155. "kulun kuun kannalla haug ottau ongeh 

mussassa veissä, valgiessa veissä uuvella kuulla" 

(kuun vaiheiden nimiä).

156. "ken matannou tuola järvellä, vain vähäsen 

kuussottau" (kuusottaa eli häämöttää, 

kuun kieltä).

157. "käzi kibeneksendelöö kuun keännyndaigoih" 

(kipuihin yhistäminen).

158. "kuun keännälmyksil kibei kohtu 

kibeneksendelöö" (kuun käännälmyksillä,

vrt. alkaessa kasvaa tai huveta).

159. "kuunkeänälmyksil dalgu kibeneskendelöy" 

(jalka kipeytyy).

160. "siämmuutto tulou ku kuudamaz ymbäri 

puolen toizen ollah kindahad" (kindahad eli 

sapet).

161. "kuutomoa koalattau" (paistaa pilvien 

takaa, vrt. kahlaa).

162. "kuudama kollottau" (vrt. köllöttää).

163. "vilu roiteh tämä kuu, ylen on kuudama 

kouzura" (kousura eli käyrä, kannan muodosta 

ennustaminen).

164. "kouzuralleh on kuudamu, vilustah" 

(tietää ilmojen kylmenemistä).

165. "kuudama om pikoi pikkarani, kouzurani" 

(kannan kutsuminen kuutamaksi).

166. "katso kun kuutoma paistau" (kuun 

katsominen).

167. "ei soa sanuo kuutomakse kuni villa kypsyy" 

(villan kypsyessä, kiertonimien käytöstä).

168. "kumoallah on kuutoma" (kumollaan).

169. "kuudam kumoittoa" (kumoittaa,

kuun kieltä).

170. "kuu kulustui, kululleh mäni" (meni kululle, 

kuluva kuu).

171. "illampäivy ku tulov uvvel kuul, sid uudine 

annah kylveä" (uudella kuulla kylväminen).

172. "ihan kuutoin aiga on kulukuun loppu" 

(kuuton aika).

173. "hauvilla on kululla kuulla hambahat terävät, 

uuvella kuulla ei ou hambahie" (uskomus).

174. "haugii ei puutu ustih kulus kuus" (uistimeen,

kalansyöntiin yhistäminen).

175. "ei pohjazel tuulel allotettu eigo kulul kuul" 

(aloitettu, töitä).

176. "kulukuu illas päi pimenöy, uuzikuu illaz 

on valgei" (kuunvaiheiden eroista).

177. "kulukuudan ehtästäy, illoiz ei nävy ni midä, 

kuudamanvalgied ei ole" (kulukuu eli pimeä 

kuu).

178. "kuu on kulullah" (kuun kuluessa).

179. "kuu kululleh mäni" (meni kululleen,

alkoi pienentyä).

180. "kuu keändyö uuvelleh" (kääntyy 

uudeksi kuuksi, vrt. kannan asento).

181. "uuskuu syndyö" (kuun syntymä).

182. "kuu täydyö, täyzikuu" (täytyy, kuun 

täytyminen).

183. "kuu keändyö kululleh" (kääntyy kululleen,

täydenkuun jälkeen).

184. "kuu on täydeimyölleh" (lähestyy täyttä).

185. "jo on kuu vajaudunnu, jo on kululleh päi" 

(vajautunut, kululle päin).

186. "uvvel kuul leibeä, vanhal kuul vetty" 

(kuun mukaan työskenteleminen).

187. "kululla kuulla ei kala syö" (kululla eli

pimeällä).

188. "kuun kannoil pidäs siä olla, libo vihmu libo 

tuulou lib ylen tsiried" (kuun kannoilla sää,

vrt. sään muutos).

189. "katso illaz nägyy uuzi kuuhut" 

(uuden kuun katsominen).

190. "kuudama kuusottoa" (kuun elämää).

191. "kuukastella" (nousta varhain, 

kuun aikaan).

192. "kuuta tervehittih kun uusi kuu nähtih 

ensi kerta, sanottih, terveh uuvella kuulla" 

(uuden kuun tervehtiminen).

193. "iestäh kuu kuluu, takoatah täyttelöy" 

(kuluu eestä, täyttelee takaa).

194. "kuu on syndyn, jo on tsirpin levehys 

kuudamoa" (kuutamoksi kutsuminen,

kuu-tamo, vrt. kuutsamo).

195. "uuzikuu, kazvajakuu, täyzikuu, kulukuu" 

(kuun vaiheita).

196. "kuutoman kintahat" (kintaisiin 

pukeutuva olento).

197. "sykysyllä ei kuutomoa soanun sanuo 

kuutomakse vain riesakse, kun oli villa kypsymässä" 

(kuun kiertonimiä, vrt. liesa, lieksa).

198. "täysi kuutama" (täysikuu).

199. "jo on puoli kuudamoa" (puolikuu,

puoli kuu-tamaa, kuut-amaa).

200. "kuudamav valgia" (kuun valo).

201. "kuudama on juuri täys" (juuri täysi,

tullut täydeksi).

202. "kuudoma nouzou, laskietsou" (kuun 

elämää).

203. "kuudamu min kirkkahasti pastaa" 

(kuun paiste).

204. "kuudam vajavuu kulul kuul" (vajavuu eli 

pienenee).

205. "kuudamaz on akku lypsinrengin ker" 

(kuussa nähtyjä ihmisiä, renki=sanko).

206. "kuudan kadoi, on astuo paha" (kuun valon 

tärkeydestä).

207. "kuudan on kulumizeh" (kulullaan,

kuluva kuu).

208. "kuudam pastau, valgei on yö" (valkeat

kuun yöt).

209. "uuzi kuudamaine jiävih" (jiävih eli 

näyttäytyy).

210. "puoli kuudamast on" (puolikuu).

211. "kuudama kuumottoa" (kuun kieltä).

212. "illoil kuunkado on" (kuunkato, pimeä kuu).

213. "kuunkehikkö" (kehä).

214. "kuunkehä nägyy" (kuun kehät).

215. "kuunkeännyndä" (käännyntä,

vrt. kuun asennot).

216. "naizil kävyy pezokset kuunkeänälmyksen 

aigah" (pesokset eli kuukautiset).

217. "kuunkiänälmyksez voibi povvistoakseh, 

k ei sit povvistannehes, sit hätken vihmuu" 

(ilmoihin yhistäminen).

218. "kuunkullampäiväne" (kuun päivänen,

ikivanha).

219. "kuun muute" (muutos, vaihe).

220. "kuumpohda" (pohja, viimeinen neljännes).

221. "kuunvaihien aigah" (vaiheen, käännöksen).

222. "kuunvaihtuz" (käänne).

223. "ylen on tämän uuvenkuun kannikko kyherä, 

ga vilu tämä kuu roiteh" (kannikko=sirppi,

kyherä=käyrä).

224. "jo kuutusteloo, kui kägöi kukud jallaz aigazeh" 

(kuutustelee, liikkuu kuun aikaan).

225. "kuudamankannikko" (kanta, sirppi).

226. "nygöi on kuudamankado suutkad toized, 

sid uuzi kuu syndyy" (kuun kadon kestosta, 

suutka=vuorokausi).

227. "kuudamankehä" (vrt. päivän,

kehäjumalat).

228. "kuutoman kynnet" (kynnet eli sirpin päät,

kynnekäs olento).

229. "kuudamankynned on kiberäd, pakkaine roih" 

(kiberäd eli käyrät).

230. "kuudamampuolisko nägyy" (kuun puoliskot).

231. "kuudamansarved" (kannan päät,

sarvekas olento).

232. "kuudamavvalgie on" (kuun valkea, 

vrt. tuli).

233. "kuudamanvalgiel hyvä on ajoa" (reellä).

234. "yöl om pimei konz ei ole kuudamanvalgei" 

(pimeät eli kuuttomat yöt).

235. "yöl on hyvä matkata kuudamanvalgiel" 

(kuun valossa matkaaminen).

236. "kuudamanvalgie on seä" (kuutaman

valkea sää, vrt. ilma).

237. "kuudamanvalgei yö" (kuunvalkeat yöt,

pyhää aikaa kuun palvojille).

238. "oigiel ajjal nouzemmo, emmo kuutastelei" 

(kuutastele, liiku kuun aikaan).

239. "kuutoin aiga oli" (pimeä kuu).

240. "kuu rippuu kynzilleh" (riippuu kynsillään, 

minkä eläimen hahmossa).

241. "nygöi on kuudamal kynnet kiberäd" (käyrät, 

vrt. kynsistä ennustaminen).

242. "kylä vuotti uutta kuuta, miero päivän nousentoa" 

(uuden kuun odottaminen).

243. nganasanit kutsuvat kuuta "naisten maaksi".

244. nganasaninoita matkaa naisten maahan 

pyytämään kuulta syntymättömän lapsen varjosielua 

(sielusta voidaan päätellä lapsen nimi ja sukupuoli). 

245. nganasanit kuvailevat kuuta "roikkuvaksi 

kehäksi jossa asustaa ystävällinen Tisyaro-henki" 

(yksi synnytyksessä avustavista hengistä).

246. sanalla rahko tarkoitetaan haarautuvaa ja 

kahdeksi jakautuvaa (kuun kiertonimiä).

247. sanalla jit tarkoitetaan iltaa ja yötä (marin jot, 

hantin jeton, mansin jit, selkupin yyde, kamassin 

nudi).

248. nganasanit pitävät kuuta tarunomaisen urhon 

Delba-ngon asuinpaikkana (toisen tiedon mukaan 

Nilulemyn eli elämän emon).

249. nganasanit kutsuvat kuuta sanalla moj 

(vrt. moi-tervehdys, moi-lanen).

250. nganasanit kutsuvat kuuta sanoilla ny ja 

(naisten maa).

251. nganasanit pitävät kuunpilkkuja kuuhun 

lähetettyinä noitina (uskotaan elävän kuussa).

252. hantit pitävät kuunpilkkuja kuuta ilkkuneena 

tyttönä (jonka kuu otti luokseen).

253. selkupit pitävät kuunpilkkuja vettä kantavana 

tyttönä (jonka kuu otti luokseen).

254. nganasanien mukaan Kuun emo antaa hahmon 

kaikille eläville olennoille (vrt. varjosielujen 

hakeminen kuusta).

255. nganasanit pitävät kuuta "maan sisuksina".

256. nganasanit pitävät kuuta "naisen pohjana".

257. enetsit pitävät kuunpilkkuja mahtavan kuuhun 

nousseen noidan Viruren hahmona (pilkuissa 

nähdään kannusta lyövä noita).

258. enetsit kutsuvat kuuta ja kuukautta sanalla 

diri (d=j, jiri).

259. nganasanit pitävät kuuta maan vanhempana 

siskona (ei ottanut osaa luomiseen).

260. nganasanien mukaan Kuun emo alkoi pitää 

lukua kuuhisista ja raskauksista ihmisten ilmestymisen 

jälkeen.

261. nganasanit pitävät kuuta naishahmossaan olevien 

naisten suojelijana (vrt. eläinhahmossaan).

262. nenetsit kutsuvat kuuta sanoilla irij ja jirii 

(vrt. iiri, irja, irina).

263. nenetsit kutsuvat kuukautta sanoilla irij ja jerii

(vrt. jeri, jere).

264. sanalla itä tarkoitetaan kuun ja päivän ilmestymistä 

(kantauralin eto, vrt. itää=tulla esiin).

265. selkupit kutsuvat kuuta sanoilla ku ja kui

(vrt. kuis, kuidas, kuulta kysyminen).

266. selkupit kutsuvat kuukautta sanalla kuno 

(vrt. ku-uno, kunnon, kunto, kunta).

267. selkupit kutsuvat kuukautta sanalla kininco

(vrt. ki-ninco, kinso, kynsi).

268. nenetsit kutsuvat kuuta sanalla diri 

(vrt. jiiri, tiiri, vrt. di-iri, iri=vanha ukko).

269. hantit kutsuvat kuuta "vanhaksi mieheksi".

270. hantit kutsuvat kuuta sanoilla tilas ja tilos

(vrt. tillanen, tilonen, vrt. tilata=pyytää kuulta).

271. mansit kutsuvat kuuta sanoilla yong-op

(y=j), yam-p (vrt. jamppa) ja et-pos.

272. hantit eivät osoita kuuta sormella ("ettei 

sormi tulisi kipeäksi").

273. hantien mukaan Päivän emo ja Kuun ukko 

elävät ylisen ylemmissä kerroksissa ("Päivän-emo 

valjakkoineen ja Kuun-ukko rekineen").

274. hantit kutsuvat kuuta nimellä Tylys iki

(iki=ukko, vrt. tyly, tulus).

275. hantit pitävät yötä naisen aikana.

276. hantit järjestävät rukoukset ja uhrimenot 

uuden kuun aikaan (kuun alku merkitään puuhun, 

loppukuu arjen aikaa).

277. unkarilaiset käyttävät parantavia rohtoja 

iän ja kuunvaiheen mukaan (nuoret uusi kuu, 

30-vuotiaat täysi kuu, vanhat vanha kuu).

278. moksalaiset kutsuvat kuuta sanalla kovs

(v=u, vrt. kousa, kovasin).

279. ersalaiset kutsuvat kuuta sanalla tsera

(vrt. tse-era, era=ira).

280. mordvalaiset pitävät kuuta nuorena 

miehenä.

281. mordvalaiset kutsuvat kuun emoa 

Kov avaksi.

282. marit kutsuvat yötä sanalla jut 

(vrt. jutta, jutella).

283. marit kutsuvat pohjoista sanoilla jut jamak 

(yön suunta).

284. marit kutsuvat kuuta sanalla talaze 

(vrt. tal-aze, talazas=kuukauden vanha,

vrt. tal-vi, talvi isä).

285. marit kutsuvat toivomista sanalla talanem 

(kuulta toivominen).

286. marit kutsuvat ihmettelemistä sanalla tar

(r=l, vrt. taru, tarja).

287. marit kutsuvat kuunhaltijaa nimellä Tylze

(vrt. tal-aze, tyl=tal=til, vrt. tillin tallin).

288. virolaiset sanovat pimeän kuun aikaan 

"kuu on pesas".

289. saamelaiset kutsuvat kuuta sanoilla manna, 

mano ja manno (vrt. ma-anna, ma-ana,

manata).

290. saamelaiset kutsuvat kuuta sanalla aske 

(vrt. asko).

291. saamelaisten taruissa kerrotaan Askovis

-nimisestä riiviöstä joka istuu tulen ääressä, 

välttelee työtä ja kukistaa hirviömäisen stallun.

292. saamelaiset kutsuvat kuun tytärtä nimellä

Ahces-eatne (vrt. aske).

293. saamelaiset pitävät Askovista kuun tyttären 

poikana (kuun tytärtä ja päivän tytärtä (Njaves

-eatne) yhistetään luomiseen). 

294. saamelaiset välttelevät kuun loukkaamista 

(uskotaan ottavan loukkaajan luokseen).

295. saamelaiset pitävät kuuta porojen suojelijana 

(etenkin vasojen ja vasomisajan).

296. saamelaiset pitävät kuun aikaa levon aikana 

(lasten ei anneta laskea mäkeä pimeässä).

297. saamelaiset kutsuvat pimeyttä sanalla sievvn.

298. saamelaiset pitävät kuun ympärillä olevaa 

kehää lumen enteenä.

299. saamelaiset kutsuvat katoavaa kuuta sanoilla

nohkki mannu (nohkkat=nukahtaa).

300. "kuudaman nouzendu nägyy" (nousun 

katseleminen).

301. "kuudama nouzou" (kuun elämää).

302. "kuu möllöttää" (vrt. katselee, tuijottaa).

303. "kuum muuttiezilla lienöu vihma ili pouda" 

(muuttiezilla eli vaihteessa).

304. "uuzi kuu matkoau" (kuun matkat).

305. "kuudamaine loikottau" (loistaa).

306. "kuudama loiskottau paistau" (loiskottaa

eli paistaa kirkkaana).

307. "kuudamaine loskottau" (kuun kieltä).

308. "sanottih jotta katso vain kun sill om peä ta 

kaksi silmöä" (kuulla).

309. "viis kuud ei pessy" (pessyt, ei ollut 

kuukautisia).

310. "syöpi kum para" (kuuta syövät parat,

vrt. pa-ara).

311. "kuudam pastattau" (kuutama, 

vrt. paikannimien ma ja mo-päätteet).

312. "kuudamam paisto" (paiste).

313. "katso kun kuutoma paistau" (kuun 

katsominen=kuun pyhittämistä, luonnonusko

=aisteihin perustuvaa).

314. "kuudama loiskottau paistau" 

(loiskottaa, kuun loiske).

315. "sie on poigu, kuudamon otsal pastaa"

 (kuussa nähtyjä ihmisiä, kuusta kertovien 

tarujen henkilöitä).

316. "kuudain paistau" (kuutain).

317. "kuudamaine pastau" (kuutamainen).

318. "kuu on otsalleh" (otsalleh eli kallellaan,

kuun otsa).

319. "ta kuutoin aika oli, ei silloin ollut kuuta 

eikä päiveä" (kuuton aika, taivas pilvessä).

320. "kuu lähenöö olla hänel jo" (kuu lähenee, 

vrt. synnytyskuu).

321. "kuunkiänälmyksez voibi povvistoakseh, 

k ei sit povvistannehez, sit hätken vihmuu" 

(kuun käännälmyksestä eli vaihteesta 

ennustaminen).

322. "puhtaz yö oli" (puhdas eli pimeä).

323. "kuu om puolelleh" (puolikuu).

324. "jo kuudama puolenou, jo on särvi lähten" 

(särvi eli sirppi, sarvekas olento).

325. "puolikuudama on" (puolikuu).

326. "puolikuudam, puoli uuttukuudu" 

(puoli uutta kuuta, kuun luonteesta, uskotaan 

syntyvän uudestaan joka kuukausi).

327. "konsa oli puolirieska, konsa kokorieska" 

(kiertonimiä, vrt. riesa, lieska).

328. "kuudamam puolisko jo nägyö" (kuun

puoliskot).

329. "nyt om puolteis kuu" (puolteissa,

puoltuo=vähetä, kulua).

330. "siitä keännyt vaim puoliöiseh päin tai tulet 

perillä" (puoliöiseen=koilliseen tai pohjoiseen, 

yön suunnat).

331. "talvella purgua, kezällä vihmaa" (tiesi 

kuunkehä, purgua=pyryä).

332. "tuo kuppi kuun kylestä, kauha päivän 

kainalosta, jolla vettä haettaisi, heiluvasta 

hettehestä, läikkyvästä lähtehestä" (kuppi 

kuun kylestä, vrt. kuun kivet ja pahkat, 

vrt. kuun valon koskettamat kohdat).

333. "täys kuu täyttäköön, vajoa kuu vahvistakoon" 

(kuun keralla loihtiminen).

334. "anna, hyvä isä, onnee, mänestystä, tälle 

uuvelle kuukauelle" (katsottaessa uutta kuuta 

ensimmäistä kertaa, isäksi kutsuminen).

335. "pohjoispuolelle mäkeä, kuun puolelle kalliota" 

(pohjoispuoli=kuunpuoli, eteläpuoli=päivänpuoli).

336. "yläkuu ja täöskuu oh hyvvee kalaaekkoo" 

(kalaonneen yhistäminen).

337. "alakuulla tehtiim pyyrykkeitä niin tuli 

kalasempia" (pyydyksiä, kuun mukaan 

työskenteleminen).

338. "kuu paestoak kaljottaa pilivettömältä 

taevaalta" (paisteiset yöt, kuun palvojien 

pyhiä öitä).

339. "se o ni vaevasem piäns se kannikas ete se 

mittä valist" (valista eli valaise, kuun kannikas).

340. "oj jälel vaa pien kannikka" (loppukuusta).

341. "sillo on sekava ilima, kun kannikka on selällää" 

(kannikasta ennustaminen).

342. "kuu on nii kannikallaa" (tietää pyryä,

yhteydessä talven ilmoihin).

343. "näyttää tämä kuukausi jo niin kannikalle 

menevän" (kuukausi, kuun kausi).

344. "pit kylvää kuun kannal, loppukuust" 

(vrt. kuun alusta).

345. "nenä on kun helemikuun kanta" (kanta 

eli viimeinen neljännes).

346. "alakuu kannassa ne o mavot liikkeessä" 

(mavot eli käärmeet).

347. "pahoja ilimoja riittää kun kuun kanta on 

kynsillään" (kanta kynsillään).

348. "ensmäisellä kannalla" (vrt. toisella,

kuun kannat). 

349. "yläkuu ja täöskuu oh hyvvee kalaaekkoo, 

kantakuu se on sittä huonnoo" (kuun vaiheita,

yhteydessä kalaonneen).

350. "tul kapeijen aika stä kaluta" (kuun alkaessa 

katoamaan, vrt. kapea).

351. "jotka kalus kuuta" (kapeet).

352. "sit ov vuan kappeinen kairakek, siitä alakkaa 

kasvvook" (kapeinen kairake, kantaa alkukuusta).

353. "kasa" (kannan sakara, vrt. kasanen).

354. "kasallaan" (kolmena yönä kasallaan makaava 

kuu, tietää lämmintä kuuta).

355. "kasastaa kuu, vettä kastaa" (selällään 

makaavasta kannasta).

356. "kasvaikuu" (kasvava kuu).

357. "ennev vanhaan sanottiin haavapäivää 

katteeks päiväks" (haavapäivää=kuun 

neljänneksen vaihtumispäivää, katteeks

=epäonniseksi).

358. "loppukuu on katiellist, se viä pois" 

(katiellist eli epäonnista, tuovat ja pois 

vievät vaiheet).

359. "ei männä alkamaa mittää työtä, ei männä 

saunaa katteem päivänä" (kuun mukaan elävät

ihmiset, vrt. kuun heimo).

360. "eukot hävis kun kuun kavek, jotta ei näy 

ei missääh" (hävisi kuin kave).

361. "kyllä nyt näkköö, on siks kuun kavetta" 

(kuuta ympäröivä hohto tai kehä).

362. "syksyllä syönyöllä kappeet on kuuta 

kaevamassa" (vrt. syömässä).

363. "ne on kun kuun kappeet" (telmivät

lapset).

364. "käys siihi, mustaa kuuhup päi" (mustaan 

kuuhun päin, kuun suunnat).

365. "syksyyl kävvyy se kuu niin alahittain" 

(käy eli kävelee, liikkuu).

366. "puhutaa, että se satteiks kehhiiksee" 

(kehii sateiksi, kuu).

367. "kuumeheksi kuun kehikkö, poutimoiksi 

päivän sääri" (sääri eli säde, vrt. kuu-me,

kuu-ma).

368. "semmonen soman näkönen kehitys oli 

kuun ympärillä" (kehitys eli kehä, pakkasen 

edellä).

369. "pooviks kuu kehitseikse, satteeks päevä 

siäristeikse" (kuun kehät ja päivän sääret).

370. "kelleeks kuu kehhii, sattiiks päivä siärrii" 

(kelleeks=kuulaaksi pakkassääksi, 

vrt. rekikeleiksi).

371. "tuiskuko hänestä tulloo vae pakkanen 

kun kuu kehhii ja semmonen se on aorinkoek 

kun kehhii" (tuisku vai pakkanen, talven

ilmoja).

372. "keleitä kuu kehhii" (vrt. kelejä).

373. "etelästä kehkiysi kuu, se ei oon niim pakkanen 

kylymä kun se etelästä tekköö kuun" (tekee etelästä 

kuun, vrt. kehkeytyä).

374. "pyöriäsä kehosa nin sillon tullee lumituisku 

talavella" (kuu pyöreässä kehossa, kehien 

ympäröimänä).

375. "iso kehto jos on saattaa mennäs seuraavaam 

päivään lumipyry" (kehto kuun ympärillä,

lumen tuloon yhistäminen).

376. "se on kuu kehossaan nyt" (kehossaan,

kehien ympäröimä).

377. "ku kuu näky kehykses tuli uutta ilmaa" 

(uutta ilmaa, vrt. ilmojen muutos).

378. "kehus kuun ympärillä" (kehus eli kehä, 

vrt. kehua).

379. "kuu kehäs ja taivas tähes" (kaikki hyvin).

380. "kuu ympärillä vähä ol sitä kehhee" 

(mikä tiesi lumisateita, kuu=talvijumala, 

päivä=kesäjumala).

381. "kun se on ysö kuun ympärillä tuloo pien paha 

seä talvella, kun om pien kehä tuloo ysö paha seä"

(kehien koosta ennustaminen).

382. "sik kon kuu kehäli, ni sit tuli paha ilma" 

(paha ilma eli tuisku).

383. "kuu kehästöä" (kehii).

384. "kuivat ilimat tulloo ku kuu kehästää" 

(vrt. pakkaset).

385. "pooraks kuu kehä, satteks pääv sappi" 

(kehät ja sapet).

386. "katoppas kun kuu keijottaa kynsillään" 

(keijottaa kynsillään, vrt. keijo).

387. "ettei ois näi keikalloa" (vrt. keijollaan, 

uuden kuun asennosta ennustaminen).

388. "kiikkuu kynsistään keikottaa" (kynnekäs 

olento).

389. "kuu se paistoo heittel ku minä aijjoo keilettelin" 

(kuun paisteessa ajaminen).

390. "pakkanen tuloo, kun kuu ylös keisausi" 

(kiipesi, vrt. keisanen).

391. "eihän se keitto kiehuk kuutamolla" (sanottiin 

polttopuiden loputtua).

392. "kesäl keuloist sataa, talvel vattast valaa" 

(keuloist=kannan kärjistä, vattast=kuun

keskiosasta).

393. "kelejiä kuu kehhii" (rekikelejä).

394. "kelleeks kuu kehhii, sattiiks päivä siärrii" 

(säärii=sädehtii pilvien takaa).

395. "kuu keliottaa sakarat taivasta kohti" 

(köllöttää, vrt. keljonen).

396. "issäi ain sano et kui o kelvoto kuu ko riippuu 

kynsistää, sellase kuu aikan ol pörylöi ja pakkasii" 

(pyryjä ja pakkasia).

397. "kuu kehhii keleviksi" (kelviksi, 

vrt. keleiksi).

398. "uuvel kuul lampai ei keritsetty" (kuun 

mukaan työskenteleminen).

399. "mutta kesäkuissa s ei näy ja jos näkkyyki 

s ei valase" (kuu kesäkuussa, päivän aikaa).

400. "vielä kiäntää pohosista kesäkuun" 

(sanottiin kesäkuun syntyessä pohjantuulella, 

tuuliin yhistäminen).

401. "vuosineljänneksittäin kuut ilimoja, maarijakuu 

räkningisä, kesäkuu kans, syyskuu ja joulukuu, 

tärkijät kuunkäänteet" (tärkeinä pidettyjä kuun

käänteitä, maarija=maaliskuu).

402. "kesäkuun kannalla ei soah hakatam mehtee, 

ei otav vessoo jälelle" (kannalla eli viimeisellä 

neljännekselle, yhistetään huonoon kasvuun).

403. "yläkuuhun hakataham puuki maahan 

syänkuulla, ei laho" (syänkuulla eli keskitalvella, 

lahoamiseen yhistäminen).

404. "kuu on ketarallaan, tulee paha kuu" 

(ketarallaan, vrt. kynnet ylöspäin).

405. "miten se tuo kuu keuvottaa nuin kynsillähä" 

(riippuu kynsistään, vrt. keuvonen).

406. "täälä on kuutama" (vrt. ma=paikan

nimien pääte, kuun paikka).

407. "sillo tullee paha ilma ko kuu o ninko kehro 

jalaus" (kehdon jalaus, jalka).

408. "voepi se tehäk kuihen jamalla laohotuksen" 

(jamalla=välissä, laohotuksen=lauhduttaa ilmat).

409. "toi kuu kun se narraa, se kävelie jollittelie 

missä joutuu, eihän se piläm mitier rajaa" 

(narraa, kävelee missä joutuu).

410. "koskas se kuu synty, se joulukuu" (kuun

syntymän eli uuden kuun muistaminen).

411. "ei se kalenterista näjyt taivhallisen kuuj juaksu" 

(vieraat kalenterit, oma kuun juoksu).

412. "juuvattaa uuej ja loppukuun" (vuorovesi, 

juuvattaa=seuraa).

413. "sil aikka taivalist kuut" (taivaallisen kuun 

ajat, jokaisella jumalaisella oma ajanlaskunsa).

414. "kovimpa se kuu kynsistäär riippuu, taevaasta 

pitellöö kahella kynnellä kiinis, siinä jämöttää" 

(pitää kiinni taivaasta).

415. "ei kuu paistakkaal läpi yötä, se on illast 

jätättänny" (jätättänyt illasta, vrt. mennyt

pilveen).

416. "sii neep pilve ny kaaheloitteva ette kuutaka 

näyk ku joskus" (pilviset talviyöt).

417. "yöt kuussa kullottaa ja päivät pilivessä kahlaa" 

(mikä se on).

418. "elokuu kulkee niim matalalta, että s ei näyk 

ky täysilhän, kahlaa merta" (elokuu eli elokuussa 

syntynyt kuu).

419. "kuu kun kuallaa ja kehässä on, sillon 

tulloo purku" (kuallaa=kahlaa, purku=pyry).

420. "kun kuu riippuu kynsistään niin se sattaa 

sen kualon täätee" (sataa kaalon täyteen,

kaalo=kolo, lovi, uurre).

421. "kun on kaari kuun ympärillä nin tullee 

nöyräsää" (nöyrä eli suoja).

422. "selällie seisuo, kasallie koatoa" (selällään

=seisovia ilmoja, kasallaan=kaatosateita,

uuden kuun asennosta ennustaminen).

423. "hiela kuun koava näkyy" (kuun kaava, 

piilossa oleva osa).

424. "ei loppukuusa oikee hyvällä miälev velätetty, 

eikä vaimmoväjet leiponee, n oli kateita päiviä, 

kuuttomap päivät vallanki" (kateita päiviä, 

huonoja työntekoon).

425. "ne on kateimpia, sanotaal loppukuum päivät, 

että nää on tuareimpia nää alkukuum päivät" 

(kateet ja tuoreet päivät).

426. "kahenhengenilma" (syyskesäinen 

kuutamo).

427. "siellä alakas olla semmoinen kahen hengen 

kuutamo" (hyvä kävelyilma).

428. "kuu paistoo kaiken iltaa" (kuun illat).

429. "kun kuu alakkaa ilimesttyys sit ei ouk kum 

pikkisen kairaketta" (kairaketta eli reunaa).

430. "eistäin ko niät, hiä on kaitakkainen" 

(kuu syntyessään, häneksi kutsuminen).

431. "kuun kajo vähä valasoo piliven raosta" 

(kuun kajo).

432. "kuu kajottele sillon tällö pilvitte takka" 

(kuun elämää).

433. "kuu on jo syndyn" (uusi kuu).

434. "pimei pilkuin oli, nägynyh ni midä ei" 

(pilkko pimeä, vrt. pimeän kuun aika).

435. "katehet syyväh kuutoman" (syövät kuun, 

vrt. kuun katoaminen).

436. "uvven kuun nähtyy sanoo, kuldaine kuudam 

syöttäi" (syöttäjäksi kutsuminen).

437. "kuudomain on kai sugahazil, moin om pakkaine" 

(sugahazil eli säteillä, pilvettömät pakkasyöt).

438. "do matkoau toine kuu siidä soaten" (toinen 

kuu siitä saaten, omaa eli luonnollista ajantajua).

439. "sanottih jotta katso vain kun sill om peä ta 

kaksi silmöä" (kuulla, elävä olento).

440. "siämmuutto ku tulou, sit kuudamas ymbäri on 

kindahat moized" (tietää sään muutosta).

441. "kuun sydämeh soalistuu, kui hyveä seä ollou" 

(kuun sydämeh=kuun kuluessa, soalistuu=kypsyy).

442. "sellälleh on kuudan, kannikot kyheräd, 

vilu roih tämä kuu" (kannikan asennosta

ennustaminen).

443. "uuven kuun kun tokatiu ens kerran, nin oikiej 

jalan alta ruhka pitäis ottoa, nin sanotah jotta 

näyttäytyis jumala unissa" (tehdä taika, hokatessa 

uuden kuun ensimmäistä kertaa).

444. "kuunkiännöksil satui se" (kuun kääntyessä, 

vrt. kuun vaihteessa).

445. "oi kuuhut jumalal luoma, etkö tiijä poijuttani, 

kullaista omenovani, hopijaista sauvovani" (kuu 

jumalan luoma, jum=ilma, taivas, pidetään kuuta 

vanhempana jumaluutena).

446. "kuudaman sarved on kiherät pakkaizii vaste" 

(kiherät eli käyrät, sarvekas olento).

447. "do matkoau toine kuu siidä sanonnasta soate" 

(matkaa toinen kuu, kuukausi=kuun matka).

448. "kuudamaine räiköttäy tänä yön" (kuun yöt).

449. "otti sen kuupaidazen ruokkoh" (ruokkoh 

eli talteen, kuukautisten aikana pidetyn paidan).

450. "rättsin ruozmevuo kuuhizie" (rättsinä

=naisen paita, kuuhizie=kuukautisia).

451. "kuudama nouzoo rohjottoa, konz on ruskie 

kuudama" (nousee rohjottaa, ruskie=punertava).

452. "se siit otti tervoa renkih, ta mäni kuutamoa 

tervoamah" (kuutamoa tervaamaan, omat sadut,

kertovat omista asioista).

453. nganasanit kutsuvat kuussa (moj) elävää 

haltijaa nimellä Delba-ngo.

454. nganasanit kutsuvat kuussa elävää haltijaa 

nimellä Nilul-emy (emolta pyydetään lapsen 

varjosielun (hahmosielun) syntymää, vrt. päivän 

säteisiin yhistetyt henkisielut).

455. nganasanit yhistävät Nilul-emya syntymään

ja lapsiin (uskotaan päättävän lapsen sukupuolen, 

antavan nimet unissa tai enteissä ja auttavan

synnytyksessä).

456. nganasanit kutsuvat kuuta nimellä ny ja

(naisten maa).

457. nganasanit pitävät Kuun emoa vastuussa 

kaikkien ihmisten syntymästä (vrt. omaan 

heimoon kuuluvien ihmisten, nganasani

=oikea ihminen, nenetsi=oikea ihminen).

458. nenetsit pitävät kuuta elävänä olentona

joka puuttuu ihmisten asioihin ja sanelee elämän 

mallin (vrt. kuun vaiheiden mukaan eläminen).

459. nenetsit pitävät kuuta miespuolisena  

(Kuun-vanha-mies).

460. nenetsit puhuttelevat Kuun ukkoa levittämällä 

kädet kuuta kohti.

461. nganasanien kuun emon Kygada-niamyn 

uskotaan antavan ihmisille ja eläimille yhden 

sieluistaan ("tärkeimmät osat").

462. nganasanien mukaan Kygada-niamy antaa

lapselle "kaiken tarvittavan" (ei kuitenkaan 

vaikuta lapsen kasvuun).

463. saamelaiset kutsuvat kuun haltijaa nimellä

Bassi aske (pyhä aske, vrt. pasi, vasi, ba-assi).

464. nenetsit kuvailevat kuuta tasaiseksi ja 

pyöreäksi.

465. nenetsit pitävät kuun tummia kohtia 

Iriy khasavan (kuu ukon) jalkoina (keho ja pää

kuun toisella puolella).

466. nenetsit kutsuvat kuuta sanoilla jirii ja 

jiriijalemo (vrt. iri=isoisä).

467. nenetsit kutsuvat kuukautta sanoilla jerii 

ja jirii (jeri=jiri).

468. nenetsit kutsuvat valkenemista sanalla irij

(vrt. kuun valo).

469. nenetsit kutsuvat pimeää / tummaa sanoilla

paeugdie ja povdq.

470. nenetsit kutsuvat iltaa sanoilla pausimä ja 

povsaemzx (povsaemq=tuli pimeä, vrt. pau-simä,

pou-saem).

471. nenetsit kutsuvat yötä sanoilla pii ja pi

(keskiyö=pimbeele, pimbelq, vrt. pimeä).

472. nganasanit kutsuvat yötä sanalla hiintjäje

(hiin-tjäje, vrt. hiisi, hiili).

473. nenetsit kutsuvat pimeää sanalla paewdjoi

(pimeys=paewge, vrt. päivä).

474. nganasanit kutsuvat pimeää sanoilla koimoga

ja koimogaa (pimeys=hoimoga, vrt. koi, mokata, 

heimo).

475. nenetsit kutsuvat kuuta / kuukautta sanalla irij 

(vrt. iri=ere, isoisä).

476. nganasanit kutsuvat kuuta / kuukautta sanoilla

kitsaraa ja kisaroo (ki-tsara, vrt. sara, kisata).

477. nenetsit kutsuvat kuuta / kuukautta sanoilla

jilyi, yiri, jirij ja yiryiy (r=l, jiri=jili).

478. enetsit kutsuvat kuuta / kuukautta sanoilla

diri ja irio (d=j tai t, vrt. tiri, tili, tiilijärvi

=kuun järvi).

479. nganasanit kutsuvat kuuta / kuukautta sanoilla

kitsezaa ja kitsezai (yhdyssanoja, ki-tseza, kits-eza).

480. nenetsit kutsuvat pimeää sanoilla pamasy,

paewda ja paewa (vrt. pam-asy, pa-ewa, 

haltijanimiä).

481. enetsit kutsuvat pimeää sanoilla peida ja 

peide (pe-ida, pe-ide, vrt. peite, peittää).

482. nganasanit kutsuvat pimeää sanoilla hojminsi

ja hojmi (hoi=koi, koimi).

483. nenetsit kutsuvat yötä sanoilla pyi, pi ja pii.

484. nganasanit kutsuvat yötä sanoilla hii ja hiidhi

(vrt. hiisi, yöllä liikkuvat henget).

485. enetsit kutsuvat kuuta sanalla diri.

486. enetsit kutsuvat pimeää sanalla pei

(vrt. peikot).

487. enetsit kutsuvat yötä sanalla pi (pinuju=yöllä, 

pixun=yössä).

488. selkupit kutsuvat yötä sanoilla pin ja lipikin

(li-pikin, vrt. lii-pukka).

489. selkupit kutsuvat kuuta sanalla iraeti

(ira-eti, sukulaisnimiä).

490. selkupit kutsuvat pimeyttä sanalla lipik

(vrt. yö=lipikin, pimeä aika).

491. "kuudan vallottau tsirittäy" (kuun kieltä).

492. "kun uusi kuu tokatittih taivahalla ensi kerran"

(vrt. tokahtaa=pysähtyä).

493. "kaksi kantuo merellä, toini nousou, toini laskou"

(mikä se on.. kuu ja päivä).

494. "terveh uuvella kuulla" (uuven kuun 

tervehtiminen).

495. "mikäs on kumma kuun iessä, mi on terhen päivän 

tiellä" (terhen=utu, sumu).

496. "siitä kuutamah sinne tartuttih ukko ta akka ta 

siinä ollah vielä nytki" (kuusta kertovat tarut).

497. "kuu kehässä, päivä tarhassa, taidau tuisku tulla"

(tarha=piiri, kehä).

498. "kuudamaine otsas kumoittau, teähtyöt tagaraivol 

talleroittau" (talviset valon antajat).

499. "talvella purgua, kezällä vihmaa" (tiesi kuunkehä, 

purgu=pyry).

500. "naizil kävyy pezokset kuun keänälmyksen aigah"

(pesokset eli kuukautiset).

501. "taivahallini kuu on kuudama" (kuu-tama, 

kuut-ama, vrt. kuu=rasva, vrt. kuutti).

502. "oli tän yönä kajos yö" (kajos eli kirkas).

503. "täyvenkuun aigah" (kuun ajat).

504. "täyzi kuudama" (täysikuu).

505. "täyzikuudam keänäh jo alah, lopeh" (kääntyy 

alaspäin, loppuu).

506. "täyzikuudamal matkain" (matkasin,

kuun valossa).

507. "tävvenkuudoman aigoa yöd on valgied"

(valkeat yöt).

508. "kuu on täydeimyölleh" (täyttymässä).

509. "kuu täydyö, täyzikuu" (täytyy, 

tulee täydeksi).

510. "kuuta tervehittih kun uusi kuu nähtih ensi kerta"

(uuden kuun tervehtiminen).

511. "terveh uuvella kuulla" (uusi kuu,

uudesti syntynyt).

512. "uuskuu roiteh huomen" (roiteh eli syntyy,

vrt. loiteh).

513. "uuzikuu syndynn on" (uuden kuun ihme, 

vrt. keinotekoiset kalenterikuut).

514. "uvvenkuum piätnittsy pädöy lembie nostoa, 

a voimattomil ei päe" (pätee nostaa lempeä, 

ei päde voimattomille).

515. "uuzi kuu on, kuudamain ehtäl jo pastau"

(paistaa ehtoolla).

516. "kuu uvvelleh keänäh" (kääntyy uudeksi).

517. "kuun vaiheil kibeneksendelöö" (kuulle 

herkät ihmiset).

518. "vajaudumah rubieu kuu" (vajautumaan

eli vähenemään).

519. "vajai kuu" (kuun vaiheita).

520. "kuudama dorogan valgoau" (valaisee tien, 

omat katuvalot).

521. "yö ei ole valgien valgei, hot on kuudaman valgei"

(valgien eli tulen).

522. "kuudam hyvin vallottau, valgiesti pastau"

(kuun valo, pyhää kuun palvojille).

523. "kuudaman valgie" (kuutaman valkea,

vrt. päivän, tulen).

524. "kuudam vallondau" (vallontaa).

525. "kuudamoa vallotteloo puuloin välis" 

(vrt. kuun valoa).

526. "kuudam vallottaj on tänä yön" (kuun yöt).

527. "kuu vallottaa" (valottaa, kuun valo,

vrt. valloittaa, valloittava).

528. "kuudam vallottau" (yön valo).

529. "valpakko yö" (vrt. valp-akko).

530. "kuudam kävyy vanhalleh vie, hod dielot kui 

uvvelleh käynnöy" (dielot eli asiat, kuun voimista, 

uudesti syntyvä olento, uudet alut).

531. "syväinyöl varauttaa astues" (varauttaa eli 

pelottaa, ihminen=päiväeläin).

532. "kui kuun katsoin, on jo vägi vadrakkani"

(vrt. katsoin lasta, voimatonta, vadrakkani

=vahva).

533. "yödä vietimmö" (viettää yötä).

534. "yö voitteloo päiveä" (päivästä yöksi, 

vrt. kuuksi).

535. "kumoallah on keäntyn kuutoma" (kääntynyt 

kumolleen, vrt. kuun käänne).

536. "siämmuutto ku tulou, sit kuudamas ymbäri 

on kindahat" (kuun kintaat).

537. "kuun ymbäri" (ympäri, kuun kierto).

538. "yön ymbärystä" (vrt. yön ympäri).

539. "moattih yö sielä metsässä" (yö eli pimeä 

aika).

540. "yössä on kaikenualasta siädä" (säätä, 

yö=pitkä aika).

541. "yönaigu on pimei" (yön aika, vrt. aika

=päästä päähän).

542. "yönkaudehed jallaz olin" (yön kaudet).

543. hantit pitävät kuuta (tilos) ja päivää (xatl) 

miehenä ja vaimona.

544. hantit järjestävät pyhäkköuhrit (poroliti) 

täyden kuun aikaan (pyhien puiden alla, 

ei koskaan vähenevän kuun).

545. mordvalaiset puhuttelevat kuuta sanoin 

"oi kuu joka paistat koko maan ylle, paista myös 

meidän yllemme" (kuuta muistetaan yöaikaan, 

keskitalvella).

546. mansit kutsuvat kuuta nimellä Etpos oika 

(yön-valon-vanha-mies, pidetään päivän veljenä 

tai miehenä).

547. mansit kutsuvat kuun tytärtä nimellä 

Etpos agi.

548. mansit pitävät kuun kantaa päivän poikana 

(kutsutaan nimellä Etpos pyg).

549. mansit pitävät kuuta päivää läheisempänä 

olentona (valonsa lempeämpää, kutsuu manseja 

hyviksi ihmisiksi, vrt. kuun heimo ja päivän

heimo).

550. hantit kutsuvat kuun kunniaksi järjestettyjä 

uhrimenoja "kuun syöttämiseksi".

551. hantien taruihin kuuluu "kuun kannan synty", 

"päivän ja kuun väki" ja "kuinka kuu tuli maan 

päälle".

552. mansit kirjailevat uhriliinoja kuun mukaan 

(työ aloitetaan puolenkuun aikaan, päätetään 

täydellä kuulla).

553. mordvalaisten taruissa kuun jumalalla on 

hopeiset tai kultaiset sarvet (vrt. eläinhahmot).

554. kuun pimennyksiä ja tummia kohtia 

pidetään Rahkoi-hengen tekeminä (r=l, 

vrt. lahko, kuun palvojat).

555. saamelaisten pyhän kuun (basse manno,

joulukuu) tapoihin kuuluu hiljaisuuden 

noudattaminen, työnteon vähentäminen ja 

vaskisen renkaan laittaminen kodan ovi tai 

savuaukkoon (jotta kuu auttaisi vaatimia 

vasomisessa ja suojelisi vasoja vammoilta,

vrt. aiemmin ihmisiä).

556. saamelaiset sitovat helmikuussa (kuova

manno) heiniä porojen sarviin (pyytäen kuuta 

syömään).

557. mordvalaiset kutsuvat kuuta Kov-atyaksi 

(vanha-mies-kuu, pidetään viisaana ukkona 

ja ihmisten neuvojana).

558. mordvalaiset tiedustelevat kuulta ilmoja 

ja kylvöaikoja (vähenevää kuuta yhistetään 

maan aliseen / maan alaiseen kasvuun, 

kasvavaa kuuta maan päälliseen / maan 

päälliseen kasvuun).

559. mordvalaiset pitävät Kov-atyaa talvisena 

tien näyttäjänä (näyttää tietä pimeässä

kulkeville).

560. mordvalaiset kutsuvat iltaa sanalla coksne 

(copoda, topoda=pimeä, c=ts).

561. mordvalaiset kutsuvat kuuta sanalla kov 

(vrt. kov=minne, kovgak=jossain, ei missään,

v=u, kou).

562. mordvalaiset kutsuvat yötä sanalla ve

(vetat=ilta / yö, vrt. veto, vetäytyä).

563. udmurtit pitävät kuun liikettä emonsa luota 

liikkuvana poikana (vrt. haltijaperheet).

564. moksalaisten taruissa alkuhenki Shkai elää 

kuussa (ylisen henkien luonteesta, ilmaa itseään 

ei ole olemassa / vain silmin nähtävät asiat ovat 

todellisia).

565. mordvalaiset pitävät kuuta nuorena miehenä 

(kovs–tsera).

566. udmurtit kirjailevat kuun 8-kärkisen tähden 

hahmoon (ympärille ruutumaisia säteitä).

567. udmurttien mukaan häitä ei voi pitää ilman 

kuun kuvaa (vrt. kuun haltijaa, häävaatteissa myös 

päivän kuvia).

568. udmurttien mukaan pari ei voi saada lapsia 

ilman kuun kuvaa (kirjaillaan vaatteisiin).

569. udmurtit pitävät kuuta yön haltijana.

570. mordvalaiset kutsuvat kuun poikaa nimellä 

Tyushtya (vanhenee ja nuorenee kuun vaiheiden 

mukaan).

571. marit kutsuvat kuuta sanalla tylze 

(vrt. Tylmache-haltija, taivaallisen tahdon 

lähettiläs).

572. marien kuunvaiheisiin kuuluu kataltash 

(kuu murtuu, pienenee), pel tylze, pele tylze 

(puolikuu), titsmash tylze, toshto tylze 

(täysikuu), u tylze (uusi kuu), tylze mutsash 

(kuun loppu) ja tylze tyngaltysh (kuun alku,

vrt. tynkä).

573. marit kutsuvat kuuta sanoilla tylzan ja tylze 

(tylzan kava=kuu taivas, tylzan kas=kuu ilta, 

tylze volgydyshto=kuun valossa).

574. marit kutsuvat kuun emoa nimellä Tylze ava.

575. unkarilaiset kutsuvat kuuta sanalla hold 

(telehold=täysikuu, felhold=puolikuu, ujhold

=uusi kuu).

576. mordvalaiset kutsuvat kuuta sanoilla kov 

ja kovpavaz.

577. marit kutsuvat kuun sädettä sanoilla tylzyjol 

(kuun jalka).

578. udmurtit kutsuvat kuun sädettä sanalla tylsi.

579. marit kutsuvat kuun valoa sanoilla tylse soto.

580. marit kutsuvat yön henkeä nimellä Jydvodyz.

581. marit kutsuvat pimeää yötä sanoilla shyts jyd.

582. marit kutsuvat iltaa / yötä sanalla jyd 

(jydym=illalla, jyd kava=yötaivas, pytskemysh 

jyd=pimeä ilta, vrt. jyty, juttu).

583. udmurtit kutsuvat pimeyttä sanoilla pejmyt 

ja zomyt (pej-myt, yhdyssanoja).

584. udmurtit kutsuvat iltaa sanalla zyt (iltahämärä

=zomyt, zomo-jugyt, iltamyöhä=ber zyt).

585. udmurtit kutsuvat yötä sanalla uj.

586. unkarilaiset kutsuvat pimeyttä sanalla sötetseg 

(sötet=pimeä, koromsötet=pilkkopimeä).

587. unkarilaiset kutsuvat iltaa sanoilla este ja ejszaka 

(ejjel=illalla, vacsora=illallinen).

588. ersalaiset kutsuvat pimeyttä sanoilla sjoks ja 

tsopoda.

589. ersalaiset kutsuvat iltaa sanoilla pokshne ja 

tsokshne (vrt. poksh-ne).

590. moksalaiset kutsuat pimeyttä sanoilla shobdash 

ja shobda (zarä=hämärä).

591. moksalaiset kutsuvat iltaa sanalla iläd 

(vasilädnä=iltapuhteella).

592. unkarilaisten mukaan kasvu tapahtuu 

kasvavan ja vähenevän kuun aikaan.

593. unkarilaiset aloittavat töitä uuden kuun 

keralla.

594. unkarilaiset pitävät kuun ja päivän 

pimennyksiä Markolab-nimisen hengen tekosina 

(uskotaan purevan kuuta linnun, suden tai 

koiran hahmossa).

595. unkarilaiset kutsuvat kuun ukkoa nimellä 

Hold atya (atya=isä).

596. nganasanit pitävät Kuun emoa vastuussa 

ihmisten syntymästä.

597. saamelaiset kutsuvat kuuta / kuun haltijaa 

sanoilla mano, aske ja manna (vrt. mauno,

manu, manta, asko).

598. marit pitävät kuuta (tolze) syntymän ja liittojen 

suojelijana (vrt. syyshäät, talvihäät).

599. marit loihtivat kuun keralla (tylze gai yandar 

liyash, olkoon yhtä kirkas kuin kuu, tylze kuze 

kusgtylgyn kyza, tugak mogyrem kushtylem kaiyzhe, 

kuten sulavasti kuu nousee, liikkukoon jalkani 

yhtä sulavasti).

saamelaiset kutsuvat kuuta

sanoilla maanuo, mannoo, 

maannuo, manno, maanu, mään, 

mann, manna ja mano (vrt. 

ma-anu, haltijanimet).

saamelaiset kutsuvat kuuta

sanoilla maanu, maannud 

ja manudaa (vrt. manu,

mantu, manta).

saamelaiset kutsuvat

yötä sanoilla ijja ja iija

(ijastallad, ijjadid

=yöpyä, vrt. ii-sielu).

saamelaiset kutsuvat

pimeää sanoilla sevnad 

ja sevnis (pimetä=siävnanid,

siävjanid).

saamelaiset kutsuvat iltaa 

sanalla eehid (ehidij=iltaisin,

vrt. ehtiä, ehtoo).

saamelaisten kuusanastoon

(kuvailevat sanat) kuuluu 

tiiudas, tivdas, tivds, tevte 

(täysi), teämes (himmeä), 

jaukki (katoava), kuelses, 

kuestel, kuälss (kuulas),

kuesttes, kuesttlos, kuastalv 

(kuulas), mannueunnsaz 

(kuunkeltainen) ja manneei 

(myöhästyvä).

saamelaisten kuusanastoon

(teon sanat) kuuluu kuullad, kuulam, 

kula (kuulla, kuulua johonkin), 

kullad, kuulai, kola (kulua), nusalid, 

nuussal (pienetä, kuusta), gaadudh, 

gaahtoot, kaahtuot, kahtot, kattad, 

kaddad, kato (kadota), maajeed (myöhentää), 

manned (myöhästyä), pelkked (loistaa), 

teskkad (loistaa), cuoveed, cuovvad 

(loistaa), vealggjed (loistaa valkeana), 

tillloovvad (kohdistua), njuolggeed 

(kehiä), nuolsted (kehiä), mannummus 

(viivästyminen), tiuddummus (täyttäminen),

pelkkmos, pelkkummus (pilkottaminen), 

kuestted, kuasttjed (näkyä), tilloottad 

(tuijottaa), uccod, ucom (pienetä,

vrt. usotko, usko), guogedh, kuokatak, 

kuohkat, kikked, koke (loistaa kelmeänä, 

vrt. kike), teämos, teämnoovvmos 

(himmennys, himmeneminen), cuokkned 

(tummua), seunnatted (pimentää), porrjed 

(pimetä), seunned, seunnjned (pimetä),

veiggeed (hämärtyä), teämeed, teämnoovvad 

(himmetä) ja seunnummus (pimeneminen).

saamelaisten kuusanastoon

(kuun vaiheet) kuuluu mannee 

(menevä kuu, viime kuu),

laadas, laaddas, ladas (täysi 

kuu), manuvuadu (musta kuu, 

kuun pohja), nookkimään (alakuu,

loppukuu, vrt. nokka, noki), 

alggmään (alkukuu), loppmään 

(loppukuu), määnvuadd (loppukuu), 

soddimään, sooddimään (syntyvä kuu, 

uusi kuu, yläkuu), oddmään (uusikuu), 

tiuddmään (täysikuu) ja piellmään 

(puolikuu).

saamelaisten kuusanastoon kuuluu 

manuppaje (kuukausi), tile (joutoaika, 

tila, tilanne), mane (miksi, vrt. kuulta 

kysyminen), mane (muna), kuodaldah 

(jälkihäntä, jälkipää), manudaaeeeinj 

(kuuntervaaja, rahko, vrt. äeeinj=sirkka), 

kuuvl (luokse, tykö, päin, suuntaan), 

majaskuuvl (taaksepäin), kuussan 

(mihinkään, minnekään), kulen (luona, 

päin), manen (miksi, minkä tähden), 

tanen (siksi, sen tähden), kukken 

(kaukana, kaukaa), mano (meno), 

ohtan maanoost (kerralla), ovtmano 

(kerralla, yhtä menoa), manuttep, 

manutteve (kuutamo, tepe=teve), vaajas, 

vaaijas (kuun vaihe, vrt. vajaa), kuus 

(minne, jonne), maanu (kuu, kuukausi), 

manna (taakse), mannla (taaksepäin, 

vrt. kuu menneen paikkana), maaibeälla 

(jälkeen), manna (jälkeen), tili (kohti, 

kohtisuoraan), manna, manneld (myöhemmin), 

manned, monnu (myöhään, vrt. kuu yön

paikkana), koozz (mihin), kuäss (milloin), 

maaden, määnn (miksi), moozz (miksi), 

mooneen (menomatkalla), mään porrai 

(kuunpimennys, vrt. por-uhri), till, tillu 

(suoraan kohti), tillloovvmos (kohdistuminen), 

mään, määnvuadd (kuu), mään, määnpajj 

(kuukausi), pihttaz (kuukautiset), kualddjohss 

(kuunkehä), mannujorros (kuunkierto), 

mannuporrjummus (kuunpimennys), määntepp 

(kuutamo, vrt. teppo), määnteppinn (kuutamoyö, 

inn=yö), manos, mannoo (jälkipää) ja gaave, 

gavva, kaavva, kavva, kaauva, kaavv, kavv, 

kavvez, kave (mutka, taive, vrt. kaaveet).

saamelaisten ilta / yösanastoon kuuluu 

sevjanid (pimetä), siävnanittid (pimentää), 

siävjanud (joutua pimeän yllättämäksi), 

kiämadah (hämärä, varjokato), veigi, veeigi 

(iltahämärä, iltapuhde, vrt. veikeä), 

sevjadas (pimeys), ekkente, iekkede, iehkeda, 

iehkiet, iehket (ilta), ije, jijje, jijja, 

ijja, idja (yö), iko, jäjkuo, ihkoo (yöllä, 

vrt. ihkua), aekked, eehid, jiäkkes, jiegg, 

nenz, jiek, keniej (ilta), iggja, ijja, ijj, 

jijj (yö), ikko, iho, ekka, jigga, jikka 

(yöllä, vrt. eka), goolmie, guolmoi, kuolmuo, 

kuolmoi, guolmas, kolme (hämäryys), sjievnjede, 

säwdnjeda, sjievtnjiet, sjäunjat, saewdnje, 

saevnad, seunnjed, sievned, seavne, sevne 

(pimeä, vrt. sauna), viejkie, veike, vaeige, 

vejgi, veigg, viejg, viejg̜e, vejke (hämy,

iltahämärä), veigger, veiggros, veiggeei 

(hämyinen, hämärtyvä), innsaz (öinen), 

seunneei (pimenevä), seunnjed, seunnjes, 

seunned (pimeä), teukkes, teaukkad (pimeähkö),

iinni (öisin), koskkiinn lossumos podd 

(keskiyön sikein hetki), ekka (yöllä),

innan peivva (yötä päivää), jeäkkääz (ehtoo,

vrt. jakka), veiggummus (hämärtyminen), 

jeäkkesveigg (illanhämy), jeäkkespaajj 

(iltakausi, iltapuhde), jeäkkespiell 

(iltapuoli, vrt. pieli), jeäkkesinn 

(iltayö), koskkinn (keskiyö), inn, ijj 

(yö), innäimm (yöilma), innkäss (yökaste), 

innlapss (yökaste), innpaajj (yökausi), 

innkolmm (yökylmä), koskkinn (keskiyö), 

seunnattmos (pimennys) ja seunnjos, seunnos 

(pimeys, vrt. seunata, kuun valossa).

saamelaiset sanovat mään lassan 

(kuu kasvaa, vrt. lasanen).

saamelaiset sanovat mään porrai 

(kuu pimenee, vrt. por-uhri,

porata).

saamelaiset sanovat määnjoorglooggast 

luoss poorr puerbuban (kuun vaihtuessa 

lohi puree paremmin).