3216. hantit pitävät maalieroja (muv-ler) maanemo
Moma-ankin puvun lankoina (sax-kinenit, 
ei vahingoiteta).

3217. udmurtit kutsuvat maanemoa nimellä Mu-köldos 

(vrt. koltos, kolttu, kolttonen).

3218. marien alisen / maan henkiin kuuluu Kan pas 

/ Kuvan pas (uskottu elävän mustassa maassa, 

apulaisiaan / edeltäjiään Onto ja Bonto, kutsutaan 

"painaviksi jumaliksi").

3219. hantit kuvailevat Moma-ankia mustaksi ja 

karvaiseksi naiseksi (jumalattarelle uhrataan terveyttä 

pyydettäessä).

3220. marien mukaan maan henki (ort) katoaa maata 

muokattaessa (vieden mukanaan maan hedelmällisyyden,
vrt. omituinen "lannoittaminen").

3221. udmurttien mukaan maanjäristykset johtuvat 

maailmanhärän liikkeistä (uskottu pelkäävän päivänvaloa, 
vrt. peuran, mammutin).

3222. marien mukaan maanjäristykset johtuvat meren 

pohjassa olevan maailmanhärän pään liikkeistä

(uskottu seisovan valtavan ravun päällä).

3223. mansien taruissa ihminen luodaan pajunvarvuista 

jotka peitetään savella ja puhalletaan eloon (altain 

kansoilla kortteista ja savesta).

3224. mansien taruissa ihmiset ja eläimet luodaan maasta 

ja lumesta.

3225. mansien taruissa luojahenki kieltää ihmisiä syömästä 

juolukoita (pidetään syynä ihmisten karvapeitteen 

vähenemiseen).

3226. mordvalaisten maanhenkiin kuuluu Norrova 

(Mastyr-pasan emo, uskotaan istuvan maan sisässä ja

antavan voimaa kasveille).

3227. mordvalaisten taruissa maailma kasvaa vähitellen 

ja kaikki muu mukanaan (vrt. vapautuu veden vallasta).

3228. mordvalaiset pitävät maailmaa litteänä, sangon 

tai kulhon muotoisena ja reunoilta koverana ja pyöreänä 

(alkumeren pyöristämänä).

3229. ersalaisten taruissa ihminen luodaan savesta tai 

maasta (moksalaisten mukaan kannosta).

3230. moksalaisten mukaan ensimmäiset ihmiset olivat 

tulvassa kuolleita jättiläisiä (jäljelle jääneet pienenivät 

vähitellen, vrt. sekoittuivat toisiin selviytyjiin, 

vrt. jättiläiseläimet).

3231. ersalaisten mukaan ensimmäisenä luotiin maa 

(sitten päivä, kuu ja ensimmäiset ihmiset).

3232. mordvalaiset kutsuvat hedelmällistä / maan 

hedelmällisyyttä sanalla norov (vrt. Norov ava).

3233. mordvalaiset kutsuvat sammalta sanalla 

nupon.

3234. mordvalaiset kutsuvat mansikkaa sanalla kistij 

(vrt. ksi=leipä, omat leivät).

3235. mordvalaiset kutsuvat keskistä / keskikohtaa 

sanalla kunska (kun-ska, ska=ilma, aika, vrt. kun-ta).

3236. mordvalaiset kutsuvat suota sanoilla letke tarka 

(letke=märkä, kostea, tarka=paikka, vrt. letkeä).

3237. mordvalaiset kutsuvat mäkeä sanalla mar 

(vrt. vuorimarit, vrt. marams=kuulla, maravoms
=kuulua, tuntua).

3238. mordvalaiset kutsuvat maata sanalla mastor 

(mastorlango=maailma).

3239. mordvalaiset kutsuvat penkkaa / reunaa

sanalla cire (cir=käyrä). 

3240. mordvalaiset kutsuvat ruohoa sanalla tikse.

3241. mordvalaiset kutsuvat herukkaa / viinimarjaa 

sanalla sukstorov.

3242. mordvalaiset kutsuvat kiveä sanalla kev 

(vrt. kevyt, kevkstems=kysyä, vrt. kivissä eläviltä 

hengiltä kysyminen, vrt. seidat).

3243. mordvalaiset kutsuvat kasvamista sanoilla 

kasoms ja kastoms.

3244. mordvalaiset kutsuvat juurta sanalla jur.

3245. mordvalaiset kutsuvat lehteä sanalla lopa 

(vrt. lopahtaa).

3246. mordvalaiset kutsuvat vartta / versoa 

sanoilla ned ja netks.

3247. mordvalaiset kutsuvat kukkaa sanalla ceca.

3248. mordvalaiset kutsuvat vattua sanalla inzej 

(vrt. inze=vieras).

3249. mordvalaiset kutsuvat maata sanalla moda 

(modamar=peruna, maamarja).

3250. mordvalaiset kutsuvat suota sanoilla nacko 

tarka (nacko=märkä, kostea).

3251. mordvalaiset kutsuvat peltoa sanalla paksa.

3252. mordvalaiset kutsuvat vuorta / mäkeä sanalla 

pando.

3253. mordvalaiset kutsuvat sientä sanalla pango.

3254. mordvalaiset kutsuvat lokaa / mutaa sanalla 

rudaz (r=l, vrt. lutakko).

3255. mordvalaiset kutsuvat savea sanalla sovon.

3256. mordvalaiset kutsuvat tomua sanalla pul 

(vrt. pullinen).

3257. mordvalaiset kutsuvat hiekkaa sanalla covar.

3258. mordvalaiset kutsuvat maata sanalla moda 

(mastor=manner, maaperä, modasoradks
=maanjäristys).

3259. mordvalaiset kutsuvat tasankoa sanoilla valana 

ja valanya (vrt. vala, vaala).

3260. mordvalaiset kutsuvat laaksoa sanalla laymo 

(lay-mo, vrt. joen nimet).

3261. mordvalaiset kutsuvat kastetta sanalla rosa 

(r=l, vrt. losa, loska).

3262. mordvalaiset kutsuvat kosteaa sanalla nacko 

(koske=kuiva, kalgodo=kova, cevte=pehmeä).

3263. mordvalaiset kutsuvat notkoa / rotkoa sanoilla 

latko, lotka ja letke (metsän läpi virtaavan puron 

paikka, kazlodka=paha rotko).

3264. mordvalaiset kutsuvat niemeä / niemekettä 

sanoilla ner ja när (ingenär=lähiniemi, vrt. inkeri).

3265. mordvalaiset kutsuvat harjannetta sanalla 

kopor.

3266. mordvalaiset kutsuvat painannetta sanoilla 

lasma ja lasmo.

3267. mordvalaiset kutsuvat karpaloa sanalla cheymar 

(tsei-mar, vrt. tsaiju).

3268. mordvalaiset pitävät maanhenki Mod-avaa 

Mastor-avan apulaisena (vrt. nuorempana jumalattarena, 

luojahenget ja näiden luomat henget).

3269. mordvalaisten taruissa alkuhenki Ine narmunin 

(suuri lintu) munimasta munasta (ine al, suuri muna,
vrt. alku, alkio) syntyy pyöreä  maa (keltuainen) ja sitä 

ympäröivät kaaret (ylinen ja alinen, munan kuoret).

3270. mordvalaisten taruissa kolme valasta erottaa 

mantereet vedestä ja alisesta (pitäen yllä tasapainoa 
liikkumalla eri suuntiin, toisaalta liikkeensä aiheuttaa 

järistyksiä ja tulvia, toisen tiedon mukaan sampia).

3271. udmurttien Kyldysin-haltijaa pidetään naisten, 

lasten saamisen, maan hedelmällisyyden ja kaiken 

maasta kasvavan suojelijana (vrt. kyltyä, y=i, 

vrt. kiltti).

3272. udmurtit yhistävät Kyldysiniä kohtaloon, 

onneen, mielenrauhaan ja ihmisten hyvinvointiin 

(suojelushengen piirteitä).

3273. udmurttien Mu-kyldysin Kyldys-puolen 

uskotaan elävän ylisessä missä toimii välittäjänä 

Inmarin ja ihmisten välillä (toisaalta hoitaa myös 

maan ja hedelmällisyyden jumalattaren tehtäviä, 

vrt. kaksi eri haltijaa).

3274. udmurttien Mu-kyldysin Mu-puolen uskotaan 

elävän maan sisässä missä yhdistää maan emoja eli 

mummoja (kylchin-mums).

3275. udmurttien taruissa Kyldysin-mu poistuu 

yliseen ihmisten alkaessa kohdella maata huonosti 

("haltijalla ei ole paikkaa missä olla", vrt. vierailta 

omaksuttu maanviljely).

3276. udmurttien taruissa Kyldysin-mu ilmestyy 

punaisen oravan hahmossa (muita hahmoja pyy, 
metso ja ahven jonka hahmossa sukeltaa jokeen, 

haltijan  vakassa (vor shudny) pidetään oravan nahkaa, 

koivun sälöjä, pyyn siipeä, metson sulkia ja kuivattua 

kalaa).

3277. udmurtit kutsuvat maan emoa nimellä Muzem

-mummy (musta-mummi, kuvansa pääväri musta,
vrt. maan emoja yhistävä Kyldysin).

3278. udmurttien taruissa maan luojana toimii 

jättiläinen (jalanjälkiinsä syntyy rotkoja, paikkoihin 

joihin kaataa hiekkaa syntyy mäkiä).

3279. udmurttien maan henkiin kuuluu niittyjä suojeleva 

Ludmo-urt (niityn henki / niityn heinien ilmentymä, 

myöhemmin nimensä siirtyi lud-lehtoihin).

3280. udmurttien Ludu-henkeä pidetään villieläinten

haltijana (vrt. sorsan nimet).

3281. udmurtit pitävät niitynhenki Ludmurtia heinän 

pituisena (kutsutaan myös nimellä Mushvozmas 

(mehiläisten suojelija), pidetään metsänhenki
Nyulesmurtin sukulaisena).

3282. udmurtit laulavat syod suter kad ik sinyosid 

(silmäsi ovat kuin mustaherukat, suter=mustaherukka).

3283. udmurtit laulavat solen gyne sharaz syod suter 

(vuoren rinteillä kasvaa mustaherukoita).

3284. udmurtit kutsuvat maan henkiä sanoilla muzjem 

kylshin (muzjem ponna=musta uhri, maan henkien 

uhri).

3285. marit kutsuvat koivusientä sanoilla kuevapka, 

kuevongo ja kuepavyk (kue=koivu).

3286. marit kutsuvat maata sanalla rok (r=l, lok).

3287. marit kutsuvat suota sanoilla kup, kupash 

ja lykö.

3288. udmurtit kutsuvat maata sanalla muzem 

(suo=njur, njurvyl).

3289. unkarilaiset kutsuvat maata sanalla föld 

(f=p, vrt. pelto, suo=mocsar).

3290. ersalaiset kutsuvat maata sanoilla moda ja 

mastor (suo=bolota, nupontsej, tsejadavks).

3291. moksalaiset kutsuvat maata sanoilla mastor 

ja moda (suo=shäj).

3292. marit kutsuvat kiveä sanalla ky (kyangash

=muuttua kiveksi, onagy=uhrikivi, jagylgy=pieni 

pyöreä kivi).

3293. marit kutsuvat kallion seinämää / jyrkännettä 

sanoilla kygurjak ja sergy (vrt. särkkä).

3294. udmurtit kutsuvat kiveä sanoilla iz ja köljy 

(kallio=izjar, skala).

3295. unkarilaiset kutsuvat kiveä sanoilla ko ja kö 

(kallio=szikla, közet).

3296. marit kutsuvat niittyä sanoilla olyk, vujgot 

(mättäinen niitty, vuj=pää), kugolyk (iso niitty), 
olykash ja shudolyk (heinäinen niitty, lyk=niitty, 

vrt. lykky).

3297. marit kutsuvat aukeaa sanoilla alan, izolyk, 

puem, tale, tarla ja tsara (vrt. alanko, jättiläisten

nimet).

3298. udmurtit kutsuvat niittyä sanoilla voz ja vozvjal 

(aukea=völmyt, erkyn, kyr, sajkyt).

3299. unkarilaiset kutsuvat niittyä sanoilla mezo, 

mezö ja ret (aukea=tisztas).

3300. ersalaiset kutsuvat niittyä sanalla luga 

(aukea=poljana, kuzo).

3301. moksalaiset kutsuvat niittyä sanoilla kavla, 

paksä ja pazän (aukea=valazä, kerks, sant).

3302. marit kutsuvat mäkeä / kumpua sanoilla 

arka, varysh, verkys, kykshaka, kyrats, pushtyp, 

pyntsarka (mäntymäki), syrt, töva, tövaka, 

tugurdyk, tsonga, tsongata ja shungo.

3303. marit kutsuvat vuorta sanoilla kuryk ja 

kurykiso (kurykvuj=vuoren pää, kurykjol=vuoren 

juuri, kuryklan=vuoren laakso, pereval, valkashka

=vuoren sola).

3304. marit kutsuvat vuoren rinnettä sanoilla kuryk

korza ja syrt.

3305. udmurtit kutsuvat mäkeä / kumpua sanalla 

gurez.

3306. unkarilaiset kutsuvat mäkeä / kumpua sanalla 

domb.

3307. unkarilaiset kutsuvat vuorta / solaa sanoilla 

hegy ja hago (hegygerinc=vuoren rinne, huippu, 

hegylanc, hegyseg=vuorijono, vrt. heikki).

3308. ersalaiset kutsuvat mäkeä / kumpua sanoilla 

gubor, pando ja mar (vuori=pando, inepando,

ine=suuri).

3309. moksalaiset kutsuvat mäkeä / kumpua / vuorta 

sanoilla panda ja shama.

3310. marit kutsuvat hiekkakumpua sanoilla oshma 

ja oshmagrats (osh=valkea).

3311. marit kutsuvat punaista savea sanoilla nale 

ja joshkarrok (vrt. nalle, shun, shunalge=saven 

ruskea, shunrok=savimaa).

3312. udmurtit kutsuvat hiekkaa sanoilla luo ja 

pesok (vrt. luoda, luoja, vrt. pesonen).

3313. udmurtit kutsuvat mutaa / liejua sanoilla 

sumed, bakadylk ja vuburtsin (vu=vesi).

3314. udmurtit kutsuvat savea sanoilla natsyt 

ja sjuj.

3315. unkarilaiset kutsuvat hiekkaa sanalla homok 

(muta=iszap, sar, savi=agyag, valyog, vrt. valaa).

3316. ersalaiset kutsuvat hiekkaa sanalla pesok 

(muta=il, savi=sjovon).

3317. moksalaiset kutsuvat hiekkaa sanoilla pesok 

ja shuvar (muta=il, savi=sovon).

3318. marit kutsuvat marjaa sanalla emyz 

(vrt. emi, emä).

3319. marit kutsuvat mustikkaa sanalla modo 

(kandymodo=sininen marja, juolukka, shordymodo

=hirvenmustikka, juolukka).

3320. marit kutsuvat puolukkaa sanoilla pötsyz ja 

vötsyz (pyntsövötsyz=petäjäpuolukka, kugyvötsyz

=iso puolukka, karpalo, turnjavötsyz=kurjenpuolukka, 

karpalo).

3321. marit kutsuvat metsämansikkaa sanalla izimör 

(izi=pieni).

3322. marit kutsuvat hillaa sanoilla urmör ja 

urvötsyz (oravanmarja).

3323. marit kutsuvat vattua sanoilla joshkarengyz 

ja engyz (kuksin, tsulik=vatun punainen, joshka

=punainen).

3324. marit kutsuvat viinimarjapensasta sanoilla 

shoptyr ja shoptyrvonder.

3325. marit kutsuvat sientä sanoilla pongo ja vongo.

3326. udmurtit kutsuvat marjaa sanoilla emysh, 

jagoda ja muly.

3327. udmurtit kutsuvat mustikkaa sanalla kudmuly.

3328. udmurtit kutsuvat puolukkaa sanalla jagmuly 

(mäntymarja).

3329. udmurtit kutsuvat vattua sanalla emez.

3330. udmurtit kutsuvat viinimarjaa sanalla suter.

3331. udmurtit kutsuvat sientä sanalla gubi.

3332. unkarilaiset kutsuvat marjaa sanalla bogyo.

3333. unkarilaiset kutsuvat vattua sanalla malna.

3334. unkarilaiset kutsuvat mansikkaa sanoilla eper 

ja szamoca.

3335. unkarilaiset kutsuvat karpaloa sanoilla vörös 

afonya.

3336. unkarilaiset kutsuvat mustaa viinimarjaa
sanoilla fekete ribizli.

3337. unkarilaiset kutsuvat punaista viinimarjaa 
sanoilla kerti ribiszke ja vörös ribiszke 

(vrt. kerttu).

3338. unkarilaiset kutsuvat sientä sanalla gomba
(gombaleves=sienikeitto).

3339. ersalaiset kutsuvat marjaa sanoilla umar, 

emez ja jagoda.

3340. ersalaiset kutsuvat mustikkaa sanoilla 

pitsumar ja tserniga (toisen tiedon mukaan 

pitsumar=puolukka, pitsu=petäjä).

3341. ersalaiset kutsuvat karpaloa sanoilla tsejumar

ja kiljukva (vrt. tsäijy eli tee, vrt. kilju).

3342. ersalaiset kutsuvat mansikkaa sanoilla
mastumar, narmar ja kstyj.

3343. ersalaiset kutsuvat juolukkaa sanalla gulika.

3344. ersalaiset kutsuvat lakkaa sanalla lak.

3345. ersalaiset kutsuvat vattua sanalla vedinzej.

3346. ersalaiset kutsuvat punaista viinimarjaa 

sanoilla jakstere shukshtorov.

3347. ersalaiset kutsuvat sientä sanoilla koskelda 

ja pango.

3348. moksalaiset kutsuvat marjaa sanalla imoz
(vrt. emoz).

3349. moksalaiset kutsuvat mustikkaa sanalla 

shuläks.

3350. moksalaiset kutsuvat puolukkaa sanalla
pitsemar (pitse=petäjä).

3351. moksalaiset kutsuvat karpaloa sanalla shäjmar.

3352. moksalaiset kutsuvat vattua sanalla ineziks 

(vrt. luojahenkien nimet, iines).

3353. moksalaiset kutsuvat viinimarjaa sanoilla 

shukshtoru ja shukshtoruks.

3354. marit kutsuvat maan henkeä nimellä 

Melande vodyz.

3355. marit kutsuvat sammalta sanoilla moko ja 

jytyn (vrt. mokoma, kukujytyn=käensammal).

3356. marit kutsuvat jäkälää sanalla regentse 

(shordyregentse=hirvenjäkälä, pytsyregentse

=poronjäkälä).

3357. udmurtit kutsuvat sammalta sanoilla dzuj 

ja dzujy.

3358. udmurtit kutsuvat jäkälää sanoilla jagel, 

lisha jnik ja puzejdzuj.

3359. unkarilaiset kutsuvat sammalta sanalla 

moha.

3360. mordvalaiset kutsuvat sammalta / jäkälää 

/ naavaa sanoilla nupon ja sheru.

3361. marit kutsuvat laaksoa / notkoa sanoilla 

lida ja lozen (kuoppa=lake, porgem, sekyrtma, 

talpyn, tseke, tsombak, tsukyr).

3362. udmurtit kutsuvat laaksoa / notkoa sanoilla 

njozal ja dojina (kuoppa=gop, gu, sola=ortson, 

ortson inty).

3363. unkarilaiset kutsuvat laaksoa / notkoa 

sanoilla arok ja völgy (kuoppa=gödör, ureg, 

banya, sola=hago).

3364. ersalaiset kutsuvat laaksoa / notkoa sanoilla 

lashmo ja lushmo (kuoppa=kalmo, karavks, jama, 

sola=pandojutko, utsele).

3365. moksalaiset kutsuvat laaksoa / notkoa 

sanoilla lajme ja lashma (kuoppa=kara, varä, 

lotka, shungotks, sola=otama).

3366. marit kutsuvat rotkoa sanoilla kuryklong ja 

uryltysh (jyrkänne=sirlan, urmash, maanvyörymä
=sirlem). 

3367. udmurtit kutsuvat rotkoa sanoilla vukyrem 

ja urkyrem (jyrkänne=mets jardur, dzusdor).

3368. unkarilaiset kutsuvat rotkoa / jyrkännettä 

sanoilla köszirt ja szikla (vrt. siklata).

3369. ersalaiset kutsuvat rotkoa sanalla latko 

(jyrkänne=vatola, tsir).

3340. moksalaiset kutsuvat rotkoa sanalla lotka 

(jyrkänne=kruta, pandaula). 

3341. marit kutsuvat syvännettä sanoilla shorvyd, 

kuzash, pelotro ja korem.

3342. udmurtit kutsuvat alankoa sanoilla ulyg, 

ulyginty ja njozal (syvänne=mur).

3343. unkarilaiset kutsuvat syvännettä sanoilla 

hasadek, szakadek ja szurdok (vizmosas=vetinen 

rotko).

3344. ersalaiset kutsuvat alannetta sanalla lushmo 

(latko=rotko).

3345. moksalaiset kutsuvat syvännettä sanoilla kara, 

orva ja tomba.

3346. udmurtit kutsuvat heinää / ruohoa sanoilla 

tyryn ja ozo (kukka=sjaska, verso=pushet, tsaldet, 

siemen=kidys, tys, silmu=putsy, bytsy).

3347. unkarilaiset kutsuvat heinää / ruohoa sanoilla 

szena, fu ja fy (kukka, kukkia=virag, virul, siemen

=mag, vetomag, silmu=rugyezik, sarjad, puhjeta 

kukkaan=hajt).

3348. ersalaiset kutsuvat heinää / ruohoa sanoilla 

tikshe ja nar (kukka=tsvet, tsetsja, pantst, verso

=otposka, siemen=vidme, silmu=purgondavks).

3349. moksalaiset kutsuvat heinää / ruohoa sanoilla 

tishe ja nar (kukka=pants, verso=lis, patset, putkotks,
siemen=vidme, zorna, silmu=kutu, putks).

3350. mordvalaiset kutsuvat heinää sanalla tikse 

(yur=juuri, morgo=haara, oksa, tarad lopa=lehti, 

ceca, cyecya=kukka).

3351. marit kutsuvat juurta sanalla voz (pushenge 

voz=puun juuri, shudo voz=heinän juuri).

3352. marit kutsuvat versomista sanalla igangash 

(mör igangyn=mansikka versoi).

3353. marit kutsuvat versoa sanalla ige (g=k, 

vrt. ike).

3354. marit kutsuvat heinän vartta jalaksi 

(jol, jolan).

3355. marit kutsuvat kukan terälehteä sanalla 

lepene (myös perhonen).

3356. marit kutsuvat palkoa sanalla lodak.

3357. marit kutsuvat kukkaan / lehteen puhkeamista 

sanoilla nerym luktash ja lyshtashym luktash.

3358. marit kutsuvat nuokahtamista sanalla 

lyvyzgash (peledysh lyvyzga=kukat nuokahtavat, 

vrt. pelle).

3359. marit kutsuvat lehteä sanalla lyshtash 

(lyshtashym koltash=kukoistaa, vihertää, lyshtash 

muro=lehtien havina (vrt. murolaulut), lyshtash 

upsh=lehdistä tehty lakki, lyshtash laptyk=lehden 

terä, lopka lyshtashan=leveälehtinen, tygyde 

lyshtasan=pienilehtinen).

3360. marit kutsuvat jyvää / siementä sanalla 

nöshmö (shudo nöshmö=heinän siemen, 

nöshmylyk=emikukinto, siemenkota).

3361. marit kutsuvat herukkarypästä sanoilla 

shoptyr partsa.

3362. marit kutsuvat heinän onttoa vartta sanalla 

puts (putsan omyz=onttovartinen ruoko).

3363. marit kutsuvat marjaa ja kukkaa sanalla saska 

(kyshö saska=kypsät marjat, al saska=violetti kukka, 
gyl saska=vaaleansininen kukka).

3364. marit kutsuvat lehden kantaa/ liitoskohtaa 

sanalla uzyk.

3365. marien nimeämiin sieniin kuuluu vitskyzjol 

(kapea jalka, kavalakärpässieni tai nurminahikas) 

ja koljavongo (hiirisieni, kevätkaunolakki).

3366. marien vuorisanastoon kuuluu tura kuryk

(jyrkkä vuori), kuryk arka (vuoren huippu), kuryk 

vodyz (vuoren henki), kuryk voz, kuryk jymal 

(vuoren jalka, vuoren juuri), kuryk vynem (vuoren 

luola), kuryk ij (vuoren jää), kuryk kokla (vuoren 

rotko, vrt. koklata), kuryk krats (vuoren jyrkänne), 

kuryk lodem (vuoren sola), kuryk londem (vuoren 

tasanne), kuryk porgem (vuoren sola), kuryk rat, 

kuryk tyshka (vuorijono), kuryk ser, kuryk tajyl 

(vuoren rinne), kuryk tyr (vuoren alla oleva 

kumpare), kuryk ymbal (vuoritasanko), kuryk 

shudo (vuoriruoho), kuryk enger (vuoripuro) ja 

kuryk janlyk (vuoren eläin).

3367. marit kutsuvat ikivihreää sanoilla kengezhe

-telysze uzarge (kesällä-talvella vihreä).

3368. unkarilaisten taruissa mantereen kantajana 

toimii joko valas, härkä tai karhu (järistykset
liikkeitään, maata kattaa taivaan kansi jonka 

auetessa salamoi).

3369. nganasanit pitävät maanemo Mou nemaa 

kaikkien maassa elävien eläinten ja kasvien emona 
(maan kamara kehonsa).

3370. mansien taruissa Kaltas-ekva (ma-ankva, 

joli-torum-syan) osallistuu luomiseen neuvomalla 

Numi-torumia kaappaamaan alkumeressä kelluvan 

maan vuorivyöllään (ural-vuoret) ja puhaltamalla
hengen ensimmäisiin ihmisiin (jumalattaren 

alkuperäisenä kotina pidetään ylistä).

3371. mansit kutsuvat Kaltas-ekvaa karvaiseksi 

maaksi ja maan nahaksi (vrt. maan elävä kerros, 

turvekerros).

3372. mansien mukaan Kaltas-ekva suojelee 

taudeilta, antaa lapsia, auttaa synnytyksessä,

vaikuttaa kohtaloon (kaivertaa elämän tärkeimmät 

tapahtumat tikkuun) ja valvoo jälleensyntymistä 
(päättää mihin lapseen henkisielu (lili) palaa).

3373. mansit pitävät Kaltas-ekvaa yhtenä mos

-heimon perustajista (hahmoinaan naarasjänis,

naarashanhi ja tietyn väriset perhoset).

3374. marien mukaan maanemo Melande ava 

odottaa lasta keväisin (jolloin maata ei saa kaivaa, 

koputtaa tai metelöidä lähellään).

3375. marit kutsuvat maan kunniaksi vietettyjä 

menoja sanoilla melande shotchyn (tapahtuman 
aikana ei saa tehdä maatöitä, sytyttää tulta 

päiväsaikaan tai kävellä paljasjaloin).

3376. udmurttien maanemon Muzjem-mumyn 

uskotaan suuttuvan jos maahan kajotaan tai 

tehdään koloja jumalattaren nukkuessa (toisaalta 

uhrinsa kaivettu maahan, vrt. uhriaika kesällä eli 

maan ollessa hereillä).

3377. mordvalaisten maaemoa Mastor avaa 

kuvaillaan tummakasvoiseksi, pitkänenäiseksi ja 
paksuhuuliseksi (pidetään ihmisten äitinä, 

ylisen henki Verepaz ihmisten isä).

3378. maan emon uskotaan herättävän maan ja 

antavan versojen nousta.

3379. virolaiset kutsuvat maanemoa nimellä 

Maa ema.

3380. virolaiset kutsuvat jättiläistä nimellä Hiid 

(vrt. hiita).

3381. obinugrilaiset jakavat keskisen henkiä 

hyväntahtoisiin lunx-henkiin ja vahingollisiin 

kul-henkiin (molemmat paikkahenkiä, asuvat 

kivissä, puissa, pyörteissä, syvänteissä).

3382. marien mukaan maailman loppu 

sijaitsee pohjoisessa (kolmen joen tuolla 

puolen, tupsa, perza ja voja).

3383. marit kutsuvat suota sanalla kup 

(vrt. kupittaa).

3384. marit kutsuvat mäkeä sanoilla kuryk 

ja kyryk (vrt. kiriä).

3385. marit kutsuvat laaksoa sanalla lop 

(vrt. loppi).

3386. marit kutsuvat niittyä sanalla olyk 

(pelto=nur, vrt. kääntää nurin).

3387. marien maanhenkiin kuuluu Melande 

ava and Melande vodyzh (pidetään maan 

suojelushenkinä).

3388. mareilla on erikseen maan ja maan 

varjon haltijat.

3389. marit pitävät ovda-nimisiä jättiläisiä 

alkuhenkinä joiden kengistä putoavasta 

hiekasta syntyy vuoria (mukaansa nimetty 

heimo, ovda kulyk).

3390. marit yhistävät mäkiä ovda-henkiin ja 

valkoisiin jättiläisiin (vrt. pitkät valkoihoiset 

kansat).

3391. marien muistamiin jättiläisiin kuuluu Onar 

(volgan rannalla onarin maa).

3392. marit loihtivat kasteen keralla (er lups gai 

shörlen kaiyzhe, kadotkoon kuin aamukaste, 

er lups kuze shulen kaya, osalzhe tuge shulen 

pytyzhe, kuten aamukaste katoaa, kadotkoon 

vahingolliset voimat, lups=kaste).

saamelaiset kutsuvat

maata sanoilla enem, 

eädneme, eädnama, ietnam 

ja ätnam (eädne-eme, 

sukulaisnimiä).

saamelaiset kutsuvat maata 

sanoilla aenam, aeaennam, 

jannam, jiemn ja jiemne

(vrt. jaana, vrt. ae-enna,

ji-eme, vrt. ae-sielu,

haltijanimet).

saamelaiset kutsuvat

maahista sanalla ceäkkli

(ceäkkleemaainas

=maahistarina).

saamelaiset kutsuvat

maanhaltijaa sanoilla

jannamjielli (jielli

=eläjä).

saamelaiset kutsuvat

kuukusta eli maamunaa

sanoilla staalu javvusekka

(staalojen jauhosäkki).

saamelaiset kutsuvat

vaaroja sanoilla kuossväärr,

suekkväärr, orddväärr ja

culppväärr.

saamelaiset kutsuvat

pahdan haltijaa sanoilla

pähttjielli (jielli

=eläjä).

saamelaiset kutsuvat

maahista sanoilla

manalas ja manalii 

(manala=maahisten

maa, tarkoittaa myös

lapsekasta / lapsellista).

saamelaiset kutsuvat

maahista sanalla

koonis.

saamelaiset kutsuvat

isoäidin äitiä sanoilla

madarakku (vrt. haltijoiksi 

muuttuvat sukulaisten 

henget).

saamelaisten maasanastoon 

(vaarat, tunturit) kuuluu lupta 

(tasanne vaaran kyljessä), värieokke 

(vaaranlaki), eielgi (vaaran selkä), 

vääri (vaara, vuori, vrt. vaara), 

uaivi (pyöreälakinen vaara, uaivi=pää), 

tuodar, tuoddar (tunturi, vaara), 

vaardus, vardus (näköala, vrt. vaaralta), 

aalaas, alaeeist, aalaast (vaaran laki), 

seeibus, seibus (vaaran nenä, loiveneva 

jatke), cero, tjärro (tunturikero, pyöreä 

tunturinlaki, vrt. tero), cokke, tjokke, 

tjohka, tjohkko (huippu, latva, vrt. jokke), 

caerro, ceärr, cearr, carra (tunturikero), 

cokka, cokke, cokk (huippu, latva), 

baalde, ballda, paalta, palta, balda, 

palda, paldd, pald, paldbaldes, palte 

(vieri, rinne, vrt. paltamo), duoddere, 

tuottar, duoddar, tuodar, tuoddar, 

tundar, tonter (tunturi), vaarie, varree, 

vaarrie, varre, vare, vääri, väärr, varr 

(vuori, vaara, vrt. vaari, väärin), viere, 

veärra, vierra, viera, viorr, virr, vere 

(kunnas, vieri), viltie, fielte, vieltti, 

vieltt, vilt, vilte, veltte (rinne), vuarra 

(suuntaan), tun peälla väär (vaaran tuolle 

puolen), kaiss (korkea ja suippo tunturi), 

väärrkärrev (vaarakangas), kialgkuolvv-väärr 

(kangasmainen vaara), poorr (kivinen loiva 

vaara, vrt. por-uhri), kaiss (korkea tunturi 

rannikolla, vrt. kaisa), ollväärr (ollivaara), 

cokktuoddar (tsokkatunturi), kuezz (vaara), 

tuuibal (vaara), vaarr, vääraz, väärr 

(vaara), vaaid, vodd (vaara), culpp (vaara),

väärrnueckk (vaaralaakso), poorr (tunturi),

tuoddar (tunturi), tuoddarnueckk 

(tunturilaakso), ceärr (tunturilakeus, 

selänne), rahtti (tunturimaa), tuoddarcokk 

(tunturinhuippu), tuoddarlaakk (tunturinlaki), 

tuoddarciolj (tunturinselkä), tuoddarjoolgas 

(tunturipaljakka), tuoddarollas (tunturiylänkö), 

tavvtuoddar (pohjoistunturi) ja vodda, 

vooda (matala puuton vaara).

saamelaisten maasanastoon kuuluu laira, 

laaira (vetelä savi, vrt. laa-ira,

haltijanimet), kuolba, kuolban (kangasmaa, 

kuolpuna), njaaja (savi), miestamaada 

(pensaan juuri, miesta=pensas, vrt. mesta),

kovja, koovja (pöly), eievra (sora, vrt.

ei-eura, haltijanimet), kasta, kaasta 

(kaste), saava (savi, vrt. sa-ava), tuolva 

(lika, vrt. tulva), mulde (multa), 

syebdee (juurakko), lavne, laavne (turve,

vrt. laune), polssakope (mättään kolo), 

lapse (kaste, sateen jälkeen), mote, mode 

(muta), kedgi, keedgi (kivi, vrt. ke-egi, 

kässeekedgi=helmi), euaggi, euagi (paakku, 

möykky), eunoi, eunnuu (hiekka, vrt. enoi,

sukulaisnimet), ijjakässi (aamukaste, yökaste),

kuadui, kuodduu (juurakko), ruavi (palomaa, 

rova), nannaam (manner, vrt. nanna, nana-ama), 

puallam (palomaa, rova), eennam (maa, maaperä, 

maa veden vastakohtana), kuatueennam 

(kotimaa), luoddanem, luoddanim (halkeama), 

kuovdasm (luola), eennamtuargastas 

(maanjäristys), eyegis, euagga (hippu), 

viäddas, viäddaa (pieni juuri, vrt.

vitta, vatja), kiädgas, kiädgaa (pikkukivi), 

kuoddus (juurakko), vuaggu, vuagu (vako, 

kolo), piäju (luola, pesä), mualu (muru, 

vrt. mallu), tualu (kirsi, routa, vrt. staalu),

coke, tjuögie, tjuehkee, tjuohkie, tjuohke 

(routakerros, vrt. tokene), comer, tjuomar 

(somero, harjusora), jelo, jeälloo, jielluo, 

jiello (rako), cuokke, cyehi, cuekk (routakerros), 

cuomaras, cuomar, cumar (somero, vrt. sumari),

giergie, geädgee, kiedkie, kierke, gaedge, 

kedgi, keädgg, kiedg, kiedg̜e, kedge (kivi,

vrt. kätkö, kätkeä), laavnjie, lavhnjie, launje, 

lawdnje, lavne, launnj, lavn, levne (turve), 

läpsie, lapsee, lapsie, lakse, lapse, lapss, 

laps, lepse, lupsa (kaste), vieddie, väddee, 

ootties, ottes, vaedde, veddi, vueddes, vuend, 

viende, onte (juuri, vrt. vetää), suebdega, 

suobtiek, suopte, syebdee, suibddi, sumdey, 

sinde, somtek (juurakko), suölnie, suolhnie, 

suolne, suoldne, syelni, suelnn, suln, silne, 

solne (kaste), luoddtok, luodstok (halkeama), 

tueleslapss (aamukaste), jeännpähtt (emopahta, 

kalliojyrkänne), rogg (halkeama), kuvdd 

(heinikko, vrt. kuta), sacci (heinikko, 

vrt. sassiin), vuoddas (hiekka), cuomarvuoddas 

(somerikko, hiekka), vuoddascalmm (hiekkasilmä,

jyvä), vuoddasurvv (hiekkamaa, vrt. survoa), 

poossi taal (ikirouta), aajjtaal (ikirouta), 

suobddi (juurakko), suobddipellj (juurakonkorva, 

haara), kalkk-kalli (kalkkikallio), kalkkkeädgg 

(kalkkikivi), kallivuadd (kallioperä, vrt. vuta,

vata), kärrevjannam (kangasmaa), kärrevkädd 

(kangas), soukkjannam (kangasmaa), kuolvas, 

kuolban (kangasmaa), kuolbblunn (kangasturve), 

kädd (kangasmaa), keälg, kialg (kangasmaa), 

kialgkuolv (kangasmaa), keaddaz, kedd (kenttä), 

keddriadd (kenttäkerros), keddlaunn (kenttäturve), 

taal (kirsi, routa), urvvmädd (kitumaa), 

keädggluemm (kivenkolo), siem, luemsiem (kivi), 

orre (kivi), rahtti, rahttijannam (kivikkomaa,

vrt. lahti), kurcc (kolo), koopp (kolo), loikk 

(kolo), luämm (kolo), vuossok (kortteikko), leähss 

(lätäkkö, kosteikko), lädd (kosteikko), koskjannam 

(kuiva maa), kärrav (kuiva paikka, jängässä), 

kuorbb (kulo), lucc (kura), rupp (kura, lieju), 

ruppcääcc (kuravesi), joolgos (lakeus), moodd 

(muta, lieju), meallkalli (liitukallio), morss 

(lika), sähss (lika), räptt (liuskakivi), 

luokknos (lohkeama), jiaram (maa, vrt. jaara, 

jäärä), jannam, jannmaz (maa, vrt. jaana, jani), 

kaaidas (maa), kiessmädd, mädd (maa), riikk 

(maa, vrt. riika, riikka), ruevv (maa), valdia 

(maa), jannamkodd (maailma), määddvualaz 

(maanalainen), losmm (maanjäristys), mäddpusttummus 

(maanjäristys), mäddluemm (maankolo), mäddkuskk 

(maapala, vrt. kuskata), leedok, leedokmädd 

(maasto, maaperä), mädd (maaperä), mäddvuadd 

(maapohja), luatt (maasto), colppai (maasto), 

maaddjannam (manner), nannam (manner),

muerjjmiohtt (marjamätäs), muerjjmiost 

(marjapensas), muerjjsual (marjasaari), cäävv 

(vyöry), jorbbvueivv (mukula), ciolgg (mukula), 

muldd (multa), kuotkas (multamaa), launnsuovv 

(turvesavu), launncuägg (turveköntti), rahtti, 

rahttijannam (tundramaa, jänkä), ceärr (tundra), 

pool (pöly, tomu), sellj, saall (tanner), koccmos 

(sortuma), leezztos (sortuma), ciurr, ciourr 

(sora), säurr (sora, somerikko), saavv (savi), 

zoor (muta), cuomarkeädgg (rapakivi), ruppleähss 

(rapakko), rupplädd (rapakko), juovv (rakka,

kivikko), keädgaz (pikkukivi, s-pääte=pieni), 

vuagg (vako, onkalo), rääppes (murtomaa), piäju 

(luola, pesä), kuotkas (multamaa), cuomar 

(hiukkanen), kälkk (maali, vrt. kalkkikivi), 

kälkkos (maalaus), loikk (loukko), luemm 

(loukko), sogg (loukko), jannamkodd (luomakunta), 

sähhslos (lian tuntija, vrt. los=henki) ja 

roovie, rovvee, roovvie, rovve, roavve, 

roayvi, ruävv, rove (palomaa).

saamelaisten maasanastoon (teon sanat) kuuluu 

muasa, miäsa (olla rauhassa, vrt. maassa, 

majassa), koorrad, koorai, kara (koveta, 

kovettua), lahtad, laavtai (kostua, vrt. lauta,

lahti), tahtad, taavtai (kuivua), ruonidid, 

ruonijd (vihertää), idettid, iideet (itää, 

tulla näkyviin), kolottid, kooloot (kiiltää), 

kukkod, kuhom (pidentyä, vrt. kukoistaa), 

sordud, sorduum, suardoo (sortua, joutua 

jonnekin), vuaijud, vuajum, vuoijum (vajota), 

euakkud, euahum, eokkum (kovettua, paakkuuntua), 

vadastud (juurtua), ruodastud (juurtua), 

jagnat, iinnad, ennad, inned (kuivua), goojvudh, 

goyvoot, koojvuot, koivot, goaivot, koajvud, 

kuäivvad, koajved, koajvad, kojvo (kaivaa), 

raggedh, roggat, rokkat, roggot, ronke 

(kaivaa, vrt. ronkkia), liidummus (hyllyminen), 

kualsmummus (kuloutuminen), luokknummus 

(lohkeaminen), loggsummus (lohkeaminen), 

viorrlummus, viorrmos (luisuminen), mäddoovvmos 

(maatuminen), cäävvad (vyöryä), ruaneed, 

ruonsmed (vihertyä), ruannad, ruannjed 

(vihertää, vihannoida), soomeed (tömistä), 

tancrded (tömistä), jaankted (tömähtää), 

launnad (turvettua), koccad (sortua), 

leezzted (sortua), rippoovvad (rehevöityä), 

cuomardoovvad (rapautua), porggad (pöllytä), 

tuopttad (pöllytä), tuskked (pölähtää), 

kacced (nostaa maasta), jaankted (mätkähtää), 

pääckted (mätkähtää), vuammloovvad (laaksoontua), 

mäddoovvad (maatua), moodjoovvad (liettyä, 

maatua), sueinnoovvad (heinittyä), vuäkkmos 

(vyöryminen), cäävvmos (vyöryminen),

ruannmos (vihertäminen), taancoottmos 

(tömistäminen), jankk (tömähdys), jaanktummus 

(tömähtäminen), pääcktos (mätkähdys), 

pääcktummus (mätkähtäminen), liideed 

(notkua), nuätkkad (notkua), soojeed, 

soojjad (notkua), iinnad (kuivua), koskkad 

(kuivua) ja iijjad, iijai (maan tai heinien 

kuivuminen).

saamelaisten maasanastoon (kuvailevat 

sanat) kuuluu kiädgaa (kivinen), roggaa 

(kuoppainen), jolgad, jolgis, jolga 

(aukea, tasainen), kusknjas (kuiva maa), 

iinas, inna (rutikuiva maa), koskes, 

koskas (kuiva, kuiva maa), rääpis, rappa, 

räpis (kivikkoinen), njuaidus (loiva), 

ciägus, ciäggus (jyrkkä, pysty), täässiv 

(tasainen), eennamlas, eennamlii (maallinen),

leedis (liejuinen paikka, kuivunut), karguu 

(sorainen, karikkoinen), colo, tjooluoh, 

tjuolloda, tjuolluot, tjuollo (jyrkkä), 

jelke, jälgede, jalgada, jalkat (tasainen, 

vrt. jalkatie), cuollot, cuoll, cull, 

cillcuolgo, cualgui (jyrkkä), jalgad, jolgad, 

jolggad (tasainen), dualbada, tuolpat, 

tuolpas, duolbas, tuolbas, tulbas, tilbs, 

tolpe (tasainen), vuellai, vuellgas, (alava), 

jaaldes, jolggad, jolgges (aukea), sesnn 

(aukea), päikklos (epätasainen), ruepp, 

rueppes (epätasainen), ronkk (epätasainen), 

sitti, sittes (epätasainen), luoddnoddi 

(halkeileva), viorri, viorres (harjuinen), 

njormmas, njormmi (heinikkoinen), sueinnai, 

sueinnas (heinäinen, heinikkoinen), cokkai, 

cokksas (huippuinen), liideei (hyllyvä),

jeeelloovvi (jäkälöityvä), vielttai, 

vielttjes (kalteva), saaddtem (karu), 

lopssai, lapssos (kasteinen), sorrneei 

(kasvava), soddi (kasvava), juovves, juovvi 

(kivikkoinen), keädggai, keädggas (kivinen), 

läättes (laakea), liekkas, liekki (laaksoinen), 

moddai, moddas (liejuinen), ruppes, ruppi 

(liejuinen), lueves (loiva), läättes (loiva), 

juovves, juovvi (louhikkoinen), kaamteei 

(luhistuva), kocci (luhistuva), cäävteei 

(luhistuva), juovves (luolikkoinen), mäddvualaz 

(maanalainen), määddoolaz (maanpäällinen),

jannamtem (maaton), mäddoovvi (maatuva), 

muerjjas, muerjji (marjainen), molddai, 

molddas (multainen), cuomarloovvi (mureneva), 

moddai, moddsos (mutainen), ruppi, ruppsos 

(mutainen), meahttal, meahttlos (mättäikköinen), 

miohttlos, miohttes, miohtti (mättäinen), 

leäkkai, leäkkas (notkoinen), nuätkkai, 

nuätkkas (notkuva), soojeei, soojji, soojjlos 

(notkuva), päälljas (paljas), sesnn (paljas), 

ceägg, ceäggas (pystysuora), cuomarnallsem 

(rakeinen), juovves, juovvi (rakkainen), 

cuomardoovvi (rapautuva), rappad, rappes 

(rapea), rippoovvi (rehevöityvä), sudd 

(roudaton), taaltem (roudaton), tallgallas, 

tallgallaz (routainen), jeäkklaaggaz 

(jäkäläinen), launnai, launnas (turpeikas), 

iinas, inn (rutikuiva), ruppi, ruppsos 

(rutainen, muta, lieju), savvi, savves (savinen), 

ciurri, ciuures (sorainen), säurri, sääures 

(sorainen), jaakteei (tömähtävä), soomeei 

(tömisevä), toorkteei (upottava), vuäjteei 

(vajottava), cioppteei (upottava), vuäjjai 

(vajoava), vuäjteei, vuäjteejas (vajottava), 

ruannai, ruonas (vihanta), vennai (viisto), 

jannam mieldd (maata myöten), määddas (syvälle),

ruonas (vihanta) ja maaimos (takimmainen, 

vrt. maa imo).

 

saamelaisten maasanastoon (maan muodot) 

kuuluu luakka, luaha (mäki), tiäva (tieva,

kumpare, vrt. ti-ava), kuovda (painanne, 

kostea ja ruohikkoinen), eukka, euuha 

(huippu), eumma, euuma (pyöreä kukkula, 

vrt. emma, uuma), puvna, puuvna (mätäs, 

pounu), kurra, kuura (kuru, uurre), 

polsa, poolsa (palsa, iso routamätäs), 

korsa, koorsa (rotko), miehta, mievta 

(mätäs), njeeccihmiehta, njeeccihmievta 

(korkea heinämätäs), lohta, loohta 

(tasanne), lopta, pähtilopta (pahdan 

tasanne), juova (juolikko, kivikko), 

puolza (harju), källee (kallio), 

pohe, kenopohe (kapeikko, loiva laakso),

eokke, eohe (huippu, laki), kope, kove 

(painanne, kolo, laakso), noppe, nope 

(korkea niemi), pore (mäennyppylä, vrt. 

por-uhrit), rihte, riivte (jyrkkä rinne,

vrt. riite), vualadah (alanko), kovadah 

(painanne), vuastalah (ylämäki), miätalah 

(myötämäki), njargastah (niemeke), polsattah 

(mättäikkö), pajoseh (ylämaa), leehi (laakso), 

njuaski, nuaski (notko, puita kasvava painanne), 

peski, peeski (matalikko, notkelma), luami 

(loma, väli, rako), termi, teermi (kallas, 

mäki, törmä, vrt. tiermes), kyeppi, kyepi 

(kuoppa), pärsi, päärsi (jyrkkä kukkula), 

pähti, päävti (pahta, kallioseinämä),

hiängupähti (kalliojyrkänne), vieltti, vielti 

(rinne), kuarvi (kieleke, reunus, ulkonema,

vrt. kurvinen, karvinen), ävzi, äävzi (rotko), 

kuaccam (ylävä kangasmaa, kotsamo), eoro 

(harju), nijtto, niijto (niitty), ämmir 

(kumpu, tieva, kunnas), tuolbadas (tasanne),

jolgadas (aukio, tasanne), rohadas (louhikko), 

kielas, kiellas (kieleke, niemeke), pääldis, 

palda (pallas), pooraa (kumpare, pikku harju), 

kuovdas, kuovdii (pieni painanne, kostea, 

ruohikkoinen), tiävas, tiävaas, tiävaa (tieva, 

kumpare), piäldu (pelto), kuatku, kuadhu 

(kannas), are, aareh, ara (kivikko, vrt. aarre), 

coro, tjorruo, tjorroo, tjorro (harju, reuna), 

aresm (kivikko), corro, coro, corr, corra 

(harju, reuna, vrt. sortua), jove, juove, juovva, 

juouva, juovv, juval, jivv (louhikko), galloi, 

kaalluo, kallo, galle, källee, kalli, kallija, 

kallej, kalle (kallio), gieddie, gäddee, kiettie, 

kiedde, giedde, kieddi, kedd, kind, kente 

(niitty, kenttä), kope, guppie, guhpoo, kohpie, 

kohpe, goppe, koopp, kobb (kuoppa), guvre, gurra, 

kurra, kuru, kure, kurr (rako, kuru), guolbene, 

gualban, kuolpav, guolba, kuolba, kuolban, kulb, 

kolpen (kangas, nummi), liegie, liehkie, liehke, 

laekke, leehi, liäkk, liekk, leke (laakso, notko), 

loomie, lobmee, loopmie, lopme, loabme, loami, 

luemm, liemme, lome (loma, rako), meäkta, miekta, 

miehta, miohtt, mixt, mikt, mekte (mätäs, vrt. 

mi-ehta, haltijanimet), njaarge, njaarka, njarka,

njarga, njargg, narg, narke (niemi), njoosjkie, 

njoske, njoaske, njoaski, njuäckk, nueck, niecke, 

nocke, (notko), baaktie, baktee, paaktie, pakte, 

bakte, pähti, pähtt, paxt, pakte (kallio), pälto, 

baeldo, peäldu, peäldd, peald, pealda (pelto), 

pohke, bokke, pohe, pookk, pokke, poke (kapeikko), 

burrie, porre, borre, pore, poorr, porr, pore 

(ylänkö, kohouma), bovne, povtna, pouno, bowdna, 

puvna, pounn, povn, povne (mätäs), buolde, buallda, 

puolta, puala, puell, pille, polte (rinne, kukkula), 

ruttjie, ruhtjee, rohtjie, rohtje, rocce, rooza, 

rocc, roce (kapeikko), pulccviorr (kukkula), 

kuerntok (nousupaikka), ruävv (rova, niemen kivikko),

tuolbas (tasanne, tasainen paikka), vielttai, 

vielttjes (viltto, viettävä maa), kedd (aho, keto), 

miettjannam (alamaa), meattlok (alamäki), 

miett-teärmm (alatörmä), miettjannam (alamäki), 

vuelljannam (alanko), leähss (alho, alanne), viorr, 

pärccviorr, väärrviorr, orddviorr, cokkviorr, 

keädggviorr (harjujen nimiä), vuoddasviorr 

(hiekkaharju), vuoddasäudd (hiekkahauta), juovv 

(juolikko, kivikko), pulcc (juppura, kumpu, kivi), 

culpp (juppura, kumpu, kivi), pähtt (pahta, jyrkänne), 

rogg (pudotus, roilo), pähttruobdd (pahdan reuna), 

pääutaz (kallio), kuobll (kalliojyrkänne), 

sorccipähtt (kalliokieleke), kuockk (kannas), 

muetkk (kannas), pooggas (kannas), njeccemmiohtt 

(karamätäs), culppmiohtt (kekomätäs), juovv 

(kivikko), pärcc (kohouma, vrt. pärssinen), 

culpp (kumpare, kumpu), comm (kumpu), ämmraz, 

ämmer (kunnas), jugg (kuoppa), koopp (kuoppa), 

rogg (kuoppa), kurr (kuru), kurcc (kuru), 

soukk (kuru), liekk (laakso), njuäckk, 

nueckk (laakso), poorr (loivasti nouseva 

kukkula), juovv (louhikko), pasmm (louhikko, 

vrt. pasma), cielj, ciolj (maanselkä, 

vedenjakaja), moorast (marasto, pitkä selänne 

tai koivuja kasvava rantatieva), miell (mella, 

hiekkapenger, vrt. milla), vuasttlok (vastamäki), 

pajj-jannam (ylänkö), ollas (ylänkö), vuestt

-teärmm (vastatörmä), vuesttjannam (vastajanna, 

mäki), välmm (valma, penger), kedd (keto), kobb 

(ulkonema), njuunn (nenä, ulkonema), pounnj 

(turvekumpu, sisällä jäätä), launnmiohtt 

(turvemätäs), kuezz (tieva, hiekkakumpu), 

poorr (tieva, hiekkakumpu), ämmer (tieva, 

hiekkakumpu), tuolbbjannam (tasanko), tuolbas 

(tasanne), kuvvi (särkkä), kuskker (särkkä), 

miell (särkkä), kurcc (sola, rotko), rogg 

(rotko), ceäkk (rinne, pengermä), rehtt 

(rinne, vrt. rehti), roodd (rinne), vieltt, 

vielttmädd (rinne), nirram (penger), koocctos 

(pudotus), meahttlok (pounikko, turvevalli 

suolla), miohtt (pounu), pounnj (pounu, 

turvevalli), ämmraz (pikkukunnas), coolpaz 

(pieni jyppyrä), miohtt (pieni mätäs), meallok 

(mäen alus), teärmm (törmä, mäki), kobbpähtt 

(pahta), pääutaz (pahta), sesnnmädd (paljakka), 

koopp (painanne), rogg (painanne), sacci 

(painanne), pääldes (pallas), culpp (nyppylä), 

kedd (keto, nurmikko), väärrkoskk (notkelma), 

liekk (notko), njuäckk, nueckk (notko), pookk 

(notko), soukk (notko), suappac (notko), 

kuolvas (nummi), meattlok (myötäle, myötämäki),

miettjannam (myötämaa), miett-teärmm 

(myötätörmä), mogg (mätäs), koopp (kaivanto, 

vrt. kuoppa), ciovas (kaivanto) ja kuäivas 

(kaivos).

saamelaisten suosanastoon

kuuluu leedi, lede (hietapohjainen 

suo, vrt. letto), jieggi, jiegi (jänkä, 

suo), jeggi, jeegi (jänkä, suo), karrii 

(harvaa männikköä kasvava räme), jeggiriddo 

(jängänreuna), vuamaas, vuamaa (vuoma, 

puuton suo), suanju (letto, vetinen heinää 

kasvava suo), jenke, jieggie, jäggee, jiekkie, 

jiegge (suo, jänkä), jaegge, jieggi, jeägg, 

jieng (suo, jänkä), gaarahtsa, kaarrim, karek, 

kärree, kärrev, karrev, kare (suometsikkö), 

sjotnjo, suodnjo, suanju, suannj, suenn, 

sienna, sono (suo), meahttal, meahttlos 

(pounikko, rahkasammalmättäikkö),

kärrevnallsem (rämeinen), jeäggai (soinen),

jeäggoovvi (soistuva), vuemm (vuoma, aapa, 

kuru, puuton suo), ääpp (aava), kärrev 

(aapasuo), ääppjeägg (aapasuo), suannj 

(heinäsuo), leähss (heinää kasvava kosteikko), 

käivv (hete, vrt. kaivo), kolmmkäivv (hete,

vrt. kylmä), veättak (hetteikkö, vrt. veätta ak),

mogg (pounu, sarasoiden turvevalli), jee´eljeägg 

(jäkäläsuo), jeäggredd (jängänreuna), kädd 

(jängänrimpi), jeäggsuopp (jängänsoppi), jeägg, 

jeäggaz (jänkä), kärrev (jänkä), veättak (jänkä), 

jeägglaunn (jänkäturve), launn (kuntta, 

kangasturve), leedok (letto), veättakjeägg 

(letto), leedakjeägg (lettosuo), njormm (luhta), 

njormmkärrev (luhtaletto), läddjeägg (lähdesuo), 

reabbad (upota, vrt. rapa), toorkted (upota), 

vuallmned, vualmted (upota, upottaa), vuäjjad, 

vuäjted  (vajota, upottaa), cioppeed, cioppted, 

cioppad (upota, upottaa), jeäggoovvad (soistua), 

cioppeed (rämpiä), liideed (hyllyä), vuemm (vuoma, 

puuton suo), vuäjtok (vajottava paikka), jeägg 

(suo), kärrev (suo), njormmkärrev (suo), veättak 

(suo), leedokjeägg (lettosuo), ääppjeägg (aapasuo),

cääccjeägg (suo), saaidar (suo), jeägglaunn 

(suoturve), jeäggtoonas (suovarpu), jeägglädd 

(suonsilmäke), kärrev (räme), kärrevressok 

(rämevarvikko), cioppummus (rämpiminen), saaidar 

(rimpi), kädd (rimpi jängässä), suannj (rimpisuo),

mallnijeägg (risujänkä), jeäggaz (pieni suo),

taaljeägg (palsasuo), nuätkkmos (notkuminen),

soojjmos (notkuminen), puerdes, puardes (pitkospuu), 

jeggilodde (jänkälintu), lyeivee (rimpi), pounnj 

(palsa) ja taaljeägg (palsasuo).

saamelaisten sammal / jäkäläsanastoon 

kuuluu konna, koona (kivi tai puujäkälä), 

kedgikonna (kiventiira), njoora, njorruu, 

njuora, njuorruu (vesisammal, vrt. nuora), 

sadhme (vesisammal), seevtil, siähtal (sammal), 

siävnul (sammal), jeevil, jiäval, jäävvil 

(jäkälä), ruopsispainu (kiventiira, painamiseen 

käytetty), jekel (jäkälä), jaegel, jääyvil, 

jeeˊel, jievel, jieg̜el (jäkälä), puoccujee´el 

(harmaaporonjäkälä), lätt (hetesammal), 

ucc-ceepcseeuter (hitupihtisammal), 

vuopttkuäkkseeuter (hiuskoukkusammal), 

nuortilosttseeuter (idänlehväsammal), 

soorvjee´el (islanninjäkälä), jonn soorvjee´el, 

soorvjeeʹel (isohirvenjäkälä), jonnkoorikseeuter 

(isonuijasammal), jee´elpäikk (jäkälikkö), 

jiarnam (jäkälikkö, vrt. jarno), 

kalkk-käivvseeuter (kalkkilähdesammal), 

kuolbbjee´el (kangasjäkälä), saaunel 

(karhunsammal), karvejee´el (karvejäkälä), 

pajjlos-seeuter (kerrossammal), cuevves-sierpseeuter 

(kiiltosirppisammal), keädggkonn (kiventiira),

keädggkonn (kivijäkälä), lasttcuävvjos-seeuter 

(korpihohtosammal), läähhkozzseeuter 

(lahokaviosammal), säämpähttseeuter 

(lapinpahtasammal), säämsierpseeuter 

(lapinsirppisammal), lapp (tummaluppo),

käivvlapp (sammal), seähttar (sammaleet),

veeccat (sammalikko), soukkjannam (sammalikkomaa),

soukkväärr (sammalikkovaara), saaunel-launn 

(sammalturve), seinnseeuter (seinäsammal),

jeäkkalceärkk (ruskotorvijäkälä), seeuter 

(rahkasammal), seeutermiohtt (rahkasammalmätäs), 

ruopsseslioppceärkkjee´el (punareunatorvijäkälä), 

tavvkeallseeuter (pohjankellosammal) ja 

puoccujeeel (poronjäkälä).

saamelaisten marjasanastoon kuuluu 

junna, juuna (puolukka), sare (mustikka),

lyeme, luamman (hilla, lakka, vrt. ly-eme,

lu-amma, haltijanimet), laaddah (kypsä hilla), 

jiereeh (viinimarja), visseeh (raakile),

eoorooh (raaka hilla), myerji (marja), 

mietamyerji (mesimarja), etimas (juolukka), 

coma, tjuabmaa, tsuotmaa, tjuopma 

(variksenmarja, vrt. soma), jone, jugne, 

jogna, joknga, jokno (puolukka, juolukka), 

cuobma, cyemenjas, cuimmnjos, cumnas 

(variksenmarja), jogna, junna, joonn, jonn 

(puolukka, juolukka), laaddeh, laaddaga, 

laattak, lattak, laddak, laaddag, laaddi, landex, 

landek, lantek (hilla), muörjie, muerjee, 

muorjie, muorje, morje, myerji, muerjj, 

murj, mirje (marja, vrt. morjes, mirja), 

sirrie, sirree, sarrie, sarre, sarred, sare, 

säärr, sarr, serre, sere (mustikka), käärnozmuerjj 

(kaarnikka), mäddmuerjj (ahomansikka),

keddmuerjj (ketomansikka, vrt. marja=mansikka),

muorrmuerjj (herukka), luem (hilla),

coorak (hilla), luemlieddi (hillankukka),

jonnreppjonn (isokarpalo), jeättmos, 

jättmos (juolukka), käärnozmuerjj (kaarnikka),

cappesmuerjj (musta marja, kaarnikka),

cuommjos (kaarnikka), piennemuerjj (kanukka),

jeäggloddmuerjj (karpalo), reppjonn (karpalo),

lasttmuerjj (korpihilla), laaddi (kypsä hilla),

luem (lakka), ruopssesmuerjj (mansikka),

muerjj, muerjjcalmm (marja, marjansilmä), 

miottmuerjj (mesimarja), muorrmuerjj (viinimarja),

cuommjos (variksenmarja), cappesmuerjj 

(mustamarja, variksenmarja), käärnozmuerjj 

(kaarneenmarja, variksenmarja), reppmuerjj 

(tunturisianmarja, vrt. mäyrän), maaliu (vadelma), 

tearmmazmuerjj (sudenmarja, vrt. tiermeksen), 

luem (muurain), käärnosmuerjj (sianpuolukka), 

reppmuerjj (riekonmarja), ruopsses miostrmuerjj 

(punaherukka), jonn (puolukka), saaraz 

(pikkumustikka), saarr, saarrcalmm (mustikka), 

luem (muurain, vrt. lemi) ja muorrmuerjj 

(herukka).

saamelaiset kutsuvat

sientä sanoilla komper,

guobbere, guabbar, kuoppar,

guobbar, kuobar, kuobbar,

kumbar ja kimber (vrt. kuopas

=naisnoita).

saamelaisten nimeämiin sieniin kuuluu 

ääkk-kuobbar (akansieni), suuppmielkk

-kuobbar (haaparousku), suuppruckkeskuobbar 

(haavanpunikkitatti), opssiseitikk 

(haisuseitikki), smiorkoskuobbar (hapero), 

liivarkuobbar (helttasieni), härcckuobbar 

(herkkutatti), poorramkuobbar (herkkutatti),

kaanelseitikk (kaneliseitikki),

kuolbansuulemseitikk (kangasmyrkkyseitikki),

kuolbanmielkk-kuobbar (kangasrousku),

viskkeskuobbar (kanttarelli), soousmielkk

-kuobbar (karvarousku), viskkessmiorkoskuobbar 

(keltahapero), viskkeskuobbar (keltavahvero),

suekkruckkeskuobbar (koivunpunikkitatti),

pelljkuobbar (korvasieni), tearmmazpäll 

(kuukunen, vrt. tiermes), abrrpäll (kuukunen), 

säpplikuobbar (kärpässieni, vrt. hiiren), 

jierjkuobbar (lehmäntatti), jannamvapp 

(maamuna, vrt. vappu), abrrpäll (maamuna), 

vijnnsmiorkoskuobbar (viinihapero), vorrseitikk 

(veriseitikki), ruopssespäinnamkuobbar 

(verihelttaseitikki), violggescuorrukuobbar 

(valkokärpässieni), jee´elkuobbar, jeäggloddkuobbar 

(tattisieni), poorramkuobbar (tatti, syötävä 

sieni), voronkakuobbar (suppilovahvero),

cuommseenaikuobbar (suomumustesieni),

seitikk (seitikki), säppkuobbar (sappitatti),

ruckkescuorrukuobbar (ruskokärpässieni),

mielkkkuobbar (rousku), ruopssescuorrukuobbar 

(punakärpässieni), poorramkuobbar (punikkitatti, 

vrt. purra), puoccukuobbar (punikkitatti),

pulkk-kuobbar (pulkkosieni), näppvuäivaz 

(pikkutatti) ja puoccukuobbar (männynpunikkitatti, 

vrt. poronsieni).

saamelaisten keskisen

sanastoon kuuluu koskk (keski),

kuavdoo (keskellä, vrt. kauto),

kaskoo (keskellä, keskivälillä),

koskanas (keskenään),

koskalumos, koskalummoos 

(keskimmäinen), koskamus, 

koskamuu (keskimmäinen),

kooskast (välillä, välissä, 

kesken), gaske, gasska, kaska, 

keske, gaska, koska, koskk, 

kesk (keski), koskklummus (keskimmäinen),

koskksaz (keskinäinen), kaskka, 

koskke (keskelle, keskellä), kooskast 

(keskuudessa), koskkrääjest (puolivälissä),

laakkräjja (puolivälissä), peälrääjest 

(puolivälissä), kuvddlos (keskus)

ja kooskos (keskus).