1546. nganasanit kuvailevat ylistä "valoisaksi

paikaksi jossa maa on tasaista".

1547. nganasanit pitävät ylisen henkiä etäisinä

(puuttuvat harvoin ihmisten elämään, toisin 

kuin vesistöjä, vuoria, puita ja onkaloita asuttavat 

keskisen henget joille uhrataan ja joiden 

loukkaamista vältellään).

1548. nganasanit kuvailevat ylisen henkiä 

kookkaiksi, kylläisiksi / lihaviksi, pitkä ja 

tuuheahiuksisiksi, suuri ja kiiluvasilmäisiksi, 

loistavakasvoisiksi, metalli-ihoisiksi, pitkä ja 

suoraselkäisiksi, metallisiin vaatteisiin / 

tarunomaisten eläinten (valkoinen susi, 

harmaa pyy) nahoista laadittuihin vaatteisiin

pukeutuviksi ja kovaäänisiksi (vrt. ukkosen

ääni).

1549. nganasanit kutsuvat luomistarujen

viekasta poikahahmoa nimin D´ajku, Dajky

ja Döiba (taivaallisten vanhempiensa

hylkäämä orpopoika jonka vastavoimana

hölmö jättiläinen, vrt. taiki, taika, toiva,

toivo).

1550. nganasanien taruissa Döiba-nguo

noutaa Mou-niamyltä (maan emo) puun vesan

ja pajun ("jotta kasvillisuus ilmestyisi

maan päälle"), Nilulemy-mou-niamyltä

(elämän emo, villipeurojen emo) poron ja

vaatimen ("jotta eläimet lisääntyisivät")

ja Kou-niamyltä (päivän emo) päivän säteen

("jotta lumi sulaisi pois", vrt. kevät,

vrt. jääkausi).

1551. nenetsit pitävät taivasta elävänä olentona 

(liikkuu=elää).

1552. nenetsit jakavat ylistä seitsemään pyhään 

maahan (num (taivas), xaeh (ukkonen), yiba

-syey (lämpimän-sydän), nger-syey (kylmän

-sydän), numkimboy (tähdekäs, tähtien maa), 

pae-mal (vuorten-maa, vrt. pilviin ulottuvat 

vuorenhuiput) ja jaw-mal (meren-maa, 

vrt. taivaaseen yhtyvä meri)).

1553. nenetsit kutsuvat ylisen haltijaa Nushuksi 

(pidetään Ngan vastavoimana, noidat käyvät 

molempien luona).

1554. hantit kutsuvat ylisen haltija Sankea

sanoin "seitsen-osainen ylisen mies, Sanke, 

isäni, minun kolmeen-suuntaan-katsova 

mies isäni" (haltijan uhripylväs 7-osainen / 

uurteinen, vrt. ylisen seitsemän maata / 

kerrosta, vrt. kolme ilmansuuntaa).

1555. samojedit uhraavat Numille kahdesti 

vuodessa (talven alkaessa ja keväällä, 

ts. vuodenvaihteissa, vrt. talvivuoden

henki, vrt. kaksi luojahenkeä=kaksi 

vuodenaikaa).

1556. samojedien mukaan Num puuttuu 

ihmisten asioihin vain apua pyydettäessä 

(apua pyydetään alisen haltija Ngan 

aiheuttamiin asioihin, taudit, nälkä, 

kurjuus).

1557. nenetsit pitävät Ngata Numin poikana

 (muilla samojedeilla ei sukua).

1558. nenetsien mukaan ylisen alinta kerrosta

asuttaa Numin vanhin poika (antoi ihmisille

pohjoisessa elämiseen tarvitut keksinnöt kuten 

reen ja talvivaatteet, vrt. alinen=ylisen alin 

kerros).

1559. nenetsien mukaan ylisen kuudetta 

kerrosta asuttaa Numin voimakkain ja nopein 

poika ("ulvova jumala" joka lähettää maan 

päälle tulta, pidetään kaikkien loukattujen

puolustajana).

1560. nenetsien mukaan ylisen seitsemättä 

kerrosta asuttaa Numin akka (pidetään 

perheen ja lasten suojelijana, yhistetään 

lasten sieluihin ja kohtaloon, vrt. Ja neba).

1561. nenetsien mukaan henkimatka yliseen

kestää seitsemän päivää (vastaavasti matka 

alisen haltijan luolaan seitsemän yötä).

1562. nenetsien taruissa Num asustaa 

rautaisessa kodassa (yesya mya).

1563. nenetsien ylisen henkiin kuuluu

Yalya´hem ne nyu (taivaallisen silmän tytär, 

iäkäs keppiin nojaava nainen, vrt. päivän 

tytär).

1564. nenetsien taruissa Yalya´hem ne nyu

ottaa vastaan "seitsemän järven ympäröimälle 

aurinkoiselle saarelle" matkanneen noidan 

(sitoo nuoren noidan käteen päivän säteen 

ja lupaa auttaa opetuksessaan).

1565. nenetsien Numille osoitetuissa uhreissa 

poron tulee katsoa suoraan päivää kohti.

1566. nenetsit ajattelevat Numia uhratun poron 

lämmintä verta juodessaan (vrt. myöhäisiltä

tuntuvat lausutut rukoukset).

1567. nenetsit pitävät päivää Numin silmänä

("jolla näkee kaiken", vrt. num=koko taivas).

1568. nenetsit yhistävät Numia onneen ja 

kohtaloon (ei uskota puuttuvan suoraan 

ihmisten asioihin).

1569. nenetsit pitävät leirissä Numille 

pyhitettyjä  hirvasporoja (vaaleita, valkoisia 

tai valkopilkullisia, jokaisella perheellä 

omansa, ei käytetä töihin).

1570. nganasanin ngo-sanalla (nguo, ngua)

tarkoitetaan taivasta, taivaan latvaa, taivaan 

kupua, jumalaa, ilmaa, säätä, avaruutta, 

ulkoista olemusta / muotoa ja yhtymäkohtaa 

(vrt. maa-ilma).

1571. nenetsit pitävät Numia elämän antajana

joka päättää ihmisen elämän pituuden (joskus 

jo syntymän hetkellä, akkansa Ya miunian 

pitäessä sieluista "näkymätöntä kirjaa",

toteemien piirteitä, yhden alkuheimon 

perustajia eli toteemeja).

1572. nenetsit pitävät kuuta Numin silmänä

(vrt. päivää).

1573. nenetsit kääntyvät Noomin puoleen 

ollessaan hyvin iloinen tai surullinen

(ei vaivata pienillä asioilla).

1574. nenetsit uhraavat Noomille lumimyrskyn

uhatessa (uhrit korkealle paikalle, myrskyn 

laantuminen tarkoittaa Noomin leppymistä).

1575. nenetsit uhraavat / pyhittävät Noomille

harmaa-valkoisia hirvasporoja (taivaan värejä).

1576. nenetsilaulujen henkilö matkaa ylisessä 

tuulen takana lentäen (myercyenda pumna, 

toisessa laulussa reellä ajaen, laulun henkilö 

astuu ylös yösydämellä (sawin pi´ yernya)

ja ponnahtaa taivaalle (numdan tyarada)).

1577. nenetsien lauluissa noita kutsuu jäämaan 

jättiläistä (saer yanyiw syudbyamyi) taivaan 

pilvien maasta (nuw tyiryi yadaxad).

1578. nenetsien lauluissa kuvaillaan taivaan ydintä 

(nuw pud), taivaassa kulkevaa tietä / edellä päin 

olevaa (nuwum pud / nyedarmyem myumnya) ja 

taivaan reunaa (nuw pan).

1579. nenetsinoidat kutsuvat ylisessä eläviä 

suojelushenkiä sanoilla nuwunyangi nyasermyini 

(toisaalla sanansaattajia).

1580. nenetsit yhistävät Noomia eteläiseen 

taivaaseen, kesään ja kasvuun (vrt. kesävuoden 

henki).

1581. nenetsit yhistävät Ngermiä pohjoiseen

taivaaseen, talveen ja pakkaseen (vrt. talvivuoden 

henki, vrt. Nga).

1582. nenetsit kuvailevat taivasta kumotuksi 

kulhoksi (jonka reunat ulottuvat maahan).

1583. nenetsien mukaan taivaat liikkuvat yhdessä

(vrt. pilvikerrokset, vrt. taivaan seitsemän kerrosta).

1584. nenetsien taruissa kuu ja päivä kiinnitetään

liikkuvaan taivaaseen (näyttävät liikkuvan yhdessä,

vrt. tähtien liike).

1585. nenetsien mukaan ylisessä elävät henget

(nuv khasova) ovat ihmisten kaltaisia (pitävät poroja 

ihmisten tavoin).

1586. nenetsien mukaan ylisen alimmassa kerroksessa 

sulava lumi putoaa maan päälle sateena (ylisen kevät

=keskisen syksy).

1587. nenetsit pitävät Noomia hahmottomana

tai kehottomana (vrt. taivas itse).

1588. nenetsit kutsuvat Noomia "taivaan hengeksi"

 ja "valoisaksi aluksi".

1589. nenetsien taruissa Noom elää taivaan

seitsemännessä kerroksessa veljiensä kanssa poroja 

paimentaen ja lintuja ja eläimiä pyytäen (isänsä 

kuoltua alkavat elää erillään, Noomin hallitessa

taivasta, veljiensä päivää, kuuta ja tähtiä).

1590. nenetsien mukaan Num hallitsee "jänkän

seitsemää taivasta" (vrt. seitsemää taivaallista 

jänkää, oma taivas=maan kaltainen).

1591. nenetsien mukaan Num näkee kauemmas

kuin kuu, päivä tai tähdet (vrt. kauempana,

korkeammalla).

1592. nenetsien Noomille osoittamissa sanoissa

(numd khynumd) kehotetaan kohottamaan

kädet kohti päivää (kuin kukkanen) ja puhuttelemaan 

Noomia vilpittömästi päivän valossa (vrt. päivän 

pitäminen Noomin silmänä).

1593. nenetsien taruissa Noom antaa palvojilleen

kasvua, voimaa ja iloa.

1594. nenetsien taruissa Num ilmestyy ihmisille

koira-ketun hahmossa (auttaa miestä löytämään 

vaimon ja hyvän elämän).

1595. nenetsit pitävät Numia järjestyksen, antimien 

ja onnen haltijana.

1596. nenetsien ylisen henkiin kuuluu Nuv-piribtya 

(taivaallinen neito) ja Nu-yerv (taivaan haltija).

1597. nenetsit uhraavat Noomille syksyisin ja 

keväisin (vrt. kesän pitäminen Noomin aikana,

sinitaivas).

1598. nenetsit pitävät Noomia sateen, lumen

ja ukkosen haltijana (vrt. kaiken ylisestä tulevan).

1599. nenetsien mukaan ylisen ja alisen henget 

seuraavat maan päällisiä asioita koloistaan 

(vrt. maan kolot, pilvien raot).

1600. unkarilaiset jakavat maailmaa yliseen 

(felso vilag), keskiseen (közepso vilag) ja aliseen 

(also vilag).

1601. unkarilaisen maailman navassa kasvaa 

vanha puu (elämän puu, vilagfa / eletfa) jonka 

latvat ovat ylisessä (latvassa istuu Turul-lintu), 

runko keskisessä ja juuret alisessa.

1602. unkarilaisten mukaan ylisessä elää 

haltijoita ja hyviä sieluja (jotka tasa-arvoisia 

keskenään, vrt. jälleensyntymistä odottavia 

sieluja).

1603. unkarilaisten ylisen henkiin kuuluu Isten

(tarkkailee keskistä maailmanpuun latvasta,

vaikuttaa ihmisten kohtaloihin, varoittaa

salamien (mennyko) avulla).

1604. unkarilaisten taruissa Isten luo maailman

yhdessä Ördögin kanssa (isten=istvan=ystävä, 

alkuhenkiä).

1605. unkarilaiset pitävät taivasta maailmanpuun

kannattelemana suurena kotana (katteessa olevat 

loukot tähtiä).

1606. unkarilaisten haltijoihin kuuluu Isten anya 

(emo-jumalatar, toiselta nimeltään Boldogasszony, 

iloinen nainen, anya=anja).

1607. unkarilaisten mukaan Isten anya auttaa naisia 

synnytyksessä (äitiyden, runsauden ja anteliaisuuden 

jumalatar).

1608. hantien taruissa Toram iki (ylisen-vanha

-ukko) kaapii pilviä taivaalta samoin kuin 

poronnahkoja kaavitaan maan päällä 

(ihmisten kaltaisia, vrt. haltijoiksi muuttuneita 

sukulaisten henkiä).

1609. hantien taruissa haltija Lovan-xulla 

on päässään sulkalakki (tulee ihmisten apuun 

untuvista koostuvalla pilvellä, vrt. eläinhahmot).

1610. hantit kutsuvat taivasta sanalla tarom

(taivaan jumala=toram, vrt. taara, ta-ara).

1611. hantit pitävät taivasta kodan muotoisena

(keskellä sijaitsee pohjantähti).

1612. hantit kutsuvat Maailmaa-katsovaa-miestä

nimin Muv-vantti-xu (maahan katsova mies) 

ja Muv-kertti-xu (maan ympäri kiertävä mies, 

vrt. pilvet, päivä, kuu, tähdet).

1613. hantit kutsuvat Maailmaa-katsovaa-miestä

nimin Lovan-xu, Toram-pox, Mir-susne-xum

ja Mir sawitta xu.

1614. hantinoita kutsuu taivaanjumala Toramia

piirtämällä kehän päänsä päälle (noidalla

punakeltainen huivi jossa päivän kuvia, laskee 

savustetun huivin uhripuun juurelle, vrt. ilman 

palvontaa vanhempi päivän palvonta).

1615. hantit kutsuvat valoa, kirkasta ja pilvetöntä

sanalla etar (Etar-iki, taivaan-vanha-mies).

1616. nenetsit kutsuvat taivasta sanoilla nunjera 

ja nuvnoqra (nuv, nun=taivaan, yhdyssanoja).

1617. nenetsit kutsuvat sumua / usvaa sanoilla

sjienuo ja sin (vrt. sinertää, siintää).

1618. nenetsit kutsuvat pilveä sanoilla tiir ja tir

(vrt. tiirailla, tiira).

1619. nenetsit kutsuvat ylhäällä / yläpuolella 

olevaa sanoilla tjäunaa, tqvuna ja taena 

(vrt. ta-ena, tjä-una, alapuolella / pohjalla

=tasij, tasine).

1620. nenetsit kutsuvat sumua sanalla hal 

(vrt. halla).

1621. nenetsit kutsuvat usvaa / sumua / höyryä

sanalla tanzo.

1622. nganasanit kutsuvat usvaa / sumua / höyryä

sanalla koku.

1623, nenetsit kutsuvat taivasta / taivaanhaltijaa

sanalla num.

1624. nganasanit kutsuvat taivasta sanalla nuo.

1625. nenetsit kutsuvat säätä sanalla num.

1626. nganasanit kutsuvat säätä sanalla djallu

(vrt. talu, tallukka).

1627. nenetsit kutsuvat pohjoista sanalla sever

(vrt. severi, se-ver, sev-er).

1628. nenetsit kutsuvat pohjoista / jängän suuntaa

sanalla nerm (vrt. ne-erm, ner-ma).

1629. nganasanit kutsuvat pohjoista / jängän suuntaa

sanoilla djanur ja tjanur (tja-nur, yhdyssanoja).

1630. enetsit kutsuvat taivasta / säätä / jumalaa

sanoilla na, nga, naa ja ngaa (vrt. nenetsin nga

=alisen haltija, vrt. ylisen alimman kerroksen).

1631. nganasanit kutsuvat taivasta / säätä / jumalaa

sanoilla nuo ja nguo (vrt. nga).

1632. nganasanit kutsuvat taivasta / säätä / jumalaa

sanoilla djaly ja djala (vrt. valo).

1633. nenetsit kutsuvat pohjoista sanoilla nelm

ja nerm (vrt. ne-elm, elm=ilma, suunta,

vrt. nelma-siika).

1634. enetsit kutsuvat pohjoista sanalla umu

(vrt. sumu, tummu).

1635. nganasanit kutsuvat pohjoista sanoilla

narmi ja narmy (nar-mi, yhdyssanoja).

1636. nenetsit kutsuvat pilveä sanoilla tyil ja tyir

(y=u, vrt. tuile, tuire).

1637. enetsit kutsuvat pilveä sanalla tiori 

(ti-ori, haltijanimiä).

1638. enetsit kutsuvat pilveä sanoilla ceri ja ciiry 

(vrt. siiri, si-iri).

1639. nganasanit kutsuvat pilveä sanoilla ciadhu 

ja ciadha (vrt. satu, sataa).

1640. nenetsit kutsuvat ylhäällä olevaa sanoilla

tyuqwna ja tyuqna (tyuqwn, tyuqh=ylös).

1641. nenetsit kutsuvat ylhäällä olevaa sanalla tyuqh 

(tyuqay=ylä, tyuqa=ylös, vrt. tiukka).

1642. nenetsit kutsuvat yläpuolella / päällä olevaa

sanalla tuyna (tuu, tjuu=ylhäällä, ylös).

1643. enetsit kutsuvat ylhäällä olevaa sanoilla

ädnon ja teina (ylös=ädnoju, tei).

1644. nganasanit kutsuvat ylhäällä olevaa sanalla

bantunu (ylös=bandu, bandu´ya, vrt. pantu).

1645. nenetsit kutsuvat ilmaa / hengitystä sanalla 

yintq (y=j, jintik).

1646. nenetsit kutsuvat ilmaa sanalla jind 

(vrt. henki).

1647. nenetsit kutsuvat sumua / höyryä sanoilla

syun, syinyo, sino ja sjino (vrt. siunata,

vrt. syisyo=kuohu, vaahto).

1648. nenetsit kutsuvat pilveä sanoilla tir ja tyir

(tyirsya=olla pilvetön, tyircy=lentää).

1648. nenetsit kutsuvat revontulia sanalla xarp

(x=k tai h, vrt. karppi, karppainen).

1649. enetsit kutsuvat sumua sanalla koci 

(vrt. nganasanin koku).

1650. enetsit kutsuvat taivasta / säätä sanalla na

(vrt. luojahenki Nga).

1651. enetsit kutsuvat pohjoista sanoilla ummu 

ja umu.

1652. enetsit sanovat "kaba ter loidina" 

(revontulet loimuavat).

1653. enetsit sanovat "äki päusumnuju kaba ter

loidi-na naldi-da, tu-raxa kadu-us kani-uda-raxa" 

(tänä iltana revontulet loimuavat tulen punaisena, 

tuisku tulee).

1654. enetsit sanovat "tipiu kauna" (rae putoaa,

sataa rakeita).

1655. selkupit kutsuvat taivasta / jumalaa 

sanalla nom (vrt. noma=jänis).

1656. selkupit kutsuvat pohjoista sanalla takki

(vrt. ta-akki, takia, tulla takkiin).

1657. selkupit kutsuvat ilmaa sanoilla nut key

(y=u tai i, vrt. kei-no, keu-ruu).

1658. selkupit kutsuvat pilviä sanoilla nul marki

ja tunoli (tu-noli, tun-oli, tuno-li).

1659. selkupit kutsuvat sumua sanalla capti

(cap-ti, yhdyssanoja, vrt. kahden eri kansan

sanat lyöty yhteen).

1660. selkupit kutsuvat säätä sanalla celi (c=ts, 

vrt. seljetä, selkeä, selittää).

1661. "vezi tsuihkul tulou taivahaz" (omat suihkut,

luonnon luomia).

1662. "pilvi tsohun ker nouzoo" (sohun keralla, 

vrt. tuuli).

1663. "seä tsiimisteleh, kozgo vihmuu, kozgo tuulou"

(siimistelee, vrt. siimes).

1664. "tsamahtih vihmoa" (vihman ääniä).

1665. "päivän jumala hoavelih, ga jälgimäi tsabevutsi 

vihmah" (haaveileva ilman jumala).

1666. "rakehella tsapuuttelou" (kuka).

1667. "raistu pani tsavahtih" (rakeiden ääniä).

1668. "tsavahuttais jumala vihmoa" (vihman jumala).

1669. "pilvi tsahajau, matkoau tuulel" (tuulella

matkaavat pilvet).

1670. "pilvi tsahizoo nossa vihman ker" (nousee 

vihman keralla).

1671. "seädy tsakata reähk on" (reähkä eli väärin, 

tsakata eli moittia säätä).

1672. "tobju seä" (rajuilma).

1673. "taivaz toivuu" (toivuu eli kirkastuu, 

vrt. toipuu, toivo).

1674. "purhistas seä, toizin keänäh, pilvesteleh" 

(purhistaa, kääntyy toisin).

1675. "vihmui, vihmui, ga toistui jumala, i pouvistih" 

(toistui eli tuli toisiin ajatuksiin).

1676. "vihm on toiveiz, pilvesteleh" (toiveissa,

tulossa, luvassa).

1677. "kajoksesta vihmuu kaikem päivän, sekehestä 

silloin toittsi" (sekehestä, vrt. puolipilvinen).

1678. "seä muutteleh, toitts on vihmu, toitts om poudu"

(muuttaa mieltään).

1679. "taivas toivottav vihmoa, pilvie nouzou"

(toivottaa vihmaa, vrt. nganasanien toivo).

1680. "toal tuloo pilvihattara, hoz vihmunoo"

(pilvihattarat).

1681. "sie voib olla tajemba suuri pilvi, täz lähembä 

pikkarazet pilvyöt" (suuret ja pikkaraiset pilvet).

1682. "toah tsurah taendeleh pilvi, ei enämbi vihmu 

täh" (taantelee, menee taaemmaksi).

1683. "ei pidäz diivie seädy, reähk on" (diivie eli 

ihmetellä, vrt. moittia).

1684. "seä tiesittäy, tyynistyy, lähted järvel tuulistah" 

(tiesittäy eli oikuttelee).

1685. "häi tiedeä seäm muutunnat" (säätietäjät,

vrt. taivasta palvovat noidat).

1686. "rungas tiddän, tuuttsu roih" (tuisku tulee).

1687. "häi seät tiedäy rungoa myö" (runkoa myöten, 

tuntee rungossaan).

1688. "seä teuhavui" (muuttui tuuliseksi).

1689. "tanakko ilmu" (kirkas).

1690. "tanakoitt ilman, pilvet kavottih" (tanakoitti

eli selvitti, vrt. tanakka, tana-akka).

1691. "taivazala on kai selgei" (taivas ala, 

vrt. sinitaivaan ala, taivaan ranta).

1692. "taivazaloa myö lennetäh linnud, vie on loitton 

talvi" (taivasalaa myöten, vrt. korkealla).

1693. "taivazaloa myö lennetäh linnud, lyhyd keväd 

roih" (roih eli tulee).

1694. "sinne heittyy taivahan nägö, taivazrandah 

ku muah" (taivahan näköön, vrt. kasvoihin). 

1695. "mitäkä taivastelet, mäne vain" (töllistelet, 

ihmettelet).

1696. "pilvitaibaleh nouzou taivahanrannaz" 

(pitkä pilvi).

1697. "oi taivahane, heitä pois vihma" (taivaan 

puhuttelemista).

1698. "taivahallini toatto, moallini moamo, 

elä heitä minuo" (taivasta ja maata puhutellaan 

yhdessä, vrt. alkuhenget, luojahenget).

1699. "ei tiijä ni tämän taivahallista" (mitään).

1700. "taivahankarguandoa näimmö mennyd yön"

(revontulia, vrt. karku, karu).

1701. "taivahanlagi avavui, pilvet hoaruoloo"

(hoaruoloo eli hajaantuu).

1702. "taivahanlagi peityi pilveh" (taivaan laki, 

vrt. korkein kohta).

1703. "pimeni kai taivaharranda" (kai eli kaikki).

1704. "taivaharranda russottoa" (punertaa).

1705. "taivahanrandu undui"  (vrt. untuvapilvet,

untamo).

1706. "taivahanrandu avavui, pilvet kadoi" 

(taivaan avautuminen).

1707. "mänöy pilveh taivas" (ilon loppu).

1708. "särinsuomussa taivas, huomena tulou pouta"

(särjen suomussa, pilvien kuvauksia).

1709. "kum meri oaltuou nin ne oallot vieriy sielä 

taivahalla" (taivaalliset aallot, revontulet).

1710. "sitä mie muissan näytettih jotta se on taivahasta 

kirvot" (kivi taivaasta, mitä lie "taikauskoa").

1711. "revontuled läikähelläh taivasta myöte" 

(revon tulet, vrt. värit, vrt. levo=katto).

1712. "kajoksini taivas" (vrt. päivän kajo).

1713. "taivaz moaduo, mänöö pilveh" (maatuu 

eli menee pilveen, vrt. pilvet ylisen maana).

1714. "taivahan oal lindu lendeä" (taivahan alla,

vrt. sinitaivaan).

1715. "taivas sindäu, lieu vihma" (siintää, 

tietää vihmaa).

1716. "pilvituhjod istuu taivahal" (istuvia olentoja).

1717. "taivas on pilviine, onnaako vihman laadii"

(laatii vihman).

1718. "taivas pilvesteleh" (taivaan elämää).

1719. "tsämäkkö ilmu" (pilvinen).

1720. "taivaz on tuhjoloile, pienil pilvil" (tuhjoloile

eli pensailla, vrt. ylisen pitäminen keskisen 

kaltaisena).

1721. "tuhjeloil on kai taivaz, mykkyrilöil" (pilvien 

nimiä).

1722. "tuhma seä" (sumuinen, sateinen).

1723. "pilvituhjon tuikkai jumal päivän edeh" 

(pilviä liikuttava jumala).

1724. "konz on tukkuziin taivaz, konz on ylähänä pilvet"

(tukkusina, pilvet ylhäällä).

1725. "tulilappi on sie pohjaizez, tulilapis pedroil ajetah" 

(tulilappi, vrt. pohjantulet).

1726. "tulipatsaz om päivän oal pakkaizel"

(pilvettömät pakkaspäivät).

1727. "pakkazel on tulipatsas taivahan rannas"

(tulinen patsas).

1728. "tulipattsahat" (revontulet).

1729. "taivaz rubei sinistämäh, pilved rubieu tulemah"

(pilvistymisen enteitä).

1730. "milma painustau, seä tulou" (sää eli huono 

sää).

1731. "kovasti painaa, tuloo vihma" (painava sää).

1732. "ta vilu seä jo tuli" (vrt. kylmä, vi-ilu).

1733. "saje tulou, pilvissä ruska" (ruska eli punotus).

1734. "tumakka taivas" (synkkä, pilvinen).

1735. "seän tumakoitti" (pimensi).

1736. "ku tumana yläh nouzoo, sinä piän vihmuu, 

a ku muah langennoo, siit om pouda" (tumanasta 

ennustaminen).

1737. "tumanoa loadii" (usvaa, sumua).

1738. "huondeksel oli tuman, nygöi on selvembi" 

(usvaiset aamut, vrt. lämpötilan vaihtelut).

1739. "moizel tumanal ei targia loitos soudaa"

(targia eli uskalla, vie näkyvyyden).

1740. "tuman heittiiheze" (loppui, hävisi).

1741. "tumanal ei nävy merel ni kunne mennä"

(tumanal eli sumulla).

1742. "on tumanalleh, ei vihmu" (kesän ilmoja).

1743. "tumanahine ilmu" (usvainen).

1744. "lähtizimmö, ga tumanahk on vie" (ilmojen 

mukaan liikkuminen).

1745. "eksyttih jos vail lähettih tumannolla kulkemah, 

ei peästy maihe" (päästy maihin, mereltä).

1746. "pilvipöyttsä matkoo näkyy tuola taivahalla"

(pilvien nimiä).

1747. "tuorez ilmu" (märkä ja lämmin).

1748. "ilmu tuorestelehez, vihmah azettelehez"

(tuorestelee, asettelee vihmaa).

1749. "seä tuorestui, kuiva oli" (tuorestui eli kostui).

1750. "tupakka seä" (pilvinen).

1751. "seä tuperdelieteh" (tupertelee eli 

pilveilee).

1752. "tuperduz nägyy taivahal, heittäy päivy 

nävyndän" (taivaan tupertuminen).

1753. "taivas pilveh tuperdui" (synkkeni, 

vrt. tuupertua).

1754. "tuperdui taivas pilveh, rois se vihmu"

(tietää sadetta).

1755. "tuprakka seä" (tihkusateinen).

1756. "seä tubristui, vihmat pitkäd rodih"

(pitkät vihmat, vrt. 3-5 päivää).

1757. "turpakoitui seä" (pilvistyi).

1758. "pilvet turpistellahez vihmah päi" (vihman 

enteitä).

1759. "ilman turpistutti" (kuka).

1760. "turpotti turpotti, ga vihmah vihmahtih"

(turpotti, vrt. turvotti, turve).

1761. "tudrakko seä" (pilvinen).

1762. "ilmu tuuristeleh, vihmu roihe" (roihe 

eli loihe, loihtii).

1763. "tyynistymizeh on ilmu" (vrt. tuuli).

1764. "seä tyynistyi" (vrt. tuuli).

1765. "ilmu tyynistyi, vihman kel azetui" 

(ilman tyynistyminen).

1766. "panigo raistu sinne teijän tsupul" (raistu

eli rakeita, ilmojen paikallisuudesta).

1767. "vihmah työndyi" (sää).

1768. "tägäläine seä" (täällä oleva, täältä päin 

tuuleva).

1769. "seä ei andanuh tännepäi, ei hurineh kuulunuh"

(sää eli tuuli).

1770. "viegö vihmunoo tänäpäi, tiijätkö" 

(vihman tuntijat).

1771. "taivas on täudyn" (täytynyt,

mennyt pilveen).

1772. "tual on töine, tiä on koilline" (töine eli 

lounas, vrt. toine, työn aika).

1773. "ulakka seä" (kolea ja kirkas).

1774. "ulakka taivas, kajoksini, valgiet pilvet"

(pilvien takaa kajastava päivä).

1775. "taivas on ulakassa" (harmaassa pilvessä).

1776. "vilun ulakka" (kolea sää, vrt. ula-akka).

1777. "ulakoitti seän" (viilensi).

1778. "vilun ulmakka seä" (viileä ja tuulinen).

1779. "ulmakko" (kolea pilvipouta).

1780. "taivaz ulmistui" (pilvistyi, tuulistui).

1781. "umakka päivä" (pilvinen, vrt. uma-akka,

jokaisella ilmalla / ilman palvojalla omat

haltijansa).

1782. "lämmän umakka seä" (lämmin ja sumuinen).

1783. "umakko siä tänäpäi on" (pilvinen,

sumuinen).

1784. "umakan heitti moizen järvel" (sumun, 

tihkusateen, vrt. sumakan).

1785. "vihman umakka" (tihkusade).

1786. "moizen umien heitti" (ilmoja heittelevä 

haltija).

1787. "seä umeni" (kääntyi sumuiseksi).

1788. "vihmoa vähäzel umettoa, hienozee pizakoittsoo"

(umettaa eli tihkuu).

1789. "vihmah umevui seä" (umevui vihmaan).

1790."seä umistelieteh" (vrt. taivas).

1791. "umbipilveh meni taivaz" (umpipilveen).

1792. "unakko seä" (pilvinen, vrt. unettava).

1793. "unakui seä" (pilvistyi).

1794. "yhten unnakkohoad ollah ilmad egläi da tänäpäi" 

(yhtä unakot, unettavat päivät).

1795. "unnakoitsuz loppih, seä koheni" (sään 

kohentuminen).

1796. "oli huomeneksesta siä hyvä, siidä unnakoidu"

(unnakoitu eli pilvistyi).

1797. "unnakus kadoi, pilvet häikettih" (häikettiin,

vrt. hälveni, häipyi).

1798. "unnakka seä" (pilvinen).

1799. "unnakka ilma, välim pilvini, välis näyttää päiviä"

(näyttää päivää, kuka).

1800. "unnakasti päivy pastau, läbi hienolois pilviz"

(hienolois eli ohuista).

1801. "taivas on pilven unnakassa" (taivaan kieltä,

taivaan palvojien pyhää kieltä).

1802. "unnakka, eigo pilviseä eigo päiväpaisto"

(pilvisää ja päiväpaisto, vrt. pouta).

1803. "tämpiän on unnakka" (unnakka eli

puolipilvinen).

1804. "ilm unduu, vihmu roih" (roih eli loih,

ilmoja loihtiva haltija).

1805. "ilm undui, tuutsoamah rubei" (meni 

pilveen, pilvistä syntyvät tuiskut).

1806. "usvass om moa, tän yönä kylmäi" 

(usvan synnystä).

1807. "äijä on usvoo moassa" (maa usvat).

1808. "silloin oli vielä usva ollum moalla" 

(aamu usvat).

1809. "metts on uzvassa, konza lämmittiätsöu 

talvella" (lämpenee, vrt. kylmenee).

1810. "metss on huozvassa" (usvassa).

1811. "uzva on talvisell aigua, konz on illalla 

lämbimä, a yöllä vilu" (lämpötilan vaihteluista 

syntyvä usva).

1812. "udzvakko seä" (kylmä ja pilvinen).

1813. "udzvien dorgal pakkaizen hägäräl loadi"

(laati usvan, pakkasen häkärällä).

1814. "udzve langeni" (lankesi maahan).

1815. "pardu meni kai udzvieh" (udzvieh eli 

huuruun, vrt. harmaaksi).

1816. "vihmuu udzvettaa" (sateen luoma usva, 

sanan alkuperää).

1817. "udzvoituksem porotti tuuli" (porotti eli 

karkotti).

1818. "utu välleni vähäsen" (välleni eli hälveni).

1819. "mäntih hyö utuna ullos, haikuna pihalla 

soatih" (utuna eli haikuna, vrt. noitien ottamat

hahmot).

1820. "sielä oli rahvasta utu i mäkärä" (utu

ja mäkärä, paljon).

1821. "mie pilvellä valietsin da taivahaze i vierin" 

(vierin taivaaseen, vrt. henkimatkat).

1822. "valguoli da pilvestyi järilleh" (taivaan 

elämää).

1823. "valgoza taivas, tilaz on valgie, toizes pilvie"

(taivaan tilat).

1824. "siä valguou, selginöu" (sää selkenee,

järjestä iloon).

1825. "vanharahvas paistih jotta kaikki kivet on 

taivahasta kirvottu" (taivaasta kirpoavat kivet,

vrt. luomistarujen tuliset kivet).

1826. "pouda tuloo, vanha taivas nägyy"

(vrt. sinitaivas).

1827. "pilvien loukos nägyy vie vanhua taivastu"

(loukos eli raosta).

1828. "katso jeävi vanhoa taivastu, hot vähäizem 

moozet kajostah" (jäävi=jätti, hylkäsi).

1829. "taivas sindäu, varustuatsou vihma"

(varustaa vihmaa, vrt. varustautua).

1830. "luikahtih vähäisel pilvet päivän vastal"

(pilvet ja päivä, vastavoimia).

1831. "suvi da pohjane vastaih on" (vastaih eli 

vastakkain).

1832. "vastebo on viihakko seä" (kylmä ja 

pureva).

1833. "vaste tuli dumolois päi" (jumoloista päin, 

vrt. jumon suunta, ilman suunnat=haltijoiden 

olinpaikat).

1834. "vast ilmah lähti, vastuvihmah" (vasta

vihmaan, lähteä ilmaan eli ulos).

1835. "vastuseäh lähtie on igävähkö" 

(vrt. vastatuuleen, sateeseen).

1836. "vastusiäh lähtöy matkah" (tapojen 

vastaista).

1837. "siel nouzoo vihanda pilvi, vespilvi" 

(vihannat vesipilvet).

1838. "netse pilv on vezipilvi, tänne ku tullou ga 

vihmuu" (tulee ja vihmuu, elävä olento).

1839. "veinkarvazet om pilvet" (karvaset eli väriset).

1840. "se on lenti ilman viertä, taivon viertä viiletteli"

(ilman vieri, taivon vieri).

1841. "sanottih jotta kum meri oaltuou nin ne 

oallot vieriy sielä taivahalla" (revontulista, 

taivaallinen meri).

1842. "vihanda pilvi" (siniharmaa).

1843. "vihandu pilvi, kozgo vihmuu, kozgo muga 

menöy" (vihmuu tai menee ohi).

1844. "taivaz vihandui" (meni harmaaksi).

1845. "linnud lennelläh ylähänä illalla, ei tule vihmua"

(taivaan linnut).

1846. "taivas sindäu, lieu vihma" (tietää vihmaa).

1847. "suvi karvasteloo, vihmu tuloo" (suvitaivas, 

menee ohueen pilveen).

1848. "taivaz on vihmalleh" (alkaa sataa).

1849. "vihmoilleh työndyi seä" (työntyi vihmaan).

1850. "vihmahko seä, ei sua ni midä roata" (haittaa 

ulkotöitä).

1851. "vihmane ilm" (säät ja ilmat).

1852. "vihmaine seä" (sateinen).

1853. "vihmazoi seälöi pideä" (vihmaista säätä, 

vrt. sääli).

1854. "vihmazu päivy, ainos tulou, hot sumiel, ga tulou"

(vihmapäivät).

1855. "tänäpäi on vihmazu sää" (hyviä sisällä 

tekemiseen).

1856. "vihmazu ilmu" (kesä vai syksy).

1857. "taivaz on vihmankarvani, onnoakko vihmustoateh"

(vihmankarvani eli värinen).

1858. "vihmankarvaine taivaz" (vrt. harmaa).

1859. "äijä om pöyttsii, vihmapilveksii keräytyy" 

(sadepilvien nimiä).

1860. "jo vihmapilvi nouzoo" (nousevat pilvet).

1861. "pilvenjuhulud nostah, vihmuseät tullah"

(pilvenjuhlut, vrt. juhla).

1862. "vanhate jo rubiet tiedämäh tuutsusiäd da 

vihmusiäd" (omaa oppimista, kestää läpi elämän).

1863. "seä vihmeni" (alkoi tihuttaa).

1864. "vihmei seä" (tihkusateinen).

1865. "ilmanvannehtu k on, sid vie vihmuksendeloo" 

(ilman vanne, vrt. kaari).

1866. "vihmumizeh om pilved, tuulou tembailten, 

toppie tavoittelou" (vihman enteitä, toppie=roskia).

1867. "vihmundalleh on ilmu" (alkaa sataa).

1868. "pilvem mussutta myö vie vähäl jumala vihmui"

(pilven mustuutta myöten, vrt. ukko).

1869. "tuli pilvipuadorane pieni, ohut pilvi d algo vihmuo"

(pilvien nimiä).

1870. "viileni seä" (vrt. vilu, viilettää).

1871. "viilie seä" (viileä, vrt. viili).

1872. "tuuli seän viilisti" (säätä viilentävä

tuuli).

1873. "viimakko seä" (kylmä tuuli).

1874. "taivahaz viippizin kirbuou pizarehed, 

tuuli ottav vallan" (pisaroista, sataessa viippiin

eli vinoon).

1875. "vilakko ilmu" (vrt. vila-akko, 

jokaisella ilmalla haltijansa).

1876. "vilendeles seä" (viilentelee).

1877. "ilman vilendi" (kuka).

1878. "vilie siä" (viileä).

1879. "seä on viliembäni" (viileyden asteita).

1880. "pilvet savizoo matkoaa, vilun kauhakk on"

(savisee, matkaa nopeasti).

1881. "vilunjulakka" (kolea ilma).

1882. "seä vilusteleh" (vrt. sään haltija).

1883. "ilmu vilusteleh" (elävä olento).

1884. "vilun sarmakka on taivas, vilustoateh"

(sään katsominen taivaasta).

1885. "ilmu vilustih" (viileni).

1886. "sumbu seä, viluttavu" (sumpu sää, 

vrt. sumppu, sumea).

1887. "voalehus" (sadepilvi).

1888. "voaluh vetäy, pilvet matatah vassakkah"

(vetää vaaluun).

1889. "neät jotta voaluh nousoo" (synkistä

pilvistä).

1890. "vihmavoaluhut matatah" (pilvien nimiä).

1891. "voaluh tulou niv vihmuu, niim mehövät ne 

pisaret jotta" (mehevät pisarat, hyvää juomavettä).

1892. "niiv veti mielev voaluh" (vaaluun 

eli synkäksi).

1893. "voamakka taivas" (hailakka, vaalea,

taivaan värejä).

1894. "vohakka taivas" (kirkas).

1895. "vohakka seä" (utuinen).

1896. "vohakka pilvi" (paksu).

1897. "taivaz vohakoittuu" (selkenee, kirkastuu).

1898. "valgien volakka on taivas" (taivaan värejä).

1899. "vuorostundan vuottau" (odottaa,

sateen loppumista).

1900. "heitti vihman, katso jo vuorostih" (heitti 

eli lopetti).

1901. "vuorostu ilma" (vuorostui,

vuorottelevat ilmat).

1902. "vuorostui ehtäkse" (ehtäkse eli illaksi).

1903. "pikoi vähäzel pölähytti vihmuo"

(pilvien nimiä).

1904. "suven i koilizen väli" (nimetyt ja 

nimeämättömät suunnat, vrt. tärkeinä pidetyt,

haltijoiden olinpaikat).

1905. "utu välleni vähäsen" (väljeni, vrt. hälveni).

1906. "yhteläine siä" (yhteläinen, vakaa, 

tasainen).

1907. "yhteläizesti vihmuu" (tasaisesti).

1908. "yhtelässäh vai kopituttau jumal vihmuu"

(jumala vihmuu, ilman henki).

1909. "taivahassa eu ni yhtä hatakosta" 

(hatakat ja hattarat).

1910. "sit nouzi ylen suuri siä" (suuri sää,

vrt. tuulinen, myrskyinen).

1911. "seä yleneksendeli, dai järelleh i vihmustui"

(yleksenteli, alkoi seljetä).

1912. "vähäizel ylendyi seä" (selkeni).

1913. "ilma ylenöö" (ylenee, vrt. ylinen näkyy).

1914. "seä oli tubrakk ylen, ga katso yleni"

(tuprakko=tihkuinen, pyryinen).

1915. "taivaz yleni, selgii" (kaikki hyvin).

1916. "siä yleni, heitti vihmundan" (heitti eli 

lopetti, sään yleneminen).

1917. "yli taivaz on kai yhtes pilvez" (vrt. ylin 

taivas, yli taivaan, ylinen).

1918. "taivaz yliendyi, povvistih" (ylientyi).

1919. "linnud yliezeh lennetäh" (ylisen linnut).

1920. "linnud lennelläh ylähänä illalla, ei tule vihmua" 

(linnuista ennustaminen).

1921. "ylitsi ilmanrannat kai kävelin" (ylitse 

ilman rannat, kaukana).

1922. "pilv on ylähöänä" (yllä, yläpuolella).

1923. "kuuluu se kägin kukunda ylöizeh da taivozeh"

(ylöiseen ja taivoseen, vrt. aliseen).

1924. "pilvi äilästyi tuli" (äilästyi, tuli nopeasti, 

ä=a, vrt. aila).

1925. udmurttien taruissa Inmar liikkuu 

alkumerellä ja pyytää linnunhahmoista nuorempaa 

veljeään sukeltamaan meren pohjasta maata, 

veli kohtaa sukeltaessaan ravun joka ei ole 

koskaan nähnyt pohjaa, veli tuo nokassaan hiekkaa 

pohjasta, Inmar pyytää veljeään sylkäisemään 

hiekan ja olemaan jättämättä mitään suuhunsa, 

veli sylkäisee osan hiekasta mutta jättää osan 

suuhunsa, ensimmäisestä hiekasta syntyvät tasaiset 

maat, toisesta laaksot, kumpareet ja vuoret.

1926. udmurtit pitävät Inmaria valon, lämmön, 

oikeuden, reiluuden ja hyvien asioiden antajana ja 

heikkojen puolustajana.

1927. udmurtit pitävät ukkosta Inmarin puheena.

1928. udmurtit kutsuvat ilmanhaltijaa nimin 

Völös tödo jugot baddzom inmar (pää valkea valon 

suuri jumala), Költsin inmar (emo jumala, yhistetään 

eloon ja ruokiin), Kozma inmar (vrt. kuosma) ja 

Inmar-kuaz (vrt. säänhaltija Kuaz, vrt. kuosa, 

kuosi).

1929. udmurtit uhraavat Inmarille haukia (kaksi 

haukea / uhri, vrt. alkuhenget). 

1930. udmurtit vannovat inmarin, päivän, kuun, 

tulen ja maan keralla (vrt. puuttuva vesi).

1931. hantien mukaan Torom-iki (toromin

-vanha-mies) elää taivaalla valkoisissa pilvissä 

akkansa kanssa (pidetään vakavana haltijana, 

toinen nimi Etor-iki).

1932. hantihaltija Lovon-xon uskotaan 

liikkuvan untuvapilven hahmossa (toisen tiedon 

mukaan sulkalakkinen, vrt. pilvi, lintu ja 

ihmishahmo).

1933. hantit kutsuvat Lovan-xua nimin Muv

-vantti-xu (mies-joka-katsoo-maata, vrt. väntti), 

Muv-kertti-xu (mies-joka-kulkee-maan-ympäri), 

Torom-pox (toromin poika) ja Mir sawitto xu.

1934. hantien mukaan taivaan kansi (torom) 

peittää maata kuin kota (vrt. luojahenki 

Num-torom, toiselta nimeltään torom asi).

1935. hantit pitävät pohjoista nälän ja kylmän 

suuntana, etelää lämmön suuntana, itää päivän 

suuntana (hyvä suunta) ja länttä ural-vuorten 

suuntana (kev pelak, kivinen puoli).

1936. hantien taruissa Num-torom luo maata 

vöidensä avulla (ensimmäisestä vyöstä nousee 

rautasilta obin toiselle puolelle, ei pidä kasassa 

maita, toisesta vyöstä syntyy maita kahlitsevat 

ural-vuoret).

1937. udmurtit kutsuvat taivaallista sadetta 

sanoilla invu (ludin eli uhrilehdon henki 

Lud in-vu).

1938. mordvalaiset kutsuvat näkymätöntä 

luojahenkeä nimin Pas, Cham pas ja Shkai 

(haltijalla ei ole alkua eikä loppua, uskotaan 

elävän jossain taivaalla, vrt. sah-kai).

1939. moksalaiset puhuttelevat luojahenkeä 

nimillä Shkai, Otsyu shkai, Verdu shkai ja 

vanimist (vrt. otsa, vertainen, vanhin).

1940. ersalaiset puhuttelevat luojahenkeä

nimin Cham pas ja Vel pas (vrt. sami, veli, 

pasi).

1941. mordvalaiset lausuvat luojahenki

Shkain rukouksen ensimmäisenä (haltijalle 

ei järjestetä omia uhrimenoja, etäisenä

pidetty jumaluus, vrt. vanha).

1942. ersalaisten taruissa Cham pas ajelehtii 

alkumerellä ja sylkee veteen (syljestä syntyy 

kukkula josta hyppäävä vesilinnun hahmoinen 

henki tarjoutuu auttamaan maailman 

luomisessa).

1943. ersalaisten taruissa Pas kehottaa vesilintua 

sukeltamaan hiekkaa alkumeren pohjasta 

(matkalla pohjaan tulen liekit polttavat lintua, 

vrt. uikkujen punaiset silmät).

1944. ersalaisten taruissa Pas heittää pohjasta 

sukellettua hiekkaa mereen (hiekasta syntyy 

mantereita ja tasaista maata).

1945. ersalaisten taruissa vesilintu sylkee 

Pasilta salaamaansa hiekkaa mereen (hiekasta 

syntyy syvänteitä, rotkoja, laaksoja, mäkiä 

ja vuoria).

1946. ersalaisten taruissa Pas rankaisee toista 

luojahenkeä karkottamalla tämän alkumeren 

pohjaan (kuolleiden paikkaan, henkeä 

polttaneen tulen luokse, vrt. veenalaiset tulet, 

tulivuoret).

1947. hantit kutsuvat Maailmaa-katsovaa

-miestä nimin Mir-susne-khum, Mir-vannty

-kho, Mir-lyarty-kho, Urt-iki ja Otyr.

1948. hantien taruissa Mir-susnek-hum nai 

kuun tyttären (etpos-ai) ja päivän tyttären 

(vrt. alkuheimot / päälliköiden tyttäret, 

vrt. kantauralilaisten maille etelästä 

tunkeutuneet hevosmiehet).

1949. hantit kuvailevat Mir-susne-khumia

mieheksi-joka-kajastaa-valoa ("otyr jolla 

päivännousun letit", vrt. punaiset).

1950. hantit pitävät Mir-susne-khumia 

Sorni posin (kultainen valo) poikana

(vrt. kultaisen naisen, yhistetään päivän 

säteisiin ja nousevaan päivään).

1951. hantit pitävät Sorni-pokhia (kultainen 

poika, toiselta nimeltään Muv-vertykho) 

yhden kylän suojelushenkenä (vrt. yhdessä 

kylässä elänyt hevosmies, vrt. vieraimpia

asioita esiin nostaneet tutkijat).

1952. mansien taruissa kerrotaan taivaalla 

lentävästä peurasta (noidilla tavattu punaisiin 

huiveihin käärittyjä peuran kuvia, vrt. taivaalla 

lentävä Maailmaa-katsova-mies, peurahengen 

ihmishahmo vai tämän paikan ottanut vieras 

haltija).

1953. saamelaiset pitävät revontulia kuolleiden 

urhojen henkinä (uskotaan jatkavan taistelua 

ylisessä).

1954. saamelaiset pitävät revontulia 

päivältä piilottelevina surmattujen henkinä 

(luonnottomalla tavalla kuolleiden olinpaikka, 

vrt. päivä jälleensyntymisen antajana).

1955. virolaiset sanovat virmalised taplevad 

(revontulet tappelevat, vrt. saamelaisten 

uskomukset).

1956. samojedien mukaan ylisen henki Num elää 

liian kaukana ollaakseen kiinnostunut ihmisten 

asioista (vrt. läheisinä pidetyt keskisen henget).

1957. udmurttien mukaan Inmarille voi uhrata 

talven alkuun asti (vrt. sinitaivaan peittyminen

pilviin, vrt. kesävuoden henki).

1958. ersalaiset kutsuvat ylisessä elävää henkeä 

nimellä Vere-pas (vrt. veri, veli).

1959. moksalaisten ylisen hengen Shkaj-bavasin 

nimellä tarkoitetaan luomista, synnyttämistä ja 

taivasta (skajs mazems=taivas punertuu).

1960. udmurtit pitävät Inmaria hyvänä henkenä 

joka suojelee ihmisiä ja antaa ruokaa ja vaatteita 

(vrt. toteemit eli heimojen perustajat).

1961. udmurttien mukaan Inmarin rinnalla elää 

taivaallinen emo (syntymän suojelushenki,

vrt. Költsin inmar, Mu költsin).

1962. udmurtit pitävät ylisen henkien uhripaikkoina

mäkiä ja vuoria (toisaalta uhrin uskotaan nousevan 

yliseen savun keralla).

1963. nenetsien Numille osoittamaan porouhriin 

kuuluu korkeimmalle paikalle matkaaminen, 

valkoisen poron uhraaminen, pään suuntaaminen

itään, lihojen syöminen raakana ja poron pään 

ja luiden jättäminen paikalle (pää kepin nokkaan,

katse itään).

1964. saamelaisten ylisen henkiin kuuluu 

Veralden rade (haltijan uhrit puun haaraan 

tai verellä tahrittuun pylvääseen, vrt. ersan 

Vere-pas).

1965. saamelaisten Veralden olmain kuvia on 

maalattu kannuksiin (pään päällä vino viiva 

josta lähtee säteitä, haltijalta pyydetty maan, 

veden ja porojen hedelmällisyyttä).

1966. saamelaisten Rana-neiddan uskotaan 

elävän ylisessä mistä hallitsee ensimmäisenä 

vihertyviä vuoria (haltijalle uhrataan jotta antaisi 

poroille syötävää, vrt. vuoret omana ylisenä,

pilvien tasalla, vrt. saivot).

1967. marit kutsuvat pilvien emoa Pyl avaksi 

(haltijaa muistetaan uhripäivillä).

1968. marit pitävät pilviä elävinä olentoina joita 

voi kutsua luokseen tai kehottaa matkaamaan 

muualle.

1969. samojedien mukaan yenisei-joki virtaa 

ylisen kuudennessa kerroksessa olevasta järvestä

(ylinen jokien lähteenä, vrt. etelä, vuoret).

1970. samojedien mukaan ylisen ensimmäisessä 

kerroksessa sijaitsee järvi, toisessa tasanko, 

kolmannessa vuoria / tulivuoria, neljännessä

jääpuikkoja ja kuudennessa iso järvi (vrt. pyhinä 

pidetyt vuorijärvet).

1971. mansien taruissa Numi-torem laskee 

ylisestä kiekon muotoisen maan luomiensa 

ihmisten asuinpaikaksi.

1972. hantit kutsuvat ylisen henkeä minun 

seitsemäksi-jakautuvaksi korkeaksi isäkseni, 

minun kuudeksi-jakautuvaksi korkeaksi isäkseni

ja minun kolmeen-suuntaan-katsovaksi isäkseni 

(vrt. joet, puut, vuoren huiput, pilvet, tähdet).

1973. hantit pitävät ylistä seitsemän

kerroksisena vuorena (uskotaan näkyvän 

keskiseen kaaren muotoisena,

vrt. sateenkaari).

1974. hantien Num-toremin torem-puolta

pidetään turkkilaisilta kansoilta saatuna 

(poikien nimissä tataarisanoja, Torem-talmas, 

Torem-karevel).

1975. hantit uhraavat Num-toremille 

ampumalla nuolia yliseen.

1976. hantit uhraavat Num-toremille valkoisia 

kankaita (koivuihin), soopelin nahkoja (pidetään

vakoissa), juomaa (tinakupissa) ja poroja 

(nahka koivuihin).

1977. hantit kutsuvat Num-toremia metsän

-eläimiä-jakavaksi-mieheksi (laskee riistaa ja 

kaloja ihmisille, vrt. vanhempien jumalten päälle 

ympätyt taivasjumalat).

1978. mordvalaiset kutsuvat ylisen henkeä 

nimillä Ine shkai, Me-nel ja Verepaz 

(vrt. Ine narmon, suuri lintu).

1979. moksalaisten taruissa Shkai luo taivaan 

ja tähdet maasta keräämistään kivistä (maa 

taivasta vanhempi).

1980. mordvalaiset pitävät taivasta maan päällä 

olevana kumpuna / kotana (valon uskotaan 

paistavan maan päälle kodan savuaukosta).

1981. mordvalaisten taruissa ylisen kerrokset 

koostuvat eri aineista (kivestä, raudasta).

1982. mordvalaiset kutsuvat usvan haltijaa 

nimellä Suv atya (suv=usva, sumu, vrt. suo).

1983. mordvalaiset kutsuvat taivasta sanalla 

menel (menelks=ilma, vrt. me-ene).

1984. mordvalaiset kutsuvat pilveä sanalla kovol 

(vrt. kov=kuu, vrt. kouvola).

1985. mordvalaiset kutsuvat ilmaa ja höyryä 

sanalla kost (vrt. kostea).

1986. mordvalaiset kutsuvat ilmaa, ulkoilmaa 

ja säätä sanalla uso (vrt. usotko, usko,

ennustukset).

1987. mordvalaiset kutsuvat ylhäällä ja korkealla 

olevaa sanoilla verev ja verga (vrt. verevä, verka, 

ver-alkuiset haltijanimet).

1988. mordvalaiset kutsuvat pilveä sanalla pel.

1989. moksalaisten ylisen hengen Shka bavazin 

nimi tarkoittaa aikaa (shka) ja onnea (bavaz, 

haltijaa pidetään sukupuolettomana / sukupuoli 

hämärän peitossa).

1990. mordvalaisten mukaan taivas muodostaa 

kaaren maan päälle (jonka läpi valo paistaa

ihmisten iloksi).

1991. moksalaiset kutsuvat taivaan keskikohtaa 

sanoilla menel teksi (menel ezha=taivaan korkein

kohta).

1992. udmurttien Invu-haltijaa (taivaallinen 

vesi) pidetään jonkin heimon suojelushenkenä

(ainoa ylisen henki jonka kuvaa pidetty kualassa,

haltijalla oma naisten esittämä laulunsa, 

invu utchan gur).

1993. udmurttien mukaan Inmar antaa valoa ja 

lämpöä (päivän / kesän haltijan piirteitä).

1994. udmurttien taruissa Inmar pitää huolta 

jättiläisistä (vrt. maan isokokoiset ensimmäiset 

asukkaat, luolamiehet).

1995. udmurttien pyhiin lauluihin kuuluu Invu 

utchan gur (taivaallisen kasteen sävel, soitettaessa 

"taivas itkee kuin sade").

1996. udmurttien mukaan maailmaa luotaessa 

paikalla oli kolme olentoa (ilma, vesi ja päivä,

maata pidetään nuorempana).

1997. udmurttien luomistaruissa taivas sijaitsee 

niin lähellä merta että Inmar saattaa ottaa merestä 

vettä kultaisella kauhallaan (kastelee vedellä

kuivuudesta kärsiviä pilviään joista yksi 

lempipilvensä, toinen alkuhenki Vukuzyon

kuivattelee vihreää partaansa ja pulahtaa 

uimaan niin että vesi samenee, kumpikaan ei 

tunne huolta eikä työtä).

1998. udmurttien taruissa Inmar luo maata 

puhaltamalla veen hengen sukeltamaa ja päivän 

hengen lämmittämää hiekkaa neljään suuntaan 

(kolme luojahenkeä).

1999. udmurttien ylisen henkiin kuuluu Kuaz 

(vrt. kuosi, kaasu, pidetään sateen antajana, 

elää maan ja taivaan välisessä tilassa).

2000. udmurttien mukaan Inmar elää auringossa 

(henki jota ainoastaan kiitetään, Inmarilta 

ei pyydetä mitään).

2001. udmurtit kutsuvat ylistä kirkkaaksi 

maailmaksi (dzugyt dunne, ylisen henget

=in kylshin).

2002. marit kutsuvat ylisen haltijaa nimellä 

Kugo jumo (toinen nimi kugurak, vanhus).

2003. marit kutsuvat sumun / usvan haltijaa 

nimellä Tutyra (tut-yra, vrt. ira=ukko).

2004. udmurttien taivaanjumalan Inmarin 

nimen uskotaan tarkoittavan taivaallista 

(in=taivas, mar=mitä, jotakin, vrt. mari, 

marja, vrt. in-mara, taivaan maha).

2005. udmurtit pitävät taivaan emo In-mumia 

Inmarin äitinä (hedelmällisyyden jumalatar,

vrt. miespuolisia jumalia edeltäneet avat ja 

mummit, kaikella emo).

2006. marit kutsuvat taivaan sinistä sanalla 

örza (ö=o, orsa).

2007. marit sanovat dyl-dyl (taivas valkenee).

2008. marit kutsuvat taivasta sanalla kava 

(kavase=taivaallinen, vrt. kaava, ka-ava).

2009. marien taivassanastoon kuuluu

kavavomysh (taivaan rinta), kavavundash 

(taivaan pohja) ja jumynvundash (jumin 

pohja).

2010. marit kutsuvat pilveä sanalla pyl

(pylvomysh=pilven pohja, pylgom=pilven 

pinta, pylkava=pilvitaivas).

2011. marit kutsuvat pilvistymistä ja 

pimenemistä sanoilla pylangdash, 

rumbyktash, syrlaltash, yzakangdash 

ja symarash.

2012. marit kuvailevat säätä sanoilla lum-jyr 

(lunta ja sadetta, huono ilma), mardezdyme 

(tyyni ilma, tuuleton), ojar (selkeä sää, pilvetön), 

raske (huono ilma, sateinen) ja umyr (lämmin 

ja tyyni ilma).

2013. udmurtit kutsuvat taivasta sanalla in 

(pilvi=pilem, sää=kuaz).

2014. unkarilaiset kutsuvat taivasta sanoilla

eg szinkek (taivaan sininen, vrt. eki).

2015. unkarilaiset kutsuvat taivasta sanalla

menny (vrt. meni, mennyt, menninkäiset).

2016. unkarilaiset kutsuvat pilveä sanoilla

felho ja felleg (vrt. velho, pelho, pelle). 

2017. unkarilaiset kutsuvat säätä sanoilla ido, 

idö ja idojaras.

2018. ersalaiset kutsuvat taivasta sanalla menel 

(sää=menelks, pilvi=pel, kovol).

2019. moksalaiset kutsuvat taivasta sanalla

menel (pilvi=kovol, pel, tutsä, sää=usha, 

venel).

2020. marit kutsuvat usvaa / sumua sanoilla 

tytyra ja tytyrapyl (tytyrangash=peittyä 

usvaan).

2021. marit kutsuvat sumuista sanoilla vydaka

(vrt. vyd-akka).

2022. udmurtit kutsuvat usvaa / sumua sanoilla 

bus ja nap bus.

2023. unkarilaiset kutsuvat usvaa / sumua 

sanalla köd.

2024. ersalaiset kutsuvat usvaa / sumua sanoilla 

suv, tuman, suvov ja tumanov.

2025. moksalaiset kutsuvat usvaa / sumua 

sanoilla sin, sunera, suv, ule, venel katsam, 

kadä ja tuman.

2026. marit kutsuvat valoisaa taivasta sanoilla 

soto kava.

2027. marit kutsuvat taivaan sisintä / taivaan 

syvyyttä sanoilla kava körgö (vrt. korko).

2028. marit kutsuvat pohjoista sanoilla jydvel

(yön puoli, jydvel jolkyn=revontulet, jydvel 

mardez=pohjantuuli).

2029. udmurtit kutsuvat pohjoista / luodetta 

sanoilla ujpal (uj=yö).

2030. unkarilaiset kutsuvat koillista sanoilla 

eszak ja eszakkeleti (vrt. es-akka).

2031. ersalaiset kutsuvat pohjoista / luodetta 

sanoilla sever ja pelevejonks.

2032. moksalaiset kutsuvat pohjoista / luodetta 

sanoilla päleve ja kelmuza (vrt. päl-eve).

2033. marit kutsuvat itää sanalla ervel

(er=aamu, aamun suunta, ervel mardez

=itätuuli).

2034. udmurtit kutsuvat itää sanoilla tsukpal 

ja syndyzysanpal (vrt. synnyn puoli, tsukpal möl

=itätuuli, vrt. mölli).

2035. unkarilaiset kutsuvat itää sanalla kelet 

(keleten=idässä).

2036. ersalaiset kutsuvat itää sanalla tsilisema 

(tsi=päivä, tsilis ema).

2037. marit kutsuvat etelää sanoilla ketsyvalvel 

(ketsyvalvel mardez=etelätuuli, soksyvel=etelä, 

lämmön puoli).

2038. udmurtit kutsuvat etelää sanoilla lymshor, 

nunaze-pal ja jug.

2039. unkarilaiset kutsuvat etelää sanalla del 

(delen=etelässä).

2040. mordvalaiset kutsuvat etelää sanoilla jug, 

obedjonks, lämbeshire ja päleshi.

2041. marit kutsuvat länttä sanoilla vodyvel ja 

kasvel (illan puoli, kasvel mardez=länsituuli).

2042. udmurtit kutsuvat länttä sanoilla zytpal 

ja shundypuksen (shundy=sunti, zytpal töl

=länsituuli, iltapuolen tuuli).

2043. unkarilaiset kutsuvat länttä sanalla nyugat 

(vrt. niukka).

2044. ersalaiset kutsuvat länttä sanoilla zapad 

ja tsivalgoma (tsi=päivä).

2045. moksalaiset kutsuvat länttä sanoilla 

shimadoma ja shivalgoma (shi=päivä).

2046. unkarilaiset kutsuvat maailman kolmea 

tasolla sanoilla felso vilag (ylinen, elämän 

puun latva), közepsö vilag (keskinen, elämän 

puun runko) ja also vilag (alinen, elämän 

puun juuret). 

2047. udmurtit pitävät taivaallisen veden 

henkeä Invua yhtenä sukujensa suojelushengistä 

(rukoustaan saatettiin alkujaan vihellyksin, 

soittimia vanhempaa perinnettä).

2048. udmurttien Invu mumyn (taivaallisen 

veden emo) edeltäjänä / hahmona pidetään

vesikäärmettä (rantakäärme).

2049. mordvalaisten alkuhengen Skain 

uskotaan liikkuvan sorsan, kotkan ja madon 

hahmossa (vrt. noitien hahmot).

2050. virolaisten ylisen henkiin kuuluu Ilmarine, 

Ilmasepp (päivän ja kuun takoja), Ilmaneitsi ja 

Ilmatytar.

2051. virolaiset kutsuvat revontulia sanalla 

virmalised (vrt. virvatulet).

2052. hantien mukaan Num turem asi 

(ylempi taivas isä) vaikuttaa vuodenaikojen 

vaihtumiseen ja sääilmiöihin (ei ole 

kiinnostunut ihmisten elämästä).

2053. hantien ylisen henkiin kuuluu Num 

siwes (vrt. sipe, siipi, sipaista) ja Num kures 

(vrt. kurki, kuuro, kuroa).

2054. mansien Mir susne xumia (maailmaa 

katsova mies) yhistetään hanhiin ja kurkiin 

(toiselta nimeltään ylävirran mies, pidetään 

yhtenä por-heimon perustajista).

2055. marit kutsuvat ylisen henki Kugo jumoa 

nimellä Os kugu jumo (suuri valkea jumala, 

pidetään  taivaan ja valon jumalana, akkansa 

maanemo Mlandava, tytär Piambar, poika 

Onar-jättiläinen).

2056. marien ylisen henkiin kuuluu Jumon 

socon (Kugu jumon äiti, taivaan jumalten 

taustalla piilevät jumalattaret).

2057. marien luomistaruissa sorsa ui 

alkumeressä etsien maata jolle munia 

munansa (lopulta löytää maan jolle sopii 

kaksi kolmesta munastaan, ensimmäisestä 

munasta syntyy alkuhenki Jum, toisesta 

alkuhenki Jon, kolmannesta Targoltos).

2058. marien alkuhenkiä Jum ja Jon pidetään 

Kugy jumon (ylisen henki) ja Kijamatin 

(kuoleman henki) vanhempina hahmoina

(sorsan hahmoisia).

2059. marien mukaan taivas kiertää 

pohjantähteä (taivasta kantaa kava menge

-niminen pylväs).

2060. marit kutsuvat ylempää sanalla kysyl 

(ymbal=ylempi puoli, kydal=keskikohta, 

lywal=alempi, vrt. kysyä, kuta, lupa).

2061. marit pitävät ylisen henki Jumoa kovana 

työntekijänä (tekee työtä yhdessä perheensä 

kanssa, kuten maritkin).

2062. marit pitävät tuulta ylisen henki 

Kugu yumon hengityksenä (sateenkaari 

jousensa).

2063. marit loihtivat usvan keralla 

(er tytyra gai kyzash, nouskoon kuin aamu 

usva, er tytyra gai sörlen kaiyzhe, kadotkoon 

kuin aamu usva).

2064. marit loihtivat pilvien keralla 

(pyl kuze kystylgyn kaya, tugak mogyrem 

kustylem kaiyzhe, kuten helposti pilvi nousee, 

liikkukoon jalkani yhtä hyvin).

saamelaiset kutsuvat säätä 

sanoilla onna ja oona 

(vrt. onni, onnata).

saamelaiset kutsuvat

säätä sanoilla jerga

ja jeerga (vrt. je-erga,

haltijanimet).

saamelaiset kutsuvat ilmaa

ja taivasta sanalla alme  

(vrt. ealme=silmä).

saamelaiset kutsuvat

ilmaa sanoilla aimu ja 

aaimu (vrt. ai-mu,

ai-sielujen maa).

saamelaiset kutsuvat

ilmiä sanoilla elme, alme, 

albma, alpma, alma, olma, 

olmm, elm ja el (vrt. ilmi

=valve).

saamelaiset kutsuvat 

ilmaa sanoilla elme, älmie, 

albme, albmee, alpmie, alme, 

almm ja alm (vrt. al-me,

al / el-sielujen maa).

saamelaiset kutsuvat ilmaa

ja säätä sanoilla ajmo, 

ajmu, aajmuo, aibmo, aibmoo, 

aajpmuo, aimo ja äimm

(vrt. aimo, äimän käki).

saamelaiset kutsuvat

revontulia sanoilla

kuovskasah ja kuovskaseh

(kuovskistid=alkaa näkyä, 

revontulista, vrt. koska).

saamelaiset kutsuvat

revontulia sanoilla

kuuskoozz.

saamelaisten ilmasanastoon 

(usva, sumu) kuuluu miärkka, 

miärha (sumu, vrt. mirka), omo 

(usva, sumu, talvella), ome, humkie, 

umahkis, omokis, omo (sumuinen, 

pilvinen, suomen ume), sopme, sobmo, 

somo, soom, som (sumu), teukkad, 

teukkes (sumea), sualnas, sualnnai 

(sumuinen), suelnas, suelnai 

(usvainen), muskkan (sumusäällä),

ceäkksonn (sakea sumu), haurr (höyry),

paarr (höyry), tuomos (höyry), 

muskk (jäinen sumu, vrt. muska), 

suelnn, sualnok (usva, sumu), 

suelnasvuott (usvaisuus), seämok 

(utu) ja rustt, ruumas (sumu,

vrt. rauma).

saamelaisten ilmasanastoon kuuluu

ase (taivaan kansi), euavgadah 

(kirkas sää, valoisa aika), siäradah 

(kirkas sää), seigi, seeigi (sopiva sää, 

vrt. se-igi), immeel (jumala, vrt. ime

=emä, vanhemmat naispuoliset haltijat),

oolman (ilmi), jalahas (pilvetön sää),

nomalas (nimittäin, vrt. nomala=jumala), 

aamnas, amnas (aines), jaldu, jaaldu 

(viileä sää), muonje, muonjeteh, mun, 

min, mone (kuiva sää, vrt. muonio), 

tän almmsaz (tämän ilmainen, maan 

päällinen), emmel (jumala, vrt. em-el,

sielujen nimiä), äimm (ilma), cueivak (ilma),

sonn (ilma, vrt. sonnanen), almmvuvdd 

(ilmansuunta), äimmos (ilmasto), kooskok 

(kuiva ilma), kooskokeekk (kuiva vuosi),

viertsonn (kuulas ilma), tänalmmsaz 

(tämän ilmainen), almmlaakk (taivaanlakka,

vrt. laakkonen), almmkuskk (taivaankappale,

vrt. kuskata), almmredd, almmruobdd 

(taivaanranta), kuälss (sää), oukk (sää), 

päälgok (sää), viort (sää), sonn (sää), 

sonntietti (säätietäjä), polvaonna 

(pilvinen sää) ja ieuonna (hyvä sää, 

vrt. onnata).

saamelaisten ilmasanastoon 

(teon sanat) kuuluu kuavvad, 

kuavvaam (häämöttää, vrt. kuvastaa),

almottattad (ilmottautua, 

vrt. ilmalle), kyestid, kuastam 

(häämöttää), jalahistid (seestyä 

pilvettömäksi), fierttid, fierttiim 

(seljetä, säästä), almottid, almoot 

(ilmoittaa, vrt. viestiä yliseen),

almostud (ilmestyä), tuämmmus 

(hälveneminen), ceäkkmos (hälveneminen), 

tuomummus (höyryäminen), cuässad, 

cuässned (viiletä, viilentyä),

aalkastted (sinertää), saarrtoovvad 

(sinistyä), seennad (siintää), 

jaalkastted (seestyä, kirkastua),

polvvtoovvad (seestyä, kirkastua), 

vearteed (seestyä, kirkastua), 

ciolggad (selvetä), luoddnoovvad 

(rakoilla), jialloovvad (rakoilla), 

häämmed (häämöttää, muodostua,

vrt. hama), kaggoottad (kohota), 

pajjned (kohota), viappjed (kohota), 

allned (kohota), kazdoottad (kangastaa), 

ilmmted (ilmaista), oolmtoottad (ilmaista), 

aalmted, ilmmted (ilmoittaa), ilmstoovvad 

(ilmestyä), veeckted (hävitä näkyvistä), 

sedggjed (häämöttää), seälted (häämöttää), 

keunnad (häämöttää), tuämmad (hälvetä), 

ciekked (hälvetä), läppjed (haihtua)

ja keäppned (haihtua).

saamelaisten ilmasanastoon 

(kuvailevat sanat) kuuluu kirkesvuota 

(kirkkaus), selgasvuota (selkeys), 

euavjad, euavjaam (sinertävä), 

teddee (painava, painostava), alne 

(päällä), pajaskulij (ylös päin), 

alleen (korkealla), alo (korkuinen,

vrt. ala), pajas (ylös), eielgas 

(selkeä, selvä), kirkes, kirkkas, 

kirkka (kirkas, vrt. kirka), almos 

(ilmeinen), ollagumos, ollagummoos 

(korkein), alemus (korkein), imelalas, 

imelalii (jumalinen, vrt. ime=emo, 

vrt. imelä), imaslas, imaslii 

(ihmeellinen), pajemus, pajemuu 

(ylimmäinen, ylin, vrt. mu=maa),

ollagasast (korkealla), pajalist 

(päällä, yllä), ollagavt (korkealla),

nomalavt (nimittäin, nimenomaan,

vrt. noma=jänis, jumala), aimooid 

(talteen, tallessa, vrt. aimossa), 

ele, jillie, jille, allie, alle (ylä, 

vrt. elle, alli), tjielge, tjeälgada, 

tjielka, tjielkas, celke (kirkas, selkeä), 

conve, tjuovgede, tjuougada, tjuovka, 

tjuoukat (kirkas), jelekkes, jiele, 

jielahkis, jielakis (kirkas, sees), 

allen, ale, ool, el (ylä, vrt. oola,

ella), cielgas, ciolgg, cilg (kirkas, 

selkeä, vrt. tilkka), cuowgad, cuouvad, 

cuovvad, cuvved (kirkas, vrt. juova), 

jaelakas, jeälahas, jeälkkos, jielxes, 

jielgas (kirkas, sees), moskuos, mosskoda, 

moskie, moske, mosko, mooskas, moskas, 

(synkkä, pilvinen, läpipääsemätön), 

bijjie, bijje, pajjie, padje, baggje, 

paije, paaij, pajj, pijje, peje (ylä,

vrt. bi=päivä, tuli), tuämmai (hälvenevä, 

vrt. tumma), olmmsa, oolmas, olmmlaz 

(julki, julkinen, vrt. ilmanhaltijan

näkemä), passai, passas (jumalainen), 

kuelses, kuälss (kalsea), cuess, cuezzes, 

cuass (kalsea), cuovvneei (kirkastuva), 

pajjneei (kohoava), allneei (kohoava), 

ijsas (kolea), kuälssai, kuälssas (kolea), 

cueckes, cuess, cuezzes, cuass (kolea), 

oll, olli (korkea, vrt. ollinmäki), 

paaimos, paaimos (korkein, ylin, vrt. paimio), 

aalmos (korkein), aalaz (korkuinen), 

lossad, losses (painostava), teäddeei 

(painostava), jaaldas, jaldd (raikas), 

ciolgg, ciolgas (raitis), kuesttes (selkeä), 

ciolgg, ciolgas (selkeä), seennai (siintävä), 

iimsos (synkkä), mooskas (synkkä), suokkad, 

suokkes (synkkä), aalmlaz (ilmainen, 

taivaallinen), ruobdtem (ääretön), 

pääres (ylin), aalmilaz (yleinen), takai 

(yleinen), paaibuz (ylempi), pail, pajjel 

(yli, ylitse), ool (ylle, päälle), alnn 

(yllä, yltä), paaibeälnn (yläpuolella), 

alnn (päällä), olmmsest (julkisesti), 

olmmsa, oolmas (julki, ilmi), pajjen 

(ylhäällä, korkealla), olljoozzast 

(korkealla), ollsest (ylhäällä), 

paaibeälla (yli), pajjlaakkanj (yli), 

pajjel (yli, ylitse), paajas (ylös), 

olljos (korkeus), pajjlos (päällekkäinen)

ja paaimos (päällimmäinen, vrt. pa-aimo,

ylisen kerrokset).

saamelaisten ilmasanastoon (pilvet) 

kuuluu polva, poolva (pilvi,

vrt. po-olva, haltijanimet), 

kilsapolva (kirkas pilvi), piega, 

pieggakozza (jalaksen muotoinen 

untuvapilvi, vrt. piekka=haukka

=tuulenhaltija), tevkki, teevhi 

(pilven liemen, hattara, vrt. te-eki), 

balve, balva, palva, polva, polvv, 

pelv, pelve (pilvi), kuost (kuoste, 

puolipilvinen), jaalkos (pilvetön), 

poolvituakksaz (pilvien takainen), 

polvvad, polvves, polvvi (pilvinen), 

polvvoovvi (pilvistyvä), pielljaalkos 

(puolipilvinen), obbalmm (umpipilvessä,

almm=ilma), poolaspolvv (jalaspilvi), 

kuost, kuostsonn (kuostesää, puolipilvinen), 

polvveed (pilvistyä), kääloottad (peittyä 

pilviverhoon), polvvoovvad (mennä pilveen), 

sopttpolvv (vaahtopilvi), jaalkosvuott 

(pilvettömyys), oukkpeivv (pilvipäivä), 

polvvoovvmos (pilvistyminen), oukk 

(pilvisää), polvvsonn (pilvisää) ja

kääloottmos (peittyä pilviverhoon).

saamelaisten ilmansuuntiin kuuluu 

madda (etelä), mäddilaa (etelämpänä,

vrt. matti, mattila), kesipieggalaa 

(etelämmäs, etelämpänä, vrt. piekka

pekka=haukka), piega, sävrispiegga 

(lounas, piekan eli tuulenhaltijan

suuntia), nuortta, nuorta, nuorti, 

nuorttii (itä, vrt. nu-orti), tave 

(pohjoinen), mäddi, määdi (etelä,

vrt. mä-ädi, ma-adi), maadanuorttii 

(eteläitä, kaakko), tavvnuorti, 

tavenuorttii (pohjoisitä, koillinen), 

uarji (lounas, länsi), tavaskulij 

(pohjoiseen päin, vrt. kulkea,

kul-haltija), viestar, viostar (länsi), 

maadaviestar (etelälänsi, lounas), 

taveviestar (pohjoislänsi, luode),

uarjilviestar (länsiluode), tavas 

(pohjoiseen, vesille, vrt. tavi), 

maadas (etelään), kesipiegamus 

(eteläisin, vrt. kesä), maadduo, 

maddahka, maattah, matta, madde, mäddi, 

maadd, mand, mante (etelä, tyvi, vrt.

manta, vrt. madda-ahka, haltijanimet),

oorjie, orje, oorjiela, orjela, oarje, 

oarji, vuerjjel, vuerj, vierje (etelä, 

vrt. vuori, varjo), taavbeälnn 

(pohjoispuolella), taavas (pohjoiseen,

vrt. ta-ava, tavat), tavven (pohjoisessa), 

saujj (etelä), läänokvieltt (etelärinne), 

oobbdnek (kaakko), ääppal (koillinen), 

lietni (lounas), loddkerddem (lounas, 

lodd=lintu), peivvporrmos (lounas, 

peivv=päivä), vuärjjal (lounas), cuekki 

(luode), reddviastar (luode, redd=ranta), 

vuärjjel-viostar (länsiluode), tavvpiell 

(pohjoispuoli), tavvjannam (pohjoisen maa, 

pohjola), taavaapele (pohjoispuolta), 

maddaapele (eteläpuolta), nuorttiipele 

(itäpuolta) ja viestarpele (länsipuolta).